Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 29.11.2009

Uutistiedote 29.11.2009

Vaaliväkivaltaa Maguindanaossa – ainakin 57 kuoli joukkomurhassa

Maguindanaon provinssin hallitseva suku halusi estää kilpailevaa klaania asettamasta vastaehdokasta seuraaviin kuvernöörinvaaleihin ja järjesti 23.11.2009 harkitun joukkomurhan, jossa kuoli ainakin 57 ihmistä. Filippiineillä vaaleihin liittyvät poliittiset murhat eivät ole mitään uutta, mutta näin massiivista yksittäistä teloitusta ei ole ennen tapahtunut. Vertailun vuoksi vuoden 2007 vaaleihin liittyen tapettiin yhteensä 130 henkilöä.

Maguindanaon hallitseva klaani, Ampatuanit, ovat alueen vanhaa muslimieliittiä. Perheen päähenkilönä on Maguindanaon provinssin kuvernööri Datu Andal Ampatuan Sr. Yksi hänen pojistaan, Zaldy, on useammasta provinssista koostuvan Mindanaon Autonomisen Muslimialueen kuvernööri ja toinen poika, Andal Jr. on Datu Unsayn kaupungin pormestari. Lisäksi suvussa on kansanedustajia ja kunnanjohtajia. Ampatuanin perhe on itsekin kärsinyt poliittisista murhista, kun kaksi poikaa tapettiin vuonna 2002. Kuvernööri Andal Sr. on palvellut lain yhtäjaksoisesti sallimat 9 vuotta kuvernöörinä, joten yleisen tavan mukaan Ampatuanin perhe päätti asettaa ehdokkaaksi Andal Juniorin.

Esmael Mangudadatu provinssin kaakkoisosaa hallitsevasta klaanista kuitenkin päätti asettua vastaehdokkaaksi kuvernöörinvaaleihin. Ampatuanin lähipiiristä annettiin tappouhkauksia Mangudadatulle, jos hän ei vetäytyisi kilpailusta. Ehdokkuuspaperit on toimitettava provinssihallitukseen Ampatuanien hallitsemalle alueelle, ja koska matkan vaarat olivat tiedossa, Mangudadatu pyysi poliisilta ja armeijalta partiota suojaksi. Kun nämä kieltäytyivät, suku päätti lähettää vaimon johdolla naisia ja lapsia viemään ehdokkaaksi ilmoittautumisen, sillä muslimienkin kulttuurin mukaan ei saa hyökätä aseettomia naisia ja lapsia vastaan. Lisäksi pyydettiin mukaan noin 30 toimittajaa olettaen, että suuren toimittajajoukon läsnäolo ehkäisisi väkivallan käytön. Yksittäisiä toimittajia Filippiineillä kyllä tapetaan vuosittain.

Kun tämä kuuden auton ja yli 50 ihmisen kulkue oli ohittanut Ampatuanin kaupungin, oli väijytyksessä odottamassa noin sata aseistettua miestä. Kaikki mukana olleet tapettiin viimeistä lasta myöten, mukaan lukien myös joitakin ulkopuolisia ohikulkijoita. Ainakin 30 toimittajaa murhattiin, mikä on ilmeisesti jopa maailmanlaajuisesti suurin toimittajiin kohdistunut väkivallanteko.

Teko ei ollut sattumanvarainen, sillä hautakuopat oli kaivettu kaivureilla valmiiksi. Muutamat tekoihin osallistuneet asemiehet ovat jo antaneet todistajanlausuntoja, ja lehtitietojen mukaan he ovat kertoneet Andal Ampatuan Juniorin itse olleen paikalla johtamassa operaatiota. Samoin Esmael Mangudadatu kertoo saaneensa vaimoltaan ennen tämän kuolemaa tekstiviestin, jonka mukaan Andal Jr. oli paikan päällä.

Andal Ampatuan Jr. on tapahtumista pidätettynä, vaikka hän kiistää kaiken osallisuuden asiaan. Hän vierittää syytä teosta muslimien vapautusliike MILF:lle, mikä on kuitenkin perusteeton ja liikkeen toiminnan kannalta mieletön väite.

Hallitusta ja presidenttiä on syytetty hitaasta, useamman päivän kestäneestä liikkeellelähdöstä tapauksen selvittämisessä ja syyllisten kiinniottamisessa. Perustuslaillisen ihmisoikeuskomission (CHR) puheenjohtaja Leila de Lima mm. totesi, että joukkomurhan valmistelussa ja tekemisessä on ollut mukana muitakin kuin vain Andal Jr. Komissiota ihmetyttää, miksi kuvernööri Andal Senioria ja ARMM:n kuvernööri Zaldy Ampatuania ei ole pidätetty, edes viranhoidostaan. He ovat olleet hiljaa ja tekemättä mitään, vaikka heillä kuvernööreinä olisi ollut ensisijainen toimintavelvoite. On myös vaikea kuvitella, että kuvernööri-isä ei olisi ollut tietoinen siitä, mitä oli tekeillä.

Presidentti antoi sittemmin sisäministeri Punolle täyden kontrollivallan autonomisella muslimialueella ja oikeuden pidättää virasta kaikki joukkomurhaan osalliset. Hän on kuitenkin ollut pidättyväinen toimissaan. Asevoimat on kerännyt Ampatuaneilta ja mahdollisilta osallisilta noin 400 asetta, mutta arvioiden mukaan tehokkaimmat aseet he ovat jättäneet piiloon.

Miksi väkivaltaa ja yksityisarmeijoita sallitaan?

Filippiineillä on tyypillistä, että varsinkin suurmaanomistajaperheillä on omia aseellisia kaarteja. Suurin osa vaaliväkivallasta tapahtuukin maaseudulla poliittisista asemista kilpailevien klaanien kesken, sillä esim. kuvernöörin tai pormestarin asema mahdollistaa valtion alueelle tulevien varojen kanavoimista omiin tarkoituksiin. Presidentti ja kongressiedustajat puolestaan tarvitsevat alueiden johtavien klaanien tuen omien asemiensa turvaamiseksi, joten he katsovat liittolaistensa provinsseissa harjoittamaa väkivaltaa läpi sormien eivätkä edes yritä riisua näitä kaarteja aseista.


On hyvin poikkeuksellista, että poliittisiin murhiin syyllistyneitä tai ainakaan niiden toimeksiantajia rangaistaisiin teoistaan. Tämä Maguindanaon joukkomurha on saanut niin paljon kansainvälistä huomiota osakseen, että paineet syyllisten tuomitsemiseksi ovat tavanomaista suurempia.

Vaaliväkivalta ja yksityisarmeijat eivät ole vain muslimialueiden ongelma, vaan ne ovat yleisiä koko maassa. Maguindanao on kuitenkin vaaliväkivallan suhteen maan pahimpia alueita. Toisaalta muslimialueillakaan valtasukujen taistelulla ei ole mitään tekemistä muslimien itsenäisyysliikkeiden kanssa, sillä kyse on vain niiden omien taloudellisten ja valtapoliittisten etujen ajamisesta.

Ampatuan presidentin tukena

Sekä Ampatuanit että Mangudadatut ovat olleet hallitsevan Lakas Kampi CMD -puolueen edustajia ja presidentin tärkeitä liittolaisia alueella, vaikka Ampatuanit tässä tilanteessa erotettiin puolueesta. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Ampatuan Seniorilla oli kuitenkin merkittävä osuus. Filippiineillä vaalivilppi on laajakantoista ja erityisesti Mindanaon saari kaukana Manilasta on otollinen paikka vilpin toteuttamiselle. Ns. Hello Garci -tapaus, jossa presidentti Arroyo jäi kiinni suorasta vaikuttamisyrityksestä vaalitulosten laskentaan, vilppiä toteutettiin erityisesti Maguindanaon ja muun Mindanaon alueella. Joissakin Maguindanaon vaalipiireissä Arroyon vastaehdokas ei saanut ainuttakaan ääntä, vaikka muualla maassa ehdokkaat olivat tasaväkisiä.

Vuonna 1986 Filippiinien kansa kaatoi Marcosin diktatuurin ja loi perustat demokratialle. Maguindanaon joukkomurha on jo herättänyt liikehdintää eliitin yksityisarmeijoiden kaatamiseksi ja rehellisten vaalien puolesta.

29.11.2009 / Pekka Borg