Tekijä: admin

Blogi 5.8.2023, Pekka Borg

Presidentti Marcosin ensimmäinen vuosi

Ferdinand R. ”Bongbong” Marcosin ensimmäinen presidenttivuosi on takana. Aika yleinen kommentaattorien arvio vuodesta on ”ei huono”. Talous on kasvanut mukavasti ja työttömyyskin vähentynyt. Ihmisoikeuksien suhteen ei ole näkyvissä diktatuuria, kuten hänen isänsä kaudella, mutta poliisit selviytyvät edelleen huumesodan tapoista ilman rangaistuksia. Ulkopolitiikassa Marcos on tehnyt jyrkän käännöksen ja palannut tiiviiseen liittolaisuuteen Yhdysvaltojen kanssa. Ilmastonmuutos pahentaa hirmumyrskyjä ja metsäkatoa, ja maan on myös ratkaistava muovijätteen ongelma merissään.

Presidentti Marcos piti 24.7.2023 vuoden tärkeimmän Kansakunnan tila -linjapuheensa eli SONAn, jossa hän esitteli vuoden saavutuksia ja tavoitteita seuraaville vuosille.  Se antaa hyvän pohjan arvioida, miten ensimmäinen vuosi on toteutunut. Esitän tässä blogissa oman arvioni seuraavista teemoista:

• Talous ja kansalaisten toimeentulo
• Marcos maatalousministerinä
• Ihmisoikeudet ja oikeuslaitoksen toimivuus
• Ulko- ja puolustuspolitiikka
• Ilmastonmuutos ja ympäristö

Talous ja kansalaisten toimeentulo

Covid-19 iski raskaasti Filippiinien talouteen, kun tuotantolaitokset ja työpaikat suljettiin pitkäksi aikaa. Monilta perheiltä loppuivat tulot, ja kun viranomaisten pieniä avustuksia piti odotella kuukausia, näki moni perhe suorastaan nälkää. Vuonna 2020 bruttokansantuote (BKT) romahti jopa 9,6 prosentilla, mutta jo presidentti Rodrigo Duterten kauden lopulla talous kääntyi nopeaan kasvuun. Viime vuonna kasvua oli 7,6 % ja tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä edelleen 6,4 prosentin vuosivauhtia. Verojakin kerättiin kymmenisen prosenttia lisää.

Ulkomaankauppa oli reippaasti miinuksella, mutta sitä tasaa ulkofilippiiniläisten kotimaahansa lähettämät rahat (13 mrd. dollaria tammi-maaliskuussa 2023).  Marcos sanoo kymmenen ulkomaanmatkansa tuottaneen maalle investointilupauksia 71 miljardin dollarin edestä. Kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan niistä on toteutunut heinäkuuhun 2023 mennessä 88 miljoonaa dollaria.

Merkittävää oli myös Filippiinien liittyminen Aasian ja Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimukseen (Regional Comprehensive Economic Partnership), joka kattaa Aseanin lisäksi mm. Kiinan, Japanin ja Australian. Vientiteollisuus piti liittymistä tärkeänä, mutta varsinkin maataloussektori vastusti porttien avaamista halpatuonnille.

Presidentti nosti SONA-puheessaan inflaation kuluneen vuoden suurimmaksi ongelmaksi. Erityisesti ruoan, polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet ympäri maailmaa. Inflaatio on kuitenkin hidastunut tammikuun 8,7 prosentista 5,4 prosenttiin kesäkuussa. Inflaatiokehitykseen ovat vaikuttaneet sekä kansainväliset tekijät että hallituksen omat toimet. Joka tapauksessa Filippiinien inflaatio oli kesäkuussa reippaasti korkeampaa kuin naapurimailla, kuten Malesiassa 2,8 %, Indonesiassa 3,5 % ja Vietnamissa vain 2,0 %.

Hyvä uutinen on myös työttömyyden väheneminen 4,3 prosenttiin ja alityöllistymisen 11,7 prosenttiin toukokuussa 2023. Toisaalta keskimääräinen viikon työtuntien määrä laski vuodessa puolella tunnilla, mikä viittaa siihen, että uudet työsuhteet ovat yleisemmin osa-aikaisia tai lyhytkestoisia.

Marcos on asettanut kovan tavoitteen, että hänen kautensa päättyessä köyhyysaste olisi laskenut yhdeksään prosenttiin. Filippiinien tilastokeskus on tehnyt kolmen vuoden välein laajan tulo- ja kulutustutkimuksen, ja vertailun kannalta valitettavasti tuorein tutkimus tehtiin ennen Marcosin presidenttikautta vuonna 2021. Silloin virallisen köyhyysrajan alittavilla tuloilla eli 18,1 % väestöstä. Toinen mittaustapa on pyytää henkilöä itseään arviomaan köyhyyttään, kuten Social Weather Stations tekee neljästi vuodessa. Kesäkuussa 2022 Duterten kauden päättyessä 48 % perheistä arvioi olevansa köyhiä. Maaliskuussa 2023 mielestään köyhiä oli 51 %, mutta kesäkuussa 2023 luku laski 45 prosenttiin. Ilmeisesti viime talvena elinkustannusten kovan nousun aikana entistä useampi koki köyhyyttä, mutta kun inflaatio ja työttömyys hieman helpottivat, köyhyyden tunne väheni.

Köyhyyden puolittaminen on hyvä tavoite, mutta sen saavuttaminen edellyttää reipasta korjausta myös tulonjakoon. Uskottavuutta ei ainakaan lisännyt se, että presidentti nimitti köyhyyden lievittämisen neuvonantajakseen lakimies Larry Gadonin, jolla ei ole pienintäkään asiantuntemusta sosiaalipolitiikassa tai köyhyysasioissa. Nimitys oli lähinnä palkkio pitkäkestoisesta työstä Marcosin vaalivoiton puolesta. Hänen toimenkuvansa on myös epäselvä, sillä hänelle tehtäväksi annettu ehdotusten valmisteleminen presidentille on Kansallisen köyhyydenvastaisen komission (NAPC) tehtävä.  Presidentti toimii itse laajan kansalaisjärjestöjen ja eri viranomaistahojen edustajista koostuvan NAPC:n puheenjohtajana.

Korkein oikeus lakkautti kesäkuussa Gadonin oikeuden toimia asianajajana, koska hän on toistuvasti käyttäytynyt loukkaavasti ja asiattomasti tehtäviensä hoidossa.

Infrastruktuurin kehittäminen ja Maharlika Investment Fund (MIF)

Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena on panostaa infrastruktuurin kehittämisohjelmaan “Build Better More” jopa 5–6 % BKT:sta. Myös Duterten aikana oli suuria hankkeita, joita rahoitettiin etenkin kiinalaisella lainarahalla. Tosin osa hankkeista jäi toteutumatta. Marcosilla on toisenlainen lähtökohta, sillä hän hakee hankkeisiin rahoitusta erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmallilla (Public Private Partnership). Siinä yksityinen yritys tai yhteiskonsortio rakennuttaa esim. tien tai sillan ja saa sen käytöstä tiettyjen vuosien ajan korvausta, minkä jälkeen se siirtyy valtion tai tilaajan omistukseen. Mallin etuna on, että iso hanke voidaan käynnistää nopeasti silloin, kun ministeriön budjetissa ei ole sellaiseen riittävästi investointimäärärahoja. Yritys saa rahansa hyvine korkoineen takaisin, mutta näin tie tai muu rakennuskohde saadaan nopeammin käyttöön. Toisaalta maksetaanhan sitä korkoa myös velalla rahoitetuista hankkeista.

Presidentti Marcosin ykköshanke oli Maharlika-investointirahaston (MIF) perustaminen. Kongressi hyväksyi jo hankkeen pikakäsittelyllä ja sen toiminnan pitäisi käynnistyä ensi vuoden alussa. Tarkoitus on kerätä 500 miljardin peson (n. 8 mrd. euroa) pääoma. Alkurahoitus tulee valtion omistamista Land Bank of the Philippinesilta (50 mrd. pesoa) ja Development Bank of the Philippinesilta 25 mrd. Lisäksi valtion budjettiin tuloutettavista keskuspankin ja ”veikkauksen” (PAGCOR) voitoista siirretään 50 mrd. pesoa MIF:lle. Alun perin oli tarkoitus velvoittaa myös sosiaaliturva- ja eläkelaitokset SSS ja GSIS sijoittamaan rahastoon, mutta onneksi kongressissa ehdotus torjuttiin.

Marcos perusteli SONAssa valtion pankkien varojen siirtämistä MIF:lle sillä, että näissä pankeissa on alihyödynnettyjä varoja ja MIF:n toimesta niillä voidaan rahoittaa hallituksen suuria infrastruktuurihankkeita. Monien ekonomistien mielestä ajatus ei täsmää. Valtion budjettivaje oli viime vuonna 1,6 triljoonaa pesoa, joten pääomasiirto toteutuisi vain lainarahalla. UP:n professori Enrico Villanueva totesi, että valtion pankeissa tarpeettomana makaavat rahat ovat myytti ja jos pankeilla todella on joutavia ylijäämävaroja, niin niiden johto ei huolehdi tehtävästään maksimoida varojen tuottoa. Myös lukuisat filippiiniläiset yrittäjäjärjestöt vastustivat rahaston perustamista.

Investointirahaston oletetaan edistävän taloudellistaa kasvua ja työllistymistä. Professori Segundo Romero on kiinnittänyt huomiota huonoon lainvalmisteluun. Siinä ei vastata edes tärkeimpään, eli mikä on MIF-lain tarkoitus. Valmistelussa ei ole määritelty, mikä on ongelma, jota rahastolla ratkaistaan. ”Toisin sanoen, ratkaisu edelsi ongelman analysointia.”

Suurimmat epäilyt investointirahastoa kohtaan liittyvät korruption mahdollisuuteen ja siihen, että poliittiset intressit vaikuttavat rahoituspäätöksiin. Presidentti Marcos on vakuuttanut, että rahaston hallitukseen nimetään kansainvälisesti tunnustettuja talousjohtajia turvaamaan, että se toimii terveen taloushallinnon mukaisesti. Filippiineillä poliitikot ja oligarkit ovat perinteisesti löytäneet yhteiset intressinsä, kun rahaa on tarjolla, joten aiheesta voi epäillä, että MIF avaa ovia korruptiolle.

Marcos maatalousministerinä

Marcos taisi yllättää, kun hän päätti pitää presidentin viran ohella maatalousministerin tehtävän itsellään. Hän katsoi maatalouden kehityksen ja ruokaturvan olevan näinä kriittisinä aikoina niin oleellisia, että hänen pitää ottaa maatalousministeriö vastuulleen. Aika moni Marcosin tukijakin on sanonut, että presidentillä on niin tärkeitä koko valtakunnan johtamisen tehtäviä, että parempi olisi luovuttaa ministeriön johtaminen täysipäiväiselle ministerille.

Yhden sulan Marcos sai jo hattuunsa. Nimittäin hänen aloitteestaan 610 000 maareformilain perusteella maata saanutta viljelijää sai vapautuksen lopuista maan lunastusmaksuista ja omistustodistuksen palstalleen. Hallitus on luvannut heille myös tukitoimia, kuten tuottoisampia siemeniä ja koulutusta uusiin menetelmiin. Helppoa näiden viljelijöiden toimeentulo ei kuitenkaan ole, sillä keskimäärin saatu alle kahden hehtaarin pelto ei Filippiineilläkään ole paljon. Varmaan puhtaasti tuottavuusnäkökulmasta näin pienien tilojen ylläpito ei ole tehokasta, mutta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on paikallaan, että maata viljelevä saa työnsä tulokset itselleen. Toinen ongelma on, että maataloudessa työskentelee edelleen paljon maata omistamattomia, jotka eivät ole edes päässeet maareformin piiriin.

Kritiikkiä Marcos on puolestaan saanut kuulla katteettomasta vaalilupauksesta, jonka mukaan hän puolittaa riisin hinnan 20 pesoon kilolta. Yleinen torihinta on edelleen 40 peson paikkeilla kilolta. Bongbong hakee hintoihin laskua isänsä Marcos Seniorin tapaan perustamalla ns. Kadiwa-kauppoja. Niissä kalastajien tai viljelijöiden yhteisöt voivat myydä asiakkaille tuotteitaan edullisemmin ilman välikäsille meneviä maksuja. Bongbongin mukaan Kadiwoissa on myyty riisiä jo 25 peson kilohintaan, mutta yleiseen torihintaan sillä ei ole ollut suurta vaikutusta. Marcosin mukaan Kadiwa on tavoittanut kunnioitettavat 1,8 miljoonaa perhettä, mutta varsinkin syrjäseuduilla on vielä enemmän perheitä, joita Kadiwa ei tavoita.

Filippiineillä tuskin on mahdollista laskea keskimääräisiä riisin tuotantokustannuksia niin alas, että 20 peson myyntihintaan voitaisiin päästä ilman valtion kalliita subventioita. Maataloustieteiden professori Teodoro Mendozan mukaan Marcosin kannattaisi pitää huolta siitä, että viljelijät saavat reilun ja oikeudenmukaisen toimeentulon. Tällä hetkellä välittäjät maksavat viljelijälle 19 pesoa riisikilolta, mutta jos halutaan turvata viljelijälle tyydyttävä toimeentulo, pitäisi hänelle maksaa 25 pesoa kilolta. Tuottajahinnan nostamisen ikävä puoli on, että se nostaisi myös riisin hintaa kuluttajalle, Mendozan arvion mukaan noin 50 pesoon kilolta. Viljelijäväestö kuitenkin ikääntyy, ja ilman kohtuullista palkkiota on vaikeata kannustaa nuorempaa polvea jatkamaan viljelijänä. Köyhyystutkimuksissa Filippiinien köyhimpiä väestöryhmiä ovat kalastajat ja pienviljelijät.

Marcos on joutunut kohtaamaan myös perinteisiä Filippiinien maatalouden ongelmia kuten riittämätön tuotantokapasiteetti ja tarve turvautua tuontiin. Lukuisista omavaraisuuden lupauksista huolimatta Filippiinit on ajautunut maailman suurimmaksi riisin tuojaksi. Toinen yleinen viljelijän toimeentuloa heikentävä piirre on maataloustuotteiden salakuljetus Filippiinien markkinoille ja tukkukauppiaiden harjoittama hintojen manipulointi piilottelemalla tuotteitaan varastossa. Marcos on joutunut vuoden sisällä käsittelemään mm. sokerin ja sipulin hintaskandaaleja, joissa jopa hänen johtamansa ministeriön korkeita virkamiehiä epäillään osallisuudesta salakuljetukseen. SONA-puheessa Marcos uhosikin, että salakuljettajien ja keinottelijoiden päivät ovat luetut, mutta ainakin vielä he liikkuvat vapaina.

Ihmisoikeudet ja oikeuslaitoksen toimivuus

Kriittisesti Bongbong Marcosin valintaan suhtautuneiden epäilyt ovat kohdistuneet siihen, minkälaista ihmisoikeuspolitiikkaa hän tulee harrastamaan. Bongbong ei ole myöntänyt, että hänen diktaattori-isänsä olisi syyllistynyt mihinkään ihmisoikeusrikoksiin puhumattakaan miljardien dollarien rohmuamisesta. Ehkä kuvaavaa on, että hänen ensimmäinen asetuksensa oli presidentin korruptionvastaisen komission lakkauttaminen. Sinänsä hallinnossa on edelleen virkamiehiä, joiden tehtäviin kuuluu presidentin neuvonta korruption vastustamisessa, mutta osoittaa se jotain korruptiokysymysten painoarvosta Marcosilla.

Ihmisoikeuskysymyksistä päällimmäisenä on ollut, jatkaako Marcos Duterten kovaotteista huumesotaa. Marcos sanoo jatkavansa taistelua huumeita vastaan, mutta ihmisoikeuksia kunnioittavin menetelmin: etusijalla ovat huumeongelmaisten hoito, kuntoutus, koulutus ja integrointi uudelleen yhteiskuntaan.

Poliisi ja muut huumeviranomaiset eivät enää syyllisty systemaattisiin tuhansien epäiltyjen huumerikollisten tappamisiin kuten Duterten kauden alkuvuosina. Filippiinien huumeviranomaisen PDEA:n tilastojen mukaan poliisin ja PDEA:n operaatioissa kuoli Duterten viimeisen vuoden aikana ”vain” runsaat sata epäiltyä. Marcosin ensimmäisen vuoden aikana tapettiin operaatioissa suunnilleen saman verran epäiltyjä (UP:n Dahas-hankkeen tiedonkeruun mukaan ainakin 120). Avoimuuden suoranainen heikkeneminen hämmästyttää, kun PDEA lopetti jostain syystä tilastojen julkistamisen Marcosin kauden alussa.

Huumerikosten vastaisessa toiminnassa Marcos on sanonut keskittyvänsä erityisesti huumesyndikaatteihin ym. suuren luokan toimijoihin. Viime syksynä tärppäsi, kun korkea-arvoisten poliisiupseerien pyörittämä joukko jäi kiinni 990 kilon metamfetamiinilastin kanssa. Syytteitä jaettiin 50 poliisille, joiden joukossa oli mm. huumepoliisin päällikkö, prikaatinkenraali Narciso Domingo.

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on ottanut tutkittavakseen, onko presidentti Duterten huumesodassa syyllistytty rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Presidentti Marcos päätti, että Filippiinit ei tue millään lailla tutkintaa ja katsoo, että ICC:llä ei ole toimivaltaa tai oikeutta puuttua Filippiinien sisäisiin asioihin. Perusteluna on, että Filippiinit on suvereeni valtio ja että sillä on hyvin toimiva oikeusjärjestelmä.

Toimivuudesta voi olla eri mieltä. Maan oman oikeuslaitoksen pitäisi saattaa vakaviin rikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen ja rikosvastuuseen tekemisistään, mutta valitettavasti tämä ei toimi Filippiineillä. Kyse ei siis ole vain Marcosista tai Dutertesta, vaan rankaisemattomuus varsinkin lainvalvojien ja asevoimien rikoksissa on jo ”ikuisuusongelma”. Yli 6000:sta poliisin huumeoperaatioihin liittyvästä henkirikoksesta on poliiseja tuomittu vain kahdessa tapauksessa. Harvoja tapauksia lukuun ottamatta tapauksia ei ole edes tutkittu. Korkeimman oikeuden määräyksestä huolimatta poliisi ei ole luovuttanut ampumatapausten tutkinta-asiakirjoja valtion ihmisoikeuskomissiolle, jolla on perustuslaillinen oikeus tutkia ihmisoikeusrikoksia.

Poliisin ja oikeuslaitoksen kyvyttömyys tai haluttomuus käsitellä rikostapauksia ei rajoitu vain huumesotaan. Vankilat ovat moninkertaisesti kapasiteetteihin nähden pullollaan vankeja, joista suuri osa on viettänyt vuosia ”tutkintavankeina” ilman oikeuden tuomiota. Lisäksi on niitä, joita on poliittisista syistä pidetty vuosia vankilassa ilman tuomioita. Tunnetuin heistä on Leila de Lima, jonka Duterte hommasi vankilaan epämääräisillä huumekauppasyytöksillä jo yli kuusi vuotta sitten, kun tämä oikeusministerinä oli tutkinut Duterten osuutta Davaon kuolemanpartion murhiin. Leila de Lima on edelleen vankina ilman näyttöä ja tuomiota.

Ulko- ja puolustuspolitiikassa paluu Yhdysvaltojen suojiin

Puolustuspolitiikassa Marcos on reivannut suunnan kohti tiivistä liittolaisuutta Yhdysvaltojen kanssa. Presidentti Duterte otti etäisyyttä Yhdysvaltoihin ja lähensi suhteita etenkin Kiinan kanssa. Marcos toisti SONAssa linjauksensa, että Filippiinit tulee olemaan kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen. Hän onkin kymmenellä matkallaan ympäri maailmaa luonut suhteita moniin maihin. Merkittävintä on kuitenkin puolustusyhteistyön tiivistäminen Yhdysvaltojen kanssa.

Filippiinit on puolustusyhteistyösopimuksen perusteella luovuttanut USA:n hallintaan alueita yhdeksältä tukikohdaltaan. Osa niistä sijaitsee Pohjois-Filippiineillä muutaman sadan kilometrin päässä Taiwanista, mitä Kiina ei varmaankaan pidä ystävän tekona. Marcos on korostanut, että USA ei saa käyttää tukikohtia alustana mahdollisissa Taiwaniin liittyvissä konflikteissa, mutta Kiina tuskin luottaa vain puheisiin. Amerikkalaisten Filippiineille sijoittamat asevarastot ja rakenteet ovat kriisin tullen Kiinan ohjusten todennäköisiä kohteita. Filippiinien kannalta tilanne on tosi vaikea, koska Kiinan rannikkovartiosto estää jatkuvasti filippiiniläisiä liikkumasta ja kalastamasta aluevesiinsä kuuluvalla Länsi-Filippiinien merellä, ja Filippiinit ei omin voimin kykene Kiinaa estämään. Filippiinit hakee puolustusyhteistyöstä vain turvaa alueelleen eikä halua provosoida Kiinaa, mutta voi joutua Yhdysvaltojen geopoliittisten intressien välikappaleeksi.

Filippiinit on sopimuksen mukaisesti halunnut ja saanut Yhdysvaltojen laivaston osallistumaan kanssaan Länsi-Filippiinien merellä yhteiseen partiointiin. Filippiinit on neuvottelemassa puolustusyhteistyösopimusta myös Japanin kanssa. Onkin keskusteltu siitä, että ensimmäistä kertaa maailmansodan jälkeen Japanin sotalaivat olisivat mukana partioimassa merialueilla, joita Kiina pitää itselleen kuuluvina. Samoin Australian kanssa on tiivistetty puolustusyhteistyötä, ja Britannian sekä EU-maiden laivastot aikovat liikkua enemmän Aasian-Tyynenmeren vesillä. Kun Natokin on perustamassa toimistoaan Japaniin, alkaa Kiina olemaan melkoisen piiritetty.

Lisää väriä keskusteluun tuo Kiinan suurlähettilään välittämä ehdotus yhteisten sotaharjoitusten järjestämisestä. Filippiinit ei ole vielä ehdotukseen ottanut kantaa, mutta asevoimien komentaja Romeo Brawner totesi, että asevoimat yrittävät pitää suhteita armeijoihin ympäri maailmaa ja siten ehkäistä sotia.

Ilmastonmuutos ja ympäristö

Filippiinit kuuluu ilmastokriisistä ja luonnonkatastrofeista eniten kärsiviin maihin. Filippiinien hiilidioksidipäästöt vuonna 2021 olivat 1,27 tonnia henkilöä kohti, mikä on alle kolmasosa maailman keskiarvosta. Vertailun vuoksi Suomen päästöt olivat 6,79 t/hlö, eli yksi keskivertosuomalainen tuhosi ilmastoa enemmän kuin viisi filippiinoa. Marcos totesikin viime syyskuussa puheessaan YK:n yleiskokoukselle ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät eniten maat, jotka ovat vähiten päästöistä vastuussa. Hän kehotti teollistuneita valtioita leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjään Pariisin sopimuksen mukaisesti ja huolehtimaan ilmastoteknologian siirroista ja rahoittamisesta haavoittuvimmille kehitysmaille. Presidentti lupasi pitää kiinni Filippiinien päästösitoumuksista ja suojella maan metsiä.

Valtion tavoitteena on uudelleenmetsittää 1–2 miljoonaa hehtaaria vuoteen 2028 mennessä, mikä on todella kunnianhimoinen tavoite ottaen huomioon, että maan metsäkate on noin 7 miljoonaa hehtaaria. Jo Presidentti Noynoy Aquinolla oli vastaava tavoite metsittää 1,5 miljoonaa hehtaaria, mutta metsän nettopinta-ala kasvoi viidessä vuodessa vain 0,1 milj. ha. Tehdyn auditoinnin mukaan ohjelma oli huonosti valmisteltu ja pyrittiin liian hätäisesti epärealistisiin tuloksiin. Tosin ensimmäistä kertaa saatiin metsäkate edes suurenemaan. Duterten kaudella vuoteen 2020 mennessä metsäkate kasvoi 0,2 milj. ha. Siihen nähden Marcosin hallituksen tavoitteet näyttävät utopistisille.

Presidentti Marcos on pitänyt ilmastonmuutokseen varautumista aktiivisesti esillä. Valtion budjetissa on lisätty tälle vuodelle 56 % määrärahoja ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja sopeuttamiseen ja hyviä suunnitelmia on valmistunut – niitä Filippiineillä osataan kirjoittaa.

Metsäsektori toimii Filippiineillä nettonieluna, eli se sitoo enemmän hiiltä kuin päästää. Tekemistä on energiantuotannon rakenteen kanssa. Noin 60 % energiasta tuotetaan hiilellä. Duterte asetti vuonna 2020 kiellon uusien hiilivoimaloiden rakentamiselle, mutta päätös ei koskenut jo hyväksyttyjä tai suunnittelussa pitkällä olevia hankkeita. Siten hiilivoimaloita on edelleen valmistumassa, mutta varmaan käännekohta on saavutettu.

Tavoite on siirtyä kohti uusiutuvaa energiaa, jonka osuus on nyt 29 %. Etenkin aurinkovoimaa rakennetaan kohtalaisesti. Marcos ei maininnut SONA-puheessaan, milloin hiilivoiman purku alkaisi. Toistaisesti maa kasvattaa energiantuotannon kapasiteettia, ja hän puhui fossiilisen maakaasun käytön lisäämisestä, pienempänä pahana hiileen verrattuna. Marcosin suunnitelmissa toistuu myös ydinvoiman käyttöönotto. Keskusteluissa on ollut sekä perinteisen isomman voimalan että pienvoimaloiden rakentaminen. Ympäristöliike on kritisoinut Marcosia siitä, että hän lisää fossiilisen maakaasun käyttöä, kun voisi suoraan siirtyä uusiutuviin energiamuotoihin. Ydinvoimasuunnitelmia liike arvostelee turvallisuusriskinä ja myös kalliina ratkaisuna. Lisäksi ydinvoimalat olisivat käytössä vasta 2030-luvulla.

Vuoden pahin ympäristövahinko oli Mindoron edustalla tapahtunut öljytankkerin uppoaminen.  Laivalla oli lastina 900 000 tonnia öljyä ja siitä aiheutui huomattavia vahinkoja luonnolle ja mm. kalastajille. Vaikka viralliset puhdistustoimet jo lakkautettiin, ei paikallisten asukkaiden mielestä kaikkia tuhoja ole korjattu eikä vahingoista kärsineille annettu korvauksia.

Onnettomuuksiakin suurempi ongelma on jatkuva saastuttaminen. Marcos totesi jo virkaanastujaispäivänä, että Filippiinit päästää maailmassa kolmanneksi eniten muovijätteitä meriin, mutta että Filippiinit siivoaa jälkensä. Valtion auditointikomissio arvioi keväällä, että Filippiinit ei ole saavuttamassa jätehuollon tavoitteitaan. Myös ympäristöministeri Maria Antonia Yulo Loyzaga totesi, että ”emme ole välttämättä voittamassa sotaa kertakäyttömuoveja vastaan”. Filippiinien jätteistä 30 – 40 % on muovia. Ympäristöministeriö on esittänyt, että roskien keräilijöille alettaisiin maksamaan kohtuullista korvausta. Toivon mukaan ehdotus toteutuu. Somo Aaltonen Mindanaolta ei taida ulkomaalaisena päästä etuuden piiriin, mutta toivottavasti häntä muistetaan muutoin jatkuvasta rantojen puhdistustyöstä!

Tällä hetkellä keskustellaan kiivaasti suunnitelluista 22 maantäyttöhankkeesta Manilanlahdella ja noin kolmestakymmenestä hankkeesta muilla alueilla. Täyttö vähentää luonnon monimuotoisuutta ja johtaa lajien katoon. Ollaan tuhoamassa mm. mangrovemetsiä ja lahden viimeisiä ainutlaatuisia ruovikkorantoja, jotka näin lintujen ystävälle merkitsevät useiden lajien elinympäristön katoamista. Monilta kalastajilta menee elinkeino. Täyttömaat ovat epävakaita alustoja sinne rakennettaville korkeille taloille ja voimistavat tulvia. Manilan ranta on vajonnut viime vuosina kaksi senttiä vuodessa, tosin pääsyyllinen on ilmeisesti pohjavesien liikakäyttö. Kovan kritiikin seurauksena ympäristöministeriö on luvannut ottaa uudelleen arvioitavaksi ne täyttöhankkeet, joille lupaa ei ole vielä myönnetty. Manilanlahden hankkeista puolet on jo hyväksytty ja niiden lupia ministeriö ei halua avata.

Lopuksi vielä lyhyellä maininnalla muutama presidentti Marcosin suunnitteluvaiheessa oleva hanke.

Koulujärjestelmää ollaan miettimässä uusiksi siten, että saadaan parannettua perustavimpia taitoja kuten kielet ja laskeminen. Sosiaalipolitiikassa otetaan miljoonalle köyhimmälle perheelle kokeilun jälkeen käyttöön digitaalinen ruokakortti (food stamp), jolla he voivat ostaa kuukaudessa 3 000 pesolla ruokaa.

Terveydenhuollossa Marcosin lempihankkeena on erikoissairaanhoidon (esim. sydän-, keuhko- ja syöpäsairaalat) rakentaminen provinsseihin ja varsinkin syrjäseudulla pitää perusterveydenhuollon saatavuutta parantaa. Presidentti mainitsi SONA-puheessa ongelmaksi myös hoitajapulan, kun hoitajia menetetään ulkomaille. Suomenkin kannalta on huomion arvoista, mitä hän sanoi hoitajien rekrytoinneista ulkomaille: ”Prioriteettinamme on varmistaa, että eettisen rekrytoinnin, reilun työsuhteen sekä kansalaistemme turvallisen ja hyvän maahanmuuton periaatteet sisältyvät sopimuksiimme muiden maiden kanssa.”