Filippiinit-seura mukana: Rekrytori for Internationals
Rekrytori for Internationals Helsingin Kaapelitehtaalla 25.9.2024 klo 12-17 Merikaapelihallissa. Tapahtumaa voi seurata myös etänä. Filippiinit-seura on mukana tunnuksella “Autamme filippiiniläisiä kotoutumaan Suomeen”, “We help Filipinos to integrate into Finland”. Tervetuloa tutustumaan.
Filippiinit-seura osallistuu Suomeen tulevien filippiiniläisten kotouttamiseen monin tavoin: neuvomme monella kielellä kaikenlaisissa ongelmissa, tarjoamme tietoa Suomesta ja työelämästä täällä, järjestämme neuvontaa, kielikursseja ja ay-tapahtumia. Teemme myös yhteistyötä Suomessa toimivien filippiiniläisjärjestöjen kanssa.
PISA-vertailu ja Filippiinien koulun arviointia, osa 2
13.8.2024, blogi, Pekka Borg
Täytyy antaa pisteet ex-opetusministeri Leonor Brionesille rohkeasta päätöksestä lähteä mukaan koulujen kansainväliseen PISA-vertailututkimukseen, vaikka ennakoitavissa oli filippiiniläisten koululaisten heikko menestys. Kuten sanotaan, tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Kansainvälisen vertailun avulla saadaan tietoa maan opetuksen tasosta, ja se auttaa näkemään, miten koulua voidaan parantaa.
Filippiinit PISA-vertailussa
Filippiinit oli ensimmäistä kertaa mukana PISA-tutkimuksessa vuonna 2018 ja jälleen vuonna 2022, jolloin PISAan osallistui 81 maata. Tutkimuksessa mitattiin 15-vuotiaiden koululaisten osaamistasoa lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä sekä luovassa ajattelussa. Filippiinit sijoittui vuonna 2022 matematiikan ja lukemisen testeissä sijalle 76/81, luonnontieteissä sijalle 79/81 ja luovassa ajattelussa sijalle 62/64. Tosin on hyvä ottaa huomioon, että vertailusta puuttuu yli 100 kolmannen maailman maata. Niistä monen tulokset oletettavasti alittaisivat Filippiinienkin tason.
Filippiinien tulokset paranivat vuonna 2022 minimaalisesti lukemisessa ja matematiikassa ja pysyivät luonnontieteissä lähes vuoden 2018 tasolla. Kun PISAan osallistuneiden maiden keskiarvot laskivat ja Filippiinien pysyi ennallaan, tuntuu eron kaventuminen muihin maihin pieneltä saavutukselta. Myös maan sisällä erot pienenivät, kun heikoimmin menestyneen kymmenyksen tulokset paranivat ja parhaan kymmenyksen eivät.
PISA-kokeissa mitataan suoritustasoa skaalalla 1–6, jossa 1 merkitsee heikkoa ja 6 huippuosaamista. Taso 2 merkitsee välttävää osaamista, jolla yhteiskunnassa selviytyy minimaalisesti. Vain 24 % filippiiniläisistä koululaisista saavutti lukutaidossa vähintään tason 2. Lukutaitoa arvioitiin tiedonhaun, tekstien ymmärtämisen, arvioinnin ja reflektoinnin perusteella. Matematiikassa 16 % ja luonnontieteissä 23 % filippiiniläisistä koululaisista saavutti edes kakkostason. Vain yksi promille vastaajista pääsi erinomaiseen tasoon 5 ja huippuosaamisen tasoa 6 ei Filippiineillä esiintynyt lainkaan.[1]
Oppilasryhmien välillä oli tuntuvia tasoeroja. Tytöt pärjäsivät poikia paremmin sekä lukutaidossa että matematiikassa. Luonnontieteissäkin tytöt saivat keskimäärin hieman korkeammat pisteet, mutta ero ei ollut merkitsevä. Kaupunkien koulut menestyivät kaikissa aineissa huomattavasti paremmin kuin maaseutukoulut. Samoin yksityisissä kouluissa oppilaiden keskimääräinen osaamistaso oli parempi kuin valtion kouluissa.
Filippiiniläisten koululaisten menestys muissakin kansainvälisissä vertailututkimuksissa on ollut heikkoa. Neljäsluokkalaisten matemaattista ja luonnontieteellistä osaamista mittaavassa TIMMS-tutkimuksessa vuonna 2019 Filippiinit sijoittui 58 maan joukossa viimeiseksi.[2] Myös Filippiinien sisäisissä tutkimuksissa oppilaiden osaamistaso on ollut toivomisen varaa.
PISA-tuloksia selittäviä tekijöitä
Opetuskieli
Kukin maa päättää, millä kielellä oppilaat vastaavat PISAn tehtäviin. Useimpien maiden oppilaat vastaavat äidinkielellään tai maan valtakielellä, mutta Filippiinit valitsi osallistumiskieleksi englannin. Se osittain selittää sitä, miksi Filippiinit sijoittui vertailuissa viimeisille sijoille. Vaikka Filippiinit haluaa esiintyä englantia puhuvana maana, kansa puhuu pientä eliittiä lukuun ottamatta kotona ja keskenään äidinkielillään (tai sekakielillä kuten Taglish). On ihan eri asia ymmärtää syvällisesti tekstiä ja osata käyttää kieltä kakkoskielellä kuin kotikielellä. Puutteellinen lukutaito ja kielen ymmärrys vaikuttavat myös muiden kouluaineiden osaamiseen.
Monien mielestä oli virhe valita alaluokilla äidinkieli opetuskieleksi englannin sijaan. Kriitikot vaativatkin, että englanti pitää ottaa opetuskieleksi alusta lähtien. He vetoavat esimerkkinä PISAssa parhaiten menestyneeseen Singaporeen, jossa englanti on opetuskielenä ensimmäisestä luokasta lähtien, ja äidinkieli on vain sivuaineen asemassa.
Toiset pedagogit painottavat, että hyvä oppiminen edellyttää vankkaa äidinkielen hallintaa ja että äidinkieltä tulisi käyttää opetuskielenä vähintään kuudennelle luokalle asti. [3] Mm. PISAn kärkijoukkoon kuuluvissa Virossa ja Suomessa opetus on äidinkielistä. Se ei ole estänyt hyvää englannin kielen oppimista. Tutkijat ovat todenneet omasta äidinkielestä lähtevän oppimisen hyödyiksi, että se vahvistaa lapsen identiteettiä ja kulttuurista yhteyttä yhteisöönsä, itsetuntoa ja kielellistä ilmaisukykyä sekä edistää loogista ajattelua ja nopeuttaa uuden oppimista. Omalla kielellä oppimisen on todettu myös vähentävän koulupudokkuutta.[4]
Filippiineillä äidinkielen opetusohjelmasta saatu hyöty on kuitenkin jäänyt puolittaiseksi täytäntöönpanon puutteiden takia. Kirjoja ja opetusaineistoja on huonosti saatavilla eri kielillä, samoin kuin näitä kieliä hallitsevia opettajia. Monikielisillä alueilla on kiistelty siitä, mitä kieliä koulussa opetetaan, jolloin osa oppilaista ei saa äidinkielistä opetusta. Selvitysten mukaan joissakin kouluissa ei ole järjestetty äidinkielen opetusta lainkaan.[5]
Nyt äidinkielestä opetuskielenä ollaan taas luopumassa! Sekä kongressin edustajainhuoneessa että senaatissa on hyväksytty lakiehdotukset, joiden mukaan alaluokilla palataan filippiinon ja englannin käyttöön opetuskielinä. Lakiehdotusten mukaan äidinkieli toimisi opetuskielenä vain luokissa, joissa kaikki oppilaat puhuvat samaa kieltä. Muutoin äidinkielen aineopetusta ollaan lakkauttamassa ja äidinkieli on jäämässä vain opetuksen apukielen asemaan alaluokilla.
Äidinkieliä opetuskielenä puolustavat ovat tyytymättömiä kongressin linjaukseen. Sitä kuvaavasti Manila Times-lehden pääkirjoituksen otsikkona oli ”Äidinkieleen perustuvaa koulutusohjelmaa pitää parantaa, ei korvata”.[6] Monikieliset luokat, eri kielten oppikirjojen ja opettajien puute vaikeuttavat todella äidinkielisen opetuksen järjestämistä, mutta ongelma se on huono äidinkielen osaaminenkin.
Ongelman ydin ei ole vain koulussa, vaan Filippiinien lukuisten kielten rakenteellisessa kehittymättömyydessä, kuten yhdenmukaisten kirjoitussääntöjen ja kieliopin puuttumisessa. Sitä paremmalla syyllä olisi tarpeen perustaa kansallinen ohjelma maan moninaisten kielien pelastamiseksi ja kehittämiseksi. Jos kielet halutaan pitää elävinä ja kehittää niitä nykyajassa, pitää edistää kielten kirjallista käyttöä ja julkaisutoimintaa. Pitkälti on kyse myös oman kielen arvostamisesta tai oikeammin arvostuksen puutteesta. Omaa pientä kieltä vähätellään ja oikeastaan ainoana oikeana kielenä nähdään englanti.
Riittämättömät resurssit ja luokkakoko
Yksi selitys oppimistuloksille on resurssien puute. Filippiineillä budjetoitiin koulutukseen PISAan osallistuneista maista toiseksi vähiten rahaa. PISAn mukaan Filippiineillä käytettiin koululaista kohti kumulatiivisesti 6-vuotiaasta 15-vuotiaaksi asti 11 030 US-dollaria. Vertailun vuoksi Suomessa oli kymmenkertaisesti enemmän rahaa käytössä, 126 777 dollaria/koululainen.[7] Vuonna 2022 koulutusmäärärahojen osuus oli vain 3,6 % Filippiinien bruttokansantuotteesta.[8] PISA-aineistossa eri maiden opetusmäärärahat ja oppimistulokset korreloivat harvinaisen selkeästi niin, että mitä vähemmän resursseja, sitä heikommat tulokset. Osaamistason nostaminen Filippiineillä edellyttää kehittämistoimien ohella lisää rahaa kouluihin.
Filippiineillä luokkakoko oli PISA:an osallistuneista maista toiseksi suurin, keskimäärin 42,6 oppilasta/luokka. Noin puolet luokista oli siten suurempia eivätkä 50 oppilaan luokat olleet harvinaisia. Filippiineillä oli 29,5 oppilasta opettajaa kohti, lähes kolme kertaa enemmän kuin Suomessa (10,9 oppilasta).[9]
Samoin opettajien koulutustaso vaikuttaa oppimistuloksiin. Suomessa lähes kaikilla opettajilla on maisteritason koulutus. Filippiineillä suurimmalla osalla opettajista on vanhastaan koulutuspohjana kymmenvuotinen peruskoulu ja sen jälkeen nelivuotinen opettajankoulutus collegessa. Nykyisin opettajankoulutuksen pääsyvaatimuksena on 12-vuotinen koulu. Toki Filippiineilläkin joka viides opettaja on maisteri. [10]
Opetuksen sisältö ja pedagogiikka
Vallitsevaa opetussuunnitelmaa on pidetty liian täyteen ahdettuna, jolloin opettajat eivät ehdi käsittelemään koko oppimäärää, ja oppilaiden on vaikea hahmottaa oleellisinta sisältöä. Suurin osa oppilaista ei ole saavuttanut edes välttävää osaamistaitoa lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskemisessa. Filippiinien kouluopetusta on arvosteltu siitä, että se on liian mekaanista ja yksityiskohtaisilla opetussuunnitelmilla ylhäältä päin sidottua. Opettajia ei kannusteta luovuuteen opetustyössä, ja kuten PISA-tulokset osoittavat, oppilaitakaan ei ole rohkaistu analyyttisyyteen, kriittiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun.
Vasta käyttöönottovaiheessa olevan MATATAG-opetussuunnitelman ytimenä on, että keskitytään opetuksessa perustaitojen oppimiseen. Lukeminen ja matematiikka kun ovat edellytyksenä kaikelle muullekin opiskelulle. Uusi opetusministeri Edgardo Angara totesi ensi töikseen, että opetuskäytäntöjä on muutettava siten, että edistetään ongelmanratkaisun osaamista ja että kehitetään oppilaista kriittisiä ajattelijoita[11].
Opetusministeriö pyrkii poistamaan näitä perustason osaamisen puutteita Kansallisella oppimisvajeiden korjaamisen ohjelmalla (National Learning Recovery Program, sori huonosta nimen käännöksestä). Ohjelma sisältää oppimisleirejä ja kansalliset lukemisen, matematiikan sekä tieteen ja tekniikan ohjelmat.
Vapaaehtoiset oppimisleirit järjestetään kesälomakaudella. Toistaiseksi ongelmana on ollut, että useat eniten oppimista tarvitsevat eivät eri syistä leireille osallistu. Leirejä on arvosteltu myös siitä, että edistyneemmille ei tarjota oman tasoisia tehtäviä. Kansallinen lukemisen ohjelma on integroitu osaksi normaalia kouluopetusta. Matematiikan ja tieteiden ohjelmien osalta toimeenpano on vielä kesken.
MATATAG-opetussuunnitelmaan on yhdistetty ”yhteiskuntaopin” (Araling panlipunan) oppiaineen alle mm. historiaa, maantiedettä, sosiologiaa ja taloutta. On hyvä tarkastella yhteiskunnan toimivuutta ja kehitystä monesta näkökulmasta, mutta riskinä on, että näiden tieteenalojen perusteet jäävät riittämättömästi käsitellyiksi.
Presidentti Ferdinand R. Marcos Jr. antoi opetusministerille ohjeeksi, että Filippiinien historian opetusta tulisi syventää. Filippiiniläisten koululaisten maantiedon ja historian tunteminen on ollut heikkoa, joten tässä suhteessa presidentti on oikeassa. Presidentti Marcos on jatkuvasti esittänyt isänsä Ferdinand E. Marcos Seniorin diktatuurin aikaa maan kultaisina vuosina ja kiistänyt silloiset ennennäkemättömän laajat ihmisoikeusrikokset. Riskinä on, että kouluopetuksessa oltaisiin kirjoittamassa historiaa uusiksi. Jo nyt oppikirjoista ovat pääosin kadonneet viittaukset diktaattori-Marcosiin.
Köyhyys
Perheiden sosiaalistaloudelliset olot ja laaja köyhyys vaikuttavat valitettavasti koulumenestykseen. Filippiinien virallisten tilastojen mukaan 26,4 % lapsista eli köyhyydessä vuonna 2021.[12] Luku on ennemminkin alakanttiin, sillä toimeentuloon riittävää tilastollista köyhyysrajaa on viime vuosikymmeninä laskettu pariinkin otteeseen. Lisäksi on suuria alueellisia köyhyyseroja. Erityisen huonossa asemassa ovat Mindanaon autonomisen muslimialueen (BARMM) asukkaat, joista yli puolet elää köyhyysrajan alittavilla tuloilla.
Tutkimukset ovat osoittaneet aliravitsemuksen yhteyden huonoihin oppimistuloksiin. Vuonna 2018 luokkien K–10 oppilaista 21,5 % oli ikäisekseen lyhytkasvuisia ja 12,5 % alipainoisia. Tosin viime vuosina ylipainoistenkin lasten osuus on kasvanut Filippiineillä.[13]
Filippiineillä talous on kasvanut nopeasti, mutta harjoitetulla talous- ja sosiaalipolitiikalla suuret tuloerot eivät juurikaan ole pienentyneet. Jo presidentti Gloria Macapagal-Arroyon kaudesta lähtien tärkein köyhimpien asemaan vaikuttava toimi on ollut pienituloisimmille perheille suunnattu vastikkeellinen toimeentulotuki, 4P-ohjelma (Pantawid Pamilyang Pilipino Program). Tuen saamisen ehtoina on mm. lasten koulunkäynti, terveystarkastuksiin osallistuminen ja perheneuvolakäynnit. Arviointitutkimuksen mukaan 4P on onnistunut lisäämään 12–17-vuotiaiden koulunkäyntiä. Sen sijaan ala-asteikäisiin 4P vaikutti vain vähän, koska 98 % ikäluokista on jo koulussa. Ohjelma ei lisännyt lainkaan 3–5-vuotiaiden osallistumista päivähoitoon tai esikouluun. 4P on myös parantanut tukea saaneiden oppimistuloksia.[14]
4P-ohjelman tavoitteena on ollut vaikuttaa myös lasten terveyden ja ravitsemuksen tilaan, mutta jostain syystä tukea saaneilla lapsilla lyhytkasvuisuus ei ole vähentynyt – vaikka ohjelma sisältää myös kuukausittaisen avustuksen riisin hankintaan. Toisaalta universaali terveydenhoitolaki on merkittävä parannus, kun se takaa kaikille pääsyn perusterveyspalveluihin. Ongelmana on kuitenkin hoidon saavutettavuus syrjäisillä alueilla.
Filippiinit kuuluu eniten luonnonkatastrofeista kärsiviin maihin maailmassa. Taifuunit ja muut luonnononnettomuudet keskeyttävät usein koulunkäynnin. Lisäksi muutoinkin riittämättömiä koulutiloja otetaan silloin hätämajoituksen käyttöön. Ilmastonmuutos voimistaa rankkasateita tulvineen ja toisaalta kuivia jaksoja. Vuoden 2024 huhti-toukokuussakin on päivittäin suljettu satoja kouluja sietämättömän, terveydelle vaarallisen kuumuuden takia. Siltä osin tilanne voi helpottua ensi lukuvuonna, kun Filippiineillä palataan perinteiseen lukukauteen, jolloin koulut ovat lomilla kuumimpaan aikaan maaliskuulta kesäkuulle.
Suomessakin valitettiin aiheellisesti koronaepidemian seuraamuksia koululaisille, mutta Filippiineillä ongelmat olivat moninkertaisia. Koulut suljettiin maaliskuussa 2020 kokonaan puoleksi vuodeksi. Syksyllä koulu jatkui vuoden pelkkänä etäopetuksena. Pieni osa oppilaista pääsi taudin kannalta turvalliseksi koetuilla alueilla palaamaan luokkaopetukseen vuoden 2021 lopulla, mutta kaikille koulun portit aukenivat vasta marraskuussa 2022. Siten oppilaat olivat yli 2 vuotta poissa lähiopetuksesta. Sinä aikana oppilaat lukivat opintomateriaaleja ja täyttivät kotitehtävävihkoja kotona tai seurasivat opetusta useimmiten huonojen internetyhteyksien välityksellä. Siihen nähden on kohtalainen saavutus, että PISA-tulokset säilyivät vuonna 2022 entisellä, vaikkakin heikolla tasolla.
Keskustelua Senior High School (SHS) -luokkien tarpeellisuudesta
Kouluvelvoitteen pidentämistä kahdella SHS-luokalla perusteltiin mm. sillä, että se tuottaa työmarkkinoille valmista työvoimaa. Edellinen opetusministeri Sara Duterte myönsi vuotuisessa koulutusraportissaan, että lupaus ei ole toteutunut. Työnantajilta tulleiden viestien mukaan SHS:n opetussuunnitelmaan sisältyvä työharjoittelu riittää vain työelämään perehtymiseen, mutta ei tarvittavien työtaitojen oppimiseen. Ministeriön selvityksen mukaan 83 % SHS:n päättäneistä jatkoi opiskeluaan, ja vain 10 % oli työssä.[15] Filippiinien tilastokeskuksen vuoden 2019 köyhyysindikaattoritutkimuksen mukaan SHS:n päättäneistä oli viidesosa työssä, runsaat puolet jatkoi opiskelua ja joka kymmenes oli sekä työssä että opiskelemassa.[16]
Arvostelijoiden mielestä kouluvelvoitteen laajentamisesta kahdella lukiotason SHS-vuodella hyötyvät vain opintojaan collegessa jatkavat. Heidän mielestä tulisi luopua SHS-velvoitteesta muiden kuin collegeen pyrkivien osalta, koska se aiheuttaa sekä perheille että yhteiskunnalle tarpeettomia kustannuksia.
Nuorten halua jatkaa opiskelua voidaan katsoa myös positiivisesta näkökulmasta. SHS:n tavoitteena on antaa koululaisille kansainvälisten standardien mukaiset valmiudet korkea-asteen koulutukseen. Maksuton julkishallinnon SHS on mahdollistanut ja lisännyt nuorten halua jatkaa opintojaan. Korkeampi peruskoulutus parantaa myös selviytymistä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, työelämässä ja muillakin elämän saroilla.
Abrigo & Orbeta laskivat työvoimatutkimuksen aineistojen perusteella, että vain vanhan 10-luokkaisen koulun yläasteen (JHS) suorittaneiden ja SHS:n suorittaneiden todennäköisyydessä olla työssä tai työttömänä ei ollut merkitseviä eroja. Sen sijaan JHS:n suorittaneilla oli suurempi todennäköisyys olla matalan osaamisen töissä ja SHS:n suorittaneilla keskitason työtehtävissä, jolloin he myös saivat enemmän palkkaa kuin vain JHS:n suorittaneet.[17]
SHS:n ongelmana on, että erikoistumislinjoja ja vaihtoehtoja on yksipuolisesti tarjolla. Akateeminen linja oli tarjolla 91 prosentissa kouluista ja teknillis-ammatillinen elinkeinolinja 59 prosentissa kouluista. Taiteen tai liikunnan linjoja oli vajaassa kolmessa prosentissa SHS:ista.[18]
Uudempien selvitysten mukaan työnantajien asenteet ovat muuttuneet ja valmius työllistää SHS:n suorittaneita on lisääntynyt. Liike-elämän koulutuspoliittisen organisaation (Philippine Business for Education) tuoreeseen tutkimukseen osallistuneista yrityksistä 46 prosentilla on työsuhteessa SHS:n suorittaneita ja neljä viidestä on halukas heitä palkkaamaan.[19]
SHS:n opetussuunnitelma on parhaillaan arvioitavana ja sitä kehitetään erityisesti paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi.
Suomen ja Filippiinien koulujen vertailu
Lopuksi vielä tiedoksi suomalaisittain kiinnostava artikkeli. Nimittäin seitsemän filippiiniläistä pedagogia on kirjoittanut Filippiinien ja Suomen koulua vertailevan artikkelin.[20] He toteavat aluksi hauskasti, että Suomi on naapurimailtaan Ruotsilta ja Venäjältä vaikutuksia saanut sosialistis-kommunistinen maa. Suomen yhteiskunta voi olla kirjoittajille vieras, mutta he ovat perehtyneet suomalaista koulutusjärjestelmää käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. He eivät arvioi opetuksen sisällön eroja, vaan koulutusjärjestelmiä yleisemmin.
Heidän mukaansa Suomen koulujärjestelmä perustuu pragmatistiseen filosofiaan, kun taas Filippiineillä lähtökohtana on eklektisismi, jossa noukitaan erilaisista viitekehyksistä syntyneitä hyviä käytäntöjä. Yhtenä keskeisenä erona he pitävät, että Filippiineillä opetussuunnitelmat ovat ministeriötasolla pikkutarkasti valmisteltuja. Sen sijaan Suomessa opettajalla on enemmän autonomiaa opetustyössä ja myös korkeampi koulutustaso. Suomessa opetussuunnitelman lähtökohtana on kokonaisvaltaisempi koulutus, ja Filippiineillä lähtökohtana on tuhansien listattujen erityisten pätevyyksien ja taitojen opettaminen.
Maita vertailtaessa on hyvä kuitenkin muistaa, että Suomella on käytössä Filippiineihin verrattuna moninkertaiset koulutusresurssit.
[1] OECD (2023), PISA 2022 Results (Volume I): The State of Learning and Equity in Education. Annex B1Table I.B1.3.1., Table I.B1.3.2. ja Table I.B1.3.3.
[4] Dagalea, A. & Peralta, S. & Abocejo, F. (2022) Evaluation of the Mother Tongue-Based Multilingual Education Program in the Philippines. S. 424-425.
[8] Albert, J. ym. (2023) Sustainable Development Goal 4 on Quality Education for All: How Does the Philippines Fare and What Needs to be Done? PIDS Discussion Paper Series No 2023-16. S. 10.
[20] Kilag, O. K. T., Zarco, J. P., Zamora, M. B., Caballero, J. D., Yntig, C. A. L., Suba-an, J. D., & Sasan, J. M. V. (2023). How Does Philippines’s Education System Compared to Finland’s?. EUROPEAN JOURNAL OF INNOVATION IN NONFORMAL EDUCATION, 3(6), S. 11-20.
Viime vuosikymmenen suurimpia uudistuksia oli siirtyminen 1+12-vuotiseen kouluun. Sitä ennen Filippiinit oli Angolan ja Djiboutin ohella maailman ainoa maa, jossa oli vain kymmenluokkainen koulu. Filippiinien koululaiset ovat menestyneet huonosti kansainvälisissä osaamisvertailuissa kuten PISA-tutkimuksissa. Tämä on herättänyt runsaasti kriittistä keskustelua, ja nyt peruskoulutusta ollaan jälleen uudistamassa.
Tässä blogissa esittelen Filippiinien koulujärjestelmää. Toisessa pian julkaistavassa blogissa käsittelen Filippiinien osallistumista PISA-tutkimuksiin ja arviointia koulun tilasta.
Alla olevassa kuviossa on esitetty koulujärjestelmän runko korkeakoulutusta ja ammatillista koulutusta myöten, mutta blogissa käsittelen vain 12-luokkaista koulua.
Aluksi opetusministeriön arvolähtökohdista. Ministeriö on määritellyt visiokseen Filippiinien Peruskoulutuksen kehittämisohjelmassa vuodelle 2030:[1]
”Unelmoimme filippiiniläisistä, jotka rakastavat intohimoisesti maataan ja joiden arvot ja kyvyt mahdollistavat sen, että he voivat saavuttaa täyden potentiaalinsa ja osallistua mielekkäästi kansakunnan rakentamiseen.”
Samalla määriteltiin, että opetustoimintaa ohjaa neljä Filippiinien lippuvalan perusarvoa:
Maka-diyos = Jumalan puolesta, ilmaista omaa uskoaan, mutta samalla kunnioittaa toisten uskontoja, noudattaa eettisiä periaatteita ja totuutta.
Makatao = ihmisen puolesta, sensitiivisyyttä yksilöllisille, sosiaalisille ja kulttuurisille eroille ja solidaarisuutta.
Makakalikasan = ympäristön puolesta, välittää luonnosta ja käyttää resursseja viisaasti ja oikeudenmukaisesti.
Makabansa = kansan puolesta, osoittaa ylpeyttä filippiiniläisyydestään, toimia Filippiinien kansalaisen oikeuksien ja velvollisuuksien mukaisesti.
Filippiinien kouluasteet
Vuodesta 2013 lähtien kouluvelvoite alkaa jo viisivuotiaana yksivuotisesta esikoulusta (Kindergarten) ja päättyy 12 kouluvuoden jälkeen. Siitä tulee koulun nimi ”K to 12”. Pakollinen esikoulu on edellytys ensimmäiselle luokalle siirtymiseen. Valtion esikoulu ja peruskoulu ovat maksuttomia, mutta tarjolla on myös maksullisia yksityisiä kouluja esikoulusta alkaen. Myös kolme- ja neljävuotiaille on järjestetty päivittäistä 2–2½ tunnin kestoista vapaaehtoista varhaiskasvatusta, mutta sitä ei ole tarjolla kaikilla alueilla.
Koulu jakaantuu 6-luokkaiseen ala-asteeseen (Primary school, PS), 4-luokkaiseen yläasteeseen (Junior high school, JHS) ja uutena laajennuksena 2-vuotiseen ”lukioasteeseen” (Senior high school, SHS). Ensimmäinen ikäluokka suoritti 12:nnen luokan loppututkinnon vuonna 2018.
Esikoulu valmistaa lapsia koulunkäyntiin edistämällä heidän fyysistä, sosiaalista ja emotionaalista kasvua ja kognitiivisia kykyjä. Siellä opitaan jo mm. aakkoset, numerot, värit sekä monia koulussa tarvittavia taitoja leikin ja laulun avulla. Esikoulun liittäminen oppivelvollisuuteen lisäsi nopeasti lasten osallistumista esikouluun, ja vuonna 2017 viisivuotiaista 84 % kävi esikoulua. Varsinkin koronan seurauksena esikoulun osallistumisaste kuitenkin laski ja oli kaudella 2020–21 vain 66 % viisivuotiaista.[2] Tosin luvusta puuttuvat yli 5-vuotiaina esikoulun aloittaneet. Vuonna 2017 joka kymmenes ensimmäisen luokan aloittaneista oli näitä ”yli-ikäisiä”[3] ja koronan jälkeen osuus oletettavasti kasvoi.
Toinen merkittävä uudistus vuodelta 2009 oli, että otettiin oma äidinkieli opetuskieleksi esikoulusta kolmannelle luokalle asti (MTB-MLE). Valtaosa lapsista saa alkuvaiheen opetusta äidinkielellään, mutta kaikki pienet kielet huomioon ottaen käytössä olevat 19 kieltä ovat edelleen vain kymmenesosa maan kaikista kielistä.[4]
Jo ensimmäisellä luokalla opiskellaan äidinkielen lisäksi filippiinon ja englannin kieltä. Neljännestä luokasta lähtien siirrytään käyttämään opetuskielinä filippiinoa ja englantia äidinkielen sijaan. Alusta alkaen oppiaineina ovat myös matematiikka, terveysoppi, musiikki ja liikunta. Kolmannelta luokalta mukaan tulee (luonnon)tiede (science). Opetussuunnitelma sisältää myös kullekin luokkatasolle sovitettuna elämänhallinnan ja -taitojen, arvojen, kansallisen kulttuurin sekä yhteiskuntaopin opiskelua. Mitä ylemmille luokkatasoille edetään, sitä enemmän on tavoitteena kehittää kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisun kykyjä. Oppilas voi valita yläasteella (JHS luokat 7–10) myös ammatilliseen koulutukseen tähtääviä kursseja (Technology and Livelihood Education).[5]
Entisen kymmenvuotisen koulun aikana opintojaan jatkavat siirtyivät jo 16–17-vuotiaina collegeihin ja yliopistoihin. Niissä suuri osa ensimmäisistä vuosikursseista kului sellaisen yleissivistävän tiedon hankkimiseen, joka pitäisi olla hallussa jo korkeakouluopintoja aloittaessa. Uuden kaksivuotisen lukiotason ansiosta oppilaiden valmiudet korkeakouluopiskeluun ovat selvästi parantuneet.
Kaksivuotisella lukiotasolla (SHS) on kaikille 15 yhteistä perusoppiainetta kuten kielet, kommunikaatio, matematiikka, filosofia ja tieteet. Sen lisäksi oppilaalla on valittavana neljä erikoistumislinjaa:[6]
Akateeminen linja erityisesti collegeen tai yliopistoon pyrkiville. Yleisen akateemisen linjan lisäksi voi valita esim. humanistis-yhteiskuntatieteellisen, matemaattis-luonnontieteellisen tai liiketaloudellisen suuntautumisen.
Suoraan työelämävalmiuksia tarjoava teknillis-ammatillinen elinkeinolinja, jossa tarjonta myötäilee alueen elinkeinorakennetta. Erikoistumisalana voi olla esim. maatalous-kalastus, teollisuus, it-teknologia, merenkulku tai noin sata muuta alaa.
Urheilulinjalla voidaan opiskella ja harrastaa eri urheilulajeja, mutta tälläkin linjalla painopisteenä on valmistaa koululaisia liikuntaan liittyviin ammatteihin, kuten vapaa-ajan- tai liikunnanohjaaja, hieroja, toimitsija ym.
Design- ja taideaineiden linjalla voi perehtyä kattavasti taiteelliseen luovaan toimintaan ja design-alaan.
Opintoihin sisältyy myös työharjoittelua esimerkiksi jossain koulun kumppanina toimivassa yrityksessä.
Lukioasteen toimeenpanon arviointitutkimuksessa todettiin, että pääosin siirtyminen 12-vuotiseen kouluun on toteutunut hyvin. Oppilaita siirtyi kymmenenneltä luokalta jatkamaan yhdennelletoista enemmän kuin mitä opetusministeriö oli odottanut ja koulun keskeyttäneitäkin on palannut kouluun. Lukiotason ensimmäisen vuosikurssin oppilaista 96 % suoritti koulun loppututkinnon ja varsinkin elinkeinolinjalla opiskelleet työllistyivät hyvin. Uudistus myös lisäsi yhteistyötä yritysten ja paikallisviranomaisten kanssa, vaikka koulukohtaisesti todettiin olevan liiaksi eroja.[7]
Koulun keskeyttäneille vaihtoehtoinen oppimisjärjestelmä (ALS)
Vaihtoehtoisen oppimisjärjestelmän tavoitteena on saada koulun keskeyttäneet nuoret suorittamaan peruskoulun loppututkinto. ALS mahdollistaa opiskelun itselle sopivalla tasolla ja sopivaan tahtiin. Ohjelman ensimmäisenä osiona on perustavan luku- ja laskutaidon oppiminen. Toiseksi opetus sisältää samat perusoppiaineet kuin tavanomaisessa luokkaopetuksessa ja tavoitteena on suorittaa samat päättökokeet kuin luokkaopetuksessa. Opetusta järjestetään niin ala- ja yläasteen kuin lukion tasolla. Kun vastaava taso on saavutettu, voi ALS-opetuksesta siirtyä tavanomaiseen kouluopetukseen tai suorittaa koulun loppututkinnon.
ALS-opiskelu alkaa tasokokeilla, joiden pohjalta sovitaan jokaiselle henkilökohtainen oppimissuunnitelma 10 kuukauden lukuvuodeksi. Oppilaille jaetaan tasolleen sopivia aineistoja omatoimista opiskelua varten. Tukena on mm. kiertäviä opettajia, jotka järjestävät oppitunteja ja ohjaavat opiskelua syrjäisilläkin alueilla. ALSin resurssit kuitenkin vaihtelevat huomattavasti alueittain. Paremmin toimeentulevilla paikkakunnilla on käytettävissä hyvin varusteltuja oppimiskeskuksia, mutta kolmasosalla on vain huonosti varusteltuja, tilapäisesti opetuskäyttöön luovutettuja tiloja. Kokonaisuutena ALSin resurssit ovat olemattoman pieniä, sillä se saa vain 0,1 % opetusministeriön budjetista.[8]
ALSin oppilaat ovat ensisijaisesti nuoria aikuisia, vaikka yläikärajaa osallistumiselle ei olekaan asetettu. Oppilaista noin 40 % on 15–19-vuotiaita ja yhtä paljon 20–24-vuotiaita. Suurin osa ALSin oppilaista on palkkatyössä olevia, kotiapulaisia tai nuoria äitejä. Merkittävä ryhmä on myös vangit.[9] Vuonna 2018 ALSissa oli 840 000 oppilasta, mutta ohjelma tavoittaa edelleen vain noin 15 % koulun keskeyttäneiden kohderyhmästä[10]. Koronavuosina oppilaiden määrä putosi alle puoleen miljoonaan, mutta nousi 640 000 oppilaaseen lukukaudella 2022–23.[11] Vaihtoehtoisen oppimisjärjestelmän tuloksista on melko vähän tuoretta tietoa saatavilla. Opetusministeriön mukaan vuosina 2005–2015 vain 36 % ala- tai yläasteen tasokokeisiin osallistuneista sai hyväksytyn todistuksen, mutta kaudella 2016–2022 osuus nousi 56 prosenttiin.
Koulun keskeyttäminen vähentynyt
Vielä 1980-luvun lopulla aikuisväestöstä yli puolelta puuttui peruskoulun yläasteen todistus (10. lk), mutta osuus on laskenut kolmasosaan.[12] Myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleen suuri osa ikäluokista putoaa koulusta ennenaikaisesti. Opetusministeriön arvion mukaan 1,4 miljoonaa 6–15-vuotiasta lasta on koulun ulkopuolella.[13] Vuonna 2017 puoli miljoonaa lasta oli vähintään kahden ikäluokan verran yli-ikäisiä ala-asteen kouluun ja 1,2 miljoonaa yläasteen kouluun. Yli-ikäisenä kouluun palaavan on usein vaikea motivoitua opintojen jatkamiseen samassa luokassa selvästi nuorempien kanssa.[14]
Vuonna 2008 aloittaneista ekaluokkalaisista neljännes lopetti koulun 4. luokkaan mennessä, 43 % viimeistään kymppiluokalla ja vain puolet suoritti 12. luokan päättökokeen.[15] Tosin luvut ovat voineet kaunistua muutamilla prosenteilla, kun osa käy luokan tai koulun loppuun myöhemmin kuin ikäluokkansa. Vertailun vuoksi Suomessa jäi ilman peruskoulun päättötodistusta 0,6 % oppivelvollisuusiän ylittäneistä vuonna 2019.[16]
Esikoulun tekeminen pakolliseksi ja lasten koulunkäyntiin sidotut vastikkeelliset sosiaaliset tuet ovat vaikuttaneet siihen, että lähes kaikki lapset aloittavat koulun ala-asteen kuusivuotiaina.
Kolme viidesosaa työn ja koulun ulkopuolisista 5–15-vuotiaista on kotoisin köyhimmästä tuloneljänneksestä. Kaksi kolmasosaa heistä on poikia (vuonna 2017).[17] Kouluun osallistumattomuuden pääasialliset syyt vaihtelivat iän ja sukupuolen mukaan. Kahdella kolmesta 12–15-vuotiaasta koulupudokkaasta syynä oli kiinnostuksen puute. 16–24-vuotiaista tytöistä 62 prosentilla syynä oli perhe tai avioliitto, kun pojilla yleisimmät syyt olivat kiinnostuksen puute (31 %) sekä korkeat kustannukset ja tarve työntekoon (36 %).[18]
Yksityiskoulujen ja paikallishallinnon osuus
Kaikilla kouluasteilla on myös yksityisiä maksullisia kouluja. Ala-asteella yksityiskoulujen oppilaiden osuus oli lukuvuonna 2018–19 vain 9,4 %, mutta lukiotasolla osuus oli jopa 44,3 %.[19] Vuonna 2013 hyväksyttiin peruskoululaki (Basic Education Act), jonka mukaan vuonna 2016 pitää olla kaikille 10 luokan päättäneille paikka lukiotasolle. Valtiolle oli mahdotonta rakentaa muutamassa vuodessa riittävästi kouluja ja käynnistää opetusta kolmelle miljoonalle nuorelle, joten yksityisiä tahoja oli suorastaan pakko houkutella perustamaan lukiotason kouluja. Kun lukioon piti päästä ilman lukukausimaksuja, ryhdyttiin antamaan kaikille valtion kouluista yksityiseen kouluun 11. luokalle siirtyville keskivertoisen lukukausimaksun kattavia maksusitoumuksia. Yksityisen koulun 10. luokalta siirtyvät saavat 80 prosentin maksusitoumuksen.
Koronan aikana erityisesti yksityisiin kouluihin ilmoittautuneiden määrä kuitenkin väheni voimakkaasti, 400 000 oppilaalla vuonna 2020.
Peruskoulutuksen rahoitus on lähes täysin valtion vastuulla. Paikallishallinnon (Local government unit) osuus peruskoulutuksen kustannuksista oli vuonna 2017 vain 3,2 %. Paikallishallinnon koulutuen lähteenä ovat varallisuusverot ja paikkakunnittain verotuloissa on valtavia eroja. Kun pääkaupunkiseudulla vuonna 2017 koulut saivat paikallishallinnolta rahaa 4092 pesoa/oppilas, oli Itä-Visayasilla käytössä vain 183 pesoa oppilasta kohti, eli yli 20 kertaa vähemmän. Vuonna 2016 tehdyn selvityksen mukaan yli puolet kouluista ei saanut lainkaan rahaa paikallishallinnolta. [20]
Taas koulureformi meneillään – opetussuunnitelma MATATAG
Nykyisen hallituksen vastaus K-12-opetussuunnitelman puutteisiin on nimeltään MATATAG-opetussuunnitelma[21]. Lähtökohtana on K-12-suunnitelmasta saatujen kokemusten analyysi ja toisaalta sekä kotimaisten että kansainvälisten tasokokeiden oppimistulokset. Niiden mukaan vain pieni osa filippiiniläisistä koululaisista on saavuttanut perusasioissa kuten lukemisessa ja laskemisessa edes välttävän tason.
Matatag-opetussuunnitelma kattaa luokat esikoulusta yläasteen loppuun (K+10). Se otetaan asteittain käyttöön, ensin syyskaudella 2024 esikoulussa, 1., 4. ja 7. luokilla. Seuraavana vuonna mukaan tulee 2., 5. ja 8. luokka jne. kunnes vuonna 2027 on vuorossa 10. luokka.
Matatagin keskeinen muutos on, että vähennetään oppilaiden ylikuormitusta. Vanha suunnitelma sisälsi liian paljon yksittäisiä opittavia asioita, mutta nyt opetusta tiivistetään oleellisimpiin asioihin. Painopistettä siirretään tärkeimpien perustaitojen kunnolliseen oppimiseen, eli lukemiseen, kirjoittamiseen ja laskemiseen. Suunnitelmassa korostuu myös arvojen koulutus sekä isänmaata ja yhteisöään arvostavien aktiivisten kansalaisten kasvattaminen. Erillisenä uutena oppiaineena on ”hyvät tavat ja oikeanlainen käyttäytyminen”. Yläasteella lisätään työelämään valmistavaa koulutusta.
Matatag merkitsee myös opetusolosuhteiden parantamista ja opettajille resurssien vapauttamista opettamiseen mm. vähentämällä byrokraattisia tehtäviä. Kouluihin on luvattu lisää avustavaa henkilökuntaa, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon budjettivaroja siihen riittää.
Lukiotason (SHS) opetussuunnitelma luokille 11 ja 12 on parhaillaan uudelleenarvioitavana ja pilotoitavana vuonna 2025. Kongressissa on esitetty, että yleinen opetusvelvollisuus lakkaisi 10. luokkaan ja vain yliopistoon tai collegeen pyrkivien pitäisi suorittaa SHS:n loppututkinto.
Varapresidentti Sara Duterte erosi opetusministerin tehtävästä heinäkuussa 2024 ja presidentti nimesi uudeksi opetusministeriksi senaattori Sonny Angaran. Hän on perehtynyt koulutuskysymyksiin mm. kongressin koulutuskomissiossa (EDCOM II), joka on tekemässä Filippiinien koulujärjestelmän kokonaisvaltaista arviointia muutosehdotuksineen. Oletettavaa on, että uuden ministerin kädenjälki tulee näkymään tulevina reformeina.
[1] Department of Education (2022) Basic Education Development Plan 2030. S. 112-113.
[6] Brillantes, K. & Orbeta, A. & Francisco-Abrigo, K. & Capones, E. & Jovellanos, B (2019) Status of Senior High School Implementation: A Process Evaluation. PIDS DP 2019-13, s. 8–11.
[10] Osawa, A. & Tan, M. (2021) Analysis of Barriers to Access and Complete the Alternative Learning System among Adolescents: A Study from Seven Regions in the Philippines. S. 1. UNICEF. ALS Research Brief.
[14] David, C & Albert, J & Vizmanos, J (2018) Out-of-School Children: Changing Landscape of School Attendance and Barriers to Completion. PIDS Discussion Paper Series No. 2018-25. S. 10.
Mekin olemme Maailma kylässä -festivaaleilla la-su 25-26.5.
Filippiinit-seuran pöytä sijaitsee Mahdollisuuksien tori -nimisessä rakennuksessa, paikan numero on M533. Tapahtumapaikkana on Helsingin Suvilahti, lähellä Kalasataman metroasemaa.
Tervetuloa Mahdollisuuksien torille juttelemaan ja tutustumaan filippiiniläisiin koruihin, kirjoihin ja muuhun kiinnostavaan. Filippiinit-seuran pöydän numero on M533. Meiltä voit ostaa esimerkiksi filippiiniläisen kasviskeittokirjan tai Suomi-filippiino/tagalog-suomi-sanakirjan.
Maailma kylässä on kesän tärkein kasvisruokafestari. Senpä vuoksi myymme siellä uutta painosta kirjasta Gulay. Pieni filippiiniläinen kasviskeittokirja. Filippiinit-seura haluaa esitellä Filippiinien trooppista hedelmien ja vihannesten runsautta ja perinteisiä ja uudempia kasvisruokaohjeita. Kirjaan on koottu reseptejä mm. Suomessa asuvilta filippiiniläiskokeilta. Mukana on keittiömestareilta myös vegaaneja ohjeita. Kokeile rohkeasti uusia makuja!
Meiltä voit ostaa suomi – filippiino/tagalog – suomi -sanakirjan, jonka avulla opit uuden kielen. Filippiiniläisiä muuttaa nyt Suomeen todella paljon, on aika tutustua heidän kieleensä. Ja tietenkin kirja toimii myös toisin päin, suomen opiskeluun: osta vaikka filippiiniläiselle ystävällesi lahjaksi! Lisää Filippiinien kielistä.
Tapahtumassa voit myös tukea kummilapsiamme. Lue kummitoiminnasta lisää.
Kirjailija Bing Sitoy harrastaa myös maalausta. Hänen maalauksiaan on ollut esillä sekä nykyisessä asuinmaassa Tanskassa että Filippiineillä. Kuvassa Bing ja “Sea Diamonds”.
Tanskassa asuva filippiiniläiskirjailija Lakambini Sitoy kertoo ajatuksiaan maailmanmenosta Pohjoismaihin muuttaneiden filippiiniläisten näkökulmasta. Verkkokeskustelun kieli on englanti. Tervetuloa 23.4.2024 klo 17!
Lakambini Sitoy, a Filipino writer living in Denmark, tells her thoughts about the world from the perspective of Filipinos who moved to the Nordic countries. Welcome on Tuesday, April 23 at 5 pm (Finnish time)!
Huhtikuu on pyhitetty filippiiniläiselle kirjallisuudelle
Kirjallisuus on sivilisaation kollektiivinen muisti.
1975, Rolando S. Tinio
Maailmanpankin tiedot oppimisvaikeuksista vuodelta 2022 osoittavat, että vähintään 90 prosentilla filippiiniläisistä 10-vuotiaista lapsista on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yksinkertaista tekstiä. Jo ennen pandemiaa oppimisköyhyys oli 70 prosenttia, ja koulujen sulkeminen kahdeksi vuodeksi heikensi lasten taitoja edelleen. PISA-tilastoissa maa on lähes hännänhuippua.
Lukemista pitäisi siis kaikin keinoin lisätä. Huhtikuu nimettiin kansallisen kirjallisuuden kuukaudeksi vuonna 2015. Kuukauden aikana tehdään tunnetuksi maan arvostettujen kirjailijoiden ja tutkijoiden teoksia, kirjallisuuden historiaa ja kulttuuriperintöä. Uusimpia keinoja ovat mm. luovan kirjoittamisen työpajat, verkkokilpailut nuorille kirjoittajille ja online-sarjat, joissa luetaan tunnettuja tekstejä. Vuoden 2024 teema on ”Kirjallisuus ja rauha”.
Lakambini Sitoy, lempinimeltä Bing, kävi huhtikuussa 2001 Suomessa esittelemässä tuotantoaan, mm. novellia Armani, jonka suomensimme Filippiinit-seuran novellikokoelmaan Tulikärpänen. Tuotannossaan Bing kirjoittaa terävästi mutta aistikkaasti kiperistä aiheista, kuten rapistuvan maan luokkaeroista, korruptiosta ja seksuaalisista ennakkoluuloista.
Tiistaina 23.4. klo 17 saamme kuulla hänen näkemyksiään maailmanmenosta Pohjoismaihin muuttaneiden filippiiniläisten näkökulmasta otsikolla ”Filipinos. Unexpected encounters.”
Lakambini A. Sitoy (s. 1969) on filippiiniläinen kirjailija, taiteilija, opettaja ja toimittaja. Hän kirjoittaa englanniksi. Romaani Sweet Haven (Anvil, 2015 ja New York Review of Books, 2014) on käännetty ranskaksi (Albin Michel, 2011) ja tanskaksi (Forlaget Hjulet, 2019). Hänen palkittuja novellejaan on ilmestynyt kokoelmissa Mens Rea and Other Stories (Anvil, 1999) ja Jungle Planet (U.P. Press, 2006).
Sitoy on opiskellut biologiaa sekä lakitiedettä ja kirjoittamista eri yliopistoissa. Filippiineillä asuessaan Sitoy oli The Evening Paperin lifestyle-toimittaja ja The Manila Timesin kolumnisti/toimittaja. Tällä hetkellä hän opettaa englantia Studieskolenissa, yksityisessä kielikoulussa Kööpenhaminassa.
Bing Sitoyn maalauksia on ollut esillä sekä nykyisessä asuinmaassa Tanskassa että Filippiineillä. Kuvassa Bing ja ”Sea Diamonds”.
Marcosin ja Duterten klaanien liitto rakoilee
Ferdinand ”Bongbong” Marcos Junioria tuskin olisi valittu presidentiksi, ellei presidentti Rodrigo Duterten tytär Sara Duterte olisilähtenyt hänen varapresidenttiehdokkaakseen. Sara oli ennen vaaleja mielipidekyselyissä suosituin henkilö presidentiksi. Vaaliliitto Saran kanssa toi Marcosille voittoon tarvittavat äänet. Vaikka isä-Duterte ja hänen lähimmät kannattajansa vastustivat Marcosin valintaa, äänesti huomattava osa Duterten klaanin tukijoista Saran vuoksi Marcosia.
Ferdinandin ja Saran vaaliliiton, Uniteamin karnevalistisilla vaalikiertueilla vain toistettiin tunnusta yhtenäisyydestä tai yhdessä tekemisestä, ilman konkreettista poliittista ohjelmaa. Myönteisiä odotuksia luovan yhtenäisyyspuheen avulla Uniteam sai kansan tuen, mutta itse Marcosien ja Dutertejen suhteet ovat etäisiä. Liitto säilyy niin kauan kuin molemmat osapuolet saavat omia etujaan toteutettua.
Jo ennen kuin Ferdinand Marcos astui presidentin virkaan, näytti hän Sara Dutertelle marssijärjestyksen. Sara halusi ryhtyä puolustusministeriksi, mutta vallankäytön kannalta niin oleellista paikkaa Bongbong ei missään nimessä halunnut Dutertelle antaa. Niinpä hän tarjosi Saralle opetusministerin tehtävää, johon Sara sitten tyytyi.
Bongbongin ja Saran vaaliliiton synnylle oli kaksi merkittävää kätilöä. Liittoa ehdotti alun perin Bongbongin sisko senaattori Imee Marcos, sillä Marcosit hallitsivat vahvasti Pohjois-Filippiinien aluetta ja Dutertet etelän Mindanaota. Toinen ehdottaja oli ex-presidentti Gloria Macapagal-Arroyo (GMA), joka on ollut taustalla suhmuroimassa useissa vallan uusjaoissa. Hänellä on vahvat suhteet lähes kaikkiin valtavirran puolueisiin. Ensimmäistä kertaa Sara, Imee ja Gloria olivat yhdessä vuonna 2018 junailemassa Duterten epäsuosioon ajautuneen Pantaleon Alvarezin erottamista kongressin edustajainhuoneen puhemiehen paikalta. Siihen aikaan heistä vain Gloria oli kongressiedustaja, mutta sekä Imee että Sara olivat vaikutusvaltaisia alueillaan. Sitten Alvarezin sijalle puhemieheksi istutettiin Gloria.
Seuraava presidenttikisa jo alkanut
Lisää jännitystä klaanien välille tuo Marcosin serkku Martin Romualdez (Imeldan veljenpoika), joka on nyt edustajainhuoneen puhemies. Se on hyvä paikka valmistautua vuoden 2028 presidentinvaaleihin, joissa hänen todennäköisenä vastaehdokkaanaan pidetään Sara Dutertea. Filippiinien politiikassa on yleistä, että vastaehdokkaita ryhdytään kampittamaan hyvissä ajoin. Keväällä 2023 esitettiin huhuja, että Saraa tukeva GMA olisi koonnut kongressissa edustajia syrjäyttämään Romualdezin puhemiehen paikalta. Pitivät huhut paikkaansa tai eivät, Romualdezin tukijat kongressissa reagoivat heti alentamalla Glorian aseman ensimmäisestä varapuhemiehestä tavalliseksi varapuhemieheksi. Presidentin mielestä kyseessä oli vain tavanomainen uudelleenjärjestely kongressissa ilman erityistä dramatiikkaa. GMA kiisti syrjäyttämishuhut ja totesi, että kongressilla on oikeus päättää henkilövalinnoista luottamustehtäviin.
Sen sijaan Sara Duterte reagoi Glorian syrjäyttämiseen ilmoittamalla, että hän eroaa Lakas-CMD-puolueesta, jossa hän toimi puheenjohtajana ja Romualdez puolueen presidenttinä. Hän perusteli päätöstään sillä, että hän ei salli toimintaansa ”myrkytettävän poliittisella toksisuudella” tai ”horjutettavan poliittisella valtapelillä”. Bongbong silotteli Saran eropäätöstä toteamalla, että hänellä oli liian monta tehtävää hoidettavana.
Seuraava yhteenotto kongressissa tapahtui viime syksyn budjettikäsittelyssä, kun Sara oli hakenut vuodelle 2024 ns. luottamuksellisia ja tiedustelumäärärahoja: 500 miljoonaa pesoa varapresidentin toimistolle ja 150 miljoonaa pesoa opetusministeriölle. Hämmästystä herätti, mihin opetusministeriössä tarvitaan salattuja tiedustelumäärärahoja. Lisäksi edellisen varapresidentin Leni Robredon budjetti oli täysin julkinen ilman luottamuksellisia rahoja.
Kongressin alahuone päätti poistaa Sara Duterten hakemat luottamukselliset rahat ja sen jälkeen Sara luopuikin esityksestä. Sen sijaan isä-Duterte ei Saran kohtelua hyväksynyt ja sai Saraa vastustaneen edustajan loukkaamisesta ja uhkaamisesta syytteen. Vertailun vuoksi Marcosin presidentin toimisto esitti vuoden luottamuksellisiksi määrärahoiksi 4,5 miljardia pesoa, mikä on lähes puolet toimiston koko määrärahoista.
Marraskuussa levisi huhuja, että jotkin evp-kenraalit valmistelisivat vallankaappausta Marcosia vastaan. Rodrigo Duterte oli tavannut evp-upseereita, mutta kiistää sen mitenkään liittyneen kaappaushankkeisiin. Hän oli todennut vain nimiä mainitsematta, että hallitus voisi kaatua vain, jos kansa havaitsisi vakavaa korruptiota, mutta hänellä ei ole sellaisesta tietoa. Kaappaushuhut ovat Filippiineillä yleisiä. Asevoimien komentaja Romeo Brawner Jr. kuitenkin varoitti joukkojaan osallistumasta mihinkään hallinnon horjuttamistoimiin.
Vaikka klaanit pitävät yhdessä huolta eduistaan, on Marcosien ja Dutertejen perheiden sisälläkin erilinjaisuutta. Imee on esittänyt hämmästyttävän paljon kritiikki pikkuveljensä Bongbongin politiikkaa kohtaan ja on riitatilanteissa toistuvasti tukenut Saraa. Toisaalta Sara pitää usein etäisyyttä isäänsä Rodrigoon. Voi olla, että Saran haluttomuus ryhtyä viime vaaleissa presidenttiehdokkaaksi liittyi siihen, että hän ei halunnut toimia isänsä ohjauksessa. Pahimmassa vaiheessa Rodrigo uhkasi asettua kilpailevaksi varapresidenttiehdokkaaksi Saraa vastaan, mutta tunteiden rauhoituttua luopui ajatuksesta. Näyttää siltä, että Imee ja Sara ovat liima, joka pitää yhteistä hallituskoalitiota yllä.
Suhde Yhdysvaltoihin ja Kiinaan
Varsinkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Marcos lähti heti eri linjoille kuin presidentti Duterte, tai oikeastaan palasi Filippiinien perinteisille linjoille. Duterte etäännytti suhteita Yhdysvaltoihin ja rakensi läheisiä suhteita Kiinaan päin. Marcos julisti Filippiinien ulkopolitiikaksi, että maa on kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen. Kiina kuitenkin kokee, että Marcosin heti ensi töikseen sallimat 9 tukikohtaa amerikkalaisten käyttöön ja yhdysvaltalaisten aseiden varastointi Pohjois-Filippiineille muutaman sadan kilometrin päähän Taiwanista on vihamielinen toimi Kiinaa vastaan.
Kiista Länsi-Filippiinien meren hallintaoikeudesta kulminoituu etenkin Ayungin Shoal -matalikolle, jossa jokunen filippiiniläinen merisotilas ylläpitää ruosteisella sotalaivalla tukikohtaa. Kiinan rannikkovartiosto on pyrkinyt estämään huoltokuljetuksia laivalle mm. vesitykein, pakottaakseen filippiiniläiset poistumaan alueelta. Marcos vakuuttaa puolustavansa jokaista tuumaa sen talousvesialueelle kuuluvalla alueella, vaikka Kiina on toistuvasti vaatinut Filippiinejä poistumaan sieltä. Presidentti Duterte aikoinaan totesi, että hän ei tämän takia ryhdy häviämään sotaa suurvaltaa vastaan. Sara Duterte on pysytellyt hiljaa tässäkin kiistassa. Sen sijaan Davaon nykyinen pormestari, Saran nuorempi veli Sebastian vaati Bongbongia jopa eroamaan USA-mielisen ulkopolitiikkansa takia, koska se ”vaarantaa syyttömien filippiiniläisten hengen.”
Maaliskuussa presidentti Duterten entinen puhemies Harry Roque sanoi, että Duterte olisi tehnyt Xi Jinpingin kanssa salaisen suullisen sopimuksen siitä, että Filippiinit pidättäytyy kunnostamasta Ayunginin matalikon laivaa tai rakentamasta alueelle. Siten laivan edelleen ruostuessa Filippiinien olisi pakko luopua alueesta. Presidentti Duterte kuitenkin kiisti tehneensä sopimuksen. Kiinan viranomaiset ovat toistuvasti viitanneet Filippiinien lupaukseen poistaa laiva matalikolta, mutta yksikään presidentti ei ole sellaista myöntänyt.
Presidentti Marcos totesi, että hän on kauhistunut ajatuksesta, että olisi tehty Kiinan kanssa herrasmiessopimus Filippiinien aluetta ja suvereniteettia koskien. Hän sanoi, että hänen aloittaessaan presidenttinä kukaan ei ole maininnut, että olisi olemassa tämänlainen sopimus.
Huumesota ja ICC Duterteille herkkä paikka
Bongbong lupasi jatkaa Duterten taistelua huumeita vastaan, mutta ihmisoikeuksia ja henkiä kunnioittaen ja kuntoutusta painottaen. Huumeoperaatioissa on edelleen kuollut noin yksi henki päivässä, mikä on saman verran kuin Duterten viimeisenä presidenttivuotena. Tosin Duterten alkukauteen verrattuna kuolleita on nyt huomattavasti vähemmän. Sebastian on päättänyt jatkaa Davaossa huumesotaa isänsä tyyliin mm. kehottamalla huumerikollisia poistumaan kaupungista, ”poistukaa täältä, jos ette lopeta, tapan teidät”. Neljä päivää tämän lausunnon jälkeen Davaon poliisi oli ampunut jo seitsemän epäiltyä huumerikollista. Voisi odottaa, että Marcos reagoisi tilanteeseen, kun on vakuuttanut maailmallakin, että väkivaltainen huumesota on ohi.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on ottanut tutkittavakseen Rodrigo Duterten huumesodan rikokset. Duterteja pitää kuitenkin varpaillaan Bongbongin viimesyksyinen kommentti, että hän voi harkita uudelleen maan liittymistä tuomioistuimeen. Toistaiseksi Bongbong on linjannut, että ICC:n tutkijat voivat tulla maahan, mutta valtion toimielimet eivät edesauta tutkimuksia millään tavalla.
Rodrigo on käyttänyt ärhäkkää kieltä Bongbongia vastaan ja sittemmin Bongbong on vastannut samaan tyyliin. Molemmat mm. ovat syyttäneet toisiaan huumeriippuvaisiksi. Sen sijaan Bongbong ja Sara käyttäytyvät aina toisiaan kohtaan korrektisti, vaikka hymyn takana olisikin eturistiriitoja ja ikäviä ajatuksia.
Talous kasvaa edelleen vaikka hieman odotettua hitaammin
Filippiinien talous on toipunut koronan aiheuttamasta notkahduksesta. Viime vuonna maan talouskasvu tosin hidastui, mutta jatkui edelleen suhteellisen ripeänä. Talous kasvoi 5,6 prosenttia, kun vuonna 2022 kasvu oli 7,6 prosenttia. Viime vuoden kasvu olikin nopeinta Kaakkois-Aasiassa.
Hallituksen kasvutavoite viime vuodelle oli 6–7 prosenttia, joten siitä jäätiin. Talouskasvun odotetaan nyt kiihtyvän. Hallitus on asettanut kuluvalle vuodelle tavoitteeksi 6,5–7,5 prosentin haarukan. Myös esimerkiksi luottoluokittaja Fitch ennakoi kasvun yltävän tänä vuonna 6,4 prosenttiin.
Uusi valtiovarainministeri Ralph Recto joutui maaliskuussa myöntämään, että hallituksen tavoite voi kuitenkin olla liian kunnianhimoinen ja 6,0–6,5 prosentin kasvutavoite olisi ”realistisempi”. Recto on Marcoksen hallituksen kokeneimpia ministereitä.
Viime vuonna kansantalouden rasitteena olivat esimerkiksi elintarvikkeiden kohonneet hinnat ja erilaiset tuotannon pullonkaulat. Myös kohonnut korkotaso oli jarruna. Keskuspankin ohjauskorko on nyt korkeimmillaan 17 vuoteen eli 6,5 prosentissa, mutta sen ennakoidaan laskevan kesäkuussa, mikäli inflaatio ei kiihdy.
Keskuspankki on pitänyt korkoja ylhäällä hidastaakseen inflaatiota, jonka odotetaan hidastuvan tänä vuonna. Viime vuonna se liikkui 7,6 prosentissa. Inflaatiota on nostanut alkuvuonna elintarvikkeiden, kuten riisin kallistuminen. Riisi on kallistunut jyrkimmin 15 vuoteen. Tämä on aiheuttanut laajaa tyytymättömyyttä.
Kuluttajien luottamus onkin laahannut alhaisissa lukemissa ja samalla kansalaisten velkaantuneisuus on kasvanut. Kiihtynyt inflaatio on syönyt ostovoimaa.
Hallitus laskee saavutuksekseen sen, että absoluuttisessa köyhyydessä asuvien filippiiniläisten määrä on laskenut. Tämä oli yksi Bongbong Marcosin vaalilupauksista. Toisaalta viime syksynä tehdyssä maanlaajuisessa mielipidekyselyssä jopa puolet perheistä piti itseään köyhänä.
Samaan aikaan työttömyys on laskenut. Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin todenneet, että tämä johtuu myös siitä, että monet ovat lakanneet etsimästä työtä ja jättäytyneet työvoiman ulkopuolelle. Tutkimuslaitos Social Weather Stationin kartoituksen mukaan työttömiä arvioitiin olevan joulukuussa 9,4 miljoonaa, kun syyskuussa määräksi arvioitiin 7,9 miljoonaa.
Lisäksi uudet työpaikat ovat olleet suurelta osin heikosti palkattuja ja osa-aikaisia. IBON-tutkimuslaitoksen mukaan Marcoksen ulkomaisia investointeja houkutteleva elinkeinopolitiikka ei ole juuri parantanut heikoimmassa asemassa olevien elämää.
Hallintoa ja kansantaloutta kroonisesti vaivaavasta korruptiosta ei ole päästy eroon. Transparency Internationalin uusimmassa, vuoden 2023 kartoituksessa Filippiinit oli vasta sijalla 116 yhteensä 180 maasta. Tässä ei ollut juuri parannusta verrattuna edelliseen, vuoden 2021 selvitykseen.
Puccinin ooppera Tondon slummissa
Italian suurlähetystö tarjosi kulttuurielämyksen köyhien asuinalue Tondon nuorille. Ohjelmana oli Giacomo Puccinin säveltämä koominen ooppera Gianni Schicchi ja sen esitti Manila Symphony Orchestra. Esitys järjestettiin ulkotilassa katetulla torilla ja katsojina oli noin 600 lasta ja nuorta. Ooppera oli osa lähetystön Tondossa järjestämää Italian festivaalia. Lähetystö järjestää myös puoli vuotta kestävän italian kielen kurssin 29 nuorelle.
Cha-cha – muutetaanko perustuslakia?
Ferdinand Marcos Seniorin diktatuurin kumoamisen jälkeen hyväksyttiin perustuslaki (1987), jolla mm. rajattiin presidenttikaudet yhteen kuuden vuoden kauteen. Siitä lähtien jokainen presidentti on ainakin harkinnut perustuslain muutosta (filippiiniläisittäin Cha-cha = Charter Change), mutta kertaakaan se ei ole onnistunut. Yleensä muutostarvetta on perusteltu taloudellisen kehityksen esteiden poistolla, etenkin vähentämällä ulkomaisen omistuksen rajoituksia investointien edistämiseksi. Poliitikoilla todellinen peruste on mitä ilmeisimmin ollut halu poistaa presidentin ja kansanedustajien kausirajoituksia. Ehkä tässä on myös syy, miksi poliitikot eivät ole saaneet kansaa innostumaan Cha-cha-prosessista.
Marcos Juniorin kaudella varsinkin kongressin edustajainhuoneessa on ollut kovaa pyrkimystä pikaiseen perustuslain muutokseen. Filippiineillä on kolme reittiä Cha-chan toteuttamiselle:
1. Constituent assembly (Con-ass), jossa kongressi päättää ¾-enemmistöllä ryhtyä perustuslakia säätäväksi kokoukseksi.
2. Constitutional convention (Con-con), jossa kansanäänestyksellä valitaan edustajat perustuslakia säätävään kokoukseen.
3. People’s Initiative (PI). Kansalaisaloitteella voi esittää konkreettista muutosta perustuslakiin. Muutostekstin saa kansanäänestykseen, jos vähintään 12 % rekisteröidyistä äänestäjistä ja vähintään 3 % jokaisen vaalipiirin äänestäjistä puoltaa muutosta.
Edustajainhuoneessa oli halua saada kongressista perustuslakia säätävä kokous Con-ass-reittiä niin, että kongressin molemmat kamarit äänestävät yhdessä ¾-äänienemmistöllä lakimuutokset. Ratkaisu veisi kaiken vaikutusvallan päätöksiin yleensä kriittisemmin äänestävältä senaatilta, sillä senaattoreita on 24 ja edustajainhuoneen edustajia 316. Perustuslaki on valitettavasti epäselvä, sillä siinä ei erotella, pitääkö kamarien äänestää yhdessä vai erikseen. Senaatti on ymmärrettävästi vaatinut, että perustuslakimuutoksen pitää saada molemmissa kamareissa taakseen ¾-enemmistön.
Kun Con-ass ei näyttänyt etenevän, ryhtyi epämääräinen Pirma-liike keräämään nimiä kansalaisaloitteeseen (PI), jossa ainoa ehdotettu muutos perustuslakiin koskisi äänestysmenettelyä. Sen mukaan kongressi voisi tehdä yhdessä äänestäen minkä tahansa muutosehdotuksen perustuslakiin ¾-ääntenenemmistöllä. Tämän jälkeen edustajainhuone pystyisi tekemään helposti minkä tahansa perustuslain muutoksen, sillä edustajainhuone on kautta historian aina orjallisesti äänestänyt presidentin ja johtajansa tahdon mukaisesti – toisin kuin senaatti. Lopullisesti muutosehdotus hyväksyttäisiin kansanäänestyksellä.
Pirma väitti keränneensä joissakin viikoissa ainakin kahdeksan miljoonaa allekirjoitusta. Melko pian kuitenkin ilmeni, että kyse ei ole todellisesta kansanaloitteesta, vaan ilmeisesti Rodriquezin ja monen muun poliitikon valtapyrkimyksistä. Näyttöä on myös siitä, että allekirjoituksesta on tarjottu palkkioita. Vaaliviranomainen määräsi keräystoimet keskeytettäväksi, ja korkein oikeus tuskin tulee hyväksymään nimenkeräystä kansasta lähteneeksi aloitteeksi.
Presidentti Marcos kutsui kongressin molempien kamareiden johdon koolle ja ehdotti, että perustuslain muutoksessa edetään senaatin johdolla. Molemmat kamarit tuovat resoluutionsa yhteiskäsittelyyn ja molemmat äänestävät erikseen. Marcos on esittänyt, että muutokset rajoitetaan talouskysymyksiin. Senaatissa käsiteltävänä olevassa resoluutioehdotuksessa esitetään kolmeen ulkomaiseen omistusosuuteen liittyvään pykälään lisäystä ”ellei lailla toisin säädetä”. Keskustelua on herättänyt ulkomaisen omistusoikeuden lisääminen peruskouluihin.
Edustajainhuone on jo oman resoluutionsa hyväksynyt, mutta senaatissa keskustelu jatkuu. Senaatin osalta riittävän enemmistön saavuttaminen ei ole varmaa. Pulse Asian kyselyn mukaan perustuslain muutos sai kansalaisilta täystyrmäyksen. Vain 8 prosentin mielestä perustuslakia tulisi muuttaa nyt ja murskaavan 88 prosentin mielestä ei tulisi muuttaa. Vastustajien määrä on selvästi kasvanut, sillä vuosi sitten maaliskuussa lakimuutosta kannatti 41 %. Noin 70 % vastusti ulkomaisen omistusosuuden lisäämistä kongressin esittämillä aloilla. Toisaalta 73 % vastusti kausirajoitusten lieventämistä vaaleilla valittuihin tehtäviin.
Filippiinien rannat hukkuvat muoviroskiin. Kuva: Global Citizen, Flickr / Adam Cohn
Ferdinand R. ”Bongbong” Marcosin ensimmäinen presidenttivuosi on takana. Aika yleinen kommentaattorien arvio vuodesta on ”ei huono”. Talous on kasvanut mukavasti ja työttömyyskin vähentynyt. Ihmisoikeuksien suhteen ei ole näkyvissä diktatuuria, kuten hänen isänsä kaudella, mutta poliisit selviytyvät edelleen huumesodan tapoista ilman rangaistuksia. Ulkopolitiikassa Marcos on tehnyt jyrkän käännöksen ja palannut tiiviiseen liittolaisuuteen Yhdysvaltojen kanssa. Ilmastonmuutos pahentaa hirmumyrskyjä ja metsäkatoa, ja maan on myös ratkaistava muovijätteen ongelma merissään.
Presidentti Marcos piti 24.7.2023 vuoden tärkeimmän Kansakunnan tila -linjapuheensa eli SONAn, jossa hän esitteli vuoden saavutuksia ja tavoitteita seuraaville vuosille. Se antaa hyvän pohjan arvioida, miten ensimmäinen vuosi on toteutunut. Esitän tässä blogissa oman arvioni seuraavista teemoista:
Talous ja kansalaisten toimeentulo
Marcos maatalousministerinä
Ihmisoikeudet ja oikeuslaitoksen toimivuus
Ulko- ja puolustuspolitiikka
Ilmastonmuutos ja ympäristö
Talous ja kansalaisten toimeentulo
Covid-19 iski raskaasti Filippiinien talouteen, kun tuotantolaitokset ja työpaikat suljettiin pitkäksi aikaa. Monilta perheiltä loppuivat tulot, ja kun viranomaisten pieniä avustuksia piti odotella kuukausia, näki moni perhe suorastaan nälkää. Vuonna 2020 bruttokansantuote (BKT) romahti jopa 9,6 prosentilla, mutta jo presidentti Rodrigo Duterten kauden lopulla talous kääntyi nopeaan kasvuun. Viime vuonna kasvua oli 7,6 % ja tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä edelleen 6,4 prosentin vuosivauhtia. Verojakin kerättiin kymmenisen prosenttia lisää.
Ulkomaankauppa oli reippaasti miinuksella, mutta sitä tasaa ulkofilippiiniläisten kotimaahansa lähettämät rahat (13 mrd. dollaria tammi-maaliskuussa 2023). Marcos sanoo kymmenen ulkomaanmatkansa tuottaneen maalle investointilupauksia 71 miljardin dollarin edestä. Kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan niistä on toteutunut heinäkuuhun 2023 mennessä 88 miljoonaa dollaria.
Merkittävää oli myös Filippiinien liittyminen Aasian ja Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimukseen (Regional Comprehensive Economic Partnership), joka kattaa Aseanin lisäksi mm. Kiinan, Japanin ja Australian. Vientiteollisuus piti liittymistä tärkeänä, mutta varsinkin maataloussektori vastusti porttien avaamista halpatuonnille.
Presidentti nosti SONA-puheessaan inflaation kuluneen vuoden suurimmaksi ongelmaksi. Erityisesti ruoan, polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet ympäri maailmaa. Inflaatio on kuitenkin hidastunut tammikuun 8,7 prosentista 5,4 prosenttiin kesäkuussa. Inflaatiokehitykseen ovat vaikuttaneet sekä kansainväliset tekijät että hallituksen omat toimet. Joka tapauksessa Filippiinien inflaatio oli kesäkuussa reippaasti korkeampaa kuin naapurimailla, kuten Malesiassa 2,8 %, Indonesiassa 3,5 % ja Vietnamissa vain 2,0 %.
Hyvä uutinen on myös työttömyyden väheneminen 4,3 prosenttiin ja alityöllistymisen 11,7 prosenttiin toukokuussa 2023. Toisaalta keskimääräinen viikon työtuntien määrä laski vuodessa puolella tunnilla, mikä viittaa siihen, että uudet työsuhteet ovat yleisemmin osa-aikaisia tai lyhytkestoisia.
Marcos on asettanut kovan tavoitteen, että hänen kautensa päättyessä köyhyysaste olisi laskenut yhdeksään prosenttiin. Filippiinien tilastokeskus on tehnyt kolmen vuoden välein laajan tulo- ja kulutustutkimuksen, ja vertailun kannalta valitettavasti tuorein tutkimus tehtiin ennen Marcosin presidenttikautta vuonna 2021. Silloin virallisen köyhyysrajan alittavilla tuloilla eli 18,1 % väestöstä. Toinen mittaustapa on pyytää henkilöä itseään arviomaan köyhyyttään, kuten Social Weather Stations tekee neljästi vuodessa. Kesäkuussa 2022 Duterten kauden päättyessä 48 % perheistä arvioi olevansa köyhiä. Maaliskuussa 2023 mielestään köyhiä oli 51 %, mutta kesäkuussa 2023 luku laski 45 prosenttiin. Ilmeisesti viime talvena elinkustannusten kovan nousun aikana entistä useampi koki köyhyyttä, mutta kun inflaatio ja työttömyys hieman helpottivat, köyhyyden tunne väheni.
Köyhyyden puolittaminen on hyvä tavoite, mutta sen saavuttaminen edellyttää reipasta korjausta myös tulonjakoon. Uskottavuutta ei ainakaan lisännyt se, että presidentti nimitti köyhyyden lievittämisen neuvonantajakseen lakimies Larry Gadonin, jolla ei ole pienintäkään asiantuntemusta sosiaalipolitiikassa tai köyhyysasioissa. Nimitys oli lähinnä palkkio pitkäkestoisesta työstä Marcosin vaalivoiton puolesta. Hänen toimenkuvansa on myös epäselvä, sillä hänelle tehtäväksi annettu ehdotusten valmisteleminen presidentille on Kansallisen köyhyydenvastaisen komission (NAPC) tehtävä. Presidentti toimii itse laajan kansalaisjärjestöjen ja eri viranomaistahojen edustajista koostuvan NAPC:n puheenjohtajana.
Korkein oikeus lakkautti kesäkuussa Gadonin oikeuden toimia asianajajana, koska hän on toistuvasti käyttäytynyt loukkaavasti ja asiattomasti tehtäviensä hoidossa.
Infrastruktuurin kehittäminen ja Maharlika Investment Fund (MIF)
Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena on panostaa infrastruktuurin kehittämisohjelmaan “Build Better More” jopa 5–6 % BKT:sta. Myös Duterten aikana oli suuria hankkeita, joita rahoitettiin etenkin kiinalaisella lainarahalla. Tosin osa hankkeista jäi toteutumatta. Marcosilla on toisenlainen lähtökohta, sillä hän hakee hankkeisiin rahoitusta erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmallilla (Public Private Partnership). Siinä yksityinen yritys tai yhteiskonsortio rakennuttaa esim. tien tai sillan ja saa sen käytöstä tiettyjen vuosien ajan korvausta, minkä jälkeen se siirtyy valtion tai tilaajan omistukseen. Mallin etuna on, että iso hanke voidaan käynnistää nopeasti silloin, kun ministeriön budjetissa ei ole sellaiseen riittävästi investointimäärärahoja. Yritys saa rahansa hyvine korkoineen takaisin, mutta näin tie tai muu rakennuskohde saadaan nopeammin käyttöön. Toisaalta maksetaanhan sitä korkoa myös velalla rahoitetuista hankkeista.
Presidentti Marcosin ykköshanke oli Maharlika-investointirahaston (MIF) perustaminen. Kongressi hyväksyi jo hankkeen pikakäsittelyllä ja sen toiminnan pitäisi käynnistyä ensi vuoden alussa. Tarkoitus on kerätä 500 miljardin peson (n. 8 mrd. euroa) pääoma. Alkurahoitus tulee valtion omistamista Land Bank of the Philippinesilta (50 mrd. pesoa) ja Development Bank of the Philippinesilta 25 mrd. Lisäksi valtion budjettiin tuloutettavista keskuspankin ja ”veikkauksen” (PAGCOR) voitoista siirretään 50 mrd. pesoa MIF:lle. Alun perin oli tarkoitus velvoittaa myös sosiaaliturva- ja eläkelaitokset SSS ja GSIS sijoittamaan rahastoon, mutta onneksi kongressissa ehdotus torjuttiin.
Marcos perusteli SONAssa valtion pankkien varojen siirtämistä MIF:lle sillä, että näissä pankeissa on alihyödynnettyjä varoja ja MIF:n toimesta niillä voidaan rahoittaa hallituksen suuria infrastruktuurihankkeita. Monien ekonomistien mielestä ajatus ei täsmää. Valtion budjettivaje oli viime vuonna 1,6 triljoonaa pesoa, joten pääomasiirto toteutuisi vain lainarahalla. UP:n professori Enrico Villanueva totesi, että valtion pankeissa tarpeettomana makaavat rahat ovat myytti ja jos pankeilla todella on joutavia ylijäämävaroja, niin niiden johto ei huolehdi tehtävästään maksimoida varojen tuottoa. Myös lukuisat filippiiniläiset yrittäjäjärjestöt vastustivat rahaston perustamista.
Investointirahaston oletetaan edistävän taloudellistaa kasvua ja työllistymistä. Professori Segundo Romero on kiinnittänyt huomiota huonoon lainvalmisteluun. Siinä ei vastata edes tärkeimpään, eli mikä on MIF-lain tarkoitus. Valmistelussa ei ole määritelty, mikä on ongelma, jota rahastolla ratkaistaan. ”Toisin sanoen, ratkaisu edelsi ongelman analysointia.”
Suurimmat epäilyt investointirahastoa kohtaan liittyvät korruption mahdollisuuteen ja siihen, että poliittiset intressit vaikuttavat rahoituspäätöksiin. Presidentti Marcos on vakuuttanut, että rahaston hallitukseen nimetään kansainvälisesti tunnustettuja talousjohtajia turvaamaan, että se toimii terveen taloushallinnon mukaisesti. Filippiineillä poliitikot ja oligarkit ovat perinteisesti löytäneet yhteiset intressinsä, kun rahaa on tarjolla, joten aiheesta voi epäillä, että MIF avaa ovia korruptiolle.
Marcos taisi yllättää, kun hän päätti pitää presidentin viran ohella maatalousministerin tehtävän itsellään. Hän katsoi maatalouden kehityksen ja ruokaturvan olevan näinä kriittisinä aikoina niin oleellisia, että hänen pitää ottaa maatalousministeriö vastuulleen. Aika moni Marcosin tukijakin on sanonut, että presidentillä on niin tärkeitä koko valtakunnan johtamisen tehtäviä, että parempi olisi luovuttaa ministeriön johtaminen täysipäiväiselle ministerille.
Yhden sulan Marcos sai jo hattuunsa. Nimittäin hänen aloitteestaan 610 000 maareformilain perusteella maata saanutta viljelijää sai vapautuksen lopuista maan lunastusmaksuista ja omistustodistuksen palstalleen. Hallitus on luvannut heille myös tukitoimia, kuten tuottoisampia siemeniä ja koulutusta uusiin menetelmiin. Helppoa näiden viljelijöiden toimeentulo ei kuitenkaan ole, sillä keskimäärin saatu alle kahden hehtaarin pelto ei Filippiineilläkään ole paljon. Varmaan puhtaasti tuottavuusnäkökulmasta näin pienien tilojen ylläpito ei ole tehokasta, mutta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on paikallaan, että maata viljelevä saa työnsä tulokset itselleen. Toinen ongelma on, että maataloudessa työskentelee edelleen paljon maata omistamattomia, jotka eivät ole edes päässeet maareformin piiriin.
Kritiikkiä Marcos on puolestaan saanut kuulla katteettomasta vaalilupauksesta, jonka mukaan hän puolittaa riisin hinnan 20 pesoon kilolta. Yleinen torihinta on edelleen 40 peson paikkeilla kilolta. Bongbong hakee hintoihin laskua isänsä Marcos Seniorin tapaan perustamalla ns. Kadiwa-kauppoja. Niissä kalastajien tai viljelijöiden yhteisöt voivat myydä asiakkaille tuotteitaan edullisemmin ilman välikäsille meneviä maksuja. Bongbongin mukaan Kadiwoissa on myyty riisiä jo 25 peson kilohintaan, mutta yleiseen torihintaan sillä ei ole ollut suurta vaikutusta. Marcosin mukaan Kadiwa on tavoittanut kunnioitettavat 1,8 miljoonaa perhettä, mutta varsinkin syrjäseuduilla on vielä enemmän perheitä, joita Kadiwa ei tavoita.
Filippiineillä tuskin on mahdollista laskea keskimääräisiä riisin tuotantokustannuksia niin alas, että 20 peson myyntihintaan voitaisiin päästä ilman valtion kalliita subventioita. Maataloustieteiden professori Teodoro Mendozan mukaan Marcosin kannattaisi pitää huolta siitä, että viljelijät saavat reilun ja oikeudenmukaisen toimeentulon. Tällä hetkellä välittäjät maksavat viljelijälle 19 pesoa riisikilolta, mutta jos halutaan turvata viljelijälle tyydyttävä toimeentulo, pitäisi hänelle maksaa 25 pesoa kilolta. Tuottajahinnan nostamisen ikävä puoli on, että se nostaisi myös riisin hintaa kuluttajalle, Mendozan arvion mukaan noin 50 pesoon kilolta. Viljelijäväestö kuitenkin ikääntyy, ja ilman kohtuullista palkkiota on vaikeata kannustaa nuorempaa polvea jatkamaan viljelijänä. Köyhyystutkimuksissa Filippiinien köyhimpiä väestöryhmiä ovat kalastajat ja pienviljelijät.
Marcos on joutunut kohtaamaan myös perinteisiä Filippiinien maatalouden ongelmia kuten riittämätön tuotantokapasiteetti ja tarve turvautua tuontiin. Lukuisista omavaraisuuden lupauksista huolimatta Filippiinit on ajautunut maailman suurimmaksi riisin tuojaksi. Toinen yleinen viljelijän toimeentuloa heikentävä piirre on maataloustuotteiden salakuljetus Filippiinien markkinoille ja tukkukauppiaiden harjoittama hintojen manipulointi piilottelemalla tuotteitaan varastossa. Marcos on joutunut vuoden sisällä käsittelemään mm. sokerin ja sipulin hintaskandaaleja, joissa jopa hänen johtamansa ministeriön korkeita virkamiehiä epäillään osallisuudesta salakuljetukseen. SONA-puheessa Marcos uhosikin, että salakuljettajien ja keinottelijoiden päivät ovat luetut, mutta ainakin vielä he liikkuvat vapaina.
Kriittisesti Bongbong Marcosin valintaan suhtautuneiden epäilyt ovat kohdistuneet siihen, minkälaista ihmisoikeuspolitiikkaa hän tulee harrastamaan. Bongbong ei ole myöntänyt, että hänen diktaattori-isänsä olisi syyllistynyt mihinkään ihmisoikeusrikoksiin puhumattakaan miljardien dollarien rohmuamisesta. Ehkä kuvaavaa on, että hänen ensimmäinen asetuksensa oli presidentin korruptionvastaisen komission lakkauttaminen. Sinänsä hallinnossa on edelleen virkamiehiä, joiden tehtäviin kuuluu presidentin neuvonta korruption vastustamisessa, mutta osoittaa se jotain korruptiokysymysten painoarvosta Marcosilla.
Ihmisoikeuskysymyksistä päällimmäisenä on ollut, jatkaako Marcos Duterten kovaotteista huumesotaa. Marcos sanoo jatkavansa taistelua huumeita vastaan, mutta ihmisoikeuksia kunnioittavin menetelmin: etusijalla ovat huumeongelmaisten hoito, kuntoutus, koulutus ja integrointi uudelleen yhteiskuntaan.
Poliisi ja muut huumeviranomaiset eivät enää syyllisty systemaattisiin tuhansien epäiltyjen huumerikollisten tappamisiin kuten Duterten kauden alkuvuosina. Filippiinien huumeviranomaisen PDEA:n tilastojen mukaan poliisin ja PDEA:n operaatioissa kuoli Duterten viimeisen vuoden aikana ”vain” runsaat sata epäiltyä. Marcosin ensimmäisen vuoden aikana tapettiin operaatioissa suunnilleen saman verran epäiltyjä (UP:n Dahas-hankkeen tiedonkeruun mukaan ainakin 120). Avoimuuden suoranainen heikkeneminen hämmästyttää, kun PDEA lopetti jostain syystä tilastojen julkistamisen Marcosin kauden alussa.
Huumerikosten vastaisessa toiminnassa Marcos on sanonut keskittyvänsä erityisesti huumesyndikaatteihin ym. suuren luokan toimijoihin. Viime syksynä tärppäsi, kun korkea-arvoisten poliisiupseerien pyörittämä joukko jäi kiinni 990 kilon metamfetamiinilastin kanssa. Syytteitä jaettiin 50 poliisille, joiden joukossa oli mm. huumepoliisin päällikkö, prikaatinkenraali Narciso Domingo.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on ottanut tutkittavakseen, onko presidentti Duterten huumesodassa syyllistytty rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Presidentti Marcos päätti, että Filippiinit ei tue millään lailla tutkintaa ja katsoo, että ICC:llä ei ole toimivaltaa tai oikeutta puuttua Filippiinien sisäisiin asioihin. Perusteluna on, että Filippiinit on suvereeni valtio ja että sillä on hyvin toimiva oikeusjärjestelmä.
Toimivuudesta voi olla eri mieltä. Maan oman oikeuslaitoksen pitäisi saattaa vakaviin rikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen ja rikosvastuuseen tekemisistään, mutta valitettavasti tämä ei toimi Filippiineillä. Kyse ei siis ole vain Marcosista tai Dutertesta, vaan rankaisemattomuus varsinkin lainvalvojien ja asevoimien rikoksissa on jo ”ikuisuusongelma”. Yli 6000:sta poliisin huumeoperaatioihin liittyvästä henkirikoksesta on poliiseja tuomittu vain kahdessa tapauksessa. Harvoja tapauksia lukuun ottamatta tapauksia ei ole edes tutkittu. Korkeimman oikeuden määräyksestä huolimatta poliisi ei ole luovuttanut ampumatapausten tutkinta-asiakirjoja valtion ihmisoikeuskomissiolle, jolla on perustuslaillinen oikeus tutkia ihmisoikeusrikoksia.
Poliisin ja oikeuslaitoksen kyvyttömyys tai haluttomuus käsitellä rikostapauksia ei rajoitu vain huumesotaan. Vankilat ovat moninkertaisesti kapasiteetteihin nähden pullollaan vankeja, joista suuri osa on viettänyt vuosia ”tutkintavankeina” ilman oikeuden tuomiota. Lisäksi on niitä, joita on poliittisista syistä pidetty vuosia vankilassa ilman tuomioita. Tunnetuin heistä on Leila de Lima, jonka Duterte hommasi vankilaan epämääräisillä huumekauppasyytöksillä jo yli kuusi vuotta sitten, kun tämä oikeusministerinä oli tutkinut Duterten osuutta Davaon kuolemanpartion murhiin. Leila de Lima on edelleen vankina ilman näyttöä ja tuomiota.
Ulko- ja puolustuspolitiikassa paluu Yhdysvaltojen suojiin
Puolustuspolitiikassa Marcos on reivannut suunnan kohti tiivistä liittolaisuutta Yhdysvaltojen kanssa. Presidentti Duterte otti etäisyyttä Yhdysvaltoihin ja lähensi suhteita etenkin Kiinan kanssa. Marcos toisti SONAssa linjauksensa, että Filippiinit tulee olemaan kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen. Hän onkin kymmenellä matkallaan ympäri maailmaa luonut suhteita moniin maihin. Merkittävintä on kuitenkin puolustusyhteistyön tiivistäminen Yhdysvaltojen kanssa.
Filippiinit on puolustusyhteistyösopimuksen perusteella luovuttanut USA:n hallintaan alueita yhdeksältä tukikohdaltaan. Osa niistä sijaitsee Pohjois-Filippiineillä muutaman sadan kilometrin päässä Taiwanista, mitä Kiina ei varmaankaan pidä ystävän tekona. Marcos on korostanut, että USA ei saa käyttää tukikohtia alustana mahdollisissa Taiwaniin liittyvissä konflikteissa, mutta Kiina tuskin luottaa vain puheisiin. Amerikkalaisten Filippiineille sijoittamat asevarastot ja rakenteet ovat kriisin tullen Kiinan ohjusten todennäköisiä kohteita. Filippiinien kannalta tilanne on tosi vaikea, koska Kiinan rannikkovartiosto estää jatkuvasti filippiiniläisiä liikkumasta ja kalastamasta aluevesiinsä kuuluvalla Länsi-Filippiinien merellä, ja Filippiinit ei omin voimin kykene Kiinaa estämään. Filippiinit hakee puolustusyhteistyöstä vain turvaa alueelleen eikä halua provosoida Kiinaa, mutta voi joutua Yhdysvaltojen geopoliittisten intressien välikappaleeksi.
Filippiinit on sopimuksen mukaisesti halunnut ja saanut Yhdysvaltojen laivaston osallistumaan kanssaan Länsi-Filippiinien merellä yhteiseen partiointiin. Filippiinit on neuvottelemassa puolustusyhteistyösopimusta myös Japanin kanssa. Onkin keskusteltu siitä, että ensimmäistä kertaa maailmansodan jälkeen Japanin sotalaivat olisivat mukana partioimassa merialueilla, joita Kiina pitää itselleen kuuluvina. Samoin Australian kanssa on tiivistetty puolustusyhteistyötä, ja Britannian sekä EU-maiden laivastot aikovat liikkua enemmän Aasian-Tyynenmeren vesillä. Kun Natokin on perustamassa toimistoaan Japaniin, alkaa Kiina olemaan melkoisen piiritetty.
Lisää väriä keskusteluun tuo Kiinan suurlähettilään välittämä ehdotus yhteisten sotaharjoitusten järjestämisestä. Filippiinit ei ole vielä ehdotukseen ottanut kantaa, mutta asevoimien komentaja Romeo Brawner totesi, että asevoimat yrittävät pitää suhteita armeijoihin ympäri maailmaa ja siten ehkäistä sotia.
Filippiinit kuuluu ilmastokriisistä ja luonnonkatastrofeista eniten kärsiviin maihin. Filippiinien hiilidioksidipäästöt vuonna 2021 olivat 1,27 tonnia henkilöä kohti, mikä on alle kolmasosa maailman keskiarvosta. Vertailun vuoksi Suomen päästöt olivat 6,79 t/hlö, eli yksi keskivertosuomalainen tuhosi ilmastoa enemmän kuin viisi filippiinoa. Marcos totesikin viime syyskuussa puheessaan YK:n yleiskokoukselle ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät eniten maat, jotka ovat vähiten päästöistä vastuussa. Hän kehotti teollistuneita valtioita leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjään Pariisin sopimuksen mukaisesti ja huolehtimaan ilmastoteknologian siirroista ja rahoittamisesta haavoittuvimmille kehitysmaille. Presidentti lupasi pitää kiinni Filippiinien päästösitoumuksista ja suojella maan metsiä.
Valtion tavoitteena on uudelleenmetsittää 1–2 miljoonaa hehtaaria vuoteen 2028 mennessä, mikä on todella kunnianhimoinen tavoite ottaen huomioon, että maan metsäkate on noin 7 miljoonaa hehtaaria. Jo Presidentti Noynoy Aquinolla oli vastaava tavoite metsittää 1,5 miljoonaa hehtaaria, mutta metsän nettopinta-ala kasvoi viidessä vuodessa vain 0,1 milj. ha. Tehdyn auditoinnin mukaan ohjelma oli huonosti valmisteltu ja pyrittiin liian hätäisesti epärealistisiin tuloksiin. Tosin ensimmäistä kertaa saatiin metsäkate edes suurenemaan. Duterten kaudella vuoteen 2020 mennessä metsäkate kasvoi 0,2 milj. ha. Siihen nähden Marcosin hallituksen tavoitteet näyttävät utopistisille.
Presidentti Marcos on pitänyt ilmastonmuutokseen varautumista aktiivisesti esillä. Valtion budjetissa on lisätty tälle vuodelle 56 % määrärahoja ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja sopeuttamiseen ja hyviä suunnitelmia on valmistunut – niitä Filippiineillä osataan kirjoittaa.
Metsäsektori toimii Filippiineillä nettonieluna, eli se sitoo enemmän hiiltä kuin päästää. Tekemistä on energiantuotannon rakenteen kanssa. Noin 60 % energiasta tuotetaan hiilellä. Duterte asetti vuonna 2020 kiellon uusien hiilivoimaloiden rakentamiselle, mutta päätös ei koskenut jo hyväksyttyjä tai suunnittelussa pitkällä olevia hankkeita. Siten hiilivoimaloita on edelleen valmistumassa, mutta varmaan käännekohta on saavutettu.
Tavoite on siirtyä kohti uusiutuvaa energiaa, jonka osuus on nyt 29 %. Etenkin aurinkovoimaa rakennetaan kohtalaisesti. Marcos ei maininnut SONA-puheessaan, milloin hiilivoiman purku alkaisi. Toistaisesti maa kasvattaa energiantuotannon kapasiteettia, ja hän puhui fossiilisen maakaasun käytön lisäämisestä, pienempänä pahana hiileen verrattuna. Marcosin suunnitelmissa toistuu myös ydinvoiman käyttöönotto. Keskusteluissa on ollut sekä perinteisen isomman voimalan että pienvoimaloiden rakentaminen. Ympäristöliike on kritisoinut Marcosia siitä, että hän lisää fossiilisen maakaasun käyttöä, kun voisi suoraan siirtyä uusiutuviin energiamuotoihin. Ydinvoimasuunnitelmia liike arvostelee turvallisuusriskinä ja myös kalliina ratkaisuna. Lisäksi ydinvoimalat olisivat käytössä vasta 2030-luvulla.
Vuoden pahin ympäristövahinko oli Mindoron edustalla tapahtunut öljytankkerin uppoaminen. Laivalla oli lastina 900 000 tonnia öljyä ja siitä aiheutui huomattavia vahinkoja luonnolle ja mm. kalastajille. Vaikka viralliset puhdistustoimet jo lakkautettiin, ei paikallisten asukkaiden mielestä kaikkia tuhoja ole korjattu eikä vahingoista kärsineille annettu korvauksia.
Onnettomuuksiakin suurempi ongelma on jatkuva saastuttaminen. Marcos totesi jo virkaanastujaispäivänä, että Filippiinit päästää maailmassa kolmanneksi eniten muovijätteitä meriin, mutta että Filippiinit siivoaa jälkensä. Valtion auditointikomissio arvioi keväällä, että Filippiinit ei ole saavuttamassa jätehuollon tavoitteitaan. Myös ympäristöministeri Maria Antonia Yulo Loyzaga totesi, että ”emme ole välttämättä voittamassa sotaa kertakäyttömuoveja vastaan”. Filippiinien jätteistä 30 – 40 % on muovia. Ympäristöministeriö on esittänyt, että roskien keräilijöille alettaisiin maksamaan kohtuullista korvausta. Toivon mukaan ehdotus toteutuu. Somo Aaltonen Mindanaolta ei taida ulkomaalaisena päästä etuuden piiriin, mutta toivottavasti häntä muistetaan muutoin jatkuvasta rantojen puhdistustyöstä!
Tällä hetkellä keskustellaan kiivaasti suunnitelluista 22 maantäyttöhankkeesta Manilanlahdella ja noin kolmestakymmenestä hankkeesta muilla alueilla. Täyttö vähentää luonnon monimuotoisuutta ja johtaa lajien katoon. Ollaan tuhoamassa mm. mangrovemetsiä ja lahden viimeisiä ainutlaatuisia ruovikkorantoja, jotka näin lintujen ystävälle merkitsevät useiden lajien elinympäristön katoamista. Monilta kalastajilta menee elinkeino. Täyttömaat ovat epävakaita alustoja sinne rakennettaville korkeille taloille ja voimistavat tulvia. Manilan ranta on vajonnut viime vuosina kaksi senttiä vuodessa, tosin pääsyyllinen on ilmeisesti pohjavesien liikakäyttö. Kovan kritiikin seurauksena ympäristöministeriö on luvannut ottaa uudelleen arvioitavaksi ne täyttöhankkeet, joille lupaa ei ole vielä myönnetty. Manilanlahden hankkeista puolet on jo hyväksytty ja niiden lupia ministeriö ei halua avata.
Lopuksi vielä lyhyellä maininnalla muutama presidentti Marcosin suunnitteluvaiheessa oleva hanke.
Koulujärjestelmää ollaan miettimässä uusiksi siten, että saadaan parannettua perustavimpia taitoja kuten kielet ja laskeminen. Sosiaalipolitiikassa otetaan miljoonalle köyhimmälle perheelle kokeilun jälkeen käyttöön digitaalinen ruokakortti (food stamp), jolla he voivat ostaa kuukaudessa 3 000 pesolla ruokaa.
Terveydenhuollossa Marcosin lempihankkeena on erikoissairaanhoidon (esim. sydän-, keuhko- ja syöpäsairaalat) rakentaminen provinsseihin ja varsinkin syrjäseudulla pitää perusterveydenhuollon saatavuutta parantaa. Presidentti mainitsi SONA-puheessa ongelmaksi myös hoitajapulan, kun hoitajia menetetään ulkomaille. Suomenkin kannalta on huomion arvoista, mitä hän sanoi hoitajien rekrytoinneista ulkomaille: ”Prioriteettinamme on varmistaa, että eettisen rekrytoinnin, reilun työsuhteen sekä kansalaistemme turvallisen ja hyvän maahanmuuton periaatteet sisältyvät sopimuksiimme muiden maiden kanssa.”
Simo Aaltonen kerää joka päivä Mindanaon rannalta säkeittäin muoviroskaa ja muuta jätettä. Kuva: Kirsi Crowley, YLE
Mitkä ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset Filippiineillä ja miten niihin sopeudutaan? Miten ilmasto-oikeudenmukaisuus tulisi toteuttaa?
Climate Change: Perspectives from the Philippines. What are the effects of climate change in the Philippines and how to adapt to them? How should climate justice be implemented?
Verkkokeskustelu lauantaina 1.4.2023 klo 15.00 (klo 20.00 Manilan aikaa) Zoom-yhteydellä
Viime helmikuussa kuollut Lualhati Bautista (1945–2023) oli yksi 13 kirjailijasta, joiden tekstejä Filippiinit-seuran naisryhmä aikoinaan valitsi suomennettaviksi novellikokoelmaan Tulikärpänen (2001). Haluttiin kääntää juuri naisten tarinoita naisten elämästä tähän kaikkien aikojen ensimmäiseen filippiiniläisen kaunokirjallisuuden suomennokseen. Monipuolisuutta taas tavoiteltiin valitsemalla kirjailijoita eri aikakausilta ja erilaisista taustoista. Bautista edusti manilalaisten sukupolvea, joka osallistui vahvasti Marcosin diktatuurin kaatamiseen.
Ryhmän taidot riittivät vain englannista kääntämiseen, joten siinä mielessä meille sopi se, että Filippiineillä lähes kaikki arvostettu kirjallisuus näytti olevan englanniksi. Löytyi onneksi yksi merkittävä kirjailija, joka kirjoitti kansan omalla kielellä. Lualhati Bautista tuli tunnetuksi mm. siitä, että hän käytti tagalogia ja sekakieltä, taglishia, ja jopa kehitti ilmaisua näillä kielillä. Hän muutti eliitin suhtautumisen maan omiin kieliin.
Taglishista kääntäminen vaati työparikseni filippiiniläisen Lynn Rangel-Mustosen. Emme löytäneet Bautistalta sopivia novelleja, joten yhteistyössä käänsimme sen sijaan katkelmat kahdesta romaanista.
Bautistan kirjat ovat tunnettuja rehellisestä realismista ja rohkeasta Filippiinien naisten asioiden tutkimisesta. Hänen päähenkilönsä ovat sisukkaita ja vahvoja kuten palkittu kirjailija itsekin. Novellien ja romaanien lisäksi Lualhati Bautista on kirjoittanut näytelmiä ja käsikirjoituksia elokuviin. Hänen romaaneistaan on tehty elokuvia. Hän vaikutti myös kirjoittamisen opettajana. Hän pysyi yhteiskunnan vapaamielisenä kriitikkona, jonka feministinen aktivismi ja luomisvoima jatkuivat viime päiviin asti.
Bautistan 1980-luvun romaanit kuvaavat Marcosin diktatuurin ja poikkeustilan jännitteitä. Dekada ’70(70-luku)näyttää keskiluokan perheen kamppailut lisääntyvän sorron oloissa. Bata, bata… Pa’ano ka ginawa? (Lapsi, lapsi… miten sinut on tehty?) kertoo yksinhuoltajan elämästä katolisen ahdasmielisyyden keskellä. ’Gapo kuvaa Olongapon kaupungin elämää amerikkalaisten tukikohdan synnyttämän prostituution maailmassa.
Rauhallinen ranta on vain niille, jotka uskaltavat vastustaa raivoavia myrskyaaltoja.
Lualhati Bautista: Dekada ’70
(Riitta Vartti)
Neljä paikallispoliitikon murhaa tai murhanyritystä kuukaudessa
Bongbong Marcosin viime heinäkuussa alkaneella presidenttikaudella on tapettu vähemmän huumerikollisia kuin Duterten kaudella, mutta paikallispoliitikkoja on murhattu huolestuttavan paljon. Kahdessa viikossa murhattiin tai yritettiin murhata neljä poliittista viranhaltijaa. Kaksi murhaa onnistui ja ohessa tapettiin 17 avustajaa tai muuta henkilöä:
17.2.2023 yritettiin murhata Lanao del Surin kuvernööri Mamintal Adiong. Autosaattueelle oli järjestetty Bukidnonissa väijytys, josta kuvernööri ja yksi hänen avustajistaan selvisi loukkaantumisella, mutta autonkuljettaja ja kolme poliisiturvamiestä kuoli. Adiong arveli, että murhayritykset liittyivät hänen huumekaupan vastaisiin toimiinsa.
19.2.2023 Aparrin (Cagayan) apulaispormestari Rommel Alameda ja viisi hänen avustajaansa murhattiin väijytyksessä Bagabagin kaupungissa.
22.2.2023 Datu Montawalin kaupungin (Maguindanao del Sur) pormestari Ohto Caumbo Montawal selvisi sairaalakäynnillä, kun rinnalla ajaneen moottoripyörän kyytiläinen ampui häntä Pasayn kaupungissa, jossa Montawal oli kokousmatkalla.
4.3.2023 tapahtui kaikista tuhoisin hyökkäys. Yli kymmenen miestä ryntäsi täysissä taisteluvarusteissa Negros Orientalin kuvernööri Roel Degamon kotiin ja tappoi kuvernöörin lisäksi kahdeksan paikalla ollutta henkilöä. Loukkaantuneita oli ainakin 14. Murhajoukosta neljä miestä saatiin nopeasti pidätettyä ja viides ammuttua, mutta loput pääsivät pakenemaan. Degamolla oli käytössään kuuden poliisin turvamiehistö, mutta kysymyksiä herättää, miksi vain yksi heistä oli paikalla tapahtumapäivänä. Lisää Degamon murhasta artikkelissa alla.
Ensimmäiset paikallispoliitikkojen murhauutiset kuultiin jo pari viikkoa presidentti Marcosin virkaanastujaisten jälkeen. Heinäkuussa 2022 ammuttiin Doloresin (Quezon) ex-pormestari Danilo Amat autoonsa. Lamitanin pormestari (Basilan) Rose Furigay ja kaksi turvamiestä ammuttiin Ateneon yliopiston tiloissa hänen tyttärensä valmistujaisjuhlissa. Murha liittyi henkilökohtaiseen katkeruuteen, kun viranomaiset määräsivät tekijän ilman lupaa toimineen klinikan suljettavaksi. Elokuussa tapettiin Lobon (Batangas) entinen apulaispormestari Romeo Sulit, lokakuussa Dipaculaon (Aurora) apulaispormestari Narciso Amansec sekä Calbigan (Samar) ex-apulaispormestari Miguel Abaigar Jr.
Kuvernööri Degamon murha ja kilpailevien klaanien valtataistelu
Negrosin saarella valtataistelu on perinteisesti ollut väkivaltaista. Siellä luokka- ja omistuserot ovat poikkeuksellisen suuria, etenkin valtavien sokeritilojen omistajien ja maatyöläisten välillä. Maolainen NPA-kansanarmeija on voimissaan ja toisaalta suurtilallisilla on yksityisarmeijoita. Laillisissakin vasemmistolaisissa järjestöissä toimivia on leimattu kommunisteiksi ja tapettu. Tämän lisäksi vallasta taistelevat suvut tappavat toisiaan ja kuvernööri Degamon murhassa näyttää olevan sellaisia piirteitä.
Degamo toimi Negros Orientalin kuvernöörinä vuosina 2011–22. Tosin hänet pidätettiin pariin otteeseen virasta, kun hän sai syytteitä taifuunin ja maanjäristyksen katastrofirahojen väärinkäytöstä. Hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä ja hän sai jatkaa virassa.
Roel Degamo asettui jälleen kuvernööriehdokkaaksi vuonna 2022, mutta kilpailevan suvun Pryde Teves sai 20 000 ääntä enemmän. Degamolle tehtiin tyypillinen filippiiniläinen vaalitemppu, eli Grego Gaudia ilmoittautui ehdokkaaksi nimellä Ruel Degamo. Näin saatiin harhautettua todennäköisesti Roelille tarkoitettuja ääniä Ruelille. Vaaliviranomainen kuitenkin päätti, että Ruelin 50 000 ääntä kuuluu Roelille, mikä riitti Roelin voittoon. Pryde Teves joutui sitten oikeuden päätöksellä luovuttamaan lokakuussa 2022 kuvernöörin paikan Roel Degmolle.
Vielä ei ole tietoa, kuka murhan tilasi, mutta kaksi pidätetyistä nimesi murhan tilaajaksi Pryde Tevesin veljen, kongressiedustaja Arnolfo Tevesin. Tevesit ovat olleet Negrosin johtavia klaaneja jo vuosisadan ajan. Arnie on parhaillaan Yhdysvalloissa terveydenhoidossa ja Degamon murhaselvittelyn lisäksi viranomaiset odottavat häntä vastaamaan kolmen henkilön murhaan liittyviin syytteisiin vuodelta 2019. Ainakin yksi murhatuista oli Degamon läheinen liittolainen. Tässäkin tapauksessa yksi tekoon osallistuneista väittää, että murhakäsky tuli kongressiedustaja Tevesiltä.
Myös yksi Teves tuli helmikuussa murhatuksi, ei politiikan vaan henkilökohtaisen riidan takia. Valencian (Negros) pormestarin veli Paulo Zartega Tevesin murhassa erityistä on, että yksi kolmesta syytetystä on Valenciassa asunut tanskalainen Tim Moerch. Kun Moerch vapautui poliisin tutkinnasta, tieto vapautumisesta meni välittömästi jollekin kiinnostuneelle taholle ja hetken kuluttua tunnistamaton henkilö ampui vuorostaan Moerchin, hänen entisen vaimonsa ja naisystävänsä. Kyse oli ilmeisesti kostosta.
Degamon murhassa, kuten monessa muussakin tapauksessa, palkkamurhaajat ovat palveluksesta erotettuja sotilaita tai poliiseja. Esim. väkivaltaisuuden takia poliiseja on rangaistukseksi erotettu, mutta he selviävät lähes aina rikoksistaan ilman syytteen nostamista. Siten vapaana on maksua vastaan tappamiseen valmiita ammattilaisia.
Filippiinien talous kasvoi ripeästi viime vuonna
Filippiinien talous oli viime vuoden lopussa nopeassa kasvussa. Loka-joulukuussa kasvua kertyi 7,7 prosenttia, minkä perusteella koko vuoden kasvu yltää 7,6 prosenttiin. Kasvu oli nopeinta sitten vuoden 1976.
Maan talous onkin toipunut varsin nopeasti koronasta. Kun vielä vuonna 2020 talous supistui ennätykselliset kymmenen prosenttia, ylsi kasvu jo seuraavana vuonna 5,7 prosenttiin.
Taloutta on tukenut elpynyt vienti. Muun muassa elektroniikkalaitteiden vienti oli viime vuonna selvässä kasvussa. Koronarajoitusten päättyminen on puolestaan vauhdittanut palveluiden kysyntää ja kotitalouksien kulutusta. Epidemian hellittäminen on lisäämässä myös turismia, joka on maalle suuri tulonlähde.
Presidentti Ferdinand Marcos Jr. on ilmoittanut, että hän uskoo maan talouden kasvavan tänä vuonna ainakin seitsemän prosentin tahtia. Hänen talousohjelmansa, joidenkin arvostelijoiden mukaan ”Bongbongnomics” on periaatteessa kunnianhimoinen, mutta sen toteuttaminen on eri asia, koska monet epäkohdat ovat rakenteellisia, kuten maatalouden heikot investoinnit. Myös julkisen talouden alijäämät ovat ongelma, siksi Marcos on kehottanut filippiiniläisiä huolehtimaan verojensa maksamisesta. Tämä on mielenkiintoista sikäli, että Marcoksen suku on joutunut aiemmin itse setvimään kiinteistöveroepäselvyyksiä.
Huolenaiheisiin kuuluu nopea inflaatio, joka on pakottanut keskuspankin nostamaan korkoaan useaan otteeseen. Helmikuussa se ylsi vuositasolla 8,6 prosenttiin. Hintojen nousu on ollut nopeinta 14 vuoteen. Etenkin elintarvikkeiden ja energian hinnat ovat kivunneet. Hintojen ja sitä seurannut korkojen nousu voi jatkuessaan näkyä myös kotitalouksien kulutuksessa. Ruuan ja polttoaineiden kallistuminen iskee yleensä erityisesti pienituloisimpiin. Marcos Jr. on alentanut väliaikaisesti useiden elintarvikkeiden tuontitulleja. Tavoitteena on saada hintojen nousu hallintaan, mutta toistaiseksi siitä ei ole ollut juuri merkkejä.
Filippiinien peson kurssi dollariin nähden kävi syksyllä historiansa alimmalla tasolla, mutta on toipunut sen jälkeen hieman. Heikko peso tukee vientiä, mutta tekee tuontitavaroista kalliimpia. Yksi syy peson kurssin heikkenemiselle on kasvanut kauppataseen vaje.
Myös työttömyys on pysynyt korkealla. Pandemia ja työttömyys ovat merkinneet myös sitä, että yhä useampi filippiiniläinen on vajonnut köyhyysrajan alapuolelle. Presidentti on asettanut tavoitteeksi painaa köyhyysrajan alittavien määrän nykyisestä 18 prosentista yhdeksään prosenttiin kuusivuotisen hallintokauden aikana. Nykyisellään köyhiksi luettavia perheitä lasketaan olevan maassa lähes kuusi miljoonaa.
Maatalous on edelleen merkittävä työllistäjä, sillä noin viidennes työvoimasta on maatalousammateissa. Maatalous tuottaa edelleen noin kymmenyksen bruttokansantuotteesta, vaikka sektorin kasvu on ollut viime vuosina varsin heikkoa. Maatalouden uudistaminen kuuluu hallituksen päätavoitteisiin, mitä heijastaa sekin, että presidentti on ottanut itselleen maatalousministerin tehtävät.
Jatkossa paljon riippuu siitä, mikä on maailmantalouden ja Filippiineille tärkeän markkinan Kiinan tuleva talouskasvu. Kiinan hallinto asetti maaliskuussa huomattavan alhaisen kasvutavoitteen. Kiinan taloutta ovat painaneet koronarajoitukset sekä kiinteistösektorin ongelmat.
Jeepneyt lakossa uudistusta vastaan
Jeepney – maanteiden kuningas, jota ilman on vaikea kuvitella Filippiinejä. Jeepneyillä tehdään noin 40 miljoonaa matkaa päivittäin. Se on myös elinkeino noin 600 000 kuljettajalle. Perinteisen jeepneyn ongelmana on vanhojen dieselmoottoreiden aiheuttamat ilmansaasteet. Smoke belcher onkin osuva nimitys paksun pakokaasupössäyksen päästävistä huonokuntoisista jeepneyistä.
Presidentti Duterten kauden alussa liikenneviranomaiset käynnistivät modernisointiohjelman, jonka tavoitteena on saada perinteiset jeepneyt korvattua moderneilla vähän saastuttavilla malleilla, jotka täyttävät EURO IV-päästöstandardit tai ovat sähkökäyttöisiä.
Harvalla jeepneyn kuljettajalla on varaa ostaa 2–2,6 miljoonaa pesoa (34000–44000 euroa) maksava moderni jeeppi. Valtio on luvannut hankinta-avustusta 160 000 pesoa, mutta se ei hankintaa mahdollista. Suuri osa kuljettajista maksaa omistajalle päivävuokraa autosta ja ansaitsee kuljettajajärjestön mukaan arviolta 500–600 pesoa päivässä (n. 250 €/kk). Vaikka järjestö ilmoittaisi tuloja vähän alakanttiin, on selvää, että niillä ei miljoonavelkoja lyhennetä.
Pienen toimijan kannalta toinen uudistuksen ongelma on, että kuljettajat pakotetaan liittymään yhteen. Toimilupia myönnetään kesäkuun jälkeen vain 15 jeepneyn omistajille tai osuuskunnille. Tätä pienemmille operaattoreille annetaan aikaa vuoden 2023 loppuun asti hankkia 15 autoa tai liittyä 15 jeepneyn osuuskuntiin. Uudistusta vastustavien kuljettajien mukaan riskinä on, että jo olemassa olevat operaattorit vaativat vielä yksin toimivilta kuljettajilta kovaa, jopa 200 000 peson liittymismaksua.
Osa jeepneykuljettajien järjestöistä tukee uudistusta, koska se tuo myös parannusta järjestelmään. Tavoitteena on pienentää kaoottista kilpailua asiakkaista teiden varsilla. Paikallisviranomaiset määrittelevät jeepneyreitit ja kuinka monta toimijaa saa reitille ajoluvan. Lisäksi kuljettajista tulee yhtiön tai osuuskunnan työntekijöitä, jolloin he saavat näillä näkymin normaalityöajasta palkkaa vähintään 650 pesoa päivässä, ja työnantaja maksaa sosiaaliturvamaksut.
Toiset näkevät yhteenliittymisvelvoitteen riskinä, että suuret toimijat saavat parhaat reitit itselleen ja että ajan mittaan suuret kuljetusyhtiöt dominoivat koko bisnestä.
Militanteimmat jeepneynkuljettajien ammattijärjestöt, kuten Piston, aloittivat 6.3. lakon modernisointiohjelman peruuttamiseksi tai ainakin siirtymäaikojen pidentämiseksi ja edellä mainittujen ongelmien korjaamiseksi. He kuitenkin lopettivat lakon kahden päivän jälkeen, kun presidentti Marcos lupasi, että kuljettajien ääntä vielä kuullaan uudistuksen toteuttamisessa. Lupaus jäi silti yleiselle tasolle. Ilmeistä on, että huomattavan moni vähävaraisimmista kuljettajista tulee menettämään toimilupansa.
Keinokoralleja tuhottujen korvikkeeksi?
Filippiineillä on korallia 240 miljoonaan hehtaarin merialueella, mikä on toiseksi eniten Kaakkois-Aasian maista. Filippiineillä on tavattu 468 kivikorallilajia ja 50 pehmytkorallilajia, jotka tarjoavat kodin ja ravintoa 1755 kalalajille ja 648 nilviäislajille. Valitettavasti nämä Filippiinien rikkaat korallialueet voivat huonosti, sillä alle prosentilla riutoista korallipinta on erittäin hyvässä kunnossa. 40 prosentilla korallikate on huono ja jopa 98 % riutoista on kuokiteltu uhanalaiseksi.
De La Sallen yliopisto tutki, voidaanko menetettyjä koralleja korvata keinotekoisesti kiviaineksista ynnä muusta rakennetuilla keinoriutoilla. Teknisesti se on mahdollista, mutta tolkuttoman kallista ja työvoiman tarpeenkin takia laaja-alainen keinorakentaminen veden alla olisi vaikeata. Kokeissa rakentamiselle tuli hintaa 744 miljoonaa pesoa, eli yli 12 miljoonaa euroa neliökilometriä kohtia.
Toisessa tutkimuksessa vaurioituneen korallin kunnostamisen kustannukseksi todettiin 241 miljoonaa pesoa (4 milj. €) neliökilometriä kohti, mikä on sentään vain kolmasosa keinoriutan rakentamisen hinnasta. Ehdottomasti edullisimmaksi todettiin korallialueen suojelu ja tehokas valvonta, joka maksoi 3,3 miljoonaa pesoa (56 000 €) neliökilometriltä.
Filippiinit antaa neljä tukikohtaansa Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön. Miten tämä sopii yhteen presidentti Marcos Juniorin linjauksen kanssa, että Filippiinit on kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen? Vaikeata on pysyä neutraalina sivustakatsojana Yhdysvaltojen ja Kiinan keskinäisen uhittelun välissä. Onko tukikohtapäätös viemässä Filippiinejä suurvaltojen konfliktin osapuoleksi? Blogissa esitellään lisäksi laajemmin Yhdysvaltojen ja Filippiinien sotilaallisen yhteistyön taustaa.
Laajennetun puolustusyhteistyön sopimus EDCA
Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd Austin kävi 2.2.2023 Manilassa neuvottelemassa turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistämisestä. Maat olivat solmineet vuonna 2014 laajennetun puolustusyhteistyön sopimuksen (EDCA, Enhanced Defense Cooperation Agreement[i]), jonka perusteella Filippiinit antoi viisi tukikohtaansa Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön. Nyt sovittiin Yhdysvaltojen pyynnöstä, että sen asevoimat saa lisäksi pääsyn neljään muuhun tukikohtaan.
EDCA-sopimuksella Yhdysvaltojen asevoimat saa tukikohdista hallintaansa alueita, jonne se voi rakentaa tarvitsemansa infrastruktuurin, varastot, huoltotilat ja suojarakenteet ym. Amerikkalaiset saavat tuoda ja varastoida alueelle asejärjestelmiä, ammuksia, ajoneuvoja ym. tarvikkeita muun muassa sotaharjoituksia varten. Perustuslaki kuitenkin kieltää ydinaseiden tuomisen Filippiinien alueelle, mutta tarkistetaanko satamassa, onko sotalaivassa ydinaseita?
Sopimuksen puitteissa Yhdysvaltojen asevoimat osallistuvat Filippiinien asevoimien modernisointiin ja puolustuskyvyn parantamiseen. Sotaharjoituksin kehitetään joukkojen yhteistoiminnan kykyjä. Austinin vierailun aikana sovittiin myös siitä, että maiden laivastot ryhtyvät taas partioimaan yhdessä Etelä-Kiinan merellä Filippiinien vesialueilla.
Filippiinien hallitus on halunnut korostaa sopimuksen hyötyjä kansalaisille taifuunien ja muiden luonnonkatastrofien pelastustoimissa. USA varastoi tukikohtiin avustustarvikkeita ja harjoittelee Filippiinien pelastusorganisaatioiden kanssa toimintaa katastrofitilanteissa.
EDCA-sopimus ei salli amerikkalaisten joukkojen pysyvää sijoittumista tukikohtiin. Siten joukkoyksiköt ovat Filippiineillä rotaatioperiaatteella, vähän kuin Nato-joukot Baltiassa. Yhdysvallat hyötyy vierailuperustaisesta sopimuksesta ainakin siten, että sen ei tarvitse maksaa tukikohtien käytöstä vuokraa. Toki USA maksaa joukkojensa tarvitsemat muutostyöt tukikohta-alueilla ja joukkojensa ylläpidon. Se on kuitenkin paljon halvempaa kuin maksut, joita Yhdysvallat maksaa isäntävaltioille pysyvistä tukikohdistaan.
Hallitus hakee kansalaisten hyväksyntää tukikohtasopimukselle myös sillä, että se tuo tukikohta-alueelle paljon työtä ja rahaa. Yhdysvallat ostaa lähes kaikki palvelut ja pääosin rakennustyönkin paikallisilta yrittäjiltä. Yhdysvaltojen kongressi on myöntänyt 82 miljoonaa dollaria ensimmäisten viiden tukikohta-alueen töihin.
Filippiinit ei ole vielä julkistanut, mihin neljään tukikohtaan amerikkalaisjoukkoja päästetään. Yhdysvaltojen joukkojen tulo Filippiineille on kohdannut myös vastustusta eikä vain antiamerikkalaisen vasemmiston toimesta. Moni ”Bongbong” Marcos Junioria vaaleissa äänestäneistäkin vastustaa sotilaallisten suhteiden tiivistämistä Yhdysvaltojen kanssa, kuten monet edellisen presidentti Rodrigo Duterten kannattajista. Ilman tätä joukkoa Marcos tuskin olisi vaaleja voittanut.
Jopa nykyisen presidentin isän, Ferdinand Marcos Seniorin pitkäaikainen tiedotusministeri Francisco Tatad arvosteli Bongbongia siitä, että sotilaallisten liittolaissuhteiden syventäminen Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa mitätöi hänen julkilausumansa ulkopolitiikan peruslinjan, jonka mukaan Filippiinit haluaa olla ystävä kaikkien kanssa eikä kenenkään vihollinen. Näillä toimilla hän asettuu USA:n puolelle idän ja lännen kilpailussa globaalista hallinnasta, vaikka Filippiinien pitäisi noudattaa perustuslakinsa mukaan itsenäistä ulkopolitiikkaa. Suurvaltojen konflikti voi johtaa ydinaseiden käyttöön ja vaikka ei johtaisikaan, Yhdysvaltojen asevoimat Filippiinien tukikohdissa tekevät Filippiineistä maalitaulun, jossa kansalaisia kuolee. Hän kysyikin: ”haluatteko kuolla Taiwanin puolesta?”[ii]
Yhdysvallat haluaa päästä etenkin pohjoisen Isabelan ja Cagayanin provinssien tukikohtiin, josta matkaa Taiwanin mantereelle on alle 400 km. Cagayanin kuvernööri Manuel Mamba totesi, että “Henkilökohtaisesti en halua ulkomaisia joukkoja tai ulkomaisia tukikohtia provinssiini”. Mamba vastusti viime vuonna amerikkalaisten osallistumista sotaharjoituksiin provinssissa ja totesi, että amerikkalaiset tavoittelevat ”vain omaa etuaan, ei meidän”. Hänen mukaansa amerikkalaiset haluavat tulla apuun vain Taiwanin tähden, “älkäämme antako itsemme tulla hyväksikäytetyksi”.[iii]
Mitä etua Filippiinit ja Yhdysvallat tavoittelevat?
Molemmilla mailla on omat syynsä sotilaallisen yhteistyön voimistamiselle. Kiina ottaa hallintaansa jatkuvasti laajempia alueita Etelä-Kiinan meren (filippiiniläisittäin Länsi-Filippiinien meren) saaristossa. Filippiinien hallitus katsoo, että se tarvitsee Yhdysvaltojen laivastoa säännöllisesti partioimaan ja puolustamaan aluevesiään. Alue on asuinkelvotonta riuttaa ja matalikkoa, jossa on strategisen sijainnin lisäksi merkittäviä kaasu- ja öljyvaroja sekä hyvin tuottoisia koralliriuttoja kalastukseen. Filippiinit, kuten muutkin ympäröivät valtiot, pitää osia Etelä-Kiinan merestä itselleen kuuluvina, mutta Kiina katsoo omistavansa käytännöllisesti katsoen koko merialueen. Filippiinit ylläpitää saaristossa yhdeksää asemapaikkaa, joilla oleilee yhteensäkin vain parisataa sotilasta perheineen. Vain yhdellä asemalla on kiitorata lentokoneille. Kiina on rakentanut tekosaarille seitsemän huomattavasti vahvemmin miehitettyä asemaa. Sen laivasto tai rannikkovartiosto estää toistuvasti filippiiniläisten alusten liikkumista alueella ja häätää kalastajia perinteisiltä vesiltään. Ei auta, vaikka YK:n kansainvälinen välitystuomioistuin on todennut osan merialueesta kuuluvan Filippiinien talousvyöhykkeeseen, sillä Kiina ei tunnusta tuomioistuimen toimivaltaa.
Yhdysvaltojen intressiä kuvaa tuore USA:n kansallisen turvallisuuden strategia, joka määrittelee Kiinan sen suurimmaksi geopoliittiseksi haasteeksi ja ainoaksi valtioksi, joka kykenee kilpailemaan Yhdysvaltojen kanssa taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta vallasta.[iv] Yhdysvallat haluaa estää Etelä-Kiinan meren päätymistä Kiinan hallintaan samoin kuin Kiinan vaikutusvallan kasvua Tyynen meren alueella. Tällä hetkellä polttavin tarve on estää Kiinan pyrkimykset Taiwanin suhteen. Yhdysvalloissa spekuloidaan kenraalitasolla siitä, että lähivuosina sota Kiinan kanssa on mahdollinen. Pohjois-Filippiinien tukikohtien sijainti olisi Yhdysvalloille ideaalisen lähellä Taiwania. Yhdysvalloilla on tukikohdat Japanissa ja Guamilla, mutta ne ovat kauempana Taiwanista. Toisaalta Okinawan tukikohdasta on hyvä valvoa Taiwanin pohjoispuolista merialuetta ja Filippiineiltä käsin eteläpuolista merialuetta.
Yhdysvallat on rakentanut sotilaallista verkostoa Kiinan ympärille. Yhdysvalloilla on löyhä turvallisuuspoliittinen Quad-liittoutuma Intian, Australian ja Japanin kanssa. Toinen tärkeä liitto on AUKUS Australian, Ison Britannian ja USA:n kesken. Sen ytimenä on tuottaa Australialle ydinsukellusveneitä, jotka kykenevät operoimaan Itä-Aasiassa kuukausitolkulla veden alla. Kaakkois-Aasian alueella Yhdysvaltojen verkostossa on aukko, jota tukikohdat ja huoltopisteet Filippiineillä paikkaavat hyvin.
Filippiinien ja Yhdysvaltojen sopimukset puolustusyhteistyöstä
Kaiken yhteistyön perustana on vuonna 1952 voimaan astunut keskinäinen puolustussopimus (MTD, Mutual Defence Treaty[v]), jonka mukaan aseellinen hyökkäys yhtä vastaan velvoittaa toista tulemaan apuun. Yhdysvallat on viime vuonna täsmentänyt, että turvatakuut kattavat myös Etelä-Kiinan meren Filippiinien talousalueeseen kuuluvan osan.
Kun Yhdysvallat myönsi Filippiineille lähes 50 vuoden siirtomaavallan jälkeen itsenäisyyden vuonna 1946, se vaati, että Filippiinit vuokraa sille suuria tukikohtia täysillä hallintaoikeuksilla. Kansan keskuudessa oli kautta vuosikymmenien myös Yhdysvaltain joukkojen läsnäolon vastaista mielialaa. Niinpä vuonna 1992 Yhdysvallat joutui luopumaan tukikohdistaan Filippiineillä, kun senaatin enemmistö kieltäytyi uusimasta sopimusta.
Sotilaallinen yhteistyö ja amerikkalaisten läsnäolo maassa kuitenkin jatkui, ja vuonna 1998 maat solmivat sopimuksen vierailevista asevoimista (VFA, Visiting Forces Agreement[vi]). Sen pohjalta on järjestetty yhteisiä sotaharjoituksia ja koulutusta käytännöllisesti katsoen tauotta, joten maassa on ollut jatkuvasti amerikkalaisia joukkoja. Joukkoyksiköt kuitenkin vaihtuvat, sillä sopimus ei salli amerikkalaisten sotilaiden pysyvää sijoittamista Filippiineille. Sopimuksessa on määritelty vierailevien sotilaiden juridiseen asemaan liittyviä kysymyksiä.
Filippiinien perustuslain mukaan senaatti hyväksyy maan kansainväliset sopimukset. Monet tahot edellyttivät, että EDCAkin pitäisi hyväksyä senaatissa. Korkein oikeus tulkitsi tammikuussa 2016, että EDCA on vain MTD- ja VFA-sopimuksia täydentävä toimeenpanoon liittyvä sopimus, joten sopimusta ei viety senaatin käsittelyyn.
Filippiinien ulkopolitiikan käänteitä
Filippiinien ulkopolitiikassa suhde Yhdysvaltoihin on ollut se tärkein. Jotkut presidentit ovat pyrkineet itsenäisempään ulkopolitiikkaan kuin toiset. Diktaattoripresidentti Marcos vanhemmalle Yhdysvallat oli tärkeä kumppani, mutta hän pyrki myös ylläpitämään omaa riippumatonta liikkumavaraa. Yhdysvallat hyötyi valtavasti siitä, että Vietnamin sodan aikaan sen laivasto ja lentovoimat kykenivät alustamaan hyökkäysoperaatioita tukikohdistaan Filippiineillä. USA:n pyynnöistä huolimatta Marcos ei osallistunut sotaan varsinaisilla taistelujoukoillaan, mutta lähetti sinne lääkintäjoukkoja sekä rakennus- ja pioneeripataljoonan. Tosin kongressissa oli niin vahvasti vastustusta sotaan osallistumiselle, että presidentin ehdotus taisteluyksiköiden lähettämisestä ei olisi mennyt läpi, ja 1969 kaikki filippiiniläiset joukot kutsuttiin kotiin. Marcos myös aloitti jo ennen Etelä-Vietnamin hallituksen kaatumista salaiset neuvottelut Pohjois-Vietnamin kanssa diplomaattisuhteiden solmimisesta – lähettämällä vaimonsa Imeldan asialle.
Ideologisistakin syistä Filippiinit oli pidättäytynyt suhteista sosialistimaihin, mutta Marcos ryhtyi aktiivisesti suhteita luomaan. Talouspiirit halusivat laajentaa markkinoitaan ja toisaalta Marcosilla oli halua myös luoda omaa ulkopolitiikkaansa. Filippiinit solmikin vuosina 1972–76 diplomaattisuhteet useimpiin Itä-Euroopan sosialistimaihin, mukaan lukien Neuvostoliittoon. Tärkeätä oli diplomaattisuhteiden solmiminen Kiinan Kansantasavallan kanssa, mikä merkitsi Taiwanille virallisen tunnustuksen menettämistä. Marcos hyötyi Kiinan tunnustamisesta myös siten, että Kiina lopetti sovitusti aseiden lahjoittamisen maolaiselle NPA:lle (New People’s Army), joka taisteli hallitusta vastaan Kiinasta saatujen aselahjoitusten turvin.
Cory Aquinon presidenttikaudella ja seuraavillakin kausilla Filippiinit pyrki laajentamaan ulkosuhteitaan moneen suuntaan, mutta Yhdysvalloilla oli aina erityisasema. Corylle USA oli elintärkeä, kun amerikkalaiset hävittäjät pelastivat hänet vallankaappaukselta. Cory esitti vuonna 1991 pidennystä Yhdysvaltojen tukikohdille, mutta senaatin enemmistö siis ei sopimusta hyväksynyt.
Duterte valitsi Kiinan
Selvästi edeltäjiensä linjasta poikkesi presidentti Duterte, joka kielsi jo Davaon pormestarina ollessaan yhdysvaltalaisten tulon sotaharjoituksiin hänen kaupunkiinsa. Hänellä oli vahvat antipatiat USA-riippuvuutta kohtaan ja kuusivuotisen kautensa aikana hän ei käynyt kertaakaan valtiovierailulla Yhdysvalloissa. Jo syyskuussa 2016 hän totesi, että USA:n erikoisjoukkojen pitää poistua Mindanaon saarelta, koska muutoin alueelle ei saada rauhaa aikaiseksi. Samoin hän päätti lopettaa Filippiinien ja USA:n laivastojen yhteispartioinnit Etelä-Kiinan merellä. Hän uhkasi moneen kertaan lakkauttaa yhteiset sotaharjoituksetkin tai rajaamaan ne vain luonnononnettomuuksien katastrofiavun tai terrorisminvastaisen toiminnan harjoituksiksi.
Korkein oikeus hyväksyi EDCA-sopimuksen valmistelun laillisuuden vasta alkuvuodesta 2016, hieman ennen Duterten valtaantuloa. Yhdysvaltojen asevoimille luovutettiin viiden tukikohdan käyttöoikeus vasta silloin ja Duterte käytännöllisesti katsoen pysäytti amerikkalaisten rakennussuunnitelmat ainakin vuoteen 2020 asti. Hän syytti amerikkalaisia pysyväisluonteiseen käyttöön tulevien varastosuojien rakentamisesta, vaikka sopimus rajaa vierasjoukoille vain tilapäisen oleskelun tukikohta-alueilla. Duterte sanoi, ettei edes tiedä, puretaanko varastoon ydinkärkiä, mikä saattaisi tehdä tukikohdista Kiinan ohjusten maaleja. [vii]
Pariin otteeseen Duterte ilmoitti lopettavansa EDCA- ja VFA-vierailusopimukset kokonaan. Asevoimien johto oli kuitenkin amerikkalaishenkistä, ja myös hänen ulko- ja puolustusministerinsä olivat vankasti Yhdysvaltojen kanssa tehtävän sotilaallisen yhteistyön kannalla. He vakuuttivat Dutertelle Filippiinien tarvitsevan USA:n tukea, joten hän luopui sopimusten lakkauttamisesta.
Presidentti Noynoy Aquinon kaudella suhteet Kiinaan olivat merialuekiistojen takia jäähtyneet, mutta Duterte kävi heti kautensa alkaessa luomassa ystävyyssuhteita Kiinaan Xi Jinpingin kanssa. Kiinalaisen yleisön edessä hän totesi, että ”ilmoitan erostani Yhdysvalloista sotilaallisesta, ei ehkä sosiaalisesta [ja] taloudellisesta [yhteistyöstä]” ja edelleen ”Olen uudelleenlinjannut itseni teidän ideologiseen virtaan ja ehkä menen myös Venäjälle puhumaan (presidentti Vladimir) Putinin kanssa ja kertomaan hänelle, että meitä on kolme maailmaa vastaan – Kiina, Filippiinit ja Venäjä.”[viii]
Kiina lupasi 24 miljardilla dollarilla investointeja ja lainoja Duterten kunnianhimoiseen Build-Build-Build-infrastruktuuriohjelmaan. Duterte ja Xi sopivat myös, että he ratkoisivat Etelä-Kiinan meren aluekiistat rauhanomaisesti. Filippiineillä monet pitivät tätä alueluovutuksena, mutta Duterte totesi, että sotimalla hän ei pysty puolustamaan alueita Kiinaa vastaan.
Presidenttikautensa loppuaikoina Duterte hieman muutti linjaansa Kiinan suhteen. Kiinan investointihankkeet Filippiineille jäivät selvästi luvattua vähäisemmiksi. Ehkä suuremman pettymyksen hänelle tuotti, että Kiinan laivaston aggressiiviset otteet ja filippiiniläisalusten häirintä omalla talousvyöhykkeellä jatkuivat Duterten ystävyysyrityksistä huolimatta. Hän kuitenkin edelleen varoitteli, että Yhdysvaltojen pitäisi varoa aiheuttamasta Kiinan suhteen jännitteitä, jotka voivat vaarantaa Filippiinien turvallisuutta. Ulkopoliittisissa linjauksissa maa lähetti kuitenkin kahdenlaista viestiä. Duterte varoitti AUKUS-liiton mahdollisesti lisäävän ydinaseiden käytön riskiä samaan aikaan kun maan puolustus- ja ulkoministerit puolsivat liittoa aluetta vakauttavana tekijänä.
Presidentti Duterte teki irtiottoa Yhdysvalloista myös tiivistämällä suhteita Venäjään. Hän teki mm. aseostoja Venäjältä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Filippiinit tuomitsi YK:ssa hyökkäyksen. Duterte kuitenkin korosti, että maa pysyy puolueettomana sotaan nähden eikä esim. osallistunut kauppaboikotteihin, paitsi tietysti sotatarvikkeiden viennin osalta. Vuonna 2021 Filippiinit tilasi Venäjältä 17 MI17-helikopteria ja ehti tammikuussa 2022 maksaa jo ensimmäisen ennakkoerän, mutta hyökkäyksen alettua kaupat peruuntuivat. Myöhemmin Duterte on arvostellut Venäjää sotarikoksista siviiliväestöä kohtaan ja Putinia: ”Minä tapan rikollisia, mutta Putin pommittaa naisia, lapsia, kaikkia.”[ix] Duterte myös vitsaili, että kun Putinkin on rikkonut ihmisoikeuksia, he voivat joskus tulevaisuudessa jakaa saman vankisellin.
Bongbong Marcosin ulkopolitiikka
Nykyinen presidentti Bongbong Marcos siis julisti ulkopolitiikakseen olla kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen. Runsaan puolivuotisen presidenttikautensa aikana hän on ehtinyt tehdä jo yhdeksän ulkomaanmatkaa, joilla hän on erityisesti esiintynyt filippiiniläisten tuotteiden markkinoinnin edistäjänä ja ulkomaisten sijoitusten hankkijana.
Presidentin vaihtuminen heinäkuussa 2022 sai Yhdysvallat aktivoitumaan tukikohtakysymyksissä. Bongbong on ehtinyt jo kahdesti tapaamaan presidentti Joe Bidenin kansainvälisissä kokouksissa. Ulkoministeri Antony Blinken kävi Manilassa jo elokuussa ja varapresidentti Kamala Harris marraskuussa. Harris vahvisti Marcosille, että “Aseellinen hyökkäys Filippiinejä, asevoimia, laivoja tai lentokoneita vastaan Etelä-Kiinan merellä käynnistäisi keskinäiset USA:n puolustussitoumukset, ja sitoumuksemme Filippiineille on horjumaton”.[x] Harrisin vierailulla USA neuvotteli toiveestaan saada EDCA:n puitteissa asevoimiensa käyttöön viisi lisätukikohtaa Filippiineiltä. Sovittiin neljästä tukikohdasta ja yksi jätettiin myöhemmin päätettäväksi. Puolustusministeri Lloyd Austinin vierailulla sovittiin ehdotuksista tukikohta-alueiksi, mutta tulevia sijainteja ei vielä julkistettu.
Filippiinit on aktiivisesti hakeutunut sotilaalliseen yhteistyöhön muidenkin valtioiden kanssa. Australian kanssa on ollut vuodesta 2012 lähtien voimassa vierailevien joukkojen sopimus ja maat ovat järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia. Marcos kävi juuri helmikuussa Japanissa, jossa tehtiin myös sotilaalliseen yhteistyöhön liittyviä sopimuksia. Valmisteltavana on vierailevien joukkojen sopimus Japaninkin kanssa. Samoin on keskusteltu kolmen maan sopimuksesta sekä Yhdysvaltojen että Japanin kanssa ja jopa yhteisestä meripartioinnista Etelä-Kiinan merellä.
Myös eurooppalaiset suurvallat osoittavat enenevää kiinnostusta Itä-Aasian ja Tyynen meren alueeseen. Marcos neuvotteli viime marraskuussa APEC-kokouksen yhteydessä presidentti Macronin kanssa turvallisuusyhteistyöstä. Samoin Iso-Britannian laivasto lisää liikkumistaan alueella ja maat kehittävät asevoimiensa koulutus- ja harjoittelutoimintaa. Britannia nimesi lähetystöönsä myös sotilasattasean.
Presidentti Marcos ja Filippiinit ovat vaikeiden valintojen edessä. Kiina tuskin luopuu valtapyrkimyksistään Etelä-Kiinan merellä, vaikka Filippiinit kuinka yrittäisi olla ystävää. Yritys puolustaa omaa merialuetta turvautumalla Yhdysvaltojen tai muiden valtojen tukeen sisältää riskin konflikteista Kiinan kanssa. Taiwanin suhteen on vielä suurempi riski joutua ulkopuolisena osalliseksi sotaan, jos Filippiineillä on tukikohdissa amerikkalaisia joukkoja ohjusaseineen.
Lisäksi voisi todeta, että Etelä-Kiinan meren alueista eivät kiistele vain Kiina ja Filippiinit, vaan myös neljä muuta valtiota katsoo omistavansa sieltä alueita. Malesialla ja Vietnamilla on siellä myös aseistettuja tukiasemia. Kaikilla on kiistaa Kiinan kanssa ja Vietnam on pariin otteeseen joutunut sotimaankin niistä Kiinan kanssa. Muut osalliset maat eivät samalla lailla uhkaile toisiaan.
