Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 7.12.2009

Uutistiedote 7.12.2009

Sotatila Maguindanaossa

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo julisti 5.12.2009 sotatilan Maguindanaon ja Sultan Kudaratin provinsseihin ja Cotabaton kaupunkiin (lukuunottamatta tulitaukosopimuksessa määriteltyjä MILF-vapautusliikkeen hallinnassa olevia alueita). Samoin hän lakkautti epäiltyjen pidättämistä rajoittavat ns. habeas corpus -oikeudet. Perusteena presidentti käytti Ampatuanin klaanin aiheuttamaa kumouksen uhkaa ja sitä, että oikeuslaitoksen ja valtiovallan toiminta alueella on estetty. Monet oikeustieteilijät ja poliitikot ovat kyseenalaistaneet sotatilan tarpeen.

Filippiinien perustuslain mukaan presidentti voi maahan kohdistuvan hyökkäyksen tai hallitukseen kohdistuvan kumousyrityksen perusteella julistaa maahan tai johonkin sen osaan korkeintaan 60 päiväksi sotatilan, jos yleinen turvallisuus sitä edellyttää.

Hallituksen mukaan Ampatuaneilla on tukenaan satoja hyvin aseistettuja miehiä, jotka pyrkivät estämään virkavaltaa tutkimuksissa ja epäiltyjen pidätyksissä. Ampatuanien talojen ympäristöstä on löytynyt haudattuna satoja, vain armeijalle myynnissä olevia aseita. Perusteluissa todettiin myös, että alueen oikeuslaitos ei toimi, kun lähes kaikki tuomarit ovat Ampatuanien koston pelossa jättäneet paikkansa. Samoin Perusta tilatut kaksi oikeuslääketieteellistä asiantuntijaa pakenivat Manilaan, kun illalla heidän hotellinsa edustalla pyöri epämääräisen tuntuisia aseistettuja miehiä. Lisäksi yksikään firma ei suostunut vuokraamaan heille tutkimuksissa tarvittavaa kaivuria.

Sotatila tarpeeton

Presidentti antoi sotatilajulistuksen 6.12.2009 kirjallisesti kongressille, joka kokoontuu 9.12. kahden kamarin yhteisistunnossa käsittelemään presidentin julistusta. Senaatin enemmistö vastustaa sotatilaa, mutta koska presidentillä on kongressin edustajainhuoneessa ylivoimainen enemmistö takanaan, pidetään kongressin hyväksyntää sotatilalle selviönä.

Keskeisin argumentti sotatilaa vastaan on, että Maguindanaossa ei ole perustuslain tarkoittamaa kumousuhkaa. Asevoimat on vuosikymmeniä käynyt taistelua kommunistijohtoista NPA-sissiarmeijaa, muslimien vapautusliikkeitä ja armeijan upseereiden järjestämiä kapinoita vastaan ilman poikkeuslainsäädäntöä, ja niihin nähden Ampatuanien uhka yhteiskuntajärjestykselle on paljon pienempi. Armeija on tuonut alueelle 3 000 – 4 000 miestä lisää eikä ole kohdannut mainittavaa vastarintaa. He ovat myös jo pidättäneet Ampatuanien suvun päämiehen, kuvernööri Andal Seniorin ja hänen autonomisen muslimialueen kuvernöörinä toimivan poikansa Zaldyn. Joulukuun 6. päivään mennessä pidätettyjä oli yhteensä 62. Sotatilan vastustajien mielestä armeijalla ja poliisilla on kaikki edellytykset hoitaa tehtävänsä ilman sotatilaa. Myös entinen presidentti, kenraali Fidel Ramos piti sotatilajulistusta ylireagointina.

Korkein oikeus kiistää väitteen, että oikeuslaitos olisi kykenemätön hoitamaan oikeusprosessia Mindanaolla. Pääsyytetyn kuulemiselle on jo määrätty aika. Jos ja kun kongressi antaa hyväksyntänsä presidentin sotatilajulistukselle, asia viedään korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Arroyo on jo kerran, vuonna 2006, julistanut kansallisen hätätilan kapinasuunnitelmien takia, mutta jälkikäteen korkein oikeus totesi julistuksen laittomaksi.

Filippiinien kansalla on Marcosin diktatuurin kaudelta kovia kokemuksia sotatilalaista, ja siksi se herättää erityistä levottomuutta. Presidentti Arroyolla on kova halu jatkaa vallassa ensi kevään vaalien jälkeen, joissa hän ei enää voi asettua presidenttiehdokkaaksi. Poliittisissa analyyseissä yhtenä riskinäkymänä on pidetty, että Arroyo yhdessä liittoutuneiden asevoimien johdon kanssa julistaisi maahan sotatilan ja kaappaisi vallan. Maguindanaon tilanteesta ei kuitenkaan voi näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä.

Tässä vaiheessa Arroyo on valinnut toisen tien ryhtymällä kongressiehdokkaaksi, ilmeisesti pyrkien edustajainhuoneen puhemieheksi. Hän on ilmoittanut tavoitteekseen ajaa perustuslain muutosta, jota hän ei presidenttinä saanut toteutettua. Nimittäin, jos siirtymä parlamentaariseen järjestelmään toteutuisi, hän voisi pyrkiä pääministeriksi. Toisena syynä kongressiehdokkuudelle pidetään Arroyon halua turvata itselleen syytesuoja lukuisia korruptio- ja vaalivilppisyytöksiä vastaan. Kuvernööri Andal Ampatuanin pidättämisen jälkeen on Ampatuanin tukijoiden joukosta myös esitetty uhkaus, että jos Ampatuaneja kohdellaan liian kovasti, he voivat paljastaa, miten presidentille ja hänen puolueelleen turvattiin vaalivilpillä suuri äänisaalis Maguindanaosta. Vaikka presidentti Arroyolla on ilmiselvästi ollut hämärää poliittista yhteistyötä Ampatuanien kanssa, pitää kuitenkin muistaa, että presidentti ei ole tähän ylettömään väkivallantekoon kannustanut tai syyllistynyt.

Valtarakenteet demokratian esteenä

Filippiineillä valtarakenteet estävät demokratian toteutumista ja ylläpitävät poliittista väkivaltaa. Perinteisesti politiikka on perustunut maanomistajien ym. eliittisukujen molemminpuoliseen etujen vaihtoon. Omistajat ovat vanhaan patruunatyyliin hankkineet alueen asukkaille joitakin taloudellisia palkkioita, ja vastaavasti alamaiset osoittavat uskollisuutta esimerkiksi vaaleissa. Vaihtokauppa ei ymmärrettävästikään ole ollut tasapuolista, mutta viime vuosikymmeninä järjestelmä on kuitenkin muuttunut vaihtosuhteesta väkivaltaisempaan suuntaan. Filippiinien politiikan yksi tunnuslauseita onkin “gold, guns and goons“, eli kultaa, aseita ja gorilloja.

Filippiineillä pormestarin, kuvernöörin tai presidentin asema merkitsee mahdollisuutta määrätä valtion rahavirroista. Presidentit hankkivat itselleen miljardiomaisuuksia, kuvernööri ja kansanedustaja saavat hieman vähemmän, mutta niin tuntuvia etuja riittää vielä kuntien valtaperheillekin, että niistä kannattaa taistella. Aina kannattaa olla presidentin tukijana ja päästä mukaan rahavirtoihin. Kuvernöörillä ja pormestarilla on myös nimitysvalta parhaisiin virkoihin alueellaan. Väkivaltaa politiikkaan on tuonut nimenomaan alueen hallitsevien poliittisten klaanien keskinäinen kilpailu.

Ei ole sattumaa, että Ampatuaneilta löytyy mahtava asevarasto. Maassa on tavanomaista, että sotilaat myyvät armeijan varastoista aseita niille jotka niistä maksavat. Kyse ei ole yksittäisistä rivisotilaista, vaan ansaitsemassa ovat usein korkea-arvoiset, korruptoituneet upseerit. Kuvernöörillä on myös mahdollisuuksia saada itse palkkaamiensa turvamiesten lisäksi käyttöönsä paikallispoliisin voimavaroja. Tässäkin tapauksessa erityisen merkittäviä olivat suojeluskuntatyyppiset vapaaehtoisjärjestöt, joissa siviilimiehet toimivat vapaa-aikanaan pientä palkkiota vastaan aseistettuina lainvartijoina ja mm. NPA:n ja muslimien MILF-taistelijoiden vastaisina turvakaarteina. Näiden vapaaehtoisten sotilaallinen koulutus on yleensä vähäistä puhumattakaan ihmisoikeuskoulutuksesta, mutta he ovat uskollisia isännilleen.

Ampatuan ei ole muslimiseparatisti

Omia etujaan ajavat muslimien eliittiklaanit yhdistetään helposti muslimien vapautusliikkeisiin, vaikka heille paljon läheisempiä ovat Manilan valtaapitävät. Vuonna 1996 perustettua Autonomista Muslimialuetta johtivat aluksi muslimien perinteisen vapautusliikkeen, MNLF:n johtajat. Tämä hallinto oli tehoton ja korruptoitunut ja menetti siksi muslimiväestön luottamuksen. Zaldy Ampatuan nousi kuitenkin MNLF:n vastaehdokkaana presidentin tuella autonomisen alueen kuvernööriksi. Ampatuanin kaartit ovat jopa olleet aseellisissa yhteenotoissa toisen johtavan vapautusliikkeen, MILF:n joukkoja vastaan.

Maan köyhimpiin kuuluvilla muslimialueilla tapahtuu paljon väkivaltaa ja laittomuuksia, mutta niin tapahtuu Filippiinien kristillisilläkin alueilla. Maan poliittisessa kulttuurissa on paljon yhteistä kansanryhmistä riippumatta. Esimerkiksi Mindanaon suurimmassa kaupungissa, kristillisen väestön asuttamassa Davaossa on rautaisella otteella johtavaa pormestari Rodrigo Dutertea syytetty kuolemanpartioiden toiminnan sallimisesta ja kannustamisesta. Kuolemanpartiot ovat 10 vuodessa murhanneet yli 800 pikkurikollista, narkomaania, katulasta yms. ilman että ainoakaan tekijä olisi joutunut tekemisistään vastuuseen. Presidentti Arroyo on jopa palkinnut Duterten esimerkillisestä rikoksenehkäisytoiminnasta ja nimitti tämän poliittisen liittolaisensa rauhan ja järjestyksen konsultikseen.

7.12.2009 / Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 29.11.2009

Uutistiedote 29.11.2009

Vaaliväkivaltaa Maguindanaossa – ainakin 57 kuoli joukkomurhassa

Maguindanaon provinssin hallitseva suku halusi estää kilpailevaa klaania asettamasta vastaehdokasta seuraaviin kuvernöörinvaaleihin ja järjesti 23.11.2009 harkitun joukkomurhan, jossa kuoli ainakin 57 ihmistä. Filippiineillä vaaleihin liittyvät poliittiset murhat eivät ole mitään uutta, mutta näin massiivista yksittäistä teloitusta ei ole ennen tapahtunut. Vertailun vuoksi vuoden 2007 vaaleihin liittyen tapettiin yhteensä 130 henkilöä.

Maguindanaon hallitseva klaani, Ampatuanit, ovat alueen vanhaa muslimieliittiä. Perheen päähenkilönä on Maguindanaon provinssin kuvernööri Datu Andal Ampatuan Sr. Yksi hänen pojistaan, Zaldy, on useammasta provinssista koostuvan Mindanaon Autonomisen Muslimialueen kuvernööri ja toinen poika, Andal Jr. on Datu Unsayn kaupungin pormestari. Lisäksi suvussa on kansanedustajia ja kunnanjohtajia. Ampatuanin perhe on itsekin kärsinyt poliittisista murhista, kun kaksi poikaa tapettiin vuonna 2002. Kuvernööri Andal Sr. on palvellut lain yhtäjaksoisesti sallimat 9 vuotta kuvernöörinä, joten yleisen tavan mukaan Ampatuanin perhe päätti asettaa ehdokkaaksi Andal Juniorin.

Esmael Mangudadatu provinssin kaakkoisosaa hallitsevasta klaanista kuitenkin päätti asettua vastaehdokkaaksi kuvernöörinvaaleihin. Ampatuanin lähipiiristä annettiin tappouhkauksia Mangudadatulle, jos hän ei vetäytyisi kilpailusta. Ehdokkuuspaperit on toimitettava provinssihallitukseen Ampatuanien hallitsemalle alueelle, ja koska matkan vaarat olivat tiedossa, Mangudadatu pyysi poliisilta ja armeijalta partiota suojaksi. Kun nämä kieltäytyivät, suku päätti lähettää vaimon johdolla naisia ja lapsia viemään ehdokkaaksi ilmoittautumisen, sillä muslimienkin kulttuurin mukaan ei saa hyökätä aseettomia naisia ja lapsia vastaan. Lisäksi pyydettiin mukaan noin 30 toimittajaa olettaen, että suuren toimittajajoukon läsnäolo ehkäisisi väkivallan käytön. Yksittäisiä toimittajia Filippiineillä kyllä tapetaan vuosittain.

Kun tämä kuuden auton ja yli 50 ihmisen kulkue oli ohittanut Ampatuanin kaupungin, oli väijytyksessä odottamassa noin sata aseistettua miestä. Kaikki mukana olleet tapettiin viimeistä lasta myöten, mukaan lukien myös joitakin ulkopuolisia ohikulkijoita. Ainakin 30 toimittajaa murhattiin, mikä on ilmeisesti jopa maailmanlaajuisesti suurin toimittajiin kohdistunut väkivallanteko.

Teko ei ollut sattumanvarainen, sillä hautakuopat oli kaivettu kaivureilla valmiiksi. Muutamat tekoihin osallistuneet asemiehet ovat jo antaneet todistajanlausuntoja, ja lehtitietojen mukaan he ovat kertoneet Andal Ampatuan Juniorin itse olleen paikalla johtamassa operaatiota. Samoin Esmael Mangudadatu kertoo saaneensa vaimoltaan ennen tämän kuolemaa tekstiviestin, jonka mukaan Andal Jr. oli paikan päällä.

Andal Ampatuan Jr. on tapahtumista pidätettynä, vaikka hän kiistää kaiken osallisuuden asiaan. Hän vierittää syytä teosta muslimien vapautusliike MILF:lle, mikä on kuitenkin perusteeton ja liikkeen toiminnan kannalta mieletön väite.

Hallitusta ja presidenttiä on syytetty hitaasta, useamman päivän kestäneestä liikkeellelähdöstä tapauksen selvittämisessä ja syyllisten kiinniottamisessa. Perustuslaillisen ihmisoikeuskomission (CHR) puheenjohtaja Leila de Lima mm. totesi, että joukkomurhan valmistelussa ja tekemisessä on ollut mukana muitakin kuin vain Andal Jr. Komissiota ihmetyttää, miksi kuvernööri Andal Senioria ja ARMM:n kuvernööri Zaldy Ampatuania ei ole pidätetty, edes viranhoidostaan. He ovat olleet hiljaa ja tekemättä mitään, vaikka heillä kuvernööreinä olisi ollut ensisijainen toimintavelvoite. On myös vaikea kuvitella, että kuvernööri-isä ei olisi ollut tietoinen siitä, mitä oli tekeillä.

Presidentti antoi sittemmin sisäministeri Punolle täyden kontrollivallan autonomisella muslimialueella ja oikeuden pidättää virasta kaikki joukkomurhaan osalliset. Hän on kuitenkin ollut pidättyväinen toimissaan. Asevoimat on kerännyt Ampatuaneilta ja mahdollisilta osallisilta noin 400 asetta, mutta arvioiden mukaan tehokkaimmat aseet he ovat jättäneet piiloon.

Miksi väkivaltaa ja yksityisarmeijoita sallitaan?

Filippiineillä on tyypillistä, että varsinkin suurmaanomistajaperheillä on omia aseellisia kaarteja. Suurin osa vaaliväkivallasta tapahtuukin maaseudulla poliittisista asemista kilpailevien klaanien kesken, sillä esim. kuvernöörin tai pormestarin asema mahdollistaa valtion alueelle tulevien varojen kanavoimista omiin tarkoituksiin. Presidentti ja kongressiedustajat puolestaan tarvitsevat alueiden johtavien klaanien tuen omien asemiensa turvaamiseksi, joten he katsovat liittolaistensa provinsseissa harjoittamaa väkivaltaa läpi sormien eivätkä edes yritä riisua näitä kaarteja aseista.


On hyvin poikkeuksellista, että poliittisiin murhiin syyllistyneitä tai ainakaan niiden toimeksiantajia rangaistaisiin teoistaan. Tämä Maguindanaon joukkomurha on saanut niin paljon kansainvälistä huomiota osakseen, että paineet syyllisten tuomitsemiseksi ovat tavanomaista suurempia.

Vaaliväkivalta ja yksityisarmeijat eivät ole vain muslimialueiden ongelma, vaan ne ovat yleisiä koko maassa. Maguindanao on kuitenkin vaaliväkivallan suhteen maan pahimpia alueita. Toisaalta muslimialueillakaan valtasukujen taistelulla ei ole mitään tekemistä muslimien itsenäisyysliikkeiden kanssa, sillä kyse on vain niiden omien taloudellisten ja valtapoliittisten etujen ajamisesta.

Ampatuan presidentin tukena

Sekä Ampatuanit että Mangudadatut ovat olleet hallitsevan Lakas Kampi CMD -puolueen edustajia ja presidentin tärkeitä liittolaisia alueella, vaikka Ampatuanit tässä tilanteessa erotettiin puolueesta. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Ampatuan Seniorilla oli kuitenkin merkittävä osuus. Filippiineillä vaalivilppi on laajakantoista ja erityisesti Mindanaon saari kaukana Manilasta on otollinen paikka vilpin toteuttamiselle. Ns. Hello Garci -tapaus, jossa presidentti Arroyo jäi kiinni suorasta vaikuttamisyrityksestä vaalitulosten laskentaan, vilppiä toteutettiin erityisesti Maguindanaon ja muun Mindanaon alueella. Joissakin Maguindanaon vaalipiireissä Arroyon vastaehdokas ei saanut ainuttakaan ääntä, vaikka muualla maassa ehdokkaat olivat tasaväkisiä.

Vuonna 1986 Filippiinien kansa kaatoi Marcosin diktatuurin ja loi perustat demokratialle. Maguindanaon joukkomurha on jo herättänyt liikehdintää eliitin yksityisarmeijoiden kaatamiseksi ja rehellisten vaalien puolesta.

29.11.2009 / Pekka Borg