Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 2/2014

Muslimien autonominen alue perusteilla

Mabuhay 2/2014

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 21.10.2014

Muslimien autonominen alue perusteilla

Presidentti Aquino antoi syyskuussa kongressille käsiteltäväksi esityksen muslimien autonomisen Bangsamoro-alueen perustuslaiksi. Filippiinien hallitus ja Mindanaon kapinallisryhmittymä, Moron islamilainen vapautusrintama MILF allekirjoittivat maaliskuun lopussa pitkään valmistellun rauhansopimuksen, jonka ytimenä on autonomian turvaaminen Mindanaon moro-väestölle. Sillä on määrä lopettaa jopa 150 000 uhria vaatinut, vuosikymmeniä kestänyt sota.

Esitetyn perustuslain mukaan Bangsamorolle perustetaan oma parlamentti, jolla on alueellinen lainsäädäntövalta. Taloudelliset toimintavallat ovat laajoja, sisältäen verotusoikeuden. Valtion Bangsamoro-alueelta kerättävistä veroista 75 % palautuisi Bangsamoro-hallinnolle. Mm. ulkopolitiikka, maanpuolustus ja valuuttapolitiikka jäisivät edelleen valtiolle. Bangsamoro-alueelle on jo perustettu siirtymäkauden hallinto, joka hoitaa aluehallinnon tehtäviä.

MILF:n kanssa solmitun sopimuksen myötä lakkautettiin Mindanaon Autonominen Muslimialue (ARMM), joka perustettiin toisen aseellisen muslimiryhmittymän eli MNLF:n kanssa tehdyllä rauhansopimuksella. MNLF:n ja hallituksen vuonna 1996 hyväksymällä sopimuksella määriteltiin ARMM:n itsemääräämisoikeuksia ja sovittiin valtion taloudellisesta tuesta alueen hallinnon ja elinkeinoelämän kehittämiseen. Käytännössä hallituksen lupaukset ovat jääneet paljolti täyttämättä.

MNLF on kritisoinut solmittua rauhansopimusta. MNLF:n mukaan uusi sopimus rikkoo MNLF:n hallituksen kanssa vuonna 1996 solmimaa sopimusta, jota ei ole koskaan pantu asianmukaisesti täytäntöön. MILF erosi MNLF:stä vuonna 1981, kun sen piirissä ei oltu tyytyväisiä vuonna 1976 solmittuun Tripolin rauhansopimukseen, jonka perusteella muodostettiin Mindanaon autonominen muslimialue.

MNLF:n uusi johtaja Datu HJ. Abul Khayr Alonto on kuitenkin suhtautunut hallituksen ja MILF:in sopimukseen myönteisemmin kuin MNLF:ää vuosikaudet johtanut Nur Misuari, joka painui viime vuoden lopulla sotilaiden jahtaamana maan alle. Taustalla oli sissien Zamboangan kaupungin piiritys, joka johti pariin sataan kuolonuhriin.

Rauhansopimuksen ulkopuolella on kuitenkin vielä Al-Qaida -yhteyksistä syytetty militantti Abu Sayyaf -ryhmittymä, joka on Suomessa tunnettu kidnappauksistaan. Tämä ryhmä vangitsi suomalaiset Risto Vahasen ja Seppo Fräntin vuonna 2000. Armeija on syyttänyt MILF:ää siitä, että jotkut sen jäsenet ovat jatkaneet taistelua Abu Sayaafin riveissä rauhansopimuksen solmimisen jälkeenkin.

Lokakuussa Abu Sayyaf vapautti kaksi kidnappaamaansa saksalaisturistia, joista järjestö oli vaatinut miljoonien lunnaita ja uhannut muute mestata heidät. Saksalainen lääkäripariskunta vangittiin huhtikuussa heidän ollessaan purjehtimassa Palawanilla.

NPA jatkaa taistelua

Kommunistijohtoinen New People’s Army (NPA) vietti keväällä näyttävästi 45-vuotisjuhliaan eikä aio vieläkään antautua armeijalle. Hallituksen rauhanneuvottelut kommunistien poliittisen siiven eli NDF:n kanssa katkesivat helmikuussa 2011 eikä niitä ole aloitettu uudelleen, vaikka presidentin kansliasta oli syyskuun alussa varovaisia tunnusteluja tähän suuntaan.

Viimeksi lokakuun puolivälissä ryhmittymän sissit uhkasivat hyökätä kahta kiisteltyä patoprojektia vastaan Sierra Madren alueella. Kaliwan- ja Laiban -padoilla on tarkoitus huolehtia Metro Manilan vesihuollosta, mutta vastapainona ovat laajat ympäristötuhot, kun kymmeniä tuhansia hehtaareja maata jäisi veden alle. Laiban-patohanke on hyllytetty jo kerran aikaisemmin paikallisen väestön vastustuksen takia, mutta nyt se on noussut taas esille. Hankkeessa on mukana myös suuryhtiö San Miguel.

Kolme senaattoria vangittu huijausvyyhdessä

Senaattorit Juan Ponce Enrile, Bong Revilla ja Jinggoy Estrada avustajineen on vangittu niin sanottujen PDAF-varojen (Priority Deve-lopment Assistance Fund) huijausvyyhdissä. Syytteitä tulee varmasti lisääkin, sillä mediatietojen mukaan varojen väärinkäytöksiin osallisena on ollut yli sata kansanedustajaa.

Filippiineillä vallankäyttöön on pitkään kuulunut käytäntö, jossa merkittävä osa valtion budjetista jätetään kohdentamattomana presidentin hallintaan. PDAF on rahasto, josta presidentti jakoi rahaa senaattoreille ja kongressiedustajille heidän ehdottamiinsa alueellisiin kehittämishankkeisiin. Rikossyytteet liittyvät kuitenkin siihen, että poliitikot ovat välikäsien avulla ohjanneet näitä rahoja omille tileilleen.

Välittäjänä toimi myös vangittu Janet Lim-Napoles, joka ohjasi kehitysrahat (yhteensä noin 170 miljoonaa euroa) tekaistuille kansalaisjärjestöille projekteihin, joita ei ole olemassa. Lim-Napoles siirsi useiden linkkien kautta rahat poliitikkoasiakkailleen ja otti sovitun palkkio-osuuden itselleen.

Nyt tutkinnan alla olevat väärinkäytökset tapahtuivat edeltävän presidentti Macapagal-Arroyon aikana. Presidentti Benigno Aquinollakin oli PDAF käytössä, mutta hän kiristi kontrollia Napoles-skandaalin myötä korruptioon kyllästyneen kansanliikkeen seurauksena. Aquino ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan rahastosta ennen kuin korkein oikeus kielsi sen perustuslain vastaisena. Aquinon hallinto kehitti tilalle DAP-rahaston (Disbursement Acceleration Program), jonka varat tulivat budjetin “säästöön jääneistä määrärahoista”.

Korkein oikeus antoi kesäkuussa päätöksen, jonka mukaan myös DAP on laiton. Sen mukaan toimeenpanovalta ottaa itselleen kongressille kuuluvaa valtaa, kun se siirtää ministeriöiden budjeteista kesken vuotta käyttämättä olevia määrärahoja omaan hallintaansa. Hallituksen käyttämä säästöjen käsite ei vastaa määrärahalainsäädännön säästöjen käsitettä.

Presidentti Aquinon mielestä kuitenkin on tarpeen, että presidentillä on joustavasti käytössä kohdentamattomia määrärahoja mm. ennakoimattomiin tilanteisiin. Siten budjetti-ministeriössä valmisteltiin ensi vuoden budjettiin uusi presidentin määräysvaltaan tuleva rahasto, Special Purpose Fund (SPF). Ministeriö on luvannut valmistella lakeihin uuden säästöjen määritelmän, jotta rahasto olisi lainmukainen. Rahaston suuruudeksi on budjetissa esitetty 501 miljardia pesoa (8,7 miljardia euroa), joka tarkoittaa 19 prosenttia koko valtion budjetista.

Senaattori Enrile on 90-vuotias ja on terveydellisistä syistä sijoitettuna yksityishuoneeseen poliisin sairaalaan. Enrile oli diktaattoripresidentti Ferdinand Marcosin entinen puolustusministeri ja silloisen sotatilan pääarkkitehtejä, mutta oli vuonna 1986 ns. EDSA-vallankumouksessa syrjäyttämässä Marcosia. Hän osallistui myöhemmin myös presidentti Corazon Aquinon vastaiseen vallankaappausyritykseen.

Senaattori Jinggoy Estrada on presidentti Joseph Estradan poika. Myös Bong Revillan isä oli senaattori. Estradaa ja Revillaa yhdistää myös se, että sekä he molemmat että heidän isänsä olivat näyttelijöitä.

(Pekka Borg)

Aquinon virkakaudelle jatkoa?

Presidentti Benigno Aquinon virkakauden on määrä päättyä vuonna 2016. Viime aikoina on kuitenkin esiintynyt arvioita siitä, että Aquino jatkaisi sittenkin vielä toisen kuusi-vuotisen kauden, vaikka perustuslaki rajoittaa kaudet yhteen. Presidentti nosti tämän mahdollisuuden esiin televisiohaastattelussa elokuussa. Hallitsevaa liberaalipuoluetta edustava Senaatin puhemies Franklin Drilon totesi kuitenkin myöhemmin, ettei Aquino ole kiinnostunut toisesta kaudesta.

Aquino itse ei ottanut asiaan selvää kantaa. Hän totesi syyskuussa, että “ei voi jättää kansan mielipidettä huomiotta”. Myöhemmin hän kuitenkin täsmensi, ettei ole kiinnostunut toisesta kaudesta. Asia on poliittisesti herkkä, sillä diktaattori Ferdinand Marcos hallitsi Filippiinejä vuosikymmeniä poikkeuslain turvin. Tämän takia Aquinon jatkokauteen tarvittava perustuslain muuttaminen – eli paikallisesti “cha-cha” (charter change) – nosti vastalauseiden myrskyn. Tämän takia presidentti näki viisaaksi perua puheensa.

Amerikkalaiset tulevat takaisin?

Filippiinit ja Yhdysvallat allekirjoittivat keväällä uuden turvallisuussopimuksen, joka lisää amerikkalaisten sotilaallista läsnäoloa maassa. Filippiinien ja Kiinan välit ovat viime aikoina kiristyneet Etelä-Kiinan meren saaria koskevien alueellisten erimielisyyksien takia. Kiinan on arveltu tähtäävän sotilaallisen voimannäyttöön, joka kohdistuisi johonkin lähialueen valtioon, todennäköisesti joko Vietnamiin taikka sotilaallisesti heikkoon kohteeseen, Filippiineihin, joka on alkanut vasta viime aikoina varustautua Kiinan uhan takia.

Filippiineillä vieraillut presidentti Barack Obama tähdensi, ettei turvallisuussopimus ole tähdätty Kiinaa vastaan. Filippiinien ulkoministerin Albert del Rosarion mukaan sopimuksen taustalla ovat kuitenkin Kiinan kanssa kiristyneet välit. Kiistakapulana ovat edelleen Spratly-saaret, joiden edustalle Filippiinit on ankkuroinut vanhan ruostuneen sota-aluksensa tukikohdaksi. Sitä kiertelevät Kiinan uuden-aikaiset alukset, jotka pyrkivät estämään filippiiniläisten merisotilaiden huollon.

Yhdysvaltojen kanssa solmittu kymmen-vuotinen sopimus ei salli amerikkalaisille pysyvien joukkojen sijoittamista Filippiineille eikä ydinaseita, mutta se velvoittaa Yhdysvaltoja puolustamaan Filippiinejä hyökkäyksen tapahtuessa. Yhdysvallat voi sijoittaa väliaikaisesti Filippiineille tuhansien sotilaiden joukkoja ja tuoda saarelle omia hävittäjiään ja sota-aluksiaan.

Presidentti Benigno Aquino tähdensi, että Filippiinit ei ole tällä hetkellä kenellekään sotilaallinen uhka. Viimeinen amerikkalainen tukikohta Filippiineillä eli Subic Bay suljettiin jo yli kaksikymmentä vuotta sitten eli vuonna 1992, kun amerikkalaista militarismia kohtaan oli kasvavaa kritiikkiä.

Monet kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet uutta turvallisuussopimusta, koska se antaa amerikkalaisille liian suurta sananvaltaa Filippiinien puolustuksessa ja kääntää näin kelloa taaksepäin. Korkeimpaan oikeuteen on jätetty valitus, jonka mukaan sopimus ei ole laillinen, koska sillä ei ole Filippiinien senaatin hyväksyntää. Asian käsittely on kesken.

Väkiluku kasvaa

Filippiinien väliluku ylitti symbolisena rajapyykkinä pidetyn sadan miljoonan rajan heinäkuussa. Filippiinit on nyt maailman 12. väkirikkain maa. Alle 25-vuotiaita filippiiniläisistä on 54 prosenttia. Hallitukselle tämä tieto tuo päänvaivaa, sillä vaikka kasvava väestö tarkoittaa myös lisää työvoimaa, lisää se samalla muun muassa terveydenhuollon rasitteita. Viranomaisten tavoitteena on rajoittaa lapsiluku kahteen perhettä kohden. Käytännössä viranomaisten ja paikallisen katolisen kirkon näkemyserot ovat vaikuttaneet väestöpolitiikan toteuttamiseen.

Laki seksuaaliterveydestä vihdoin voimaan

Korkein oikeus päätti heinäkuussa, että väestöpolitiikkaa toteuttava laki eli Reproductive Health Law ei ole perustuslain vastainen. Korkein oikeus teki kuitenkin lakiin monia katolisen kirkon ja konservatiivisten poliittisten tahojen esittämiä rajauksia, jotka heikentävät lain vaikuttavuutta. Niiden mukaan esimerkiksi ehkäisyneuvontaa ei voida järjestää ilman vanhempien suostumusta alaikäisille, vaikka näillä olisi ollut keskenmeno. Lakiin jäi myös terveydenhoidon henkilökunnalle mahdollisuus kieltäytyä antamasta ehkäisyneuvontaa.

Uusia lakeja koulukielistä

Kongressi hyväksyi äskettäin kolme lakia, jotka tähtäävät oppilaiden äidinkielten aseman parantamiseen koulukielinä suhteessa maan kahteen viralliseen kieleen. Vuonna 2012 tuli voimaan lastentarhoja koskeva laki (Kinder-garten Education Act) ja vuonna 2013 varhaisopetuslaki (Early Years Act) sekä perussivistystä koskeva laki (Enhanced Basic Education Act).

Vuoden 1987 perustuslaissa määriteltiin maan virallisiksi kieliksi englanti ja vihdoin sen rinnalle nostettu kansalliskieli filippiino. Nämä ovat tuosta asti kilpailleet koulumaailman pääkielen asemasta. Uusien lakien perusteella filippiinoa ja englantia kutsutaan nyt oppilaiden toisiksi kieliksi (L2). Tosiasiassahan lapset aloittavat koulunsa paikallisilla kielillä, jotka ovat heidän ensimmäisiä kieliään (L1). Uuden ajatuksen mukaan maan koulukielipolitiikka on nyt myös määritelty sanoilla: L1-perustainen, monikielinen koulutus.

Taustalla on ajatus, että lasten pitää saada opetusta kielellä, jota he ymmärtävät. Aika näyttää, miten tämä onnistuu maassa, missä edes filippiinon kielellä ei ole saatavissa kaikkia oppikirjoja.

Maassa puhutaan eri tutkijoiden mukaan 170–-85 kieltä, joten kielikysymys on aina ollut tärkeä. Kiistaa koulukielistä on käyty jo toista sataa vuotta. Suurimman osan 1900-luvusta ainoa sallittu koulukieli oli englanti. 1970-luvulta lähtien sen rinnalle on yritetty nostaa tagalogiin perustuva yleiskieli, joka lanseerattiin aluksi nimellä Pilipino ja vuodesta 1987 lähtien tunnetaan nimellä Filipino (filippiino). Monet maan suurimmistakin kielistä, vaikka niillä on miljoonia puhujia, ovat tuskin edes nousseet kirjakielen tasolle.

(Riitta Vartti)

Talous kasvussa

Filippiinien talous kasvoi huhti-kesäkuussa edelleen ripeää vauhtia. Vuoden alkupuoliskon kuuden prosentin kasvuvauhti on silti vielä alle hallituksen 6,5–7,5 prosentin tavoitteen.

Ensi vuonna hallitus tähtää 7–8 prosentin kasvuun ja 7,5–8,5 prosentin kasvuun vuonna 2016.

Huolenaiheena on hintojen nousu eli inflaatio, joka on ylitse keskuspankin tavoitteen.

Filippiinit on hyötynyt kasvavista ulkomaisista investoinneista, jotka ovat kasvattaneet etenkin elektroniikkateollisuutta.

Talouskasvua uhkaavat jarruttaa muun muassa Manilan pahenevat liikenneongelmat, joille ei näy ratkaisua. Manilassa on tuplasti autoja kilometriä kohden esimerkiksi Singaporeen verrattuna.

Mabuhay-tiedotteen toimitti Sami Noponen.
Muut kirjoittajat Pekka Borg ja Riitta Vartti.