Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

25.2.2023, Pekka Borg

Filippiinit antaa neljä tukikohtaansa Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön. Miten tämä sopii yhteen presidentti Marcos Juniorin linjauksen kanssa, että Filippiinit on kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen? Vaikeata on pysyä neutraalina sivustakatsojana Yhdysvaltojen ja Kiinan keskinäisen uhittelun välissä. Onko tukikohtapäätös viemässä Filippiinejä suurvaltojen konfliktin osapuoleksi? Blogissa esitellään lisäksi laajemmin Yhdysvaltojen ja Filippiinien sotilaallisen yhteistyön taustaa.

Blogi 25.2.2023, Pekka Borg

Amerikkalaisia sotavoimia neljään tukikohtaan

Filippiinit antaa neljä tukikohtaansa Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön. Miten tämä sopii yhteen presidentti Marcos Juniorin linjauksen kanssa, että Filippiinit on kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen? Vaikeata on pysyä neutraalina sivustakatsojana Yhdysvaltojen ja Kiinan keskinäisen uhittelun välissä. Onko tukikohtapäätös viemässä Filippiinejä suurvaltojen konfliktin osapuoleksi? Blogissa esitellään lisäksi laajemmin Yhdysvaltojen ja Filippiinien sotilaallisen yhteistyön taustaa.

Laajennetun puolustusyhteistyön sopimus EDCA

Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd Austin kävi 2.2.2023 Manilassa neuvottelemassa turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistämisestä. Maat olivat solmineet vuonna 2014 laajennetun puolustusyhteistyön sopimuksen (EDCA, Enhanced Defense Cooperation Agreement[i]), jonka perusteella Filippiinit antoi viisi tukikohtaansa Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön. Nyt sovittiin Yhdysvaltojen pyynnöstä, että sen asevoimat saa lisäksi pääsyn neljään muuhun tukikohtaan.

EDCA-sopimuksella Yhdysvaltojen asevoimat saa tukikohdista hallintaansa alueita, jonne se voi rakentaa tarvitsemansa infrastruktuurin, varastot, huoltotilat ja suojarakenteet ym. Amerikkalaiset saavat tuoda ja varastoida alueelle asejärjestelmiä, ammuksia, ajoneuvoja ym. tarvikkeita muun muassa sotaharjoituksia varten. Perustuslaki kuitenkin kieltää ydinaseiden tuomisen Filippiinien alueelle, mutta tarkistetaanko satamassa, onko sotalaivassa ydinaseita?

Sopimuksen puitteissa Yhdysvaltojen asevoimat osallistuvat Filippiinien asevoimien modernisointiin ja puolustuskyvyn parantamiseen. Sotaharjoituksin kehitetään joukkojen yhteistoiminnan kykyjä. Austinin vierailun aikana sovittiin myös siitä, että maiden laivastot ryhtyvät taas partioimaan yhdessä Etelä-Kiinan merellä Filippiinien vesialueilla.

Filippiinien hallitus on halunnut korostaa sopimuksen hyötyjä kansalaisille taifuunien ja muiden luonnonkatastrofien pelastustoimissa. USA varastoi tukikohtiin avustustarvikkeita ja harjoittelee Filippiinien pelastusorganisaatioiden kanssa toimintaa katastrofitilanteissa.  

EDCA-sopimus ei salli amerikkalaisten joukkojen pysyvää sijoittumista tukikohtiin. Siten joukkoyksiköt ovat Filippiineillä rotaatioperiaatteella, vähän kuin Nato-joukot Baltiassa. Yhdysvallat hyötyy vierailuperustaisesta sopimuksesta ainakin siten, että sen ei tarvitse maksaa tukikohtien käytöstä vuokraa. Toki USA maksaa joukkojensa tarvitsemat muutostyöt tukikohta-alueilla ja joukkojensa ylläpidon. Se on kuitenkin paljon halvempaa kuin maksut, joita Yhdysvallat maksaa isäntävaltioille pysyvistä tukikohdistaan.

Hallitus hakee kansalaisten hyväksyntää tukikohtasopimukselle myös sillä, että se tuo tukikohta-alueelle paljon työtä ja rahaa. Yhdysvallat ostaa lähes kaikki palvelut ja pääosin rakennustyönkin paikallisilta yrittäjiltä. Yhdysvaltojen kongressi on myöntänyt 82 miljoonaa dollaria ensimmäisten viiden tukikohta-alueen töihin.

Filippiinit ei ole vielä julkistanut, mihin neljään tukikohtaan amerikkalaisjoukkoja päästetään. Yhdysvaltojen joukkojen tulo Filippiineille on kohdannut myös vastustusta eikä vain antiamerikkalaisen vasemmiston toimesta. Moni ”Bongbong” Marcos Junioria vaaleissa äänestäneistäkin vastustaa sotilaallisten suhteiden tiivistämistä Yhdysvaltojen kanssa, kuten monet edellisen presidentti Rodrigo Duterten kannattajista. Ilman tätä joukkoa Marcos tuskin olisi vaaleja voittanut.

Jopa nykyisen presidentin isän, Ferdinand Marcos Seniorin pitkäaikainen tiedotusministeri Francisco Tatad arvosteli Bongbongia siitä, että sotilaallisten liittolaissuhteiden syventäminen Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa mitätöi hänen julkilausumansa ulkopolitiikan peruslinjan, jonka mukaan Filippiinit haluaa olla ystävä kaikkien kanssa eikä kenenkään vihollinen. Näillä toimilla hän asettuu USA:n puolelle idän ja lännen kilpailussa globaalista hallinnasta, vaikka Filippiinien pitäisi noudattaa perustuslakinsa mukaan itsenäistä ulkopolitiikkaa. Suurvaltojen konflikti voi johtaa ydinaseiden käyttöön ja vaikka ei johtaisikaan, Yhdysvaltojen asevoimat Filippiinien tukikohdissa tekevät Filippiineistä maalitaulun, jossa kansalaisia kuolee. Hän kysyikin: ”haluatteko kuolla Taiwanin puolesta?”[ii]

Yhdysvallat haluaa päästä etenkin pohjoisen Isabelan ja Cagayanin provinssien tukikohtiin, josta matkaa Taiwanin mantereelle on alle 400 km. Cagayanin kuvernööri Manuel Mamba totesi, että “Henkilökohtaisesti en halua ulkomaisia joukkoja tai ulkomaisia tukikohtia provinssiini”. Mamba vastusti viime vuonna amerikkalaisten osallistumista sotaharjoituksiin provinssissa ja totesi, että amerikkalaiset tavoittelevat ”vain omaa etuaan, ei meidän”. Hänen mukaansa amerikkalaiset haluavat tulla apuun vain Taiwanin tähden, “älkäämme antako itsemme tulla hyväksikäytetyksi”.[iii]

Mitä etua Filippiinit ja Yhdysvallat tavoittelevat?

Molemmilla mailla on omat syynsä sotilaallisen yhteistyön voimistamiselle. Kiina ottaa hallintaansa jatkuvasti laajempia alueita Etelä-Kiinan meren (filippiiniläisittäin Länsi-Filippiinien meren) saaristossa. Filippiinien hallitus katsoo, että se tarvitsee Yhdysvaltojen laivastoa säännöllisesti partioimaan ja puolustamaan aluevesiään. Alue on asuinkelvotonta riuttaa ja matalikkoa, jossa on strategisen sijainnin lisäksi merkittäviä kaasu- ja öljyvaroja sekä hyvin tuottoisia koralliriuttoja kalastukseen. Filippiinit, kuten muutkin ympäröivät valtiot, pitää osia Etelä-Kiinan merestä itselleen kuuluvina, mutta Kiina katsoo omistavansa käytännöllisesti katsoen koko merialueen. Filippiinit ylläpitää saaristossa yhdeksää asemapaikkaa, joilla oleilee yhteensäkin vain parisataa sotilasta perheineen. Vain yhdellä asemalla on kiitorata lentokoneille. Kiina on rakentanut tekosaarille seitsemän huomattavasti vahvemmin miehitettyä asemaa. Sen laivasto tai rannikkovartiosto estää toistuvasti filippiiniläisten alusten liikkumista alueella ja häätää kalastajia perinteisiltä vesiltään. Ei auta, vaikka YK:n kansainvälinen välitystuomioistuin on todennut osan merialueesta kuuluvan Filippiinien talousvyöhykkeeseen, sillä Kiina ei tunnusta tuomioistuimen toimivaltaa.

Yhdysvaltojen intressiä kuvaa tuore USA:n kansallisen turvallisuuden strategia, joka määrittelee Kiinan sen suurimmaksi geopoliittiseksi haasteeksi ja ainoaksi valtioksi, joka kykenee kilpailemaan Yhdysvaltojen kanssa taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta vallasta.[iv] Yhdysvallat haluaa estää Etelä-Kiinan meren päätymistä Kiinan hallintaan samoin kuin Kiinan vaikutusvallan kasvua Tyynen meren alueella. Tällä hetkellä polttavin tarve on estää Kiinan pyrkimykset Taiwanin suhteen. Yhdysvalloissa spekuloidaan kenraalitasolla siitä, että lähivuosina sota Kiinan kanssa on mahdollinen. Pohjois-Filippiinien tukikohtien sijainti olisi Yhdysvalloille ideaalisen lähellä Taiwania. Yhdysvalloilla on tukikohdat Japanissa ja Guamilla, mutta ne ovat kauempana Taiwanista. Toisaalta Okinawan tukikohdasta on hyvä valvoa Taiwanin pohjoispuolista merialuetta ja Filippiineiltä käsin eteläpuolista merialuetta.

Yhdysvallat on rakentanut sotilaallista verkostoa Kiinan ympärille. Yhdysvalloilla on löyhä turvallisuuspoliittinen Quad-liittoutuma Intian, Australian ja Japanin kanssa. Toinen tärkeä liitto on AUKUS Australian, Ison Britannian ja USA:n kesken. Sen ytimenä on tuottaa Australialle ydinsukellusveneitä, jotka kykenevät operoimaan Itä-Aasiassa kuukausitolkulla veden alla. Kaakkois-Aasian alueella Yhdysvaltojen verkostossa on aukko, jota tukikohdat ja huoltopisteet Filippiineillä paikkaavat hyvin.

Filippiinien ja Yhdysvaltojen sopimukset puolustusyhteistyöstä

Kaiken yhteistyön perustana on vuonna 1952 voimaan astunut keskinäinen puolustussopimus (MTD, Mutual Defence Treaty[v]), jonka mukaan aseellinen hyökkäys yhtä vastaan velvoittaa toista tulemaan apuun. Yhdysvallat on viime vuonna täsmentänyt, että turvatakuut kattavat myös Etelä-Kiinan meren Filippiinien talousalueeseen kuuluvan osan.

Kun Yhdysvallat myönsi Filippiineille lähes 50 vuoden siirtomaavallan jälkeen itsenäisyyden vuonna 1946, se vaati, että Filippiinit vuokraa sille suuria tukikohtia täysillä hallintaoikeuksilla. Kansan keskuudessa oli kautta vuosikymmenien myös Yhdysvaltain joukkojen läsnäolon vastaista mielialaa. Niinpä vuonna 1992 Yhdysvallat joutui luopumaan tukikohdistaan Filippiineillä, kun senaatin enemmistö kieltäytyi uusimasta sopimusta.

Sotilaallinen yhteistyö ja amerikkalaisten läsnäolo maassa kuitenkin jatkui, ja vuonna 1998 maat solmivat sopimuksen vierailevista asevoimista (VFA, Visiting Forces Agreement[vi]). Sen pohjalta on järjestetty yhteisiä sotaharjoituksia ja koulutusta käytännöllisesti katsoen tauotta, joten maassa on ollut jatkuvasti amerikkalaisia joukkoja.  Joukkoyksiköt kuitenkin vaihtuvat, sillä sopimus ei salli amerikkalaisten sotilaiden pysyvää sijoittamista Filippiineille. Sopimuksessa on määritelty vierailevien sotilaiden juridiseen asemaan liittyviä kysymyksiä.

Filippiinien perustuslain mukaan senaatti hyväksyy maan kansainväliset sopimukset. Monet tahot edellyttivät, että EDCAkin pitäisi hyväksyä senaatissa. Korkein oikeus tulkitsi tammikuussa 2016, että EDCA on vain MTD- ja VFA-sopimuksia täydentävä toimeenpanoon liittyvä sopimus, joten sopimusta ei viety senaatin käsittelyyn.

Filippiinien ulkopolitiikan käänteitä

Filippiinien ulkopolitiikassa suhde Yhdysvaltoihin on ollut se tärkein. Jotkut presidentit ovat pyrkineet itsenäisempään ulkopolitiikkaan kuin toiset. Diktaattoripresidentti Marcos vanhemmalle Yhdysvallat oli tärkeä kumppani, mutta hän pyrki myös ylläpitämään omaa riippumatonta liikkumavaraa. Yhdysvallat hyötyi valtavasti siitä, että Vietnamin sodan aikaan sen laivasto ja lentovoimat kykenivät alustamaan hyökkäysoperaatioita tukikohdistaan Filippiineillä. USA:n pyynnöistä huolimatta Marcos ei osallistunut sotaan varsinaisilla taistelujoukoillaan, mutta lähetti sinne lääkintäjoukkoja sekä rakennus- ja pioneeripataljoonan. Tosin kongressissa oli niin vahvasti vastustusta sotaan osallistumiselle, että presidentin ehdotus taisteluyksiköiden lähettämisestä ei olisi mennyt läpi, ja 1969 kaikki filippiiniläiset joukot kutsuttiin kotiin.  Marcos myös aloitti jo ennen Etelä-Vietnamin hallituksen kaatumista salaiset neuvottelut Pohjois-Vietnamin kanssa diplomaattisuhteiden solmimisesta – lähettämällä vaimonsa Imeldan asialle.

Ideologisistakin syistä Filippiinit oli pidättäytynyt suhteista sosialistimaihin, mutta Marcos ryhtyi aktiivisesti suhteita luomaan. Talouspiirit halusivat laajentaa markkinoitaan ja toisaalta Marcosilla oli halua myös luoda omaa ulkopolitiikkaansa. Filippiinit solmikin vuosina 1972–76 diplomaattisuhteet useimpiin Itä-Euroopan sosialistimaihin, mukaan lukien Neuvostoliittoon. Tärkeätä oli diplomaattisuhteiden solmiminen Kiinan Kansantasavallan kanssa, mikä merkitsi Taiwanille virallisen tunnustuksen menettämistä. Marcos hyötyi Kiinan tunnustamisesta myös siten, että Kiina lopetti sovitusti aseiden lahjoittamisen maolaiselle NPA:lle (New People’s Army), joka taisteli hallitusta vastaan Kiinasta saatujen aselahjoitusten turvin.

Cory Aquinon presidenttikaudella ja seuraavillakin kausilla Filippiinit pyrki laajentamaan ulkosuhteitaan moneen suuntaan, mutta Yhdysvalloilla oli aina erityisasema. Corylle USA oli elintärkeä, kun amerikkalaiset hävittäjät pelastivat hänet vallankaappaukselta. Cory esitti vuonna 1991 pidennystä Yhdysvaltojen tukikohdille, mutta senaatin enemmistö siis ei sopimusta hyväksynyt.

Duterte valitsi Kiinan

Selvästi edeltäjiensä linjasta poikkesi presidentti Duterte, joka kielsi jo Davaon pormestarina ollessaan yhdysvaltalaisten tulon sotaharjoituksiin hänen kaupunkiinsa. Hänellä oli vahvat antipatiat USA-riippuvuutta kohtaan ja kuusivuotisen kautensa aikana hän ei käynyt kertaakaan valtiovierailulla Yhdysvalloissa. Jo syyskuussa 2016 hän totesi, että USA:n erikoisjoukkojen pitää poistua Mindanaon saarelta, koska muutoin alueelle ei saada rauhaa aikaiseksi. Samoin hän päätti lopettaa Filippiinien ja USA:n laivastojen yhteispartioinnit Etelä-Kiinan merellä. Hän uhkasi moneen kertaan lakkauttaa yhteiset sotaharjoituksetkin tai rajaamaan ne vain luonnononnettomuuksien katastrofiavun tai terrorisminvastaisen toiminnan harjoituksiksi.

Korkein oikeus hyväksyi EDCA-sopimuksen valmistelun laillisuuden vasta alkuvuodesta 2016, hieman ennen Duterten valtaantuloa.  Yhdysvaltojen asevoimille luovutettiin viiden tukikohdan käyttöoikeus vasta silloin ja Duterte käytännöllisesti katsoen pysäytti amerikkalaisten rakennussuunnitelmat ainakin vuoteen 2020 asti. Hän syytti amerikkalaisia pysyväisluonteiseen käyttöön tulevien varastosuojien rakentamisesta, vaikka sopimus rajaa vierasjoukoille vain tilapäisen oleskelun tukikohta-alueilla. Duterte sanoi, ettei edes tiedä, puretaanko varastoon ydinkärkiä, mikä saattaisi tehdä tukikohdista Kiinan ohjusten maaleja. [vii]

Pariin otteeseen Duterte ilmoitti lopettavansa EDCA- ja VFA-vierailusopimukset kokonaan. Asevoimien johto oli kuitenkin amerikkalaishenkistä, ja myös hänen ulko- ja puolustusministerinsä olivat vankasti Yhdysvaltojen kanssa tehtävän sotilaallisen yhteistyön kannalla. He vakuuttivat Dutertelle Filippiinien tarvitsevan USA:n tukea, joten hän luopui sopimusten lakkauttamisesta.

Presidentti Noynoy Aquinon kaudella suhteet Kiinaan olivat merialuekiistojen takia jäähtyneet, mutta Duterte kävi heti kautensa alkaessa luomassa ystävyyssuhteita Kiinaan Xi Jinpingin kanssa. Kiinalaisen yleisön edessä hän totesi, että ”ilmoitan erostani Yhdysvalloista sotilaallisesta, ei ehkä sosiaalisesta [ja] taloudellisesta [yhteistyöstä]” ja edelleen ”Olen uudelleenlinjannut itseni teidän ideologiseen virtaan ja ehkä menen myös Venäjälle puhumaan (presidentti Vladimir) Putinin kanssa ja kertomaan hänelle, että meitä on kolme maailmaa vastaan – Kiina, Filippiinit ja Venäjä.”[viii]

Kiina lupasi 24 miljardilla dollarilla investointeja ja lainoja Duterten kunnianhimoiseen Build-Build-Build-infrastruktuuriohjelmaan. Duterte ja Xi sopivat myös, että he ratkoisivat Etelä-Kiinan meren aluekiistat rauhanomaisesti. Filippiineillä monet pitivät tätä alueluovutuksena, mutta Duterte totesi, että sotimalla hän ei pysty puolustamaan alueita Kiinaa vastaan.

Presidenttikautensa loppuaikoina Duterte hieman muutti linjaansa Kiinan suhteen. Kiinan investointihankkeet Filippiineille jäivät selvästi luvattua vähäisemmiksi. Ehkä suuremman pettymyksen hänelle tuotti, että Kiinan laivaston aggressiiviset otteet ja filippiiniläisalusten häirintä omalla talousvyöhykkeellä jatkuivat Duterten ystävyysyrityksistä huolimatta. Hän kuitenkin edelleen varoitteli, että Yhdysvaltojen pitäisi varoa aiheuttamasta Kiinan suhteen jännitteitä, jotka voivat vaarantaa Filippiinien turvallisuutta. Ulkopoliittisissa linjauksissa maa lähetti kuitenkin kahdenlaista viestiä. Duterte varoitti AUKUS-liiton mahdollisesti lisäävän ydinaseiden käytön riskiä samaan aikaan kun maan puolustus- ja ulkoministerit puolsivat liittoa aluetta vakauttavana tekijänä.

Presidentti Duterte teki irtiottoa Yhdysvalloista myös tiivistämällä suhteita Venäjään. Hän teki mm. aseostoja Venäjältä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Filippiinit tuomitsi YK:ssa hyökkäyksen. Duterte kuitenkin korosti, että maa pysyy puolueettomana sotaan nähden eikä esim. osallistunut kauppaboikotteihin, paitsi tietysti sotatarvikkeiden viennin osalta. Vuonna 2021 Filippiinit tilasi Venäjältä 17 MI17-helikopteria ja ehti tammikuussa 2022 maksaa jo ensimmäisen ennakkoerän, mutta hyökkäyksen alettua kaupat peruuntuivat. Myöhemmin Duterte on arvostellut Venäjää sotarikoksista siviiliväestöä kohtaan ja Putinia: ”Minä tapan rikollisia, mutta Putin pommittaa naisia, lapsia, kaikkia.”[ix] Duterte myös vitsaili, että kun Putinkin on rikkonut ihmisoikeuksia, he voivat joskus tulevaisuudessa jakaa saman vankisellin.

Bongbong Marcosin ulkopolitiikka

Nykyinen presidentti Bongbong Marcos siis julisti ulkopolitiikakseen olla kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen. Runsaan puolivuotisen presidenttikautensa aikana hän on ehtinyt tehdä jo yhdeksän ulkomaanmatkaa, joilla hän on erityisesti esiintynyt filippiiniläisten tuotteiden markkinoinnin edistäjänä ja ulkomaisten sijoitusten hankkijana.

Presidentin vaihtuminen heinäkuussa 2022 sai Yhdysvallat aktivoitumaan tukikohtakysymyksissä. Bongbong on ehtinyt jo kahdesti tapaamaan presidentti Joe Bidenin kansainvälisissä kokouksissa. Ulkoministeri Antony Blinken kävi Manilassa jo elokuussa ja varapresidentti Kamala Harris marraskuussa. Harris vahvisti Marcosille, että “Aseellinen hyökkäys Filippiinejä, asevoimia, laivoja tai lentokoneita vastaan Etelä-Kiinan merellä käynnistäisi keskinäiset USA:n puolustussitoumukset, ja sitoumuksemme Filippiineille on horjumaton”.[x] Harrisin vierailulla USA neuvotteli toiveestaan saada EDCA:n puitteissa asevoimiensa käyttöön viisi lisätukikohtaa Filippiineiltä. Sovittiin neljästä tukikohdasta ja yksi jätettiin myöhemmin päätettäväksi. Puolustusministeri Lloyd Austinin vierailulla sovittiin ehdotuksista tukikohta-alueiksi, mutta tulevia sijainteja ei vielä julkistettu.

Filippiinit on aktiivisesti hakeutunut sotilaalliseen yhteistyöhön muidenkin valtioiden kanssa. Australian kanssa on ollut vuodesta 2012 lähtien voimassa vierailevien joukkojen sopimus ja maat ovat järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia. Marcos kävi juuri helmikuussa Japanissa, jossa tehtiin myös sotilaalliseen yhteistyöhön liittyviä sopimuksia. Valmisteltavana on vierailevien joukkojen sopimus Japaninkin kanssa. Samoin on keskusteltu kolmen maan sopimuksesta sekä Yhdysvaltojen että Japanin kanssa ja jopa yhteisestä meripartioinnista Etelä-Kiinan merellä.

Myös eurooppalaiset suurvallat osoittavat enenevää kiinnostusta Itä-Aasian ja Tyynen meren alueeseen. Marcos neuvotteli viime marraskuussa APEC-kokouksen yhteydessä presidentti Macronin kanssa turvallisuusyhteistyöstä. Samoin Iso-Britannian laivasto lisää liikkumistaan alueella ja maat kehittävät asevoimiensa koulutus- ja harjoittelutoimintaa. Britannia nimesi lähetystöönsä myös sotilasattasean.

Presidentti Marcos ja Filippiinit ovat vaikeiden valintojen edessä. Kiina tuskin luopuu valtapyrkimyksistään Etelä-Kiinan merellä, vaikka Filippiinit kuinka yrittäisi olla ystävää. Yritys puolustaa omaa merialuetta turvautumalla Yhdysvaltojen tai muiden valtojen tukeen sisältää riskin konflikteista Kiinan kanssa. Taiwanin suhteen on vielä suurempi riski joutua ulkopuolisena osalliseksi sotaan, jos Filippiineillä on tukikohdissa amerikkalaisia joukkoja ohjusaseineen.

Lisäksi voisi todeta, että Etelä-Kiinan meren alueista eivät kiistele vain Kiina ja Filippiinit, vaan myös neljä muuta valtiota katsoo omistavansa sieltä alueita. Malesialla ja Vietnamilla on siellä myös aseistettuja tukiasemia. Kaikilla on kiistaa Kiinan kanssa ja Vietnam on pariin otteeseen joutunut sotimaankin niistä Kiinan kanssa. Muut osalliset maat eivät samalla lailla uhkaile toisiaan.


[i] https://www.officialgazette.gov.ph/downloads/2014/04apr/20140428-EDCA.pdf

[ii] https://www.manilatimes.net/2023/02/13/opinion/columns/bbm-should-ask-what-were-willing-to-die-for/1878426

[iii] https://newsinfo.inquirer.net/1725662/galvez-pitches-edca-to-lgus

[iv] https://www.whitehouse.gov/wp-content/uploads/2022/11/8-November-Combined-PDF-for-Upload.pdf

[v] https://www.officialgazette.gov.ph/1951/08/30/mutual-defense-treaty-between-the-republic-of-the-philippines-and-the-united-states-of-america-august-30-1951/

[vi] https://www.officialgazette.gov.ph/1998/02/10/agreement-between-the-government-of-the-republic-of-the-philippines-and-the-government-of-the-united-states-of-america-regarding-the-treatment-of-united-states-armed-forces-visiting-the-philippines-f/

[vii] https://manilastandard.net/news/top-stories/228110/us-warned-not-to-build-arms-depots.html

[viii] ‘Separation’ anxiety | Global News (inquirer.net)

[ix] https://news.abs-cbn.com/news/03/21/22/duterte-i-kill-criminals-putin-bombs-women-children

[x] https://globalnation.inquirer.net/208600/fwd-us-vp-harris-reaffirms-us-defense-commitments-to-ph-in-event-of-armed-attack-related-to-west-ph-sea