Mabuhay 1/2003
Uutisia Filippiineiltä
Filippiinit-seuran tiedote 1.4.2003
Tuki Yhdysvalloille
Ennen Irakin sotaa tehtyjen mielipidemittausten mukaan lähes puolet filippiiniläisistä halusi maansa pysyvän puolueettomana Yhdysvaltain ja Irakin välisessä konfliktissa.
Toisaalta vain pieni osa halusi, että Yhdysvaltoja olisi suoranaisesti kritisoitu sen omaksuman ulkopolitiikan takia.
Filippiinit liittyi kuitenkin mukaan Yhdysvaltain Irakin vastaiseen rintamaan. Tätä presidentti Gloria Macapagal-Arroyo (GMA) perusteli sillä, että pahinta mitä voisi tapahtua, olisi että Irakin joukkotuhoaseet päätyisivät muslimisissien MILF:in taikka Abu Sayyafin käsiin. Näillä on hänen mukaansa myös al-Qaida-yhteyksiä. GMA on vaatinut tasapuolisuuden vuoksi myös toista “pahan akselin” valtiota eli Pohjois-Koreaa luopumaan ydinaseistaan.
Sodan syttyessä joukko Irakin kansalaisia pidätettiin ja heitä kuulusteltiin epäilystä järjestää Manilassa pommi-iskuja. Hallitus on samoin karkottanut irakilaisia diplomaatteja Filippiineiltä näiden epäilyttävän toiminnan takia. Konkreettisiin hankkeisiin kuuluu myös sadan filippiiniläisen poliisimiehen kouluttaminen mahdollisiksi rauhanturvaajiksi sodanjälkeisessä Irakissa, vaikka varsinaisia sotajoukkoja rintamalle ei aiota lähettää. Ulkoministeri Blas Ople ehti jo kuvailemaan amerikkalaisten ja brittien hallitsemaa Irakia hyviksi markkinoiksi filippiiniläisten yritysten ja siirtotyöläisten kannalta.
Terrorisminvastainen taistelu on jakanut kansaa. Sen nimissä Filippiinien hallitus on valinnut paikkansa niiden maiden joukossa, jotka antavat täyden tukensa Yhdysvaltain toimille Irakissa. Katolista kirkkoa johtava kardinaali Sin kehotti presidenttiä tukemaan Bushin sijasta paavia, mutta syvästä katolisuudestaan huolimatta tässä asiassa liittolaisuus Yhdysvaltain kanssa painoi presidentin vaakakupissa enemmän.
Yhtenä perusteena amerikkalaisten sotatoimien tukemiselle on Bushin Filippiineille lupaama laaja sotilaallinen apu. Yhteisenä intressinä on pidetty Abu Sayyafin likvidointia osana kansainvälistä terroriverkostoa. Etelä-Filippiineillä on jo parisataa amerikkalaista sotilasneuvonantajaa kouluttamassa filippiiniläisiä joukkoja.
Filippiinien ja Yhdysvaltain asevoimat suunnittelivat Balikatan 03-1 -sotaharjoitusten järjestämistä Abu Sayyafin ydinalueella Jolossa. Molempien maiden viranomaisten lausunnot amerikkalaisten joukkojen roolista poikkesivat kuitenkin täysin toisistaan.
Filippiinien hallituksen mukaan amerikkalaiset osallistuvat vain neuvonantajana sotaharjoituksiin, mutta esim. valkoisen talon tiedottaja Ari Fleisher totesi, että amerikkalaiset sotilaat ovat osallistumassa suoraan taistelutoimiin Abu Sayyafia vastaan.
Filippiineillä esitettiin runsaasti vastalauseita sille, että toisen valtion sotilaiden annettaisiin osallistua taisteluihin ilman perustuslain edellyttämää senaatin ratifiointia. Toisaalta Mindanaon autonomisen muslimialueen johto ihmetteli, mitä autonomiaa se on, että alueelle ollaan tuomassa amerikkalaisia sotilaita edes keskustelematta autonomisen alueen edustajien kanssa. Laajan vastustuksen takia presidentti päätti, että sotaharjoitusta ei pidetä Jolossa, vaan jollakin rauhallisemmalla alueella. Hallitus on kuitenkin jatkanut neuvotteluja amerikkalaisten kanssa yhteisten “antiterrorististen” toimien suunnittelusta.
NPA:n Kintatar murhattu
Kommunistisen puolueen aseellisen siiven NPA:n entisen johtajan Romulo Kintatarin murha Quezon Cityssa sijaitsevassa ravintolassa on herättänyt keskustelua puolueen sisäisistä ristiriidoista. Kintatarin surmasivat omat puoluetoverit, jotka myöhemmin julkisuuteen tulleessa tiedotteessa syyttivät tätä muun muassa kidnappauksista sekä näyttelijä Nida Blancan murhasta pari vuotta sitten. Viime aikoina Kintatar oli kunnostautunut muun muassa välittäjänä radikaalien kaupunkisissien RPA-Alex Boncayao Brigaden ja hallituksen välisissä rauhanneuvotteluissa.
Käytännössä Kintatar sai kuitenkin kuolemantuomion jo kymmenkunta vuotta sitten, kun hänen välinsä vasemmiston johtajaan Jose Maria Sisoniin rikkoutuivat.
Murhaa julkisuuteen annetussa lausunnossa selvittänyt kommunistien puhemies Gregorio “Ka Roger” Rosal sanoi, että Kintatarin rikoksista suurin oli Sisonin toukokuussa 2000 epäonnistunut murhayritys, jonka pääsuunnittelija Kintatar oli.
Lehdistössä murhaa on pidetty puolueen yrityksenä saavuttaa hovikelpoisuutta Yhdysvaltain sekä EU:n silmissä, kun rikkomuksia suorittanut Kintatar on poissa pelistä. Useat kymmenet Kintatarin maan alle painuneet toverit ovat olleet murhasta raivoissaan ja vannoneet kostoa. Myös Kintatarin vaimo on kiistänyt “kansantuomioistuimessa” luetut syytteet perättöminä.
NPA:n yhteyksistä Irakiin, Pohjois-Koreaan sekä Libyaan on ollut jälleen julkista keskustelua, samoin kuin sissien rahanpesusta. Tämä luo painetta kommunisteille radikaaleihin toimiin julkisivunsa kiillottamiseksi.
Samaan aikaan hallituksen ja vasemmiston kattojärjestön NDF:n välisiä neuvotteluja on yritetty aloitella uudestaan, mutta hallituksen pääneuvottelijan Silvestre Bellon mukaan Hollannissa käydyt tunnustelut eivät ole johtaneet mihinkään. Kommunistien johtaja Jose Maria Sison on sanonut vasemmiston olevan valmiina rauhanneuvotteluihin ja syyttänyt Utrechtissa käytyjen tunnustelujen karilleajosta hallitusta. Sisonin asemaa ei helpota myös hollantilaisviranomaisten suhtautumisen muuttuminen aikaisempaa nyreämmäksi.
Vasemmisto on loukkaantunut hallituksen asenteesta, jonka mukaan sillä olisi yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin. Hallituksen uusin päänsärky on kommunistien ilmoitus, että he alkavat yhteistyöhön muslimisissien MILF:in kanssa, mikä käytännössä on ollut Etelä-Filippiineillä arkipäivää jo pidemmän aikaa. MILF itse on tällaiset yhteydet kieltänyt.
Sota aktivoitunut Mindanaolla
Viime kuukausina on Mindanaolla räjäytetty julkisilla paikoilla lukuisia pommeja, jotka ovat tappaneet kymmeniä siviilejä. Armeija pitää vastuullisena islamilaista vapautusrintama MILF:iä, joka on kiistänyt syyllistyneensä tekoihin. Lisäksi armeija on syyttänyt MILF:iä yhteyksistä al-Qaidaan ainakin Jemaah Islamia -järjestön kautta, jonka indonesialaisia jäseniä on Filippiineillä pidätetty. MILF on nämäkin yhteydet kiistänyt.
Helmikuussa armeija valtasi yli 3000 miehen voimin MILF:n Buliokin tukikohdan Pohjois-Cotabatossa. Hallituksen mukaan hyökkäys ei suuntautunut MILF:iä vastaan, vaan MILF:n suojissa piilottelevaa, kidnappauksiin syyllistynyttä Pentagon-rikollisjoukkiota vastaan. Pentagonista ei näkynyt jälkeäkään ja valtauksen jälkeen armeijan komentaja, kenraali Dionisio Santiago myönsi hyökkäyksen kohteena olleen nimenomaan MILF:n, jonka voimistuminen alueella haluttiin estää.
Buliokissa oli armeijan mukaan MILF:n johtaja Salamat Hashimin komentokeskus. Hallitus on puhunut myös rauhanneuvotteluiden jatkamisesta MILF:n kanssa ja tavoitteena ehkä onkin pakottaa heikennetty MILF hyväksymään hallituksen asettamat ehdot.
Seuraavina päivinä MILF:n sissit järjestivät eri puolilla Mindanaoa vastahyökkäyksiä armeijan partioita vastaan ja ainakin parikymmentä sotilasta kuoli väijytyksissä. Helmikuun taisteluissa kuoli satakunta sissiä. Jälleen toistasataatuhatta siviiliä joutui pakenemaan kodeistaan evakuointileireille, joissa maaliskuun loppuun mennessä oli kuollut tauteihin 23 ihmistä. Heistä 20 oli lähinnä tuhkarokkoon ja hengitystiesairauksiin kuolleita lapsia. Presidentti on valittanut uhrien suurta määrää, mutta ilmoitti jatkavansa sotilaallisia toimia, koska enemmistö (kristityistä) Mindanaon asukkaista kannattaa sotilaallista ratkaisua.
Helmikuun lopulla räjäytettiin eri puolilla Mindanaoa lukuisia sähkömuuntajia ja sähkölinjoja siten, että 90 prosentilta Mindanaon 18 miljoonaisesta väestöltä katkesivat sähköt. Armeija syytti MILF:ia, joka kiisti hyökkäävänsä siviilikohteisiin. Pian yksi Abu Sayyafin johtajista (Hamsiraji Sali) ilmoitti, että he ovat perustaneet uuden, todellisen Abu Sayyafin, joka ei nyt kaappaa ihmisiä vaan pyrkii sabotoimaan Mindanaon taloutta. Ryhmä uhosi tuhoavansa kaikki Mindanaon voimalinjat. Hän sanoi, että monet uuden ryhmän jäsenistä ovat entisiä MILF:n taistelijoita. Armeija ei edes halua ottaa todesta jotakin uutta ryhmää, sillä se haluaa oikeutuksen jatkaa sotaa nimenomaan voimakkainta muslimijärjestöä, MILF:iä vastaan.
Maaliskuun alussa presidentti määräsi armeijan tuhoamaan Abu Sayyafin 90 päivässä. Sotilaat eivät ole kyenneet vuosienkaan aikana Abu Sayyafia nujertamaan, joten käsky tuskin johtaa nytkään tuloksiin.
Aivan maaliskuun lopulla näytti siltä, että MILF:in ja hallituksen välit olisivat taas lämpenemässä. Järjestö ja hallitus antoivat yhteisen julkilausuman, jossa ne ilmoittivat palaavansa neuvottelupöytään ja pyrkivänsä rajoittamaan keskinäistä kahakointia. Tämän toteutumiseen voi kuitenkin suhtautua epäilyksellä. Jo seuraavana päivänä MILF:in sissit hyökkäsivät Mindanaolla kylään ja ottivat kuusi siviiliä panttivangeiksi verisen taistelun jälkeen. Puolustusministeri Angelo Reyesin mukaan armeija aikookin jahdata sissejä rauhanneuvotteluista huolimatta, jos nämä jatkavat iskujaan.
Macapagal ei enää presidentiksi
Vuodenvaihteessa Gloria Macapagal-Arroyo ilmoitti, että hän ei asetu enää ehdolle presidentinvaaleissa vuonna 2004. Hän perusteli päätöstään sillä, että kansakunta on nyt sosiaalisesti ja poliittisesti syvästi jakautunut ja hän on ollut jakautumista aiheuttaneissa tapahtumissa yksi avainhenkilöistä. Hän arvioi poliittisten pyrkimystensä vain ylläpitävän ristiriitoja.
Luopumalla presidenttikilvasta GMA toteaa voivansa rauhassa keskittyä kansallisesti tärkeänä pitämiensä asioiden ajamiseen. Viime vuonna muun muassa entinen presidentti Ramos kritisoi, että hän on keskittynyt liiaksi vuoden 2004 oman vaalikampanjansa ajamiseen, mutta nyt GMA veti jalat alta tämänlaisilta spekulaatioilta. Tosin ilmeisesti ehdokkuudesta luopumiseen vaikutti kansansuosion jatkuva aleneminen gallup-kyselyissä. Näytti todennäköiseltä, että hän tulisi häviämään vaalit.
Presidentti Magapagal-Arroyo kertoo haluavansa loppukaudellaan ainakin voimistaa taloutta, luoda lisää työpaikkoja ja vähentää korruptiota. Hän haluaa myös tasata sosiaalisia eroja ja turvata rehelliset vaalit vuonna 2004. Presidentti esitti myös kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamista, jossa olisi mukana oppositio ja kapinallisryhmittymätkin. Ehdotus ei kuitenkaan saavuttanut suosiota.
Ulkofilippiiniläisten äänestyslaki
Jo viisitoista vuotta vireillä ollut hanke ulkomailla olevien filippiiniläisten äänestysoikeudesta toteutui, kun presidentti allekirjoitti tätä koskevan lain helmikuussa. Uusi laki sallii ulkomailla asuvien yli seitsemän miljoonan filippiiniläisen äänestää ensi vuoden vaaleissa. Ongelmana on vielä hankkeen kustannusten kattaminen, johon voidaan tarvita lisäbudjetin apua.
Samoin hankaluutena on ulkomailla asuvien henkilöllisyyden ja äänestysoikeuden tarkistaminen. Ulkofilippiiniläisten täytyy itse käydä rekisteröitymässä konsulaateissa. Myös postiäänestys on mahdollinen tietyissä maissa, kunhan väärinkäytösten estämiseen keksitään keinot. Julkisuudessa on ihmetelty, kuinka väärinkäytökset pystytään estämään, kun ulkomailla oleskelevien filippiiniläisten määrästä ei oikein kellään tunnu olevan tarkkaa käsitystä.
Manilan vesiongelma pahenee
Muutama vuosi sitten tehty Manilan vesihuollon yksityistäminen ei ole onnistunut ratkaisemaan kaupungin ongelmia. Eri puolilla Manilaa asuvan tilanne voi poiketa täysin. Keskustassa voi saada yllin kyllin vettä muutamalla dollarilla kuussa, mutta laitakaupungilla täytyy turvautua pulloveteen. Vuonna 1997 Maailmanpankin neuvosta tehty yksityistämisen piti parantaa veden saatavuutta, mutta käytännössä on tapahtunut päinvastoin. Vesimaksut ovat nousseet, kun yhtiöt ovat valittaneet, etteivät ne pysty nykyisillä taksoilla huolehtimaan velvoitteistaan.
Hallitus jakoi kaupungin itä- ja länsiosan sektoreihin, joiden huollosta vastaavat Lopez- sekä Ayala-yhtiöt yhdessä ulkomaisten partnereiden kanssa. Molemmilta sektoreilta löytyy edelleen runsaasti niitä, joilla ei ole minkäänlaista vesihuoltoa. Myös viemäröinnissä ja jätehuollossa ongelmat ovat yhä suuria.
Viimeisin ehdotus viranomaisilta oli, että kaupunkilaisten pitäisi huuhdella biojätteensä alas vessasta. Tähän huomautettiin, että Manilan ikivanha viemärijärjestelmä ei tahdo kestää nykyistäkään kuormitusta. Tuloksena voisi olla vain massiivinen tukos.
Kolmasosa väestöstä ilman puhdasta juomavettä
Ympäristöministeriön mukaan ainakin 25 miljoonaa filippiinoa elää ilman puhdasta juomavettä. Jos vesistöjä ei kyetä suojelemaan nykyistä paremmin, tulee 30 vuoden sisällä olemaan ongelmia vesivarojen riittävyyden kanssa. Ympäristöministeriö on käynnistänyt yhdessä kastelujärjestelmistä vastaavien viranomaisten kanssa ohjelman makean veden varojen suojelemiseksi.
Ympäristön tila kehno
Maailman talousneuvoston tilaamassa tutkimuksessa verrattiin 142 maan ympäristön tilaa. Tutkimuksessa käytetyn ympäristön kestävyysindeksin mukaan Suomi oli ykkössijalla, kun Filippiinien sijoitus oli 117.
Erityisen huonot arvosanat Filippiinit sai luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen osalta. Samoin ympäristöhallintoa pidettiin huonona.
Toisaalta EU:n ytimessä oleva Belgia sijoittui vielä huonommin sijalle 125.
Toimittanut: Sami Noponen