Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2014

Mabuhay 1/2014

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 3.3.2014

Rauhansopimus allekirjoitettiin vihdoin suurimman muslimiryhmän kanssa

Filippiinien hallitus ja muslimikapinallisjärjestö MILF (Moro Islamic Liberation Front) allekirjoittivat joulukuussa Malesiassa rauhansopimuksen. Se tuo muslimeille Filippiinien eteläosiin rajoitetun itsehallinnon.

Sopimuksen on määrä lopettaa neljä vuosikymmentä kestänyt sota, joka on tappanut arviolta yli satatuhatta ihmistä. Rauhanneuvotteluita käytiin yli kymmenen vuoden ajan, joskin ne olivat välillä umpikujassa.

Aseelliset yhteenotot ovat kuitenkin jatkuneet armeijan ja toisen muslimien sissijärjestön MNLF:n välillä muun muassa Mindanaolla. Heti rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tammikuun lopulla armeija surmasi kymmeniä muslimitaistelijoita kiivaissa yhteenotoissa. MNLF:n perustaja Nur Misuari on edelleen karkuteillä.

MNLF solmi periaatteellisen rauhansopimuksen hallituksen kanssa jo vuonna 1996, mutta sen muslimien itsehallintoa tukeva sisältö on jäänyt toteuttamatta. Misuari onkin syyttänyt hallitusta siitä, että se ohittaa MILF:in kanssa tehdyllä rauhansopimuksella MNLF:n kanssa tehdyn sopimuksen.

Myös kolmas muslimiryhmittymä Abu Sayyaf on vannonut jatkavansa taisteluita armeijan joukkoja vastaan. Armeija ja ryhmittymä ottivat helmikuun alussa verisesti yhteen.

Jolon saarella tukikohtaansa pitävä Abu Sayaaf on pitänyt hallussaan myös useita panttivankeja.

Erilaisia pienempiä sissijoukkioita on useita. Yksi ryhmittymistä on MILF:istä muutama vuosi sitten eronneen komentaja Ameril Umra Katon johtama BIFF.

MILF:in edustajien mukaan muiden ryhmien jatkama taistelu hallitusta vastaan on turhaa, koska kaikki kriittiset asiat on käsitelty tuoreessa rauhansopimuksessa. Käytännössä ehdotetun uuden muslimien paikallishallinnon on kuitenkin mahdoton toteuttaa rauhansopimusta, elleivät muut ryhmittymät laske aseitaan.

Myöskään kommunistijohtoinen NPA-ryhmittymä ei ole luvannut solmia rauhaa hallituksen kanssa.

NPA:lla on edelleen aseissa satoja sissejä eri puolilla Filippiinejä, vaikka viime aikoina vasemmistoarmeija on ollut melko passiivinen.

Talous kasvaa, samoin köyhyys

Filippiinien kansantalous on päässyt hyvään vauhtiin ja kuuluu nyt Aasian nopeimmin kasvaviin.

Talous kasvoi kansallisen tilastolaitoksen mukaan viime vuonna peräti 7,2 prosenttia, kun edellisvuoden kasvu jäi 6,8 prosenttiin. Suuri osa kasvusta juontui kasvaneesta teollisuustuotannosta.

Taloudellinen kasvu ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan tuloerot ovat jatkaneet jyrkkenemistään.

Osa väestöstä on saanut nauttia kasvun hedelmistä, mutta köyhempien kansalaisten olot ovat vain kurjistuneet entisestään. Työttömyys on ollut nousussa ja laskutavasta riippuen noin joka neljäs filippiiniläinen on edelleen ilman työpaikkaa.

Taloutta ovat tukeneet maahan virranneet ulkomaiset investoinnit, jotka ovat luoneet myös uusia työpaikkoja. Muun muassa japanilaiset elektroniikkayritykset ja kiinalaiset tekstiiliyhtiöt ovat olleet kiinnostuneita laajentamaan tuotantoaan halvempien työvoimakustannusten Filippiineillä.

Presidentin hallinnosta on myönnetty, ettei kasvu ole juuri hyödyttänyt kaikkein köyhimpiä, kuten maaseutuväestöä. Mielipidetiedusteluissa enemmistö filippiiniläisistä on ollut sitä mieltä, että elämän laatu on heikentynyt kuluneen vuoden aikana.

Hallitus on pyrkinyt korostamaan talouskasvun luomia työpaikkoja. Nämä ovat kuitenkin jakautuneet varsin epätasaisesti.

Laajaa tyytymättömyyttä on herättänyt sähkön ja polttoaineiden hinnan nousu. Presidentti Gloria Macabagal-Arroyon vuosituhannen alussa esittelemä energiasektorin yksityistäminen ei johtanut suunnitellusti hintojen laskuun.

Myös vanha vitsaus eli sähkökatkot ovat jatkuneet. Helmikuun lopussa sähköt katkesivat miljoonilta Mindanaon saarella asuvilta ihmisiltä. Saarella on ollut viime vuosina usein sähkökatkoja. Alueella on myös säännöstelty sähköä, mikä on hidastanut sen talouden kehitystä.

Presidentti Noynoy Aquinon ilonaiheisiin kuuluu se, että hänen henkilökohtaiset kannatuslukunsa ovat pysyneet toistaiseksi yllättävänkin korkeina. Niitä eivät merkittävästi notkauttaneet edes taifuuni Yolandan heikoksi arvostellut pelastus- ja jälkihoitotoimet. Taifuunin aiheuttamien tuhojen korjaamisen arvioidaan vievän vuosikausia.

Aquinon hallinnon tavoitteena on ollut puolittaa köyhyys vuoteen 2015 mennessä, mutta tähän mennessä tavoitteen saavuttamisesta on ollut vain vähän merkkejä, sillä edelleen noin neljänneksen väestöstä lasketaan kuuluvaan köyhimpään väestöryhmään.

Helmikuussa presidentti ilmoitti valinneensa 30 köyhintä aluetta erikoistukitoimien kohteeksi.

Näillä alueilla pyritään vauhdittamaan talouden kehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja.

Taifuuni aiheutti tuhoa

Marraskuun alussa Filippiinien keskiosiin iskenyt taifuuni Yolanda aiheutti massiivista tuhoa, joka on vaikuttanut arviolta 15 miljoonan ihmisen elämään.

Hirmumyrsky ja sen synnyttämä aalto eivät osuneet alueen suurimpaan kaupunkiin Cebuun, mutta Leyten saarella sijaitseva Taclobanin 200 000 asukkaan kaupunki tuhoutui melkein kokonaan. On arvioitu, että menee jopa 15 vuotta ennen kuin elämä Taclobanissa palaa samanlaiseksi kuin mitä se oli ennen taifuunia. Vaurioiden korjaamisen on ennakoitu nielevän jopa kuusi miljardia euroa.

Hallituksen toimet myrskyn uhrien tukemiseksi ovat aiheuttaneet arvostelua, sillä esimerkiksi kodittomille rakennetut hätäasunnot ovat osoittautuneet heti alkuun liian pieniksi perheille. Niiden rakentamisen laatua on arvosteltu ja joistakin ovat puuttuneet vessat ja keittiöt. Myös ulkomaisen avun on epäilty ajautuneen vääriin käsiin, vaikka jotkut epäilykset ovatkin osoittautuneet aiheettomiksi.

Taifuunin on arvioitu tuhonneen yli miljoona taloa ja jättäneen jopa neljä miljoonaa ihmistä kodittomiksi. Raunioista on löytynyt aivan viime viikkoihin asti lisää ruumiita.

Kiista Kiinan kanssa

Filippiinien hallituksen välit Kiinan kanssa ovat kiristyneet äärimmilleen sen jälkeen, kun presidentti Benigno Aquino vertasi Kiinan alueellisia pyrkimyksiä Hitlerin Saksaan. Perusteena oli Kiinan peräänantamattomuus Etelä-Kiinan meren suhteen.

New York Timesille puhuneen Aquinon mukaan Kiinan myötäileminen sen alueellisissa vaatimuksissa olisi yhtä kohtalokasta kuin maailman passiivisuus Hitlerin vallatessa Tshekkoslovakian ennen toista maailmansotaa.

Presidentin hallinnosta tähdennettiin myöhemmin, ettei lausunnon ollut tarkoitusta loukata kiinalaisia. Kommentit ehtivät kuitenkin herättää laajaa huomiota ja suuttumusta kiinalaisissa tiedotusvälineissä.

Viimeksi Filippiinit moitti Kiinan uhkaavia tavoitteita Etelä-Kiinan merellä viime kesänä Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestön Aseanin tapaamisessa. Kiinan mukaan syytöksissä ei ollut pohjaa, koska se katsoi Etelä-Kiinan meren kuuluvan itselleen.

Toimittajien murhat jatkuneet
Levottomasta poliittisesta tilanteesta kertovat lukuisat paikallisten journalistien murhat, joiden takana ovat aseistautuneiden joukkioiden johtajat. Amerikkalaisen Human Rights Watchin mukaan Aquinon aikana on saanut surmansa 26 journalistia. Näiden tekojen tekijöistä ketään ei ole saatu oikeuden eteen.

Kasvavan arvostelun takia hallitus tuomitsi selkeäsanaisesti joulukuussa tapahtuneen radiojournalisti Rogelio Batulidin murhan, joka oli saanut laajaa julkisuutta. Konkreettiset toimet väkivallan uhan vähentämiseksi ovat kuitenkin jääneet vähäisiksi.

Korruptio aisoihin
Viime kesästä lähtien on Filippiinien poliittista keskustelua hallinnut termi pork barrel. Sillä tarkoitetaan kansanedustajille budjetista jaettavaa rahaa, jonka edustaja voi osoittaa oman vaalipiirin kehittämishankkeeseen. Kukin alahuoneen edustaja on saanut ehdottaa haluamalleen kohteelle PDAF-rahaa (Priority Deve-lopment Assistance Fund) 70 miljoonalla pesolla (noin 1,2 miljoonaa euroa) ja kukin senaattori 200 miljoonalla pesolla (3,3 miljoonaa euroa) vuodessa.

Viime heinäkuussa paljastui systemaattinen PDAF-rahojen petosvyyhti. Liikenainen Janet Lim-Napoles oli perustanut lukuisia valekansalaisjärjestöjä, joiden tileille kansanedustajat olivat vuosien ajan kyenneet kanavoimaan PDAF-rahoja. Rahat jaettiin niin, että kongressiedustajat saivat noin puolet rahasta itselleen.

Napolesin avulla valtiolta huijattiin noin 10 miljardia pesoa (165 miljoonaa euroa) kansalle tarpeellista kehittämisrahaa. Tutkinnan alla ovat senaattorien Bong RevillanJuan Ponce EnrilenJinggoy EstradanFerdinand Marcos, Jr:n. ja Gregorio Honasanin sekä ainakin 23 alahuoneen edustajan PDAF-rahojen ohjaukset Napolesin valejärjestöille.

Väärinkäytöksissä on osallisina myös valtion ja paikallishallinnon viranomaisia, vaikka monissa tapauksissa Napolesin koneisto on yksinkertaisesti väärentänyt papereihin alueellisten vastuuhenkilöiden nimiä. Tosin PDAF-rahoja on väärinkäytetty myös muiden toimijoiden kuin Napolesin avulla.

Presidentti Aquinon maine on rehellisen poliitikon, joka ei ole varastanut itselleen valtion rahoja ja joka on toiminut korruption vähentämiseksi. Toisin oli presidentti Gloria Macapal-Arroyon valtakaudella, kun Gloria lähimpine tukijoineen rohmusi satojen miljoonien omaisuuksia itselleen.

Arroyo nimitti oikeusasiamieheksi Merceditas Gutierrezin ja korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi Renato Coronan varmistamaan sen, että kaikki presidentin lähipiiriä koskevat talousrikossyytteet menevät kumoon. Heidän erottamisensa viroistaan avasi tien Arroyon aikaisten korruptiorikosten tutkimiselle.

PDAF-skandaalin julkitulo synnytti viime elokuussa valtavia korruption vastaisia mielenosoituksia Filippiineillä ja maailmalla filippiinojen keskuudessa, kuten meillä Helsingissäkin. Keskeisenä vaatimuksena oli, että presidentti Aquinon pitäisi poistaa budjetista PDAF-rahat ja muutkin vastaavat budjettikontrollin ulkopuoliset rahastot.

Vaikka presidentti Aquino ei itse taloudellisesti hyödy näistä rahoista, oli hän haluton niistä luopumaan, koska ne ovat tärkeä hallitsemisen väline. Presidentillä on viimeinen valta päättää, mihin edustajan hankkeeseen ja milloin näitä rahoja jaetaan. Sen avulla presidentti voi taivutella kansanedustajia edistä-mään hänen ajamiaan asioita. Itse asiassa Aquino kaksinkertaisti heti valtakautensa alkaessa PDAF:n määrärahat.

Aquino oli halukas vain lopettamaan entisen PDAF:n ja perustamaan tilalle vastaavan rahaston, joka olisi paremmin kontrolloitu. Kansalaisliikkeille tämä ei riittänyt, ja samalle kannalle asettui Korkein oikeus, joka totesi marraskuussa 2013 PDAF:n olevan perustuslain vastainen ja määräsi rahaston välittömästi käyttökieltoon.

PDAF-tutkimukset ovat liittyneet presidentti Arroyon aikana tapahtuneisiin väärinkäytöksiin.

Presidentti Aquino on joutunut nyt puolustuskannalle oman hallintokauden rahastokäytännöistä, kun keskusteluun on nostettu säästyneistä määrärahoista koottu Disbursement Acceleration Program (DAP), joka on presidentin hallinnassa oleva elvytysrahasto kehittämishankkeisiin.

DAP-raha ei ole samalla lailla kiintiöity edustajakohtaisesti kuin PDAF:ssa, joten se on vielä enemmän presidentin harkinnasta kiinni. Erityisesti keskustelua on herättänyt se, että presidentti hyväksyi useiden senaattoreiden hankkeille 50 miljoonan peson rahoituksia siinä vaiheessa, kun presidentille tärkeä oikeuskansleri Coronan erottaminen oli valtakunnanoikeudessa päätettävänä.

Tarkastuksissa on tullut ilmi, että ainakin jonkin verran DAP-rahaa on ohjattu epämääräisille kansalaisjärjestöille.

Ongelmana eivät ole kuitenkaan vain PDAF tai DAP. Ongelmana on koko paternalistinen hallintojärjestelmä alimmalta kylätasolta ylimmälle tasolle, sillä rahanjakovalta on kunkin tason johtajalla. Alemman tason pitää tukea ylempää tasoa, jolloin saa vastavuoroisesti etuja ylhäältä käsin. Tämä näkyy budjetin rakenteessa siten, että noin viidesosa budjetista on presidentin määrärahoja erityisiin tarkoituksiin. Nämä määrärahat eivät ole samalla lailla kongressin päätettävissä kuin mi-nisteriöiden valmistelemat budjetit. Erityismäärärahoista esitetään kongressille vain otsikot ja kokonaissummat, paitsi siihen sisältyvästä 2,3 miljardin euron erästä ennalta määrittelemättömiin menoihin (mm. katastrofit) ei esitetä sitäkään tietoa.

Siten korruption poistamiseksi kongressista ei ole kyse vain pork barrel -rahastoista, vaan koko budjetointijärjestelmän tekemisestä läpinäkyväksi ja presidentin hallinnassa ja harkintavallassa olevien määrärahojen saattamista “normaalin” budjetointimenettelyn puitteisiin.

Mabuhay-tiedotteen toimitti Sami Noponen.
Korruptio aisoihin -artikkelin kirjoitti Pekka Borg.
Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2012

Mabuhay 1/2012

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran kevättiedote 1.3.2012

Filippiineillä on meneillään suuri oikeusdraamojen sarja, joka liittyy maan korruptoituneeseen hallintoon. Ex-presidentti Arroyo on syytettynä ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja Corona valtakunnanoikeudessa. Tärkeät uudistukset, kuten uusi perhesuunnittelulaki, ovat vaarassa jäädä oikeustaisteluiden varjoon.

Suuria oikeusjuttuja

Demokratiassa lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta on erotettu toisistaan, jotta varmistettaisiin, että mikään niistä ei pääse kasaamaan valtaa ja etuisuuksia itselleen. Korruptoituneessa järjestelmässä taas valtaa pitävät tahot kytkeytyvät toisiinsa turvatakseen toinen toisilleen taloudellisia ja muita etuja.

Filippiineillä valta on keskitetty presidentille. Siksi presidentin on mahdollista rakentaa keskinäiselle kiitollisuudelle perustuvia verkostoja kahmiakseen yhteiskunnan varoja itselleen ja kannattajilleen. Varsinkin presidentit Marcos ja Estrada onnistuivat hankkimaan miljardiomaisuuksia suvuilleen, ja paljon rahaa jäi jaettavaksi myös muille valtaverkostossa mukana olleille.

Myös presidentti Gloria Macapagal Arroyoa ja hänen lähipiiriään syytetään korruptoituneesta hallinnosta. Presidentin puolisoa Mike Arroyoa sekä presidentin kansanedustajapoikaa ja -lankoa on syytetty rahan keräämisestä laittomasta jueteng-pelistä, jossa rahaa liikkuu vuosittain noin 500 miljoonaa euroa. Presidentti Arroyoa syytettiin myös viljelijöitten lannoitteisiin budjetoidun 12 miljoonan euron kanavoimisesta omaan vaalityöhönsä. Syytteen mukaan presidentin puoliso oli myös keskeisesti järjestelemässä valtion 329 miljoonan dollarin laajakaistaverkkokauppaa kiinalaisen ZTE-yhtiön kanssa. Sopimus sisälsi satojen miljoonien pesojen lahjuspaketin presidentin puolisolle ja korkeille virkamiehille. Kauppa kuitenkin peruuntui asian tultua julkisuuteen.

Vielä vakavampi rikos oli kuitenkin presidentti Arroyon vaalivilppi vuoden 2004 vaaleissa, millä hän varmisti oman valintansa (ns. Hello Garci -tapaus). Samoin Maguindanaon alueen vaaliviranomaiset ovat esittäneet näyttöä siitä, että presidentti järjesti yhdessä mm. Autonomisen Muslimialueen kuvernööri Zaldy Ampatuanin kanssa vuoden 2007 senaattorinvaalissa ylivoimaisen tuloksen omille ehdokkailleen.

Korruptoituneessa valtaverkostossa laittoman varallisuuden kasaamisen jatkeeksi pyritään varmistamaan syytesuoja. Ollessaan vallassa presidentti päättää suurelta osin budjettivarojen jakamisesta kansanedustajien omiin hankkeisiin, ja siten hän kykenee estämään kongressin yritykset asettaa hänet valtakunnanoikeuteen. Näin myös Arroyo sai estettyä kaikkien itseensä kohdistuneiden syytteiden etenemisen.

Oikeusasiamies Merceditas Gutierrez joutuu eroamaan

Presidentin vaihduttua Arroyolla ei ole enää entisenlaista vaikutusvaltaa kongressissa. Sitä tärkeämpää hänelle olikin ennen oman kauden päättymistä nimittää itselleen myötämielisiä henkilöitä oikeuslaitokseen.

Oikeusasiamiehellä on Filippiineillä paljon valtaa virkamiesten ja luottamustehtäviä hoitavien rikostutkinnassa ja syytteen nostamisessa. Maaliskuussa 2011 kongressi nosti syytteen presidentti Arroyon nimittämää oikeusasiamies Merceditas Gutierrezia vastaan sillä perusteella, että tämä jätti systemaattisesti nostamatta syytteitä suuriin talousrikoksiin liittyen, kuten em. lannoitevarojen ja laajakaistaverkkohankkeiden tapauksissa. Hän esti erityisesti presidentti Arroyon läheisiä koskevien syytteiden etenemisen. Gutierrez päätti erota tehtävästään ennen valtakunnanoikeuden käsittelyä.

Korkeimman oikeuden puheenjohtaja Renato Corona valtakunnanoikeudessa

Protesters hold placards with portraits of Philippine Supreme Court chief justice Renato Corona during an anti-Corona rally in front of the Supreme Court bulding in Manila on December 13, 2011, a day after President Aquino’s allies in the House of Representatives impeached Corona on December 12 over charges his 15-member court had made a series of rulings that hindered government moves to prosecute former president Gloria Arroyo. AFP PHOTO/TED ALJIBE

Perustuslaillisen vallanjaon suhteen vielä ongelmallisempaa on ylimmän riippumattoman tuomiovallan edustajan, korkeimman oikeuden puheenjohtaja Renato Coronan joutuminen syytetyksi valtakunnanoikeuteen.

Presidentti Arroyo nimitti omana luotettunaan pidetyn Coronan korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi viime hetkellä, vielä presidentinvaalien jälkeen, vaikka perustuslain mukaan väistyvä presidentti ei saisi nimittää ketään virkaan viimeisen kahden kuukauden aikana ennen vaaleja. Tästä nousi valtava kohu, mutta oikeus tulkitsi lakia presidentin hyväksi siten, että nimitysoikeus ei koskisi oikeuslaitosta. Tähän liittyen Coronan ja presidentti Aquinon suhteet olivat alusta lähtien kireät -– jopa niin, että perinteistä poiketen Aquino ei antanut korkeimman oikeuden puheenjohtajan vihkiä häntä presidentin virkaan.

Kongressin alahuone hyväksyi kahdeksankohtaisen syytteen Coronaa vastaan mm. seuraavilla perusteilla:

  1. Jatkuva puolueellisuus tapauksissa, joissa Arroyo ja hänen hallintonsa ovat syytettynä.
  2. Ei ole ilmoittanut koko varallisuuttaan lakisääteisissä selvityksissä.
  3. Ei ole kunnioittanut vallanjaon periaatteita yrittäessään estää kongressia asettamasta oikeusasiamiestä syytteeseen valtakunnanoikeudessa.
  4. Toimi puolueellisesti kieltämällä presidentti Arroyolle ja hänen puolisolleen määrätyn matkustuskiellon toimeenpanon.

Senaatti toimii valtakunnanoikeutena, joka on kokoontunut 16.1.2012 lähtien. Oikeus on lähtenyt liikkeelle helpommasta päästä eli ilmoittamatta jääneestä varallisuudesta. Todisteiden mukaan Corona ja hänen perheensä omistaa ainakin 45 kiinteistöä ja lukuisia pankkitilejä, joiden varoja hän ei ole ilmoittanut. Kiivaimmin on keskusteltu dollaritileistä, joiden tiedot on toimitettu salaa valtakunnanoikeuden syyttäjille. Tästä syntyi perustuslain mukaista vallanjakoa koetteleva kohu, sillä korkein oikeus kielsi laittomasti paljastettujen pankkitietojen käytön todisteena. Äänestyksen jälkeen senaatti päätti olla vaatimatta pankilta tietoja ulkomaanvaluuttatileistä, mutta totesi samalla, että tämä on yksittäinen päätös eikä valtakunnanoikeus aio luovuttaa sille kuuluvaa määräysvaltaa korkeimmalle oikeudelle.

Syytekirjelmässä valtakunnanoikeudelle on esitetty pitkä lista korkeimman oikeuden päätöksiä, joissa Corona on aina äänestänyt Arroyoa tukien. Näillä ratkaisuilla lukuisat presidentti Aquinon reformihankkeet on laitettu jäihin ja siksi Coronaa syytetäänkin tuomiovallan käyttämisestä poliittisiin tarkoituksiin.

Coronan puolustus ja myös valtakunnanoikeuden puheenjohtajana toimiva senaatin presidentti Juan Ponce Enrile ovat moittineet syyttäjää riittämättömästä valmistautumisesta oikeuskäsittelyyn. Käsittely sai uuden käänteen 28. helmikuuta, kun syyttäjä ilmoitti, että syytteen jo käsittelyyn otetut kolme kohtaa riittävät syyllisyyden osoittamiseen ja siten hän aikoo jättää tuomatta syytteen loppuja viittä kohtaa käsittelyyn. Seuraavaksi on puolustuksen vuoro esittää omat vastatodisteensa.

Presidentti Arroyo oikeuden eteen

Presidenttikaudellaan Arroyo onnistui estämään kaikki yritykset saattaa hänet valtakunnanoikeuden eteen. Marraskuussa 2011 kuitenkin vaaliviranomainen COMELEC nosti syytteen Arroyoa vastaan vaalien sabotoinnista vuonna 2007. Pian sen jälkeen Gloria ja Mike Arroyo yrittivät poistua maasta, mutta oikeusministeri Leila de Liman toimesta heidät pidätettiinkin lentokentältä. Coronan johdolla korkein oikeus asetti Arroyoille määrätyn maastapoistumiskiellon toimeenpanokieltoon, mutta oike-usministeri ei suostunut antamaan matkustuslupaa, koska se olisi saattanut johtaa Arroyojen pakoiluun oikeusistunnoista. Nyt, helmikuun lopussa 2012, Arroyo on sairaalassa tutkintavankeudessa odottamassa oikeuden käsittelyä.

(Pekka Borg)

Kategoriat
Uutistiedote

Kevättiedote 1.3.2012

Kevättiedote 1.3.2012

Filippiineillä on meneillään suuri oikeusdraamojen sarja, joka liittyy maan korruptoituneeseen hallintoon. Ex-presidentti Arroyo on syytettynä ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja Corona valtakunnanoikeudessa. Tärkeät uudistukset, kuten uusi perhesuunnittelulaki, ovat vaarassa jäädä oikeustaisteluiden varjoon.

Suuria oikeusjuttuja

Demokratiassa lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta on erotettu toisistaan, jotta varmistettaisiin, että mikään niistä ei pääse kasaamaan valtaa ja etuisuuksia itselleen. Korruptoituneessa järjestelmässä taas valtaa pitävät tahot kytkeytyvät toisiinsa turvatakseen toinen toisilleen taloudellisia ja muita etuja.

Filippiineillä valta on keskitetty presidentille. Siksi presidentin on mahdollista rakentaa keskinäiselle kiitollisuudelle perustuvia verkostoja kahmiakseen yhteiskunnan varoja itselleen ja kannattajilleen. Varsinkin presidentit Marcos ja Estrada onnistuivat hankkimaan miljardiomaisuuksia suvuilleen, ja paljon rahaa jäi jaettavaksi myös muille valtaverkostossa mukana olleille.

Myös presidentti Gloria Macapagal Arroyoa ja hänen lähipiiriään syytetään korruptoituneesta hallinnosta. Presidentin puolisoa Mike Arroyoa sekä presidentin kansanedustajapoikaa ja -lankoa on syytetty rahan keräämisestä laittomasta jueteng-pelistä, jossa rahaa liikkuu vuosittain noin 500 miljoonaa euroa. Presidentti Arroyoa syytettiin myös viljelijöitten lannoitteisiin budjetoidun 12 miljoonan euron kanavoimisesta omaan vaalityöhönsä. Syytteen mukaan presidentin puoliso oli myös keskeisesti järjestelemässä valtion 329 miljoonan dollarin laajakaistaverkkokauppaa kiinalaisen ZTE-yhtiön kanssa. Sopimus sisälsi satojen miljoonien pesojen lahjuspaketin presidentin puolisolle ja korkeille virkamiehille. Kauppa kuitenkin peruuntui asian tultua julkisuuteen.

Vielä vakavampi rikos oli kuitenkin presidentti Arroyon vaalivilppi vuoden 2004 vaaleissa, millä hän varmisti oman valintansa (ns. Hello Garci -tapaus). Samoin Maguindanaon alueen vaaliviranomaiset ovat esittäneet näyttöä siitä, että presidentti järjesti yhdessä mm. Autonomisen Muslimialueen kuvernööri Zaldy Ampatuanin kanssa vuoden 2007 senaattorinvaalissa ylivoimaisen tuloksen omille ehdokkailleen.

Korruptoituneessa valtaverkostossa laittoman varallisuuden kasaamisen jatkeeksi pyritään varmistamaan syytesuoja. Ollessaan vallassa presidentti päättää suurelta osin budjettivarojen jakamisesta kansanedustajien omiin hankkeisiin, ja siten hän kykenee estämään kongressin yritykset asettaa hänet valtakunnanoikeuteen. Näin myös Arroyo sai estettyä kaikkien itseensä kohdistuneiden syytteiden etenemisen.

Oikeusasiamies Merceditas Gutierrez joutuu eroamaan

Presidentin vaihduttua Arroyolla ei ole enää entisenlaista vaikutusvaltaa kongressissa. Sitä tärkeämpää hänelle olikin ennen oman kauden päättymistä nimittää itselleen myötämielisiä henkilöitä oikeuslaitokseen.

Oikeusasiamiehellä on Filippiineillä paljon valtaa virkamiesten ja luottamustehtäviä hoitavien rikostutkinnassa ja syytteen nostamisessa. Maaliskuussa 2011 kongressi nosti syytteen presidentti Arroyon nimittämää oikeusasiamies Merceditas Gutierrezia vastaan sillä perusteella, että tämä jätti systemaattisesti nostamatta syytteitä suuriin talousrikoksiin liittyen, kuten em. lannoitevarojen ja laajakaistaverkkohankkeiden tapauksissa. Hän esti erityisesti presidentti Arroyon läheisiä koskevien syytteiden etenemisen. Gutierrez päätti erota tehtävästään ennen valtakunnanoikeuden käsittelyä.

Korkeimman oikeuden puheenjohtaja Renato Corona valtakunnanoikeudessa

Mielenosoitus Korkeimman oikeuden puheenjohtaja Corona erottamisen puolesta

Perustuslaillisen vallanjaon suhteen vielä ongelmallisempaa on ylimmän riippumattoman tuomiovallan edustajan, korkeimman oikeuden puheenjohtaja Renato Coronan joutuminen syytetyksi valtakunnanoikeuteen.

Presidentti Arroyo nimitti omana luotettunaan pidetyn Coronan korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi viime hetkellä, vielä presidentinvaalien jälkeen, vaikka perustuslain mukaan väistyvä presidentti ei saisi nimittää ketään virkaan viimeisen kahden kuukauden aikana ennen vaaleja. Tästä nousi valtava kohu, mutta oikeus tulkitsi lakia presidentin hyväksi siten, että nimitysoikeus ei koskisi oikeuslaitosta. Tähän liittyen Coronan ja presidentti Aquinon suhteet olivat alusta lähtien kireät -– jopa niin, että perinteistä poiketen Aquino ei antanut korkeimman oikeuden puheenjohtajan vihkiä häntä presidentin virkaan.

Kongressin alahuone hyväksyi kahdeksankohtaisen syytteen Coronaa vastaan mm. seuraavilla perusteilla:

  1. Jatkuva puolueellisuus tapauksissa, joissa Arroyo ja hänen hallintonsa ovat syytettynä.
  2. Ei ole ilmoittanut koko varallisuuttaan lakisääteisissä selvityksissä.
  3. Ei ole kunnioittanut vallanjaon periaatteita yrittäessään estää kongressia asettamasta oikeusasiamiestä syytteeseen valtakunnanoikeudessa.
  4. Toimi puolueellisesti kieltämällä presidentti Arroyolle ja hänen puolisolleen määrätyn matkustuskiellon toimeenpanon.

Senaatti toimii valtakunnanoikeutena, joka on kokoontunut 16.1.2012 lähtien. Oikeus on lähtenyt liikkeelle helpommasta päästä eli ilmoittamatta jääneestä varallisuudesta. Todisteiden mukaan Corona ja hänen perheensä omistaa ainakin 45 kiinteistöä ja lukuisia pankkitilejä, joiden varoja hän ei ole ilmoittanut. Kiivaimmin on keskusteltu dollaritileistä, joiden tiedot on toimitettu salaa valtakunnanoikeuden syyttäjille. Tästä syntyi perustuslain mukaista vallanjakoa koetteleva kohu, sillä korkein oikeus kielsi laittomasti paljastettujen pankkitietojen käytön todisteena. Äänestyksen jälkeen senaatti päätti olla vaatimatta pankilta tietoja ulkomaanvaluuttatileistä, mutta totesi samalla, että tämä on yksittäinen päätös eikä valtakunnanoikeus aio luovuttaa sille kuuluvaa määräysvaltaa korkeimmalle oikeudelle.

Syytekirjelmässä valtakunnanoikeudelle on esitetty pitkä lista korkeimman oikeuden päätöksiä, joissa Corona on aina äänestänyt Arroyoa tukien. Näillä ratkaisuilla lukuisat presidentti Aquinon reformihankkeet on laitettu jäihin ja siksi Coronaa syytetäänkin tuomiovallan käyttämisestä poliittisiin tarkoituksiin.

Coronan puolustus ja myös valtakunnanoikeuden puheenjohtajana toimiva senaatin presidentti Juan Ponce Enrile ovat moittineet syyttäjää riittämättömästä valmistautumisesta oikeuskäsittelyyn. Käsittely sai uuden käänteen 28. helmikuuta, kun syyttäjä ilmoitti, että syytteen jo käsittelyyn otetut kolme kohtaa riittävät syyllisyyden osoittamiseen ja siten hän aikoo jättää tuomatta syytteen loppuja viittä kohtaa käsittelyyn. Seuraavaksi on puolustuksen vuoro esittää omat vastatodisteensa.

Presidentti Arroyo oikeuden eteen

Presidenttikaudellaan Arroyo onnistui estämään kaikki yritykset saattaa hänet valtakunnanoikeuden eteen. Marraskuussa 2011 kuitenkin vaaliviranomainen COMELEC nosti syytteen Arroyoa vastaan vaalien sabotoinnista vuonna 2007. Pian sen jälkeen Gloria ja Mike Arroyo yrittivät poistua maasta, mutta oikeusministeri Leila de Liman toimesta heidät pidätettiinkin lentokentältä. Coronan johdolla korkein oikeus asetti Arroyoille määrätyn maastapoistumiskiellon toimeenpanokieltoon, mutta oike-usministeri ei suostunut antamaan matkustuslupaa, koska se olisi saattanut johtaa Arroyojen pakoiluun oikeusistunnoista. Nyt, helmikuun lopussa 2012, Arroyo on sairaalassa tutkintavankeudessa odottamassa oikeuden käsittelyä.

(Pekka Borg)

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2011

Mabuhay 1/2011

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 21.2.2011

198625 vuotta EDSA-vallankumouksesta!

Noynoy Aquinon ensimmäiset puoli vuotta

Viime toukokuussa kansan suuri enemmistö valitsi Noynoy Aquinon presidentiksi. Edellisen presidentin, Gloria Macapagal-Arroyon hallintoon oltiin yleisesti tyytymättömiä ja uudelta hallitukselta odotettiin suurta muutosta. Nyt Aquinon hallitus on toiminut runsaat puoli vuotta ja on hyvä aika arvioida, miten hallitus on kyennyt odotuksiin vastaamaan.

Presidentti Aquinon ohjelman keskeisinä tavoitteina on: laittaa korruptio kuriin, luoda työpaikkoja erityisesti yksityissektoria vahvistaen, suunnata lisää rahoitusta koulutukseen, terveydenhuoltoon ja köyhyyden vähentämiseen sekä toimia julkishallinnossa hyvän hallinnon periaatteita edistäen ja läpinäkyvästi.

Väheneekö korruptio?

Arroyon hallitus ja etenkin presidentin perhe olivat erityisen korruptoituneessa maineessa. Noynoy Aquinoon kohdistuu tässä suhteessa erityisiä odotuksia, sillä presidentin edesmennyttä äitiä, presidentti Cory Aquinoa on arvostettu viime vuosikymmenien rehellisimpänä presidenttinä. Korruptio on Filippiinien yhteiskunnassa niin syvälle syöpynyt, että läpimurtoa on vaikea saavuttaa. Ensi alkuun Aquino on yrittänyt muuttaa vähintään hallinnon tyyliä esim. luopumalla virkaan astuttuaan poliitikkojen ja “isokenkäisten etuoikeudesta” tehdä liikenteessä limusiiniautosaattueilleen tilaa huudattamalla torvia. Hän myös leikkasi valtiojohtoisten yhtiöiden johtajien bonuspalkkioita.

Varsinaiseen korruptioon puuttumisen Aquino on aloittanut yrittämällä saada edellisen hallinnon aikana käsittelemättä jääneet tapaukset oikeuteen. Suurimmissa rötöksissä linjat vievät edellisen presidentin perheeseen. Keskeisenä tulppana näiden tapausten etenemiselle on ollut presidentti Arroyon nimittämä oikeusasiamies Merceditas Gutierrez, joka on Glorian puolison, Mike Arroyon kurssitoveri yliopistolta. Näitä tapauksia ovat mm. lannoitteiden jakeluun budjetoidut 728 miljoonaa pesoa (n. 12,3 milj. euroa), jotka ohjattiin Arroyon vaalityöhön. Toisaalta vuonna 2007 asian julkitulo esti jo sovitun 329 miljoonan dollarin valtion laajakaistaverkkokaupan toteuttamisen kiinalaisen ZTE-yhtiön kanssa. Sopimus sisälsi satojen miljoonien pesojen lahjusten maksamisen korkeille virkamiehille, ja todistajanlausuntojen mukaan presidentin puoliso Mike Arroyo oli osallisena kaupassa. Oikeusasiamies Gutierrez esti tutkinnan jatkumisen näissä tapauksissa vedoten näytön puutteeseen.

Ex-senaattori Jovito Salonga ym. ovat yrittäneet saada oikeusasiamies Gutierrezin näistä ja monista muista tapauksista valtakunnanoikeuden eteen. Tähän asti oikeusasiamies on kyennyt estämään yritykset, mutta 15.2.2011 Korkein oikeus antoi luvan nostaa syytteen oikeusasiamiestä vastaan, jos kongressi niin päättää.

Viime kuukausina on tuotu julki erityisesti puolustusvoimissa esiintyvää korruptiota. Asevoimien comptroller, kenraalimajuri Carlos Garcia on ollut tutkintavankeudessa 303 miljoonan peson kavaltamisesta valtiolta. Oikeusasiamies Gutierrez kuitenkin vapautti Garcian sopimusratkaisulla, kun hän myönsi lievemmän teon, eli lahjusten vastaanottamisen ja palautti 143 miljoonaa valtiolle. Mm. presidentti oli Gutierrezille hyvin närkästynyt syytteen vesittämisestä.

Tammikuussa lehdistön ykkösaiheita oli Arroyon aikaisen puolustusvoimien komentaja ja puolustusministeri Angelo Reyesin kahdessa vuodessa saama noin150 miljoonan lahjoitus. Hänelle tuotiin kuukausittain noin 5 miljoonaa ja läksiäislahjaksi hän sai kerralla 50 milj. pesoa. Rahat tulivat mm. sotilaiden palkkabudjetista. Osalliset puolustautuivat sillä, että he vain jatkoivat asevoimien vanhaa perinnettä. Edeltävät asevoimien komentajat kiistivät saaneensa lahjapalkkioita. Asia päättyi dramaattisesti, kun kenraali Reyes teki kunniasyistä itsemurhan.

Ihmisoikeudet

Erityisesti ihmisoikeuksien edistämisen osalta Aquinoon kohdistuu suuria odotuksia. Hän ei ole ryhtynyt NPA-sissiarmeijan tai islamilaisten vapautusliikkeiden nujertamiseksi samanlaisiin sotilaallisiin ratkaisuyrityksiiin kuin Arroyo, vaan käynnistää uudelleen rauhanneuvotteluita. Tosin mahdollisuudet saada kestävää neuvotteluratkaisua maolaisorientoituneen NDF:n kanssa ovat vähäisiä, sillä hallitus tuskin on valmis luopumaan nykyisestä valtiojärjestelmästä. Muslimien MILF:n kanssa neuvotteluita voi haitata se, että osa väestä ei hyväksy itsenäisyyttä vähäisempää ratkaisua. Joka tapauksessa asevoimien ihmisoikeus-loukkaukset ovat olleet huomattavasti harvinaisempia kuin Arroyon kaudella.

Presidentti Aquinon kannalta nöyryyttävää oli, että heti hänen virkaanastumisensa jälkeisinä viikkoina tapettiin useampi kansalaisaktiivi ja myös toimittajia on edelleen kuollut (ks. artikkeli jäljempänä). Tekijöinä saattaa olla voimia, jotka yrittävät painostaa Aquinoa militantimpaan suuntaan.

Aquinon hallitus on vapauttanut kymmeniä poliittisia vankeja, mutta edelleen vangittuina on noin 200 henkilöä. Joulukuussa presidentti päätti myös armahtaa noin 300 kapinallissotilasta, mukaanlukien senaattori Antonio Trillanesin. Aquinon oma oikeusministeri Leila de Lima arvosteli presidenttiä siitä, että hän antoi armahduksen konsultoimatta ministeriötä juuri, kun kapinaan osallistuneiden oikeudenkäyntien piti alkaa.

Ihmisoikeuksien ja ulkopoliittisten intressien ristiriitaan liittyy myös se, että Filippiinit boikotoi Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuutta, jossa palkinto luovutettiin kiinalaiselle Liu Xiaobolle.

Talous ja köyhyyden vähentäminen

Talouspolitiikan perustana säilyivät hallituksenvaihdosta huolimatta samat neoliberaaliset linjaukset joita noudatetaan lähes koko maailmassa. Taloudellisen kasvun uskotaan sellaisenaan vähentävän köyhyyttä ja luovan työtä (talouden kehityksestä ks. artikkeli alla). Kun hallituksen mahdollisuudet sijoittaa infrastruktuuriin ym. investointeihin ovat vähäisiä, se uskoo etenkin yksityistämiseen sekä yksityisen ja julkisen sektorin yhteishankkeisiin (Public Private Partnership). Tästä mallista on kuitenkin Filippiineilläkin esim. vesi- ja energiataloudessa epäonnistuneita esimerkkejä, joissa hinnat ovat nousseet köyhille saavuttamattomalle tasolle ja palvelu on ollut huonoa.

Filippiinien budjetista kuluu yli kolmasosa velkojen lyhennyksiin ja korkoihin. Kriittiset taloustieteilijät lähtevät siitä, että jos köyhyyttä halutaan vähentää, pitää Argentiinan mallin mukaisesti olla suostumatta kansainvälisten rahoituslaitosten saneluun ja laittaa rajat velkojen lyhennyksille. Tässä suhteessa Aquinon hallitus kuitenkin noudattaa samaa linjaa kuin edeltävät hallitukset. Toinen rakenteellisesti köyhyyteen vaikuttava tekijä on maareformi. Aquinolle tämä on vaikea pala, sillä suvun suurin maatila Hacienda Luisita on yli 6000 hehtaarin suuruinen ja toistaiseksi suku ei ole ollut valmis siitä luopumaan eli ei myöskään maareformia edistämään.

Hallituksen budjetissa vuodelle 2011 on kuitenkin joitakin köyhien kannalta myönteisiä tekijöitä. Jo edellisen hallituksen aikana käynnistettiin Filippiineilläkin ohjelma, jolla köyhille perheille annetaan ehdollisesti kuukausittain “toimeentulotukea”, jos lapset käyvät koulua, raskaana olevat naiset käyvät terveyskeskuksissa yms. Brasiliassa tällä mallilla on kyetty auttamaan kymmeniä miljoonia ihmisiä. Filippiineilläkin ohjelmaa laajennetaan 1,3 miljoonaan perheeseen. Samoin köyhien terveydenhuoltoon lisätään rahaa. Myös koulujen rakentamiseen myönnettiin huomattavasti lisää varoja.

Kansalaisten mielestä presidentti Aquino on hoitanut tehtävänsä hyvin. Marraskuun kyselyssä 74 % oli tyytyväisiä ja 10 % tyytymättömiä presidentin saavutuksiin. Vastaajat olivat samoin luvuin tyytyväisiä hallinnon toimintaan. Näin hyvää gallup-arvosanaa presidentit eivät ole saaneet yli kymmeneen vuoteen ja esim. Arroyoon oli viime keväänä tyytymättömänä reippaasti yli puolet vastaajista. Luottamusta osoittaa myös se, että 93 % vastaajista suhtautui vuoteen 2011 positiivisin odotuksin.

(Pekka Borg)


Oikeutta tohtori Gerrylle!

Tammikuun 24. päivänä 2011 kello 10.30 ammuttiin käytettyjen vaatteiden kaupassa villieläinlääkäri, radiotoimittaja, ympäristöaktivisti ja Palawanin kaivostoiminnan avoin kriitikko, tohtori Gerry Ortega.

Hänen menetyksensä on saanut tuhannet ihmiset vastarinnan, raivon ja surun valtaan. Tilastojen mukaan hän oli 37. ympäristöaktivisti, joka on surmattu vuoden 2001 jälkeen. Hän oli myös 142. toimittaja, joka on murhattu vuoden 1986 jälkeen. Tämä luku tekee Filippiineistä yhden maailman vaarallisimmista maista toimittajien kannalta.

Murhasta on jo syytetty viittä miestä (mukaan lukien aseenkäyttäjä), ja hänen kuolemaansa on yhdistetty myös eräs vaikutusvaltainen paikallinen poliitikko, mikä aiheuttaa suurta hämminkiä Palawanin poliittisessa il-mapiirissä.

Kaksi päivää ennen kuolemaansa hän oli kollegojensa kanssa ABS-CBN-säätiössä suunnittelemassa kymmenen miljoonan allekirjoituksen kampanjaa Palawanin kaivostoiminnan pysäyttämiseksi. Media, kansalaisjärjestöt, uskonnolliset järjestöt ja muut asiaan vihkiytyneet yksilöt ovat pitäneet huolen, että hänen tarinansa, kuolemansa ja elämäntehtävänsä ovat kaikkialla uutisissa. Hänet on ehkä vaiennettu, mutta hänen työnsä kuuluu ja näkyy enemmän kuin koskaan ennen. “Oikeutta tohtori Gerrylle” ei pääty kampanjasta vastaavien henkilöiden vangitsemiseen, vaan jatkaa hänen unelmaansa ympäristön suojelemisesta.

Lisää tietoa tästä kaivostoiminnan vastaisesta allekirjoituskampanjasta on verkkosivulla Save Palawan Movement. Jos haluat osallistua kampanjaan, voit allekirjoittaa vetoomuksen osoitteessa:  http://www.no2mininginpalawan.com/

(Margarita Sakilayan-Latvala)


Filippiinien väestö kasvaa

Filippiinien väestö tulee kasvamaan seuraavan 50 vuoden ajan, vaikka jokainen aviopari rajoittaisi lapsilukunsa kahteen. Näin arvioi äskettäin hallituksen väestöviranomaisen Popcomin edustaja. Filippiinien 94-miljoonainen väestö on nopeimmin kasvava Kaakkois-Aasiassa. Merkittävä osa eli 35 prosenttia väestöstä on alle 35-vuotiaita.

Kun Filippiinien väestö vuonna 1903 oli 7,6 miljoonaa, oli se vuoteen 2007 mennessä kasvanut jo 88,6 miljoonaan. Tahdin hidastumisesta ei ole merkkejä. Taustalla on suuren syntyvyyden lisäksi myös kuolleisuuden selvä aleneminen terveydenhoidon kehityksen myötä.

Presidentti Benigno Aquino III:n tuella lainsäätäjät yrittävät ajaa lävitse väestölain, joka on kohdannut kiivasta vastusta kirkon taholta. Lain myötä ajettaisiin entistä enemmän syntyvyyden säännöstelyä ja edistettäisiin myös ehkäisyvälineiden jakelua. Samaa hanketta on yritetty ajaa jo aiemmin, mutta kongressi on ollut asiassa jakautunut. Myös katolisen kirkon vastustus on tähän asti pysäyttänyt lain käsittelyn. Nyt kirkko on myöntänyt, että lakiesitys sisältää myös myönteisiä näkökantoja. Katoliset piispat ovat kuitenkin arvostelleet lakiesitystä puutteellisesta valmistelusta.

Marraskuussa tehdyn mielipidekyselyn mukaan 69 prosenttia filippiiniläisistä oli lain kannalla, tosin vain harva oli tutustunut sen konkreettiseen sisältöön. Laista (RH Bill) on kuitenkin käyty varsin vilkasta keskustelua julkisuudessa. Lain alustavalle versiolle ja sen sisältämien toimien rahoitukselle on näytetty jo vihreää valoa edustajainhuoneessa, vaikka lopullinen sinetti on vielä saamatta.

Toisaalta Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton totesi äskettäin, että Filippiinien vahvuuksia ovat juuri suuret luonnonvarat ja nuori, kasvava väestö, kun taas teollisuusmaat kamppailevat ikääntyvän väestön ongelman kanssa.

Hyvät talousnäkymät

Presidentti Benigno Aquino III totesi vuodenvaihteessa, että talouden näkymät Filippiineillä ovat kääntyneet selvästi paremmiksi. Myös kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on mielipidemittausten mukaan vahvistunut.

Tilastoviranomaisten mukaan Filippiinien talous kasvoi viime vuonna 7,3 prosenttia, mikä on nopeinta tahtia sitten Marcoksen hallintokauden. Vilkastuneen kotimaisen kysynnän lisäksi myös ulkomaankauppa vauhdittui teollisuuden elpyessä globaalista taantumasta.

Kehitys näkyy myös valuuttakursseissa. Filippiinien keskuspankki, Bangko Sentral, uskoo peson jatkavan vahvistumistaan dollariin nähden, niin että ensi vuonna dollarilla saisi enää keskimäärin 35,50 pesoa. Keskuspankki ei ole asettanut peson vahvistumiselle jarruja, koska näin saadaan myös energian ja elintarvikkeiden hinnannousun kiihdyttämää inflaatiota kuriin. Keskuspankki on pitänyt ohjauskorkonsa ennallaan, vaikka se näkee inflaation kiihtyvän tänä vuonna 4,4 prosenttiin. Markkinoilla uskotaankin, että keskuspankki joutuu tänä vuonna nostamaan korkoaan hintakehityksen hillitsemiseksi.

Maan taloudelle tärkeitä ovat ulkomailla asuvien filippiiniläisten lähettämät rahasuoritukset, jotka vauhdittavat kotimaista kulutusta. Tilastojen mukaan Filippiinit vastaanottaa maailman maista neljänneksi eniten ulkomailta tulevia rahasuorituksia. Maailmanpankin arvion mukaan ulkomaisten rahasuoritusten arvo nousi viime vuodelta yli 21 miljardiin dollariin, missä oli nousua lähes neljännes edellisvuodesta. Kasvun uskotaan jatkuvan myös tänä vuonna.

(Sami Noponen)


Eila on poissa

Tammikuun 22. päivänä 2011 nukkui pois seuran hallituksen jäsen Eila Helin. Pahanlaatuinen aivokasvain vei pirteän ja idearikkaan jäsenemme ja aina iloisen filippiinon-opiskelijan puolessa vuodessa. Vaikea on hänen paikkaansa täyttää.

Filippiinit-seuraan hän liittyi syksyllä 2007 ja ilmoittautui saman tien filippiinon kurssille oppiakseen tuoreen miniänsä äidinkielen. Seuraavaan hallitukseen 2008 hänet jo valittiin, ja hänen aloitteestaan seuran toimintavuosi 2009 omistettiin työperäiselle maahanmuutolle. Hän myös rohkaisi ottamaan filippiinon kielen vuosikokouksen 2010 aiheeksi.

Myös muualla kuin Filippiinit-seurassa hänet tunnettiin valoisana ja optimistisena ihmisystävänä. Hänen kiinnostuksensa ulottui Karjalasta Vuosaareen, Kambodzhaan ja Filippiineille. Hän toimi mm. puheenjohtajana Kambodzha-seurassa ja sukuseurassaan, lauloi kirkkokuorossa ja ahkeroi monissa muissa tehtävissä. Tämän kaiken lisäksi hän oli myös omistautuva äiti, isoäiti ja kummi.

Eila oli aktiivinen viimeisiin viikkoihinsa asti. Vielä joulun alla hän lähetti nämä kannustuksen sanat meille kaikille:

“Olisin niin mielelläni tullut kokoukseen ja pikkujouluun, mutta en taida jaksaa – pari viikkoa sitten olin jo toisessa aivoleikkauksessa ja tiistaina alkoi uusi solumyrkkykuuri, joka toivottavasti tappaa loputkin syöpäsolut, joten iloitkaa te toistenne seurasta ja työstä Filippiinien ja Suomen hyväksi! Rakkain terveisin ja hyvän joulun toivotuksin! Eila”

(Riitta Vartti)


Mabuhay-tiedotteen kokosi Pekka Borg.

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 7.12.2009

Uutistiedote 7.12.2009

Sotatila Maguindanaossa

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo julisti 5.12.2009 sotatilan Maguindanaon ja Sultan Kudaratin provinsseihin ja Cotabaton kaupunkiin (lukuunottamatta tulitaukosopimuksessa määriteltyjä MILF-vapautusliikkeen hallinnassa olevia alueita). Samoin hän lakkautti epäiltyjen pidättämistä rajoittavat ns. habeas corpus -oikeudet. Perusteena presidentti käytti Ampatuanin klaanin aiheuttamaa kumouksen uhkaa ja sitä, että oikeuslaitoksen ja valtiovallan toiminta alueella on estetty. Monet oikeustieteilijät ja poliitikot ovat kyseenalaistaneet sotatilan tarpeen.

Filippiinien perustuslain mukaan presidentti voi maahan kohdistuvan hyökkäyksen tai hallitukseen kohdistuvan kumousyrityksen perusteella julistaa maahan tai johonkin sen osaan korkeintaan 60 päiväksi sotatilan, jos yleinen turvallisuus sitä edellyttää.

Hallituksen mukaan Ampatuaneilla on tukenaan satoja hyvin aseistettuja miehiä, jotka pyrkivät estämään virkavaltaa tutkimuksissa ja epäiltyjen pidätyksissä. Ampatuanien talojen ympäristöstä on löytynyt haudattuna satoja, vain armeijalle myynnissä olevia aseita. Perusteluissa todettiin myös, että alueen oikeuslaitos ei toimi, kun lähes kaikki tuomarit ovat Ampatuanien koston pelossa jättäneet paikkansa. Samoin Perusta tilatut kaksi oikeuslääketieteellistä asiantuntijaa pakenivat Manilaan, kun illalla heidän hotellinsa edustalla pyöri epämääräisen tuntuisia aseistettuja miehiä. Lisäksi yksikään firma ei suostunut vuokraamaan heille tutkimuksissa tarvittavaa kaivuria.

Sotatila tarpeeton

Presidentti antoi sotatilajulistuksen 6.12.2009 kirjallisesti kongressille, joka kokoontuu 9.12. kahden kamarin yhteisistunnossa käsittelemään presidentin julistusta. Senaatin enemmistö vastustaa sotatilaa, mutta koska presidentillä on kongressin edustajainhuoneessa ylivoimainen enemmistö takanaan, pidetään kongressin hyväksyntää sotatilalle selviönä.

Keskeisin argumentti sotatilaa vastaan on, että Maguindanaossa ei ole perustuslain tarkoittamaa kumousuhkaa. Asevoimat on vuosikymmeniä käynyt taistelua kommunistijohtoista NPA-sissiarmeijaa, muslimien vapautusliikkeitä ja armeijan upseereiden järjestämiä kapinoita vastaan ilman poikkeuslainsäädäntöä, ja niihin nähden Ampatuanien uhka yhteiskuntajärjestykselle on paljon pienempi. Armeija on tuonut alueelle 3 000 – 4 000 miestä lisää eikä ole kohdannut mainittavaa vastarintaa. He ovat myös jo pidättäneet Ampatuanien suvun päämiehen, kuvernööri Andal Seniorin ja hänen autonomisen muslimialueen kuvernöörinä toimivan poikansa Zaldyn. Joulukuun 6. päivään mennessä pidätettyjä oli yhteensä 62. Sotatilan vastustajien mielestä armeijalla ja poliisilla on kaikki edellytykset hoitaa tehtävänsä ilman sotatilaa. Myös entinen presidentti, kenraali Fidel Ramos piti sotatilajulistusta ylireagointina.

Korkein oikeus kiistää väitteen, että oikeuslaitos olisi kykenemätön hoitamaan oikeusprosessia Mindanaolla. Pääsyytetyn kuulemiselle on jo määrätty aika. Jos ja kun kongressi antaa hyväksyntänsä presidentin sotatilajulistukselle, asia viedään korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Arroyo on jo kerran, vuonna 2006, julistanut kansallisen hätätilan kapinasuunnitelmien takia, mutta jälkikäteen korkein oikeus totesi julistuksen laittomaksi.

Filippiinien kansalla on Marcosin diktatuurin kaudelta kovia kokemuksia sotatilalaista, ja siksi se herättää erityistä levottomuutta. Presidentti Arroyolla on kova halu jatkaa vallassa ensi kevään vaalien jälkeen, joissa hän ei enää voi asettua presidenttiehdokkaaksi. Poliittisissa analyyseissä yhtenä riskinäkymänä on pidetty, että Arroyo yhdessä liittoutuneiden asevoimien johdon kanssa julistaisi maahan sotatilan ja kaappaisi vallan. Maguindanaon tilanteesta ei kuitenkaan voi näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä.

Tässä vaiheessa Arroyo on valinnut toisen tien ryhtymällä kongressiehdokkaaksi, ilmeisesti pyrkien edustajainhuoneen puhemieheksi. Hän on ilmoittanut tavoitteekseen ajaa perustuslain muutosta, jota hän ei presidenttinä saanut toteutettua. Nimittäin, jos siirtymä parlamentaariseen järjestelmään toteutuisi, hän voisi pyrkiä pääministeriksi. Toisena syynä kongressiehdokkuudelle pidetään Arroyon halua turvata itselleen syytesuoja lukuisia korruptio- ja vaalivilppisyytöksiä vastaan. Kuvernööri Andal Ampatuanin pidättämisen jälkeen on Ampatuanin tukijoiden joukosta myös esitetty uhkaus, että jos Ampatuaneja kohdellaan liian kovasti, he voivat paljastaa, miten presidentille ja hänen puolueelleen turvattiin vaalivilpillä suuri äänisaalis Maguindanaosta. Vaikka presidentti Arroyolla on ilmiselvästi ollut hämärää poliittista yhteistyötä Ampatuanien kanssa, pitää kuitenkin muistaa, että presidentti ei ole tähän ylettömään väkivallantekoon kannustanut tai syyllistynyt.

Valtarakenteet demokratian esteenä

Filippiineillä valtarakenteet estävät demokratian toteutumista ja ylläpitävät poliittista väkivaltaa. Perinteisesti politiikka on perustunut maanomistajien ym. eliittisukujen molemminpuoliseen etujen vaihtoon. Omistajat ovat vanhaan patruunatyyliin hankkineet alueen asukkaille joitakin taloudellisia palkkioita, ja vastaavasti alamaiset osoittavat uskollisuutta esimerkiksi vaaleissa. Vaihtokauppa ei ymmärrettävästikään ole ollut tasapuolista, mutta viime vuosikymmeninä järjestelmä on kuitenkin muuttunut vaihtosuhteesta väkivaltaisempaan suuntaan. Filippiinien politiikan yksi tunnuslauseita onkin “gold, guns and goons“, eli kultaa, aseita ja gorilloja.

Filippiineillä pormestarin, kuvernöörin tai presidentin asema merkitsee mahdollisuutta määrätä valtion rahavirroista. Presidentit hankkivat itselleen miljardiomaisuuksia, kuvernööri ja kansanedustaja saavat hieman vähemmän, mutta niin tuntuvia etuja riittää vielä kuntien valtaperheillekin, että niistä kannattaa taistella. Aina kannattaa olla presidentin tukijana ja päästä mukaan rahavirtoihin. Kuvernöörillä ja pormestarilla on myös nimitysvalta parhaisiin virkoihin alueellaan. Väkivaltaa politiikkaan on tuonut nimenomaan alueen hallitsevien poliittisten klaanien keskinäinen kilpailu.

Ei ole sattumaa, että Ampatuaneilta löytyy mahtava asevarasto. Maassa on tavanomaista, että sotilaat myyvät armeijan varastoista aseita niille jotka niistä maksavat. Kyse ei ole yksittäisistä rivisotilaista, vaan ansaitsemassa ovat usein korkea-arvoiset, korruptoituneet upseerit. Kuvernöörillä on myös mahdollisuuksia saada itse palkkaamiensa turvamiesten lisäksi käyttöönsä paikallispoliisin voimavaroja. Tässäkin tapauksessa erityisen merkittäviä olivat suojeluskuntatyyppiset vapaaehtoisjärjestöt, joissa siviilimiehet toimivat vapaa-aikanaan pientä palkkiota vastaan aseistettuina lainvartijoina ja mm. NPA:n ja muslimien MILF-taistelijoiden vastaisina turvakaarteina. Näiden vapaaehtoisten sotilaallinen koulutus on yleensä vähäistä puhumattakaan ihmisoikeuskoulutuksesta, mutta he ovat uskollisia isännilleen.

Ampatuan ei ole muslimiseparatisti

Omia etujaan ajavat muslimien eliittiklaanit yhdistetään helposti muslimien vapautusliikkeisiin, vaikka heille paljon läheisempiä ovat Manilan valtaapitävät. Vuonna 1996 perustettua Autonomista Muslimialuetta johtivat aluksi muslimien perinteisen vapautusliikkeen, MNLF:n johtajat. Tämä hallinto oli tehoton ja korruptoitunut ja menetti siksi muslimiväestön luottamuksen. Zaldy Ampatuan nousi kuitenkin MNLF:n vastaehdokkaana presidentin tuella autonomisen alueen kuvernööriksi. Ampatuanin kaartit ovat jopa olleet aseellisissa yhteenotoissa toisen johtavan vapautusliikkeen, MILF:n joukkoja vastaan.

Maan köyhimpiin kuuluvilla muslimialueilla tapahtuu paljon väkivaltaa ja laittomuuksia, mutta niin tapahtuu Filippiinien kristillisilläkin alueilla. Maan poliittisessa kulttuurissa on paljon yhteistä kansanryhmistä riippumatta. Esimerkiksi Mindanaon suurimmassa kaupungissa, kristillisen väestön asuttamassa Davaossa on rautaisella otteella johtavaa pormestari Rodrigo Dutertea syytetty kuolemanpartioiden toiminnan sallimisesta ja kannustamisesta. Kuolemanpartiot ovat 10 vuodessa murhanneet yli 800 pikkurikollista, narkomaania, katulasta yms. ilman että ainoakaan tekijä olisi joutunut tekemisistään vastuuseen. Presidentti Arroyo on jopa palkinnut Duterten esimerkillisestä rikoksenehkäisytoiminnasta ja nimitti tämän poliittisen liittolaisensa rauhan ja järjestyksen konsultikseen.

7.12.2009 / Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 29.11.2009

Uutistiedote 29.11.2009

Vaaliväkivaltaa Maguindanaossa – ainakin 57 kuoli joukkomurhassa

Maguindanaon provinssin hallitseva suku halusi estää kilpailevaa klaania asettamasta vastaehdokasta seuraaviin kuvernöörinvaaleihin ja järjesti 23.11.2009 harkitun joukkomurhan, jossa kuoli ainakin 57 ihmistä. Filippiineillä vaaleihin liittyvät poliittiset murhat eivät ole mitään uutta, mutta näin massiivista yksittäistä teloitusta ei ole ennen tapahtunut. Vertailun vuoksi vuoden 2007 vaaleihin liittyen tapettiin yhteensä 130 henkilöä.

Maguindanaon hallitseva klaani, Ampatuanit, ovat alueen vanhaa muslimieliittiä. Perheen päähenkilönä on Maguindanaon provinssin kuvernööri Datu Andal Ampatuan Sr. Yksi hänen pojistaan, Zaldy, on useammasta provinssista koostuvan Mindanaon Autonomisen Muslimialueen kuvernööri ja toinen poika, Andal Jr. on Datu Unsayn kaupungin pormestari. Lisäksi suvussa on kansanedustajia ja kunnanjohtajia. Ampatuanin perhe on itsekin kärsinyt poliittisista murhista, kun kaksi poikaa tapettiin vuonna 2002. Kuvernööri Andal Sr. on palvellut lain yhtäjaksoisesti sallimat 9 vuotta kuvernöörinä, joten yleisen tavan mukaan Ampatuanin perhe päätti asettaa ehdokkaaksi Andal Juniorin.

Esmael Mangudadatu provinssin kaakkoisosaa hallitsevasta klaanista kuitenkin päätti asettua vastaehdokkaaksi kuvernöörinvaaleihin. Ampatuanin lähipiiristä annettiin tappouhkauksia Mangudadatulle, jos hän ei vetäytyisi kilpailusta. Ehdokkuuspaperit on toimitettava provinssihallitukseen Ampatuanien hallitsemalle alueelle, ja koska matkan vaarat olivat tiedossa, Mangudadatu pyysi poliisilta ja armeijalta partiota suojaksi. Kun nämä kieltäytyivät, suku päätti lähettää vaimon johdolla naisia ja lapsia viemään ehdokkaaksi ilmoittautumisen, sillä muslimienkin kulttuurin mukaan ei saa hyökätä aseettomia naisia ja lapsia vastaan. Lisäksi pyydettiin mukaan noin 30 toimittajaa olettaen, että suuren toimittajajoukon läsnäolo ehkäisisi väkivallan käytön. Yksittäisiä toimittajia Filippiineillä kyllä tapetaan vuosittain.

Kun tämä kuuden auton ja yli 50 ihmisen kulkue oli ohittanut Ampatuanin kaupungin, oli väijytyksessä odottamassa noin sata aseistettua miestä. Kaikki mukana olleet tapettiin viimeistä lasta myöten, mukaan lukien myös joitakin ulkopuolisia ohikulkijoita. Ainakin 30 toimittajaa murhattiin, mikä on ilmeisesti jopa maailmanlaajuisesti suurin toimittajiin kohdistunut väkivallanteko.

Teko ei ollut sattumanvarainen, sillä hautakuopat oli kaivettu kaivureilla valmiiksi. Muutamat tekoihin osallistuneet asemiehet ovat jo antaneet todistajanlausuntoja, ja lehtitietojen mukaan he ovat kertoneet Andal Ampatuan Juniorin itse olleen paikalla johtamassa operaatiota. Samoin Esmael Mangudadatu kertoo saaneensa vaimoltaan ennen tämän kuolemaa tekstiviestin, jonka mukaan Andal Jr. oli paikan päällä.

Andal Ampatuan Jr. on tapahtumista pidätettynä, vaikka hän kiistää kaiken osallisuuden asiaan. Hän vierittää syytä teosta muslimien vapautusliike MILF:lle, mikä on kuitenkin perusteeton ja liikkeen toiminnan kannalta mieletön väite.

Hallitusta ja presidenttiä on syytetty hitaasta, useamman päivän kestäneestä liikkeellelähdöstä tapauksen selvittämisessä ja syyllisten kiinniottamisessa. Perustuslaillisen ihmisoikeuskomission (CHR) puheenjohtaja Leila de Lima mm. totesi, että joukkomurhan valmistelussa ja tekemisessä on ollut mukana muitakin kuin vain Andal Jr. Komissiota ihmetyttää, miksi kuvernööri Andal Senioria ja ARMM:n kuvernööri Zaldy Ampatuania ei ole pidätetty, edes viranhoidostaan. He ovat olleet hiljaa ja tekemättä mitään, vaikka heillä kuvernööreinä olisi ollut ensisijainen toimintavelvoite. On myös vaikea kuvitella, että kuvernööri-isä ei olisi ollut tietoinen siitä, mitä oli tekeillä.

Presidentti antoi sittemmin sisäministeri Punolle täyden kontrollivallan autonomisella muslimialueella ja oikeuden pidättää virasta kaikki joukkomurhaan osalliset. Hän on kuitenkin ollut pidättyväinen toimissaan. Asevoimat on kerännyt Ampatuaneilta ja mahdollisilta osallisilta noin 400 asetta, mutta arvioiden mukaan tehokkaimmat aseet he ovat jättäneet piiloon.

Miksi väkivaltaa ja yksityisarmeijoita sallitaan?

Filippiineillä on tyypillistä, että varsinkin suurmaanomistajaperheillä on omia aseellisia kaarteja. Suurin osa vaaliväkivallasta tapahtuukin maaseudulla poliittisista asemista kilpailevien klaanien kesken, sillä esim. kuvernöörin tai pormestarin asema mahdollistaa valtion alueelle tulevien varojen kanavoimista omiin tarkoituksiin. Presidentti ja kongressiedustajat puolestaan tarvitsevat alueiden johtavien klaanien tuen omien asemiensa turvaamiseksi, joten he katsovat liittolaistensa provinsseissa harjoittamaa väkivaltaa läpi sormien eivätkä edes yritä riisua näitä kaarteja aseista.


On hyvin poikkeuksellista, että poliittisiin murhiin syyllistyneitä tai ainakaan niiden toimeksiantajia rangaistaisiin teoistaan. Tämä Maguindanaon joukkomurha on saanut niin paljon kansainvälistä huomiota osakseen, että paineet syyllisten tuomitsemiseksi ovat tavanomaista suurempia.

Vaaliväkivalta ja yksityisarmeijat eivät ole vain muslimialueiden ongelma, vaan ne ovat yleisiä koko maassa. Maguindanao on kuitenkin vaaliväkivallan suhteen maan pahimpia alueita. Toisaalta muslimialueillakaan valtasukujen taistelulla ei ole mitään tekemistä muslimien itsenäisyysliikkeiden kanssa, sillä kyse on vain niiden omien taloudellisten ja valtapoliittisten etujen ajamisesta.

Ampatuan presidentin tukena

Sekä Ampatuanit että Mangudadatut ovat olleet hallitsevan Lakas Kampi CMD -puolueen edustajia ja presidentin tärkeitä liittolaisia alueella, vaikka Ampatuanit tässä tilanteessa erotettiin puolueesta. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Ampatuan Seniorilla oli kuitenkin merkittävä osuus. Filippiineillä vaalivilppi on laajakantoista ja erityisesti Mindanaon saari kaukana Manilasta on otollinen paikka vilpin toteuttamiselle. Ns. Hello Garci -tapaus, jossa presidentti Arroyo jäi kiinni suorasta vaikuttamisyrityksestä vaalitulosten laskentaan, vilppiä toteutettiin erityisesti Maguindanaon ja muun Mindanaon alueella. Joissakin Maguindanaon vaalipiireissä Arroyon vastaehdokas ei saanut ainuttakaan ääntä, vaikka muualla maassa ehdokkaat olivat tasaväkisiä.

Vuonna 1986 Filippiinien kansa kaatoi Marcosin diktatuurin ja loi perustat demokratialle. Maguindanaon joukkomurha on jo herättänyt liikehdintää eliitin yksityisarmeijoiden kaatamiseksi ja rehellisten vaalien puolesta.

29.11.2009 / Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 2.8.2009

Uutistiedote 2.8.2009

Ex-presidentti Cory Aquino kuollut

Vuosina 1986-92 Filippiinien presidenttinä toiminut Corazon Cojuangco Aquino kuoli 76-vuotiaana 1.8.2009 paksusuolen syöpään. Aquinolla oli merkittävä panos demokraattisen yhteiskunnan perusteiden rakentamisessa Ferdinand Marcosin pitkäaikaisen diktatuurin jälkeen.

Marcosin ottaessa diktatorisen vallan itselleen vuonna 1972 Cory Aquinon puoliso Ninoy Aquino oli opposition johtaja. Muun opposition tavoin Marcos telkesi Ninoyn seitsemäksi vuodeksi vankilaan ja vapautti hänet sitten maanpakoon Yhdysvaltoihin. Vuonna 1983 Ninoy Aquino päätti Marcosia uhmaten palata Filippiineille, jossa kuitenkin Marcosin sotilaat ampuivat hänet heti lentokentälle. Tämän seurauksena kehittyi voimakas diktatuurinvastainen kansanliike, jota Marcos ei enää saanut taltutettua. Kansanliikkeen näkyvimmäksi johtohahmoksi nostettiin Cory Aquino.

Marcos lupautui järjestämään valtansa legitimoimiseksi presidentinvaalit helmikuussa 1986 ja hänen vastaehdokkaakseen oppositio asetti Cory Aquinon. Vaalivilppiä käyttäen Marcos jo julisti itsensä presidentiksi, mutta kansanjoukot eivät sitä hyväksyneet. Parisataatuhatta kaduille tullutta kansalaista ja Marcosia vastaan asettuneet kapinallissotilaat pakottivat People Power -kansannousulla Marcosin lähtemään Havaijille maanpakoon ja nostivat Cory Aquinon presidentiksi.

Cory Aquinon kauden merkittävä saavutus oli perusoikeuksien palauttaminen. Kokoontumis-, järjestäytymis- ja lehdistövapaus palautettiin. Vuonna 1987 hyväksyttiin uusi perustuslaki, jossa ihmisoikeudet on poikkeuksellisen laajasti otettu huomioon. Perustuslakiin kirjattiin mekanismeja, joilla halutaan estää uuden diktatuurin syntyminen, mm. rajoittamalla presidenttiys yhteen kuusivuotiseen kauteen. Aquinon jälkeiset presidentit ovat pyrkineet perustuslain muuttamiseen, mikä myös mahdollistaisi vallassa pysymisen jatkamisen, mutta yritykset ovat kaatuneet kansalaisten enemmistön vastustukseen. Aquino kuitenkin oli uskollinen perustuslain lähtökohdille ja ilmoitti hyvissä ajoin ennen kautensa päättymistä, että vetäytyy valtion johtotehtävistä.

Yhtenä ongelmana Aquinon kaudella oli, että varsinkin upseeriston piirissä hänellä oli vain osittaista luottamusta. Häntä vastaan tehtiin 7 vallankaappausyritystä, joista hän kuitenkin selvisi hänelle uskollisen puolustusvoimien johdon tuella. Hän ei kuitenkaan kyennyt estämään ihmisoikeusrikoksia, johon asevoimat turvautuivat lähes samassa laajuudessa kuin Marcosin diktatuurin aikana. Tekoihin syyllistyneitä ei asetettu oikeuden eteen, niin kuin ei ole tehty myöhempienkään presidenttien aikana. Myös talouspolitiikassa Aquinoa syytettiin siitä, että itsekin suurena maanomistajana hän ei ollut valmis rakenteellisiin ratkaisuihin, joilla köyhyyttä ja valtavia omistuseroja olisi vähennetty.

Cory Aquino on presidenttikautensa jälkeenkin ollut näkyvästi esillä aina silloin kun demokraattisen järjestelmän perusteet ovat olleet uhattuina. Vuonna 2001, kun kansanliike oli taas kaduilla syrjäyttämässä massiiviseen korruptioon ja taloudellisiin väärinkäytöksiin syyllistynyttä presidentti Joseph “Erap” Estradaa, oli Cory jälleen näkyvästi esillä. Samoin, kun nykyinen presidentti Gloria Macapagal-Arroyo varmisti mitä ilmeisimmällä vaalivilpillä itselleen voiton vuoden 2004 presidentinvaaleissa, oli Aquino eturivissä johtamassa Gloria eroa -liikettä.

Aquinon henkilöhistoria

  • syntynyt 25.1.1933 Tarlacissa rikkaaseen filippiinienkiinalaiseen Cojuangcon maanomistajaperheeseen. Perheen isoimman tilan suuruus on n. 6500 hehtaaria, jolla työskentelee yli 7000 maatyöläistä/torpparia.
  • hän suoritti BA-tutkinnon ranskan kielessä vuonna 1953 New Yorkin College of Mount Saint Vincentissä.
  • 1953 hän palasi Manilaan ja ryhtyi opiskelemaan lakia, jättäen kuitenkin naimisiin mentyään opinnot kesken
  • 1954 hän meni naimisiin senaattori Benigno “Ninoy” Aquinon kanssa
  • perheeseen syntyi 5 lasta.
Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2009

Mabuhay 1/2009

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 13.3.2009

Kriisi koettelee Filippiinienkin taloutta

Filippiinien talouskasvun ei uskota laskevan tänä vuonnakaan nollatasolle yhä vakavammasta globaalista taantumasta huolimatta. Valtion alaisen tutkimuslaitoksen PIDS:n mukaan talous kasvaisi tänä vuonna 4,3 prosenttia yksityisen kulutuksen, palveluiden kasvun, julkisen rakentamisen sekä ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten lähettämien rahavirtojen turvin.

Hallituksen virallinen ennuste on 3,7 – 4,7 prosentin kasvu tälle vuodelle. Kansainvälinen luottoluokittaja Moody’s odottaa kuitenkin kasvun jäävän vain 3,3 prosenttiin. Tämä olisi hitainta vauhtia kahdeksaan vuoteen. Viime vuonna Filippiinien talous kasvoi 4,6 prosenttia ja sitä edellisenä vuonna ennätysmäiset 7,2 prosenttia. Kasvun jarruna ovat pitkään olleet muita Kaakkois-Aasian maita selvästi pienemmät ulkomaiset investoinnit.

Filippiinien keskuspankki alensi maaliskuun alussa ohjauskorkoaan 16 vuoden alhaisimmalle tasolle eli 4,75 prosenttiin tukeakseen taloutta. Taustalla olivat heikot talousluvut. Filippiinien vienti laski joulukuussa yli 40 prosenttia. Hallitus arvioi viennin supistuvan tänä vuonna 6–8 prosenttia. Koronlaskujen odotetaankin jatkuvan. Samaan aikaan peso on luisunut kohti uusia pohjalukemia dollariin nähden ja inflaatio on osoittanut vauhdittumisen merkkejä.

Filippiinien kansantaloutta on rasittanut jo diktaattori Marcosin aikana paisunut ulkomainen velka, jonka lyhentäminen on vienyt sosiaalisiin uudistuksiin ja infrastruktuuriin tarvittavia varoja. Asiaan ovat kiinnittäneet huomionsa myös filippiiniläiset kansalaisjärjestöt, jotka ovat järjestäneet velan tiimoilta useita eri kampanjoita.

Hallitus karsi ulkomaisen velan maksua tämän vuoden budjetissaan 35 miljardilla pesolla, mutta velkaorjuutta vastaan taistelevan Freedom From Debt Coalitionin mukaan tämä on liian vähän. Järjestö järjestikin tammikuussa asian tiimoilta mielenosoituksen parlamentin edessä. Kritiikin kohteena on ollut muun muassa Filippiinien puolen miljardin peson velka Itävallalle, joka koskee vuosikymmen sitten Filippiineille tilattuja sairaalajätteiden säilytyskontteja, jotka osoittautuivat ala-arvoisiksi.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF antoi viime vuoden lopussa myös kiitosta Filippiineille siitä, että se on useita muita maita vähemmän altis finanssikriisin vaikutuksille useiden viime vuosina aloitettujen uudistusten ansiosta. Näihin kuuluvat muun muassa muutokset pankkisektorilla sekä valuuttavarantojen kasvattaminen. IMF varoitti kuitenkin hallintoa budjettivajeen hallitsemattomasta kasvattamisesta talouden elvyttämisen myötä.

IMF arvioi myös ulkomailta kotiutettavien valuuttatulojen supistuvan finanssikriisin myötä. Talouskriisi on jo alkanut näkyä ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten työllisyydessä. Työttömäksi jääneitä on alkanut palata takaisin Filippiineille, mikä uhkaa lisätä sosiaalisia ongelmia. Samaan aikaan työntekijöitä palkataan kuitenkin edelleen joihinkin Lähi-idän maihin, jotka ovat olleet perinteisesti suuria filippiiniläisten työllistäjiä. Tällaisia maita ovat muun muassa Libya, Saudi-Arabia sekä Qatar. Lähtijöiden kiusana ovat usein laittomat tai laittomuuden rajamailla toimivat työnvälittäjät, jotka perivät ulkomaille lähtijöiltä näiden tulotasoon nähden jättimäisiä maksuja. Myös työskentelymaassa tulijaa voivat kohdata erilaiset ongelmat.

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon mukaan viimeisen neljän kuukauden aikana vain viisituhatta filippiiniläistä on palannut kotimaahansa, mutta todellisuudessa luku voi olla tätä suurempi. Hallinto yrittää tukea taloutta elvytyspaketilla ja budjettialijäämä on paisumassa suurimmaksi sitten vuoden 2004. Sisäministeriö on käynnistänyt useita ohjelmia, joilla pyritään tukemaan työllisyyttä ja taistelemaan finanssikriisin vaikutuksia vastaan. Ohjelmiin kuuluu muun muassa koulutuksesta syrjään jääneiden nuorten aktivointi. Näiden teho jää nähtäväksi.

Maareformin kohtalo epäselvä

Hallituksen pääuudistuksiin kuuluva maareformi näyttää kuivuvan kokoon sen jälkeen kun CARP-uudistuksen takaraja umpeutui viime vuoden lopussa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että maiden uusjako jää nyt maanomistajien tahdon varaan, sillä vuodenvaihteen jälkeen näitä ei voida enää pakottaa maiden luovutukseen.

Viime vaiheessa esillä oli CARP:in väliaikainen jatkaminen kuudella kuukaudella, mutta Macapagal-Arroyo kieltäytyi allekirjoittamasta tätä esitystä, maanviljelijöiden mielenosoituksista huolimatta. Katolinen kirkko on tukenut maanviljelijöitä näiden vaatimuksissa saada CARP-uudistukselle jatkoa. Kirkon edustajat ja maanviljelijät aikovat yhdessä painostaa poliitikkoja uudistuksen jatkamisen puolelle. Arroyokin on alkanut osoittaa taipumisen merkkejä.

Jonkinlaista maanjaon uudistusta on viritelty Marcosista lähtien lähes jokaisen presidentin aikana, mutta reformit ovat kaatuneet maanomistajien vastustukseen ja poliitikkojen päättämättömyyteen. Yhdessä maareformin kanssa tarvittaisiin maatalouden laajamittainen uudistaminen, jotta maanviljelijöiden tulotasoa saataisiin pysyvästi nostettua köyhyysrajan yläpuolelle.

Rauhanneuvottelut vasemmiston kanssa jumissa

Hallitus on virittelemässä uudelleen jumiutuneita rauhanneuvotteluita kommunistikapinallisten kanssa. Hallituksen edustajien mukaan neuvottelut voitaisiin aloittaa NPA:n kanssa uudelleen, vaikka virallista tulitaukoa ei saataisikaan solmittua. NPA on taistellut hallitusta vastaan jo vuodesta 1969 lähtien ja paljon sen ideologisesta taustasta on lähtöisin Maon opetuksista. Viralliset rauhanneuvottelut katkesivat vuonna 2005 ja yhdeksi kiistakapulaksi osoittautui vasemmiston poliittisen rintaman NDF:n ja armeijasiipi NPA:n kantama terroristijärjestön status.

Viime vuonna Oslossa käydyissä epävirallisissa rauhanneuvotteluissa kapinallissiipi syytti hallituksen neuvottelijoita tulitaukovaatimuksen taakse piilottautumisesta. NPA:lla on eri arvioiden mukaan edelleen aseistettuna kuutisentuhatta vasemmistosissiä. Nämä ovat jatkaneet tänäkin vuonna iskujaan. Vasemmiston piirissä ei olla kovin toiveikkaita siitä, että rauhanneuvotteluja päästäisiin tosimielessä jatkamaan ainakaan lähiaikoina. Armeijan mukaan se on onnistunut hajottamaan jo puolet NPA:n alaisuudessa olevista sissiryhmistä, mutta näihin tietoihin on suhtauduttava varauksella. Presidentti Arroyo on asettanut armeijalle takarajaksi ensi vuoden, jolloin aseellisen vastarinnan pitäisi olla murskattu.

Samaan aikaan Filippiinien kommunistisen puolueen CPP:n sisällä on ilmennyt erimielisyyttä johdon suunnasta. Vuodesta 1987 maanpaossa Hollannissa elänyt puoluejohtaja Jose Maria Sison on saanut kritiikkiä niskaansa vastuun pakoilusta ja leveästä elämästä, kertovat hallituksen tiedusteluraportit. Puolueen sisältä on kuitenkin tarmokkaasti torjuttu sisäisten ristiriitojen olemassaolo. Sisonin mukaan hän elää varsin niukkaa ja kurinalaista elämää eikä ole langennut pröystäilyyn.

Naisten ja pienten lasten terveys edelleen heikko

Unicefin naisten ja pienten lasten terveyttä kartoittaneen raportin mukaan yksitoista filippiiniläistä naista kuolee edelleen päivittäin synnytyksessä terveydenhuollon puutteiden takia. Vuodessa naisia kuolee yhteensä 4500. Filippiinit kuuluu niiden 68 kehitysmaan joukkoon, joissa 97 prosenttia vastasyntyneiden ja pienten lasten kuolemista tapahtuu.

Noin puolet alle viisivuotiaiden filippiiniläislasten kuolemista tapahtuu alle kuukauden ikäisenä. Unicefin käsitys lähivuosien kehityksestä Filippiineillä on synkkä, sillä järjestö ei usko seuraavan viiden vuoden aikana tapahtuvan ratkaisevaa käännettä parempaan. Terveydenhuollon uudistaminen on ollut yksi nykyisen presidentin ajama asia, jossa hän ei ole onnistunut lunastamaan lupauksia.

Apua taistelussa malariaa, AIDS:ia ja muita tauteja vastaan on luvattu taloudellisen tuen muodossa muun muassa Saksasta. Viimeisimpänä hallitukselle on aiheuttanut päänvaivaa sikatilalta löydetty Ebola-virus, joka näyttää onneksi rajautuvan paikalliseksi ilmiöksi.

USA:n joukkojen vierailusopimusta vaaditaan purettavaksi

Raiskauksesta Filippiineillä tuomitun yhdysvaltalaisen korpraali Daniel Smithin tapaus on herättänyt mm. kongressissa vaatimuksia Filippiinien ja Yhdysvaltain keskinäisen vierailevien joukkojen sopimuksen (VFA, Visiting Forces Agreement) purkamisesta. Filippiiniläinen oikeus antoi vuonna 2006 Smithille raiskauksesta vankilatuomion, mutta ulkoministerin ja USA:n suurlähettilään sopimuksella hänen sallittiin suorittaa tuomiotaan suurlähetystön suojissa valitusprosessin ajan.

Helmikuussa 2009 Filippiinien korkein oikeus päätti, että Smith pitää siirtää suorittamaan tuomiotaan filippiiniläisessä vankilassa. Oikeus velvoitti ulkoministeri Danilo Romulon neuvottelemaan Yhdysvaltain suurlähettilään kanssa Smithin siirron toteuttamisesta. Suurlähettiläs Kristie Kenney ei kuitenkaan suostunut Smithiä luovuttamaan eikä jatkamaan neuvotteluja ennen kuin hän saa valtionsa lakiasiantuntijoiden tulkinnan luovutusvelvollisuudesta. Ulkoministeri Romulo myös hyväksyi neuvottelujen keskeyttämisen, mikä johti vaatimuksiin ministerin erosta. Perusteluna on, että ministeri on luovuttanut asiassa pois Filippiinien kansallista itsemääräämisoikeutta. Filippiineillä rikoksesta tuomitun amerikkalaisen rangaistus kun pitäisi laittaa täytäntöön samoilla ehdoilla kuin oman maan kansalaisen.

Alkuvuodesta tunnelmia VFA-sopimusta vastaan nostattivat julkitulleet tiedot jopa senaatilta pimennossa pidetystä VFA:n liiteasiakirjasta (ns. VFA II), jolla säädetään USA:ssa rikokseen syyllistyneen filippiiniläisen sotilaan kohtelusta. Sen mukaan filippiiniläinen sotilas on pidättämisestään lähtien Yhdysvaltain vankilaviranomaisten hallussa.

Espanjan opetus palaa kouluihin

Espanjan kieli oli vuosisatoja Filippiinien ainoa virallinen kieli. Espanjan siirtomaa-aikana kaikki koulutus oli espanjankielistä, tosin filippiiniläisellä väestöllä ei ollut pääsyä korkeampaan koulutukseen kuin vasta 1800-luvun puolivälissä. Espanjalla oli virallisen kielen asema vielä vuoteen 1973 asti, jonka jälkeen kieli katosi koulujen opetusohjelmistakin. Tosin yliopistoissa espanja oli vielä pakollisena oppiaineena vuoteen 1986 asti.

Nyt Filippiinien opetusministeriö on päättänyt aloittaa uudelleen espanjankielen opetuksen kouluissa (high school). Aluksi lähdetään liikkeelle pilottikokeiluilla muutamassa kymmenessä koulussa maan kaikilla eri alueilla. Kokeiluun valitaan englanninkielen opetuksessa hyvin menestyneitä kouluja.

Ihmisoikeustilanne ei ole parantunut

Presidentti Macapagal-Arroyon aikana ihmisoikeustilanne Filippiineillä ei ole juuri muuttunut paremmaksi, vaikka presidentti on vastustanut kuolemantuomion palauttamista. Philippine Daily Inquirerin laskujen mukaan Filippiineillä on Macapagal-Arroyon vuoden 2001 tammikuussa tapahtuneen valtaantulon jälkeen tapettu yhteensä 63 toimittajaa ja satoja militantteja. Ihmisoikeusjärjestö Karapatanin luvut ovat moninkertaiset. Erityistä kritiikkiä on kohdistettu viranomaisten ja armeijan käyttäytymiseen. Arroyon hallinto on saanut laajaa kritiikkiä mielivaltaisuuksistaan.

Arroyo allekirjoitti kuolemanrangaistuksen poistavan lain vuonna 2006. Tätä edelsi vuosikymmeniä jatkunut keskustelu kuolemanrangaistuksen puolesta ja sitä vastaan. Nyt hallinto on siirtänyt vastuun kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöönotosta kongressille. Kuolemanrangaistuksen palauttamista on esitetty lähinnä huumekaupan yhteydessä. Arroyo saa kannassaan tukea kirkolta, joka on tiukasti kuolemanrangaistusta vastaan. Toimittajamurhiin Arroyo on vastannut nimittämällä erityisiä poliisin jäljitysryhmiä, joiden tehtävä on ottaa selvää, ketkä ovat vastuussa näistä väkivallanteoista.

Tiedotteen laatija: Sami Noponen

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2007

Mabuhay 1/2007

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 10.12.2007

Upseerien kapinayritys Makatissa

Ryhmä vuoden 2003 vallankaappausyrityksestä syytettyjä upseereita marssi 29.11. 2007 ulos oikeusistunnosta, linnoittautui läheiseen Manila Peninsula -hotelliin ja ryhtyi avoimeen kapinaan. Heidän toiveenaan oli nostattaa vuosituhannen alun tekstiviestivallankumouksen tapainen kansannousu, mutta tämä jäi yritykseksi. Poliisi pidätti kuuden tunnin piirityksen jälkeen rakennuksen sisältä 51 kapinoitsijaa ja kapina päättyi lähes verettömästi.

Kapinoitsijoita johtivat senaattori, evp. luutnantti Antonio Trillanes sekä prikaatinkenraali Danilo Lim, jota syytetään myös helmikuussa 2006 paljastuneen vallankaappausyrityksen johtamisesta. Kapinallisten joukossa hotellissa olivat myös entinen varapresidentti Teofisto Guingona, 81-vuotias piispa Julio Lingayen ja Filippiinien yliopiston entinen presidentti ja vasemmistovaikuttaja Francisco Nemenzo, mutta heidän osallistumisestaan hotellivaltauksen valmisteluun ei ole esitetty näyttöä. He tuskin kuvittelivat, että tällä joukolla kaadetaan hallitus. Heidän rooliaan voisi paremminkin kuvata mielenosoitukseksi hallituksen politiikkaa vastaan.

Kapinallisupseerit vaativat presidentin eroa vaalivilpin, viimeaikaisten korruptioskandaalien ja ihmisoikeusloukkausten takia. Analyysien mukaan kapina epäonnistui sen takia, että toisin kuin presidentit Marcos ja Estrada kaataneissa ns. EDSA-vallankumouksissa, nyt pieni upseeriryhmä toimi täysin irrallaan kansanjoukoista. Tyytymättömyys presidenttiin on sinänsä ollut kasvussa ja kapinallisupseerien esittämät poliittiset vaatimukset ovat hyvin samansuuntaisia kuin oppositiolla ja eri vasemmistovoimilla, mutta nämä voimat eivät olleet valmiita osallistumaan vallankaappausseikkailuihin. Edellisissä kansannousuissa armeijan asettuminen rinnalle on ollut oleellista. Nyt kasarmeilla oltiin hiljaa sivussa, vaikka ei sieltä kuulunut tukihuutoja hallituksellekaan. Lisäksi oppositio ei ole vieläkään onnistunut hankkimaan itselleen kansaan vetoavaa keulakuvaa.

Presidentin asemaa on tukaloittanut syksyllä uusi korruptioskandaali, joka koski hallituksen sopimusta kiinalaiselle telekommunikaatioyhtiö ZTE:lle. Taloussuunnitteluministeri Romulo Neri kertoi senaatin komitealle, että presidentin hallintoon kuuluva vaalikomission johtaja Benjamin Abalos olisi tarjonnut hänelle neljä miljoonaa dollaria, jotta sopimus olisi ohjattu ZTE:lle. Sopimus koski hallinnon laajakaistayhteyksiä. Myöhemmin presidentinkanslia kielsi Neriä antamasta senaatin tutkinnassa lausuntoja asiasta. Todistajat ovat maininneet kaupan ajamiseen liittyen yhtenä rahansaajana presidentin puolison.

Puoli vuotta vaalien jälkeen

Filippiineillä pidettiin toukokuussa vaalit, joissa valittiin muun muassa puolet senaattoreista ja kongressin edustajainhuone. Oppositio voitti selkeästi senaatin vaalit 7 paikalla, kun riippumattomat saivat 2 ja hallitusrintama vain 3 senaattorinpaikkaa. Lisäksi hallituspuolueiden valituista senaattoreista Edgardo Angara ja Joker Arroyo ovat tunnetusti hyvin itsenäisiä ratkaisuissaan.

Vaalien tuloksena oppositiolla oli enemmistö senaatissa, mutta puoluerajat eivät Filippiineillä ole kovin ratkaisevia. Kun heinäkuussa valittiin senaatin toimihenkilöitä, äänesti Manny Villar kahden muun opposition edustajan kanssa hallitusryhmän mukana ja tuli valituksi senaatin presidentiksi. Samalla kaupalla ex-presidentti Estradan poika Jose “Jinggoy” Estrada valittiin senaatin varapresidentiksi.

Kuten aina presidenttikauden puolivälin vaaleissa, presidenttiä tukeva liittoutuma sai ylivoimaisen voiton. Tällä kertaa mielenkiintoisena lisäjännitteenä oli, että hallituksen vaaliliiton kaksi pääpuoluetta asettivat kilpailevia ehdokkaita, kun yleensä yhden edustajan vaalipiireissä on asetettu yhteinen ehdokas oppositiota vastaan. Gloria Macapagal-Arroyon “oma” puolue Kampi yritti vahvistaa asemiaan suhteessa “Fidel Ramosin” Lakas-puolueeseen. Jotain kertoo istuvan presidentin suosiosta se, että Kampi sai vain n. 45 edustajaa, kun Lakas sai yli 90 (tarkka paikkamäärä vaihtelee, koska monet valitsevat puolensa vasta vaalien jälkeen).

Filippiinien edustajainhuoneen erikoisuutena on, että 20 % edustajista valitaan puoluelistoilta. Lain mukaan nämä paikat on tarkoitettu eri marginaalisia väestöryhmiä edustaville ruohonjuuritason puolueille ja suuren rahan valtapuolueilta osallistuminen puoluelistavaaleihin on kielletty. Ehkä siksi vasemmistopuolueet ovat menestyneet listavaaleissa. Tosin äänimäärästä riippumatta yksi puolue voi saada korkeintaan kolme kansanedustajaa.

Tällä kertaa vasemmistolaisten puoluelistojen paikkamäärät laskivat odotusten vastaisesti. Uskonnolliset ryhmät osallistuivat entistä voimakkaammin vaaleihin ja suurimman äänimäärän 93 puolueen joukosta saikin karismaattisen katolisen El Shaddai -liikkeen Buhay-puolue (7,4 %). Toisaalta hallituksen ja valtapuolueiden taustavoimat osallistuivat listavaaleihin aiempaan verrattuna aivan uudella tasolla. Ne perustivat puoluelistoja, vaikka ko. tahot eivät listavaaleihin saisi osallistuakaan.

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon kannalta suurin voitto vaaleissa oli, että edustajainhuoneen pienentyneellä oppositiolla ei ole edellytyksiä saada häntä valtakunnanoikeuteen vuoden 2004 ilmeisestä vaalivilpistä tai korruptiotapauksista. Tänä vuonna on keskusteltu Kiinan valtiollisen ZTE-yhtiön kanssa laajakaistaverkoston rakennussopimukseen liittyvistä lahjuksista. Samoin teemana on ollut presidentinpalatsista kansanedustajille annetut rahalahjat, joilla yhteistyöhalua varmistetaan. Muutama edustaja on myöntänyt rahatarjoukset.

Opposition yhtenä pyrkimyksenä on saada presidentti Arroyo erotettua valtakunnanoikeuden päätöksellä. Filippiineillä voidaan ottaa vain kerran vuodessa kongressissa ajettavaksi esitys presidentin asettamisesta valtakunnanoikeuteen. Parhaiten vakavasti otettavien syytteiden toteutumista voi estää siten, että presidentin tukijat nostavat itse vaatimuksen presidentin saamisesta valtakunnanoikeuteen. Nyt kun presidentin asema on vahva, vietiin kongressiin niin huonosti perusteltu syytelauselma, että presidentin ei tarvitse ainakaan vuoteen odottaa kutsua valtakunnanoikeuteen.

(Pekka Borg)

Ympäristöongelmat vaivana

Lyijyttömän bensiinin käyttöönotto on parantanut Filippiinien ilmanlaatua, mutta silti yli 18 miljoonan ihmisen lasketaan olevan maassa saastuneelle ilmalle altistuneena. Pahin tilanne on Filippiinien suurimmassa kaupungissa, Manilassa.
Maailmanpankin ja Filippiinien terveysministeriön mukaan lähes 5000 ihmistä kuolee vuosittain ennenaikaisesti saasteiden aiheuttamiin hengityselinsairauksiin pelkästään Manilassa. Tämä on yli kymmenesosa kaikista kuolemista metropolissa.

Edistystäkin on saatu aikaan. Manilan lähellä olevien hiilivoimaloiden sulkeminen on vähentänyt hiukkasten määrää hengitysilmassa. Ympäristöjärjestöt ovat pyrkineet osoittamaan, että lisää saataisiin aikaan vähentämällä autoilua ja ottamalla käyttöön esimerkiksi polkupyöriä.

Ryhmä ympäristönsuojelijoita on kritisoinut myös presidentti Macapagal-Arroyoa, joka on ulkomailla esittänyt Filippiinien olevan muuttumassa vihreäksi. Heidän mukaansa Filippiineillä nähty taloudellinen ja ihmisoikeuspolitiikka on muuttamassa maata verenpunaiseksi, kun ympäristöongelmat ja laittomat surmat ovat lisääntyneet. Kalikasan (Nature) People’s Network for the Environment -järjestö muistutti myös ilmansaasteista ja veden saastumisesta. Myös ulkomaiset, usein ekologisia ongelmia aiheuttavat kaivosprojektit ovat edenneet presidentin hallintokaudella. Samoin Greenpeace-järjestö on kehottanut hallintoa hyväksymään uusiutuvien energianlähteiden käyttöä suosivan lain.

Sison oikeuteen

Hollantiin 1980-luvulla paennut kommunistijohtaja Jose Maria Sison on joutunut vaikeuksiin, kun hollantilaisviranomaiset syyttävät häntä Filippiineillä tapahtuneista murhista. Kyseessä ovat vuonna 2003 ja 2004 tapahtuneet vasemmistoarmeija NPA:n johtajien Rodolfo Kintanarin ja Arturo Tabaran murhat, jotka Sison olisi orkestroinut Hollannista käsin poliittisten erimielisyyksien takia. Sison pidätettiin elokuun lopussa Utrechtissä, joskin hän pääsi myöhemmin vapaaksi tutkinnan ajaksi.

Vuonna 1987 Filippiineiltä paennut Sison on hakenut Hollannista poliittista turvapaikkaa, mutta sitä ei ole hänelle myönnetty. Hollannin viranomaiset eivät ole kuitenkaan karkottaneet Sisonia maasta, koska ovat arvioineet, että Sisonin henki voisi olla Filippiineillä vaarassa. 68-vuotias Sison ja Filippiinien kommunistipuolue ovat olleet vuodesta 2002 lähtien EU:n terrorististen organisaatioiden listalla.

Hollannin ja Filippiinien poliisiviranomaiset ovat olleet yhteistyössä ja hollantilaiset ovat vierailleet Filippiineillä keräämässä aineistoa murhasyytteitä varten. Vuonna 1968 maolaissuuntaisen uuden kommunistisen puolueen Filippiineillä perustanut Sison on kiistänyt kaikki syytökset. Ensimmäinen oikeuskäsittely Hollannissa raukesi, kun Sisonia vastaan ei ollut riittävästi aineistoa eikä päätöstä muutettu valitustuomioistuimessakaan. Juttua kuitenkin mahdollisesti jatketaan myöhemmin, mikäli aineistoa löytyy. Sison ilmoitti kuitenkin nostavansa kanteen syyttäjiään vastaan ja hakevansa korvauksia perusteettomasta ajojahdista.

Presidentti Macapagal-Arroyo on julistanut kommunistikapinallisille yleisen armahduksen, joka ei kuitenkaan kata varsinaisia väkivallantekoja. Tällä on tarkoitus saada jumittunut rauhanprosessi jälleen liikkeelle. Tilannetta ei parantanut se, että armeija pidätti edellisissä rauhanneuvotteluissa kommunistien NDF-kansanrintaman valtuuskuntaa johtaneen Elizabeth Principen joulukuun alussa.

Filippiinien ihmisoikeudet YK:ssa

YK:n ihmisoikeuksiin keskittynyt elin UNHCR totesi vastikään raportissaan, että Macapagal-Arroyon hallinto on parantanut toimintaansa pyrkiessään puuttumaan laittomiin surmiin. Toisaalta YK:n ihmisoikeusraportoija Philip Alston kritisoi tapaa, jolla Filippiineillä systemaattisesti “metsästetään” vasemmistokapinallisia. Raportti niputti Filippiinit yhteen 30 muun maan, kuten Venäjän ja Kiinan kanssa, joissa tapahtuu runsaasti laittomia murhia.

Raportin mukaan oikeuslaitoksen prioriteetit ovat hämärtyneet, kun on keskitytty jahtaamaan kansalaisyhteiskunnan johtajia eikä heidän surmaajiaan. Tämä johtuu siitä, että monet hallinnossa ovat päätelleet, että kansalaisjärjestöt toimivat käytännössä NPA-sissiarmeijan verhona. Myös Yhdysvaltain senaatti on todennut, että se haluaa hallinnon tarttuvan aktiivisemmin ihmisoikeusloukkauksiin ja tuovan näiden tekijät, mukaan lukien sotilaat, oikeuden eteen, ennen kuin Yhdysvallat myöntää Filippiineille lisää sotilaallista tukea.

Pommiattentaatti kongressitalolla

Moottoripyörään asetettu pommi räjäytettiin 14.11.2007 kongressitalon parkkipaikalla kansanedustaja Wahab Akbarin auton vieressä. Akbarin lisäksi kolme kongressin työntekijää kuoli ja 13 loukkaantui. Akbar oli perustamisvaiheessa mukana Abu Sayyafissa, mutta siirtyi sitten politiikkaan, mm. Basilanin saaren kuvernööriksi. Iskussa manilalaiseen Abu Sayyafin käyttämään asuntoon poliisi sai tekijät kiinni ja kolme heistä tapettua.

Työn tilaajasta ei kuitenkaan ole vielä täyttä selvyyttä. Abu Sayyafilla oli syytä kostaa Akbarille yhteistyöstä armeijan kanssa. Toisaalta esiin on nostettu myös Akbarille vaaleissa hävinneen entisen kongressiedustaja Gerry Salapuddinin nimi, mutta hänen osallisuudestaan ei ole mitään näyttöä.

(Pekka Borg)

Rauhanneuvottelut MILF:n kanssa

Hallinto on edennyt rauhanneuvotteluissaan muslimikapinallisten kanssa ja kapinallisryhmittymä MILF (Moro Islamic Liberation Front) arvioi, että lopullinen rauhansopimus sen ja hallituksen välillä voitaisiin solmia ennen vaaleja, jotka pidetään etelän autonomisella muslimialueella ensi vuoden elokuussa. Autonominen alue syntyi vuoden 1996 rauhansopimuksen perusteella, jolloin sopija-osapuolena oli suurin muslimiryhmittymä MNLF (Moro National Liberation Front). Alueen ensimmäinen kuvernööri, entinen MNLF:n johtaja Nur Misuari on kuitenkin ollut kotiarestissa vuodesta 2001 lähtien tällöin tapahtuneen pienimuotoisen muslimikansannousun takia.

Myös 12000 sotilaan MILF ja hallitus pääsivät vuonna 2003 sopimukseen tulitauosta, mutta tästä ei tullut pitkäikäistä. Kädenojennuksena hallitukselle MILF ilmoitti syksyllä, että se vetäytyy Basilanin ja Sulun tukikohdistaan, jotta armeija voisi jahdata paremmin Abu Sayyaf -sissejä, joiden kanssa MILF on aikaisemmin tehnyt yhteistyötä. Armeijan terroristeina pitämä Abu Sayyaf on kuitenkin hajautunut pieniin soluihin, mikä vaikeuttaa operaatioita.

Armahdus Estradalle

Presidentti Macapagal-Arroyo päätti lokakuussa myöntää pitkän harkinnan jälkeen armahduksen vuosituhannen alussa syrjäytetylle presidentille Joseph “Erap” Estradalle. Päätös tehtiin oikeusministeriön esityksen mukaisesti. Armahdus oli myös osa politiikkaa, jonka mukaan yli 70-vuotiaat vangit vapautetaan.
Estrada pyysi jo syrjäyttämisensä jälkeen maan korkeinta oikeutta tunnustamaan hänet edelleen lailliseksi presidentiksi ja myöntämään syytesuojan, koska hän katsoi tulleensa laittomasti syrjäytetyksi. Estrada on toistanut viime päiviin saakka olleensa myös syytön väitettyyn korruptioon ja uhkapelikeinotteluun juetengilla. Estradan on syytetty pistäneensä omaan taskuunsa mm. 130 miljoonaa pesoa tupakkaveron tuottoja.

Ennen armahdusta Estrada todettiin oikeudessa syylliseksi keinotteluun ja tuomittiin 40 vuodeksi vankilaan. Estrada syytti tuomion jälkeen korruptio-oikeusistuinta presidentinpalatsin käsikassaraksi. Myös Estradan poika, senaattori Jose “Jinggoy” Estrada sanoi, että tuomio oli luettu Macapagal-Arroyon hallinnon legitimoimiseksi.

Armahduspäätös sai varsin ristiriitaisen vastaanoton. Mielipidetiedustelujen mukaan kuitenkin esimerkiksi manilalaisista selvä enemmistö kannatti Erapin vapauttamista ja vain reilu kymmenesosa arestin pidentämistä. Estradalla on ollut etenkin köyhemmän kansanosan tuki takanaan. Kritiikeissä huomioitiin, ettei armahdus tehnyt varsinaisesti aikaisempaa korruptiotuomiota tyhjäksi ja Estradan omaisuuden takavararikko on edelleen uhkana. Päätös oli toisaalta myös sidottu siihen, ettei Estrada ilmoittaudu enää poliittiseen virkaan. Tämän Estrada lupasikin ja ilmoitti armahduksen hyväksymisen yhdeksi syyksi sen, että halusi viettää aikaa vakavasti sairaan 102-vuotiaan äitinsä kanssa.

Kritiikeissä muistutettiin, että vankiloissa on paljon muita vankeja, jotka objektiivisin perustein ansaitsisivat armahduksen. Esimerkiksi katolisten piispain kokous nuhteli presidentin hallintoa siitä, että nämä jäävät vapauttamatta, koska heillä ei ole samaa poliittista vaikutusvaltaa kuin Estradalla. Jotkut kansalaisjärjestöt esittivät, että Macapagal-Arroyo pitäisi erottaa tehtävästään ja korvata korkeimman oikeuden johtajan Reynato Punon vetämällä juntalla, mutta Estrada ei yhtynyt näihin vaatimuksiin.

Kirjoittajat: Sami Noponen ja Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 10.12.2007

Uutistiedote 10.12.2007

Puoli vuotta vaalien jälkeen

Pekka Borg 10.12.2007

Filippiineillä pidettiin toukokuussa vaalit, joissa valittiin muun muassa puolet senaattoreista ja kongressin edustajainhuone. Oppositio voitti selkeästi senaatin vaalit 7 paikalla, kun riippumattomat saivat 2 ja hallitusrintama vain 3 senaattorinpaikkaa. Lisäksi hallituspuolueiden valituista senaattoreista Edgardo Angara ja Joker Arroyo ovat tunnetusti hyvin itsenäisiä ratkaisuissaan.

Vaalien tuloksena oppositiolla oli enemmistö senaatissa, mutta puoluerajat eivät Filippiineillä ole kovin ratkaisevia. Kun heinäkuussa valittiin senaatin toimihenkilöitä, äänesti Manny Villar kahden muun opposition edustajan kanssa hallitusryhmän mukana ja tuli valituksi senaatin presidentiksi. Samalla kaupalla ex-presidentti Estradan poika Jose “Jinggoy” Estrada valittiin senaatin varapresidentiksi.

Kuten aina presidenttikauden puolivälin vaaleissa, presidenttiä tukeva liittoutuma sai ylivoimaisen voiton. Tällä kertaa mielenkiintoisena lisäjännitteenä oli, että hallituksen vaaliliiton kaksi pääpuoluetta asettivat kilpailevia ehdokkaita, kun yleensä yhden edustajan vaalipiireissä on asetettu yhteinen ehdokas oppositiota vastaan. Gloria Macapagal-Arroyon “oma” puolue Kampi yritti vahvistaa asemiaan suhteessa “Fidel Ramosin” Lakas-puolueeseen. Jotain kertoo istuvan presidentin suosiosta se, että Kampi sai vain n. 45 edustajaa, kun Lakas sai yli 90 (tarkka paikkamäärä vaihtelee, koska monet valitsevat puolensa vasta vaalien jälkeen).

Filippiinien edustajainhuoneen erikoisuutena on, että 20 % edustajista valitaan puoluelistoilta. Lain mukaan nämä paikat on tarkoitettu eri marginaalisia väestöryhmiä edustaville ruohonjuuritason puolueille ja suuren rahan valtapuolueilta osallistuminen puoluelistavaaleihin on kielletty. Ehkä siksi vasemmistopuolueet ovat menestyneet listavaaleissa. Tosin äänimäärästä riippumatta yksi puolue voi saada korkeintaan kolme kansanedustajaa.

Tällä kertaa vasemmistolaisten puoluelistojen paikkamäärät laskivat odotusten vastaisesti. Uskonnolliset ryhmät osallistuivat entistä voimakkaammin vaaleihin ja suurimman äänimäärän 93 puolueen joukosta saikin karismaattisen katolisen El Shaddai -liikkeen Buhay-puolue (7,4 %). Toisaalta hallituksen ja valtapuolueiden taustavoimat osallistuivat listavaaleihin aiempaan verrattuna aivan uudella tasolla. Ne perustivat puoluelistoja, vaikka ko. tahot eivät listavaaleihin saisi osallistuakaan.

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon kannalta suurin voitto vaaleissa oli, että edustajainhuoneen pienentyneellä oppositiolla ei ole edellytyksiä saada häntä valtakunnanoikeuteen vuoden 2004 ilmeisestä vaalivilpistä tai korruptiotapauksista. Tänä vuonna on keskusteltu Kiinan valtiollisen ZTE-yhtiön kanssa laajakaistaverkoston rakennussopimukseen liittyvistä lahjuksista. Samoin teemana on ollut presidentinpalatsista kansanedustajille annetut rahalahjat, joilla yhteistyöhalua varmistetaan. Muutama edustaja on myöntänyt rahatarjoukset.

Opposition yhtenä pyrkimyksenä on saada presidentti Arroyo erotettua valtakunnanoikeuden päätöksellä. Filippiineillä voidaan ottaa vain kerran vuodessa kongressissa ajettavaksi esitys presidentin asettamisesta valtakunnanoikeuteen. Parhaiten vakavasti otettavien syytteiden toteutumista voi estää siten, että presidentin tukijat nostavat itse vaatimuksen presidentin saamisesta valtakunnanoikeuteen. Nyt kun presidentin asema on vahva, vietiin kongressiin niin huonosti perusteltu syytelauselma, että presidentin ei tarvitse ainakaan vuoteen odottaa kutsua valtakunnanoikeuteen.

Pekka Borg