Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

27.10.2020, Pekka Borg

Blogi 27.10.2020, Pekka Borg

Filippiinien koulut korona-aikana

Kuva: Salla Kallio.

Filippiineillä 25 miljoonaa koululaista aloitti lukuvuotensa etäopetuksessa ja paluuta lähiopetukseen ei presidentin mukaan ole luvassa ennen kuin koronarokote on käytössä. Filippiinit-seuraa kiinnostaa koululaisten tilanne siksikin, että seuran kummihanke kerää tukea vähävaraisille filippiiniläisille koululaisille ja opiskelijoille.

Koulua vain etäopetuksena

Koronan seurauksena koulujen lähiopetus lopetettiin Filippiineillä maaliskuussa.  Asian hyvä puoli on, että kouluvuosi päättyy normaalisti jo huhtikuun alussa, joten erityisjärjestelyihin jouduttiin vain pariksi viikoksi. Koulut velvoitettiin ensisijaisesti turvaamaan, että oppilaat voivat suorittaa lukuvuoden päättökokeet.

Myös uusi lukukausi tietää vaikeuksia. Presidentti Duterte ei salli paluuta lähiopetukseen ennen kuin koronarokotetta on saatavilla, eli parhaassakin tapauksessa joskus ensi vuoden alkupuolella. Lukuvuoden olisi pitänyt käynnistyä jo kesäkuussa, mutta alkamispäivää lykättiin lokakuun viidenteen, jotta opetusministeriö ehtisi valmistamaan etäopetukseen aineistot ja rakentamaan yhteydet, joilla opetusta välitetään koteihin. Toivoton tehtävä Filippiinien oloissa.

Suomessakin oli vaikeata siirtyä pikaisesti etäopetukseen, mutta Filippiineillä ongelmat ovat ymmärrettävästi eri luokkaa. Ensisijainen etäopiskelun malli olisi vuorovaikutteinen opiskelu, jossa opettaja ja koko luokka pitäisivät videoyhteydellä oppituntia. Tämä ei kuitenkaan toimi kuin parempien piirien kouluissa. Suurella osalla perheistä ei ole tietokoneita tai älypuhelimia. Tai jos yksi puhelin sattuu olemaan, niin sen käyttö on jaettu perheen useamman koululaisen kesken. Ja nettiyhteydet ovat varsinkin syrjäisillä seuduilla niin huonoja, että opetus videoyhteydellä ei vaan onnistu.

Monista kodeista löytyy kuitenkin radio tai televisio, vaikka tietokonetta ei olisikaan. Siksi  koululaisille on valmistettu 6 000 radio- ja televisioluentoa. Luennointi on yksisuuntaista, mutta on sentään jonkinlaista tiedonvälitystä itseopiskelun tueksi. Tosin pikaisesti tehtyjen luentojen laatua on pidetty vaihtelevana.

Useilla koulunkäynti on kuitenkin pelkkää itseopiskelua kotona. Opetusministeriö on keväästä lähtien valmistellut eri luokka-asteille itseopiskeluaineistoja (moduuleita), joissa tavoitteena on keskittyä vain välttämättömimpään oppimissisältöön. Ensisijaisesti ministeriö haluaa jakaa aineistoja ja harjoitustehtäviä digitaalisesti netistä ladattavina, mutta kun kaikilla ei ole laitteita, jaetaan enemmistölle moduulit painettuina. Oppilaille on jaettu yli 500 miljoonaa opiskelumoduulia, mutta nekään eivät ainakaan näin alkuun ole kaikkialla riittäneet jokaiselle.

Moduuliaineistot sisältävät lukutekstin ja erilaisia tehtäviä. Monin paikoin alle 18-vuotiailta on koronan takia kielletty poistuminen kotoa, joten vanhemmat toimittavat oppilaiden vastausvihot opettajalle. Useat ovat kokeneet vaikeaksi itseopiskelun ilman opettajan lähitukea. Ministeriö on luvannut palkata 10 000 opettajaa tai opintojen ohjaajaa avustamaan oppilaita. Manilassa avattiin 70 opettajan puhelinkeskus, jonne voi soittaa ongelmatilanteissa. Kaikilla oppilailla ei kuitenkaan ole puhelimia käytössä eikä usein rohkeuttakaan soittaa keskuksiin.

Julkisuudessa on riepoteltu aineistoista löytyneitä virheitä, mutta on kohtuutonta odottaa, että hirveällä kiireellä parissa kuukaudessa kasatut moduulit olisivat virheettömiä.  Varmasti löytyy jonkin verran asenteellistakin kasvatusta. Esim. mediaa koskevassa moduulissa kysyttiin: Jos sinulla on mahdollisuus valita, osallistuisitko tähän mielenosoitukseen? Väärä vastaus oli, että osallistuisin. Oikea vastaus oli: ”En, koska hallitus todella tekee parhaansa kaikkien filippiiniläisten hyväksi”.[i]

Edellä mainitut opetuksen toteuttamistavat eivät valitettavasti korvaa vuorovaikutteista lähiopetustilannetta, mutta ovat parempia kuin joidenkin ehdottama välivuosi kouluille. Opettajat pyrkivät olemaan oppilaiden tavoitettavissa niillä välineillä joita on.

Ei ole yllättävää, että Filippiineillä on todettu melun haittaavan kotiopiskelua, varsinkin ruuhkaisilla ja tiiviisti asutuilla kaupunkialueilla. Apulaissisäministeri Martin Diño kehottikin paikallisviranomaisia kieltämään metelöinnin päiväaikaan asuinalueilla, mm. videoiden huudattamisen, moottoripyöräilyn, äänekkään riitelyn. Melun aiheuttajia tulisi rangaista ja koirat ja kukot pitäisi ministerin mukaan pitää hiljaisena tarjoamalla niille riittävästi syötävää.[ii]

Korona lisää opetuksen eriarvoisuutta

Lukukauden alkuun mennessä ilmoittautui kouluun 24,8 miljoonaa oppilasta, mikä on 3 miljoonaa vähemmän kuin viime lukuvuonna. Valtion kouluihin ilmoittautui 22,6 miljoonaa oppilasta kuten viime vuonnakin. Luku sisältää kuitenkin vajaat puoli miljoonaa yksityisistä kouluista siirtynyttä koululaista.  Yksityisissä kouluissa aloitti vain 2,2 miljoonaa oppilasta, mikä on puolet vähemmän kuin viime lukuvuonna (4,3 milj.). Samoin vaihtoehtoisissa kouluohjelmissa opiskelevien määrä (lähinnä aikuisia peruskoulun suorittajia) puolittui 0,4 miljoonaan.[iii]

Noin suuri yksityiskoulujen oppilasmäärien aleneminen viittaa alemman keskiluokan taloudellisen aseman huonontumiseen koronan seurauksena. Vielä ei ole esitetty selvityksiä siitä, missä toista miljoonaa yksityiskoulusta poisjäänyttä oppilasta on, vai onko perheissä vielä harkintaprosessi kesken. Joka tapauksessa myös aiemmista valtionkoulujen oppilaista on vähintään puoli miljoonaa ”kateissa”.

Koronan yhtenä ilmeisenä seurauksena on yhden tai parin miljoonan köyhän perheen lapsen koulunkäynnin keskeytyminen. Tämä on ikävää takapakkia, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana Filippiinit on onnistunut oleellisesti vähentämään koulupudokkaiden määrää. Vuonna 2017 oli lapsista vain 5,3 % koulun ulkopuolella.[iv] Ansio tästä kehityksestä kuuluu erityisesti ns. 4P-ohjelmalle, jossa vähävaraiset perheet saavat ehdollista rahallista tukea, jos heidän lapsensa käyvät koulua.[v]

Lähiopetuksesta luopuminen tulee lisäämään entisestään oppilaiden välistä eriarvoisuutta. Verkkoyhteyden puutteesta kärsivät varsinkin oppilaat, jotka tarvitsisivat runsaasti opettajan tukea. Mobiiliyhteyksien osalta pitää myös muistaa, että verkon käytöstä pitää yleensä maksaa ajan tai siirrettävän datan mukaan. Se voi olla työttömäksi jääneiden perheissä niin iso kulu, että on riittävä syy ottaa lapsi pois koulusta, ainakin online-opetuksesta. Vaikka verkko vielä jotenkin toimisi, on opettajan lähes mahdotonta toimia vuorovaikutteisesti jopa 40 – 60 koululaisen kanssa.

Etäkoulutuksessa vielä korostuu oppilaiden digiosaamisen merkitys ja tietokonetta omistamattomat lapset jäävät tässäkin suhteessa paremmin toimeentulevista kumppaneistaan jälkeen. Lisäksi on tavallista, että vanhemmat eivät kykene auttamaan lapsiaan opetuksen sisällöllisissä asioissa, koska monet ovat käyneet koulua vielä vähemmän kuin lapsensa.

Yksityisiä kouluja käyvien varakkaampien oppilaiden tilanne on toisenlainen. Heidän kouluillaan ja oppilailla on tietokoneet ja paremmat verkkoyhteydet käytössä. Vanhemmatkin ovat yleensä koulutetumpia ja voivat tukea lapsiaan opiskelussa. Moni yksityinen koulu aloitti lukuvuoden etäopetuksena jo elokuussa ja sitäkin kautta opetuksen tasoerot kasvavat.

Filippiineillä olosuhteet ja resurssit ovat niin erilaisia, että täältä käsin on vaikea arvioida, ovatko rankat lockdown-toimet paras tapa hoitaa pandemiaa. Jopa konservatiivinenkin, yleensä presidentti Dutertea tukeva, lehdistö on arvostellut presidenttiä siitä, että hän on laittanut kenraalit lääkärien ja sosiaalialan ammattilaisten sijaan johtamaan sosiaali- ja terveydenhuollonkin toimintaa. Se heijastuu valittuihin ratkaisuihin ja ilmenee välillä tarpeettoman kovaotteisena poliisitoimintana.

Pitkäkestoisella etäkoululla on tunnetusti haittavaikutuksia. Kun koronan levinneisyys vaihtelee maan eri osissa, voi kysyä, olisiko ainakin taudin kannalta paremmilla alueilla mahdollista siirtyä vaikka osa-aikaiseen, vuorottelevaan lähikouluun.

Julkaisen lähiaikoina jatkoksi toisen kolumnin Filippiinien koulujärjestelmästä ja PISA-tutkimuksesta.


[i] Palace: DepEd module … (PDI 19.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[ii] LGUs told to enforce … (PDI 9.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[iii] DepEd reaches ‘100 percent enrollment’ in public schools

[iv]David & Albert & Vizmanos.  (2018) Out-of-School Children: Changing Landscape of School Attendance and Barriers to Completion. S. 7. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

[v] Emt.  S. 28. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

28.4.2020, Pekka Borg

Blogi 28.4.2020, Pekka Borg

TFDP jakeli ruokaa Manilan asunnottomille, jotka olivat jääneet koronan takia vaille tuloja maaliskuussa 2020. Kuva: TFDP

Korona Filippiineillä

Pekka Borg

Koronavirus on tämän hetken huolestuttavin riesa niin Filippiineillä kuin koko maailmassa. Toistaiseksi sairastuneiden ja kuolleiden määrä on Filippiineillä pysynyt maltillisena, mutta nyt ollaan vielä taudin alkuvaiheessa. Taudin leviämistä on rajoitettu kovilla toimilla kuten Luzonin liikkumiskielloilla. Miljoonat ovat menettäneet työnsä ja tulonsa ja monelle tulee nälkä, kun valtion tukitoimet ovat myöhässä.

Koronavirus lukuina

Terveysministeriön mukaan Filippiineillä on 28.4. mennessä vahvistettu 7 958 tartuntaa ja 530 kuolemantapausta. Tehohoidossa oli 325 koronapotilasta. Todellisuudessa viruksen saaneita on huomattavasti enemmän. Vasta viime viikkoina on saatu testauskapasiteetti nousemaan tuhansiin päivässä ja 23.4. mennessä on testattu 64 581 henkilöä.

Miesten kuolleisuus tautiin on selvästi yleisempää kuin naisilla, sillä sairastuneista 53 % on miehiä, mutta kuolleista jopa 68 %. Korona on vaarallinen tauti etenkin vanhuksille ja Filippiineillä koronaan kuolleista yli kolmasosa on vähintään 70-vuotiaita. Filippiinien asukkaista kuitenkin alle 3 % on yli 70-vuotiaita, mikä selittää osaltaan suhteellisen pientä kuolleiden määrää.

Valtaosa eli 71 % vahvistetuista tartunnoista on pääkaupunkiseudulta (NCR). Muuallakin Keski-Luzonilla on tautikeskittymiä, mutta niin on myös Cebun ja Davaon kaupungeissa. Erityiseksi ongelmaksi voivat muodostua moninkertaisesti ylitäytetyt vankilat. Cebun kaupunginvankilassa on 27.4. mennessä varmistettu tartunta 186 vangilla ja 24 työntekijällä. Muissakin vankiloissa on kymmeniä tartuntoja.

Maailmalla ja merillä on miljoonia filippiiniläisiä. Ulkoministeriön mukaan 27.4. mennessä koronatartunta on todettu 1 395 ulkomaanfilippiinolla ja 186 heistä on kuollut. Joukossa on runsaasti eturintamassa toimineita hoitajia. Pelkästään Britanniassa on kuollut ainakin 20 filippiiniläistä hoitajaa.

Liikkumista rajoitetaan, presidentille valtaoikeuksia

Kun Wuhanista tulleet matkailijat toivat tammikuun lopulla koronaviruksen Filippiineille, kielsi hallitus Kiinan Hubein alueelta tulevien matkustajien pääsyn maahan. Helmikuun alkupuolella kieltoa laajennettiin kaikkiin Kiinasta ja muilta tautialueilta saapuneisiin. Maaliskuun puolivälissä asetettiin maahantulokielto kaikille ulkomailta tuleville, paitsi Filippiinien kansalaisille perheenjäsenineen ja joillekin Filippiineillä työskenteleville ulkomaalaisille.

Pääkaupunkiseudun pormestarien toiveen mukaisesti presidentti Duterte asetti 15.3. alkaen koko Metro-Manilan sulkuun. Toteutus oli sekavaa, kun toisten viranomaisten mielestä Manilan seudun ulkopuolella asuvat saivat liikkua työpaikoilleen alueelle, mutta toisten mielestä ei.

Presidentti Duterte julisti 16.3. maahan kansallisen hätätilan kuudeksi kuukaudeksi. Koko Luzonin saari laitettiin kuukaudeksi laajennettuun yhteisölliseen karanteeniin (Enhanced community quarantine), jossa kiellettiin kaikki liikkuminen kodin ulkopuolella muissa kuin välttämättömissä asioissa kuten ruokaostoksilla, terveydenhuollossa tai apteekissa. Muut kuin yhteiskunnan kannalta elintärkeät palvelut ja tuotantolaitokset suljettiin. Samoin koulut, jotka näillä näkymin avataan vasta syyskuussa. Julkinen liikenne lakkautettiin, mikä vaikeutti esim. terveydenhuollon henkilöstön pääsyä työpaikoille. Sittemmin välttämättömissä työtehtävissä olevien liikennejärjestelyitä on parannettu. Muuallakin Filippiineillä provinssit tai kaupungit julistivat alueilleen kattavia karanteeneja.

Karenssin päätavoite on saada ihmiset pitämään fyysistä etäisyyttä toisiinsa. Filippiineillä suurissa kaupungeissa asutaan tiiviisti ja esim. Manilan Tondossa asuu hämmästyttävät 73 000 asukasta/km2. Siellä ahtailla kujilla on aika mahdotonta pitää fyysistä etäisyyttä ihmisten välillä.

Presidentti päätti jatkaa laajennettua karanteenia keskeisillä tautialueilla 15.5. asti. Osa Luzonista vapautui laajennetusta karanteenista, mutta mm. Metro-Manilassa ja maan suurimmissa kaupungeissa rajoitukset jatkuvat. Maan muut alueet määrättiin yleiseen yhteisölliseen karanteeniin (General community quarantine), jossa liikkumista, liikkeiden aukioloa ja tuotantolaitosten toimintaa osittain vapautetaan.

Kongressi hyväksyi 23.3. Bayanihan to Heal as One Act -lain, joka myönsi presidentille laajat poikkeusvaltuudet koronan taltuttamiseksi. Hän voi mm. velvoittaa paikallishallintoa noudattamaan hallituksen määräyksiä pandemian hoitoon liittyen. Yksityisiä yrityksiäkin voidaan velvoittaa priorisoidusti valmistamaan esim. terveydenhuollon tarvitsemia tuotteita ja hyväksymään niihin liittyviä hankintasopimuksia julkishallinnon kanssa. Samoin laki valtuuttaa viranomaiset estämään keinottelua ja hintamanipulointia elintärkeillä tuotteilla.

Laissa on myös kiistelty pykälä, jonka mukaan rangaistavaa on tehdä tai levittää koronaan liittyvää valeinformaatiota, joka tähtää kaaoksen, paniikin, pelon tms. lietsontaan. Valekampanja voi joskus olla tosi vaarallinen, mutta ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet, että Filippiinien oloissa tulkinnanvaraista lakia voidaan helposti käyttää asiallisenkin kritiikin vaientamiseen.

Karenssien valvonta on viranomaisille suuri taakka. Poliisi rekisteröi karenssin ensimmäisen kuukauden aikana 126 000 karenssirikkomusta ja kymmeniä tuhansia pidätettiin lyhytaikaisesti. Poliisin tiloissa tuskin turvavälejä pystytään pitämään. Kiellot ovat johtaneet kärjistyneisiin tilanteisiin, joista ikävimmässä poliisi ampui mielenterveyshäiriöistä kärsivän ex-sotilaan.

Työttömyys lisääntyy, valtion avustukset myöhässä

Työministeriön mukaan 2 miljoonaa on menettänyt 26.4. mennessä työnsä. Heistä vain 385 000 on saanut työministeriön CAMP-ohjelman kautta 5 000 peson kerta-avustuksen (virallisilta työmarkkinoilta työttömäksi jääneille työttömäksi jääneille). Hakemuksia olisi moninkertaisesti, mutta niitä ei enää oteta käsittelyyn, koska budjetti on jo käytetty.

Lähes 260 000 epävirallisilta työmarkkinoilta työttömäksi jäänyttä on saanut TUPAD-ohjelmasta 10–30 päiväksi puolipäivätöitä minimipalkalla. Lisäksi 233 000 ulkomailla työttömäksi jäänyttä (OFW) on hakenut työministeriön AKAP-ohjelmasta kertaluontoista 10 000 peson avustusta, mutta budjetti riittää vain 150 000 työttömän avustukseen. Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten järjestö Migrante arvostelee työministeriötä siitä, että AKAP-ohjelmaan on listattu vain 29 maata, vaikka filippiiniläisiä työskentelee lähes 200 maassa.

Merkittävin taloudellinen tuki köyhimmille koronan takia ongelmiin joutuneille on Social Amelioration Program, SAP. Presidentti on luvannut kiireellistä apua kahdeksi kuukaudeksi 18 miljoonalle köyhimmälle perheelle. Paikkakunnan kalleusluokituksen mukaan tuki on 5 000–8 000 pesoa kuukaudessa.

Rahan jakelu kuitenkin tökkii pahasti. 25.4. vasta 7,3 miljoonaa kotitaloutta eli 40 % tavoiteluvusta oli saanut ensimmäisen avustuksensa. Ongelmana on erityisesti, että rahan jakajilla ei ole kunnon listaa siitä, kenen kuuluisi saada rahaa. Finanssiministeriö on laskenut vuoden 2015 väestönlaskennan tietojen pohjalta kunnille kiintiösummat, jonka ne saavat jaettavakseen. Monet kunnat ovat valittaneet, että heidän kiintiönsä on liian pieni. Selvät listat on Pantawid Pamilyang -etuuden (4Ps) 4,2 miljoonasta saajasta, ja heistä valtaosa on tukensa saanut. Paikallisviranomaisilla ei ole muista 13,5 miljoonasta taloudesta pohjatietoja, joiden perusteella he saisivat nopeasti jakolistan valmiiksi.

Monet kunnat ovat tulleet ensi hätään apuun jakamalla köyhimmille perheille ruokapaketteja tai rahaakin. Suuri osa muutoinkin kädestä suuhun elävistä perheistä on joutunut tulemaan toimeen toista kuukautta ilman minkäänlaisia korvauksia.

Hallitus kaavailee muutosta lupaamaansa toisen kuukauden avustukseen. Se maksettaisiinkin vain laajennetun karanteenin alueen pienituloisille, jolloin yleisen karanteenialueen asukkaat eivät tukea ehkä saisikaan.

Tuotantorajoitukset voivat myös aiheuttaa lähikuukausina pulaa ruoasta, sillä myös kalastajia ja viljelijöitä on estetty tekemästä työtään.

Testeihin ja sairaalaan pitäisi päästä

Väestömäärään nähden Filippiineillä on toistaiseksi tehty melko vähän koronatestejä. Monet ovat esittäneet, että pitäisi siirtyä laajaan testaamiseen Etelä-Korean tapaan, mutta siihen eivät nykyresurssit riitä. Terveysministeriön mukaan tavoitteena on nostaa toukokuun loppuun mennessä laboratorioiden kapasiteettia 30 000 testiin päivässä. Tosin testauskapasiteetin ja suojavälineiden puute tai saatavuusongelmat eivät ole erityinen filippiiniläinen ongelma. Samat ongelmat ovat tuttuja Suomessakin.

Filippiineillä on laki, jonka mukaan yksityisetkään sairaalat eivät saa käännyttää hengenhädässä olevaa potilasta pois sen takia, että hänellä ei ole rahaa. Presidentti on määrännyt tutkittavaksi tuoreen tapauksen, jossa juuri synnyttänyt nainen kuoli, kun kuusi sairaalaa kieltäytyi ottamasta häntä vastaan, koska hänellä ei ollut rahaa. Tutkittavana on myös tapaus, jossa 65-vuotias koronantapaisista oireista kärsivä mies käännytettiin pois kuudesta sairaalasta, koska heillä ei ollut tehohoidon resursseja käytettävissä. Mies kuoli sitten kotona.

Positiivinen uutinen on, että Philhealth (?Filippiinien Kela?) korvaa vähävaraisille koronaan liittyvän sairaalahoidon kokonaisuudessaan.

Terveydenhuollon työntekijät ovat paikoitellen joutuneet kokemaan käsittämätöntä häirintää, vaikka heistä 1 245 on saanut tartunnan ja 27 on antanut koronan takia henkensä (27.4. mennessä). Jotkut jeepit tai bussit ovat tartuntapelossa kieltäytyneet ottamasta kyytiin sairaalatyöntekijöitä. Quezonin provinssissa mies ampui ambulanssin kuljettajaa, kun epäili tämän tuovan koronapotilaita heidän kyläänsä.

Talous

Talous kärsii tänä vuonna pandemiasta, mutta ei välttämättä yhtä paljon kuin maailmalla yleensä. Kansainvälisten rahoituslaitosten arvioiden mukaan kasvu jää Filippiineillä tämän vuoden aikana nollan ja kolmen prosentin väliin, mutta ensi vuodeksi ne ennakoivat paluuta 6,5 – 7,5 %:n kansantuotteen nousuun. Jos tuotannon rajoitukset Filippiineillä ja muualla jatkuvat pitempään, ei mikään pelasta miinusmerkkisiltä luvuilta. Finanssiministeri Dominguez arvioi, että pienyritykset menettävät toimintakieltojen takia 461 miljardia pesoa.

Hallitus yrittää pelastaa taloutta yli biljoonan peson talouspaketilla. Se vastaa 6,3 prosenttia kansantuotteesta. Työttömäksi jääneiden ja muiden vähävaraisten selviytymiseen on varattu 305 mrd. pesoa. Paikallishallinnon ja maatalouden tukemiseen on omat ohjelmansa samoin kuin huonosti rahoitetun terveydenhuollon parantamiseen.

Suurin osa paketista eli 830 mrd. pesoa menee fiskaalisiin toimiin, joilla pidetään talouden pyöriä pyörimässä. Tästä rahasta 610 miljardia tulee Aasian kehityspankilta ja Filippiinien keskuspankilta. Erityisesti rahalla on tarkoitus saada pienet ja keskisuuret yritykset jälleen jaloilleen ja kasvu-uralle.

——

Pääosin Filippiineillä taistellaan pandemiaa vastaan samanlaisilla keinoilla kuin muualla maailmassa. Yritetään hidastaa ja madaltaa tartuntakäyrän huippua, lisätään testausta ja jäljityksiä, lisätään tehohoidon paikkoja ja taistellaan suojavälineiden saamisesta, yritetään pitää työttömät ja yritykset hengissä. Monilta osin on toimittu niin hyvin kuin noilla resursseilla voidaan, mutta varsinkin taloudellisen avustamisen osalta tulos on epätyydyttävä. Tosin eivät ne ratkaisut kehittyneessä Euroopassakaan ole aina toimineet niin kuin voisivat. Paljon on vielä epävarmuuksia siitä, mihin tilanne johtaa.

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

15.12.2019, Pekka Borg

Blogi 15.12.2019, Pekka Borg

Ihmisoikeusjärjestö TFDP:n mielenosoitus huumesodan väkivaltaa vastaan. Mielenosoittajilla on naamiot painavasta syystä: ilman maskeja he voisivat itsekin joutua vaaraan. Kuva: Anni Mustonen.

Ihmisoikeusviikko 2019

YK:n vuotuinen Ihmisoikeusviikko on juuri päättymässä. Filippiinit-seuran toiminnassa ihmisoikeudet ovat perusta, jolta seuramme toiminta on käynnistynyt. Siksi teen katsauksen Filippiinien ihmisoikeustilanteeseen.

Huumesota

Presidentti Duterten kaudella ihmisoikeuskeskustelua on dominoinut huumesota. Filippiinien Poliisi PNP ilmoitti, että kesäkuusta 2016 heinäkuuhun 2019 poliisin ym. viranomaisten huumekampanjoissa tapettiin 6 847 henkilöä1, mutta tilastoinnista vastaavan huumeviranomaisen PDEA:n mukaan marraskuun 2019 loppuun mennessä tapettujen määrä oli “vain 5 552” 2. PDEA:n omissa luvuissa hämmästyttää, että kesäkuun 2019 jälkeen huumeoperaatioissa olisi tapettu vain 26 huumekaupasta epäiltyä, kun lehdissä raportoidaan lähes päivittäin operaatioissa kuolleista.

Nämä luvut eivät sisällä tunnistamattomien tekijöiden murhaamia uhreja. Varsinkin Duterten ensimmäiseltä presidenttivuodelta on ilmeistä näyttöä siitä, että barangayn (kaupunginosan) huumediilereistä ja -käyttäjistä koottiin poliisille tappolistoja ja poliisi antoi rikollisille tehtäväksi palkkiota vastaan käydä murhaamassa näitä henkilöitä. Osin poliisit kävivät itse ilman virkapukua lyhentämässä narkomaanien listaa. Filippiinien ihmisoikeuskomissio on todennut, että tapettuja huumerikollisia voi olla jopa 27 000.

Sinänsä lukuihin ei kannata jumittua, sillä 5 000 poliisin luodeista kuolluttakin on hirvittävä määrä. Taistelussa huumejengejä vastaan tulee varmasti tilanteita, joissa aseiden käyttöä ei voi välttää, mutta Filippiineillä tappaminen on ollut suhteetonta. Poliisin toistuva väite on, että kaikissa näissä tuhansissa tapauksissa poliisi on ampunut vain itsesuojelun tarpeessa. Philippine Coalition for the International Criminal Court-järjestön puheenjohtaja Aurora Parong on todennut, että itsepuolustus on pätevä perustelu, mutta kaikissa tapauksissa pitäisi tutkia, onko ampuminen ollut oikeutettua. Aseellista vastarintaa kohdatessakin tavoitteena ei saa olla rikollisen tappaminen, vaan rikollisen toimintakyvyn estäminen. Parongin mukaan ihmisoikeusjärjestöille raportoiduissa tapauksissa on ruumiinavauksissa todettu, että suurin osa ampumahaavoista on hengenvaarallisilla kehonosilla eikä liikuntakykyä rajoittavilla alueilla, kuten raajoissa.3

Duterten kaudella viime huhtikuuhun mennessä on huumeoperaatioihin liittyneiden rikkomusten perusteella erotettu 2 367 poliisia ja 4 100 hyllytetty määräaikaisesti tehtävistään. Sen sijaan ei ole tietoa, kuinka moni olisi asetettu syytteeseen. Toistaiseksi vain kolme poliisia on tuomittu yhdestä huumesotaan liittyneestä murhasta.4

Huumesota ei ole yhtä veristä kuin Duterten ensimmäisenä presidenttivuotena. Silti uhreja tulee edelleen nelinumeroinen luku vuodessa. Duterte on ennemminkin kannustanut lisäämään kuin vähentämään tappamisia. Maa on ollut jo toista kuukautta ilman poliisiylijohtajaa sen jälkeen, kun suurimittaista huumekauppaa käyneiden alaistensa suojeluun syyllistynyt Oscar Albayalde joutui jäämään hieman etuajassa eläkevapaalle. Dutertella on ollut vaikeuksia löytää riittävän luotettavaa seuraajaa, mutta hän totesi, että viran saa se joka lupaa tappaa kaikki huumelordit.5

Poliittiset laittomat teloitukset

Perinteisemmät poliittisiin tai perusoikeuksien ajamiseen liittyvät henkirikokset ovat keskusteluissa jääneet huumesodan varjoon, mutta niitäkin tapahtuu valitettavan paljon. Vaalien alla kuolee moni paikallistason poliitikko ja vielä useammin heidän kampanjatyöntekijänsä. Saksalainen Aktionsbündnis Menschenrechte on listannut henkirikoksen kohteena olleet kansalaisjärjestöaktiivit ja ihmisoikeustoimijat Duterten kaudella elokuuhun 2019 asti. Listalla on 200 nimeä, joista 117 liittyi maaoikeuksien puolustamiseen tai talonpoikaisjärjestöissä vaikuttamiseen ja 17 työläisten oikeuksiin tai ammattiyhdistystoimintaan6

Global Witnessin raportin mukaan Filippiinit on ympäristön suojelijoille maailman vaarallisimpia paikkoja. Kesään 2019 mennessä on tapettu ainakin 52 ympäristöaktivistia 7. Murhien takana on usein tahoja, jotka haluavat häätää talonpoikia tai alkuperäiskansoja alueilta, jotka he haluavat kaapata kaivos- tai muuhun yritystoimintaan. Esimerkiksi syys-lokakuussa 2019 tapettiin kolme metsänvartijaa, jotka olivat pysäyttämässä laitonta metsänkaatoa.

Monet vallanpitäjät eivät myöskään tykkää toimittajista, jotka tutkivat heidän taustojaan. Filippiinit on vaarallisimpia maita myös toimittajille. Duterten kaudella on tapettu jo 13 toimittajaa8
Laittomiin teloituksiin ovat usein syyllistyneet armeijan yksiköt tai muut asevoimat, mutta myös maanomistajien yksityisarmeijat ja turvamiehet. Samoin NPA on tehnyt poliittisesti motivoituja siviilihenkilöiden murhia, joiden kohteina ovat usein NPA:n jättäneet tai kilpailevia vasemmistolaisia liikkeitä edustavat. Tavanomaista on, että poliittisten murhien tekijöitä ei koskaan saada selville.

Kuolemantuomiot tulossa?

Presidentti Duterte haluaa ottaa kuolemantuomiot käyttöön. Kongressin alahuone on aina ajamassa presidentin toiveita, mutta edellisen senaatin enemmistö vastusti kuolemantuomiota. Uudessa senaatissa Duterten uskollistakin uskollisempi avustaja Bong Go ja vankasti uskovainen nyrkkeilijäsenaattori Manny Pacquiao tekivät ensi toiminaan aloitteen laiksi kuolemantuomioista9 Pacquiao perustelee kuolemantuomion yhteensopivuutta kristillisen vakaumuksen kanssa sillä, että jumala hyväksyy kuolemantuomiot koska Jeesuskin ristiinnaulittiin.10 Myös Duterten huumesotaa johtanut poliisiylijohtaja Bato de la Rosa teki oman aloitteensa kuolemantuomioiden käyttöönotosta.

Toinen Duterten lasten- ja ihmisoikeuksien vastainen esitys on rikosiän laskeminen 15 vuodesta 9 vuoteen. Kongressissa näyttää olevan valmiutta kompromissiin eli alimman rikosiän määrittelyyn 12 vuodeksi.

Soraääniä vaimennetaan

Leila de Lima, hallituksen äänekkäin kritisoija senaatissa, on pian viettänyt puolet senaattorikaudestaan vankilassa syytettynä huumekaupan edistämisestä ilman minkäänlaista kunnon näyttöä. Kuten tyypillistä Filippiinien oikeusjärjestelmässä, oikeudenkäynnit eivät ole vielä edes alkaneet. Pääasia ehkä onkin pitää hänet poissa senaatista.

Kriittinen media on puristettu ahtaammalle kuin koskaan Marcosin diktatuurin jälkeen. Reporters Without Borders -järjestön tilastoissa Filippiinit on maailman lehdistövapauden indeksin mukaan sijalla 134, kun vertailun vuoksi Suomi oli toisella sijalla.11 Mediatalo ABS-CBN:n toimiluvan voimassaolo päättyy maaliskuussa 2020, ja presidentti lupasi pitää huolen siitä, että sen jatkolupaa ei hyväksytä12. Hän syyttää yhtiötä siitä, että viime vaalikampanjan aikana yhtiö ei olisi suostunut julkaisemaan hänen mainoksiaan, vaikka hän oli niistä maksanut. Toisaalta Rappler-nettijulkaisua ja sen päätoimittaja Maria Ressaa yritetään vaimentaa mm. vaatimalla tähtitieteellisiä veromaksuja “ulkomailta saaduista pääomalahjoituksista”.

Mielikuvituksellisin hyökkäys opposition ja lehdistön vapautta vastaan oli ns. “Oust Duterte” -matriisi, jonka presidentin puhemies Salvador Panelo kuulemma sai tuntemattomasta puhelinnumerosta ja levitti sen julkisuuteen yhteistyössä Manila Times -lehden kanssa huhtikuussa 2019. Matriisissa väitettiin, että maan johtavat opposition mediat ja vasemmistolaisten lakimiesten järjestö olisivat liittoutuneet salaliittoon Duterten syrjäyttämiseksi vallasta13 ja myöhemmin matriisiin lisättiin liberaalipuolueen johtavat poliitikot, kirkon piispoja ja kommunistinen puolue.14 Näiden “paljastusten” ajankohta tuli sopivasti juuri ennen vaaleja, joissa Duterte liittolaisineen murskasi opposition. Salaliiton olemassaolosta ei ole pienintäkään näyttöä.

Laitavasemmiston järjestöjen ratsiat

Viime kuukausina poliisi ja armeija ovat tehneet lukuisia ratsioita ns. Makabayan-verkoston kansalaisjärjestöjen ja puolueiden toimistoihin ja myös pidättäneet henkilöitä. Armeija syyttää näitä järjestöjä kommunistisen puolueen peitejärjestöiksi, jotka värväävät taistelijoita NPA-sissiarmeijan riveihin. Makabayanilla on miljoonia kannattajia kansan keskuudessa ja sillä on kuusi valittua kongressiedustajaa. Varmasti monet jäsenet ovat ideologisesti lähellä kommunisteja ja jotkut ovat NPA:n riveihin siirtyneet. Silti vasemmistolaista järjestötoimintaa ei tulisi kieltää, vaan ylläpitää heille kanava toimia rauhanomaisesti, vaikka vähän mekkaloiden, yhteiskunnallisten tavoitteidensa puolesta. Kovista toimista on kokemuksia Marcosin diktatuurin julistamisen jälkeen, kun järjestöaktiiveja ja jopa porvarillisen opposition poliitikkoja vangittiin. Vaihtoehtona oli vain lähteä maanalaiseen toimintaan, minkä hyvin moni tekikin.

Armeija on tunkeutunut myös oppilaitoksiin, koska sen arvion mukaan siellä värvätään nuoria NPA:n sotureiksi. Monet oppilaitokset ovat kuitenkin kieltäneet armeijan tai poliisin tulon alueelleen ilman sovittua tapaamista. Mm. johtavan valtionyliopiston UP:n presidentti vakuuttaa, että hän ei ole antanut asevoimille lupaa tulla yliopiston alueelle ilman koordinointia yliopiston hallinnon kanssa15.

Jotain hyvääkin tapahtuu

Presidentti Duterte päätti, että sotatila Mindanaon alueella lakkautetaan vuodenvaihteessa.16 Sotatila on ollut alueella voimassa toukokuusta 2017 lähtien, jolloin Mauten ja Abu Sayyafin ISIS-suuntautuneet ryhmät valtasivat Marawin kaupungin. Normaalioloissakin asevoimilla on laajat valtuudet esim. tiesulkujen ja ratsioiden tekemiseen. Armeija kuitenkin esittää, että terrorisminvastaisella lailla heille myönnettäisiin lisävaltuuksia.17

Presidentti Duterte on esittänyt, että vielä kerran voitaisiin neuvotella rauhasta NDF:n kanssa. Duterte lähetti entisen päärauhanneuvottelijansa Silvestre Bellon Hollantiin selvittämään Joma Sisonin ja muun NDF:n johdon kanssa neuvotteluiden aloittamisen edellytyksiä.18

Ihmisoikeudet kattavat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Tärkeä mittari on tulojen oikeudenmukainen jakautuminen. Vaikka tuloerot ovat suuria, on virallisen köyhyysrajan alittavilla tuloilla elävien osuus väestöstä alentunut 23,3 prosentista vuonna 2015 enää 16,6 prosenttiin vuonna 2018.19 Myös työttömyysaste on vähentynyt lokakuussa 2019 edellisestä vuodesta 4,4 prosenttiin ja alityöllistettyjen osuus 13 prosenttiin20

Koulutuksen edistysaskeleena on ollut siirtyminen 10-vuotisesta koulusta 12-vuotiseen. Ongelmana on kuitenkin ollut, että resurssit ja opettajien koulutus eivät ole riittäneet vastaamaan tarpeeseen. Filippiinit oli vuonna 2018 ensimmäistä kertaa mukana PISA-tutkimuksessa, ja tuloksissa Filippiinit jäi aivan hännille. Pisan analyysi on ehkä erillisen blogin arvoinen asia.

Lähteet:

  1. https://www.philstar.com/headlines/2019/08/16/1943876/drug-war-death-toll-hits-6847
  2. https://www.facebook.com/realnumbersph/
  3. https://www.philstar.com/headlines/2019/12/10/1975926/philippine-coalition-icc-use-deadly-force-valid-must-be-justified
  4. https://newsinfo.inquirer.net/1143439/7800-police-in-philippines-punished-for-deadly-drug-raids
  5. https://newsinfo.inquirer.net/1197019/duterte-assure-me-you-can-kill-drug-lords-and-youll-get-pnp-top-post
  6. https://menschenrechte-philippinen.de/tl_files/aktionsbuendnis/dokumente/eigene%20Publikationen/AMP%20-%20Menschenrechtsbericht%202019.pdf s.14, Liite
  7. https://www.globalwitness.org/en/campaigns/environmental-activists/defending-philippines/ s. 6
  8. https://cpj.org/asia/philippines/
  9. https://newsinfo.inquirer.net/1137439/pacquiao-wants-death-penalty-for-drug-traffickers-manufacturers
  10. https://www.rappler.com/nation/158663-manny-pacquiao-death-penalty-jesus-christ
  11. https://rsf.org/en/philippines
  12. https://www.manilatimes.net/2019/12/04/news/latest-stories/duterte-to-abs-cbn-ill-see-to-it-that-youre-out/661505/
  13. https://www.manilatimes.net/2019/04/22/news/headlines/oust-duterte-plot-bared/543609/
  14. https://newsinfo.inquirer.net/1115770/matrix-reloaded-by-palace-reviled-by-duterte-critics
  15. https://www.philstar.com/nation/2019/12/13/1976564/president-insists-no-cops-soldiers-allowed-campuses
  16. https://www.philstar.com/nation/2019/12/11/1976102/duterte-no-martial-law-extension-mindanao
  17. https://newsinfo.inquirer.net/1200327/afp-to-push-for-tougher-anti-terrorism-law-as-mindanao-martial-law-ends
  18. https://newsinfo.inquirer.net/1198514/duterte-gives-peace-talks-with-cpp-another-shot
  19. https://psa.gov.ph/poverty-press-releases/nid/144752
  20. https://psa.gov.ph/content/employment-rate-october-2019-estimated-955-percent
Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

17.5.2019, Pekka Borg

Blogi 17.5.2019, Pekka Borg

Filippiinien vaaleissa on käytetty tietokonetekniikkaa vuoden 2010 presidentinvaaleista lähtien. Pitkät äänestysliput syötetään koneelle, joka lukee annetut äänet automaattisesti. Kuva: Pekka Borg.

Dutertelle tyrmäysvoitto

Maanantain 13.5. vaalit olivat täydellinen voitto Dutertelle. Kongressin edustajainhuoneen vaalien tulokset eivät ole kovin kiinnostavia, koska presidentistä riippumatta edustajainhuoneen kansanedustajat ryhmittyvät aina presidentin taakse. Sen sijaan senaatti on perinteisesti toiminut itsenäisesti. Myös nyt päättyneellä kaudella senaatti jätti useita Duterten ehdotuksia hyväksymättä, vaikka enemmistö senaattoreista kuului hallituksen tukipuolueisiin.

Alustavien tulosten mukaan näyttää siltä, että senaattiin valittiin yhdeksän presidentin ja hänen tyttärensä Sara Duterten suosittelemaa ehdokasta ja kolme riippumatonta ehdokasta, mutta ei ainoatakaan senaattoria oppositiosta, liberaalijohtoisen Otso Diretson tai vasemmiston Labor Winin listoilta. Näin 24-jäsenisen senaatin oppositio kutistuu vain neljään jo aiemmin valittuun senaattoriin ja heistäkin Leila de Limaa on pidetty jo yli kaksi vuotta vangittuna, ilman oikeudenkäyntiä.

Jää nähtäväksi, vieläkö senaatista löytyy itsenäistä harkinta- ja päätöskykyä vai tuleeko siitä vain presidentin politiikan varmistaja. Duterte kampanjoi erityisesti lähimmän avustajansa Bong Gon valitsemisen puolesta ja hän voi luottaa siihen, että Go ajaa senaatissa presidentin linjaa. Samoin valituksi tulivat huumesotaa johtanut poliisin ylijohtaja Ronald “Bato” dela Rosa sekä presidentin poliittinen avustaja Francis Tolentino. Jos kaikki hallituksen liittolaispuolueita edustavat senaattorit pysyvät rivissä, ei oppositio kykene estämään ainoatakaan senaatin päätöstä.

Sara Duterte kuninkaantekijänä

Viime vuoden aikana varsinaiseksi politiikan voimatekijäksi on noussut Sara Duterte, joka valittiin taas ylivoimaisesti Davaon pormestariksi. Kongressin edustajainhuoneen puhemies ja presidentin puolue PDP-Labanin pääsihteeri Pantaleon Alvarez oli ruvennut “kukkoilemaan” niin kongressissa kuin puolueessakin. Heinäkuussa 2018 Sara junaili taustalta Alvarezin erottamisen puhemiehen paikalta ja ex-presidentti Gloria Macapagal-Arroyon (GMA) valitsemisen hänen tilalleen, vaikka Sara ei ole kongressiedustaja eikä muussakaan valtakunnallisessa poliittisessa tehtävässä. GMA oli Marcosin jälkeen korruptoitunein Filippiinien presidentti, jonka aikana ns. pork barrel -petokset (PDAF) kongressissa olivat suurimmillaan. Presidentti Duterten keskeisin kampanja huumesodan ohella on taistelu korruptiota vastaan, mutta se ei estä “tarkoituksenmukaista” poliittista liittoutumista.

Sara Duterte perusti vuoden 2018 alussa alueellisen poliittisen puolueen, Hugpong ng Pagbabagon (HNP), joka käytännössä on toiminut hyvin valtakunnallisesti. HNP on tehnyt yhteistyösopimuksia kaikkien presidenttiä tukevien puolueiden kanssa ja siitä tuli vaaleissa hallitusrintaman yhteinen lista. Presidentin johtama PDP-Laban on HNP:n jäsenpuolue eikä sen kilpailija. Kun presidentin kansansuosio on edelleen 70-80 %, on muille Dutertea tukeville puolueille ollut tärkeätä ratsastaa tällä aallolla ja saada ehdokkaansa Saran suosittelemalle listalle.

HNP:n yhteistyökumppanit ovat hyvin kirjavaa joukkoa, sillä mukaan ovat kelvanneet kaikki, jotka ovat liberaalipuoluetta vastaan. HNP:n listoilta valittiin senaattiin mm. diktaattori Marcosin tytär Imee Marcos. Kaikista suurimmalla äänimäärällä tuli valituksi miljardööri Cynthia Villar. Valituksi tuli myös Bong Revilla, joka on ollut syytettynä PDAF-petoksista. Saran suosituslistalla oli myös kaksi kansannousulla erotetun ex-presidentti Erap Estradan poikaa, jotka tosin eivät tulleet valituksi.

Salaliittoa ja negatiivista vaalikampanjaa

Vuoden 2016 vaalit ratkaistiin sosiaalisessa mediassa, jonka hyödyntämisessä Duterten koneisto oli ylivoimainen. Ensimmäistä kertaa kampanjointiin palkattiin trolliarmeijat ja valeuutisia levitettiin paljon.
Varmasti tälläkin kertaa sosiaalista mediaa käytettiin, vaikka Facebook sulkikin satoja valeuutisiin käytettyjä tilejä. Näissä vaaleissa silmiinpistävää oli, että pyrittiin salaliittoteorioita levittämällä tuhoamaan opposition ja kriittisen lehdistön uskottavuus. Muutama viikko ennen vaaleja presidentti Duterten kehotuksesta julkistettiin matriisi salaliitosta, johon osalliset tahot ja henkilöt suunnittelisivat laillisesti valitun presidentin syrjäyttämistä. Salaliittoon kuuluisivat kriittiset tiedotusvälineet kuten faktatarkistuksia tekevä Vera Files, nettilehti Rappler, tutkivan journalismin keskus PCIJ ja lakimiesjärjestö NUPL. Sitten presidentti liitti kumouksellisten joukkoon liberaalipuolueen ja vasemmisto-opposition sekä maanalaisen kommunistisen puolueen. Salahankkeessa tuskin on mitään perää, mutta pääasia olikin viesti äänestäjille, että älkää ainakaan näihin pettureihin luottako.

Myös Otso Diretsoa on syytetty negatiivisesta kampanjoinnista, jossa HNP:n ehdokkaita on mustattu korruptiosyytteiden tms. menneisyyden takia. Tosin myös presidentti Duterte on pilkannut yksilöiden jokaista opposition senaattoriehdokasta. Huhtikuussa Youtubeen ilmaantui ns. Bikoyn video, jossa syytettiin Duterten poikaa Paoloa ja vävyä huumekaupasta. Presidentinkanslia väittää, että liberaalipuolue ja kumppanit ovat videon takana, mutta siitäkään ei ole näyttöä.

“Rauhalliset” vaalit, ääntenostoa

Filippiiniläisittäin vaalit sujuivat rauhallisesti, sillä vaalikampanjan aikana tapettiin 43 väkivaltatapahtumassa “vain” 20 henkeä. Lisäksi vaalipäivänä rekisteröitiin 41 väkivaltatapahtumaa. Pahimmillaan Filippiinien vaaleissa on kuollut toistatuhatta ihmistä.

Poliisi on pidättänyt ainakin 441 henkilöä ääntenostosta, mutta tapauksia on varmasti tuhansia. Presidentti Dutertekin totesi, että äänien ostaminen on osa filippiiniläisiä vaaleja ja että kaikki sitä tekevät. Hän sanoi myös, että rahan antaminen äänestäjälle ei ole aina äänten ostamista. Jos annan rahaa äänestäjälle matkakuluihin, ei se ole ostamista. Vaaliviranomaisille kaikki rahan antaminen on kuitenkin rikollista.

Teknisiä ongelmia

Filippiineillä vaalilipukkeet skannataan äänestyslaitteeseen, josta tiedot siirretään mobiiliyhteydellä provinssin vaalilautakuntaan. Tekniikkaan liittyy aina riskitekijöitä ja nytkin vajaaseen tuhanteen laitteeseen tuli vikaa. Joillakin alueilla äänestyslistalta ei löytynyt äänioikeutettujen tietoja. Suurempi ongelma kuitenkin oli, että vaalipäivänä tiedonsiirto keskusvaalilautakuntaan oli kahdeksan tuntia poikki. Näin pitkä katkos on herättänyt joissakuissa epäilyjä, että sinä aikana on voitu manipuloida tuloksia. Tosin tietokoneperusteisen ääntenlaskun luotettavuutta on epäilty joka vaalissa.

Kokonaisuutena voi todeta, että vaalit sujuivat melko hyvin. Monia pelottaa, että ylivoimainen vaalien tulos johtaa entistä autoritäärisempään politiikkaan ja demokraattisten perusoikeuksien säilyminen on uhattuna. Kansa on kuitenkin ilmaissut tahtonsa ja sen mukaan mennään seuraavat vuodet.

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

10.12.2018, Pekka Borg

Blogi 10.12.2018, Pekka Borg

Huumesodassa vihdoinkin tuomio tappamisista

Joulukuun 10. on kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä. Filippiinien ihmisoikeuksista kuulee yleensä huonoja uutisia, mutta nyt on kerrottavana hyvääkin. Poliisi on huumesodan aikana ampunut yli 5000 epäiltyä, mutta nyt ensimmäistä kertaa oikeus tuomitsi poliiseja murhasta vankilaan.

Viime vuoden elokuussa poliisit ampuivat 17-vuotiaan koulupojan, Kian delos Santosin, jonka he väittivät toimivan asuinalueellaan huumekuriirina. Poliisit väittivät, että Kian yritti paeta ja ampui heitä kohti, jolloin he itsepuolustukseksi joutuivat ampumaan Kianin. Tämä on poliisin vakioselitys kaikissa tapauksissa, joissa he ovat ampuneet tappaakseen. Poliisien epäonneksi turvakameraan jäi näyttöä siitä, kuinka kaksi siviilipukuista poliisia raahaa Kiania sivukujille ja hetken päästä kuuluu laukauksia. Kiinniotolla oli myös useampia silminnäkijöitä. Ohessa on linkki yhteen uutisraporttiin (tagalogiksi), jossa näkyy mm. turvakameran videokuvaa: https://www.youtube.com/watch?v=hKb3H0yEgPc

Yleensä poliisin ampumat henkilöt löytyvät pistooli kädessä ja vierellä pari pussia metamfetamiinia – joko oikeasti tai tarvittaessa lavastetusti. Niin Kiankin, jonka ruumis oli sikiöasennossa. Oikeuslääketieteellinen ja ballistinen tutkimus osoitti, että häntä oli ammuttu makaavassa tai istuvassa asennossa lähietäisyydeltä. Toisaalta hänen käsistään ei löytynyt aseenkäyttöä osoittavia ruutijäämiä.

Kianin tapauksesta tuli huumesodan symboli.

Presidentti Dutertekin totesi nähtyään turvakameran videon, että Kianin tappoon syyllistyneet poliisit kuuluvat vankilaan. Kianin tapauksen saama suuri julkisuus taisi vaikuttaa siihen, että tekoon syyllistyneet rivipoliisit tuomittiin kalterien taakse. On todella harvinaista, että omaiset uskaltavat viedä poliisin ja muiden asevoimien tekemiä tappoja oikeuteen, vaikka olisi näyttöä lainvastaisesta tappamisesta. Kansalaisilla ei ole uskoa siihen, että he voisivat saada turvallisen ja reilun oikeudenkäynnin lainvalvojia vastaan. Samoin harva silminnäkijä suostuu todistamaan poliisia vastaan. Kianin vanhemmilla onneksi oli rohkeutta.

Poliisin virkatehtävissä tekemien tappojen lainmukaisuutta tutkii vain poliisin sisäinen organisaatio. Yli 5000 tapon joukossa on varmasti paljon muitakin tapauksia, joissa poliisi on ampunut uhrin ilman todellista uhkaa, mutta ainoatakaan huumeoperaation ampumistapausta ei ole poliisiorganisaation omasta aloitteesta viety oikeuteen. Lainvalvontaviranomaiset ovat kyllä erottaneet virasta Duterten kaudella lokakuun loppuun mennessä 287 henkilöä huumeidenkäytön takia ja 130 henkilöä muiden huumerikkeiden perusteella.

Kyselytutkimusten mukaan enemmistö kansalaisistakin uskoo, että poliisi on huumesodassaan ampunut henkilöitä, jotka ovat jo antautuneet. Poliisin toiminnan lainmukaisuuden parantaminen edellyttää, että kuolemaan johtaneet poliisin aseidenkäytön tapaukset tulisi antaa poliisista riippumattomien elimien tutkittavaksi.

Vaikka vuoden 2018 tammi-lokakuussa huumeoperaatioissa tapettiin “enää” runsaat tuhat epäiltyä (#RealNumbersPH), on varsinkin poliisiorganisaation asenteissa paljon korjattavaa. Joillakin alueilla poliisi tekee vuorokauden tai parin kestäviä koko provinssin laajuisia operaatioita, joissa poliisi tappaa jopa kymmeniä epäiltyjä kerralla. Erityisesti Bulacanin poliisi on niittänyt mainetta tuhoisilla operaatioillaan, mutta marraskuun alussa Lagunankin poliisi tappoi 24 tunnissa 12 epäiltyä ja kaksi viikkoa sitten 48 tunnissa 11 epäiltyä huumerikollista. Lagunan poliisijohtaja Eleazar Matta vain totesi Inquirer-lehdelle (28.11.2018), että “kuolleiden määrä oli merkityksetöntä verrattuna siihen, että samalla pidätettiin 187 erilaisiin rikoksiin syyllistynyttä.” Hän lupasi, että toimintamalli on niin tehokas, että sen käyttöä tullaan jatkamaan. Jos tämä on poliisijohtajien antama arvo ihmiselämälle, on paljon ruumiita tiedossa jatkossakin.

Lähipäivinä on kongressilta odotettavissa päätös sotatilan jatkamisesta koko Mindanaon alueella vuodeksi 2019. Näin sotatilahallinnosta ollaan tekemässä uutta normaalitilaa. Nyt on kuitenkin syytä juhlia Kianin tapauksen lisäksi toistakin merkittävää oikeuden päätöstä, jossa ensimmäistä kertaa tuomittiin korkean tason sotilas ihmisoikeusrikoksesta. Nimittäin syyskuussa kenraali Jovito “teurastaja” Palparan sai elinkautisen vankilatuomion kahden opiskelija-aktiivin kidnappaamisesta ja katoamisesta vuonna 2006. Toivottavasti nämä tapaukset kannustavat asevoimia kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja rohkaisevat uhreja tai heidän omaisiaan hakemaan oikeutta asiassaan.

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

10.12.2016, Pekka Borg

Blogi 10.12.2016, Pekka Borg

Ihmisoikeuksista kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä

Kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää vietetään 10. joulukuuta. Filippiinit-seuralle ihmisoikeudet ovat olleet perustamisestaan lähtien tärkein arvo. Varsinkin presidentinvaihdoksen jälkeen käynnistynyt huumesota on nostanut esiin ihmisoikeuksien tilan Filippiineillä. Siksi haluan ottaa kantaa keskustelussa esitettyihin keskeisiin argumentteihin. Kirjoituksen negatiivinen sävy ei anna oikeata kokonaiskuvaa presidentti Duterten hallinnon saavutuksista, mutta ihmisoikeuskysymyksissä ei ole kovin paljoa myönteistä kerrottavaa. Pian tulee täyteen puoli vuotta Duterten virkaan astumisesta, joten siinä yhteydessä esitän kokonaisvaltaisemman arvion kehityksestä.

”Filippiineillä huumekauppa on niin levinnyt, että vain kova sota voi pelastaa tilanteen”

Missään maailmassa ei ole huumekauppaa pystytty voittamaan sodan keinoin, vaikka siihen on upotettu miljardeja esim. Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Afganistanissa tai Thaimaassa. Duterte lupasi hoitaa huumeongelman ja rikollisuuden kuntoon 6 kuukaudessa ja kun se ei näytä riittävän pyysi 6 kuukautta lisää. Huumeiden tarjontaa toimilla on kyllä onnistuttu oleellisesti vähentämään, mutta sotimalla ongelmaa ei ratkaista kuudessa vuodessakaan.

Duterte on toiminut järkevästi taistelussaan toista pahetta, korruptiota vastaan, ja paremmin tuloksin kuin yksikään presidentti tätä ennen. Silti yhtään korruptioon syyllistynyttä ei ole ammuttu. Huumeiden vastaisessakin kamppailussa on vaihtoehtoja.

”Davaossakin on kovilla otteilla saatu laki ja järjestys aikaan”

1980-luvulla Davao oli todella väkivaltainen kaupunki. Rikollisuuden lisäksi kaupungissa käytiin sisällissotaa, jossa armeijan lisäksi oli osapuolina NPA ja maan kovimmat vigilante-ryhmät, kuten Alsa Masa. Duterten runsaan 20 vuoden pormestariuden aikana tilanne parani huomattavasti mm. siksi, että hänellä oli hyvät keskustelusuhteet sekä NPAhan että moro-vapautusliikkeisiin. On kuitenkin täysin vailla faktoja väittää, että Davao olisi maailman rauhallisimpia kaupunkeja.

Edes 20 vuoden jälkeen huumeongelmaa ja väkivaltaa ei ole saatu aisoihin. Filippiinien poliisin (PNP) tilastojen mukaan Davaossa tehtiin vuosina 2010–15 yhteensä 1032 murhaa ja 245 tappoa[1], eli yli 200 ihmistä on tapettu vuodessa. Tämä on yli kaksinkertainen määrä koko Suomen tappoihin nähden, vaikka Suomi on henkirikosten väestöosuudessa Länsi-Euroopan johtava maa.

”Miksi laittomista teloituksista puhutaan vasta nyt – onhan niitä tehty ennenkin”

Laittomat teloitukset (extrajudicial killings) ei todellakaan ole Filippiineillä mikään uusi asia, mutta kyllä niistä on pidetty meteliä aina ennenkin. Itsekin olen kirjoittanut jo 1990-luvun alussa Amnesty Internationalin lehteen artikkelin laittomista teloituksista Filippiineillä.

Perusongelmana on, että armeija ja poliisi on jo diktatuurin aikoina saanut vapaat kädet tappaa ilman, että tarvitsisi pelätä oikeuden eteen joutumista. Tosin Marcosin aikojen jälkeen AFP:ssä ja PNP:ssä on annettu ihmisoikeuskoulutusta ja perusteettoman väkivallan käyttö vähenikin. Nyt kehitys on kulkenut Marcosin aikojen suuntaan, kun presidentin arvovallalla on vakuutettu, että poliisit eivät operaatiossa tehdyistä tapoista joudu vankilaan.

”Ei poliisi ketään aiheettomasti ole tappanut”

Poliisin operaatioissa on tapettu yli 2 000 henkilöä. Duterte on antanut shoot to kill -määräyksen tilanteisiin, joissa epäilty osoittaa vastarintaa tai yrittää paeta. Entinen presidentti ja Marcosin aikaisen pahamaineisen Philippine Constabularyn komentaja Fidel Ramoskin totesi, että poliisin ohjeena on ”ampua tehdäkseen vaarattomaksi, ei tappaakseen” (PDI 1.12.2016). Vain aivan viimesijaisessa poikkeustilanteessa, kun todella henkiä on vaarassa, voi olla perustellusti pakko tappaa.

Varmasti huumelaboratorioon hyökätessä voi tulla näitä pakkotilanteita, mutta yli 2 000 poliisin tekemää tappoa ei selity tällä. Julkisuuteen on tuotu lukuisia dokumentteja tapauksista, joissa poliisi on tappanut epäiltyjä ilman vastarintaa, jopa poliisin tiloissa. Ei kuulosta kovin uskottavalta, että sadat pidätetyt olisivat yrittäneet kaapata ylivoimaiselta poliisilta aseita.

”Minkä Duterte sille voi jos huumejengit tappaa toisiaan”

Presidentti on ehdottomasti vastuussa siitä, että laki ja järjestys vallitsevat yhteiskunnassa. Toistaiseksi presidentti ja poliisijohto eivät ole tehneet mitään vigilantejen vapaana rehottavaa murha-aaltoa vastaan, koska on heidän intresseissä, että muut huolehtivat mahdollisimman paljon tappamisista. Poliisi kiistää millään lailla ohjaavansa tai rahoittavansa näitä moottoripyörätappajia, mutta on useampia dokumentteja, jossa henkilöt kertovat saaneensa tapettavien nimilistat poliiseilta.

”Duterte on syytön kuolemanpartioiden toimintaan”

Ihmisoikeusliike on syyttänyt Dutertea kuolemanpartioiden käyttämisestä rikollisten tappamiseen Davaossa. Tämä väite on tyrmätty sillä, että Dutertea vastaan ei ole nostettu syytettä eikä siten osoitettu syyllisyyttä. Voi olla näin, mutta samalla logiikalla voi sanoa, että tuhannet huumekaupasta epäiltyinä tapetut ovat syyttömiä, koska heidät tapettiin ilman, että oikeus olisi syyllisyyttä todennut. Toisaalta, kuka slummiasukas uskaltaa lähteä todistamaan jotakuta johtavassa asemassa olevaa poliitikkoa tai huumejengin pomoa vastaan oikeudessa?

”Duterten aikana väkivaltarikollisuus on huomattavasti vähentynyt”

Valitettavasti PNP ei ole avoimesti julkaissut internet-sivuilla tuoreita rikostilastoja, vaikka on esim. kongressin istunnoissa vilautellut joitakin päivän lukuja. Virallisissa tilastoissa on koko vuoden tiedot vasta vuodesta 2014, jolloin Filippiineillä tehtiin 9 945 murhaa ja 5 520 tappoa.[2]  Se tarkoittaa 1289 henkirikosta kuukaudessa. Lehtitietojen mukaan huumesodassa on viidessä kuukaudessa tapettu 5 500–6 000 henkilöä, eli noin 1 200 henkilöä kuukaudessa. Kun tähän lisätään kaikki muut murhat ja tapot, on luku vähintään yhtä suuri kuin edellisinä vuosina.

Muusta rikollisuudesta ei valitettavasti ole uskottavasti vertailukelpoista tilastotietoa vielä saatavissa ja muutoinkin jokunen kuukausi on liian lyhyt aika muutosten arviointiin. Filippiineillä on monissa rikostilastoissa huomattavia vuosittaisia vaihteluita. Rikollisuuden tilastointiperusteet muuttuvat ja ennen kaikkea vaihtelua on rikosilmoitusten tekemisalttiudessa. Tällä hetkellä poliisi on niin kiinni huumesodassa, että sillä ei ole aikaa muiden rikosten käsittelyyn ja voi olla, että nykyisessä tilanteessa jotkut eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen.

”Huumesodassahan tapetaan vain pahoja ihmisiä”

Kovasanaisessa puheessaan Duterte sanoi, että ”on kolme miljoonaa huumeriippuvaista. … Mielelläni teurastaisin heidät … kaikki rikolliset lakkauttaakseni maani ongelman ja pelastaakseni seuraavan sukupolven tuholta.” (PDI 30.9.2016) Presidentti ei varmaan tosissaan halua lahdata miljoonia, mutta taustalla olevan perusajatuksen hän on todennut useaan otteeseen. Kun hoidetaan pois päiviltä huumekauppiaat, niin ongelmat ovat poistuneet. Historia on kuitenkin osoittanut, että jostain kumman syystä sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus vaan syntyvät seuraavassakin sukupolvessa.

Filippiineillä kuulee toteamuksia, että tapetut ovat ansainneet kuolemansa. Tapettujen joukossa on joitakin huumekaupan suuria tekijöitä, mutta valtaosa on ollut tavallisia köyhien alueiden miehiä tai naisia, jotka ovat retkahtaneet huumeisiin. Suuri osa heistä tekee päivittäin töitä esim. tricycle-kuskeina tai katukauppiaina ja elättävät perhettä – ei pahoja ihmisiä vaikka ovatkin ongelmissa. Useimmat tapetuista eivät ole varsinaisia huumediilereitä, mutta huumeiden käyttäjillä aineiden rahoitukseen liittyy yleisesti pienimuotoista aineiden välitystäkin. Se ei kuitenkaan ole syy teloittaa heitä. He ovat ennemminkin hoidon ja tuen tarpeessa. Osa tietysti syyllistyy myös ryöstöihin yms., mutta sekään ei oikeuta tappamista.

”Huumerikolliset raiskaavat”

Tappamisten puolustamiseksi esitetään usein kuvauksia tapauksista, joissa huumerikollinen on raiskannut pieniä lapsia. Nämä henkilöt kuuluvat ehdottomasti pitkäksi aikaa vankilaan ja siellä hoitoihin. Shabu lisää raiskausalttiutta, mutta on liioiteltua sanoa, että raiskaukset olisivat erityisesti vain huumeongelmiin liittyvä rikos. Filippiineiltä ei valitettavasti saa tilastoa, ketkä ja minkä aineen vaikutuksissa raiskauksia tekevät. Kansainvälisistä tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että valtaosa raiskauksista tapahtuu tuttavapiirissä, joten ulkopuolisten tekemät ”puskaraiskaukset” ovat poikkeuksellisia vaikka raakoja ovatkin. Perheväkivaltaan ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy useammin alkoholi kuin huumeet.

Raiskaus on tyypillisesti sellainen rikos, joista tehdään hyvin vähän rikosilmoituksia. Eurooppalaisissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin kymmenesosassa tapauksista tehdään rikosilmoitus. Tosin määrään vaikuttaa se, kuinka paljon rohkaistaan ilmoitusten tekemiseen ja minkälaisen kohtelun uhri saa. Filippiineillä tilastoitu taso n. 10 000 raiskausta vuodessa on pieni murto-osa todellisista luvuista.

”Huumesodan vastustajat puolustavat rikollisten oikeuksia, mutta eivät ole yhtään kiinnostuneita uhrien oikeuksista”

Rikokset aiheuttavat suunnattomia kärsimyksiä uhreille ja uhrien tulee saada kaikki mahdollinen apu sekä korvauksia rikolliselta. Rikollisen tappaminen ja kosto eivät kuitenkaan saa tehtyä tekemättömäksi eivätkä hyvitä kärsimystä. Parasta ennaltaehkäisyä on saada laki ja järjestys toimimaan niin, että rikokset selvitetään ja niistä joutuu oikeuden edessä vastuuseen. Uhrille pitää turvata tarpeellinen hoito ja taloudellinen tuki, mutta tulevien rikosten vähentämiseksi myös vangille tulee antaa hoitoa ja koulutusta, joka parantaa mahdollisuuksia palata yhteiskuntaan tuottavaksi kansalaiseksi.

Kuuluuko 9-vuotias vankilaan?

Filippiinien kongressissa on esitetty, että rikoksista tuomitsemisen alaikäraja laskettaisiin yhdeksään vuoteen. Jo nyt on lasten oikeuksien kannalta ongelma, että 15-vuotiaat sullotaan aikuisten kanssa samoihin vankiloihin, joissa ei ole edes nukkumatilaa kaikille.

”Kansainvälinen ihmisoikeusliike on vain USA:n imperialismin käsikassara Duterten syrjäyttämisessä”

Ihmisoikeusliikkeen lähtökohtana ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien mukaiset universaalit perusoikeudet, joista tärkein ihmisen elämisen oikeuden kunnioittaminen. Tältä osin kaikkia maita arvioidaan samoilla standardeilla. Maailmassa on varmaan enemmistössä maista huonompi ihmisoikeustilanne kuin Filippiineillä ja järjestöillä on jatkuvasti ympäri maailmaa kohdistuvia kampanjoita, mukaan lukien Yhdysvaltojen ihmisoikeudet. Liikkeet eivät ole unohtaneet, mitä tapahtuu Syyriassa tai vaikkapa Nigeriassa puhumattakaan Suomen pakolaispolitiikasta.

Ihmisoikeusliikkeellä ei ole mitään intressiä Filippiinien hallituksen kaatamiseen, mutta tietysti se puolustaa filippiiniläisten oikeuksia tulla kohdelluksi inhimillisesti. Toisaalta on varmaa, että jos kongressi on palauttamassa kuolemantuomiota, sitä vastaan kampanjoidaan.

Lähteet

[1] http://data.gov.ph/catalogue/dataset/crime-statistics—top-15-urbanized-cities-2010-2015/resource/9c31ea6a-c680-448a-8a42-e799a69e49d9?inner_span=True

[2] https://psa.gov.ph/sites/default/files/PIF%202016.pdf

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

4.8.2016, Pekka Borg

4.8.2016, blogi Pekka Borg

Pekka Borgin SONA-arvio: Presidentti vaihtui – mikä muuttui?

Vahva, suorastaan hurmoksellinen kansanliike teki Rodrigo Dutertesta presidentin. Kansa halusi muutosta heti, ja vain määrätietoinen Duterte kykeni vakuuttamaan, että hänen johdollaan muutokset myös toteutuvat. Viimeksi kansa on Filippiineillä osallistunut yhtä innostuneesti politiikan tekemiseen 30 vuotta sitten, kun Marcosin diktatuuri kaadettiin People Power -vallankumouksella.

Tässä kirjoituksessa arvioin presidentti Duterten esittämiä linjauksia lähivuosien hallituspolitiikaksi. Lähteinä ovat ensisijaisesti presidentti Duterten virkaanastujaispuhe 30.6.2016, kansakunnan tila-puhe kongressille 25.7.2016 (State of the Nation, SONA) sekä Philippine Daily Inquirer -lehden artikkelit.

Virkaanastujaispuheessaan presidentti Duterte totesi, että nopeaa korjausta vaativat maan ongelmat ovat korruptio, rikollisuus, erityisesti huumekauppa sekä lain ja järjestyksen murtuminen. Nämä ovat sosiaalisen sairauden ilmentymiä, jotka syövät Filippiinien yhteiskunnan moraalia. Duterte pitää todellisena ongelmana sitä, että kansan luottamus hallitukseen, maan johtajiin, oikeuslaitokseen sekä viranomaisiin on rapautunut. SONA-puheessa presidentti Duterte ei enää palannut menneisiin, vaan halusi keskittyä siihen, mitä tehdään tästä eteenpäin.

Nostan tässä kirjoituksessa seuraavat teemat esiin:
1. Huumeiden vastainen taistelu ja ihmisoikeudet
2. Federalismi ja perustuslain muutos
3. Rauhanprosessi
4. Talouspolitiikka ja byrokratian purku
5. Terveys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus
6. Ympäristö
7. Ulkopolitiikka

1. Huumeiden vastainen taistelu ja ihmisoikeudet

Presidentti Duterten toimintaohjelmassa on paljon erinomaisia ja rohkeita linjauksia, jotka toivottavasti toteutuvat. Kommentoin ensin vähän laajemmin kaikista ongelmallisinta aluetta hänen ohjelmassaan, nimittäin huumepolitiikkaa ja siihen liittyviä systemaattisia ihmisoikeuksien loukkauksia. Duterten ohjelmassa on monia ihmisoikeuksia parantavia ehdotuksia, mutta hänen huumekampanjansa rikkoo surutta kaikista perustavinta ihmisoikeutta eli kaikille kuuluvaa oikeutta elämään.

Duterte on luvannut lopettaa huumerikollisuuden Filippiineillä puolessa vuodessa tappamalla kaikki huumekauppiaat, jotka eivät antaudu. Duterten ansioksi voi sanoa, että hän ei siirrä vastuuta ikävistä asioista toisille, vaan laittaa itsensä täysillä peliin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jo ennen presidenttikauden alkua hänen viestinsä rikollisille oli: “Jos vastustatte, osoitatte väkivaltaista vastarintaa, käskyni poliisille on, ampukaa tappaaksenne.” (PDI 18.6.16) Duterte on rohkaissut myös kansalaisia itse toimimaan, jos näkevät huumekauppiaita naapurustossaan: “Soittakaa meille, poliisille, tai tehkää se itse jos teillä on ase – teillä on minun tukeni.” Jos huumekauppias vastustaa pidättämistä ja kuljetusta poliisiasemalle ja uhkaa henkilöä aseella tai veitsellä, “voitte tappaa hänet”. “Ampukaa hänet ja annan teille mitalin”. (PDI 5.6.16)

Poliisi on välittömästi lähtenyt toteuttamaan annettua tehtävää. Inquirer-lehti ylläpitää listaa kaikista sen tietoon tulleista huumerikollisten tappamisista. Lehti dokumentoi ensimmäisen kuukauden aikana 465 rikolliseksi epäillyn tappoa. Duterte lupasi poliisille 3 000 lisävirkaa ja sanoi, että poliisin tulisi esittää hänelle heidän työnsä tulokset: “Näyttäkää minulle kuolleita ruumiita” (PDI 30.5.16).

Davaon entinen poliisipäällikkö “Bato” de la Rosa, jonka Duterte nimitti Filippiinien poliisin ylipäälliköksi, onkin suorasanaisesti ilmaissut miten hän ohjaa poliisia toimimaan heidän kohdatessaan rikollisia. Hän sanoi, että presidentin ohje ampua tappaakseen pätee tilanteissa, joissa rikollinen osoittaa vastarintaa tai on aseistettu. Kun toimittaja kysyi, entä sitten jos epäilty antautuu vapaaehtoisesti, de la Rosa vastasi, että “pistäkää hänet käyttämään vastarintaa”. (PDI 7.6.16) De la Rosa myös arvioi, että “Useita vuosia nämä huumeloordit ovat hallinneet. He ostavat syyttäjiämme, tuomareita, vankilavirkailijoita ja jopa mediaa. Nyt on aika tappaa heidät.” “Jos nyt näen jonkun heistä eikä ketään ole katsomassa eikä ole valvontakameraa, niin ammun hänet.” (PDI 19.7.16)

Tapetaan kun oikeusjärjestelmä ei toimi

Rikollisten tappamista perustellaan myös sillä, että rikolliset kulkevat vapaana kun oikeuslaitos ei saa syyllisiä tuomittua. Duterte toteaa SONA:ssa kansalaisten huolen siitä, että juttujen käsittelyt jumiutuvat tuomioistuimissa eikä saada oikeudenmukaisia ja reiluja ratkaisuja. Hän on vaatinut, että poliisista, tuomioistuimista ja vankiloista pitää puhdistaa korruptoituneet ja rikollisten kanssa yhteistyössä olevat ainekset. Oikeusjärjestelmän kuntoon laittaminen ihmisoikeuksia kunnioittaen pitäisikin olla se tie, jolla huume- ym. rikollisuutta vastaan taistellaan, vaikka se onkin hidas tie. Järjestelmän toimimattomuus ei oikeuta mielivaltaisia teloituksia.

Asevoimat saivat jo Marcosin diktatuurin aikana sellaisen vallan, että he voivat teloittaa epäiltyjä rikollisia tai kapinallisia ilman että heidän tarvitsisi pelätä tulevansa tuomituksi oikeudessa. Presidentti Aquino edes yritti suitsia poliisin tai armeijan ihmisoikeusloukkauksia, mutta nyt Duterte antaa asevoimille ja kansalaisillekin yhtä vapaat kädet laittomiin teloituksiin ilman seuraamuksia kuin oli tapana Marcosin diktatuurin aikana – tai Duterten ollessa Davaon pormestarina. Hän vähintäänkin salli sen, että Davaon kuolemanpartio tai poliisi tappoi yli 1 000 huumeiden käyttäjää ja -kauppiasta, pikkurikollista ja katulasta (vajaan 20 vuoden aikana).

Ilman oikeudenkäyntiä tapahtuvissa teloituksissa ei kysytä, oliko teloitettu varmasti syyllinen tai kuinka suuren rikoksen hän mahdollisesti oli tehnyt. Presidentti Duterte esittää kuolemantuomioiden palauttamista Filippiineille, jolloin oikeudessa ainakin tutkittaisiin näyttöä syyllisyydestä. Mitkään kansainväliset kokemukset eivät kuitenkaan tue käsitystä, että tappamalla saataisiin huumerikollisuus lakkautettua, ei laillisin kuolemantuomioin eikä laittomin teloituksin. Se ei ole onnistunut edes Davaossa, jossa kuolemanpartioista huolimatta edelleen riittää uusia köyhiä pikkurikollisia tapettaviksi.

Toki moniin Duterten esittämä tappopelote tehoaa. Heinäkuun aikana yli 140 000 huumeiden käyttäjää tai myyjää on tappamisen pelossa itse antautunut poliisille, ja viranomaisilla onkin melkoinen työ vankilapaikkojen ja valvonnan järjestämisessä.

Hallitus pyrkii vähentämään huumeongelmaa myös positiivisin keinoin, lisäämällä hoitoa. Filippiineillä on arviolta yli kolme miljoonaa huumeiden käyttäjää, ja nyt hoitoon hakeutuneita on niin paljon, että hoitoa tullaan järjestämään valtavissa yksiköissä mm. varuskunta-alueilla. Hoitoprosessi vaatii kärsivällisyyttä poliisiviranomaisiltakin, sillä useimmiten huumeriippuvuudesta toipumiseen liittyy retkahduksia ja taas uudelleenyrityksiä.

Presidentin ja kongressin toimivalta

Oikeusvaltion perusperiaatteisiin kuuluu, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettava toisistaan. Presidentti Duterte on todennut, että juristina ja syyttäjänä hän tuntee laillisuuden rajat. Hän kuitenkin varoitti tulevaa kongressia jo etukäteen tekemästä sitä virhettä, että se lähtisi tekemään kongressin tutkimusta hänen rikollisuudenvastaisesta kampanjastaan. (PDI 10.6.16)

Kongressin edustajainhuoneen puhemies Pantaleon Alvarez jo vastasikin, että hän ei halua antaa tilaa sille, että huumeloordit kansanedustajia hyväksikäyttäen saisivat kongressin tutkimaan poliisin toimintaa, mikä jarruttaisi poliisin huumeidenvastaista kampanjaa (PDI 17.7.16). Senaatti toimii yleensä itsenäisemmin kuin presidentin hallinnassa oleva edustajainhuone ja siellä on vireillä laittomien teloitusten ottaminen tutkittavaksi. Poliisijohtaja de la Rosa totesi, että poliisi noudattaa sääntöjään toiminnassaan ja että “kolmesta kuuteen kuukaudessa ratkaisemme laittomien huumeiden ongelman maassa. Olemme vasta aloittamassa kampanjaa ja ihmisoikeuksien ajajat eivät saa meitä peloteltua luovuttamaan.” (PDI 9.7.16)

2. Federalismi ja perustuslain muutos

Varsinkin Mindanaon ja Visayasin väestöstä suuri osa on ollut tyytymätön siihen, että Manilan eliitti määrää provinssien asioista ja resursseista. Duterten ohjelmassa on siirtyminen federalismiin hänen virkakautensa aikana. Se edellyttää perustuslain suurta uudistusta. Duterte esittää siirtymistä parlamentaariseen järjestelmään, jossa kuitenkin on vahva presidentti, esimerkiksi Ranskan mallia mukaillen.

Yksi odotus federalismin suhteen on, että se vähentäisi poliittisten klaanien vaikutusvaltaa. Pelkkä osavaltioihin siirtyminen ei sitä kuitenkaan takaa. Suurin osa provinsseista on vahvasti yhden tai kahden suvun hallinnassa, ja niiden asema saattaa jopa voimistua kun päätösvallasta ja verorahoista suurempi osa siirtyisi alueelliseen hallintaan. Davaotakin johtaa Duterten perhe.

Federalismi voi helpottaa autonomisen muslimialueen perustamista. Aquinon kaudella hallituksen ja MILF-vapautusliikkeen sopima Bangsamoron perustuslaki (BBL) autonomisesta muslimialueesta jumittui perustuslakiongelmien takia kongressin käsittelyyn. Jos perustuslakia uudistetaan, samalla voidaan ratkaista muslimialueen autonomiaan liittyvät ongelmat.

Presidentti Duterte on todennut, että uusi perustuslaki ei tule heikentämään filippiiniläisten asemaa nykyiseen perustuslakiin verrattuna. Sen sijaan yritys- ja sijoitustoimintaan hän esittää ulkomaisia investointeja edistäviä muutoksia, kuten 40 prosentin ulkomaisen omistusrajan poistamista yrityksiltä.

3. Rauhanprosessi

SONA-puheessaan Duterte kiinnitti huomiota siihen, miten maan muslimiväestöä on historiassa kohdeltu väärin. Mindanao oli vielä 100 vuotta sitten muslimien aluetta, mutta imperialistisesti heidät syrjäytettiin mailtaan. Duterten mukaan asia pitää korjata siten, että “yritämme ymmärtää toisiamme ja elää toistemme kanssa”. Hän esitti, että kongressi hyväksyisi rauhanneuvotteluissa sovitun BBL-lain siltä osin kuin se ei ole ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Kiistanalaiset kohdat sitten hyväksyttäisiin perustuslain uusimisen yhteydessä. Kuulostaa hyvältä, että Duterte haluaa mukaan päättämään myös kilpailevan muslimien MNLF-vapautusliikkeen, joka ohitettiin edellisen hallituksen rauhanneuvotteluissa.

Sissisotaa on käyty jo 60-luvusta lähtien myös kommunistijohtoisen kansandemokraattisen rintaman (NDF) ja sen kansanarmeija NPA:n kanssa. Eri hallitusten aikana on käyty lukuisia rauhanneuvotteluja, joissa kumpikaan osapuoli ei ole ollut oikein tosissaan mukana.

Nyt Duterte on tehnyt sellaisia avauksia, jotka voivat merkitä alkua vakavasti sopimukseen pyrkiville neuvotteluille. Hän lupasi hyvän tahdon eleenä vapauttaa kaikki poliittiset vangit, jotka ovatkin valtaosin NDF:stä tai sitä lähellä olevista laillisista kansalaisjärjestöistä. Toistaiseksi yhtään vankia ei ole vielä vapautettu, ja armeijassa ei ehdotuksesta välttämättä olla innoissaan.

Duterte oli nuoruudessaan kommunistipuolueen (CPP) perustaja Joma Sisonin oppilas yliopistolla ja itsekin kommunistisen nuorisoliiton jäsen. Dutertella on siitä lähtien ollut hyvä keskustelusuhde Sisonin kanssa, ja hän esittikin Sisonille, että NDF saisi nimittää neljä ministeriä hänen hallitukseensa. Sison vastasi, että puolue voi tulla hallitukseen vain rauhansopimuksen hyväksymisen jälkeen, mutta NDF antoi Dutertelle muutaman edistysmielisen nimen ehdolle. Hallitukseen tulikin maareformiministeriksi militantin KMP-talonpoikaisjärjestön entinen puheenjohtaja Rafael Mariano ja sosiaaliministeriksi professori Judy Taguiwalo.

Rauhanprosessin alku vielä kangertelee. Duterte julisti yksipuolisen tulitauon ja kun NPA ei ilmoittanut annettuun kellonaikaan mennessä samaa, kumosi Duterte tulitauon. Osapuolilla on ollut erilaisia käsityksiä, mitä tulitauon aikana saa tehdä ja pieniä yhteenottojakin on ollut. Sison totesi, että käskyttämällä asia ei etene ja että NDF on neuvottelemassa, ei antautumassa.

Rauhanneuvottelut saattavat kuitenkin käynnistyä sovitusti 20.8. Norjassa. Toiveita on enemmän kuin vuosikymmeniin, mutta sopimukseen pääseminen on vielä pitkän matkan päässä eikä lopputuloksesta ole varmuutta.

Alkuperäiskansat ovat varmaan rauhanomaisinta ja vähiten yhteiskunnallisesta päätöksenteosta osallista kansanosaa. Duterte on jo Davaolla vahvasti puolustanut alkuperäiskansojen oikeuksia ja nostaa heitä myös vastuullisiin tehtäviin. SONA-puheessaan Duterte sanoi alkuperäiskansoilla olevan suojanaan omistusoikeudet perinteisille maa-alueilleen ja kehottaa heitä aktiivisesti hyödyntämään näitä maitaan hyvinvointinsa parantamiseen.

4. Talouspolitiikka ja byrokratian purku

Liike-elämän toiveiden mukaisesti Duterte on luvannut jatkaa Aquinon kauden kasvua tukevaa talouspolitiikkaa. Lisäksi hän lupasi yksinkertaistaa verotusta ja alentaa sekä henkilö- että yritysverotusta. Byrokratian purku on keskeinen tavoite, mm. yritystoimintaan liittyvät lupahakemukset pitää ratkaista kolmessa päivässä ja palvelut pitää saada yhdeltä luukulta. Tehdään kilpailukykyä parantavia reformeja ja edistetään investointeja etenkin työvoimavaltaisille aloille.

Korruptionvastaisessa taistelussa on oleellista, että kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa viranomaisten päätöksistä. Kongressissa on ollut jo pitkään käsiteltävänä julkisuuslaki (Freedom of Information, FOI), mutta Aquino ei panostanut sen läpiviemiseen. Duterte antoi heti tiedonsaantia avaavan presidentin FOI-asetuksen ja olettaa sopii, että varsinaisen lainkin hyväksyntä etenee nyt kongressissa.

5. Terveys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Viime presidenttikauden suurimpia poliittisia taisteluita käytiin seksuaaliterveyslain hyväksymisestä (Responsible Parenthood and Reproductive Health Law, RH-laki). Kongressi hyväksyi lain vain huomattavasti heikennettynä, sillä lakia vastustaneella katolisella kirkolla on niin paljon poliittista vaikutusvaltaa. Kongressin konservatiivit estivät myös lain kunnollisen toimeenpanon poistamalla budjetista tarpeellisia rahoja. Duterte vaatii SONA:ssa, että RH-laki on pantava täysimääräisesti toimeen niin, että pariskunnilla, erityisesti köyhillä, on vapaus tehdä tietoinen valinta haluamiensa lasten määrästä.

Dutertella riittää perhesuunnittelukysymyksissäkin ennennäkemätöntä rohkeutta pistää katolinen kirkko aisoihin ja työntää sitä ulos poliittisesti määräävästä asemasta. Voi olla, että Duterten jälkeen kirkot eivät enää saavuta samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen.

Köyhimmälle väestönosalle Duterte lupaa oleellisia parannuksia. Hän lupaa laajentaa yleisen terveysvakuutuksen kattamaan kaikki filippiiniläiset. Hän aikoo jatkaa edellisten hallitusten 4P-ohjelmaa, joka tarjoaa ehdollista toimeentuloturvaa köyhimmille perheille. Etuuksia aiotaan kehittää omatoimisuuteen kannustavammiksi. Todella merkittävä muutos on, että on kielletty jyräämästä slummialueita sileäksi ja häätämästä asukkaita ilman uudelleensijoitusta: “niin kauan kuin istun täällä presidenttinä, ei tule tapahtumaan (slummialueiden) purkuja ilman uudelleensijoituksia.” (SONA)

Maanomistus on historiallisesti ollut Filippiineillä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta ykköskysymys. Duterte on arvostellut maareformilakia tehottomaksi ja todennut, että hänen kaudellaan maan jakamiseen liitetään huomattavasti enemmän tukitoimia viljelijälle. Uusi maareformiministeri Mariano edustaa talonpoikaisliike KMP:n linjaa, jonka mukaan vanha maareformilaki pitäisi kumota ja tilalle hyväksyä oleellisesti radikaalimpi reformilaki. Maanomistajat eivät sitä missään nimessä hyväksy ja presidentti ei toistaiseksi ole ottanut maanjakoon selkeästi kantaa.

Työntekijöiden oikeuksien kannalta suurimpia kiistanaiheita on yleinen käytäntö, jossa yrittäjä tekee työsopimukset vain viideksi kuukaudeksi. Näin yrittäjä kiertää velvoitetta vakinaistaa työsuhde (6 kk:n jälkeen), ja voi myös maksaa alempaa palkkaa. Duterte on luvannut lakkauttaa käytännön vaikka sulkemalla yritykset, jotka näin kiertävät lakia.

6. Ympäristö

Ympäristöpolitiikan suhteen Duterten linjaukset ovat olleet ristiriitaisia. Virkaanastujaispuheessaan Duterte vakuutti, että Filippiinit noudattaa kaikkia hyväksymiään sopimuksia. Hän kuitenkin kieltäytyi sitoutumasta Pariisin ilmastosopimukseen, joka hänen mielestään on Filippiineille epäoikeudenmukainen ja estää maan teollistumista. Filippiinit on allekirjoittanut sopimuksen, mutta senaatti ei ole sitä vielä ratifioinut. Lukuisat ympäristötutkijat pitävät ympäristösopimuksesta luopumista suurena riskinä Filippiineille, sillä alue on ilmaston lämpiämisestä eniten kärsiviä maita. Lisäksi he toteavat sopimuksen olevan kaksipuolinen siten, että päästötavoitteet ovat voimassa vain jos ulkopuoliset rahoittajat antavat sopimuksen mukaisesti huomattavan tuen Filippiineille. (PDI 24.7.16)

Yksi Duterten rohkeista vedoista oli valita ympäristöministeriksi radikaali ympäristöaktivisti Regina Lopez. Erityisesti kaivosyhtiöt ovat päätöksestä kauhuissaan. Duterte on ollut samoilla linjoilla Lopezin kanssa siitä, että kaikki kaivosluvat tarkistetaan uudelleen ja ympäristöä tuhoavia käytäntöjä ei hyväksytä. Samoin Duterte uhkaa lakkauttaa metsäyhtiöiltä luvat, jos ne eivät ole täyttäneet puunistutusvelvoitteitaan.

7. Ulkopolitiikka

Suorasuinen Duterte ei ole mikään diplomaatti kansainvälisissäkään suhteissa. Jo vaaliaikana hän ehti lausunnoillaan suututtaa ainakin Australian, Yhdysvallat ja Kiinan.

Varsinkin Kiinan kanssa menossa oleva kiista merialueista on ulkopolitiikan vaikeimpia kysymyksiä. Haagin kansainvälinen oikeus antoi Filippiinien kannalta positiivisen päätöksen merialueista, mutta Kiina ei oikeuden päätöksiä hyväksy. Presidentti Aquino halusi turvautua USA:n voimakkaampaan läsnäoloon alueella. Duterte on ilmaissut, että hän haluaa ratkoa ongelmaa Kiinan kanssa neuvotteluteitse ja tarjoten molemmille hyödyllistä yhteistyötä kiistelyn sijaan. Hän nimitti ex-presidentti Ramosin neuvottelijaksi Kiinaan – jos vain ikääntyneen Ramosin voimat riittävät. Voi olettaa, että Kiina ei neuvottelemallakaan merialueen hallinnasta luovu.

Duterten linjana näyttää olevan, että maan turvallisuudesta huolehditaan ensisijaisesti Filippiinien omiin voimiin tukeutuen. Pormestarikautenaan hän jopa kielsi yhdysvaltalaisia joukkoja tulemasta Davaon alueelle sotaharjoituksiin. Duterte on kuitenkin luvannut kunnioittaa Aquinon aikana Yhdysvaltojen kanssa tehtyjä puolustusyhteistyösopimuksia, joiden mukaan USA voi pitää jatkuvasti kiertäviä joukkoyksikköjä Filippiineillä määritellyillä alueilla ja myös varastoida aseita ym. tarvikkeita siellä. Duterte on edellyttänyt, että he toimivat Filippiinien maaperällä Filippiinien asevoimien ohjeiden ja rajoitusten mukaisesti.

Lopuksi

Presidentti Duterte on ottanut tehtäväkseen saada aikaan todellinen muutos filippiiniläiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Hän on myös osoittanut johtajuutta, jossa on valmis panemaan itsensä likoon ja ottamaan vastuuta. Hän on koonnut itselleen kabinetin, joka edustaa hyvin erilaisia ajattelutapoja. Luotettavimpana ytimenä kabinetissa on hänen lapsuus- ja opiskeluaikojen ystäviään ja läheisimpiä luotettujaan Davaosta. Mukana on laitavasemmiston edustajia ja akateemisia asiantuntijoita, mutta myös miehiä bisnesmaailmasta, kuten Mark Villar. Ajan mittaan sitten näemme, miten toimintakykyisenä “sateenkaarikabinetti” filippiiniläisittäin säilyy.

Duterten ohjelmassa on reformeja, jotka parantavat pienituloisten elämänedellytyksiä. Hän on myös rohkeasti puuttumassa taloudellisen ja poliittisen eliitin toimiin asioissa, joissa katsoo eliitin toimivan yhteistä etua vahingoittavasti ja reilujen pelisääntöjen vastaisesti. Hän on kovalla kädellä siivoamassa korruptiota hallinnosta ja yhteiskunnasta kokonaisuutena. Menestystä vaan hänelle ja kaikille muille toimijoille työssä näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Samaa en voi kuitenkaan sanoa tästä huumeiden ja rikollisuuden vastaisesta sodasta. Huumekauppaan on kyllä puututtava tosissaan, sillä huumeet pilaavat jopa miljoonien ihmisten elämää. Kuvaavaa Duterten ajattelutavalle on se, mitä hän sanoi moottoripyörämiesten tappamasta, korruptoituneesta toimittaja Jun Palasta: “hän oli mätä huoranpenikka. Hän ansaitsi sen (tulla tapetuksi)” (PDI 2.6.16). Duterten kampanjaa puoltavissa kirjoituksissa sosiaalisessa mediassa yleinen puolustelu on ollut, että eihän Duterte ole tappamassa heitä tai muita kunnon ihmisiä, vaan vain rikollisia.

Ihmisoikeuskonventiot ja kaikkien sivistyneiden valtioiden (ml. Suomi ja Filippiinit) perustuslait lähtevät siitä, että jokaisen ihmisen elämä on arvokas – myös rikollisten, puhumattakaan vain rikoksista epäillyistä. Tehtyjä rikoksia ei saa tappamalla tekemättömiksi. Epäillyt rikokset pitää saada rehtiin oikeuskäsittelyyn ja rikoksiin syyllistyneiden pitää saada rangaistuksensa. Yhteiskunta, jossa annetaan asevoimille tai kansalaisille oikeus lahdata rikoksista epäilemiään henkilöitä, ei varmasti ole turvallinen, ja jatkossa voi koko demokraattinen yhteiskunta olla uhattuna. Siksi ihmiskunnan historiassa on siirrytty viidakon laeista oikeusvaltioon.