Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1 / 2021

Mabuhay 1 / 2021

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 12.4.2021

Koronatilanne pahenee

Viime viikkoina Filippiineillä on todettu enemmän uusia koronatartuntoja kuin kertaakaan pandemian aikana, 10 000 – 15 000 tapausta päivässä. Yhteensä koronaan sairastuneita on 865 000 ja kuolleita 15 000 (tilanne 11.4.2021). Tilastojen mukaan Filippiineillä on väestömäärään suhteutettuna vähemmän todettuja koronatapauksia kuin Suomessa, mutta siellä on testattu huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Suomessa.

Nyt erityisenä huolen aiheena on Metro-Manilan sairaanhoidon vastaanottokyky. Vakavasti sairastuneita on käännytetty jopa kymmenistä sairaaloista pois, kun vapaita paikkoja ei ole. Petipaikka saattaisi vielä jostain löytyä, mutta hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi. 

Metro-Manila ja sitä ympäröivät provinssit olivat kaksi viikkoa tiukennetussa sulkutilassa (enhanced community quarantine ECQ), mutta 12.4. lukien sulkutilaa lievennettiin asteella (modified enhanced community quarantine MECQ). Alueella jatkuu edelleen yöllinen liikkumiskielto klo 20–05. Koko maa on ollut jo vuoden vaihtelevasti eriasteisissa sulkutiloissa.

Erap koronan takia tehohoidossa

83-vuotias ex-presidentti Joseph ”Erap” Estrada joutui sairaalaan ja hengityslaitehoitoon koronan takia. Viimeisimpien tietojen mukaan hänen terveydentilansa on hieman parantunut eikä hän ole enää hengityslaitteen tarpeessa.

Talous supistui, nyt taas kasvua

Filippiinien talous ei ole selvinnyt vaurioitta sitkeästä koronavirusepidemiasta. Samaan tapaan kuin muualla Aasiassa, on talous hidastunut, kun turistikohteita on jouduttu sulkemaan ja ravintoloiden asiakasmääriä rajoittamaan koronan leviämisen estämiseksi. Filippiinien koronatilanteen lasketaan olevan Indonesian ja Myanmarin ohella pahin Kaakkois-Aasiassa. Yli puolet tapauksista on pääkaupunki Manilassa, joka vastaa suuresta osasta maan taloudesta.

Viime vuonna Filippiinien talous supistui 9,5 prosenttia eli eniten maan tilastohistoriassa. Sekä kotimainen kulutus että julkiset investoinnit olivat viime keväänä syöksykierteessä, joka oikeni vain hieman vuoden loppua kohden, kun rajoituksia päästiin syksyllä jonkun verran purkamaan. Rajoitukset ovat vaikuttaneet etenkin palveluihin, jotka muodostavat reilusti yli puolet kansantuotteesta. Noin kolmannes filippiiniläisistä elää köyhyysrajan alapuolella ja koronan leviäminen on vain pahentanut tilannetta.

Työttömyys lähes kaksinkertaistui yli kymmeneen prosenttiin viime vuonna käytyään keväällä lähes 18 prosentissa. Lisäpainetta ovat tuoneet pandemian takia ulkomailta kotiutuneet filippiiniläiset, jotka ovat yleensä lähettäneet kotimaahansa lisätuloja. Omana rasitteenaan olivat maaseudulle loppuvuonna iskeneet taifuunit, jotka laskivat maatalouden tuotantoa. Tämä on näkynyt myös useiden elintarvikkeiden kallistumisena.

Presidentti Rodrigo Duterte on esitellyt laajan elvytysohjelman, jonka avulla talous on tarkoitus saada takaisin vauhtiin tänä vuonna. Sen tehokkuudesta ollaan kuitenkin montaa mieltä. Duterten kunnianhimoisena tavoitteena on ollut köyhyyden vähentäminen, mutta nyt tavoite näyttää taas luisuvan kauemmaksi.

Apua ei saatane enää rahapolitiikasta, sillä Filippiinien keskuspankki laski jo viime vuonna korkojaan useaan otteeseen ja nyt inflaation kiihtymisestä on jälleen merkkejä. Helmikuussa inflaatio ylsi 4,7 prosenttiin lähinnä elintarvikkeiden hintojen kallistuessa. Keskuspankin ennusteen mukaan inflaatio pysyy tänä vuonna 2-4 prosentin haarukassa. Viime vuonna inflaatio pysyi aisoissa kasvaneen työttömyyden ja heikentyneen kysynnän myötä.

Tänä vuonna talouden uskotaan kääntyvän selvään kasvuun, mikä tosin riippuu pitkälti alueen mahtimaan Kiinan talouden kasvuvauhdista sekä koko maailmantalouden elpymisestä, jos koronapandemia saadaan hallintaan. Pidemmällä tähtäimellä kasvua rajoittaa edelleen Filippiinien puutteellinen infrastruktuuri, jota on pyritty kohentamaan hallituksen investointiohjelmilla. Tämä on toisaalta merkinnyt velkaantumista. Se oli ennen pandemiaa saatu jo selvään laskuun. Filippiinien julkinen velka ylsi viime vuonna jo lähes 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja tänä vuonna sen ennakoidaan paisuvan edelleen.

Ruokaa riittää

Maatalousministeri William Dar vakuuttaa, että kaikesta huolimatta ruoasta ei tule tänä vuonna pulaa. Mm. riisin satonäkymät ovat paremmat kuin viime vuonna.

Afrikkalainen sikarutto on johtanut myös Filippiineillä joukkoteurastuksiin ja sianlihan hinnan nostopaineisiin. Hallitus on määrännyt helmikuun alussa tilapäisen hintakaton sian- ja kananlihalle.

Ihmisoikeusjärjestö TFDP kampanjoi punaiseksi leimaamista vastaan: “Rauhaan pyrkiminen ei ole terrorismia!”

Vaarallinen antiterrorismilaki

Viime heinäkuussa astui voimaan kiistelty antiterrorismilaki, joka kriitikoiden mukaan sisältää lukuisia ihmisoikeuksia heikentäviä pykäliä. Lakiin on tehty 37 valitusta, joiden käsittely korkeimmassa oikeudessa on kesken koronan takia.

Huolta on herättänyt lain lavea terrorismin määritelmä, jonka mukaan mm. edunajo, protestointi, työnseisaus, joukkotoiminnot ym. poliittisten oikeuksien harjoittaminen todetaan terroristiseksi rikokseksi, jos tarkoituksena on aiheuttaa henkilölle kuolema tai vakava fyysinen haitta tai luoda vakava riski yleiselle turvallisuudelle. Samoin terrorismia on kansaan tai kansanryhmiin kohdistuva pelon ilmapiirin luominen tai valtiovallan uhkaaminen ja maan poliittisten, taloudellisten tai sosiaalisten rakenteiden horjuttaminen.

Edellä on vain osittainen kuvaus lain terrorismin määrittelystä.  Kiistämättä monet edellä mainitut toimet ovat terroristisia tekoja, mutta kyse onkin siitä, miten ja kuka määrittelee kenetkin terroristiksi.

Lain sisältämä antiterrorismineuvosto (Anti-Terrorism Council ATC) määrittelee, kuka tai mikä järjestö on terroristinen. ATC ylläpitää listaa näistä järjestöistä ja henkilöistä, joilla ei käytännössä ole mahdollisuuksia puolustautua vääriäkään luokitteluita vastaan. ATC:n jäseninä on 10 ulko- ja turvallisuussektorin ministeritason henkilöä, joista puolet on kenraaleita. Sen sijaan neuvostossa ei ole esim. ihmisoikeuskomission (CHR) edustajaa.

Ensi toimina ATC määritteli kommunistisen puolueen (CPP) ja sen armeijan (NPA) terroristisiksi järjestöiksi ja satojen ihmisten nimet terroristilistalle.

Pidättäminen ilman määräystä

Laki sallii asevoimille ja lainvalvojille henkilön pidättämisen normaalin pidätysmääräyksen sijaan ATC:n luvalla. Henkilö voidaan pitää pidätettynä ilman nostettua syytettä 24 vuorokautta.

Tavoitteena CPP/NPA:n tuhoaminen 2022 mennessä

Presidentti Duterte yritti kautensa alkupuolella neuvotella kommunistipuolueen kanssa rauhasta ja olisi ehkä vielä antanut uudenkin mahdollisuuden. Asevoimien kenraalit sen sijaan eivät usko neuvotteluihin ja ennen kaikkea eivät halua rauhaa sellaisilla ehdoilla, joilla kommunistit saisivat vaikutusvaltaa yhteiskunnan rakentamiseen. He haluavat ratkaista riidan asein ja eristämällä kommunistisissit väestöstä.

Viimeksi mainittuun tarkoitukseen perustettiin ”Toimeksianto paikallisen kommunistien aseellisen konfliktin lopettamiseksi” (National Task Force Ending Local Communist Armed Conflict, NTF-ELCAC). Tavoitteena on saada mm. rahan houkuttelemana kansalaiset irtisanoutumaan kommunisteista.

NTF-ELCAC on saanut tälle vuodelle 16,4 miljardin peson budjetin (vajaat 300 milj. euroa). Jokainen barangay (kylä/kaupunginosa), joka osoittaa olevansa kommunistivapaa, saa 20 milj. pesoa ylimääräistä kehitysrahaa esim. teiden tai koulujen rakentamiseen. Asukkaita mm. kehotetaan ilmoittamaan kaikista havaitsemistaan NPA:n sissien liikkeistä armeijalle. Kylien porteille pystytetään kylttejä, jonka mukaan kommunistit eivät ole tervetulleita tähän kylään. Jos joku vastustaa tämänkaltaista toimintaa, päätyy nopeasti itse epäiltyjen listalle. Manilan pormestari Isko Moreno osoitti melkoista rohkeutta, kun käski poistamaan tuollaiset kyltit kaupungin rajoilta, koska ei hyväksy minkään asukasryhmän syrjintää.

Punaleima aseena

Antiterrorismilain vaara näkyy siinä, että laillisesti toimivia henkilöitä ja esim. ammattijärjestöjä leimataan kommunistisiksi. Filippiineillä punaleima merkitsee valitettavan usein armeijalle vapaita käsiä toimia ja kuolemanriskiä.

NTF-ELCAC:n ja sen puhemiehen, kenraaliluutnantti Antonio Parladen toimesta ihmisiä on leimattu julkisesti olemattomin perustein vähintään terroristien avustajiksi. Tässä suhteessa hän ei noudata edes antiterrorismilakia, jossa antiterrorismineuvosto määrittelee, kuka kuuluu terroristilistalle.

Parladen listalle on päässyt lukuisia henkilöitä, joilla varmasti ei ole yhteyttä kommunistipuolueeseen. Heitä on esim. Inquirerin toimittaja Tetch Torres-Tupas, näyttelijät Angel Locsin ja Liza Soberano sekä Miss Universe Catriona Gray. Punaleiman saivat myös ex- korkeimman oikeuden jäsenet Antonio Carpio and Conchita Carpio Morales, kun he ovat valittaneet korkeimpaan oikeuteen antiterrorismilaista.

Tappakaa Duterten luvalla

Duterte sanoi puhuessaan NTF-ELCAC:n tilaisuudessa 5.3.2021 poliiseille ja sotilaille, että ”Jos tulee yhteenotto ja näet heidät aseistettuina, tapa, tapa heidät, älä välitä ihmisoikeuksista. Minä olen se, joka menee vankilaan”.

Ei mennyt kuin kaksi päivää ja tuli ”Bloody Sunday”. Neljän provinssin laajuisessa poliisin ja armeijan yhteisiskuissa tapettiin yhdeksän vasemmistolaisten kansalaisjärjestöjen aktiivia, vaikka ei ollut kyse aseellisesta taistelusta. Viime vuonna tehtiin Negrosilla vastaavia tappavia iskuja vasemmistolaisten järjestöjen toimistoihin ja toimitsijoiden koteihin.

Joulukuussa 2020 tapettiin Panayn saarella hämäräperäisessä operaatiossa yhdeksän tumandok-alkuperäiskansaa edustavan Tumanduk-järjestön johtohenkilöä ja 16 muuta pidätettiin. NTF-ELCAC on leimannut Tumandukin kommunistien peitejärjestöksi.

NTF-ELCAC on luokitellut kaikki Makabayaniin kuuluvat puolueet ja lähellä olevat ammattiliitot, talonpoikais-, opiskelija- ym. -järjestöt kommunistisiksi, joten NPA:n tuhoamistavoite kattaa kaikki nämä järjestöt.

Varmasti näistä järjestöistä löytyy henkilöitä, joilla on ainakin ollut siteitä kommunistiseen puolueeseen. Suunnitelmat kieltää Makabayania osallistumasta vaaleihin ja järjestöjä toimimasta laillisesti voivat pakottaa kansalaisaktiiveja siirtymään epätoivottuun maanalaiseen toimintaan, kuten vuoden 1972 Marcosin sotatilalain julistuksen jälkeen. Demokratiassa olisi parempi antaa erilaisia ajatussuuntauksia edustavien järjestöjen toimia avoimesti ja väkivallattomasti.

Kadut julkista liikennettä suosimaan

Jopa 87 prosentin mielestä katuliikenteessä tulisi priorisoida julkista liikennettä, polkupyöräilyä ja jalankulkua suhteessa yksityisautoiluun, arvioivat marraskuussa 2020 Social Weather Stationin kyselyyn vastanneet. Samoin 85 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että heidän kunnastaan voi tulla hyvä paikka pyöräilyyn ja jalankulkuun.

Pyöräilyn suosiota ovat lisänneet sulkuajan autoliikenteen rajoitukset. Manilassa on mm. jeepneyille annettu huomattavasti vähemmän toimilupia kuin ennen koronaa, ja busseissakin sallittuja paikkamääriä on vähennetty. Toisaalta pyöräilijöille on avattu pääväylillä omia kaistoja.

Kiinan laivoja luvatta Filippiinien vesillä

Filippiinien rannikkovartiosto ilmoitti 220 kiinalaisen laivan ankkuroineen 7.3.2021 Juan Felipe-riutan edustalle Spratlyn saaristossa. Filippiinit katsoo alueen kuuluvan Filippiinien talousvyöhykkeeseen.

Huolimatta ulko- ja puolustusministeriöiden lukuisista protesteista on riutan alueelle jäänyt kymmeniä kiinalaisaluksista. Kiina on todennut, että Etelä-Kiinan meren yhdeksän pisteen linjan sisällä olevat saaret ja riutat kuuluvat Kiinalle.

Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinken vakuutti, että USA tulee aina seisomaan liittolaisensa rinnalla. Yhdysvallat varoitti 9.4. Kiinaa aggressiivisista liikkeistä Filippiinejä vastaan. Ulkoministeriön puhemies Ned Price totesi, että aseellinen hyökkäys Filippiinien asevoimia tai laivoja vastaan käynnistää Yhdysvaltojen ja Filippiinien keskinäisen puolustussopimuksen avunantovelvoitteen. Lentotukialus Theodore Roosevelt saapui 4.4. Etelä-Kiinan merelle “rutiinioperaatioihin”. Operaatio ei liity vain Juan Felipen tapahtumiin, vaan USA:n haluun näyttää voimaansa Kiinan ominaan pitämillä vesillä.

Filippiinien ja USA:n puolustusministerit Delfin Lorenzana ja Lloyd Austin keskustelivat puhelimitse 11.4. alueen turvallisuustilanteesta ja alkavista yhteisistä Balikatan-sotaharjoituksista. Tällä kertaa harjoitukset pidetään kuitenkin tavanomaista pienempänä, vain 1 700 sotilaan voimin.

Austin painotti vierailevien joukkojen sopimuksen (Visiting Forces Agreement, VFA) merkitystä maiden sotilaalliselle yhteistyölle. Presidentti Duterte päätti vuosi sitten lakkauttaa sopimuksen, mutta on asevoimien toiveesta lykännyt jo kahteen kertaan irtisanomisen voimaanastumista puolella vuodella.

Lorenzana lupasi keskustella presidentin kanssa sopimuksen jatkamisesta. Duterte totesi syksyllä, että jos Yhdysvaltojen asevoimat haluavat läsnäoloa Filippiineillä, tulee sen maksaa enemmän Filippiineille. Presidentti totesi myös, että Yhdysvaltojen tulisi toimittaa vastikkeeksi Filippiineille koronarokotteitaan. Lorenzana pyysi Austinia myötävaikuttamaan siihen, että Filippiinit saisi tilaamansa 20 miljoonaa Modernan rokotetta ja Austin lupasi puhua asianomaisille tahoille.

Vaikka ulko- ja puolustusministerit ovat käyttäneet toistuvasti kovaa kieltä Kiinan laivojen tunkeutumisesta Filippiinien aluevesille, on presidentti Duterte vältellyt suoraa kannanottoa asiaan ja on sanonut haluavansa rauhanomaisen ratkaisun kiistaan.

Kirjoittajat
Sami Noponen (talous)
Pekka Borg (muut osiot)

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

30.12.2020, Pekka Borg

Blogi 30.12.2020, Pekka Borg

Ei kuolemanrangaistuksille

Poliisi Jonel Nuezca ampui kiivastuksissaan riidan jälkeen naapuriperheensä äidin ja aikuisen pojan. Silminnäkijän video murhasta levisi sosiaalisessa mediassa ja herätti kovaa tuohtumusta poliisien väkivaltaa vastaan. Jo seuraavana päivänä muutama senaattori ehdotti ratkaisuksi kuolemantuomion palauttamista. Poliisi on Filippiineillä ollut osallisena tuhansissa epämääräisissä tapoissa, joita ei ole edes tutkittu. Kuolemanrangaistukseen nähden parempi ratkaisu olisi järjestää poliisin aiheuttamien kuolemien riippumaton tutkinta ja pitää huoli siitä, että kukaan vakavan rikoksen tehnyt ei pääse välttämään oikeudellista vastuuta ja vankilarangaistusta. Filippiinit-seura on perustamisestaan lähtien vastustanut kuolemanrangaistuksia ja puolustanut muutoinkin ihmisoikeuksia.

”Vanhempi ylikonstaapeli” Nuezca menetti malttinsa ja ampui 20.12. riidan jälkeen naapuriperheen äidin ja 25-vuotiaan pojan. Nuezcalla oli ollut jatkuvampaa riitaa uhrien kanssa, mutta nyt ärsytyskynnyksen ylitti naapurin räjäyttämä itsetehty paukkupommi. Tapahtunut ei liittynyt mitenkään virkatehtävien hoitoon, mutta vuosina 2016 ja 2018 Nuezca on jo ollut tutkittavana kahdesta huumeoperaatioon liittyneestä kuoliaaksi ampumisesta. Kummastakaan tapauksesta ei nostettu syytteitä riittävän näytön puutteessa. Nyt on vankilatuomioon varmaa näyttöä, kun 16-vuotias tyttö julkisti sosiaalisessa mediassa videon tapahtuneesta.

Huumesodassa poliisi on tappanut presidentti Rodrigo Duterten kaudella noin 6 000 ihmistä, ja lähes aina poliisin selityksenä on, että epäilty rikollinen ampui ensin. Poliisivoimat ovat tottuneet siihen, että viranomaistoimituksissa tapahtuneista ampumisista heitä ei tutkita eikä rangaista. Ne pari tuomiota perusteettomasta aseenkäytöstä ovat liittyneet tapauksiin, joissa julkisuuteen on päässyt esim. valvontakameran dokumentointi tapahtuneesta. Tunnetuin tapaus on vuodelta 2017, kun valvontakameralla näkyi poliisit rahtaamassa 17-vuotiasta Kian delos Santosia kulman taakse ammuttavaksi.

Tämän vuoden kahdesta tapauksesta on myös pitkät vankilatuomiot tiedossa. Kesäkuun lopulla Jolon saarella poliisit ampuivat tarkastuspisteellä neljä armeijan tiedustelusotilasta. Poliisit yrittivät peitellä jälkiään, mutta armeija piti huolen, että 9 osallista poliisia joutuu tuomittavaksi.  Tapaus oli traaginen siinäkin mielessä, että tiedustelijat olivat jäljittämässä kahta islamistia, joiden elokuussa tekemässä itsemurhaiskussa kuoli 14 henkilöä. Armeijan suhtautuminen poliisin toimiin joutui koville jo huhtikuussa, kun poliisi ampui pidätystilanteessa kaiken kansan nähden posttraumaattisesta stressistä kärsineen entisen sotilaan, Winston Ragosin.

Poliisi on kyllä pyrkinyt siivoamaan riveistään pahimpia ylilyöntejä tehneitä työntekijöitään varoituksin, siirroin toisiin tehtäviin tai erottamalla virasta, mutta henkirikostutkintaan päätyy hyvin harva tapaus.

Senaattorit vaativat kuolemantuomiota

Ei mennyt kuin päivä Nuezcan murhateosta, kun useampi senaattori vaati tapauksen perusteella kuolemantuomion käyttöönottoa. Senaatin presidentti Vicente Sotto ilmoittikin, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen on kevään istuntokauden kiireellisten tehtävien listalla. Kuolemantuomion käyttöönotto oli presidentti Duterten keskeisimpiä vaalilupauksia. Kun asia ei ole edennyt, hän linjasi viime heinäkuussa kansakunnan tila -puheessaan tärkeimmät tavoitteet kautensa kahdelle viimeiselle vuodelle. Kuolemanrangaistuksen käyttöönotto oli listan kärkipaikoilla.

Presidentille uskollinen kongressin edustajainhuone hyväksyi helmikuussa 2017 lakialoitteen kuolemantuomioista läpihuutojuttuna ilman varsinaista keskustelua. Sen sijaan senaatissa kriittinen enemmistö ei kannattanut kuolemantuomiota, ainakaan tilanteessa, jossa Filippiinien oikeusjärjestelmä ei kykene turvaamaan reilua oikeudenkäyntiä kaikille.  Vuoden 2019 välivaaleissa senaattiin valittiin lisää Duterten lähimpiä tukijoita kuten Bong Go ja Bato Dela Rosa, joten kuolemanrangaistuksen läpimenon mahdollisuudet ovat voimistuneet.

Presidentti Ramosin aikana vuonna 1996 otettiin kuolemanrangaistukset käyttöön, mutta Gloria Macapagal-Arroyon presidenttikaudella vuonna 2006 laki kumottiin.

Kuolemanrangaistuksen pelote ei vähennä murhia

Kuolemantuomion tarpeellisuutta perustellaan erityisesti pelotevaikutuksella, jonka mukaan vain kuoleman uhka estää henkilöä ryhtymästä vakavaan rikokseen. On tehty lukuisia tutkimuksia kuolemanrangaistuksen henkirikoksia ehkäisevistä vaikutuksista. Yhdysvaltalainen kansallisten tiedeakatemioiden tutkimusneuvosto teki yhteenvetoanalyysin aiheeseen liittyvistä tutkimuksista vuosilta 1976–2012. Analyysin mukaan nämä tutkimukset eivät kykene osoittamaan, että kuolemanrangaistuksen pelote vähentäisi henkirikoksia. Tosin tutkimukset eivät antaneet näyttöä päinvastaisestakaan, että kuolemanrangaistus lisäisi murhia. Mikään tutkimuksista ei sisältänyt tietoa, joka olisi mahdollistanut kuolemanrangaistuksen ja muiden rangaistusmuotojen pelotevaikutuksen vertailun.[i]

Kuolemanrangaistuksen pelko ei kuitenkaan ole missään maassa estänyt ihmisiä tekemästä vakavia huume- tai henkirikoksia. Monet henkirikokset tehdään Nuezcan tyyliin äkkipikaistuksissa tai päihtyneenä, ja siinä tilanteessa tekijä tuskin miettii rangaistusseuraamusten vaihtoehtoja. Tekijä ryhtyy harkitusti vakavaan rikokseen vain, jos arvioi kiinnijäämisen riskin olemattoman pieneksi. Filippiineillä on esimerkiksi tehty tuhansia murhia moottoripyörän kyydistä ampumalla ja tosi harva on jäänyt kiinni. Jos rikosta suunnittelevat kokisivat kiinni jäämisen todennäköiseksi, luopuisivat useimmat teosta. Loppuikä vankilassa olisi heille lähes yhtä hirvittävä pelote kuin kuolema.

Yksi tärkeimmistä perusteista kuolemanrangaistuksia vastaan on, että se johtaa väistämättä myös vääriin tuomioihin, jossa syyttömiä teloitetaan. Esim. Yhdysvalloissa on vuoden 1973 jälkeen todettu oikeuden päätöksellä 173 kuolemaan tuomittua syyttömäksi.[ii] Monet heistä ehtivät virua kymmeniä vuosia vankilassa odottamassa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa. Ainakin 18 teloitetun osalta on myöhemmin löytynyt näyttöä syyttömyydestä.[iii] Onko oikein ottaa käyttöön niin lopullinen rangaistus kuin kuolemantuomio, jos sen seurauksena kuolee syyttömiäkin?

Filippiinien oikeusjärjestelmässä vääriä kuolemantuomioita tehtäisiin varmasti vähintään yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Kuolemanrangaistukset kohdentuisivat erityisesti köyhiin ja alhaisesti koulutettuihin, joilla ei ole kykyä eikä varoja palkata kunnon asianajajaa.

Pelotevaikutuksen ohella kuolemantuomioita on perusteltu sillä, että vain siten uhri ja omaiset saavat oikeutta. Varsinkaan henkirikosta ei voi hyvittää millään. Rikollisen tappaminen ei kuitenkaan tuo menetettyä läheistä takaisin ja tuskin se pidemmän päälle lohduttaakaan. Yhteiskunnan ja rikoksen uhrienkin kannalta parasta olisi, että saisimme tuettua vaikeassakin elämäntilanteessa olevia nuoria ennen kuin he lähtevät rikolliselle tielle. Toisaalta kaikkien turvaa lisäisi se, että voisimme edesauttaa rikostuomionsa suorittaneiden paluuta yhteisöömme täysivaltaisena jäsenenä. Kaikenlainen syrjintä ja kiusaaminen vain luo perustaa rikollisuudelle seuraavissakin sukupolvissa.

Kuolemanrangaistuksille on parempia vaihtoehtoja. Rikoksesta pitää seurata oikeudenmukainen rangaistus. Se edellyttää riittävää lainvalvontaa, rikosten tehokasta selvittämistä ja reilua oikeudenkäyntiä, jossa köyhää ja rikasta kohdellaan samalla lailla. Lisäksi tarvitaan tukitoimia, joilla voitaisiin ehkäistä ennalta rikollisuutta ja rikoskierteen jatkumista. Tulee mieleen pitkä lista: lapsiperheiden tukeminen, koulupudokkuuden ehkäiseminen, toimeentulon, asumisen ja työllistymisen turvaaminen, päihde- ja mielenterveyden palvelut ja vankila-aikainen rikoksettomaan siviilielämään valmistaminen.

Kuolemanrangaistuksiin perustuva yhteiskunta vain lisää väkivaltaisuutta, siksi

ei kuolemanrangaistuksille !


[i] National Research Council 2012. Deterrence and the Death Penalty. Washington, DC: The National Academies Press.

[ii] https://deathpenaltyinfo.org/policy-issues/innocence-database

[iii] https://deathpenaltyinfo.org/policy-issues/innocence/executed-but-possibly-innocent

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

27.10.2020, Pekka Borg

Blogi 27.10.2020, Pekka Borg

Filippiinien koulut korona-aikana

Kuva: Salla Kallio.

Filippiineillä 25 miljoonaa koululaista aloitti lukuvuotensa etäopetuksessa ja paluuta lähiopetukseen ei presidentin mukaan ole luvassa ennen kuin koronarokote on käytössä. Filippiinit-seuraa kiinnostaa koululaisten tilanne siksikin, että seuran kummihanke kerää tukea vähävaraisille filippiiniläisille koululaisille ja opiskelijoille.

Koulua vain etäopetuksena

Koronan seurauksena koulujen lähiopetus lopetettiin Filippiineillä maaliskuussa.  Asian hyvä puoli on, että kouluvuosi päättyy normaalisti jo huhtikuun alussa, joten erityisjärjestelyihin jouduttiin vain pariksi viikoksi. Koulut velvoitettiin ensisijaisesti turvaamaan, että oppilaat voivat suorittaa lukuvuoden päättökokeet.

Myös uusi lukukausi tietää vaikeuksia. Presidentti Duterte ei salli paluuta lähiopetukseen ennen kuin koronarokotetta on saatavilla, eli parhaassakin tapauksessa joskus ensi vuoden alkupuolella. Lukuvuoden olisi pitänyt käynnistyä jo kesäkuussa, mutta alkamispäivää lykättiin lokakuun viidenteen, jotta opetusministeriö ehtisi valmistamaan etäopetukseen aineistot ja rakentamaan yhteydet, joilla opetusta välitetään koteihin. Toivoton tehtävä Filippiinien oloissa.

Suomessakin oli vaikeata siirtyä pikaisesti etäopetukseen, mutta Filippiineillä ongelmat ovat ymmärrettävästi eri luokkaa. Ensisijainen etäopiskelun malli olisi vuorovaikutteinen opiskelu, jossa opettaja ja koko luokka pitäisivät videoyhteydellä oppituntia. Tämä ei kuitenkaan toimi kuin parempien piirien kouluissa. Suurella osalla perheistä ei ole tietokoneita tai älypuhelimia. Tai jos yksi puhelin sattuu olemaan, niin sen käyttö on jaettu perheen useamman koululaisen kesken. Ja nettiyhteydet ovat varsinkin syrjäisillä seuduilla niin huonoja, että opetus videoyhteydellä ei vaan onnistu.

Monista kodeista löytyy kuitenkin radio tai televisio, vaikka tietokonetta ei olisikaan. Siksi  koululaisille on valmistettu 6 000 radio- ja televisioluentoa. Luennointi on yksisuuntaista, mutta on sentään jonkinlaista tiedonvälitystä itseopiskelun tueksi. Tosin pikaisesti tehtyjen luentojen laatua on pidetty vaihtelevana.

Useilla koulunkäynti on kuitenkin pelkkää itseopiskelua kotona. Opetusministeriö on keväästä lähtien valmistellut eri luokka-asteille itseopiskeluaineistoja (moduuleita), joissa tavoitteena on keskittyä vain välttämättömimpään oppimissisältöön. Ensisijaisesti ministeriö haluaa jakaa aineistoja ja harjoitustehtäviä digitaalisesti netistä ladattavina, mutta kun kaikilla ei ole laitteita, jaetaan enemmistölle moduulit painettuina. Oppilaille on jaettu yli 500 miljoonaa opiskelumoduulia, mutta nekään eivät ainakaan näin alkuun ole kaikkialla riittäneet jokaiselle.

Moduuliaineistot sisältävät lukutekstin ja erilaisia tehtäviä. Monin paikoin alle 18-vuotiailta on koronan takia kielletty poistuminen kotoa, joten vanhemmat toimittavat oppilaiden vastausvihot opettajalle. Useat ovat kokeneet vaikeaksi itseopiskelun ilman opettajan lähitukea. Ministeriö on luvannut palkata 10 000 opettajaa tai opintojen ohjaajaa avustamaan oppilaita. Manilassa avattiin 70 opettajan puhelinkeskus, jonne voi soittaa ongelmatilanteissa. Kaikilla oppilailla ei kuitenkaan ole puhelimia käytössä eikä usein rohkeuttakaan soittaa keskuksiin.

Julkisuudessa on riepoteltu aineistoista löytyneitä virheitä, mutta on kohtuutonta odottaa, että hirveällä kiireellä parissa kuukaudessa kasatut moduulit olisivat virheettömiä.  Varmasti löytyy jonkin verran asenteellistakin kasvatusta. Esim. mediaa koskevassa moduulissa kysyttiin: Jos sinulla on mahdollisuus valita, osallistuisitko tähän mielenosoitukseen? Väärä vastaus oli, että osallistuisin. Oikea vastaus oli: ”En, koska hallitus todella tekee parhaansa kaikkien filippiiniläisten hyväksi”.[i]

Edellä mainitut opetuksen toteuttamistavat eivät valitettavasti korvaa vuorovaikutteista lähiopetustilannetta, mutta ovat parempia kuin joidenkin ehdottama välivuosi kouluille. Opettajat pyrkivät olemaan oppilaiden tavoitettavissa niillä välineillä joita on.

Ei ole yllättävää, että Filippiineillä on todettu melun haittaavan kotiopiskelua, varsinkin ruuhkaisilla ja tiiviisti asutuilla kaupunkialueilla. Apulaissisäministeri Martin Diño kehottikin paikallisviranomaisia kieltämään metelöinnin päiväaikaan asuinalueilla, mm. videoiden huudattamisen, moottoripyöräilyn, äänekkään riitelyn. Melun aiheuttajia tulisi rangaista ja koirat ja kukot pitäisi ministerin mukaan pitää hiljaisena tarjoamalla niille riittävästi syötävää.[ii]

Korona lisää opetuksen eriarvoisuutta

Lukukauden alkuun mennessä ilmoittautui kouluun 24,8 miljoonaa oppilasta, mikä on 3 miljoonaa vähemmän kuin viime lukuvuonna. Valtion kouluihin ilmoittautui 22,6 miljoonaa oppilasta kuten viime vuonnakin. Luku sisältää kuitenkin vajaat puoli miljoonaa yksityisistä kouluista siirtynyttä koululaista.  Yksityisissä kouluissa aloitti vain 2,2 miljoonaa oppilasta, mikä on puolet vähemmän kuin viime lukuvuonna (4,3 milj.). Samoin vaihtoehtoisissa kouluohjelmissa opiskelevien määrä (lähinnä aikuisia peruskoulun suorittajia) puolittui 0,4 miljoonaan.[iii]

Noin suuri yksityiskoulujen oppilasmäärien aleneminen viittaa alemman keskiluokan taloudellisen aseman huonontumiseen koronan seurauksena. Vielä ei ole esitetty selvityksiä siitä, missä toista miljoonaa yksityiskoulusta poisjäänyttä oppilasta on, vai onko perheissä vielä harkintaprosessi kesken. Joka tapauksessa myös aiemmista valtionkoulujen oppilaista on vähintään puoli miljoonaa ”kateissa”.

Koronan yhtenä ilmeisenä seurauksena on yhden tai parin miljoonan köyhän perheen lapsen koulunkäynnin keskeytyminen. Tämä on ikävää takapakkia, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana Filippiinit on onnistunut oleellisesti vähentämään koulupudokkaiden määrää. Vuonna 2017 oli lapsista vain 5,3 % koulun ulkopuolella.[iv] Ansio tästä kehityksestä kuuluu erityisesti ns. 4P-ohjelmalle, jossa vähävaraiset perheet saavat ehdollista rahallista tukea, jos heidän lapsensa käyvät koulua.[v]

Lähiopetuksesta luopuminen tulee lisäämään entisestään oppilaiden välistä eriarvoisuutta. Verkkoyhteyden puutteesta kärsivät varsinkin oppilaat, jotka tarvitsisivat runsaasti opettajan tukea. Mobiiliyhteyksien osalta pitää myös muistaa, että verkon käytöstä pitää yleensä maksaa ajan tai siirrettävän datan mukaan. Se voi olla työttömäksi jääneiden perheissä niin iso kulu, että on riittävä syy ottaa lapsi pois koulusta, ainakin online-opetuksesta. Vaikka verkko vielä jotenkin toimisi, on opettajan lähes mahdotonta toimia vuorovaikutteisesti jopa 40 – 60 koululaisen kanssa.

Etäkoulutuksessa vielä korostuu oppilaiden digiosaamisen merkitys ja tietokonetta omistamattomat lapset jäävät tässäkin suhteessa paremmin toimeentulevista kumppaneistaan jälkeen. Lisäksi on tavallista, että vanhemmat eivät kykene auttamaan lapsiaan opetuksen sisällöllisissä asioissa, koska monet ovat käyneet koulua vielä vähemmän kuin lapsensa.

Yksityisiä kouluja käyvien varakkaampien oppilaiden tilanne on toisenlainen. Heidän kouluillaan ja oppilailla on tietokoneet ja paremmat verkkoyhteydet käytössä. Vanhemmatkin ovat yleensä koulutetumpia ja voivat tukea lapsiaan opiskelussa. Moni yksityinen koulu aloitti lukuvuoden etäopetuksena jo elokuussa ja sitäkin kautta opetuksen tasoerot kasvavat.

Filippiineillä olosuhteet ja resurssit ovat niin erilaisia, että täältä käsin on vaikea arvioida, ovatko rankat lockdown-toimet paras tapa hoitaa pandemiaa. Jopa konservatiivinenkin, yleensä presidentti Dutertea tukeva, lehdistö on arvostellut presidenttiä siitä, että hän on laittanut kenraalit lääkärien ja sosiaalialan ammattilaisten sijaan johtamaan sosiaali- ja terveydenhuollonkin toimintaa. Se heijastuu valittuihin ratkaisuihin ja ilmenee välillä tarpeettoman kovaotteisena poliisitoimintana.

Pitkäkestoisella etäkoululla on tunnetusti haittavaikutuksia. Kun koronan levinneisyys vaihtelee maan eri osissa, voi kysyä, olisiko ainakin taudin kannalta paremmilla alueilla mahdollista siirtyä vaikka osa-aikaiseen, vuorottelevaan lähikouluun.

Julkaisen lähiaikoina jatkoksi toisen kolumnin Filippiinien koulujärjestelmästä ja PISA-tutkimuksesta.


[i] Palace: DepEd module … (PDI 19.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[ii] LGUs told to enforce … (PDI 9.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[iii] DepEd reaches ‘100 percent enrollment’ in public schools

[iv]David & Albert & Vizmanos.  (2018) Out-of-School Children: Changing Landscape of School Attendance and Barriers to Completion. S. 7. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

[v] Emt.  S. 28. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

10.12.2016, Pekka Borg

Blogi 10.12.2016, Pekka Borg

Ihmisoikeuksista kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä

Kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää vietetään 10. joulukuuta. Filippiinit-seuralle ihmisoikeudet ovat olleet perustamisestaan lähtien tärkein arvo. Varsinkin presidentinvaihdoksen jälkeen käynnistynyt huumesota on nostanut esiin ihmisoikeuksien tilan Filippiineillä. Siksi haluan ottaa kantaa keskustelussa esitettyihin keskeisiin argumentteihin. Kirjoituksen negatiivinen sävy ei anna oikeata kokonaiskuvaa presidentti Duterten hallinnon saavutuksista, mutta ihmisoikeuskysymyksissä ei ole kovin paljoa myönteistä kerrottavaa. Pian tulee täyteen puoli vuotta Duterten virkaan astumisesta, joten siinä yhteydessä esitän kokonaisvaltaisemman arvion kehityksestä.

”Filippiineillä huumekauppa on niin levinnyt, että vain kova sota voi pelastaa tilanteen”

Missään maailmassa ei ole huumekauppaa pystytty voittamaan sodan keinoin, vaikka siihen on upotettu miljardeja esim. Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Afganistanissa tai Thaimaassa. Duterte lupasi hoitaa huumeongelman ja rikollisuuden kuntoon 6 kuukaudessa ja kun se ei näytä riittävän pyysi 6 kuukautta lisää. Huumeiden tarjontaa toimilla on kyllä onnistuttu oleellisesti vähentämään, mutta sotimalla ongelmaa ei ratkaista kuudessa vuodessakaan.

Duterte on toiminut järkevästi taistelussaan toista pahetta, korruptiota vastaan, ja paremmin tuloksin kuin yksikään presidentti tätä ennen. Silti yhtään korruptioon syyllistynyttä ei ole ammuttu. Huumeiden vastaisessakin kamppailussa on vaihtoehtoja.

”Davaossakin on kovilla otteilla saatu laki ja järjestys aikaan”

1980-luvulla Davao oli todella väkivaltainen kaupunki. Rikollisuuden lisäksi kaupungissa käytiin sisällissotaa, jossa armeijan lisäksi oli osapuolina NPA ja maan kovimmat vigilante-ryhmät, kuten Alsa Masa. Duterten runsaan 20 vuoden pormestariuden aikana tilanne parani huomattavasti mm. siksi, että hänellä oli hyvät keskustelusuhteet sekä NPAhan että moro-vapautusliikkeisiin. On kuitenkin täysin vailla faktoja väittää, että Davao olisi maailman rauhallisimpia kaupunkeja.

Edes 20 vuoden jälkeen huumeongelmaa ja väkivaltaa ei ole saatu aisoihin. Filippiinien poliisin (PNP) tilastojen mukaan Davaossa tehtiin vuosina 2010–15 yhteensä 1032 murhaa ja 245 tappoa[1], eli yli 200 ihmistä on tapettu vuodessa. Tämä on yli kaksinkertainen määrä koko Suomen tappoihin nähden, vaikka Suomi on henkirikosten väestöosuudessa Länsi-Euroopan johtava maa.

”Miksi laittomista teloituksista puhutaan vasta nyt – onhan niitä tehty ennenkin”

Laittomat teloitukset (extrajudicial killings) ei todellakaan ole Filippiineillä mikään uusi asia, mutta kyllä niistä on pidetty meteliä aina ennenkin. Itsekin olen kirjoittanut jo 1990-luvun alussa Amnesty Internationalin lehteen artikkelin laittomista teloituksista Filippiineillä.

Perusongelmana on, että armeija ja poliisi on jo diktatuurin aikoina saanut vapaat kädet tappaa ilman, että tarvitsisi pelätä oikeuden eteen joutumista. Tosin Marcosin aikojen jälkeen AFP:ssä ja PNP:ssä on annettu ihmisoikeuskoulutusta ja perusteettoman väkivallan käyttö vähenikin. Nyt kehitys on kulkenut Marcosin aikojen suuntaan, kun presidentin arvovallalla on vakuutettu, että poliisit eivät operaatiossa tehdyistä tapoista joudu vankilaan.

”Ei poliisi ketään aiheettomasti ole tappanut”

Poliisin operaatioissa on tapettu yli 2 000 henkilöä. Duterte on antanut shoot to kill -määräyksen tilanteisiin, joissa epäilty osoittaa vastarintaa tai yrittää paeta. Entinen presidentti ja Marcosin aikaisen pahamaineisen Philippine Constabularyn komentaja Fidel Ramoskin totesi, että poliisin ohjeena on ”ampua tehdäkseen vaarattomaksi, ei tappaakseen” (PDI 1.12.2016). Vain aivan viimesijaisessa poikkeustilanteessa, kun todella henkiä on vaarassa, voi olla perustellusti pakko tappaa.

Varmasti huumelaboratorioon hyökätessä voi tulla näitä pakkotilanteita, mutta yli 2 000 poliisin tekemää tappoa ei selity tällä. Julkisuuteen on tuotu lukuisia dokumentteja tapauksista, joissa poliisi on tappanut epäiltyjä ilman vastarintaa, jopa poliisin tiloissa. Ei kuulosta kovin uskottavalta, että sadat pidätetyt olisivat yrittäneet kaapata ylivoimaiselta poliisilta aseita.

”Minkä Duterte sille voi jos huumejengit tappaa toisiaan”

Presidentti on ehdottomasti vastuussa siitä, että laki ja järjestys vallitsevat yhteiskunnassa. Toistaiseksi presidentti ja poliisijohto eivät ole tehneet mitään vigilantejen vapaana rehottavaa murha-aaltoa vastaan, koska on heidän intresseissä, että muut huolehtivat mahdollisimman paljon tappamisista. Poliisi kiistää millään lailla ohjaavansa tai rahoittavansa näitä moottoripyörätappajia, mutta on useampia dokumentteja, jossa henkilöt kertovat saaneensa tapettavien nimilistat poliiseilta.

”Duterte on syytön kuolemanpartioiden toimintaan”

Ihmisoikeusliike on syyttänyt Dutertea kuolemanpartioiden käyttämisestä rikollisten tappamiseen Davaossa. Tämä väite on tyrmätty sillä, että Dutertea vastaan ei ole nostettu syytettä eikä siten osoitettu syyllisyyttä. Voi olla näin, mutta samalla logiikalla voi sanoa, että tuhannet huumekaupasta epäiltyinä tapetut ovat syyttömiä, koska heidät tapettiin ilman, että oikeus olisi syyllisyyttä todennut. Toisaalta, kuka slummiasukas uskaltaa lähteä todistamaan jotakuta johtavassa asemassa olevaa poliitikkoa tai huumejengin pomoa vastaan oikeudessa?

”Duterten aikana väkivaltarikollisuus on huomattavasti vähentynyt”

Valitettavasti PNP ei ole avoimesti julkaissut internet-sivuilla tuoreita rikostilastoja, vaikka on esim. kongressin istunnoissa vilautellut joitakin päivän lukuja. Virallisissa tilastoissa on koko vuoden tiedot vasta vuodesta 2014, jolloin Filippiineillä tehtiin 9 945 murhaa ja 5 520 tappoa.[2]  Se tarkoittaa 1289 henkirikosta kuukaudessa. Lehtitietojen mukaan huumesodassa on viidessä kuukaudessa tapettu 5 500–6 000 henkilöä, eli noin 1 200 henkilöä kuukaudessa. Kun tähän lisätään kaikki muut murhat ja tapot, on luku vähintään yhtä suuri kuin edellisinä vuosina.

Muusta rikollisuudesta ei valitettavasti ole uskottavasti vertailukelpoista tilastotietoa vielä saatavissa ja muutoinkin jokunen kuukausi on liian lyhyt aika muutosten arviointiin. Filippiineillä on monissa rikostilastoissa huomattavia vuosittaisia vaihteluita. Rikollisuuden tilastointiperusteet muuttuvat ja ennen kaikkea vaihtelua on rikosilmoitusten tekemisalttiudessa. Tällä hetkellä poliisi on niin kiinni huumesodassa, että sillä ei ole aikaa muiden rikosten käsittelyyn ja voi olla, että nykyisessä tilanteessa jotkut eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen.

”Huumesodassahan tapetaan vain pahoja ihmisiä”

Kovasanaisessa puheessaan Duterte sanoi, että ”on kolme miljoonaa huumeriippuvaista. … Mielelläni teurastaisin heidät … kaikki rikolliset lakkauttaakseni maani ongelman ja pelastaakseni seuraavan sukupolven tuholta.” (PDI 30.9.2016) Presidentti ei varmaan tosissaan halua lahdata miljoonia, mutta taustalla olevan perusajatuksen hän on todennut useaan otteeseen. Kun hoidetaan pois päiviltä huumekauppiaat, niin ongelmat ovat poistuneet. Historia on kuitenkin osoittanut, että jostain kumman syystä sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus vaan syntyvät seuraavassakin sukupolvessa.

Filippiineillä kuulee toteamuksia, että tapetut ovat ansainneet kuolemansa. Tapettujen joukossa on joitakin huumekaupan suuria tekijöitä, mutta valtaosa on ollut tavallisia köyhien alueiden miehiä tai naisia, jotka ovat retkahtaneet huumeisiin. Suuri osa heistä tekee päivittäin töitä esim. tricycle-kuskeina tai katukauppiaina ja elättävät perhettä – ei pahoja ihmisiä vaikka ovatkin ongelmissa. Useimmat tapetuista eivät ole varsinaisia huumediilereitä, mutta huumeiden käyttäjillä aineiden rahoitukseen liittyy yleisesti pienimuotoista aineiden välitystäkin. Se ei kuitenkaan ole syy teloittaa heitä. He ovat ennemminkin hoidon ja tuen tarpeessa. Osa tietysti syyllistyy myös ryöstöihin yms., mutta sekään ei oikeuta tappamista.

”Huumerikolliset raiskaavat”

Tappamisten puolustamiseksi esitetään usein kuvauksia tapauksista, joissa huumerikollinen on raiskannut pieniä lapsia. Nämä henkilöt kuuluvat ehdottomasti pitkäksi aikaa vankilaan ja siellä hoitoihin. Shabu lisää raiskausalttiutta, mutta on liioiteltua sanoa, että raiskaukset olisivat erityisesti vain huumeongelmiin liittyvä rikos. Filippiineiltä ei valitettavasti saa tilastoa, ketkä ja minkä aineen vaikutuksissa raiskauksia tekevät. Kansainvälisistä tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että valtaosa raiskauksista tapahtuu tuttavapiirissä, joten ulkopuolisten tekemät ”puskaraiskaukset” ovat poikkeuksellisia vaikka raakoja ovatkin. Perheväkivaltaan ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy useammin alkoholi kuin huumeet.

Raiskaus on tyypillisesti sellainen rikos, joista tehdään hyvin vähän rikosilmoituksia. Eurooppalaisissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin kymmenesosassa tapauksista tehdään rikosilmoitus. Tosin määrään vaikuttaa se, kuinka paljon rohkaistaan ilmoitusten tekemiseen ja minkälaisen kohtelun uhri saa. Filippiineillä tilastoitu taso n. 10 000 raiskausta vuodessa on pieni murto-osa todellisista luvuista.

”Huumesodan vastustajat puolustavat rikollisten oikeuksia, mutta eivät ole yhtään kiinnostuneita uhrien oikeuksista”

Rikokset aiheuttavat suunnattomia kärsimyksiä uhreille ja uhrien tulee saada kaikki mahdollinen apu sekä korvauksia rikolliselta. Rikollisen tappaminen ja kosto eivät kuitenkaan saa tehtyä tekemättömäksi eivätkä hyvitä kärsimystä. Parasta ennaltaehkäisyä on saada laki ja järjestys toimimaan niin, että rikokset selvitetään ja niistä joutuu oikeuden edessä vastuuseen. Uhrille pitää turvata tarpeellinen hoito ja taloudellinen tuki, mutta tulevien rikosten vähentämiseksi myös vangille tulee antaa hoitoa ja koulutusta, joka parantaa mahdollisuuksia palata yhteiskuntaan tuottavaksi kansalaiseksi.

Kuuluuko 9-vuotias vankilaan?

Filippiinien kongressissa on esitetty, että rikoksista tuomitsemisen alaikäraja laskettaisiin yhdeksään vuoteen. Jo nyt on lasten oikeuksien kannalta ongelma, että 15-vuotiaat sullotaan aikuisten kanssa samoihin vankiloihin, joissa ei ole edes nukkumatilaa kaikille.

”Kansainvälinen ihmisoikeusliike on vain USA:n imperialismin käsikassara Duterten syrjäyttämisessä”

Ihmisoikeusliikkeen lähtökohtana ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien mukaiset universaalit perusoikeudet, joista tärkein ihmisen elämisen oikeuden kunnioittaminen. Tältä osin kaikkia maita arvioidaan samoilla standardeilla. Maailmassa on varmaan enemmistössä maista huonompi ihmisoikeustilanne kuin Filippiineillä ja järjestöillä on jatkuvasti ympäri maailmaa kohdistuvia kampanjoita, mukaan lukien Yhdysvaltojen ihmisoikeudet. Liikkeet eivät ole unohtaneet, mitä tapahtuu Syyriassa tai vaikkapa Nigeriassa puhumattakaan Suomen pakolaispolitiikasta.

Ihmisoikeusliikkeellä ei ole mitään intressiä Filippiinien hallituksen kaatamiseen, mutta tietysti se puolustaa filippiiniläisten oikeuksia tulla kohdelluksi inhimillisesti. Toisaalta on varmaa, että jos kongressi on palauttamassa kuolemantuomiota, sitä vastaan kampanjoidaan.

Lähteet

[1] http://data.gov.ph/catalogue/dataset/crime-statistics—top-15-urbanized-cities-2010-2015/resource/9c31ea6a-c680-448a-8a42-e799a69e49d9?inner_span=True

[2] https://psa.gov.ph/sites/default/files/PIF%202016.pdf