Pääsiäinen

Pääsiäinen Filippiineillä – Pasko ng Pagkabuhay

Pääsiäisen taustaa

Pääsiäinen (Pasko ng Pagkabuhay) merkitsee katolisessa maassa Jeesuksen kärsimyksen, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen juhlaa. Perinne aloitettiin 1500-luvun lopulla, kun espanjalaiset valloittivat maan ja käännyttivät filippiiniläiset katoliseen uskoon. Kuitenkin myös pääsiäisen juhlallisuuksiin on jäänyt pakanallisia piirteitä ajalta ennen siirtomaavaltaa.

Muihin kristittyihin verrattuna filippiiniläiset juhlivat enemmän Jeesuksen kärsimystä kuin ylösnousemusta, ja siten juhlan kohokohta on pitkäperjantai. Tämä liittyy heidän uskoonsa, että synnit sovitetaan kärsimyksillä. On selitetty myös, että aikoinaan kansa vertasi Jeesuksen kärsimyksiä omaan syrjintäänsä siirtomaavallan aikana, ja että nykyisin taas kärsimysnäytöksien avulla ikään kuin käsiteltäisiin elämän syviä ristiriitoja köyhässä kehitysmaassa. Laajemmin tämä kärsimyskulttuuri liittyisi yleiseen fatalismiin, jonka sanotaan olevan kansalle ominainen.

Pääsiäisen vietossa korostuu monipäiväinen rituaali, jolla kuvataan Jeesuksen tietä Golgatalle mm. kärsimysnäytelmien (pasyon ja sinakulo) avulla. Kansan katolisuuteen kuuluu monilla paikkakunnilla ristin kantamista, itseruoskintaa ja lopulta myös aitoja ristiinnaulitsemisia. Joka vuosi vähintään kymmenen henkilöä antaa todellakin naulita itsensä ristille.

Katolisen kirkon johto on yrittänyt vastustaa ja hillitä näitä raakoja kansantapoja, mutta toistaiseksi onnistumatta. Luultavasti saamme vielä pitkään seurata Filippiinien uutisista verisiä itseruoskijoiden kulkueita ja ristiinnaulittuja. Rituaalien muuttuminen turistinähtävyydeksi edistää tavan säilymistä.

Kuwaresma eli paastonaika

Pääsiäistä edeltää katoliseen tapaan 40-päiväinen paastonaika eli Kuwaresma (kirjoitetaan myös Kuaresma). Nimi tulee espanjan sanasta, joka merkitsee neljääkymmentä. Silloin vältetään liharuokia. Kuwaresmaan liittyy paljon myös pakanalliselta ajalta periytyviä tapoja ja uskomuksia.

Semana Santa – Linggo ng Pagkabuhay – pyhä viikko

Useimmille filippiiniläisille pääsiäisen aika merkitsee vuoden ainoita vapaapäiviä. Jo pitkään mm. valtion virastot ja monet muut työpaikat on ollut tapana sulkea kiirastorstaista pääsiäissunnuntaihin. Vuodesta 2002 lähtien vapaapäiviä lisättiin yhdellä ja vapaat alkavat siis keskiviikkona. Pääsiäinen onkin maassa poikkeavaa aikaa, sillä liikenne on silloin lähes pysähdyksissä ja useimmat kaupat ovat kiinni.

Palmusunnuntai (Linggo ng Palaspas) aloittaa pääsiäisviikon. Silloin viedään kirkkoihin palmunlehviä.

Keskiviikko (Miyerkules de Senisa). Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo julisti myös pääsiäisviikon keskiviikon yleiseksi juhlapäiväksi vuonna 2002. Tämä neljäs vapaapäivä pääsiäisviikolla mahdollisti paremmin sen, että perheet pääsivät käymään kotiseuduillaan, osallistumaan viikon juhlallisuuksiin tai virkistymään rannoilla. Nykyisin se ei ole enää yleinen vapaapäivä.

Kiirastorstaihin liittyvät pitkät uskonnolliset kulkueet (prusisyon), joissa pyhimysten kuvia viedään kynttilöin ja kukin koristelluissa vaunuissa (carrozas). Kärsimystekstejä (Pasyon Ni Kristo) lauletaan Jeesuksen viimeistä ehtoollista muistaen erityisesti kiirastorstai-iltana ja yöllä pidetyissä valvojaisissa. Kirkot ovat avoinna koko yön.

Pitkäperjantai (Biyernes Santo) on pääsiäisen kohokohta, johon kuuluu monilla paikkakunnilla itseruoskijoiden kulkueita ja ristiinnaulitsemisia. Kärsimysnäytelmän eri osapuolten pukuihin pukeudutaan, esim. roomalaisiksi sotilaiksi (moriones).

Pääsiäislauantain tapoihin kuuluu mm. lasten pituushyppyä, johon liittyy toive heidän kasvamisestaan pitkiksi. Pitkäperjantain kielloista vapautuneina myös uidaan joissa ja meressä. Illalla kymmeneltä päättyy paaston aika ja lapsetkin herätetään syömään liharuokia.

Pääsiäispäivä – Mahal na Araw; ylösnousemussunnuntai Linggo ng Pagkabuhay. Varhain aamulla mennään kirkkoon kulkueina, joissa miehet seuraavat Jeesuksen kuvia ja naiset Neitsyt Marian kuvia.

Toista pääsiäispäivää ei juhlita Filippiineillä, maanantai on jo työpäivä.