Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

27.10.2020, Pekka Borg

Blogi 27.10.2020, Pekka Borg

Filippiinien koulut korona-aikana

Kuva: Salla Kallio.

Filippiineillä 25 miljoonaa koululaista aloitti lukuvuotensa etäopetuksessa ja paluuta lähiopetukseen ei presidentin mukaan ole luvassa ennen kuin koronarokote on käytössä. Filippiinit-seuraa kiinnostaa koululaisten tilanne siksikin, että seuran kummihanke kerää tukea vähävaraisille filippiiniläisille koululaisille ja opiskelijoille.

Koulua vain etäopetuksena

Koronan seurauksena koulujen lähiopetus lopetettiin Filippiineillä maaliskuussa.  Asian hyvä puoli on, että kouluvuosi päättyy normaalisti jo huhtikuun alussa, joten erityisjärjestelyihin jouduttiin vain pariksi viikoksi. Koulut velvoitettiin ensisijaisesti turvaamaan, että oppilaat voivat suorittaa lukuvuoden päättökokeet.

Myös uusi lukukausi tietää vaikeuksia. Presidentti Duterte ei salli paluuta lähiopetukseen ennen kuin koronarokotetta on saatavilla, eli parhaassakin tapauksessa joskus ensi vuoden alkupuolella. Lukuvuoden olisi pitänyt käynnistyä jo kesäkuussa, mutta alkamispäivää lykättiin lokakuun viidenteen, jotta opetusministeriö ehtisi valmistamaan etäopetukseen aineistot ja rakentamaan yhteydet, joilla opetusta välitetään koteihin. Toivoton tehtävä Filippiinien oloissa.

Suomessakin oli vaikeata siirtyä pikaisesti etäopetukseen, mutta Filippiineillä ongelmat ovat ymmärrettävästi eri luokkaa. Ensisijainen etäopiskelun malli olisi vuorovaikutteinen opiskelu, jossa opettaja ja koko luokka pitäisivät videoyhteydellä oppituntia. Tämä ei kuitenkaan toimi kuin parempien piirien kouluissa. Suurella osalla perheistä ei ole tietokoneita tai älypuhelimia. Tai jos yksi puhelin sattuu olemaan, niin sen käyttö on jaettu perheen useamman koululaisen kesken. Ja nettiyhteydet ovat varsinkin syrjäisillä seuduilla niin huonoja, että opetus videoyhteydellä ei vaan onnistu.

Monista kodeista löytyy kuitenkin radio tai televisio, vaikka tietokonetta ei olisikaan. Siksi  koululaisille on valmistettu 6 000 radio- ja televisioluentoa. Luennointi on yksisuuntaista, mutta on sentään jonkinlaista tiedonvälitystä itseopiskelun tueksi. Tosin pikaisesti tehtyjen luentojen laatua on pidetty vaihtelevana.

Useilla koulunkäynti on kuitenkin pelkkää itseopiskelua kotona. Opetusministeriö on keväästä lähtien valmistellut eri luokka-asteille itseopiskeluaineistoja (moduuleita), joissa tavoitteena on keskittyä vain välttämättömimpään oppimissisältöön. Ensisijaisesti ministeriö haluaa jakaa aineistoja ja harjoitustehtäviä digitaalisesti netistä ladattavina, mutta kun kaikilla ei ole laitteita, jaetaan enemmistölle moduulit painettuina. Oppilaille on jaettu yli 500 miljoonaa opiskelumoduulia, mutta nekään eivät ainakaan näin alkuun ole kaikkialla riittäneet jokaiselle.

Moduuliaineistot sisältävät lukutekstin ja erilaisia tehtäviä. Monin paikoin alle 18-vuotiailta on koronan takia kielletty poistuminen kotoa, joten vanhemmat toimittavat oppilaiden vastausvihot opettajalle. Useat ovat kokeneet vaikeaksi itseopiskelun ilman opettajan lähitukea. Ministeriö on luvannut palkata 10 000 opettajaa tai opintojen ohjaajaa avustamaan oppilaita. Manilassa avattiin 70 opettajan puhelinkeskus, jonne voi soittaa ongelmatilanteissa. Kaikilla oppilailla ei kuitenkaan ole puhelimia käytössä eikä usein rohkeuttakaan soittaa keskuksiin.

Julkisuudessa on riepoteltu aineistoista löytyneitä virheitä, mutta on kohtuutonta odottaa, että hirveällä kiireellä parissa kuukaudessa kasatut moduulit olisivat virheettömiä.  Varmasti löytyy jonkin verran asenteellistakin kasvatusta. Esim. mediaa koskevassa moduulissa kysyttiin: Jos sinulla on mahdollisuus valita, osallistuisitko tähän mielenosoitukseen? Väärä vastaus oli, että osallistuisin. Oikea vastaus oli: ”En, koska hallitus todella tekee parhaansa kaikkien filippiiniläisten hyväksi”.[i]

Edellä mainitut opetuksen toteuttamistavat eivät valitettavasti korvaa vuorovaikutteista lähiopetustilannetta, mutta ovat parempia kuin joidenkin ehdottama välivuosi kouluille. Opettajat pyrkivät olemaan oppilaiden tavoitettavissa niillä välineillä joita on.

Ei ole yllättävää, että Filippiineillä on todettu melun haittaavan kotiopiskelua, varsinkin ruuhkaisilla ja tiiviisti asutuilla kaupunkialueilla. Apulaissisäministeri Martin Diño kehottikin paikallisviranomaisia kieltämään metelöinnin päiväaikaan asuinalueilla, mm. videoiden huudattamisen, moottoripyöräilyn, äänekkään riitelyn. Melun aiheuttajia tulisi rangaista ja koirat ja kukot pitäisi ministerin mukaan pitää hiljaisena tarjoamalla niille riittävästi syötävää.[ii]

Korona lisää opetuksen eriarvoisuutta

Lukukauden alkuun mennessä ilmoittautui kouluun 24,8 miljoonaa oppilasta, mikä on 3 miljoonaa vähemmän kuin viime lukuvuonna. Valtion kouluihin ilmoittautui 22,6 miljoonaa oppilasta kuten viime vuonnakin. Luku sisältää kuitenkin vajaat puoli miljoonaa yksityisistä kouluista siirtynyttä koululaista.  Yksityisissä kouluissa aloitti vain 2,2 miljoonaa oppilasta, mikä on puolet vähemmän kuin viime lukuvuonna (4,3 milj.). Samoin vaihtoehtoisissa kouluohjelmissa opiskelevien määrä (lähinnä aikuisia peruskoulun suorittajia) puolittui 0,4 miljoonaan.[iii]

Noin suuri yksityiskoulujen oppilasmäärien aleneminen viittaa alemman keskiluokan taloudellisen aseman huonontumiseen koronan seurauksena. Vielä ei ole esitetty selvityksiä siitä, missä toista miljoonaa yksityiskoulusta poisjäänyttä oppilasta on, vai onko perheissä vielä harkintaprosessi kesken. Joka tapauksessa myös aiemmista valtionkoulujen oppilaista on vähintään puoli miljoonaa ”kateissa”.

Koronan yhtenä ilmeisenä seurauksena on yhden tai parin miljoonan köyhän perheen lapsen koulunkäynnin keskeytyminen. Tämä on ikävää takapakkia, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana Filippiinit on onnistunut oleellisesti vähentämään koulupudokkaiden määrää. Vuonna 2017 oli lapsista vain 5,3 % koulun ulkopuolella.[iv] Ansio tästä kehityksestä kuuluu erityisesti ns. 4P-ohjelmalle, jossa vähävaraiset perheet saavat ehdollista rahallista tukea, jos heidän lapsensa käyvät koulua.[v]

Lähiopetuksesta luopuminen tulee lisäämään entisestään oppilaiden välistä eriarvoisuutta. Verkkoyhteyden puutteesta kärsivät varsinkin oppilaat, jotka tarvitsisivat runsaasti opettajan tukea. Mobiiliyhteyksien osalta pitää myös muistaa, että verkon käytöstä pitää yleensä maksaa ajan tai siirrettävän datan mukaan. Se voi olla työttömäksi jääneiden perheissä niin iso kulu, että on riittävä syy ottaa lapsi pois koulusta, ainakin online-opetuksesta. Vaikka verkko vielä jotenkin toimisi, on opettajan lähes mahdotonta toimia vuorovaikutteisesti jopa 40 – 60 koululaisen kanssa.

Etäkoulutuksessa vielä korostuu oppilaiden digiosaamisen merkitys ja tietokonetta omistamattomat lapset jäävät tässäkin suhteessa paremmin toimeentulevista kumppaneistaan jälkeen. Lisäksi on tavallista, että vanhemmat eivät kykene auttamaan lapsiaan opetuksen sisällöllisissä asioissa, koska monet ovat käyneet koulua vielä vähemmän kuin lapsensa.

Yksityisiä kouluja käyvien varakkaampien oppilaiden tilanne on toisenlainen. Heidän kouluillaan ja oppilailla on tietokoneet ja paremmat verkkoyhteydet käytössä. Vanhemmatkin ovat yleensä koulutetumpia ja voivat tukea lapsiaan opiskelussa. Moni yksityinen koulu aloitti lukuvuoden etäopetuksena jo elokuussa ja sitäkin kautta opetuksen tasoerot kasvavat.

Filippiineillä olosuhteet ja resurssit ovat niin erilaisia, että täältä käsin on vaikea arvioida, ovatko rankat lockdown-toimet paras tapa hoitaa pandemiaa. Jopa konservatiivinenkin, yleensä presidentti Dutertea tukeva, lehdistö on arvostellut presidenttiä siitä, että hän on laittanut kenraalit lääkärien ja sosiaalialan ammattilaisten sijaan johtamaan sosiaali- ja terveydenhuollonkin toimintaa. Se heijastuu valittuihin ratkaisuihin ja ilmenee välillä tarpeettoman kovaotteisena poliisitoimintana.

Pitkäkestoisella etäkoululla on tunnetusti haittavaikutuksia. Kun koronan levinneisyys vaihtelee maan eri osissa, voi kysyä, olisiko ainakin taudin kannalta paremmilla alueilla mahdollista siirtyä vaikka osa-aikaiseen, vuorottelevaan lähikouluun.

Julkaisen lähiaikoina jatkoksi toisen kolumnin Filippiinien koulujärjestelmästä ja PISA-tutkimuksesta.


[i] Palace: DepEd module … (PDI 19.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[ii] LGUs told to enforce … (PDI 9.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[iii] DepEd reaches ‘100 percent enrollment’ in public schools

[iv]David & Albert & Vizmanos.  (2018) Out-of-School Children: Changing Landscape of School Attendance and Barriers to Completion. S. 7. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

[v] Emt.  S. 28. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

10.12.2016, Pekka Borg

Blogi 10.12.2016, Pekka Borg

Ihmisoikeuksista kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä

Kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää vietetään 10. joulukuuta. Filippiinit-seuralle ihmisoikeudet ovat olleet perustamisestaan lähtien tärkein arvo. Varsinkin presidentinvaihdoksen jälkeen käynnistynyt huumesota on nostanut esiin ihmisoikeuksien tilan Filippiineillä. Siksi haluan ottaa kantaa keskustelussa esitettyihin keskeisiin argumentteihin. Kirjoituksen negatiivinen sävy ei anna oikeata kokonaiskuvaa presidentti Duterten hallinnon saavutuksista, mutta ihmisoikeuskysymyksissä ei ole kovin paljoa myönteistä kerrottavaa. Pian tulee täyteen puoli vuotta Duterten virkaan astumisesta, joten siinä yhteydessä esitän kokonaisvaltaisemman arvion kehityksestä.

”Filippiineillä huumekauppa on niin levinnyt, että vain kova sota voi pelastaa tilanteen”

Missään maailmassa ei ole huumekauppaa pystytty voittamaan sodan keinoin, vaikka siihen on upotettu miljardeja esim. Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Afganistanissa tai Thaimaassa. Duterte lupasi hoitaa huumeongelman ja rikollisuuden kuntoon 6 kuukaudessa ja kun se ei näytä riittävän pyysi 6 kuukautta lisää. Huumeiden tarjontaa toimilla on kyllä onnistuttu oleellisesti vähentämään, mutta sotimalla ongelmaa ei ratkaista kuudessa vuodessakaan.

Duterte on toiminut järkevästi taistelussaan toista pahetta, korruptiota vastaan, ja paremmin tuloksin kuin yksikään presidentti tätä ennen. Silti yhtään korruptioon syyllistynyttä ei ole ammuttu. Huumeiden vastaisessakin kamppailussa on vaihtoehtoja.

”Davaossakin on kovilla otteilla saatu laki ja järjestys aikaan”

1980-luvulla Davao oli todella väkivaltainen kaupunki. Rikollisuuden lisäksi kaupungissa käytiin sisällissotaa, jossa armeijan lisäksi oli osapuolina NPA ja maan kovimmat vigilante-ryhmät, kuten Alsa Masa. Duterten runsaan 20 vuoden pormestariuden aikana tilanne parani huomattavasti mm. siksi, että hänellä oli hyvät keskustelusuhteet sekä NPAhan että moro-vapautusliikkeisiin. On kuitenkin täysin vailla faktoja väittää, että Davao olisi maailman rauhallisimpia kaupunkeja.

Edes 20 vuoden jälkeen huumeongelmaa ja väkivaltaa ei ole saatu aisoihin. Filippiinien poliisin (PNP) tilastojen mukaan Davaossa tehtiin vuosina 2010–15 yhteensä 1032 murhaa ja 245 tappoa[1], eli yli 200 ihmistä on tapettu vuodessa. Tämä on yli kaksinkertainen määrä koko Suomen tappoihin nähden, vaikka Suomi on henkirikosten väestöosuudessa Länsi-Euroopan johtava maa.

”Miksi laittomista teloituksista puhutaan vasta nyt – onhan niitä tehty ennenkin”

Laittomat teloitukset (extrajudicial killings) ei todellakaan ole Filippiineillä mikään uusi asia, mutta kyllä niistä on pidetty meteliä aina ennenkin. Itsekin olen kirjoittanut jo 1990-luvun alussa Amnesty Internationalin lehteen artikkelin laittomista teloituksista Filippiineillä.

Perusongelmana on, että armeija ja poliisi on jo diktatuurin aikoina saanut vapaat kädet tappaa ilman, että tarvitsisi pelätä oikeuden eteen joutumista. Tosin Marcosin aikojen jälkeen AFP:ssä ja PNP:ssä on annettu ihmisoikeuskoulutusta ja perusteettoman väkivallan käyttö vähenikin. Nyt kehitys on kulkenut Marcosin aikojen suuntaan, kun presidentin arvovallalla on vakuutettu, että poliisit eivät operaatiossa tehdyistä tapoista joudu vankilaan.

”Ei poliisi ketään aiheettomasti ole tappanut”

Poliisin operaatioissa on tapettu yli 2 000 henkilöä. Duterte on antanut shoot to kill -määräyksen tilanteisiin, joissa epäilty osoittaa vastarintaa tai yrittää paeta. Entinen presidentti ja Marcosin aikaisen pahamaineisen Philippine Constabularyn komentaja Fidel Ramoskin totesi, että poliisin ohjeena on ”ampua tehdäkseen vaarattomaksi, ei tappaakseen” (PDI 1.12.2016). Vain aivan viimesijaisessa poikkeustilanteessa, kun todella henkiä on vaarassa, voi olla perustellusti pakko tappaa.

Varmasti huumelaboratorioon hyökätessä voi tulla näitä pakkotilanteita, mutta yli 2 000 poliisin tekemää tappoa ei selity tällä. Julkisuuteen on tuotu lukuisia dokumentteja tapauksista, joissa poliisi on tappanut epäiltyjä ilman vastarintaa, jopa poliisin tiloissa. Ei kuulosta kovin uskottavalta, että sadat pidätetyt olisivat yrittäneet kaapata ylivoimaiselta poliisilta aseita.

”Minkä Duterte sille voi jos huumejengit tappaa toisiaan”

Presidentti on ehdottomasti vastuussa siitä, että laki ja järjestys vallitsevat yhteiskunnassa. Toistaiseksi presidentti ja poliisijohto eivät ole tehneet mitään vigilantejen vapaana rehottavaa murha-aaltoa vastaan, koska on heidän intresseissä, että muut huolehtivat mahdollisimman paljon tappamisista. Poliisi kiistää millään lailla ohjaavansa tai rahoittavansa näitä moottoripyörätappajia, mutta on useampia dokumentteja, jossa henkilöt kertovat saaneensa tapettavien nimilistat poliiseilta.

”Duterte on syytön kuolemanpartioiden toimintaan”

Ihmisoikeusliike on syyttänyt Dutertea kuolemanpartioiden käyttämisestä rikollisten tappamiseen Davaossa. Tämä väite on tyrmätty sillä, että Dutertea vastaan ei ole nostettu syytettä eikä siten osoitettu syyllisyyttä. Voi olla näin, mutta samalla logiikalla voi sanoa, että tuhannet huumekaupasta epäiltyinä tapetut ovat syyttömiä, koska heidät tapettiin ilman, että oikeus olisi syyllisyyttä todennut. Toisaalta, kuka slummiasukas uskaltaa lähteä todistamaan jotakuta johtavassa asemassa olevaa poliitikkoa tai huumejengin pomoa vastaan oikeudessa?

”Duterten aikana väkivaltarikollisuus on huomattavasti vähentynyt”

Valitettavasti PNP ei ole avoimesti julkaissut internet-sivuilla tuoreita rikostilastoja, vaikka on esim. kongressin istunnoissa vilautellut joitakin päivän lukuja. Virallisissa tilastoissa on koko vuoden tiedot vasta vuodesta 2014, jolloin Filippiineillä tehtiin 9 945 murhaa ja 5 520 tappoa.[2]  Se tarkoittaa 1289 henkirikosta kuukaudessa. Lehtitietojen mukaan huumesodassa on viidessä kuukaudessa tapettu 5 500–6 000 henkilöä, eli noin 1 200 henkilöä kuukaudessa. Kun tähän lisätään kaikki muut murhat ja tapot, on luku vähintään yhtä suuri kuin edellisinä vuosina.

Muusta rikollisuudesta ei valitettavasti ole uskottavasti vertailukelpoista tilastotietoa vielä saatavissa ja muutoinkin jokunen kuukausi on liian lyhyt aika muutosten arviointiin. Filippiineillä on monissa rikostilastoissa huomattavia vuosittaisia vaihteluita. Rikollisuuden tilastointiperusteet muuttuvat ja ennen kaikkea vaihtelua on rikosilmoitusten tekemisalttiudessa. Tällä hetkellä poliisi on niin kiinni huumesodassa, että sillä ei ole aikaa muiden rikosten käsittelyyn ja voi olla, että nykyisessä tilanteessa jotkut eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen.

”Huumesodassahan tapetaan vain pahoja ihmisiä”

Kovasanaisessa puheessaan Duterte sanoi, että ”on kolme miljoonaa huumeriippuvaista. … Mielelläni teurastaisin heidät … kaikki rikolliset lakkauttaakseni maani ongelman ja pelastaakseni seuraavan sukupolven tuholta.” (PDI 30.9.2016) Presidentti ei varmaan tosissaan halua lahdata miljoonia, mutta taustalla olevan perusajatuksen hän on todennut useaan otteeseen. Kun hoidetaan pois päiviltä huumekauppiaat, niin ongelmat ovat poistuneet. Historia on kuitenkin osoittanut, että jostain kumman syystä sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus vaan syntyvät seuraavassakin sukupolvessa.

Filippiineillä kuulee toteamuksia, että tapetut ovat ansainneet kuolemansa. Tapettujen joukossa on joitakin huumekaupan suuria tekijöitä, mutta valtaosa on ollut tavallisia köyhien alueiden miehiä tai naisia, jotka ovat retkahtaneet huumeisiin. Suuri osa heistä tekee päivittäin töitä esim. tricycle-kuskeina tai katukauppiaina ja elättävät perhettä – ei pahoja ihmisiä vaikka ovatkin ongelmissa. Useimmat tapetuista eivät ole varsinaisia huumediilereitä, mutta huumeiden käyttäjillä aineiden rahoitukseen liittyy yleisesti pienimuotoista aineiden välitystäkin. Se ei kuitenkaan ole syy teloittaa heitä. He ovat ennemminkin hoidon ja tuen tarpeessa. Osa tietysti syyllistyy myös ryöstöihin yms., mutta sekään ei oikeuta tappamista.

”Huumerikolliset raiskaavat”

Tappamisten puolustamiseksi esitetään usein kuvauksia tapauksista, joissa huumerikollinen on raiskannut pieniä lapsia. Nämä henkilöt kuuluvat ehdottomasti pitkäksi aikaa vankilaan ja siellä hoitoihin. Shabu lisää raiskausalttiutta, mutta on liioiteltua sanoa, että raiskaukset olisivat erityisesti vain huumeongelmiin liittyvä rikos. Filippiineiltä ei valitettavasti saa tilastoa, ketkä ja minkä aineen vaikutuksissa raiskauksia tekevät. Kansainvälisistä tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että valtaosa raiskauksista tapahtuu tuttavapiirissä, joten ulkopuolisten tekemät ”puskaraiskaukset” ovat poikkeuksellisia vaikka raakoja ovatkin. Perheväkivaltaan ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy useammin alkoholi kuin huumeet.

Raiskaus on tyypillisesti sellainen rikos, joista tehdään hyvin vähän rikosilmoituksia. Eurooppalaisissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin kymmenesosassa tapauksista tehdään rikosilmoitus. Tosin määrään vaikuttaa se, kuinka paljon rohkaistaan ilmoitusten tekemiseen ja minkälaisen kohtelun uhri saa. Filippiineillä tilastoitu taso n. 10 000 raiskausta vuodessa on pieni murto-osa todellisista luvuista.

”Huumesodan vastustajat puolustavat rikollisten oikeuksia, mutta eivät ole yhtään kiinnostuneita uhrien oikeuksista”

Rikokset aiheuttavat suunnattomia kärsimyksiä uhreille ja uhrien tulee saada kaikki mahdollinen apu sekä korvauksia rikolliselta. Rikollisen tappaminen ja kosto eivät kuitenkaan saa tehtyä tekemättömäksi eivätkä hyvitä kärsimystä. Parasta ennaltaehkäisyä on saada laki ja järjestys toimimaan niin, että rikokset selvitetään ja niistä joutuu oikeuden edessä vastuuseen. Uhrille pitää turvata tarpeellinen hoito ja taloudellinen tuki, mutta tulevien rikosten vähentämiseksi myös vangille tulee antaa hoitoa ja koulutusta, joka parantaa mahdollisuuksia palata yhteiskuntaan tuottavaksi kansalaiseksi.

Kuuluuko 9-vuotias vankilaan?

Filippiinien kongressissa on esitetty, että rikoksista tuomitsemisen alaikäraja laskettaisiin yhdeksään vuoteen. Jo nyt on lasten oikeuksien kannalta ongelma, että 15-vuotiaat sullotaan aikuisten kanssa samoihin vankiloihin, joissa ei ole edes nukkumatilaa kaikille.

”Kansainvälinen ihmisoikeusliike on vain USA:n imperialismin käsikassara Duterten syrjäyttämisessä”

Ihmisoikeusliikkeen lähtökohtana ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien mukaiset universaalit perusoikeudet, joista tärkein ihmisen elämisen oikeuden kunnioittaminen. Tältä osin kaikkia maita arvioidaan samoilla standardeilla. Maailmassa on varmaan enemmistössä maista huonompi ihmisoikeustilanne kuin Filippiineillä ja järjestöillä on jatkuvasti ympäri maailmaa kohdistuvia kampanjoita, mukaan lukien Yhdysvaltojen ihmisoikeudet. Liikkeet eivät ole unohtaneet, mitä tapahtuu Syyriassa tai vaikkapa Nigeriassa puhumattakaan Suomen pakolaispolitiikasta.

Ihmisoikeusliikkeellä ei ole mitään intressiä Filippiinien hallituksen kaatamiseen, mutta tietysti se puolustaa filippiiniläisten oikeuksia tulla kohdelluksi inhimillisesti. Toisaalta on varmaa, että jos kongressi on palauttamassa kuolemantuomiota, sitä vastaan kampanjoidaan.

Lähteet

[1] http://data.gov.ph/catalogue/dataset/crime-statistics—top-15-urbanized-cities-2010-2015/resource/9c31ea6a-c680-448a-8a42-e799a69e49d9?inner_span=True

[2] https://psa.gov.ph/sites/default/files/PIF%202016.pdf