Kategoriat
Uutistiedote

Walden Bellon puhe Helsingissä

(Edited remarks at the meeting of the Finnish-Philippine Society, Helsinki, Feb 24, 2026)

First of all, I’d like to thank you for inviting me to speak to you today, and Prof Bonn Juego for creating this opportunity in a busy schedule.  I’m very happy to be in Helsinki even if it’s -9 Celsius.

This week, we in the Philippines are in the midst of several major developments.  We are marking the 40th anniversary of the “EDSA People Power Revolution.”  Also, two impeachment complaints are underway in the House of Representatives, one against President Bongbong Marcos, Jr, and the second against Vice President Sara Duterte, both of whom are equally deserving of the charges leveled against them. Finally, pre-trial proceedings have begun in the Hague in the case of former President Rodrigo Duterte who is charged with committing crimes against humanity.

Let me begin by addressing the Duterte trial.   I believe Mr Duterte to be a mass murderer, and his being brought before the International Criminal Court is a long overdue act of justice.  But my views are not news; that I am an opponent of the Dutertes is well known.  During the Duterte administration, the Philippine News Agency, a government mouthpiece, labeled me as “one of the staunchest critics” of Mr. Duterte.  I also ran against his daughter Sara, for the vice presidency in 2022, and for my criticism of Ms Duterte’s record, I was declared persona non grata by the Davao City Council, and I was also charged with cyberlibel for saying during the campaign that Ms Duterte’s media aide at that time was “snorting drugs at a beach party.”

Having said that, let me make some comments.  Mr Duterte left office with a 75 per cent popularity rating.  Yes, he was popular, but so was Hitler among the Germans.  So, one can be a mass murderer and still be popular.  Here, let me try, as a sociologist, to understand the sources of Duterte’s popularity.  I think there were several.

He appealed to people’s fear of crime and offered what appeared to them to be the final solution to the drug problem, which was the extra-judicial execution of drug users.  Here, he delivered on this promise, which was to kill over 27,000 suspected users of drugs, and this won him the approval of large numbers of people in the upper class, middle class, and popular classes.  He violated the most basic right of many, which is the right to life, and he disregarded due process, something that everyone has a right to. 

I guess what I’m saying is that Duterte had a mass base for his mass murders, and it is not only him and his assistants like Senators Bong Go and Ronald “Bato” de la Rosa who are or should be on trial in the Hague but also the many Filipinos who either openly or tacitly supported his murder spree–and the number far exceeds those labeled the DDS, or Die-Hard Duterte Supporters. That he had mass support for his killings is a terrible truth we need to face as a people, but the truth is often terrible.

But there are other reasons why he was and is popular.  For one, he was able to appeal to the regional resentment, especially in the Visayas and Mindanao, against the so-called “imperial Manila,” a feeling that is very understandable because there is a lot of truth to the claim that the Luzon-based elites have favored their region in the distribution of economic or political largesse

Duterte was also able to distill the resentment of millions who felt that the so-called EDSA Republic born in the popular insurrection of 1986 had not really benefited them, that all the so-called “Yellow” or “Dilawan” movement’s talk about democracy was utterly hypocritical because successive administrations since the EDSA Revolution did not deliver them from poverty.  (Dilawan or Pinklawan are the derogatory terms for people associated with the lofty democratic rhetoric of EDSA, and “EDSA” is the acronym for Epifanio de los Santos Avenue, where much of the action took place during the late February uprising.)

Related to this was Duterte’s ability to connect with the masses in a way that many politicians from the elite and middle class were unable to.  On Duterte’s discourse, I once wrote, “Duterte had charisma, not the traditional, inspirational kind but one connected with his discourse.”  This discourse was associated with what I called his “gangster charm.”  This discourse, which was the very opposite of the EDSA democratic rights rhetoric, was from a progressive and liberal point of view, politically incorrect but that was its very strength. It came across as liberating to its middle-class and popular audiences. Duterte was seen as telling it as it was, as deliberately mocking the dominant discourse of human rights, democratic rights, and social justice that had been ritually invoked but was increasingly regarded as a cynical cover-up for the very real lack of human rights, democracy, and genuine equality and pervasive corruption in post- EDSA Philippines.

So what is on display in the Hague is not only a mass murderer but also a figure that represents the failure of the EDSA Republic, the so-called democratic system that was erected on the ruins of the Marcos dictatorship 40 years ago, one that promised our people a new tomorrow but failed to deliver on its promises. One of those promises was the promise to do away with poverty, and it is the EDSA Republic’s resounding failure to bring this about that has led to millions of our people going abroad in search of decent jobs to places like Finland.

Let me repeat: It is not only Duterte that is on trial in the Hague. It is not only the millions who supported his crimes. Also on trial is a failed political regime, the so-called EDSA Republic that promised but failed to deliver on its promise, leading so many millions of our compatriots to embrace Duterte as a savior.

40 years after the event, EDSA has ended up in a dead end, not in a genuine democracy, not even in a halfway decent democracy, but in a regime that benefits powerful dynasties that come to power by riding on the frustrations of the people.

Is there a way out of this cul de sac? Yes, I believe so, but it won’t be easy to get out.

As you know, in 2022, two powerful dynasties, the Marcoses and the Dutertes united to jointly plunder the Filipino people. There has since been a falling out between them. As we approach the presidential elections of 2028, the country is lining up between two forces–one behind Sara Duterte, who is said to command the loyalty of 35 per cent of the electorate, the other a de facto coalition made up of supporters of Marcos Junior and a liberal political bloc that feel that of the two dynasties, the Marcos faction is the lesser evil.

As I said earlier, there is a way out of this dead end. I believe it is still possible to create a “third force,” an alternative to either the Marcoses and the Dutertes. But that would mean a lot of hard work to forge a vision, program, and discourse of economic and political democracy that would truly appeal to the majority of the people, who are, in my view, waiting and have been waiting for something like it. In this connection, I would like to point out that the Gen Z vote was instrumental in electing people not regarded as “trapos” or traditional politicians in the mid-term election in 2022; I believe they would respond positively to such an alternative in the 2028 elections. I believe that there are people like Senator Risa Hontiveros, whose integrity is unblemished, who can lead in this process. I do not believe we are condemned to forever be choosing between competing corrupt dynasties.

Thank you.

——————————————————————–

*(Tekijän muokkaama puheenvuoro Filippiinit-seuran kokouksessa, Helsinki, 24. helmikuuta 2026)*

Ensinnäkin haluan kiittää teitä kutsusta puhua täällä tänään sekä professori Bonn Juegoa tämän tilaisuuden järjestämisestä kiireisen aikataulun keskellä. Olen hyvin iloinen voidessani olla Helsingissä, vaikka pakkasta onkin miinus yhdeksän astetta.

Tällä viikolla Filippiineillä eletään useiden merkittävien tapahtumien aikaa. Vietämme niin sanotun EDSA:n kansanvallankumouksen 40‑vuotisjuhlaa. Lisäksi edustajainhuoneessa on vireillä kaksi virkasyytekannetta: toinen presidentti Bongbong Marcos Jr:ia ja toinen varapresidentti Sara Dutertea vastaan – molemmat ovat yhtä lailla ansainneet heitä vastaan esitetyt syytteet. Lopuksi Haagissa on alkanut oikeudenkäyntiä edeltävä menettely entistä presidenttiä Rodrigo Dutertea vastaan, jota syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Aloitan Duterten oikeudenkäynnistä. Uskon, että herra Duterte on joukkomurhaaja, ja hänen saattamisensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen on kauan odotettu oikeudenteko. Nämä näkemykset eivät ole uusia: vastustukseni Duterten perhettä kohtaan on yleisesti tiedossa. Duterten hallinnon aikana Filippiinien valtiollinen uutistoimisto leimasi minut ”yhdeksi herra Duterten vannoutuneimmista kriitikoista”. Olin myös ehdolla hänen tytärtään Sara Dutertea vastaan varapresidentinvaaleissa vuonna 2022. Kritiikkini vuoksi Davaon kaupunginvaltuusto julisti minut persona non grataksi, ja minua vastaan nostettiin kyberkunnianloukkaussyyte, koska sanoin kampanjan aikana, että rouva Duterten silloinen media-avustaja ”nuuskasi huumeita rantajuhlissa”.

Tämän sanottuani haluan tehdä muutamia huomioita. Herra Duterte jätti virkansa 75 prosentin suosiolukemin. Kyllä, hän oli suosittu – mutta niin oli Hitlerkin saksalaisten keskuudessa. Ihminen voi siis olla joukkomurhaaja ja silti nauttia laajaa suosiota. Sosiologina yritän ymmärtää Duterten suosion taustalla olevia tekijöitä, ja niitä oli mielestäni useita.

Hän vetosi ihmisten rikollisuuden pelkoon ja tarjosi näennäisen lopullisen ratkaisun huumeongelmaan: huumeidenkäyttäjien teloittamisen ilman oikeudenkäyntiä. Tässä hän myös ”piti lupauksensa” – yli 27 000 epäiltyä huumeidenkäyttäjää tapettiin. Tämä toi hänelle laajaa hyväksyntää yläluokan, keskiluokan ja kansankerrosten keskuudessa. Hän loukkasi räikeästi perusoikeutta elämään ja sivuutti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, johon jokaisella on oikeus.

Toisin sanoen Dutertella oli joukkopohja joukkomurhilleen. Eikä Haagissa ole – tai ainakaan ei pitäisi olla – syytettyinä ainoastaan hän ja hänen lähimmät apurinsa, kuten senaattorit Bong Go ja Ronald ”Bato” de la Rosa, vaan myös ne lukemattomat filippiiniläiset, jotka avoimesti tai hiljaisesti tukivat hänen murhakampanjaansa. Heitä on huomattavasti enemmän kuin ne, joita kutsutaan DDS:ksi eli Duterten vannoutuneiksi tukijoiksi. Se, että joukkotuki mahdollisti nämä murhat, on kauhea totuus, joka meidän kansana on kohdattava – mutta totuus on usein kauhea.

Duterten suosiolle oli muitakin syitä. Hän kykeni hyödyntämään erityisesti Visayasin ja Mindanaon alueilla koettua katkeruutta niin kutsuttua ”keisarillista Manilaa” kohtaan. Tämä tunne on täysin ymmärrettävä, sillä väitteessä, että Luzoniin keskittyneet eliitit ovat suosineet omaa aluettaan taloudellisten ja poliittisten etujen jaossa, on paljon perää.

Duterte onnistui myös kiteyttämään miljoonien ihmisten turhautumisen siihen, ettei vuoden 1986 kansannousun synnyttämä niin sanottu EDSA‑tasavalta ollut todellisuudessa parantanut heidän elinolojaan. Monille ”keltaisen” eli Dilawan‑liikkeen demokratiapuhe näyttäytyi tekopyhänä, koska vallankumousta seuranneet hallitukset eivät vapauttaneet heitä köyhyydestä. *(Dilawan tai Pinklawan ovat halventavia nimityksiä niille, jotka yhdistetään EDSA:n ylevään demokraattiseen retoriikkaan. EDSA on lyhenne Epifanio de los Santos Avenuesta, jossa suuri osa kansannousun tapahtumista sai alkunsa.)*

Tähän liittyi Duterten poikkeuksellinen kyky puhutella kansanjoukkoja tavalla, johon monet eliitin ja keskiluokan poliitikot eivät kyenneet. Kirjoitin aikoinaan hänen retoriikastaan, että Dutertella oli karismaa – ei perinteistä, inspiroivaa karismaa, vaan hänen puhetapaansa liittyvää. Kutsuin sitä hänen ”gangsteriviehätyksekseen”. Tämä retoriikka oli täydellinen vastakohta EDSA‑tasavallan ihmisoikeus‑ ja demokratiajargonille. Edistyksellisestä ja liberaalista näkökulmasta se oli poliittisesti epäkorrektia, mutta juuri siinä piili sen voima. Se koettiin vapauttavaksi sekä keskiluokan että kansan keskuudessa. Duterte nähtiin henkilönä, joka ”puhui asiat suoraan” ja pilkkasi tietoisesti ihmisoikeuksien, demokraattisten oikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden diskurssia – diskurssia, jota oli toistettu rituaalinomaisesti mutta jota pidettiin yhä useammin kyynisenä savuverhona todelliselle ihmisoikeuksien, demokratian ja tasa‑arvon puutteelle sekä laajalle korruptiolle EDSA:n jälkeisillä Filippiineillä.

Haagissa ei siis ole esillä ainoastaan joukkomurhaaja. Siellä on esillä myös EDSA‑tasavallan epäonnistuminen: järjestelmä, joka rakennettiin Marcosin diktatuurin raunioille 40 vuotta sitten, lupasi kansalle uuden huomisen mutta ei täyttänyt lupauksiaan. Yksi keskeisistä lupauksista oli köyhyyden poistaminen – ja juuri tämän räikeä epäonnistuminen on pakottanut miljoonat filippiiniläiset lähtemään ulkomaille etsimään ihmisarvoista työtä, myös Suomeen.

Toistan: Haagissa ei ole oikeuden edessä vain Duterte. Eikä myöskään vain ne miljoonat, jotka tukivat hänen rikoksiaan. Oikeuden edessä on myös epäonnistunut poliittinen järjestelmä – EDSA‑tasavalta – joka lupasi mutta ei lunastanut lupauksiaan ja ajoi monet kansalaiset turvautumaan Duterteen pelastajana.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin EDSA on ajautunut umpikujaan: ei aitoon demokratiaan, ei edes puolittain toimivaan demokratiaan, vaan järjestelmään, joka hyödyttää vaikutusvaltaisia poliittisia dynastioita – dynastioita, jotka nousevat valtaan ratsastamalla kansan turhautumisella.

Onko tästä umpikujasta ulospääsyä? Uskon, että on, mutta se ei tule olemaan helppoa.

Kuten tiedätte, vuonna 2022 kaksi mahtavaa dynastiaa, Marcosit ja Dutertet, liittoutuivat ryöstääkseen yhdessä filippiiniläistä kansaa. Sittemmin heidän välilleen on syntynyt vakava ristiriita. Lähestyttäessä vuoden 2028 presidentinvaaleja maa jakautuu kahteen leiriin: toista johtaa Sara Duterte, jonka arvioidaan nauttivan noin 35 prosentin äänestäjäkannatusta; toista de facto ‑koalitiota muodostavat Marcos nuoremman tukijat ja liberaali poliittinen blokki, joka pitää Marcosin ryhmää kahdesta dynastiasta pienempänä pahana.

Kuten sanoin, ulospääsy on olemassa. Uskon yhä, että on mahdollista rakentaa ”kolmas voima” – vaihtoehto sekä Marcoseille että Duterteille. Tämä vaatii kuitenkin valtavasti työtä: sellaisen taloudellisen ja poliittisen demokratian vision, ohjelman ja kielen luomista, joka todella puhuttelee enemmistöä kansasta. Uskon, että monet – erityisesti nuoret – ovat odottaneet juuri tällaista vaihtoehtoa. Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että Z‑sukupolven äänestäjät olivat ratkaisevassa roolissa vuoden 2022 välivaaleissa, joissa valittiin henkilöitä, joita ei pidetty ”trapoina” eli perinteisinä poliitikkoina. Uskon, että he vastaisivat myönteisesti tällaiseen vaihtoehtoon myös vuoden 2028 vaaleissa. On olemassa ihmisiä, kuten senaattori Risa Hontiveros, jonka rehellisyys on tahraton ja joka voisi johtaa tätä prosessia. En usko, että meidät on tuomittu ikuisesti valitsemaan kilpailevien, korruptoituneiden dynastioiden välillä.

Kiitos.

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1 / 2024

Mabuhay 1 / 2024

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran uutistiedote 11.4.2024

Huhtikuu on pyhitetty filippiiniläiselle kirjallisuudelle

Kirjallisuus on sivilisaation kollektiivinen muisti.

1975, Rolando S. Tinio

Maailmanpankin tiedot oppimisvaikeuksista vuodelta 2022 osoittavat, että vähintään 90 prosentilla filippiiniläisistä 10-vuotiaista lapsista on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yksinkertaista tekstiä. Jo ennen pandemiaa oppimisköyhyys oli 70 prosenttia, ja koulujen sulkeminen kahdeksi vuodeksi heikensi lasten taitoja edelleen. PISA-tilastoissa maa on lähes hännänhuippua.

Lukemista pitäisi siis kaikin keinoin lisätä. Huhtikuu nimettiin kansallisen kirjallisuuden kuukaudeksi vuonna 2015. Kuukauden aikana tehdään tunnetuksi maan arvostettujen kirjailijoiden ja tutkijoiden teoksia, kirjallisuuden historiaa ja kulttuuriperintöä. Uusimpia keinoja ovat mm. luovan kirjoittamisen työpajat, verkkokilpailut nuorille kirjoittajille ja online-sarjat, joissa luetaan tunnettuja tekstejä. Vuoden 2024 teema on ”Kirjallisuus ja rauha”.

Lakambini ”Bing” Sitoy – Filippiinit-seuran kirjailijavieras 23.4.2024

Lakambini Sitoy, lempinimeltä Bing, kävi huhtikuussa 2001 Suomessa esittelemässä tuotantoaan, mm. novellia Armani, jonka suomensimme Filippiinit-seuran novellikokoelmaan Tulikärpänen.  Tuotannossaan Bing kirjoittaa terävästi mutta aistikkaasti kiperistä aiheista, kuten rapistuvan maan luokkaeroista, korruptiosta ja seksuaalisista ennakkoluuloista.

Tiistaina 23.4. klo 17 saamme kuulla hänen näkemyksiään maailmanmenosta Pohjoismaihin muuttaneiden filippiiniläisten näkökulmasta otsikolla ”Filipinos. Unexpected encounters.”

Zoom-yhteys:

https://diak-fi.zoom.us/j/63969824615?pwd=WjJBNlNUcDNOVUt0QlhFb2pWR1ZGZz09

Lakambini A. Sitoy (s. 1969) on filippiiniläinen kirjailija, taiteilija, opettaja ja toimittaja. Hän kirjoittaa englanniksi. Romaani Sweet Haven (Anvil, 2015 ja New York Review of Books, 2014) on käännetty ranskaksi (Albin Michel, 2011) ja tanskaksi (Forlaget Hjulet, 2019). Hänen palkittuja novellejaan on ilmestynyt kokoelmissa Mens Rea and Other Stories (Anvil, 1999) ja Jungle Planet (U.P. Press, 2006).

Sitoy on opiskellut biologiaa sekä lakitiedettä ja kirjoittamista eri yliopistoissa. Filippiineillä asuessaan Sitoy oli The Evening Paperin lifestyle-toimittaja ja The Manila Timesin kolumnisti/toimittaja. Tällä hetkellä hän opettaa englantia Studieskolenissa, yksityisessä kielikoulussa Kööpenhaminassa.

Bing Sitoyn maalauksia on ollut esillä sekä nykyisessä asuinmaassa Tanskassa että  Filippiineillä. Kuvassa Bing ja ”Sea Diamonds”.

Marcosin ja Duterten klaanien liitto rakoilee

Ferdinand ”Bongbong” Marcos Junioria tuskin olisi valittu presidentiksi, ellei presidentti Rodrigo Duterten tytär Sara Duterte olisilähtenyt hänen varapresidenttiehdokkaakseen. Sara oli ennen vaaleja mielipidekyselyissä suosituin henkilö presidentiksi. Vaaliliitto Saran kanssa toi Marcosille voittoon tarvittavat äänet. Vaikka isä-Duterte ja hänen lähimmät kannattajansa vastustivat Marcosin valintaa, äänesti huomattava osa Duterten klaanin tukijoista Saran vuoksi Marcosia.

Ferdinandin ja Saran vaaliliiton, Uniteamin karnevalistisilla vaalikiertueilla vain toistettiin tunnusta yhtenäisyydestä tai yhdessä tekemisestä, ilman konkreettista poliittista ohjelmaa. Myönteisiä odotuksia luovan yhtenäisyyspuheen avulla Uniteam sai kansan tuen, mutta itse Marcosien ja Dutertejen suhteet ovat etäisiä. Liitto säilyy niin kauan kuin molemmat osapuolet saavat omia etujaan toteutettua.

Jo ennen kuin Ferdinand Marcos astui presidentin virkaan, näytti hän Sara Dutertelle marssijärjestyksen. Sara halusi ryhtyä puolustusministeriksi, mutta vallankäytön kannalta niin oleellista paikkaa Bongbong ei missään nimessä halunnut Dutertelle antaa. Niinpä hän tarjosi Saralle opetusministerin tehtävää, johon Sara sitten tyytyi.

Bongbongin ja Saran vaaliliiton synnylle oli kaksi merkittävää kätilöä. Liittoa ehdotti alun perin Bongbongin sisko senaattori Imee Marcos, sillä Marcosit hallitsivat vahvasti Pohjois-Filippiinien aluetta ja Dutertet etelän Mindanaota. Toinen ehdottaja oli ex-presidentti Gloria Macapagal-Arroyo (GMA), joka on ollut taustalla suhmuroimassa useissa vallan uusjaoissa. Hänellä on vahvat suhteet lähes kaikkiin valtavirran puolueisiin. Ensimmäistä kertaa Sara, Imee ja Gloria olivat yhdessä vuonna 2018 junailemassa Duterten epäsuosioon ajautuneen Pantaleon Alvarezin erottamista kongressin edustajainhuoneen puhemiehen paikalta. Siihen aikaan heistä vain Gloria oli kongressiedustaja, mutta sekä Imee että Sara olivat vaikutusvaltaisia alueillaan. Sitten Alvarezin sijalle puhemieheksi istutettiin Gloria.                     

Seuraava presidenttikisa jo alkanut

Lisää jännitystä klaanien välille tuo Marcosin serkku Martin Romualdez (Imeldan veljenpoika), joka on nyt edustajainhuoneen puhemies. Se on hyvä paikka valmistautua vuoden 2028 presidentinvaaleihin, joissa hänen todennäköisenä vastaehdokkaanaan pidetään Sara Dutertea. Filippiinien politiikassa on yleistä, että vastaehdokkaita ryhdytään kampittamaan hyvissä ajoin. Keväällä 2023 esitettiin huhuja, että Saraa tukeva GMA olisi koonnut kongressissa edustajia syrjäyttämään Romualdezin puhemiehen paikalta. Pitivät huhut paikkaansa tai eivät, Romualdezin tukijat kongressissa reagoivat heti alentamalla Glorian aseman ensimmäisestä varapuhemiehestä tavalliseksi varapuhemieheksi. Presidentin mielestä kyseessä oli vain tavanomainen uudelleenjärjestely kongressissa ilman erityistä dramatiikkaa. GMA kiisti syrjäyttämishuhut ja totesi, että kongressilla on oikeus päättää henkilövalinnoista luottamustehtäviin.

Sen sijaan Sara Duterte reagoi Glorian syrjäyttämiseen ilmoittamalla, että hän eroaa Lakas-CMD-puolueesta, jossa hän toimi puheenjohtajana ja Romualdez puolueen presidenttinä. Hän perusteli päätöstään sillä, että hän ei salli toimintaansa ”myrkytettävän poliittisella toksisuudella” tai ”horjutettavan poliittisella valtapelillä”. Bongbong silotteli Saran eropäätöstä toteamalla, että hänellä oli liian monta tehtävää hoidettavana.

Seuraava yhteenotto kongressissa tapahtui viime syksyn budjettikäsittelyssä, kun Sara oli hakenut vuodelle 2024 ns. luottamuksellisia ja tiedustelumäärärahoja: 500 miljoonaa pesoa varapresidentin toimistolle ja 150 miljoonaa pesoa opetusministeriölle. Hämmästystä herätti, mihin opetusministeriössä tarvitaan salattuja tiedustelumäärärahoja. Lisäksi edellisen varapresidentin Leni Robredon budjetti oli täysin julkinen ilman luottamuksellisia rahoja.

Kongressin alahuone päätti poistaa Sara Duterten hakemat luottamukselliset rahat ja sen jälkeen Sara luopuikin esityksestä. Sen sijaan isä-Duterte ei Saran kohtelua hyväksynyt ja sai Saraa vastustaneen edustajan loukkaamisesta ja uhkaamisesta syytteen. Vertailun vuoksi Marcosin presidentin toimisto esitti vuoden luottamuksellisiksi määrärahoiksi 4,5 miljardia pesoa, mikä on lähes puolet toimiston koko määrärahoista.

Marraskuussa levisi huhuja, että jotkin evp-kenraalit valmistelisivat vallankaappausta Marcosia vastaan. Rodrigo Duterte oli tavannut evp-upseereita, mutta kiistää sen mitenkään liittyneen kaappaushankkeisiin. Hän oli todennut vain nimiä mainitsematta, että hallitus voisi kaatua vain, jos kansa havaitsisi vakavaa korruptiota, mutta hänellä ei ole sellaisesta tietoa. Kaappaushuhut ovat Filippiineillä yleisiä. Asevoimien komentaja Romeo Brawner Jr. kuitenkin varoitti joukkojaan osallistumasta mihinkään hallinnon horjuttamistoimiin.

Vaikka klaanit pitävät yhdessä huolta eduistaan, on Marcosien ja Dutertejen perheiden sisälläkin erilinjaisuutta. Imee on esittänyt hämmästyttävän paljon kritiikki pikkuveljensä Bongbongin politiikkaa kohtaan ja on riitatilanteissa toistuvasti tukenut Saraa. Toisaalta Sara pitää usein etäisyyttä isäänsä Rodrigoon. Voi olla, että Saran haluttomuus ryhtyä viime vaaleissa presidenttiehdokkaaksi liittyi siihen, että hän ei halunnut toimia isänsä ohjauksessa. Pahimmassa vaiheessa Rodrigo uhkasi asettua kilpailevaksi varapresidenttiehdokkaaksi Saraa vastaan, mutta tunteiden rauhoituttua luopui ajatuksesta. Näyttää siltä, että Imee ja Sara ovat liima, joka pitää yhteistä hallituskoalitiota yllä.

Suhde Yhdysvaltoihin ja Kiinaan

Varsinkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Marcos lähti heti eri linjoille kuin presidentti Duterte, tai oikeastaan palasi Filippiinien perinteisille linjoille. Duterte etäännytti suhteita Yhdysvaltoihin ja rakensi läheisiä suhteita Kiinaan päin. Marcos julisti Filippiinien ulkopolitiikaksi, että maa on kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen. Kiina kuitenkin kokee, että Marcosin heti ensi töikseen sallimat 9 tukikohtaa amerikkalaisten käyttöön ja yhdysvaltalaisten aseiden varastointi Pohjois-Filippiineille muutaman sadan kilometrin päähän Taiwanista on vihamielinen toimi Kiinaa vastaan.

Kiista Länsi-Filippiinien meren hallintaoikeudesta kulminoituu etenkin Ayungin Shoal -matalikolle, jossa jokunen filippiiniläinen merisotilas ylläpitää ruosteisella sotalaivalla tukikohtaa. Kiinan rannikkovartiosto on pyrkinyt estämään huoltokuljetuksia laivalle mm. vesitykein, pakottaakseen filippiiniläiset poistumaan alueelta. Marcos vakuuttaa puolustavansa jokaista tuumaa sen talousvesialueelle kuuluvalla alueella, vaikka Kiina on toistuvasti vaatinut Filippiinejä poistumaan sieltä. Presidentti Duterte aikoinaan totesi, että hän ei tämän takia ryhdy häviämään sotaa suurvaltaa vastaan. Sara Duterte on pysytellyt hiljaa tässäkin kiistassa. Sen sijaan Davaon nykyinen pormestari, Saran nuorempi veli Sebastian vaati Bongbongia jopa eroamaan USA-mielisen ulkopolitiikkansa takia, koska se ”vaarantaa syyttömien filippiiniläisten hengen.” 

Maaliskuussa presidentti Duterten entinen puhemies Harry Roque sanoi, että Duterte olisi tehnyt Xi Jinpingin kanssa salaisen suullisen sopimuksen siitä, että Filippiinit pidättäytyy kunnostamasta Ayunginin matalikon laivaa tai rakentamasta alueelle. Siten laivan edelleen ruostuessa Filippiinien olisi pakko luopua alueesta. Presidentti Duterte kuitenkin kiisti tehneensä sopimuksen. Kiinan viranomaiset ovat toistuvasti viitanneet Filippiinien lupaukseen poistaa laiva matalikolta, mutta yksikään presidentti ei ole sellaista myöntänyt.

Presidentti Marcos totesi, että hän on kauhistunut ajatuksesta, että olisi tehty Kiinan kanssa herrasmiessopimus Filippiinien aluetta ja suvereniteettia koskien. Hän sanoi, että hänen aloittaessaan presidenttinä kukaan ei ole maininnut, että olisi olemassa tämänlainen sopimus.

Huumesota ja ICC Duterteille herkkä paikka

Bongbong lupasi jatkaa Duterten taistelua huumeita vastaan, mutta ihmisoikeuksia ja henkiä kunnioittaen ja kuntoutusta painottaen. Huumeoperaatioissa on edelleen kuollut noin yksi henki päivässä, mikä on saman verran kuin Duterten viimeisenä presidenttivuotena. Tosin Duterten alkukauteen verrattuna kuolleita on nyt huomattavasti vähemmän. Sebastian on päättänyt jatkaa Davaossa huumesotaa isänsä tyyliin mm. kehottamalla huumerikollisia poistumaan kaupungista, ”poistukaa täältä, jos ette lopeta, tapan teidät”. Neljä päivää tämän lausunnon jälkeen Davaon poliisi oli ampunut jo seitsemän epäiltyä huumerikollista. Voisi odottaa, että Marcos reagoisi tilanteeseen, kun on vakuuttanut maailmallakin, että väkivaltainen huumesota on ohi.

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on ottanut tutkittavakseen Rodrigo Duterten huumesodan rikokset. Duterteja pitää kuitenkin varpaillaan Bongbongin viimesyksyinen kommentti, että hän voi harkita uudelleen maan liittymistä tuomioistuimeen. Toistaiseksi Bongbong on linjannut, että ICC:n tutkijat voivat tulla maahan, mutta valtion toimielimet eivät edesauta tutkimuksia millään tavalla.

Rodrigo on käyttänyt ärhäkkää kieltä Bongbongia vastaan ja sittemmin Bongbong on vastannut samaan tyyliin. Molemmat mm. ovat syyttäneet toisiaan huumeriippuvaisiksi. Sen sijaan Bongbong ja Sara käyttäytyvät aina toisiaan kohtaan korrektisti, vaikka hymyn takana olisikin eturistiriitoja ja ikäviä ajatuksia.

Talous kasvaa edelleen vaikka hieman odotettua hitaammin

Filippiinien talous on toipunut koronan aiheuttamasta notkahduksesta. Viime vuonna maan talouskasvu tosin hidastui, mutta jatkui edelleen suhteellisen ripeänä. Talous kasvoi 5,6 prosenttia, kun vuonna 2022 kasvu oli 7,6 prosenttia. Viime vuoden kasvu olikin nopeinta Kaakkois-Aasiassa.

Hallituksen kasvutavoite viime vuodelle oli 6–7 prosenttia, joten siitä jäätiin. Talouskasvun odotetaan nyt kiihtyvän. Hallitus on asettanut kuluvalle vuodelle tavoitteeksi 6,5–7,5 prosentin haarukan. Myös esimerkiksi luottoluokittaja Fitch ennakoi kasvun yltävän tänä vuonna 6,4 prosenttiin.

Uusi valtiovarainministeri Ralph Recto joutui maaliskuussa myöntämään, että hallituksen tavoite voi kuitenkin olla liian kunnianhimoinen ja 6,0–6,5 prosentin kasvutavoite olisi ”realistisempi”. Recto on Marcoksen hallituksen kokeneimpia ministereitä.

Viime vuonna kansantalouden rasitteena olivat esimerkiksi elintarvikkeiden kohonneet hinnat ja erilaiset tuotannon pullonkaulat. Myös kohonnut korkotaso oli jarruna. Keskuspankin ohjauskorko on nyt korkeimmillaan 17 vuoteen eli 6,5 prosentissa, mutta sen ennakoidaan laskevan kesäkuussa, mikäli inflaatio ei kiihdy.

Keskuspankki on pitänyt korkoja ylhäällä hidastaakseen inflaatiota, jonka odotetaan hidastuvan tänä vuonna. Viime vuonna se liikkui 7,6 prosentissa. Inflaatiota on nostanut alkuvuonna elintarvikkeiden, kuten riisin kallistuminen. Riisi on kallistunut jyrkimmin 15 vuoteen. Tämä on aiheuttanut laajaa tyytymättömyyttä.

Kuluttajien luottamus onkin laahannut alhaisissa lukemissa ja samalla kansalaisten velkaantuneisuus on kasvanut. Kiihtynyt inflaatio on syönyt ostovoimaa.

Hallitus laskee saavutuksekseen sen, että absoluuttisessa köyhyydessä asuvien filippiiniläisten määrä on laskenut. Tämä oli yksi Bongbong Marcosin vaalilupauksista. Toisaalta viime syksynä tehdyssä maanlaajuisessa mielipidekyselyssä jopa puolet perheistä piti itseään köyhänä.

Samaan aikaan työttömyys on laskenut. Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin todenneet, että tämä johtuu myös siitä, että monet ovat lakanneet etsimästä työtä ja jättäytyneet työvoiman ulkopuolelle. Tutkimuslaitos Social Weather Stationin kartoituksen mukaan työttömiä arvioitiin olevan joulukuussa 9,4 miljoonaa, kun syyskuussa määräksi arvioitiin 7,9 miljoonaa.

Lisäksi uudet työpaikat ovat olleet suurelta osin heikosti palkattuja ja osa-aikaisia. IBON-tutkimuslaitoksen mukaan Marcoksen ulkomaisia investointeja houkutteleva elinkeinopolitiikka ei ole juuri parantanut heikoimmassa asemassa olevien elämää.

Hallintoa ja kansantaloutta kroonisesti vaivaavasta korruptiosta ei ole päästy eroon. Transparency Internationalin uusimmassa, vuoden 2023 kartoituksessa Filippiinit oli vasta sijalla 116 yhteensä 180 maasta. Tässä ei ollut juuri parannusta verrattuna edelliseen, vuoden 2021 selvitykseen.

Puccinin ooppera Tondon slummissa

Italian suurlähetystö tarjosi kulttuurielämyksen köyhien asuinalue Tondon nuorille. Ohjelmana oli Giacomo Puccinin säveltämä koominen ooppera Gianni Schicchi ja sen esitti Manila Symphony Orchestra. Esitys järjestettiin ulkotilassa katetulla torilla ja katsojina oli noin 600 lasta ja nuorta. Ooppera oli osa lähetystön Tondossa järjestämää Italian festivaalia. Lähetystö järjestää myös puoli vuotta kestävän italian kielen kurssin 29 nuorelle.

Cha-cha – muutetaanko perustuslakia?

Ferdinand Marcos Seniorin diktatuurin kumoamisen jälkeen hyväksyttiin perustuslaki (1987), jolla mm. rajattiin presidenttikaudet yhteen kuuden vuoden kauteen. Siitä lähtien jokainen presidentti on ainakin harkinnut perustuslain muutosta (filippiiniläisittäin Cha-cha = Charter Change), mutta kertaakaan se ei ole onnistunut. Yleensä muutostarvetta on perusteltu taloudellisen kehityksen esteiden poistolla, etenkin vähentämällä ulkomaisen omistuksen rajoituksia investointien edistämiseksi. Poliitikoilla todellinen peruste on mitä ilmeisimmin ollut halu poistaa presidentin ja kansanedustajien kausirajoituksia. Ehkä tässä on myös syy, miksi poliitikot eivät ole saaneet kansaa innostumaan Cha-cha-prosessista.

Marcos Juniorin kaudella varsinkin kongressin edustajainhuoneessa on ollut kovaa pyrkimystä pikaiseen perustuslain muutokseen. Filippiineillä on kolme reittiä Cha-chan toteuttamiselle:

1. Constituent assembly (Con-ass), jossa kongressi päättää ¾-enemmistöllä ryhtyä perustuslakia säätäväksi kokoukseksi.

2. Constitutional convention (Con-con), jossa kansanäänestyksellä valitaan edustajat perustuslakia säätävään kokoukseen.

3. People’s Initiative (PI). Kansalaisaloitteella voi esittää konkreettista muutosta perustuslakiin. Muutostekstin saa kansanäänestykseen, jos vähintään 12 % rekisteröidyistä äänestäjistä ja vähintään 3 % jokaisen vaalipiirin äänestäjistä puoltaa muutosta.

Edustajainhuoneessa oli halua saada kongressista perustuslakia säätävä kokous Con-ass-reittiä niin, että kongressin molemmat kamarit äänestävät yhdessä ¾-äänienemmistöllä lakimuutokset. Ratkaisu veisi kaiken vaikutusvallan päätöksiin yleensä kriittisemmin äänestävältä senaatilta, sillä senaattoreita on 24 ja edustajainhuoneen edustajia 316. Perustuslaki on valitettavasti epäselvä, sillä siinä ei erotella, pitääkö kamarien äänestää yhdessä vai erikseen. Senaatti on ymmärrettävästi vaatinut, että perustuslakimuutoksen pitää saada molemmissa kamareissa taakseen ¾-enemmistön.

Kun Con-ass ei näyttänyt etenevän, ryhtyi epämääräinen Pirma-liike keräämään nimiä kansalaisaloitteeseen (PI), jossa ainoa ehdotettu muutos perustuslakiin koskisi äänestysmenettelyä. Sen mukaan kongressi voisi tehdä yhdessä äänestäen minkä tahansa muutosehdotuksen perustuslakiin ¾-ääntenenemmistöllä. Tämän jälkeen edustajainhuone pystyisi tekemään helposti minkä tahansa perustuslain muutoksen, sillä edustajainhuone on kautta historian aina orjallisesti äänestänyt presidentin ja johtajansa tahdon mukaisesti – toisin kuin senaatti. Lopullisesti muutosehdotus hyväksyttäisiin kansanäänestyksellä.

Pirma väitti keränneensä joissakin viikoissa ainakin kahdeksan miljoonaa allekirjoitusta. Melko pian kuitenkin ilmeni, että kyse ei ole todellisesta kansanaloitteesta, vaan ilmeisesti Rodriquezin ja monen muun poliitikon valtapyrkimyksistä. Näyttöä on myös siitä, että allekirjoituksesta on tarjottu palkkioita. Vaaliviranomainen määräsi keräystoimet keskeytettäväksi, ja korkein oikeus tuskin tulee hyväksymään nimenkeräystä kansasta lähteneeksi aloitteeksi.

Presidentti Marcos kutsui kongressin molempien kamareiden johdon koolle ja ehdotti, että perustuslain muutoksessa edetään senaatin johdolla. Molemmat kamarit tuovat resoluutionsa yhteiskäsittelyyn ja molemmat äänestävät erikseen. Marcos on esittänyt, että muutokset rajoitetaan talouskysymyksiin. Senaatissa käsiteltävänä olevassa resoluutioehdotuksessa esitetään kolmeen ulkomaiseen omistusosuuteen liittyvään pykälään lisäystä ”ellei lailla toisin säädetä”. Keskustelua on herättänyt ulkomaisen omistusoikeuden lisääminen peruskouluihin.

Edustajainhuone on jo oman resoluutionsa hyväksynyt, mutta senaatissa keskustelu jatkuu. Senaatin osalta riittävän enemmistön saavuttaminen ei ole varmaa. Pulse Asian kyselyn mukaan perustuslain muutos sai kansalaisilta täystyrmäyksen. Vain 8 prosentin mielestä perustuslakia tulisi muuttaa nyt ja murskaavan 88 prosentin mielestä ei tulisi muuttaa. Vastustajien määrä on selvästi kasvanut, sillä vuosi sitten maaliskuussa lakimuutosta kannatti 41 %. Noin 70 % vastusti ulkomaisen omistusosuuden lisäämistä kongressin esittämillä aloilla. Toisaalta 73 % vastusti kausirajoitusten lieventämistä vaaleilla valittuihin tehtäviin.

Kirjoittajat

Sami Noponen (talous)

Riitta Vartti (kirjallisuus)

Pekka Borg (muut osiot)