Mabuhay 2/2018
Uutisia Filippiineiltä
Filippiinit-seuran tiedote 11.11.2018
Runsaat kaksi vuotta Duterten presidenttikautta
Tämä on hieman erilainen Mabuhay-tiedote kuin yleensä. Rodrigo Duterte on nyt ollut yli kaksi vuotta presidenttinä ja esitämme vähän laajemman katsauksen tähänastisen kauden tuloksiin. Monta teemaa jää tässä vielä käsittelemättäkin.
Presidentti Duterten talouspolitiikka “dutertenomics”
Presidentti Rodrigo Duterten reilut kaksi vuotta kestäneen hallintokauden aikana Filippiinien talouskasvu on kiihtynyt, mutta kasvun hedelmät ovat jakautuneet epätasaisesti. Vireä talouskasvu on näkynyt kuitenkin Duterten kannatuksessa, joka on pysynyt yllättävänkin vahvana, ihmisoikeusloukkauksista ja mielivaltaisuuksista huolimatta. Duterte on luvannut asettaa talouskasvun ja toisaalta myös ympäristön politiikassaan etusijalle. Näitä vaalilupauksia hän on yrittänyt lunastaa.
Filippiinien talouskasvu on viime aikoina yltänyt samalla tasolle alueen mahtivaltion Kiinan kanssa. Tärkeä rooli on ollut ulkomaisilla investoinneilla, joiden lisääntyminen on näkynyt erilaisina uusina teollisuushankkeina. Pääosa investoinneista on tullut Singaporesta, Hongkongista, Kiinasta, Luxemburgista ja Yhdysvalloista, joka on Filippiinien vanha liittolainen. ASEAN-kokouksessa lokakuun puolivälissä Duterte kehuskeli Filippiinien talouskasvulla, joka on hänen mukaansa vain kiihtymässä. Uhkia ovat hänen mukaansa lähinnä kansainvälisen kaupan jännitteet ja kasvava protektionismi.
Talouskasvua ovat pitäneet yllä myös Duterten laajat infrastruktuurihankkeet. Niiden rahoittamiseen on yritetty laajentaa veropohjaa ja tehostaa verojen keräämistä, mikä on ollut pitkään yksi Filippiinien kansantalouden heikoista kohdista. Tämän TRAIN-nimen saaneen uudistuksen myötä verotuksen painopistettä on siirretty tuloverotuksesta muun muassa polttoaine- ja ajoneuvoverotuksen suuntaan. Myös tupakkaa ja virvoitusjuomia on verotettu aiempaa ankarammin. Vastapainoksi tuloverotusta on kevennetty.
Duterte on luvannut investoida jopa 150 miljardia dollaria muun muassa teiden, lentokenttien ja rautateiden kohentamiseen. Näiden huono kunto on ollut jo pitkään talouskasvun ja investointien esteenä. Kriitikkojen mukaan julkiset rakennusprojektit ovat kuitenkin edenneet varsin hitaasti. Samaan aikaan maan kasvava budjettivaje uhkaa julkisen talouden tasapainoa.
“Dutertenomics”-nimen saanut politiikka on kerännyt paljon arvostelua. Duterten talouspolitiikka ei ole vielä onnistunut vähentämään köyhyyttä, joka on Filippiineillä yleisempi ongelma kuin esimerkiksi Vietnamissa. Yhden viidestä filippiiniläisestä lasketaan edelleen jäävän köyhyysrajan alapuolelle. Tämän takia Duterten talouslinjaa on kuvattu lähinnä neoliberaaliksi.
Viime aikoina hallinnon huolenaiheena on ollut myös inflaation kiihtyminen. Kiihtyvä inflaatio jarruttaa kotimaista kulutusta ja uhkaa karkottaa ulkomaisia investoijia. Elokuussa vuosi-inflaatio ylsi korkeimmilleen vuosikausiin eli 6,4 prosenttiin. Keskuspankki on taistellut tätä vastaan koronnostoilla.
Duterte on löytänyt syyllisen hintaralliin Trumpin Yhdysvalloista, jonka keskuspankki on hänen mukaansa kiihdyttänyt inflaatiota eri puolilla maailmaa nostamalla korkojaan. Todellinen syy on kuitenkin Filippiinien kiristynyt verotus, joka on vauhdittanut hintojen nousua ja heikentänyt samalla peson kurssia. Tämä on vajonnut 12 vuoden pohjalukemiin dollariin nähden, mikä on nostanut selvästi etenkin ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden ja raakaöljyn hintoja.
Kiihtyvä inflaatio on näkynyt myös peruselintarvikkeiden kallistumisena. Polttoaineiden hinnannousulla on laajoja vaikutuksia, kun joukkoliikenteen taksat ovat nousseet, mikä rokottaa varsinkin suurkaupunkien laitamilla asuvia työmatkalaisia. Duterte on pitkälti riippuvainen heidän tuestaan, sillä suurin osa presidentin kannattajakunnasta muodostuu suurkaupunkien köyhistä.
Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi syksyllä, että hallitus tulee todennäköisesti jäämään kasvutavoitteestaan, joka on 7-8 prosentin talouskasvu tänä vuonna. Duterte onkin joutunut hakemaan neuvoja aikaisemmalta presidentiltä Gloria Macapagal-Arroyolta, joka on koulutukseltaan ekonomisti.
Hänen presidenttikaudellaan 2001-–2010 tehdyt uudistukset ovat osaltaan viime vuosien talouskasvun taustalla, vaikka Macapagal-Arroyo muistetaan enemmän hallinnon korruptiosta ja siitä, että hänen kaudellaan Filippiinien velkaantuneisuus lisääntyi selvästi. Filippiinit lukeutuu nykyisin niihin maihin, joita Yhdysvaltain korkotason nousu uhkaa, koska suuri osa velasta on dollarimääräistä.
Hyvinvointi ja toimeentulo
Köyhyys
Kattavimman kuvan köyhyyden muutoksista antaisi kolmen vuoden välein tehtävä tulo- ja kulutustutkimus (FIES), jota varten haastatellaan jopa 180 000 perhettä. Vuonna 2015 perheistä 16,5 % ja henkilöistä 21,6 % alitti tuloiltaan virallisen köyhyysrajan. Valitettavasti Duterten kaudesta kertova ensimmäinen tutkimus valmistuu vasta ensi vuonna.
Toinen tapa mitata köyhyyttä on pyytää haastateltavaa itse arvioimaan, onko perhe köyhä vai ei. Vaikka köyhyysrajan mukaisten tulojen pitäisi viranomaisten mielestä riittää tarpeellisimpiin elinkustannuksiin, on itsensä köyhäksi kokevia perheitä kaksi kertaa enemmän kuin köyhyysrajan alittaneita. SWS:n kesäkuussa 2016 haastattelemista perheistä 45 % piti itseään köyhänä ja tämän vuoden kesäkuussa osuus nousi 48 prosenttiin. Syyskuussa 2018 itseään köyhänä pitäneitä oli 52 %.
Samassa haastattelussa kysyttiin myös, oliko perhe viimeisen kolmen kuukauden aikana kokenut nälkää siksi, että ei ollut mitään syötävää. Kesäkuussa 2016 perheistä 15,2 % vastasi, että oli kokenut nälkää, mutta kesäkuussa 2018 määrä oli pudonnut 9,4 prosenttiin. Syyskuussa nälkää kokeneiden määrä taas nousi 13,3 prosenttiin, mitä selittää inflaation nopeutuminen ja etenkin riisin hinnan nousu.
Työttömiä oli heinäkuussa 2016 Duterten kauden alkaessa 5,4 % työvoimasta ja täsmälleen saman verran heinäkuussa 2018. Lisäksi 17 % työvoimasta oli alityöllistyneitä. Tosin runsaat puolet lisää työtä hakevista alityöllistyneistä teki työtä yli 40 tuntia viikossa. Työvoimaosuus on laskenut samalla ajanjaksolla 63,2 prosentista 60,1 prosenttiin.
Toimeentuloturva ja terveyspalvelut
Hallitus on pyrkinyt parantamaan pienituloisimpien asemaa, mutta toimet eivät riitä köyhyyden vähentämiseen. 4,4 miljoonaa pienituloisinta perhettä saa ns. 4Ps-ohjelman (Pantawid Pamilyang Pilipino Programme) mukaista avustusta elinkustannuksiinsa. 4Ps-avustusten saajia oli lähes yhtä paljon jo Aquinon kaudella, mutta Duterten hallitus on lisännyt tukeen 600 peson kuukausittaisen riisiavustuksen. Hallituksen verouudistus (TRAIN) on nostanut elinkustannuksia ja niitä kompensoidaan 10 miljoonalle vähätuloiselle kotitaloudelle 200–300 peson kuukausittaisella avustuksella.
Yli kaksi miljoonaa eläkeläistä (SSS) sai viime vuonna 1000 peson korotuksen kuukausieläkkeeseensä. Myös vammaisten henkilöiden toimeentuloa on parannettu mm. myöntämällä heille arvonlisäveron alennuksia ja korottamalla omaishoidon tukea.
Pian koko kansa on sairausvakuutuksen piirissä, joka sisältää perusterveydenhuoltoa kaikille. Vuonna 2015 vakuutus kattoi 92 % väestöstä ja 94 % heinäkuussa 2018 (PhilHealth). Viimeistään kongressissa juuri hyväksyttävänä oleva laki universaalista terveydenhuollosta lupaa jokaiselle kansalaiselle ilmaiset tai edulliset terveydenhuollon peruspalvelut. Tosin palvelut ovat suppeampia kuin mihin olemme Suomessa tottuneet ja varsinkin syrjäisillä seuduilla tuskin kyetään palveluita järjestämään.
Toinen hoitoon pääsyä parantava laki velvoittaa sairaalan antamaan tarpeellisen ensihoidon, vaikka henkilöllä ei olisikaan rahaa hoidon maksamiseen. Myös ilmaista lääkkeiden jakamista köyhimmille on lisätty. Merkittävä uudistus on äitiysloman pidentäminen 105 päivään.
Presidentti Dutertelle voi antaa pisteet siitä, että hän on panostanut seksuaaliterveyslain (reproductive health) täytäntöönpanoon ja perhesuunnitteluun, vaikka konservatiiviset tahot ovat kiivaasti sitä vastustaneetkin. Terveyden edistämisen kannalta saavutus on myös vuonna 2017 hyväksytty laki, joka kieltää julkisissa tiloissa polttamisen. Tupakka- ja alkoholiverojen nostaminen vaikuttaa samaan suuntaan.
Koulutus
Koulutus on tärkeä työllistymisen ja hyvinvoinnin edellytys. Viime vuosikymmenellä koulutuksessa mentiin jopa takapakkia. Koulujen määrärahoja oppilasta kohden pienennettiin, kouluakäyvien prosenttiosuus laski ja jopa lukutaitoisten osuus väheni. Filippiinit oli Namibian ja Djiboutin ohella ainoa maa maailmassa, jossa oli vain 10-luokkainen koulu. Jo Aquinon kaudella käynnistettiin suuri koulureformi, kun vuonna 2013 päätettiin siirtyä 12-vuotiseen peruskouluun. Ns. K-12-uudistukseen liittyy myös vuoden 2011 varhaiskasvatuslaki, jonka mukaan kaikille lapsille on järjestettävä yksivuotinen esikoulu. Duterten kaudella on huomattavasti lisätty rahoitusta koulutusuudistuksen toteutukseen.
Esikouluun osallistui viime vuonna jo 84 % ikäluokasta. Ensimmäiset 1,2 miljoonaa oppilasta valmistui tänä vuonna 12. luokalta. Kun yhdessä ikäluokassa on noin 1,9 miljoonaa henkilöä, tarkoittaisi tämä, että noin 60 % ikäluokasta olisi suorittanut 12-vuotisen koulun. Jatkossa yliopistoon pääsy edellyttää 12. luokan todistusta.
Iloinen uutinen monelle opiskelijalle oli, että valtion yliopistoista ja collegeista poistettiin lukukausimaksut. Tosin kriitikot ovat arvostelleet, että siitä hyötyvät eniten hyvätuloiset opiskelijat, sillä vain pieni vähemmistö valtion yliopistojen opiskelijoista tulee köyhistä perheistä. Heidän mielestään olisi oikeudenmukaisempaa antaa stipendejä ym. tukea suoraan pienituloisille opiskelijoille, joista sitä paitsi suuri osa opiskelee huonotasoisissa yksityisissä oppilaitoksissa.
Demokratia ja hallitseminen
Filippiinien perustuslaissa on määritellyt lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja oikeuslaitoksen väliset valtasuhteet ja kansalaisten oikeudet demokratian parhaiden perinteiden mukaisesti. Käytännössä valta on kuitenkin omia etujaan ajavan taloudellisen eliitin ja poliittisten klaanien käsissä. Eliitin ja kansan enemmistön välinen kuilu on jyrkentynyt ja aiheuttanut tyytymättömyyttä poliittiseen hallintatapaan.
Tutkijatohtori Bonn Juegon (Jyväskylän yliopisto) arvion mukaan Duterten voitto oli seurausta 30-vuotisen liberaali-demokraattisen “Edsa-tasavallan” kriisiytymisestä ja kyvyttömyydestä rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Duterte voitti esiintymällä vahvana ja rehellisenä, kansan kieltä puhuvana johtajana, joka kykenee murtamaan vanhan Manilan eliitin vallan. Vaalien jälkeen vielä kasvanut kansan tuki on antanut hänelle laajat valtuudet oman muutospolitiikkansa läpivientiin.
Presidentti tarvitsee tuekseen kongressin edustajainhuoneen enemmistön. Filippiinien poliittisessa perinteessä se on helppoa, koska omat etunsa turvatakseen edustajat aina hakeutuvat voittaneen presidentin puolelle. Vaaleissa Duterten puolue PDP-Laban sai 3 paikkaa, mutta muutaman viikon jälkeen puolueeseen liittyi 111 takkinsa kääntänyttä lisää. Suurin osa muistakin puolueista halusi hallitusrintamaan, jolloin kohta presidentin takana oli lähes 90 % edustajista. Senaatissakin hallituksella on kolmen neljäsosan enemmistö, mutta senaatti on perinteisesti äänestänyt itsenäisesti, usein Dutertenkin esityksiä vastaan.
Myös oikeuslaitoksen tuki on tarpeen, varsinkin kun Duterten hiljaisesti tukemat toimintatavat välillä ylittävät lain puitteet. Presidentti varoitti heti valtaan päästyään oikeuslaitosta asettumasta hänen huumesotansa esteeksi. Duterte on jo saanut pääosin myötämielisen korkeimman oikeuden. Hänen taustatuellaan saatiin erotettua korkeimman oikeuden hankalaksi koettu puheenjohtaja Maria Lourdes Sereno, jopa perustuslain vastaisesti ilman syytettä valtakunnanoikeudessa.
Dutertelle erityisen tärkeätä on poliisin ja asevoimien tuki. Hän nimittikin ensi töikseen poliisin (PNP) johtoon Davaon huumesotaa johtaneet poliisipäälliköt, joihin hän voi täysin luottaa. Hän nimitti ensimmäisen virkavuotensa aikana 59 asevoimien (AFP) tai PNP:n kenraalia tai everstiä korkeisiin siviilivirkoihin ja toisena vuonna tahti on pysynyt samana.
Kun presidentti on mm. korruption takia erottanut ministeriöiden, virastojen tai valtion yritysten johtajia, on hän valinnut tilalle sotilaita. Duterte on perustellut upseerien nimittämistä sillä, että hän luottaa sotilasorganisaation kurinalaisuuteen ja kykyyn johtaa. Usein sotilasjohtajilla ei ole tarpeellista substanssiosaamista ja voidaan kysyä, miksi sosiaali- ja ympäristöministereiksi piti nimetä evp-kenraalit.
Autoritäärisyys lisääntyy
Edellisiin presidenttikausiin verrattuna Duterten hallintoa on leimannut pyrkimys aggressiivisesti vaimentaa oman politiikan toteuttamista haittaavat soraäänet. Senaatissa vankin vastustaja, senaattori Leila de Lima, on virunut jo toista vuotta vankilassa epämääräisellä syytteellä huumekauppaan osallisuudesta. Tyypilliseen tapaan asia ei ole vieläkään edennyt oikeuden käsittelyyn, mutta onpahan hän poissa senaatista. Presidentti on myös yrittänyt saada vangituksi toisen äänekkään senaattorin, Antonio Trillanesin. Trillanes syyllistyi aikoinaan vallankaappausyritykseen Macapagal-Arroyoa vastaan, mutta nyt Duterte peruutti presidentti Aquinon aikanaan hänelle myöntämän armahduksen arkistoista puuttuvien hakemuspapereiden perusteella.
Duterten syytetoimille on tyypillistä, että hän kohdistaa ne valikoidusti vastustajiinsa. Trillanesin kanssa samasta kapinasta armahdettiin mm. evp-kapteeni Nicanor Faeldon, jonka Duterte nimitti 2016 tullin johtoon. Tullissa korruptoituneet käytännöt ovat yleisiä ja Faeldonia pidettiin osavastuullisena. Duterte hyväksyi Faeldonin erohakemuksen, vaikka piti häntä rehellisenä ja nimittikin hänet vankilaviraston johtajaksi. Duterte nimitti juuri informaatio- ja viestintäteknologian ministeriksi evp-eversti Gringo Honasanin, jonka voi sanoa olevan kaikkien kapinoiden äiti. Hän johti 1986 Marcosin kaatanutta Edsa-vallankumousta ja ainakin neljää Cory Aquinon vastaista kaappausyritystä.
Duterte on myös uhannut sulkea kriittisiä tiedotusvälineitä, kuten Inquirer, ABS-CBN ja Rappler. Tarkoitushakuisesti aina löytyy jokin syy, jolla voidaan nostaa valikoiden syytteitä kriittisiä ääniä vastaan. Duterten yltiökannattajissa on myös väkeä, jotka levittävät sosiaalisessa mediassa vihamielistä ja usein valheellista ilmapiiriä “keltaisia” vastaan.
Entä diktatuuri?
On epäilty, että Duterte olisi siirtymässä kohti diktatuuria. Hänhän on kehunut diktaattori Marcosia Filippiinien parhaaksi presidentiksi. Kun Isisin kanssa liittoutunut Mauten asejoukko valtasi Marawin kaupungin, julisti hän koko Mindanaon alueelle sotatilan. Hän totesi haastattelussa, että “Marcosin sotatilalaki oli erittäin hyvä” (Philstar 24.5.2017). Tosin tätä sotatilaa ei voi suoraan verrata Marcosin aikaan, sillä nyt kansalaisoikeuksia on rajoitettu vähemmän.
Presidentin esityksestä on sotatilaa Mindanaolla jatkettu tämän vuoden loppuun asti ja parhaillaan harkitaan sen jatkamista jälleen vuodella. Armeijalla on normaalistikin laajat toimintavaltuudet ja se on taistellut vuosikymmeniä islamistiryhmiä vastaan ilman sotatilasäännöksiä. Voi kysyä, onko perusteltua pitää koko Mindanaota jatkuvassa sotatilassa. Duterte on pari kertaa vilauttanut mahdollisuutta laajentaa sotatilaa koko maahan, heikkenevän NPA:n uhan varjolla. Hän on myös leimannut laillisesti toimivia vasemmistolaisia kansalaisjärjestöjä kommunistien peiteorganisaatioiksi, jotka siten olisivat asevoimien toiminnan oikeutettuja kohteita. Jos näin tehdään, ollaan jo aika lähellä marcosilaista diktatuuria.
Duterte totesi yhdessä puheessaan, että “Te sanotte diktaattori; no, olen todella diktaattori. Ellei minusta tule diktaattoria, mitään ei tapahdu tälle maalle.” (PDI 8.2.2018) Duterte ei kuitenkaan ole diktaattori eikä hänen pyrkimyksiään ohjaa vallanhimo. Sitaatti kuvastaa Duterten ajattelua ennemminkin niin, että hän haluaa toteuttaa sellaisen yhteiskunnallisen muutoksen, jonka hän uskoo olevan Filippiineille välttämätöntä. Hän uskoo muutoksen voivan tapahtua Filippiinien kurittomassa kulttuurissa vain autoritäärisen johdon avulla.
Enemmän kuin Marcos, Duterten esikuvana taitaa olla Singaporen Lee Kuan Yew, joka sai kovalla kurilla maahan järjestyksen ja taloudellisen nousun. Voi kuitenkin olla, että Duterte uskoo, kuten suuri osa kansastakin, että vain hän kykenee tätä muutosta johtamaan. Ainakaan Davaon kaupungin pormestariutta hän ei itsensä lisäksi ole melkein 30 vuoteen suostunut jakamaan kuin Sara-tyttärelleen, joka on autoritäärisyydessä isänsä luokkaa.
Hyvät hallintotavat etenevät
Presidentti Duterten ensimmäisiä hyviä tekoja oli yksinkertaistaa hallintoa ja vaatia virkamiehiltä hyvää ja nopeaa palvelua. Monista lupien hakumenettelyistä on poistettu ylimääräisiä vaiheita ja hakemukset tulee käsitellä 3–20 päivässä vaativuudesta riippuen. Yrityksen käynnistämisen lupahakemus pitää saada hoidettua yhdessä toimistossa ja yhtenäistetyllä lomakkeella. Tärkeä on myös huonoa tai virheellistä palvelua saaneille osoitettu puhelinnumero, jota kautta saa valituksen nopeasti käsittelyyn. Samoin puhelimen kautta voi ilmoittaa virkailijan yrityksistä rahastaa. Uudet käytännöt ovat lyhentäneet jonoja ja käsittelyaikoja ja samalla ne ehkäisevät korruptiota.
Korruptioon liittyen presidentti on erottanut runsaasti johtavissa tehtävissäkin olleita. Tosin joitakin korruptiosta epäiltyjä hän on kierrättänyt toisiin samantasoisiin tehtäviin. Korruptio on kuitenkin niin syvälle juurtunutta, että Duterte on jo pari kertaa tuskastuneena uhannut laittaa hanskat naulaan, kun luotettujenkin piiristä löytyy aina uusia tapauksia.
Federalismi
Presidentti Duterten keskeinen vaalilupaus on muuttaa Filippiinien perustuslaki federalistiseksi. Valtaa ja resursseja halutaan pois Manilan eliitiltä suoraan provinssien päätettäväksi.
Perustuslain uudistus on niin iso kokonaisuus, että siihen on parempi palata toisessa yhteydessä. Lyhyesti todeten presidentin asettama konsultatiivinen komitea luovutti viime heinäkuussa lakiluonnoksen, jonka presidentti välitti kongressille keskusteltavaksi.
Federalismin hyödyistä ja haitoista voi olla montaa mieltä, mutta demokratian kannalta huolestuttava on esitys siirtymäajan hallinnosta vuoteen 2022 asti. Siirtymäajalle korkein valta on keskitetty presidentille ja hänen valitsemalleen 10-henkiselle siirtymävaiheen komitealle.
Pulse Asian haastattelututkimuksessa kesäkuussa 2018 vain 18 % vastaajista oli sitä mieltä, että perustuslakia pitäisi nyt muuttaa. Osuus on jopa laskenut viime maaliskuusta. Vain 28 % kannatti nyt siirtymistä federalistiseen järjestelmään. Tosin tietoisuus järjestelmämuutoksesta on vähäistä, sillä vain 31 % arvioi tietävänsä riittävästi ehdotuksen sisällöstä.
Huumesota
Filippiineillä on vakava huumeongelma ja siksi on perusteltua, että presidentti Duterte haluaa määrätietoisesti poistaa sen. Ennen vaaleja hän lupasi lakkauttaa huumerikollisuuden 3–6 kuukaudessa vaikka tappamalla rikolliset, jotka eivät antaudu. Niinpä kesällä 2016 hän määräsi poliisin ennennäkemättömään huumesotaan, etenkin kaupunkien köyhien asuinalueilla. Aika pian hän kuitenkin joutui toteamaan, että tuskin edes hänen presidenttikautensa riittää huumekaupan hävittämiseen.
Vähän luvuista: Poliisin (PNP) tilastojen mukaan Duterten ensimmäisen vuoden aikana Filippiineillä tehtiin 14 264 henkirikosta (11 605 Aquinon viimeisenä vuonna). Heinäkuusta 2017 alkaneen vuoden aikana henkirikosten määrä laski 9 874:ään. On erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka suuri osa henkirikoksista liittyy huumeisiin. PNP:n antaman toisen tilaston mukaan ajalla 1.7.2016-4.6.2018 tehtiin 23 327 henkirikosta, joista 2 649 liittyi huumeisiin ja 10 594 muihin motiiveihin. Lopuista tapauksista motiivia ei ole tiedossa (ABS-CBN 13.6.2018). Poliisin arvion mukaan siis vain toistakymmentä prosenttia henkirikoksista liittyisi huumeisiin.
Nämä kahden vuoden runsaat 24 000 henkirikosta eivät sisällä viranomaisten “laillisissa huumeoperaatioissa” kuollutta 4 410 epäiltyä rikollista. Edellisen kohdan tilastoon liittäen kahdessa vuodessa on tapettu ainakin 7 000 huumerikollista, joista valtaosa on vain huumeiden käyttäjiä tai pienimuotoisia välittäjiä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvioineet huumesodan uhrien määrän paljon suuremmaksi, 12 000-20 000 hengeksi. Niiden mukaan on myös todistajanlausuntoja siitä, että poliisi on käyttänyt palkkiomurhaajia, jotka ovat käyneet ampumassa toimeksiannon mukaisesti listalla mainittuja huumehenkilöitä.
Huumesodalla on kuitenkin ollut erilaisia vaiheita. Alkuvaiheessa aseita käytettiin herkästi, kun presidenttikin siihen rohkaisi ja vakuutti, että hän ei päästä operaatioissa rikollisia tappaneita poliiseja tai sotilaita vankilaan. Vuonna 2017 Duterte joutui kahteenkin kertaan keskeyttämään operaatiot, kun poliiseja syyllistyi mm. korealaisen liikemiehen kiristämiseen ja murhaan ja alaikäisten poikien lahtaukseen kameroiden edessä. Poliisin maine on huumesodassa ryvettynyt ja Duterte arvioi, että jopa 9000 poliisia on mukana huumebisneksessä.
Lokakuussa 2017 Duterte päättikin siirtää vastuun huumerikollisuuden vastaisesta toiminnasta poliisilta valtion huumeviranomaiselle, PDEA:lle (Philippine Drug Enforcement Agency). PDEA osoitti, että huumerikoksia vastaan voidaan toimia kunnioittaen ihmisoikeuksia ja syyllistymättä laittomiin teloituksiin. Vajaan kahden kuukauden aikana, kun PDEA:lla oli yksin toimintavaltuudet, sen 2 161 huumekaupan vastaisessa operaatiossa pidätettiin 750 epäiltyä ja “vain” yksi epäilty oli ammuttu. (PDI 5.12.2017) Duterten mielestä huumekampanja eteni kuitenkin liian hitaasti, joten hän määräsi PNP:n ja NBI:n (National Bureau of Investigation) jälleen osallistumaan huumeidenvastaiseen taisteluun PDEA:n koordinoinnin alaisena. Poliisin mukaantulon jälkeen tapot huumeoperaatioissa ovat jälleen jokapäiväisiä, vaikka ei samassa mittakaavassa kuin vuonna 2016.
Huumesodassa on valitettavasti tapettu tuhansia korkeintaan minimaaliseen rikokseen syyllistyneitä ja syyttömiäkin. Operaatioissa on laittomasti teloitettu ihmisiä, joita ei ole edes ehditty todeta oikeudessa syyllisiksi.
Massiivisilla operaatioilla on tietysti saatu tuloksiakin. Kahdessa vuodessa on takavarikoitu yli 2 700 kiloa metamfetamiinia ja muitakin huumeita. Tapettujen ja vankilaan pistettyjen tuhansien huumekauppiaiden lisäksi 12 laboratoriota on tuhottu ja 209 huumeluolaa suljettu. Silti huumeita on markkinoilla ja maahan salakuljetettuja aineita on saatavilla. Nyt keskustelua herättävä tapaus on, kenen avustuksella tullin läpi pääsi kulkemaan 1,6 tonnin erä metamfetamiinia.
Onko ihmisoikeuksilla väliä?
Professori Randy David esitti kolumnissaan (PDI 10.12.2017), mikä erottaa presidentti Duterten ja ihmisoikeusliikkeen käsityksiä ihmisoikeuksista. Dutertelle huumekampanjan tappamiset ovat hinta joka pitää maksaa, jotta voidaan suojella kansalaisten oikeuksia elää huumeettomassa yhteiskunnassa. Huumerikollisten oikeuksien sijaan tärkeätä on rikollisten uhrien oikeuksien turvaaminen. Lainkuuliaisten kansalaisten hyvää yhteisöä on suojeltava poikkeavilta yksilöiltä. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, joka on jakautunut sisäpuolisiin ja ulkopuolisiin. Presidentti Duterte on kysynyt, ovatko huumeongelmaiset ihmisiä (PDI 28.8.2016). Tarvitseeko heidän ihmisoikeuksistaan sitten välittää?
Universaali ihmisoikeuskäsitys lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat yhteiskunnan samanarvoisia jäseniä. Valtion tehtävänä on suojella kaikkien kansalaisten elämää, niin rikosten uhrien kuin rikoksiin syyllistyneidenkin. Rikoksen uhrin tulee saada tarvitsemansa tuki ja suojelu sekä korvausta rikoksentekijältä tai yhteiskunnalta, vaikka usein mikään korvaus ei korvaa aiheutunutta vahinkoa. Rikoksesta epäillyn pitää saada reilu oikeudenkäynti ja lainmukainen tuomio. Parasta rikollisuuden ennaltaehkäisyä onkin kehittää reilua yhteiskuntaa, jossa kaikki pidetään mukana, oikeusjärjestelmä toimii ja taloudelliset, sosiaaliset ym. perusoikeudet ovat turvattuina.
Filippiinien suurimpia ongelmia onkin oikeusjärjestelmän toimimattomuus. Vakavia rikoksia ei tutkita ja niistä ei seuraa tuomioita. Jos oikeuslaitos ei toimi, aletaan pitää hyväksyttävänä sitä, että rikolliseksi leimattuja rangaistaan vaikka oman käden oikeudella, laittomin keinoin.
Filippiinien ihmisoikeusongelmat eivät tietenkään rajoitu vain huumesotaan tai Duterten kauteen. Maassa tapetaan vuosittain kymmeniä talonpoikais- ja ammattijärjestöjen, ympäristöjärjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen aktiiveja unohtamatta ihmisoikeusjärjestöjen toimijoita. Vain muutamassa maailman maassa tapetaan enemmän toimittajia kuin Filippiineillä ja Duterten kaudella on tapettu myös 34 lakimiestä.
Rauhanprosessi
Rauha MILF:n kanssa
Duterten suurimpia saavutuksia on rauhansopimuksen tekeminen islamilaisen vapautusliike MILF:n kanssa. Presidentti oli vahvasti vaikuttamassa siihen, että kongressi hyväksyi muslimien autonomisen alueen peruslain (Bangsamoro Organic Law), joka antaa laajan itsehallinnon muslimienemmistöisille alueille. Ensi tammikuussa asukkaat päättävät kansanäänestyksellä, mitkä alueet liittyvät Bangsamoro-alueeseen.
Muslimien itsemääräämisoikeus parantaa oleellisesti rauhan mahdollisuuksia Etelä-Filippiineillä. Varmasti on edelleen ryhmittymiä, joille itsehallinto ei kelpaa. Toisen merkittävän vapautusliikkeen, MNLF:n yksi siipi on asettunut tukemaan Bangsamoro-lakia. Toinen, Nur Misuarin siipi ei ole halunnut ottaa selkeästi asiaan kantaa. On myös MILF:sta eronneita ryhmiä, jotka vastustavat sopimusta. Usein kantaan vaikuttavat johtajien henkilökohtaiset valtapyrkimykset.
On myös Abu Sayyafin kaltaisia rikollis-/terroristiryhmiä, joille tuskin kelpaa mikään hallitus. Abu Sayyafkin koostuu monista itsenäisistä ryhmistä, joista toiset keskittyvät enemmän rikolliseen rahankeruuseen ja toiset ideologisemmin suuntautuneet pyrkivät islamilaisen valtion perustamiseen.
NDF:n kanssa ei rauhaa
Toiveet rauhansopimuksesta Kommunistisen puolueen (CPP) johtaman NDF:n (Kansandemokraattinen rintama) kanssa sen sijaan ovat kuihtuneet. Alussa toiveet rauhansopimuksesta olivat lupaavampia kuin koskaan. CPP:n perustaja ja johtaja Joma Sison oli 60-luvulla yliopistossa Duterten opettaja ja Duterte oli jopa mukana kommunistisessa nuorisoliitossa. Duterte tarjosi Sisonille mahdollisuutta nimetä neljä ministeriä hänen kabinettiinsa ja hän lupasi hyvän tahdon eleenä vapauttaa vankilassa istuvat toverit. Tosin ilmeisesti armeijan vastustuksen takia vain muutama vapautettiin ja ministeritkin on jo heivattu hallituksesta ulos.
Neuvottelut etenivät lupaavasti jopa radikaaleihin taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin yhteiskunnassa. Neuvotteluihin tuli kuitenkin toistuvasti katkoja, kun Duterte toivoi aselepoa ja CPP:n sissiarmeija NPA teki toistuvia iskuja, erityisesti Mindanaolla. Toisaalta armeijakin partioi provosoivasti “NPA:n hallitsemilla alueilla”. Myöhemmin tilanne johti Sisonin ja Duterten välillä niin rankkaan toistensa henkilökohtaiseen solvaamiseen, että he tuskin enää samaan pöytään mahtuvat.
Vielä viime kesäkuussa oli sovittu neuvotteluiden jatkamisesta heinäkuussa. Duterte kuitenkin yllättäen peruutti neuvottelut ja asetti NDF:lle uusia, mahdottomia ennakkoehtoja. NDF:n olisi pitänyt heti lopettaa kaikki aseellinen taistelu, siirtää taistelijansa “reservaatteihin”, luopua veronkeruustaan ja suostua neuvottelijoille turvallisten maiden sijaan neuvotteluihin Filippiineillä.
Rauhanneuvotteluiden kaatumiselle löytynee suurempiakin syitä kuin Duterten pettymys prosessiin. Talouselämän ja maanomistajien piirissä on varmasti vastustusta sopimukselle, joka olisi puuttunut heidän omaisuuksiinsa ym. taloudellisiin intresseihinsä. Asevoimien johto oli kesäkuussa voimakkaasti tukemassa Duterten päätöstä lakkauttaa neuvottelut. Duterte on uhonnut, että NPA on lyöty kevääseen 2019 mennessä. Se tuskin toteutuu, mutta ehkä asevoimat on laskenut, että taistelemalla saadaan parempi tulos heikentynyttä NPA:ta vastaan kuin rauhanneuvotteluilla.
Toisaalta Sisonkin uskoo 50 vuoden taistelujen jälkeenkin maolaiseen pitkän marssin strategiaan, jossa rauhanneuvottelut ovat vain taktinen välivaihe matkalla kohti aseellisen vallankumouksen voittoa.
Ympäristö
Aluksi Duterte vastusti Pariisin ilmastosopimusta ja aikoi peruuttaa Filippiinien sitoutumisen sopimukseen. Hän katsoi sen epäreilusti rajoittavan kehitysmaan teollisuuden rakentamista. Asiantuntijat ja hallituskumppanit saivat kuitenkin vakuutettua hänelle, että Filippiinit tulee hyötymään taloudellisestikin sopimuksessa pysymisestä, joten hän muutti mieltään.
Toisaalta Duterte on ollut vankka tuhoisan kaivostoiminnan vastustaja ja niinpä hän valitsi ympäristöministeriksi kaivosaktivisti Gina Lopezin. Lopez teetätti ympäristövaikutusten arviointia kaivoksissa ja lakkautti niiden perusteella ainakin 26 kaivoksen toiminnan. Teollisuuspiirit lobbasivat kiivaasti Lopezia vastaan ja niinpä kongressin nimityskomitea ei vahvistanut Lopezin nimitystä ministeriksi. Liberaali oppositio oli kyllä hänen tukenaan, mutta nimenomaan presidentin tukijat estivät nimityksen.
Presidentti Duterte on edelleen puheissaan uhkaillut kaivosteollisuutta toiminnan lakkauttamisella jos he eivät pidä huolta ympäristöstä. Hän on todennut, että valtio saa noin 70 miljardia pesoa (1,2 mrd. euroa) tuloa kaivosteollisuudesta, mutta saman rahan voi saada muistakin lähteistä. Toisaalta samaan aikaan ympäristö- ja luonnonvaraministeriö on ehdottanut uusien kaivosten avaamista lisätulojen saamiseksi.
Presidentin päätös sulkea turistisaari Boracay puoleksi vuodeksi ympäristövahinkojen korjaamiseksi on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Kun pienellä saarella on ollut vuosittain kaksi miljoonaa turistia, jätteet on laskettu veteen, rannat roskattu ja on rakennettu rantaviivallekin säädöksistä välittämättä, on tosi tarpeellista kunnostaa ympäristö vaikka pakolla. Nyt saaren rasitusta pyritään rajoittamaan ja toivottavasti pidetään huolta, että entiseen menoon ei palata. Filippiineillä on lukuisia muitakin kohteita, kuten El Nido ja Puerto Galera, jotka vaatisivat kunnostusta puhumattakaan siitä, että saataisiin estettyä villiä menoa uusissa kohteissa.
Ulkopolitiikka
Filippiinit oli vuoden ASEAN:in puheenjohtajamaana ja presidentti oli puheenjohtajana aktiivinen toimija. ASEAN:in huippukokouksessa noudatettiin jäsenmaiden perinteistä toistensa asioihin puuttumattomuuden linjaa. Kokous ei esim. ottanut kantaa satojen tuhansien rohingojen väkivaltaiseen häätämiseen mailtaan Myanmarissa. Usealla ASEAN-maalla on Kiinan kanssa riitaa Etelä-Kiinan meren riuttojen tai saarien hallinnasta, mutta siitäkään ei tehty suurempaa numeroa. Maat sopivat vain siitä, että neuvotellaan Kiinan kanssa menettelytavoista, miten asiassa edetään.
Duterte on suhtautunut nihkeästi Yhdysvaltoihin ja sen rooliin Filippiineillä. Mm. Davaon pormestarina ollessaan hän kielsi USA:n laivaston tulemisen sotaharjoituksiin Davaon alueelle. Erityisesti Obamaan hänellä oli viileät suhteet, kun tämä arvosteli Filippiinien huumesotaa. Trumpin kanssa asiat sujuvat paremmin, kun molemmilla on yhtäläinen puhetyyli ja kun Trump ei Dutertea arvostele. Trump on jopa kehunut Filippiinien huumesotaa. Duterte on uhannut, että Filippiineillä lähes pysyvästi sotaharjoituksissa olevien amerikkalaisjoukkojen pitää poistua maasta, mutta AFP:lla on niin vankka suhde Yhdysvaltoihin, että Duterten on vaan hyväksyttävä sotilaallinen apu ja yhteistyö.
Suhde EU:iin on Dutertelle vaikea, kun EU:n edustajat ovat tuoneet esiin ihmisoikeuskysymyksiä. Hän on sillä perusteella kieltänyt joiltakin hankkeilta EU:sta tulevan avustuksen vastaanottamisen.
Yhdysvaltojen sijaan Duterte on tiivistänyt liittolaissuhteitaan Kiinaan ja Venäjään. Suhteissa Kiinaan taustalla hiertää kiista Länsi-Filippiinien meren (Etelä-Kiinan meri) saarten omistuksista. YK:n pysyvä välitystuomioistuin ratkaisi heinäkuussa 2016 asian Filippiinien hyväksi. Kiina on ilmoittanut, että se ei päätöstä kunnioita ja on rakentanut alueelle keinosaaria ja tukikohtia. Ennen vaaleja Duterte lupasi, että hän ajaa vesiskootterilla saarille ja pystyttää sinne Filippiinien lipun. Presidenttinä hän on kuitenkin todennut, että ei kykene ryhtymään sotaan Kiinan kanssa ja pyrkii tarjoamalla läheistä yhteistyötä luomaan olosuhteet, jossa välitystuomioistuimen päätös voidaan joskus ottaa puheeksi.
Presidentti onkin hankkinut Kiinalta miljardien investointeja ja lainoja etenkin Filippiinien suuriin infrastruktuurihankkeisiin. Kriitikot pelkäävät, että tämä lisää huomattavasti lainakuormaa ja Kiinan määräysvaltaa Filippiinien taloudessa. Harva uskoo, että hyvällä tahdollakaan Kiina luopuisi valtaamistaan strategisesti tärkeistä saarialueista.
Duterte on kaupankäynnin laajentamisen lisäksi päättänyt ostaa aseita Venäjältä. Yhdysvalloille tämä ei sovi ja sen ministerit ovatkin lähettäneet Manilaan kirjeitä taivutellakseen hallitusta luopumaan kaupoista. Duterte sanoi, että hän ei tarvitse amerikkalaisten F-16-hävittäjiä, hän tarvitsee helikoptereita ym. kapinallisten vastaiseen taisteluun soveltuvaa.
Duterten suosio pysyy
Oli Duterten politiikasta mitä mieltä tahansa, niin hänellä on Filippiinien kansan vankka tuki takanaan. SWS:n syyskuisessa kyselyssä 70 % oli hänen toimintaansa tyytyväisiä ja 16 % tyytymättömiä.
Pulse Asian haastatteluissa vastaajia pyydettiin valitsemaan hallitukselle kolme tärkeintä tehtävää ja sitten arvioimaan, hyväksyvätkö he hallituksen saavutukset niiden suhteen. Vastaajat pitivät tärkeimpinä tehtäviä, joissa he arvioivat tulokset heikoiksi. Tärkeimpänä tehtävänä pidettiin inflaation hillintää, jossa suhteessa vain 27 prosentin mielestä tulos on hyväksyttävä. Toiseksi tärkeintä oli työntekijöiden palkkojen nousu, jonka suhteen 53 % oli tyytyväisiä. Kolmanneksi tärkeintä oli köyhyyden vähentäminen, johon tyytyväisiä oli 39 %. Kaikista tyytyväisimpiä vastaajat olivat rikollisuuden vastaiseen toimintaan (83 % ), jonka kuitenkin vain 23 % nimesi yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä.
Kirjoittajat
Sami Noponen (talous)
Pekka Borg (muut osiot)
Pääasialliset lähteet
The Duterte Administration: Key Accomplishments July 2016 – July 2018.
http://newsinfo.inquirer.net/files/2018/07/1532219914458628.pdf
Juego, Bonn (2018) The Philippines 2017: Duterte-led Authoritarian Populism and Its Liberal-Democratic Roots. Asia Maior. Vol. XXVIII/2017.
https://www.asiamaior.org/the-journal/asia-maior-vol-xxviii-2017/the-philippines-2017-duterte-led-authoritarian-populism-and-its-liberal-democratic-roots.html
The Manila Times. https://www.manilatimes.net/
Philippine Daily Inquirer. https://www.inquirer.net
PhilHealth. 2017 Stats & Charts https://www.philhealth.gov.ph/about_us/statsncharts/rohing
Philippine Statistics Authority. 2015 Full Year Official Poverty Statistics of the Philippines.
https://psa.gov.ph/sites/default/files/2015%20Full%20Year%20Official%20Poverty%20Statistics%20of%20the%20Philippines%20Publication.pdf
Philippine Statistics Authority. Labor Force Survey.
https://psa.gov.ph/statistics/survey/labor-and-employment/labor-force-survey
Philippine Statistics Authority. Philippines in Figures.
https://psa.gov.ph/content/philippines-figures-0
President?s Report to the People 2016 – 2018.
https://pcoo.gov.ph/downloads/2018-PRP-RRD.pdf
Rappler. https://www.rappler.com/
World Bank. https://www.worldbank.org/
World Education News Reviews (2018) Education in the Philippines.
https://wenr.wes.org/2018/03/education-in-the-philippines