Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 28.2.2006

Presidentti Arroyo julisti kansallisen hätätilan

Uutistiedote 28.2.2006

Presidentti Arroyo julisti kansallisen hätätilan

28.2.2006 / Pekka Borg

Onko Filippiinit taas liikkumassa kohti diktatuuria? Presidentti Gloria Macapagal Arroyo (GMA) julisti 24.2. maahan kansallisen hätätilan vallankaappauksen torjumiseksi. Julistuksen mukaan osa poliittista oppositiota on liittoutunut kommunistien ja toisaalta äärioikeistolaisten upseerien kanssa hallitusvallan kumoamiseksi. Vai onko, kuten väitetään Malaya-lehden pääkirjoituksessa (25.2.2006): “jos täällä on salaliitto, niin se on Arroyon salajuoni pitääkseen itsensä laittomasti vallassa”?

Tasan 20 vuotta sitten sadattuhannet EDSA-valtatielle kerääntyneet kansalaiset ja kapinaan liittyneet sotilaat pakottivat rauhanomaisesti diktaattori Marcosin luopumaan vallasta. EDSA-kumouksen vuosipäivät ovat aina ajankohta, jolloin EDSAlla ja presidentinlinnan lähistöllä kokoontuu poliittisiin muistotilaisuuksiin ja mielenosoituksiin kymmeniä tuhansia ihmisiä, joita hallituksen pelkojen mukaan voidaan helposti ohjata presidentinlinnaa piirittämään. Siten kaappausyrityksen ajankohta oli ymmärrettävä.

Hallitus sanoo hätätilan julistamalla ehkäisseensä vallankaappauksen, jonka valmistelusta epäiltynä on etenkin Young Officers Union -liikkeen (YOU sekä YOUng) upseereita. YOU oli järjestämässä kapinaa presidentti Cory Aquinoa vastaan jo vuonna 1989. Viikonlopun aikana pidätettiin joitakin epäiltyjä upseereita, kuten evp. kenraalimajuri Ramon Montaño sekä prikaatinkenraali Danilo Lim, joka sitten asetettiin kotiarestiin. Presidentin avustaja väittää Limin myös saaneen rahoitusta entiseltä presidentti Estradalta. Lisäksi mm. merijalkaväen komentaja kenraalimajuri Renato Miranda vapautettiin tehtävistään, jolloin pieni joukko merijalkaväen joukkoja päällikkönsä eversti Ariel Querubinin johdolla linnoittautui protestiksi joksikin aikaa merijalkaväen päämajaan.

Kansanedustajienkaan koskemattomuutta ei ole turvattu, sillä kaksi laitavasemman kansanedustajaa, Joel Virador ja Crispin Beltran (Bayan Muna) on pidätetty. Beltranin osalta käyttettiin perusteena Marcosin aikaista oikeuden pidätysmääräystä vuodelta 1985. Neljä muutakin kansanedustajaa on pidätettävien listalla. Samoin demokraattisen vasemmiston Akbayan-puolueen presidentti Ronaldo Llamas, professori Randy David ja 20 muuta mielenosoittajaa pidätettiin kuulemista varten Quezon Cityssä, vaikka heillä ei varmasti ole mitään tekemistä kaappausyritysten kanssa.

Poliisi on nostanut syytteen kapinan ja vallankaappauksen yrityksestä ainakin 51 henkilölle, joiden joukossa on aiemmista kumousyrityksistä tuttu evp. eversti Gringo Honasan, useita alemman tason upseereita ja kuusi Bayan Munan ja sen sisarjärjestöjen kansanedustajaa. Julkisuuteen ei ole vielä esitetty mitään näyttöä kansanedustajien osallisuudesta. Samoin Hollannissa pakolaisena elävä kommunistisen puolueen johtaja Jose Maria Sison sai syytteen.

Myös lehdistönvapaus on uhattuna. Presidentinkanslia varoitti tiedotusvälineitä julkistamasta aineistoa, joka voisi kannustaa kapinointia hallitusta vastaan. Poliisi tunkeutui oppositiota lähellä olevan Daily Tribune -lehden toimitukseen ja aikoo pysyä valvomassa, että lehti noudattaa tätä linjausta. Oikeusministeriö harkitsee syytteen nostamista lehteä vastaan käyttäen perusteena lehden viimeisen kahden vuoden aikana julkaisemia artikkeleita. Filippiinien kansallinen journalistiliitto on tuominnut hallituksen puuttumisen lehden toimintaan ja kehottaa pitämään sananvapautta yllä.

Hätätilajulistuksen laillisuus asetettu kyseenalaiseksi

Hallitus peruutti kaikki EDSA-vallankumouksen muistotilaisuudet, vaikka EDSA on keskeisin filippiiniläisen demokratian symboli. Manilassa on kuitenkin järjestetty lukuisia mielenosoituksia joissa on vaadittu, että demokraattisia perusoikeuksia ja kokoontumisvapautta on kunnioitettava. Yksi mielenosoitusten näkyviä hahmoja on entinen presidentti Aquino, joka on jo kesästä lähtien vaatinut GMA:ta eroamaan.

Jopa Arroyon vankimpiin tukijoihin kuulunut entinen presidentti Fidel Ramos pitää hätätilan julistamista tilanteeseen nähden huomattavasti liioiteltuna. Valtakunnallinen hätätila ja poliittisten vastustajien pidätykset muistuttavat hänen mielestään Marcosin sotatilan julistusta. Hän toteaa Arroyon taktiikan muistuttavan Marcosin taktiikkaa, jossa hallinnon arvostelijoita hiljennettiin vangitsemisin. Tarvittaessa paikallinen poikkeustila Manilassa olisi Ramosin mielestä joka tapauksessa riittänyt.

Lakimiesjärjestöt (esim. Integrated Bar of the Philippines) tuomitsevat kansallisen hätätilan julistamisen perustuslain vastaisena. Samoin vaikutusvaltainen yrityselämän järjestö Makati Business Club vaati hätätilan peruuttamista heti sekä asevoimia pysymään roolissaan perustuslain turvaajana.

Taustaa

Presidentin valta on horjunut koko viime vuoden. Kansa kaduilla ns. EDSA 2-vallankumouksessa nosti silloisen varapresidentti Arroyon valtaan vuonna 2001, koska oli lopullisesti kyllästynyt presidentti Estradan hallitsemiskyvyttömyyteen ja laajaan korruptioon. He odottivat Arroyolta toisenlaista, puhdasta politiikkaa, mutta ihmisiä on järkyttänyt, että hänen miehensä ja kansanedustajapoikansa ovat syyllistyneet samanlaiseen rahankeruuseen laittomasta jueteng-pelistä kuin mihin Estrada kaatui. Kaikkein pahiten luottamusta häneen horjutti kuitenkin ilmeinen vaalivilppi viime presidentinvaaleissa. Tyytymättömiä hänen hallintoonsa eivät enää ole vain köyhät, vaan myös suuri osa talouselämää ja hänen entisiä läheisiä liittolaisiaan. Social Weather Stationin gallupissa marras-joulukuulta vain 24 % oli tyytyväisiä GMA:n toimintaan presidenttinä ja 54 % oli tyytymättömiä. GMA on gallupin 20-vuotisen historian aikana ensimmäinen presidentti, jonka kannatusluvut ovat menneet negatiivisen puolelle.

Kesällä 2005 GMA:n vallassa pysyminen oli tiukalla, kun kongressissa keskusteltiin hänen asettamisestaan valtakunnanoikeuden eteen vaalivilpeistä. Samalla 8 ministeriä ja kaksi korkeata virkamiestä (ns. Hyatt10) erosi hallituksesta ja vaati presidentin eroa. Syntyi laajoja kansanliikehdintöjä kaduille samoin vaatimaan presidentin eroa, koska GMA oli estämässä kongressissa syytteiden laillista käsittelyä valtakunnanoikeudessa.

Mitä ilmeisimmin kansanliike olisi jälleen saanut presidentin syrjäytettyä “EDSAlla”, jos vain olisi ollut tarjolla keskiluokkaa ja liike-elämää tyydyttävä vaihtoehto. Jos on olemassa lailliset perusteet presidentin syrjäyttämiselle, tilalle tulee varapresidentti. Varapresidentti Noli de Castro oli suosittu TV:n uutisankkuri, mutta keskiluokan yleisen näkemyksen mukaan hänen kykynsä toimia valtionpäämiehenä voivat olla heikommat kuin GMA:lla tai Estradalla.

Presidentti Marcos nosti sotatilahallintonsa aikaan upseerit keskeiseen asemaan yhteiskunnassa ja siitä lähtien he ovat olleet kiinteästi vaikuttamassa Filippiinien poliittiseen kehitykseen. Sekä Aquinon että Arroyon valtaantuloissa oli kansalaisaktiivisuuden lisäksi tärkeää puolustusvoimien ylimpien johtajien siirtyminen uusien vallanpitäjien puolelle. Lisäksi viimeisen 20 vuoden aikana Filippiineillä on ollut kymmenkunta alempien upseerien kaappausyritystä, mutta niistä on puuttunut yhteys siviiliyhteiskuntaan. Vielä useammin kaappauksista huhutaan julkisuudessa. Kesän 2005 kriiseistä lähtien lehdistössä on oikeastaan jatkuvasti puhuttu suunnitteilla olevista kaappauksista.

Nuoremman upseeriston järjestöillä on omia poliittisia ohjelmia. Niissä vaaditaan asevoimien reformointia ja puhdashenkisyyttä. Viime aikoina on ollut useita tapauksia, joissa kenraalit ovat syytteessä korruptiosta tai rahojen kavaltamisesta henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Tämä herättää huomattavaa tyytymättömyyttä alemmassa upseeristossa, joka kokee olevansa puutteellisesti varustettuna taistelukentillä kommunistien talonpoikaississejä tai muslimien vapautusliikkeitä vastaan. Osa nuorista upseereista myös kokee, että rehottavan eriarvoisuuden yhteiskunnassa he taistelevat väärää vihollista vastaan.

Edellinen vallankaappausyritys tapahtui vuonna 2003 nuorten ns. Magdalo-ryhmän upseerien toimesta. Viimeisen kahden kuukauden aikana viisi näistä upseereista pakeni vankilasta tai ilmeisesti heidät päästettiin pakenemaan. Kommunistien NPA-armeija lupasi omilla alueillaan suojaa kaikille korruptoitunutta hallitusta ja armeijan johtoa vastaan taisteleville upseereille ja jonkin asteen tapaamisia olikin. Maanalaisen kommunistisen puolueen johto sanoi olevansa valmis taktiseen liittolaisuuteen Arroyon hallinnon kumoamiseksi. Silti melko pieni joukko oikeistolaisista kapinallisupseereista on valmiita yhteistyöhön NPA:n kanssa.

NPA kiihdytti Edsa-kumouksen vuosipäivän edellä maaseudulla hyökkäyksiään asevoimia vastaan. Kapinallisupseereilla oli tavoitteena organisoida joitakin satoja sotilaita mukaan Manilan mielenosoituksiin otollisen tilanteen luomiseksi. Nämä eri voimat toimivat kuitenkin enemmän kukin omillaan kuin koordinoidusti. Kapinallissotilaat ja NPA-sissit tuskin ovat rinta rinnan presidentinpalatsia valtaamassa. Missään tapauksessa ei ollut olemassa sen luokan valtakunnantasoista uhkaa, että kansallinen hätätila olisi ollut tarpeen.

Toisiko uusi EDSA-kansannousu muutoksen?

Marcosin diktatuurin kaataminen oli askel kohti demokratiaa, vaikka seuraavina hallituskausinakin ihmisoikeusloukkaukset olivat yleisiä. Sadattuhannet ihmiset olivat vuonna 1986 viisi päivää kadulla, mutta palasivat sen jälkeen kotiin. Pian valta kuitenkin siirtyi perinteiselle taloudellis-poliittiselle eliitille, ja kansalaisliikkeiden edustajat savustettiin pois hallituksesta. Samoin kävi GMA:n hallituksessa, jossa alun perin oli lukuisia kansalaisliikkeiden edustajia, jotka organisoivat toimintaa Estradan hallituksen kaatamiseksi. Köyhemmän kansanosan asema ei viime vuosikymmeninä kovin paljoa muuttunut.

Siten nytkin on riskinä, että Arroyon syrjäyttäminen johtaisi vain hallitsevien nimien vaihtumiseen ilman, että sosiaalisissa olosuhteissa mikään oleellinen muuttuisi. Silti diktatuurin estäminen ja perusoikeuksien kuten sanan- ja kokoontumisvapauden puolustaminen on välttämätöntä. Monet filippiiniläiset kansalaisliikkeet ovatkin päättäneet jopa konfliktien uhalla osoittaa rauhanomaisesti mieltään demokraattisen liikkumatilan ylläpitämiseksi.

28.2.2006 / Pekka Borg