Blogi 10.12.2016, Pekka Borg
Ihmisoikeuksista kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä
Kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää vietetään 10. joulukuuta. Filippiinit-seuralle ihmisoikeudet ovat olleet perustamisestaan lähtien tärkein arvo. Varsinkin presidentinvaihdoksen jälkeen käynnistynyt huumesota on nostanut esiin ihmisoikeuksien tilan Filippiineillä. Siksi haluan ottaa kantaa keskustelussa esitettyihin keskeisiin argumentteihin. Kirjoituksen negatiivinen sävy ei anna oikeata kokonaiskuvaa presidentti Duterten hallinnon saavutuksista, mutta ihmisoikeuskysymyksissä ei ole kovin paljoa myönteistä kerrottavaa. Pian tulee täyteen puoli vuotta Duterten virkaan astumisesta, joten siinä yhteydessä esitän kokonaisvaltaisemman arvion kehityksestä.
”Filippiineillä huumekauppa on niin levinnyt, että vain kova sota voi pelastaa tilanteen”
Missään maailmassa ei ole huumekauppaa pystytty voittamaan sodan keinoin, vaikka siihen on upotettu miljardeja esim. Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Afganistanissa tai Thaimaassa. Duterte lupasi hoitaa huumeongelman ja rikollisuuden kuntoon 6 kuukaudessa ja kun se ei näytä riittävän pyysi 6 kuukautta lisää. Huumeiden tarjontaa toimilla on kyllä onnistuttu oleellisesti vähentämään, mutta sotimalla ongelmaa ei ratkaista kuudessa vuodessakaan.
Duterte on toiminut järkevästi taistelussaan toista pahetta, korruptiota vastaan, ja paremmin tuloksin kuin yksikään presidentti tätä ennen. Silti yhtään korruptioon syyllistynyttä ei ole ammuttu. Huumeiden vastaisessakin kamppailussa on vaihtoehtoja.
”Davaossakin on kovilla otteilla saatu laki ja järjestys aikaan”
1980-luvulla Davao oli todella väkivaltainen kaupunki. Rikollisuuden lisäksi kaupungissa käytiin sisällissotaa, jossa armeijan lisäksi oli osapuolina NPA ja maan kovimmat vigilante-ryhmät, kuten Alsa Masa. Duterten runsaan 20 vuoden pormestariuden aikana tilanne parani huomattavasti mm. siksi, että hänellä oli hyvät keskustelusuhteet sekä NPAhan että moro-vapautusliikkeisiin. On kuitenkin täysin vailla faktoja väittää, että Davao olisi maailman rauhallisimpia kaupunkeja.
Edes 20 vuoden jälkeen huumeongelmaa ja väkivaltaa ei ole saatu aisoihin. Filippiinien poliisin (PNP) tilastojen mukaan Davaossa tehtiin vuosina 2010–15 yhteensä 1032 murhaa ja 245 tappoa[1], eli yli 200 ihmistä on tapettu vuodessa. Tämä on yli kaksinkertainen määrä koko Suomen tappoihin nähden, vaikka Suomi on henkirikosten väestöosuudessa Länsi-Euroopan johtava maa.
”Miksi laittomista teloituksista puhutaan vasta nyt – onhan niitä tehty ennenkin”
Laittomat teloitukset (extrajudicial killings) ei todellakaan ole Filippiineillä mikään uusi asia, mutta kyllä niistä on pidetty meteliä aina ennenkin. Itsekin olen kirjoittanut jo 1990-luvun alussa Amnesty Internationalin lehteen artikkelin laittomista teloituksista Filippiineillä.
Perusongelmana on, että armeija ja poliisi on jo diktatuurin aikoina saanut vapaat kädet tappaa ilman, että tarvitsisi pelätä oikeuden eteen joutumista. Tosin Marcosin aikojen jälkeen AFP:ssä ja PNP:ssä on annettu ihmisoikeuskoulutusta ja perusteettoman väkivallan käyttö vähenikin. Nyt kehitys on kulkenut Marcosin aikojen suuntaan, kun presidentin arvovallalla on vakuutettu, että poliisit eivät operaatiossa tehdyistä tapoista joudu vankilaan.
”Ei poliisi ketään aiheettomasti ole tappanut”
Poliisin operaatioissa on tapettu yli 2 000 henkilöä. Duterte on antanut shoot to kill -määräyksen tilanteisiin, joissa epäilty osoittaa vastarintaa tai yrittää paeta. Entinen presidentti ja Marcosin aikaisen pahamaineisen Philippine Constabularyn komentaja Fidel Ramoskin totesi, että poliisin ohjeena on ”ampua tehdäkseen vaarattomaksi, ei tappaakseen” (PDI 1.12.2016). Vain aivan viimesijaisessa poikkeustilanteessa, kun todella henkiä on vaarassa, voi olla perustellusti pakko tappaa.
Varmasti huumelaboratorioon hyökätessä voi tulla näitä pakkotilanteita, mutta yli 2 000 poliisin tekemää tappoa ei selity tällä. Julkisuuteen on tuotu lukuisia dokumentteja tapauksista, joissa poliisi on tappanut epäiltyjä ilman vastarintaa, jopa poliisin tiloissa. Ei kuulosta kovin uskottavalta, että sadat pidätetyt olisivat yrittäneet kaapata ylivoimaiselta poliisilta aseita.
”Minkä Duterte sille voi jos huumejengit tappaa toisiaan”
Presidentti on ehdottomasti vastuussa siitä, että laki ja järjestys vallitsevat yhteiskunnassa. Toistaiseksi presidentti ja poliisijohto eivät ole tehneet mitään vigilantejen vapaana rehottavaa murha-aaltoa vastaan, koska on heidän intresseissä, että muut huolehtivat mahdollisimman paljon tappamisista. Poliisi kiistää millään lailla ohjaavansa tai rahoittavansa näitä moottoripyörätappajia, mutta on useampia dokumentteja, jossa henkilöt kertovat saaneensa tapettavien nimilistat poliiseilta.
”Duterte on syytön kuolemanpartioiden toimintaan”
Ihmisoikeusliike on syyttänyt Dutertea kuolemanpartioiden käyttämisestä rikollisten tappamiseen Davaossa. Tämä väite on tyrmätty sillä, että Dutertea vastaan ei ole nostettu syytettä eikä siten osoitettu syyllisyyttä. Voi olla näin, mutta samalla logiikalla voi sanoa, että tuhannet huumekaupasta epäiltyinä tapetut ovat syyttömiä, koska heidät tapettiin ilman, että oikeus olisi syyllisyyttä todennut. Toisaalta, kuka slummiasukas uskaltaa lähteä todistamaan jotakuta johtavassa asemassa olevaa poliitikkoa tai huumejengin pomoa vastaan oikeudessa?
”Duterten aikana väkivaltarikollisuus on huomattavasti vähentynyt”
Valitettavasti PNP ei ole avoimesti julkaissut internet-sivuilla tuoreita rikostilastoja, vaikka on esim. kongressin istunnoissa vilautellut joitakin päivän lukuja. Virallisissa tilastoissa on koko vuoden tiedot vasta vuodesta 2014, jolloin Filippiineillä tehtiin 9 945 murhaa ja 5 520 tappoa.[2] Se tarkoittaa 1289 henkirikosta kuukaudessa. Lehtitietojen mukaan huumesodassa on viidessä kuukaudessa tapettu 5 500–6 000 henkilöä, eli noin 1 200 henkilöä kuukaudessa. Kun tähän lisätään kaikki muut murhat ja tapot, on luku vähintään yhtä suuri kuin edellisinä vuosina.
Muusta rikollisuudesta ei valitettavasti ole uskottavasti vertailukelpoista tilastotietoa vielä saatavissa ja muutoinkin jokunen kuukausi on liian lyhyt aika muutosten arviointiin. Filippiineillä on monissa rikostilastoissa huomattavia vuosittaisia vaihteluita. Rikollisuuden tilastointiperusteet muuttuvat ja ennen kaikkea vaihtelua on rikosilmoitusten tekemisalttiudessa. Tällä hetkellä poliisi on niin kiinni huumesodassa, että sillä ei ole aikaa muiden rikosten käsittelyyn ja voi olla, että nykyisessä tilanteessa jotkut eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen.
”Huumesodassahan tapetaan vain pahoja ihmisiä”
Kovasanaisessa puheessaan Duterte sanoi, että ”on kolme miljoonaa huumeriippuvaista. … Mielelläni teurastaisin heidät … kaikki rikolliset lakkauttaakseni maani ongelman ja pelastaakseni seuraavan sukupolven tuholta.” (PDI 30.9.2016) Presidentti ei varmaan tosissaan halua lahdata miljoonia, mutta taustalla olevan perusajatuksen hän on todennut useaan otteeseen. Kun hoidetaan pois päiviltä huumekauppiaat, niin ongelmat ovat poistuneet. Historia on kuitenkin osoittanut, että jostain kumman syystä sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus vaan syntyvät seuraavassakin sukupolvessa.
Filippiineillä kuulee toteamuksia, että tapetut ovat ansainneet kuolemansa. Tapettujen joukossa on joitakin huumekaupan suuria tekijöitä, mutta valtaosa on ollut tavallisia köyhien alueiden miehiä tai naisia, jotka ovat retkahtaneet huumeisiin. Suuri osa heistä tekee päivittäin töitä esim. tricycle-kuskeina tai katukauppiaina ja elättävät perhettä – ei pahoja ihmisiä vaikka ovatkin ongelmissa. Useimmat tapetuista eivät ole varsinaisia huumediilereitä, mutta huumeiden käyttäjillä aineiden rahoitukseen liittyy yleisesti pienimuotoista aineiden välitystäkin. Se ei kuitenkaan ole syy teloittaa heitä. He ovat ennemminkin hoidon ja tuen tarpeessa. Osa tietysti syyllistyy myös ryöstöihin yms., mutta sekään ei oikeuta tappamista.
”Huumerikolliset raiskaavat”
Tappamisten puolustamiseksi esitetään usein kuvauksia tapauksista, joissa huumerikollinen on raiskannut pieniä lapsia. Nämä henkilöt kuuluvat ehdottomasti pitkäksi aikaa vankilaan ja siellä hoitoihin. Shabu lisää raiskausalttiutta, mutta on liioiteltua sanoa, että raiskaukset olisivat erityisesti vain huumeongelmiin liittyvä rikos. Filippiineiltä ei valitettavasti saa tilastoa, ketkä ja minkä aineen vaikutuksissa raiskauksia tekevät. Kansainvälisistä tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että valtaosa raiskauksista tapahtuu tuttavapiirissä, joten ulkopuolisten tekemät ”puskaraiskaukset” ovat poikkeuksellisia vaikka raakoja ovatkin. Perheväkivaltaan ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy useammin alkoholi kuin huumeet.
Raiskaus on tyypillisesti sellainen rikos, joista tehdään hyvin vähän rikosilmoituksia. Eurooppalaisissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin kymmenesosassa tapauksista tehdään rikosilmoitus. Tosin määrään vaikuttaa se, kuinka paljon rohkaistaan ilmoitusten tekemiseen ja minkälaisen kohtelun uhri saa. Filippiineillä tilastoitu taso n. 10 000 raiskausta vuodessa on pieni murto-osa todellisista luvuista.
”Huumesodan vastustajat puolustavat rikollisten oikeuksia, mutta eivät ole yhtään kiinnostuneita uhrien oikeuksista”
Rikokset aiheuttavat suunnattomia kärsimyksiä uhreille ja uhrien tulee saada kaikki mahdollinen apu sekä korvauksia rikolliselta. Rikollisen tappaminen ja kosto eivät kuitenkaan saa tehtyä tekemättömäksi eivätkä hyvitä kärsimystä. Parasta ennaltaehkäisyä on saada laki ja järjestys toimimaan niin, että rikokset selvitetään ja niistä joutuu oikeuden edessä vastuuseen. Uhrille pitää turvata tarpeellinen hoito ja taloudellinen tuki, mutta tulevien rikosten vähentämiseksi myös vangille tulee antaa hoitoa ja koulutusta, joka parantaa mahdollisuuksia palata yhteiskuntaan tuottavaksi kansalaiseksi.
Kuuluuko 9-vuotias vankilaan?
Filippiinien kongressissa on esitetty, että rikoksista tuomitsemisen alaikäraja laskettaisiin yhdeksään vuoteen. Jo nyt on lasten oikeuksien kannalta ongelma, että 15-vuotiaat sullotaan aikuisten kanssa samoihin vankiloihin, joissa ei ole edes nukkumatilaa kaikille.
”Kansainvälinen ihmisoikeusliike on vain USA:n imperialismin käsikassara Duterten syrjäyttämisessä”
Ihmisoikeusliikkeen lähtökohtana ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien mukaiset universaalit perusoikeudet, joista tärkein ihmisen elämisen oikeuden kunnioittaminen. Tältä osin kaikkia maita arvioidaan samoilla standardeilla. Maailmassa on varmaan enemmistössä maista huonompi ihmisoikeustilanne kuin Filippiineillä ja järjestöillä on jatkuvasti ympäri maailmaa kohdistuvia kampanjoita, mukaan lukien Yhdysvaltojen ihmisoikeudet. Liikkeet eivät ole unohtaneet, mitä tapahtuu Syyriassa tai vaikkapa Nigeriassa puhumattakaan Suomen pakolaispolitiikasta.
Ihmisoikeusliikkeellä ei ole mitään intressiä Filippiinien hallituksen kaatamiseen, mutta tietysti se puolustaa filippiiniläisten oikeuksia tulla kohdelluksi inhimillisesti. Toisaalta on varmaa, että jos kongressi on palauttamassa kuolemantuomiota, sitä vastaan kampanjoidaan.
Lähteet
[1] http://data.gov.ph/catalogue/dataset/crime-statistics—top-15-urbanized-cities-2010-2015/resource/9c31ea6a-c680-448a-8a42-e799a69e49d9?inner_span=True