Tekijä: admin

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 7.12.2009

Uutistiedote 7.12.2009

Sotatila Maguindanaossa

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo julisti 5.12.2009 sotatilan Maguindanaon ja Sultan Kudaratin provinsseihin ja Cotabaton kaupunkiin (lukuunottamatta tulitaukosopimuksessa määriteltyjä MILF-vapautusliikkeen hallinnassa olevia alueita). Samoin hän lakkautti epäiltyjen pidättämistä rajoittavat ns. habeas corpus -oikeudet. Perusteena presidentti käytti Ampatuanin klaanin aiheuttamaa kumouksen uhkaa ja sitä, että oikeuslaitoksen ja valtiovallan toiminta alueella on estetty. Monet oikeustieteilijät ja poliitikot ovat kyseenalaistaneet sotatilan tarpeen.

Filippiinien perustuslain mukaan presidentti voi maahan kohdistuvan hyökkäyksen tai hallitukseen kohdistuvan kumousyrityksen perusteella julistaa maahan tai johonkin sen osaan korkeintaan 60 päiväksi sotatilan, jos yleinen turvallisuus sitä edellyttää.

Hallituksen mukaan Ampatuaneilla on tukenaan satoja hyvin aseistettuja miehiä, jotka pyrkivät estämään virkavaltaa tutkimuksissa ja epäiltyjen pidätyksissä. Ampatuanien talojen ympäristöstä on löytynyt haudattuna satoja, vain armeijalle myynnissä olevia aseita. Perusteluissa todettiin myös, että alueen oikeuslaitos ei toimi, kun lähes kaikki tuomarit ovat Ampatuanien koston pelossa jättäneet paikkansa. Samoin Perusta tilatut kaksi oikeuslääketieteellistä asiantuntijaa pakenivat Manilaan, kun illalla heidän hotellinsa edustalla pyöri epämääräisen tuntuisia aseistettuja miehiä. Lisäksi yksikään firma ei suostunut vuokraamaan heille tutkimuksissa tarvittavaa kaivuria.

Sotatila tarpeeton

Presidentti antoi sotatilajulistuksen 6.12.2009 kirjallisesti kongressille, joka kokoontuu 9.12. kahden kamarin yhteisistunnossa käsittelemään presidentin julistusta. Senaatin enemmistö vastustaa sotatilaa, mutta koska presidentillä on kongressin edustajainhuoneessa ylivoimainen enemmistö takanaan, pidetään kongressin hyväksyntää sotatilalle selviönä.

Keskeisin argumentti sotatilaa vastaan on, että Maguindanaossa ei ole perustuslain tarkoittamaa kumousuhkaa. Asevoimat on vuosikymmeniä käynyt taistelua kommunistijohtoista NPA-sissiarmeijaa, muslimien vapautusliikkeitä ja armeijan upseereiden järjestämiä kapinoita vastaan ilman poikkeuslainsäädäntöä, ja niihin nähden Ampatuanien uhka yhteiskuntajärjestykselle on paljon pienempi. Armeija on tuonut alueelle 3 000 – 4 000 miestä lisää eikä ole kohdannut mainittavaa vastarintaa. He ovat myös jo pidättäneet Ampatuanien suvun päämiehen, kuvernööri Andal Seniorin ja hänen autonomisen muslimialueen kuvernöörinä toimivan poikansa Zaldyn. Joulukuun 6. päivään mennessä pidätettyjä oli yhteensä 62. Sotatilan vastustajien mielestä armeijalla ja poliisilla on kaikki edellytykset hoitaa tehtävänsä ilman sotatilaa. Myös entinen presidentti, kenraali Fidel Ramos piti sotatilajulistusta ylireagointina.

Korkein oikeus kiistää väitteen, että oikeuslaitos olisi kykenemätön hoitamaan oikeusprosessia Mindanaolla. Pääsyytetyn kuulemiselle on jo määrätty aika. Jos ja kun kongressi antaa hyväksyntänsä presidentin sotatilajulistukselle, asia viedään korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Arroyo on jo kerran, vuonna 2006, julistanut kansallisen hätätilan kapinasuunnitelmien takia, mutta jälkikäteen korkein oikeus totesi julistuksen laittomaksi.

Filippiinien kansalla on Marcosin diktatuurin kaudelta kovia kokemuksia sotatilalaista, ja siksi se herättää erityistä levottomuutta. Presidentti Arroyolla on kova halu jatkaa vallassa ensi kevään vaalien jälkeen, joissa hän ei enää voi asettua presidenttiehdokkaaksi. Poliittisissa analyyseissä yhtenä riskinäkymänä on pidetty, että Arroyo yhdessä liittoutuneiden asevoimien johdon kanssa julistaisi maahan sotatilan ja kaappaisi vallan. Maguindanaon tilanteesta ei kuitenkaan voi näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä.

Tässä vaiheessa Arroyo on valinnut toisen tien ryhtymällä kongressiehdokkaaksi, ilmeisesti pyrkien edustajainhuoneen puhemieheksi. Hän on ilmoittanut tavoitteekseen ajaa perustuslain muutosta, jota hän ei presidenttinä saanut toteutettua. Nimittäin, jos siirtymä parlamentaariseen järjestelmään toteutuisi, hän voisi pyrkiä pääministeriksi. Toisena syynä kongressiehdokkuudelle pidetään Arroyon halua turvata itselleen syytesuoja lukuisia korruptio- ja vaalivilppisyytöksiä vastaan. Kuvernööri Andal Ampatuanin pidättämisen jälkeen on Ampatuanin tukijoiden joukosta myös esitetty uhkaus, että jos Ampatuaneja kohdellaan liian kovasti, he voivat paljastaa, miten presidentille ja hänen puolueelleen turvattiin vaalivilpillä suuri äänisaalis Maguindanaosta. Vaikka presidentti Arroyolla on ilmiselvästi ollut hämärää poliittista yhteistyötä Ampatuanien kanssa, pitää kuitenkin muistaa, että presidentti ei ole tähän ylettömään väkivallantekoon kannustanut tai syyllistynyt.

Valtarakenteet demokratian esteenä

Filippiineillä valtarakenteet estävät demokratian toteutumista ja ylläpitävät poliittista väkivaltaa. Perinteisesti politiikka on perustunut maanomistajien ym. eliittisukujen molemminpuoliseen etujen vaihtoon. Omistajat ovat vanhaan patruunatyyliin hankkineet alueen asukkaille joitakin taloudellisia palkkioita, ja vastaavasti alamaiset osoittavat uskollisuutta esimerkiksi vaaleissa. Vaihtokauppa ei ymmärrettävästikään ole ollut tasapuolista, mutta viime vuosikymmeninä järjestelmä on kuitenkin muuttunut vaihtosuhteesta väkivaltaisempaan suuntaan. Filippiinien politiikan yksi tunnuslauseita onkin “gold, guns and goons“, eli kultaa, aseita ja gorilloja.

Filippiineillä pormestarin, kuvernöörin tai presidentin asema merkitsee mahdollisuutta määrätä valtion rahavirroista. Presidentit hankkivat itselleen miljardiomaisuuksia, kuvernööri ja kansanedustaja saavat hieman vähemmän, mutta niin tuntuvia etuja riittää vielä kuntien valtaperheillekin, että niistä kannattaa taistella. Aina kannattaa olla presidentin tukijana ja päästä mukaan rahavirtoihin. Kuvernöörillä ja pormestarilla on myös nimitysvalta parhaisiin virkoihin alueellaan. Väkivaltaa politiikkaan on tuonut nimenomaan alueen hallitsevien poliittisten klaanien keskinäinen kilpailu.

Ei ole sattumaa, että Ampatuaneilta löytyy mahtava asevarasto. Maassa on tavanomaista, että sotilaat myyvät armeijan varastoista aseita niille jotka niistä maksavat. Kyse ei ole yksittäisistä rivisotilaista, vaan ansaitsemassa ovat usein korkea-arvoiset, korruptoituneet upseerit. Kuvernöörillä on myös mahdollisuuksia saada itse palkkaamiensa turvamiesten lisäksi käyttöönsä paikallispoliisin voimavaroja. Tässäkin tapauksessa erityisen merkittäviä olivat suojeluskuntatyyppiset vapaaehtoisjärjestöt, joissa siviilimiehet toimivat vapaa-aikanaan pientä palkkiota vastaan aseistettuina lainvartijoina ja mm. NPA:n ja muslimien MILF-taistelijoiden vastaisina turvakaarteina. Näiden vapaaehtoisten sotilaallinen koulutus on yleensä vähäistä puhumattakaan ihmisoikeuskoulutuksesta, mutta he ovat uskollisia isännilleen.

Ampatuan ei ole muslimiseparatisti

Omia etujaan ajavat muslimien eliittiklaanit yhdistetään helposti muslimien vapautusliikkeisiin, vaikka heille paljon läheisempiä ovat Manilan valtaapitävät. Vuonna 1996 perustettua Autonomista Muslimialuetta johtivat aluksi muslimien perinteisen vapautusliikkeen, MNLF:n johtajat. Tämä hallinto oli tehoton ja korruptoitunut ja menetti siksi muslimiväestön luottamuksen. Zaldy Ampatuan nousi kuitenkin MNLF:n vastaehdokkaana presidentin tuella autonomisen alueen kuvernööriksi. Ampatuanin kaartit ovat jopa olleet aseellisissa yhteenotoissa toisen johtavan vapautusliikkeen, MILF:n joukkoja vastaan.

Maan köyhimpiin kuuluvilla muslimialueilla tapahtuu paljon väkivaltaa ja laittomuuksia, mutta niin tapahtuu Filippiinien kristillisilläkin alueilla. Maan poliittisessa kulttuurissa on paljon yhteistä kansanryhmistä riippumatta. Esimerkiksi Mindanaon suurimmassa kaupungissa, kristillisen väestön asuttamassa Davaossa on rautaisella otteella johtavaa pormestari Rodrigo Dutertea syytetty kuolemanpartioiden toiminnan sallimisesta ja kannustamisesta. Kuolemanpartiot ovat 10 vuodessa murhanneet yli 800 pikkurikollista, narkomaania, katulasta yms. ilman että ainoakaan tekijä olisi joutunut tekemisistään vastuuseen. Presidentti Arroyo on jopa palkinnut Duterten esimerkillisestä rikoksenehkäisytoiminnasta ja nimitti tämän poliittisen liittolaisensa rauhan ja järjestyksen konsultikseen.

7.12.2009 / Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 29.11.2009

Uutistiedote 29.11.2009

Vaaliväkivaltaa Maguindanaossa – ainakin 57 kuoli joukkomurhassa

Maguindanaon provinssin hallitseva suku halusi estää kilpailevaa klaania asettamasta vastaehdokasta seuraaviin kuvernöörinvaaleihin ja järjesti 23.11.2009 harkitun joukkomurhan, jossa kuoli ainakin 57 ihmistä. Filippiineillä vaaleihin liittyvät poliittiset murhat eivät ole mitään uutta, mutta näin massiivista yksittäistä teloitusta ei ole ennen tapahtunut. Vertailun vuoksi vuoden 2007 vaaleihin liittyen tapettiin yhteensä 130 henkilöä.

Maguindanaon hallitseva klaani, Ampatuanit, ovat alueen vanhaa muslimieliittiä. Perheen päähenkilönä on Maguindanaon provinssin kuvernööri Datu Andal Ampatuan Sr. Yksi hänen pojistaan, Zaldy, on useammasta provinssista koostuvan Mindanaon Autonomisen Muslimialueen kuvernööri ja toinen poika, Andal Jr. on Datu Unsayn kaupungin pormestari. Lisäksi suvussa on kansanedustajia ja kunnanjohtajia. Ampatuanin perhe on itsekin kärsinyt poliittisista murhista, kun kaksi poikaa tapettiin vuonna 2002. Kuvernööri Andal Sr. on palvellut lain yhtäjaksoisesti sallimat 9 vuotta kuvernöörinä, joten yleisen tavan mukaan Ampatuanin perhe päätti asettaa ehdokkaaksi Andal Juniorin.

Esmael Mangudadatu provinssin kaakkoisosaa hallitsevasta klaanista kuitenkin päätti asettua vastaehdokkaaksi kuvernöörinvaaleihin. Ampatuanin lähipiiristä annettiin tappouhkauksia Mangudadatulle, jos hän ei vetäytyisi kilpailusta. Ehdokkuuspaperit on toimitettava provinssihallitukseen Ampatuanien hallitsemalle alueelle, ja koska matkan vaarat olivat tiedossa, Mangudadatu pyysi poliisilta ja armeijalta partiota suojaksi. Kun nämä kieltäytyivät, suku päätti lähettää vaimon johdolla naisia ja lapsia viemään ehdokkaaksi ilmoittautumisen, sillä muslimienkin kulttuurin mukaan ei saa hyökätä aseettomia naisia ja lapsia vastaan. Lisäksi pyydettiin mukaan noin 30 toimittajaa olettaen, että suuren toimittajajoukon läsnäolo ehkäisisi väkivallan käytön. Yksittäisiä toimittajia Filippiineillä kyllä tapetaan vuosittain.

Kun tämä kuuden auton ja yli 50 ihmisen kulkue oli ohittanut Ampatuanin kaupungin, oli väijytyksessä odottamassa noin sata aseistettua miestä. Kaikki mukana olleet tapettiin viimeistä lasta myöten, mukaan lukien myös joitakin ulkopuolisia ohikulkijoita. Ainakin 30 toimittajaa murhattiin, mikä on ilmeisesti jopa maailmanlaajuisesti suurin toimittajiin kohdistunut väkivallanteko.

Teko ei ollut sattumanvarainen, sillä hautakuopat oli kaivettu kaivureilla valmiiksi. Muutamat tekoihin osallistuneet asemiehet ovat jo antaneet todistajanlausuntoja, ja lehtitietojen mukaan he ovat kertoneet Andal Ampatuan Juniorin itse olleen paikalla johtamassa operaatiota. Samoin Esmael Mangudadatu kertoo saaneensa vaimoltaan ennen tämän kuolemaa tekstiviestin, jonka mukaan Andal Jr. oli paikan päällä.

Andal Ampatuan Jr. on tapahtumista pidätettynä, vaikka hän kiistää kaiken osallisuuden asiaan. Hän vierittää syytä teosta muslimien vapautusliike MILF:lle, mikä on kuitenkin perusteeton ja liikkeen toiminnan kannalta mieletön väite.

Hallitusta ja presidenttiä on syytetty hitaasta, useamman päivän kestäneestä liikkeellelähdöstä tapauksen selvittämisessä ja syyllisten kiinniottamisessa. Perustuslaillisen ihmisoikeuskomission (CHR) puheenjohtaja Leila de Lima mm. totesi, että joukkomurhan valmistelussa ja tekemisessä on ollut mukana muitakin kuin vain Andal Jr. Komissiota ihmetyttää, miksi kuvernööri Andal Senioria ja ARMM:n kuvernööri Zaldy Ampatuania ei ole pidätetty, edes viranhoidostaan. He ovat olleet hiljaa ja tekemättä mitään, vaikka heillä kuvernööreinä olisi ollut ensisijainen toimintavelvoite. On myös vaikea kuvitella, että kuvernööri-isä ei olisi ollut tietoinen siitä, mitä oli tekeillä.

Presidentti antoi sittemmin sisäministeri Punolle täyden kontrollivallan autonomisella muslimialueella ja oikeuden pidättää virasta kaikki joukkomurhaan osalliset. Hän on kuitenkin ollut pidättyväinen toimissaan. Asevoimat on kerännyt Ampatuaneilta ja mahdollisilta osallisilta noin 400 asetta, mutta arvioiden mukaan tehokkaimmat aseet he ovat jättäneet piiloon.

Miksi väkivaltaa ja yksityisarmeijoita sallitaan?

Filippiineillä on tyypillistä, että varsinkin suurmaanomistajaperheillä on omia aseellisia kaarteja. Suurin osa vaaliväkivallasta tapahtuukin maaseudulla poliittisista asemista kilpailevien klaanien kesken, sillä esim. kuvernöörin tai pormestarin asema mahdollistaa valtion alueelle tulevien varojen kanavoimista omiin tarkoituksiin. Presidentti ja kongressiedustajat puolestaan tarvitsevat alueiden johtavien klaanien tuen omien asemiensa turvaamiseksi, joten he katsovat liittolaistensa provinsseissa harjoittamaa väkivaltaa läpi sormien eivätkä edes yritä riisua näitä kaarteja aseista.


On hyvin poikkeuksellista, että poliittisiin murhiin syyllistyneitä tai ainakaan niiden toimeksiantajia rangaistaisiin teoistaan. Tämä Maguindanaon joukkomurha on saanut niin paljon kansainvälistä huomiota osakseen, että paineet syyllisten tuomitsemiseksi ovat tavanomaista suurempia.

Vaaliväkivalta ja yksityisarmeijat eivät ole vain muslimialueiden ongelma, vaan ne ovat yleisiä koko maassa. Maguindanao on kuitenkin vaaliväkivallan suhteen maan pahimpia alueita. Toisaalta muslimialueillakaan valtasukujen taistelulla ei ole mitään tekemistä muslimien itsenäisyysliikkeiden kanssa, sillä kyse on vain niiden omien taloudellisten ja valtapoliittisten etujen ajamisesta.

Ampatuan presidentin tukena

Sekä Ampatuanit että Mangudadatut ovat olleet hallitsevan Lakas Kampi CMD -puolueen edustajia ja presidentin tärkeitä liittolaisia alueella, vaikka Ampatuanit tässä tilanteessa erotettiin puolueesta. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Ampatuan Seniorilla oli kuitenkin merkittävä osuus. Filippiineillä vaalivilppi on laajakantoista ja erityisesti Mindanaon saari kaukana Manilasta on otollinen paikka vilpin toteuttamiselle. Ns. Hello Garci -tapaus, jossa presidentti Arroyo jäi kiinni suorasta vaikuttamisyrityksestä vaalitulosten laskentaan, vilppiä toteutettiin erityisesti Maguindanaon ja muun Mindanaon alueella. Joissakin Maguindanaon vaalipiireissä Arroyon vastaehdokas ei saanut ainuttakaan ääntä, vaikka muualla maassa ehdokkaat olivat tasaväkisiä.

Vuonna 1986 Filippiinien kansa kaatoi Marcosin diktatuurin ja loi perustat demokratialle. Maguindanaon joukkomurha on jo herättänyt liikehdintää eliitin yksityisarmeijoiden kaatamiseksi ja rehellisten vaalien puolesta.

29.11.2009 / Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 2.8.2009

  • Kirjoittaja Kirjoittanut admin
  • Julkaisupäivämäärä 1.8.2009

Uutistiedote 2.8.2009

Ex-presidentti Cory Aquino kuollut

Vuosina 1986-92 Filippiinien presidenttinä toiminut Corazon Cojuangco Aquino kuoli 76-vuotiaana 1.8.2009 paksusuolen syöpään. Aquinolla oli merkittävä panos demokraattisen yhteiskunnan perusteiden rakentamisessa Ferdinand Marcosin pitkäaikaisen diktatuurin jälkeen.

Marcosin ottaessa diktatorisen vallan itselleen vuonna 1972 Cory Aquinon puoliso Ninoy Aquino oli opposition johtaja. Muun opposition tavoin Marcos telkesi Ninoyn seitsemäksi vuodeksi vankilaan ja vapautti hänet sitten maanpakoon Yhdysvaltoihin. Vuonna 1983 Ninoy Aquino päätti Marcosia uhmaten palata Filippiineille, jossa kuitenkin Marcosin sotilaat ampuivat hänet heti lentokentälle. Tämän seurauksena kehittyi voimakas diktatuurinvastainen kansanliike, jota Marcos ei enää saanut taltutettua. Kansanliikkeen näkyvimmäksi johtohahmoksi nostettiin Cory Aquino.

Marcos lupautui järjestämään valtansa legitimoimiseksi presidentinvaalit helmikuussa 1986 ja hänen vastaehdokkaakseen oppositio asetti Cory Aquinon. Vaalivilppiä käyttäen Marcos jo julisti itsensä presidentiksi, mutta kansanjoukot eivät sitä hyväksyneet. Parisataatuhatta kaduille tullutta kansalaista ja Marcosia vastaan asettuneet kapinallissotilaat pakottivat People Power -kansannousulla Marcosin lähtemään Havaijille maanpakoon ja nostivat Cory Aquinon presidentiksi.

Cory Aquinon kauden merkittävä saavutus oli perusoikeuksien palauttaminen. Kokoontumis-, järjestäytymis- ja lehdistövapaus palautettiin. Vuonna 1987 hyväksyttiin uusi perustuslaki, jossa ihmisoikeudet on poikkeuksellisen laajasti otettu huomioon. Perustuslakiin kirjattiin mekanismeja, joilla halutaan estää uuden diktatuurin syntyminen, mm. rajoittamalla presidenttiys yhteen kuusivuotiseen kauteen. Aquinon jälkeiset presidentit ovat pyrkineet perustuslain muuttamiseen, mikä myös mahdollistaisi vallassa pysymisen jatkamisen, mutta yritykset ovat kaatuneet kansalaisten enemmistön vastustukseen. Aquino kuitenkin oli uskollinen perustuslain lähtökohdille ja ilmoitti hyvissä ajoin ennen kautensa päättymistä, että vetäytyy valtion johtotehtävistä.

Yhtenä ongelmana Aquinon kaudella oli, että varsinkin upseeriston piirissä hänellä oli vain osittaista luottamusta. Häntä vastaan tehtiin 7 vallankaappausyritystä, joista hän kuitenkin selvisi hänelle uskollisen puolustusvoimien johdon tuella. Hän ei kuitenkaan kyennyt estämään ihmisoikeusrikoksia, johon asevoimat turvautuivat lähes samassa laajuudessa kuin Marcosin diktatuurin aikana. Tekoihin syyllistyneitä ei asetettu oikeuden eteen, niin kuin ei ole tehty myöhempienkään presidenttien aikana. Myös talouspolitiikassa Aquinoa syytettiin siitä, että itsekin suurena maanomistajana hän ei ollut valmis rakenteellisiin ratkaisuihin, joilla köyhyyttä ja valtavia omistuseroja olisi vähennetty.

Cory Aquino on presidenttikautensa jälkeenkin ollut näkyvästi esillä aina silloin kun demokraattisen järjestelmän perusteet ovat olleet uhattuina. Vuonna 2001, kun kansanliike oli taas kaduilla syrjäyttämässä massiiviseen korruptioon ja taloudellisiin väärinkäytöksiin syyllistynyttä presidentti Joseph “Erap” Estradaa, oli Cory jälleen näkyvästi esillä. Samoin, kun nykyinen presidentti Gloria Macapagal-Arroyo varmisti mitä ilmeisimmällä vaalivilpillä itselleen voiton vuoden 2004 presidentinvaaleissa, oli Aquino eturivissä johtamassa Gloria eroa -liikettä.

Aquinon henkilöhistoria

  • syntynyt 25.1.1933 Tarlacissa rikkaaseen filippiinienkiinalaiseen Cojuangcon maanomistajaperheeseen. Perheen isoimman tilan suuruus on n. 6500 hehtaaria, jolla työskentelee yli 7000 maatyöläistä/torpparia.
  • hän suoritti BA-tutkinnon ranskan kielessä vuonna 1953 New Yorkin College of Mount Saint Vincentissä.
  • 1953 hän palasi Manilaan ja ryhtyi opiskelemaan lakia, jättäen kuitenkin naimisiin mentyään opinnot kesken
  • 1954 hän meni naimisiin senaattori Benigno “Ninoy” Aquinon kanssa
  • perheeseen syntyi 5 lasta.
Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2009

Mabuhay 1/2009

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 13.3.2009

Kriisi koettelee Filippiinienkin taloutta

Filippiinien talouskasvun ei uskota laskevan tänä vuonnakaan nollatasolle yhä vakavammasta globaalista taantumasta huolimatta. Valtion alaisen tutkimuslaitoksen PIDS:n mukaan talous kasvaisi tänä vuonna 4,3 prosenttia yksityisen kulutuksen, palveluiden kasvun, julkisen rakentamisen sekä ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten lähettämien rahavirtojen turvin.

Hallituksen virallinen ennuste on 3,7 – 4,7 prosentin kasvu tälle vuodelle. Kansainvälinen luottoluokittaja Moody’s odottaa kuitenkin kasvun jäävän vain 3,3 prosenttiin. Tämä olisi hitainta vauhtia kahdeksaan vuoteen. Viime vuonna Filippiinien talous kasvoi 4,6 prosenttia ja sitä edellisenä vuonna ennätysmäiset 7,2 prosenttia. Kasvun jarruna ovat pitkään olleet muita Kaakkois-Aasian maita selvästi pienemmät ulkomaiset investoinnit.

Filippiinien keskuspankki alensi maaliskuun alussa ohjauskorkoaan 16 vuoden alhaisimmalle tasolle eli 4,75 prosenttiin tukeakseen taloutta. Taustalla olivat heikot talousluvut. Filippiinien vienti laski joulukuussa yli 40 prosenttia. Hallitus arvioi viennin supistuvan tänä vuonna 6–8 prosenttia. Koronlaskujen odotetaankin jatkuvan. Samaan aikaan peso on luisunut kohti uusia pohjalukemia dollariin nähden ja inflaatio on osoittanut vauhdittumisen merkkejä.

Filippiinien kansantaloutta on rasittanut jo diktaattori Marcosin aikana paisunut ulkomainen velka, jonka lyhentäminen on vienyt sosiaalisiin uudistuksiin ja infrastruktuuriin tarvittavia varoja. Asiaan ovat kiinnittäneet huomionsa myös filippiiniläiset kansalaisjärjestöt, jotka ovat järjestäneet velan tiimoilta useita eri kampanjoita.

Hallitus karsi ulkomaisen velan maksua tämän vuoden budjetissaan 35 miljardilla pesolla, mutta velkaorjuutta vastaan taistelevan Freedom From Debt Coalitionin mukaan tämä on liian vähän. Järjestö järjestikin tammikuussa asian tiimoilta mielenosoituksen parlamentin edessä. Kritiikin kohteena on ollut muun muassa Filippiinien puolen miljardin peson velka Itävallalle, joka koskee vuosikymmen sitten Filippiineille tilattuja sairaalajätteiden säilytyskontteja, jotka osoittautuivat ala-arvoisiksi.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF antoi viime vuoden lopussa myös kiitosta Filippiineille siitä, että se on useita muita maita vähemmän altis finanssikriisin vaikutuksille useiden viime vuosina aloitettujen uudistusten ansiosta. Näihin kuuluvat muun muassa muutokset pankkisektorilla sekä valuuttavarantojen kasvattaminen. IMF varoitti kuitenkin hallintoa budjettivajeen hallitsemattomasta kasvattamisesta talouden elvyttämisen myötä.

IMF arvioi myös ulkomailta kotiutettavien valuuttatulojen supistuvan finanssikriisin myötä. Talouskriisi on jo alkanut näkyä ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten työllisyydessä. Työttömäksi jääneitä on alkanut palata takaisin Filippiineille, mikä uhkaa lisätä sosiaalisia ongelmia. Samaan aikaan työntekijöitä palkataan kuitenkin edelleen joihinkin Lähi-idän maihin, jotka ovat olleet perinteisesti suuria filippiiniläisten työllistäjiä. Tällaisia maita ovat muun muassa Libya, Saudi-Arabia sekä Qatar. Lähtijöiden kiusana ovat usein laittomat tai laittomuuden rajamailla toimivat työnvälittäjät, jotka perivät ulkomaille lähtijöiltä näiden tulotasoon nähden jättimäisiä maksuja. Myös työskentelymaassa tulijaa voivat kohdata erilaiset ongelmat.

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon mukaan viimeisen neljän kuukauden aikana vain viisituhatta filippiiniläistä on palannut kotimaahansa, mutta todellisuudessa luku voi olla tätä suurempi. Hallinto yrittää tukea taloutta elvytyspaketilla ja budjettialijäämä on paisumassa suurimmaksi sitten vuoden 2004. Sisäministeriö on käynnistänyt useita ohjelmia, joilla pyritään tukemaan työllisyyttä ja taistelemaan finanssikriisin vaikutuksia vastaan. Ohjelmiin kuuluu muun muassa koulutuksesta syrjään jääneiden nuorten aktivointi. Näiden teho jää nähtäväksi.

Maareformin kohtalo epäselvä

Hallituksen pääuudistuksiin kuuluva maareformi näyttää kuivuvan kokoon sen jälkeen kun CARP-uudistuksen takaraja umpeutui viime vuoden lopussa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että maiden uusjako jää nyt maanomistajien tahdon varaan, sillä vuodenvaihteen jälkeen näitä ei voida enää pakottaa maiden luovutukseen.

Viime vaiheessa esillä oli CARP:in väliaikainen jatkaminen kuudella kuukaudella, mutta Macapagal-Arroyo kieltäytyi allekirjoittamasta tätä esitystä, maanviljelijöiden mielenosoituksista huolimatta. Katolinen kirkko on tukenut maanviljelijöitä näiden vaatimuksissa saada CARP-uudistukselle jatkoa. Kirkon edustajat ja maanviljelijät aikovat yhdessä painostaa poliitikkoja uudistuksen jatkamisen puolelle. Arroyokin on alkanut osoittaa taipumisen merkkejä.

Jonkinlaista maanjaon uudistusta on viritelty Marcosista lähtien lähes jokaisen presidentin aikana, mutta reformit ovat kaatuneet maanomistajien vastustukseen ja poliitikkojen päättämättömyyteen. Yhdessä maareformin kanssa tarvittaisiin maatalouden laajamittainen uudistaminen, jotta maanviljelijöiden tulotasoa saataisiin pysyvästi nostettua köyhyysrajan yläpuolelle.

Rauhanneuvottelut vasemmiston kanssa jumissa

Hallitus on virittelemässä uudelleen jumiutuneita rauhanneuvotteluita kommunistikapinallisten kanssa. Hallituksen edustajien mukaan neuvottelut voitaisiin aloittaa NPA:n kanssa uudelleen, vaikka virallista tulitaukoa ei saataisikaan solmittua. NPA on taistellut hallitusta vastaan jo vuodesta 1969 lähtien ja paljon sen ideologisesta taustasta on lähtöisin Maon opetuksista. Viralliset rauhanneuvottelut katkesivat vuonna 2005 ja yhdeksi kiistakapulaksi osoittautui vasemmiston poliittisen rintaman NDF:n ja armeijasiipi NPA:n kantama terroristijärjestön status.

Viime vuonna Oslossa käydyissä epävirallisissa rauhanneuvotteluissa kapinallissiipi syytti hallituksen neuvottelijoita tulitaukovaatimuksen taakse piilottautumisesta. NPA:lla on eri arvioiden mukaan edelleen aseistettuna kuutisentuhatta vasemmistosissiä. Nämä ovat jatkaneet tänäkin vuonna iskujaan. Vasemmiston piirissä ei olla kovin toiveikkaita siitä, että rauhanneuvotteluja päästäisiin tosimielessä jatkamaan ainakaan lähiaikoina. Armeijan mukaan se on onnistunut hajottamaan jo puolet NPA:n alaisuudessa olevista sissiryhmistä, mutta näihin tietoihin on suhtauduttava varauksella. Presidentti Arroyo on asettanut armeijalle takarajaksi ensi vuoden, jolloin aseellisen vastarinnan pitäisi olla murskattu.

Samaan aikaan Filippiinien kommunistisen puolueen CPP:n sisällä on ilmennyt erimielisyyttä johdon suunnasta. Vuodesta 1987 maanpaossa Hollannissa elänyt puoluejohtaja Jose Maria Sison on saanut kritiikkiä niskaansa vastuun pakoilusta ja leveästä elämästä, kertovat hallituksen tiedusteluraportit. Puolueen sisältä on kuitenkin tarmokkaasti torjuttu sisäisten ristiriitojen olemassaolo. Sisonin mukaan hän elää varsin niukkaa ja kurinalaista elämää eikä ole langennut pröystäilyyn.

Naisten ja pienten lasten terveys edelleen heikko

Unicefin naisten ja pienten lasten terveyttä kartoittaneen raportin mukaan yksitoista filippiiniläistä naista kuolee edelleen päivittäin synnytyksessä terveydenhuollon puutteiden takia. Vuodessa naisia kuolee yhteensä 4500. Filippiinit kuuluu niiden 68 kehitysmaan joukkoon, joissa 97 prosenttia vastasyntyneiden ja pienten lasten kuolemista tapahtuu.

Noin puolet alle viisivuotiaiden filippiiniläislasten kuolemista tapahtuu alle kuukauden ikäisenä. Unicefin käsitys lähivuosien kehityksestä Filippiineillä on synkkä, sillä järjestö ei usko seuraavan viiden vuoden aikana tapahtuvan ratkaisevaa käännettä parempaan. Terveydenhuollon uudistaminen on ollut yksi nykyisen presidentin ajama asia, jossa hän ei ole onnistunut lunastamaan lupauksia.

Apua taistelussa malariaa, AIDS:ia ja muita tauteja vastaan on luvattu taloudellisen tuen muodossa muun muassa Saksasta. Viimeisimpänä hallitukselle on aiheuttanut päänvaivaa sikatilalta löydetty Ebola-virus, joka näyttää onneksi rajautuvan paikalliseksi ilmiöksi.

USA:n joukkojen vierailusopimusta vaaditaan purettavaksi

Raiskauksesta Filippiineillä tuomitun yhdysvaltalaisen korpraali Daniel Smithin tapaus on herättänyt mm. kongressissa vaatimuksia Filippiinien ja Yhdysvaltain keskinäisen vierailevien joukkojen sopimuksen (VFA, Visiting Forces Agreement) purkamisesta. Filippiiniläinen oikeus antoi vuonna 2006 Smithille raiskauksesta vankilatuomion, mutta ulkoministerin ja USA:n suurlähettilään sopimuksella hänen sallittiin suorittaa tuomiotaan suurlähetystön suojissa valitusprosessin ajan.

Helmikuussa 2009 Filippiinien korkein oikeus päätti, että Smith pitää siirtää suorittamaan tuomiotaan filippiiniläisessä vankilassa. Oikeus velvoitti ulkoministeri Danilo Romulon neuvottelemaan Yhdysvaltain suurlähettilään kanssa Smithin siirron toteuttamisesta. Suurlähettiläs Kristie Kenney ei kuitenkaan suostunut Smithiä luovuttamaan eikä jatkamaan neuvotteluja ennen kuin hän saa valtionsa lakiasiantuntijoiden tulkinnan luovutusvelvollisuudesta. Ulkoministeri Romulo myös hyväksyi neuvottelujen keskeyttämisen, mikä johti vaatimuksiin ministerin erosta. Perusteluna on, että ministeri on luovuttanut asiassa pois Filippiinien kansallista itsemääräämisoikeutta. Filippiineillä rikoksesta tuomitun amerikkalaisen rangaistus kun pitäisi laittaa täytäntöön samoilla ehdoilla kuin oman maan kansalaisen.

Alkuvuodesta tunnelmia VFA-sopimusta vastaan nostattivat julkitulleet tiedot jopa senaatilta pimennossa pidetystä VFA:n liiteasiakirjasta (ns. VFA II), jolla säädetään USA:ssa rikokseen syyllistyneen filippiiniläisen sotilaan kohtelusta. Sen mukaan filippiiniläinen sotilas on pidättämisestään lähtien Yhdysvaltain vankilaviranomaisten hallussa.

Espanjan opetus palaa kouluihin

Espanjan kieli oli vuosisatoja Filippiinien ainoa virallinen kieli. Espanjan siirtomaa-aikana kaikki koulutus oli espanjankielistä, tosin filippiiniläisellä väestöllä ei ollut pääsyä korkeampaan koulutukseen kuin vasta 1800-luvun puolivälissä. Espanjalla oli virallisen kielen asema vielä vuoteen 1973 asti, jonka jälkeen kieli katosi koulujen opetusohjelmistakin. Tosin yliopistoissa espanja oli vielä pakollisena oppiaineena vuoteen 1986 asti.

Nyt Filippiinien opetusministeriö on päättänyt aloittaa uudelleen espanjankielen opetuksen kouluissa (high school). Aluksi lähdetään liikkeelle pilottikokeiluilla muutamassa kymmenessä koulussa maan kaikilla eri alueilla. Kokeiluun valitaan englanninkielen opetuksessa hyvin menestyneitä kouluja.

Ihmisoikeustilanne ei ole parantunut

Presidentti Macapagal-Arroyon aikana ihmisoikeustilanne Filippiineillä ei ole juuri muuttunut paremmaksi, vaikka presidentti on vastustanut kuolemantuomion palauttamista. Philippine Daily Inquirerin laskujen mukaan Filippiineillä on Macapagal-Arroyon vuoden 2001 tammikuussa tapahtuneen valtaantulon jälkeen tapettu yhteensä 63 toimittajaa ja satoja militantteja. Ihmisoikeusjärjestö Karapatanin luvut ovat moninkertaiset. Erityistä kritiikkiä on kohdistettu viranomaisten ja armeijan käyttäytymiseen. Arroyon hallinto on saanut laajaa kritiikkiä mielivaltaisuuksistaan.

Arroyo allekirjoitti kuolemanrangaistuksen poistavan lain vuonna 2006. Tätä edelsi vuosikymmeniä jatkunut keskustelu kuolemanrangaistuksen puolesta ja sitä vastaan. Nyt hallinto on siirtänyt vastuun kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöönotosta kongressille. Kuolemanrangaistuksen palauttamista on esitetty lähinnä huumekaupan yhteydessä. Arroyo saa kannassaan tukea kirkolta, joka on tiukasti kuolemanrangaistusta vastaan. Toimittajamurhiin Arroyo on vastannut nimittämällä erityisiä poliisin jäljitysryhmiä, joiden tehtävä on ottaa selvää, ketkä ovat vastuussa näistä väkivallanteoista.

Tiedotteen laatija: Sami Noponen

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2007

Mabuhay 1/2007

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 10.12.2007

Upseerien kapinayritys Makatissa

Ryhmä vuoden 2003 vallankaappausyrityksestä syytettyjä upseereita marssi 29.11. 2007 ulos oikeusistunnosta, linnoittautui läheiseen Manila Peninsula -hotelliin ja ryhtyi avoimeen kapinaan. Heidän toiveenaan oli nostattaa vuosituhannen alun tekstiviestivallankumouksen tapainen kansannousu, mutta tämä jäi yritykseksi. Poliisi pidätti kuuden tunnin piirityksen jälkeen rakennuksen sisältä 51 kapinoitsijaa ja kapina päättyi lähes verettömästi.

Kapinoitsijoita johtivat senaattori, evp. luutnantti Antonio Trillanes sekä prikaatinkenraali Danilo Lim, jota syytetään myös helmikuussa 2006 paljastuneen vallankaappausyrityksen johtamisesta. Kapinallisten joukossa hotellissa olivat myös entinen varapresidentti Teofisto Guingona, 81-vuotias piispa Julio Lingayen ja Filippiinien yliopiston entinen presidentti ja vasemmistovaikuttaja Francisco Nemenzo, mutta heidän osallistumisestaan hotellivaltauksen valmisteluun ei ole esitetty näyttöä. He tuskin kuvittelivat, että tällä joukolla kaadetaan hallitus. Heidän rooliaan voisi paremminkin kuvata mielenosoitukseksi hallituksen politiikkaa vastaan.

Kapinallisupseerit vaativat presidentin eroa vaalivilpin, viimeaikaisten korruptioskandaalien ja ihmisoikeusloukkausten takia. Analyysien mukaan kapina epäonnistui sen takia, että toisin kuin presidentit Marcos ja Estrada kaataneissa ns. EDSA-vallankumouksissa, nyt pieni upseeriryhmä toimi täysin irrallaan kansanjoukoista. Tyytymättömyys presidenttiin on sinänsä ollut kasvussa ja kapinallisupseerien esittämät poliittiset vaatimukset ovat hyvin samansuuntaisia kuin oppositiolla ja eri vasemmistovoimilla, mutta nämä voimat eivät olleet valmiita osallistumaan vallankaappausseikkailuihin. Edellisissä kansannousuissa armeijan asettuminen rinnalle on ollut oleellista. Nyt kasarmeilla oltiin hiljaa sivussa, vaikka ei sieltä kuulunut tukihuutoja hallituksellekaan. Lisäksi oppositio ei ole vieläkään onnistunut hankkimaan itselleen kansaan vetoavaa keulakuvaa.

Presidentin asemaa on tukaloittanut syksyllä uusi korruptioskandaali, joka koski hallituksen sopimusta kiinalaiselle telekommunikaatioyhtiö ZTE:lle. Taloussuunnitteluministeri Romulo Neri kertoi senaatin komitealle, että presidentin hallintoon kuuluva vaalikomission johtaja Benjamin Abalos olisi tarjonnut hänelle neljä miljoonaa dollaria, jotta sopimus olisi ohjattu ZTE:lle. Sopimus koski hallinnon laajakaistayhteyksiä. Myöhemmin presidentinkanslia kielsi Neriä antamasta senaatin tutkinnassa lausuntoja asiasta. Todistajat ovat maininneet kaupan ajamiseen liittyen yhtenä rahansaajana presidentin puolison.

Puoli vuotta vaalien jälkeen

Filippiineillä pidettiin toukokuussa vaalit, joissa valittiin muun muassa puolet senaattoreista ja kongressin edustajainhuone. Oppositio voitti selkeästi senaatin vaalit 7 paikalla, kun riippumattomat saivat 2 ja hallitusrintama vain 3 senaattorinpaikkaa. Lisäksi hallituspuolueiden valituista senaattoreista Edgardo Angara ja Joker Arroyo ovat tunnetusti hyvin itsenäisiä ratkaisuissaan.

Vaalien tuloksena oppositiolla oli enemmistö senaatissa, mutta puoluerajat eivät Filippiineillä ole kovin ratkaisevia. Kun heinäkuussa valittiin senaatin toimihenkilöitä, äänesti Manny Villar kahden muun opposition edustajan kanssa hallitusryhmän mukana ja tuli valituksi senaatin presidentiksi. Samalla kaupalla ex-presidentti Estradan poika Jose “Jinggoy” Estrada valittiin senaatin varapresidentiksi.

Kuten aina presidenttikauden puolivälin vaaleissa, presidenttiä tukeva liittoutuma sai ylivoimaisen voiton. Tällä kertaa mielenkiintoisena lisäjännitteenä oli, että hallituksen vaaliliiton kaksi pääpuoluetta asettivat kilpailevia ehdokkaita, kun yleensä yhden edustajan vaalipiireissä on asetettu yhteinen ehdokas oppositiota vastaan. Gloria Macapagal-Arroyon “oma” puolue Kampi yritti vahvistaa asemiaan suhteessa “Fidel Ramosin” Lakas-puolueeseen. Jotain kertoo istuvan presidentin suosiosta se, että Kampi sai vain n. 45 edustajaa, kun Lakas sai yli 90 (tarkka paikkamäärä vaihtelee, koska monet valitsevat puolensa vasta vaalien jälkeen).

Filippiinien edustajainhuoneen erikoisuutena on, että 20 % edustajista valitaan puoluelistoilta. Lain mukaan nämä paikat on tarkoitettu eri marginaalisia väestöryhmiä edustaville ruohonjuuritason puolueille ja suuren rahan valtapuolueilta osallistuminen puoluelistavaaleihin on kielletty. Ehkä siksi vasemmistopuolueet ovat menestyneet listavaaleissa. Tosin äänimäärästä riippumatta yksi puolue voi saada korkeintaan kolme kansanedustajaa.

Tällä kertaa vasemmistolaisten puoluelistojen paikkamäärät laskivat odotusten vastaisesti. Uskonnolliset ryhmät osallistuivat entistä voimakkaammin vaaleihin ja suurimman äänimäärän 93 puolueen joukosta saikin karismaattisen katolisen El Shaddai -liikkeen Buhay-puolue (7,4 %). Toisaalta hallituksen ja valtapuolueiden taustavoimat osallistuivat listavaaleihin aiempaan verrattuna aivan uudella tasolla. Ne perustivat puoluelistoja, vaikka ko. tahot eivät listavaaleihin saisi osallistuakaan.

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon kannalta suurin voitto vaaleissa oli, että edustajainhuoneen pienentyneellä oppositiolla ei ole edellytyksiä saada häntä valtakunnanoikeuteen vuoden 2004 ilmeisestä vaalivilpistä tai korruptiotapauksista. Tänä vuonna on keskusteltu Kiinan valtiollisen ZTE-yhtiön kanssa laajakaistaverkoston rakennussopimukseen liittyvistä lahjuksista. Samoin teemana on ollut presidentinpalatsista kansanedustajille annetut rahalahjat, joilla yhteistyöhalua varmistetaan. Muutama edustaja on myöntänyt rahatarjoukset.

Opposition yhtenä pyrkimyksenä on saada presidentti Arroyo erotettua valtakunnanoikeuden päätöksellä. Filippiineillä voidaan ottaa vain kerran vuodessa kongressissa ajettavaksi esitys presidentin asettamisesta valtakunnanoikeuteen. Parhaiten vakavasti otettavien syytteiden toteutumista voi estää siten, että presidentin tukijat nostavat itse vaatimuksen presidentin saamisesta valtakunnanoikeuteen. Nyt kun presidentin asema on vahva, vietiin kongressiin niin huonosti perusteltu syytelauselma, että presidentin ei tarvitse ainakaan vuoteen odottaa kutsua valtakunnanoikeuteen.

(Pekka Borg)

Ympäristöongelmat vaivana

Lyijyttömän bensiinin käyttöönotto on parantanut Filippiinien ilmanlaatua, mutta silti yli 18 miljoonan ihmisen lasketaan olevan maassa saastuneelle ilmalle altistuneena. Pahin tilanne on Filippiinien suurimmassa kaupungissa, Manilassa.
Maailmanpankin ja Filippiinien terveysministeriön mukaan lähes 5000 ihmistä kuolee vuosittain ennenaikaisesti saasteiden aiheuttamiin hengityselinsairauksiin pelkästään Manilassa. Tämä on yli kymmenesosa kaikista kuolemista metropolissa.

Edistystäkin on saatu aikaan. Manilan lähellä olevien hiilivoimaloiden sulkeminen on vähentänyt hiukkasten määrää hengitysilmassa. Ympäristöjärjestöt ovat pyrkineet osoittamaan, että lisää saataisiin aikaan vähentämällä autoilua ja ottamalla käyttöön esimerkiksi polkupyöriä.

Ryhmä ympäristönsuojelijoita on kritisoinut myös presidentti Macapagal-Arroyoa, joka on ulkomailla esittänyt Filippiinien olevan muuttumassa vihreäksi. Heidän mukaansa Filippiineillä nähty taloudellinen ja ihmisoikeuspolitiikka on muuttamassa maata verenpunaiseksi, kun ympäristöongelmat ja laittomat surmat ovat lisääntyneet. Kalikasan (Nature) People’s Network for the Environment -järjestö muistutti myös ilmansaasteista ja veden saastumisesta. Myös ulkomaiset, usein ekologisia ongelmia aiheuttavat kaivosprojektit ovat edenneet presidentin hallintokaudella. Samoin Greenpeace-järjestö on kehottanut hallintoa hyväksymään uusiutuvien energianlähteiden käyttöä suosivan lain.

Sison oikeuteen

Hollantiin 1980-luvulla paennut kommunistijohtaja Jose Maria Sison on joutunut vaikeuksiin, kun hollantilaisviranomaiset syyttävät häntä Filippiineillä tapahtuneista murhista. Kyseessä ovat vuonna 2003 ja 2004 tapahtuneet vasemmistoarmeija NPA:n johtajien Rodolfo Kintanarin ja Arturo Tabaran murhat, jotka Sison olisi orkestroinut Hollannista käsin poliittisten erimielisyyksien takia. Sison pidätettiin elokuun lopussa Utrechtissä, joskin hän pääsi myöhemmin vapaaksi tutkinnan ajaksi.

Vuonna 1987 Filippiineiltä paennut Sison on hakenut Hollannista poliittista turvapaikkaa, mutta sitä ei ole hänelle myönnetty. Hollannin viranomaiset eivät ole kuitenkaan karkottaneet Sisonia maasta, koska ovat arvioineet, että Sisonin henki voisi olla Filippiineillä vaarassa. 68-vuotias Sison ja Filippiinien kommunistipuolue ovat olleet vuodesta 2002 lähtien EU:n terrorististen organisaatioiden listalla.

Hollannin ja Filippiinien poliisiviranomaiset ovat olleet yhteistyössä ja hollantilaiset ovat vierailleet Filippiineillä keräämässä aineistoa murhasyytteitä varten. Vuonna 1968 maolaissuuntaisen uuden kommunistisen puolueen Filippiineillä perustanut Sison on kiistänyt kaikki syytökset. Ensimmäinen oikeuskäsittely Hollannissa raukesi, kun Sisonia vastaan ei ollut riittävästi aineistoa eikä päätöstä muutettu valitustuomioistuimessakaan. Juttua kuitenkin mahdollisesti jatketaan myöhemmin, mikäli aineistoa löytyy. Sison ilmoitti kuitenkin nostavansa kanteen syyttäjiään vastaan ja hakevansa korvauksia perusteettomasta ajojahdista.

Presidentti Macapagal-Arroyo on julistanut kommunistikapinallisille yleisen armahduksen, joka ei kuitenkaan kata varsinaisia väkivallantekoja. Tällä on tarkoitus saada jumittunut rauhanprosessi jälleen liikkeelle. Tilannetta ei parantanut se, että armeija pidätti edellisissä rauhanneuvotteluissa kommunistien NDF-kansanrintaman valtuuskuntaa johtaneen Elizabeth Principen joulukuun alussa.

Filippiinien ihmisoikeudet YK:ssa

YK:n ihmisoikeuksiin keskittynyt elin UNHCR totesi vastikään raportissaan, että Macapagal-Arroyon hallinto on parantanut toimintaansa pyrkiessään puuttumaan laittomiin surmiin. Toisaalta YK:n ihmisoikeusraportoija Philip Alston kritisoi tapaa, jolla Filippiineillä systemaattisesti “metsästetään” vasemmistokapinallisia. Raportti niputti Filippiinit yhteen 30 muun maan, kuten Venäjän ja Kiinan kanssa, joissa tapahtuu runsaasti laittomia murhia.

Raportin mukaan oikeuslaitoksen prioriteetit ovat hämärtyneet, kun on keskitytty jahtaamaan kansalaisyhteiskunnan johtajia eikä heidän surmaajiaan. Tämä johtuu siitä, että monet hallinnossa ovat päätelleet, että kansalaisjärjestöt toimivat käytännössä NPA-sissiarmeijan verhona. Myös Yhdysvaltain senaatti on todennut, että se haluaa hallinnon tarttuvan aktiivisemmin ihmisoikeusloukkauksiin ja tuovan näiden tekijät, mukaan lukien sotilaat, oikeuden eteen, ennen kuin Yhdysvallat myöntää Filippiineille lisää sotilaallista tukea.

Pommiattentaatti kongressitalolla

Moottoripyörään asetettu pommi räjäytettiin 14.11.2007 kongressitalon parkkipaikalla kansanedustaja Wahab Akbarin auton vieressä. Akbarin lisäksi kolme kongressin työntekijää kuoli ja 13 loukkaantui. Akbar oli perustamisvaiheessa mukana Abu Sayyafissa, mutta siirtyi sitten politiikkaan, mm. Basilanin saaren kuvernööriksi. Iskussa manilalaiseen Abu Sayyafin käyttämään asuntoon poliisi sai tekijät kiinni ja kolme heistä tapettua.

Työn tilaajasta ei kuitenkaan ole vielä täyttä selvyyttä. Abu Sayyafilla oli syytä kostaa Akbarille yhteistyöstä armeijan kanssa. Toisaalta esiin on nostettu myös Akbarille vaaleissa hävinneen entisen kongressiedustaja Gerry Salapuddinin nimi, mutta hänen osallisuudestaan ei ole mitään näyttöä.

(Pekka Borg)

Rauhanneuvottelut MILF:n kanssa

Hallinto on edennyt rauhanneuvotteluissaan muslimikapinallisten kanssa ja kapinallisryhmittymä MILF (Moro Islamic Liberation Front) arvioi, että lopullinen rauhansopimus sen ja hallituksen välillä voitaisiin solmia ennen vaaleja, jotka pidetään etelän autonomisella muslimialueella ensi vuoden elokuussa. Autonominen alue syntyi vuoden 1996 rauhansopimuksen perusteella, jolloin sopija-osapuolena oli suurin muslimiryhmittymä MNLF (Moro National Liberation Front). Alueen ensimmäinen kuvernööri, entinen MNLF:n johtaja Nur Misuari on kuitenkin ollut kotiarestissa vuodesta 2001 lähtien tällöin tapahtuneen pienimuotoisen muslimikansannousun takia.

Myös 12000 sotilaan MILF ja hallitus pääsivät vuonna 2003 sopimukseen tulitauosta, mutta tästä ei tullut pitkäikäistä. Kädenojennuksena hallitukselle MILF ilmoitti syksyllä, että se vetäytyy Basilanin ja Sulun tukikohdistaan, jotta armeija voisi jahdata paremmin Abu Sayyaf -sissejä, joiden kanssa MILF on aikaisemmin tehnyt yhteistyötä. Armeijan terroristeina pitämä Abu Sayyaf on kuitenkin hajautunut pieniin soluihin, mikä vaikeuttaa operaatioita.

Armahdus Estradalle

Presidentti Macapagal-Arroyo päätti lokakuussa myöntää pitkän harkinnan jälkeen armahduksen vuosituhannen alussa syrjäytetylle presidentille Joseph “Erap” Estradalle. Päätös tehtiin oikeusministeriön esityksen mukaisesti. Armahdus oli myös osa politiikkaa, jonka mukaan yli 70-vuotiaat vangit vapautetaan.
Estrada pyysi jo syrjäyttämisensä jälkeen maan korkeinta oikeutta tunnustamaan hänet edelleen lailliseksi presidentiksi ja myöntämään syytesuojan, koska hän katsoi tulleensa laittomasti syrjäytetyksi. Estrada on toistanut viime päiviin saakka olleensa myös syytön väitettyyn korruptioon ja uhkapelikeinotteluun juetengilla. Estradan on syytetty pistäneensä omaan taskuunsa mm. 130 miljoonaa pesoa tupakkaveron tuottoja.

Ennen armahdusta Estrada todettiin oikeudessa syylliseksi keinotteluun ja tuomittiin 40 vuodeksi vankilaan. Estrada syytti tuomion jälkeen korruptio-oikeusistuinta presidentinpalatsin käsikassaraksi. Myös Estradan poika, senaattori Jose “Jinggoy” Estrada sanoi, että tuomio oli luettu Macapagal-Arroyon hallinnon legitimoimiseksi.

Armahduspäätös sai varsin ristiriitaisen vastaanoton. Mielipidetiedustelujen mukaan kuitenkin esimerkiksi manilalaisista selvä enemmistö kannatti Erapin vapauttamista ja vain reilu kymmenesosa arestin pidentämistä. Estradalla on ollut etenkin köyhemmän kansanosan tuki takanaan. Kritiikeissä huomioitiin, ettei armahdus tehnyt varsinaisesti aikaisempaa korruptiotuomiota tyhjäksi ja Estradan omaisuuden takavararikko on edelleen uhkana. Päätös oli toisaalta myös sidottu siihen, ettei Estrada ilmoittaudu enää poliittiseen virkaan. Tämän Estrada lupasikin ja ilmoitti armahduksen hyväksymisen yhdeksi syyksi sen, että halusi viettää aikaa vakavasti sairaan 102-vuotiaan äitinsä kanssa.

Kritiikeissä muistutettiin, että vankiloissa on paljon muita vankeja, jotka objektiivisin perustein ansaitsisivat armahduksen. Esimerkiksi katolisten piispain kokous nuhteli presidentin hallintoa siitä, että nämä jäävät vapauttamatta, koska heillä ei ole samaa poliittista vaikutusvaltaa kuin Estradalla. Jotkut kansalaisjärjestöt esittivät, että Macapagal-Arroyo pitäisi erottaa tehtävästään ja korvata korkeimman oikeuden johtajan Reynato Punon vetämällä juntalla, mutta Estrada ei yhtynyt näihin vaatimuksiin.

Kirjoittajat: Sami Noponen ja Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 10.12.2007

Uutistiedote 10.12.2007

Puoli vuotta vaalien jälkeen

Pekka Borg 10.12.2007

Filippiineillä pidettiin toukokuussa vaalit, joissa valittiin muun muassa puolet senaattoreista ja kongressin edustajainhuone. Oppositio voitti selkeästi senaatin vaalit 7 paikalla, kun riippumattomat saivat 2 ja hallitusrintama vain 3 senaattorinpaikkaa. Lisäksi hallituspuolueiden valituista senaattoreista Edgardo Angara ja Joker Arroyo ovat tunnetusti hyvin itsenäisiä ratkaisuissaan.

Vaalien tuloksena oppositiolla oli enemmistö senaatissa, mutta puoluerajat eivät Filippiineillä ole kovin ratkaisevia. Kun heinäkuussa valittiin senaatin toimihenkilöitä, äänesti Manny Villar kahden muun opposition edustajan kanssa hallitusryhmän mukana ja tuli valituksi senaatin presidentiksi. Samalla kaupalla ex-presidentti Estradan poika Jose “Jinggoy” Estrada valittiin senaatin varapresidentiksi.

Kuten aina presidenttikauden puolivälin vaaleissa, presidenttiä tukeva liittoutuma sai ylivoimaisen voiton. Tällä kertaa mielenkiintoisena lisäjännitteenä oli, että hallituksen vaaliliiton kaksi pääpuoluetta asettivat kilpailevia ehdokkaita, kun yleensä yhden edustajan vaalipiireissä on asetettu yhteinen ehdokas oppositiota vastaan. Gloria Macapagal-Arroyon “oma” puolue Kampi yritti vahvistaa asemiaan suhteessa “Fidel Ramosin” Lakas-puolueeseen. Jotain kertoo istuvan presidentin suosiosta se, että Kampi sai vain n. 45 edustajaa, kun Lakas sai yli 90 (tarkka paikkamäärä vaihtelee, koska monet valitsevat puolensa vasta vaalien jälkeen).

Filippiinien edustajainhuoneen erikoisuutena on, että 20 % edustajista valitaan puoluelistoilta. Lain mukaan nämä paikat on tarkoitettu eri marginaalisia väestöryhmiä edustaville ruohonjuuritason puolueille ja suuren rahan valtapuolueilta osallistuminen puoluelistavaaleihin on kielletty. Ehkä siksi vasemmistopuolueet ovat menestyneet listavaaleissa. Tosin äänimäärästä riippumatta yksi puolue voi saada korkeintaan kolme kansanedustajaa.

Tällä kertaa vasemmistolaisten puoluelistojen paikkamäärät laskivat odotusten vastaisesti. Uskonnolliset ryhmät osallistuivat entistä voimakkaammin vaaleihin ja suurimman äänimäärän 93 puolueen joukosta saikin karismaattisen katolisen El Shaddai -liikkeen Buhay-puolue (7,4 %). Toisaalta hallituksen ja valtapuolueiden taustavoimat osallistuivat listavaaleihin aiempaan verrattuna aivan uudella tasolla. Ne perustivat puoluelistoja, vaikka ko. tahot eivät listavaaleihin saisi osallistuakaan.

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon kannalta suurin voitto vaaleissa oli, että edustajainhuoneen pienentyneellä oppositiolla ei ole edellytyksiä saada häntä valtakunnanoikeuteen vuoden 2004 ilmeisestä vaalivilpistä tai korruptiotapauksista. Tänä vuonna on keskusteltu Kiinan valtiollisen ZTE-yhtiön kanssa laajakaistaverkoston rakennussopimukseen liittyvistä lahjuksista. Samoin teemana on ollut presidentinpalatsista kansanedustajille annetut rahalahjat, joilla yhteistyöhalua varmistetaan. Muutama edustaja on myöntänyt rahatarjoukset.

Opposition yhtenä pyrkimyksenä on saada presidentti Arroyo erotettua valtakunnanoikeuden päätöksellä. Filippiineillä voidaan ottaa vain kerran vuodessa kongressissa ajettavaksi esitys presidentin asettamisesta valtakunnanoikeuteen. Parhaiten vakavasti otettavien syytteiden toteutumista voi estää siten, että presidentin tukijat nostavat itse vaatimuksen presidentin saamisesta valtakunnanoikeuteen. Nyt kun presidentin asema on vahva, vietiin kongressiin niin huonosti perusteltu syytelauselma, että presidentin ei tarvitse ainakaan vuoteen odottaa kutsua valtakunnanoikeuteen.

Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2006

  • Kirjoittaja Kirjoittanut admin
  • Julkaisupäivämäärä 2.5.2006

Mabuhay 1/2006

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 2.5.2006

Rauhanneuvottelut muslimien kanssa käynnissä

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon (GMA) kohtaama poliittinen kriisi on vaikuttanut myös rauhanneuvotteluihin muslimiryhmittymä MILF:in kanssa. Neuvottelujen oli määrä alkaa maaliskuun alussa Malesiassa, mutta poikkeustilan takia aloitusta lykättiin.

Rauhanneuvottelut uhkasivat romuttua kokonaan, kun niitä ajanut kapinallispäällikkö Ebrahim Murad uhattiin kammeta paikaltaan. MILF.in sisäinen juoni kuitenkin paljastui ennen kuin mitään ehti tapahtua.

Maaliskuun lopulla Kuala Lumpurissa käydyissä rauhanneuvotteluissa ei päästy eteenpäin, kun kiperimmät kysymykset maa-alueiden omistuksesta ja itsehallinnosta jäivät ratkaisematta.

Hallitus odottaa silti yhä, että rauha MILF:in kanssa saadaan solmittua vielä tänä vuonna. Suuremman kapinallisryhmittymän eli MNLF:n kanssa rauha saatiin aikaan jo vuonna 1996. Näissä neuvotteluissa MILF ja Abu Sayyaf eivät olleet mukana.

Itsenäisen muslimialueen luomiseen tähtäävää sotaa on käyty Etelä-Filippiineillä jo 1970-luvun alusta lähtien. Taistelussa on kuollut yhteensä 120 000 ihmistä. Hallitus ja MILF sopivat alustavasta tulitauosta jo kolme vuotta sitten, mutta yhteenotot armeijan ja sissien välillä ovat jatkuneet siitä huolimatta. Salamat Hashimin 1980-luvun alussa perustama MILF on alkanut käydä suuremman MNLF:n kanssa neuvotteluja yhdistymisestä, mutta toistaiseksi näissä ei ole päästy konkreettiseen tulokseen. Hallituksen taholta mahdollista yhdistymistä on pidetty tervetulleena liikkeenä. GMA on kutsunut sekä MNLF:ää että MILF:iä mukaan terrorismin vastaiseen taisteluun. Hallitus ja armeija saavuttivat erävoiton huhtikuun lopussa, kun MILF:in johtaviin komentajiin kuuluva Daud M. Sarif ja hänen viisikymmentä taistelijaansa antautuivat kuukauden neuvottelujen jälkeen huhtikuun lopussa. MILF:in johtajan Al-Hajj Murad Ebrahimin mukaan hallitus voisi tukea rauhantekoa parhaiten vapauttamalla MNLF:n aikaisemman johtajan ja autonomisen muslimi-alueen kuvernöörin Nur Misuarin arestista.

Tilannetta pahentaa etelän muslimialueiden puutteellinen infrastruktuuri, vaikka useita hankkeita onkin pistetty alulle. Senaatti hyväksyi maaliskuussa autonomiselle muslimialueelle 8,3 miljardin peson budjetin, mikä on 20 prosenttia alempi summa kuin alun perin ehdotettu budjetti. Se on kuitenkin korkeampi kuin edellisen vuoden 7,2 miljardin peson budjetti.

Varoja tarvitaan muun muassa koulujen, teiden, sairaaloiden ja siltojen rakentamiseen. Suurin osa budjetista menee kuitenkin hallinnon henkilöstökuluihin.

Vankilaoloissa parantamisen varaa

Filippiinien vankilaolot ovat saaneet kritiikkiä osakseen Yhdysvalloista käsin. Yhdysvaltojen oikeusministeriön ihmisoikeusraportin mukaan selleissä on niin ahdasta, että vangit joutuvat nukkumaan jopa seisaaltaan ja selviämään ruokavaroilla, joihin on käytettävissä alle dollari päivässä.

Raportin mukaan vankiloissa on lähes nelinkertainen määrä vankeja niiden alkuperäiseen kapasiteettiin nähden. Ongelmat ovat pahimmat maaseudulla ja tilannetta pahentaa oikeuskäsittelyn hitaus. Joissakin vankiloissa vankien perheiden on annettu muuttaa vankilan tiloihin huolehtimaan omaisten ruokkimisesta. Myös vartijoiden korruptio rehottaa, rahalla saa lähes kaikkea.

Naisvankien kohdalla seksuaaliset väärinkäytökset ovat yleisiä, mutta uhrit ovat raporttien mukaan liian peloissaan tehdäkseen valituksia. Hallinnon piiristä esitetyt moitteet on torjuttu väärin tietoihin perustuvina.

Arroyo pysäytti kuolemantuomiot

Presidentti Arroyo teki pääsiäisenä uuden aloitteen, jonka mukaan noin 1200 kuolemaantuomitun vangin tuomio muutettaisiin elinkautiseksi. Taustalla on katolisen kirkon painostus, sillä sen mukaan kuolemanrangaistuksista tulisi luopua.

Presidentin neuvonantaja kiisti kuitenkin, että päätös olisi tehty kirkon painostuksen takia. Hänen mukaansa Arroyo on myös valmis kohtaamaan kuolemanrangaistuksen puoltajilta tulevan kritiikin. Päätös tehtiin lehdistösihteeri Ignacio Bunuyen mukaan täysin kristillisten arvojen pohjalta.

Kuolemanrangaistukset otettiin käyttöön presidentti Fidel Ramosin kaudella osana hänen rikollisuuden torjuntaohjelmaansa, mutta ensimmäiset tuomiot pantiin täytäntöön vuonna 1999 presidentti Joseph Estradan kaudella. Seitsemän rikollista ehdittiinkin teloittaa, ennen kuin Estrada keskeytti ne kirkon ja ihmisoikeusjärjestöjen painostuksesta. Arroyo kertoi virkakautensa alussa, ettei epäröisi turvautua teloituksiin, mutta on tämän jälkeen pehmentänyt kantaansa. Teloitusta odottaa tällä hetkellä lähes 1300 ihmistä.

Kongressin enemmistöjohtajiin kuuluva Eduardo Gullas on sanonut, että kongressi päättää piakkoin, luovutaanko kuolemanrangaistuksesta lopullisesti. Hänen mukaansa presidentillä on kuitenkin asiassa viimeinen sana, vaikka kuolemanrangaistuksesta luopumiseen tarvitaan myös kongressin päätös.

Kauppataseen vaje suureni viime vuonna

Tilastolaitoksen mukaan Filippiinien kauppataseen vaje kasvoi viime vuonna edellistä vuotta suuremmaksi. Vaje ylsi 6,16 miljardiin dollariin, kun se alun perin arvioitiin 3,9 miljardiksi dollariksi. Viennin arvo oli 41,3 miljardia dollaria ja tuonnin arvo 47,4 miljardia dollaria.

Maan aikoinaan varsin massiivinen ulkomainen velka oli viime vuoden lopussa keskuspankin mukaan 54,2 miljardia dollaria, mikä on noin puolet Filippiinien bruttokansantuotteesta. Edellisestä vuodesta velkataakka keventyi reilun prosentin.

Ulkomaiset avunantajat uudistivat huhtikuussa pitämässään kokouksessa vaatimuksen, jonka mukaan Filippiinien pitäisi tarttua kovemmalla kädellä korruptioon ja suunnata entistä enemmän varoja sosiaalisiin uudistuksiin sekä infrastruktuurin parantamiseen. Kun muut Kaakkois-Aasian maat käyttävät infrastruktuuriprojekteihin noin viisi prosenttia bruttokansantuotteesta, on Filippiineillä osuus vain kaksi prosenttia.

Kansalaisjärjestöt ovat pyrkineet osoittamaan, ettei Aasian maiden Asean-yhteistyökään ole tuonut Filippiineille kaikkia toivottuja etuja. Globalisaatio on johtanut maan sisäisten erojen polarisoitumiseen, koska se on heikentänyt maaseutuväestön asemaa. Filippiinien tehtävänä on monesti edelleen luovuttaa halpaa työvoimaa naapurimaihin. Epätasapainoon on kiinnittänyt huomionsa myös Aasian kehityspankki.

Esimerkiksi Unicef on kiinnittänyt huomiota siihen, että lasten aliravitsemus ei ole juuri vähentynyt Filippiineillä viidessätoista vuodessa. Hallituksen kampanjoinnista huolimatta myöskään lapsityövoiman käytöstä ei ole päästy eroon.

Hallitus on yrittänyt kohottaa kansansuosiotaan ilmoittamalla, että se huolehtii siitä, että polttoaineiden hinnat pysyvät alhaisina viimeaikaisista raakaöljyn maailmamarkkinahinnan korotuksista huolimatta. Toimenpiteisiin kuuluu muun muassa öljyn tuontitariffien alentaminen parilla prosentilla. Kallistunut öljy uhkaa vakavasti Filippiinien viime vuosina virkistynyttä taloutta.

Peso vahvistunut poikkeustilan jälkeen

Presidentti Arroyon maahan määräämä poikkeustila näkyi välittömästi osakekurssien notkahduksena ja peson heikkenemisenä. Tilanne kuitenkin korjaantui poikkeustilan kumoamisen jälkeen ja peso kipusi 51,22 pesoon dollaria kohden, mikä oli korkein arvo kolmeen ja puoleen vuoteen.

Tähän vaikutti myös ulkomaisten sijoitusten virran kääntyminen tammikuun negatiivisesta helmikuussa 515,3 miljoonaa dollaria positiiviseksi.

Uusi antiterrorismilaki

Kongressin alahuone on hyväksynyt uuden antiterrorismilain. Tämä mahdollistaa terrorismista epäiltyjen pidättämisen ilman oikeuden päätöstä ja terrorismista tuomitut voidaan pistää kärsimään elinkautista. Pidätysaika on rajattu kolmeen päivään. Laki on tähdätty erityisesti eri pommi-iskuista epäiltyjä muslimeja vastaan. Esimerkiksi Yhdysvallat on määritellyt Abu Sayyaf -ryhmän terroristiseksi organisaatioksi.

Opposition hallitsemassa senaatissa on kuitenkin epäilty, että sitä käytettäisiin Arroyon vastaisen opposition vaimentamiseen. Lain määritelmä terrorismista on melko laaja, sillä terrorismiksi voidaan lukea erilainen väkivalta tai sillä uhkaaminen taikka yleisen hajaannuksen ja sekaannuksen nostattaminen.

Amerikkalaisviranomaiset ovat kritisoineet Filippiinejä terrorismiepäilyjen lisäksi myös siitä, että paikallisessa järjestäytyneessä uhkapelissä tapahtuu rahanpesua ja myös huumekauppa on laajalle levinnyttä.

Myös kidnappausten lisääntyminen on yksi GMA:n hallinnon huolenaiheista. Viime vuonna poliisille ja viranomaisille raportoitiin yhteensä 44 kidnappausta, missä on 50 prosentin nousu edellisvuodesta. Näistä noin kymmenes kohdistuu ulkomaalaisiin. Suurin osa kidnappauksista jää kuitenkin raportoimatta poliisille. Rikolliset suosivat edelleen varakkaiden filippiinienkiinalaisten kidnappauksia.

Presidentin asema epävakaa

Presidentti Arroyon julistama poikkeustila on näkynyt hänen kannatuksessaan, sillä mielipidetiedusteluissa enemmistö on kannattanut GMA:n syöksemistä asemastaan jopa armeijan tukemalla kumouksella. Social Weather Stationsin maaliskuun alussa tekemässä kyselyssä 36 prosenttia oli kumouksen puolesta, kun 33 prosenttia oli sitä vastaan.

GMA:n suosio sai uuden kolhun huhtikuun alussa, kun poliisi käytti vesitykkejä sekä patukoita hajottaakseen mielenosoituksen. Protestoijat yrittivät ylittää presidentinpalatsiin vievän Chino Roces- eli aikaisemman Mendiola-sillan. Mukana oli aikaisempi varapresidentti Teofisto Guingona, joka ei kuitenkaan seurannut mielenosoittajia sillalle asti.

Kipinä protesteihin tuli Thaimaasta, missä mielenosoitukset johtivat epäsuositun pääministeri Thaksinin väistymiseen. GMA:lla ei ole koskaan ollut köyhimmän kansanosan tukea samalla tavoin kuin aikaisemmalla presidentillä Joseph Estradalla, joka kammettiin kumouksella virastaan vuonna 2001.

GMA:n suosiota älymystön piirissä ovat nakertaneet hänen omaksumansa kovat otteet tiedotusvälineitä kohtaan, joihin kuului joukkojen sijoittaminen Daily Tribune-lehden toimitukseen sekä televisio- ja radioasemille.

Vasemman laidan Bayan Muna -puolueen puheenjohtaja Satur Ocampo ja viisi muuta kansanedustajaa on ollut epäiltynä kaappauksen suunnittelusta yhdessä kommunistisen puolueen ja oikeistolaisten kapinallisupseerien kanssa. Vangittu kansanedustaja Crispin Beltran on sairaalahoidossa ja viisi muuta kansanedustajaa on helmikuun lopusta lähtien oleillut kongressirakennuksessa, koska muutoin heidätkin vangittaisiin. Toistaiseksi ei ole osoitettu näyttöä kansanedustajien osallisuudesta. Kommunistisen puolueen maanpaossa oleva johtaja Jose Maria Sison on kieltänyt, että puolue olisi ollut osallinen viime helmikuun oletetun kaappauksen suunnitteluun. Samaan aikaan hän kuitenkin vannoi, että vasemmistoarmeija NPA kiihdyttää iskujaan hallintoa vastaan. NPA:lla on yhä aseissa kahdeksantuhatta miestä, vaikka sen rivit ovat harventuneet 1980-luvusta.

Vapun mielenosoitukset sujuivat kuitenkin Manilassa rauhallisesti, vaikka kulkueet keräsivät tuhansia ihmisiä kaupungin keskustaan.

Arroyon “kansalaisaloite” perustuslain muuttamiseksi

Presidentti Arroyo on pyrkinyt monin keinoin käynnistämään perustuslain muutosprosessin, jossa siirryttäisiin kaksikamarisesta edustuslaitoksesta yksikamariseen parlamenttiin ja pääministerivetoiseen hallitukseen. Samaan aikaan enemmistö kansasta on presidentinvaltaisesta hallitusmuodosta luopumista vastaan. Perustuslain muutoksen vastustajiin ovat liittyneet kansalaisjärjestöjen lisäksi myös aikaisempi presidentti Corazon Aquino sekä senaatin puhemies Frank Drilon. Presidentin hallinnon muutoksesta käytävä keskustelu on toivotettu “tervetulleeksi”.

Kongressissa perustuslain muutos ei ole vielä saanut taakseen tarvittavaa enemmistöä ja sitä ei ole näköpiirissäkään. Siksi presidentinkansliasta käsin on käynnistetty perustuslaissa mainittu toinen reitti perustuslain muuttamiseksi eli allekirjoitusten kerääminen kansalaisaloitteeseen. Sisäministeriön toimesta virkamiehiä on mobilisoitu nimenkeruuseen alueillaan. Monet oikeusoppineet ovat kuitenkin tuominneet nimenkeruun perustuslain vastaiseksi, sillä hallituksen virkakoneisto ei voi olla kansalaisaloitteen alullepanija.

Poliittiset murhat uhkaavasti lisääntyneet

Amnesty International on kiinnittänyt huomiota siihen, että laitavasemmiston Bayan Muna -puolueen ja sitä lähellä olevien järjestöjen toimitsijoiden ja aktivistien murhat ovat huomattavasti lisääntyneet. Hallituksen asevoimien epäillään olevan monien laittomien teloitusten takana ja ainakaan se ei ole tehnyt mitään aseistettujen oikeistolaisten kuolemanpartioiden toiminnan estämiseksi. Asevoimissa on leimattu laillisesti toimivien kansallisdemokraattisten järjestöjen siviiliaktiivit NPA:n sissitaistelijoiksi, mitä Amnesty pitää tuomittavana.

Bayan Muna -puolue toteaa, että sen 32 kannattajaa tapettiin pelkästään viime vuonna ja hallitus ei ole “onnistunut” selvittämään yhtäkään niistä.

Tuoreet tiedot kertovat, että myös kaksi demokraattisen vasemmiston Akbayan-puoluetta lähellä olevien talonpoikaisjärjestöjen johtajaa murhattiin Negrosin ja Mindanaon saarilla huhtikuussa. Molemmat heistä organisoivat talonpoikia toimintaan maareformilain toteuttamiseksi. Näiden alueiden suurmaanomistajat ovat kiivaasti vastustaneet maidensa jakamista.

Tiedotteen toimittaja: Sami Noponen

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 28.2.2006

Uutistiedote 28.2.2006

Presidentti Arroyo julisti kansallisen hätätilan

28.2.2006 / Pekka Borg

Onko Filippiinit taas liikkumassa kohti diktatuuria? Presidentti Gloria Macapagal Arroyo (GMA) julisti 24.2. maahan kansallisen hätätilan vallankaappauksen torjumiseksi. Julistuksen mukaan osa poliittista oppositiota on liittoutunut kommunistien ja toisaalta äärioikeistolaisten upseerien kanssa hallitusvallan kumoamiseksi. Vai onko, kuten väitetään Malaya-lehden pääkirjoituksessa (25.2.2006): “jos täällä on salaliitto, niin se on Arroyon salajuoni pitääkseen itsensä laittomasti vallassa”?

Tasan 20 vuotta sitten sadattuhannet EDSA-valtatielle kerääntyneet kansalaiset ja kapinaan liittyneet sotilaat pakottivat rauhanomaisesti diktaattori Marcosin luopumaan vallasta. EDSA-kumouksen vuosipäivät ovat aina ajankohta, jolloin EDSAlla ja presidentinlinnan lähistöllä kokoontuu poliittisiin muistotilaisuuksiin ja mielenosoituksiin kymmeniä tuhansia ihmisiä, joita hallituksen pelkojen mukaan voidaan helposti ohjata presidentinlinnaa piirittämään. Siten kaappausyrityksen ajankohta oli ymmärrettävä.

Hallitus sanoo hätätilan julistamalla ehkäisseensä vallankaappauksen, jonka valmistelusta epäiltynä on etenkin Young Officers Union -liikkeen (YOU sekä YOUng) upseereita. YOU oli järjestämässä kapinaa presidentti Cory Aquinoa vastaan jo vuonna 1989. Viikonlopun aikana pidätettiin joitakin epäiltyjä upseereita, kuten evp. kenraalimajuri Ramon Montaño sekä prikaatinkenraali Danilo Lim, joka sitten asetettiin kotiarestiin. Presidentin avustaja väittää Limin myös saaneen rahoitusta entiseltä presidentti Estradalta. Lisäksi mm. merijalkaväen komentaja kenraalimajuri Renato Miranda vapautettiin tehtävistään, jolloin pieni joukko merijalkaväen joukkoja päällikkönsä eversti Ariel Querubinin johdolla linnoittautui protestiksi joksikin aikaa merijalkaväen päämajaan.

Kansanedustajienkaan koskemattomuutta ei ole turvattu, sillä kaksi laitavasemman kansanedustajaa, Joel Virador ja Crispin Beltran (Bayan Muna) on pidätetty. Beltranin osalta käyttettiin perusteena Marcosin aikaista oikeuden pidätysmääräystä vuodelta 1985. Neljä muutakin kansanedustajaa on pidätettävien listalla. Samoin demokraattisen vasemmiston Akbayan-puolueen presidentti Ronaldo Llamas, professori Randy David ja 20 muuta mielenosoittajaa pidätettiin kuulemista varten Quezon Cityssä, vaikka heillä ei varmasti ole mitään tekemistä kaappausyritysten kanssa.

Poliisi on nostanut syytteen kapinan ja vallankaappauksen yrityksestä ainakin 51 henkilölle, joiden joukossa on aiemmista kumousyrityksistä tuttu evp. eversti Gringo Honasan, useita alemman tason upseereita ja kuusi Bayan Munan ja sen sisarjärjestöjen kansanedustajaa. Julkisuuteen ei ole vielä esitetty mitään näyttöä kansanedustajien osallisuudesta. Samoin Hollannissa pakolaisena elävä kommunistisen puolueen johtaja Jose Maria Sison sai syytteen.

Myös lehdistönvapaus on uhattuna. Presidentinkanslia varoitti tiedotusvälineitä julkistamasta aineistoa, joka voisi kannustaa kapinointia hallitusta vastaan. Poliisi tunkeutui oppositiota lähellä olevan Daily Tribune -lehden toimitukseen ja aikoo pysyä valvomassa, että lehti noudattaa tätä linjausta. Oikeusministeriö harkitsee syytteen nostamista lehteä vastaan käyttäen perusteena lehden viimeisen kahden vuoden aikana julkaisemia artikkeleita. Filippiinien kansallinen journalistiliitto on tuominnut hallituksen puuttumisen lehden toimintaan ja kehottaa pitämään sananvapautta yllä.

Hätätilajulistuksen laillisuus asetettu kyseenalaiseksi

Hallitus peruutti kaikki EDSA-vallankumouksen muistotilaisuudet, vaikka EDSA on keskeisin filippiiniläisen demokratian symboli. Manilassa on kuitenkin järjestetty lukuisia mielenosoituksia joissa on vaadittu, että demokraattisia perusoikeuksia ja kokoontumisvapautta on kunnioitettava. Yksi mielenosoitusten näkyviä hahmoja on entinen presidentti Aquino, joka on jo kesästä lähtien vaatinut GMA:ta eroamaan.

Jopa Arroyon vankimpiin tukijoihin kuulunut entinen presidentti Fidel Ramos pitää hätätilan julistamista tilanteeseen nähden huomattavasti liioiteltuna. Valtakunnallinen hätätila ja poliittisten vastustajien pidätykset muistuttavat hänen mielestään Marcosin sotatilan julistusta. Hän toteaa Arroyon taktiikan muistuttavan Marcosin taktiikkaa, jossa hallinnon arvostelijoita hiljennettiin vangitsemisin. Tarvittaessa paikallinen poikkeustila Manilassa olisi Ramosin mielestä joka tapauksessa riittänyt.

Lakimiesjärjestöt (esim. Integrated Bar of the Philippines) tuomitsevat kansallisen hätätilan julistamisen perustuslain vastaisena. Samoin vaikutusvaltainen yrityselämän järjestö Makati Business Club vaati hätätilan peruuttamista heti sekä asevoimia pysymään roolissaan perustuslain turvaajana.

Taustaa

Presidentin valta on horjunut koko viime vuoden. Kansa kaduilla ns. EDSA 2-vallankumouksessa nosti silloisen varapresidentti Arroyon valtaan vuonna 2001, koska oli lopullisesti kyllästynyt presidentti Estradan hallitsemiskyvyttömyyteen ja laajaan korruptioon. He odottivat Arroyolta toisenlaista, puhdasta politiikkaa, mutta ihmisiä on järkyttänyt, että hänen miehensä ja kansanedustajapoikansa ovat syyllistyneet samanlaiseen rahankeruuseen laittomasta jueteng-pelistä kuin mihin Estrada kaatui. Kaikkein pahiten luottamusta häneen horjutti kuitenkin ilmeinen vaalivilppi viime presidentinvaaleissa. Tyytymättömiä hänen hallintoonsa eivät enää ole vain köyhät, vaan myös suuri osa talouselämää ja hänen entisiä läheisiä liittolaisiaan. Social Weather Stationin gallupissa marras-joulukuulta vain 24 % oli tyytyväisiä GMA:n toimintaan presidenttinä ja 54 % oli tyytymättömiä. GMA on gallupin 20-vuotisen historian aikana ensimmäinen presidentti, jonka kannatusluvut ovat menneet negatiivisen puolelle.

Kesällä 2005 GMA:n vallassa pysyminen oli tiukalla, kun kongressissa keskusteltiin hänen asettamisestaan valtakunnanoikeuden eteen vaalivilpeistä. Samalla 8 ministeriä ja kaksi korkeata virkamiestä (ns. Hyatt10) erosi hallituksesta ja vaati presidentin eroa. Syntyi laajoja kansanliikehdintöjä kaduille samoin vaatimaan presidentin eroa, koska GMA oli estämässä kongressissa syytteiden laillista käsittelyä valtakunnanoikeudessa.

Mitä ilmeisimmin kansanliike olisi jälleen saanut presidentin syrjäytettyä “EDSAlla”, jos vain olisi ollut tarjolla keskiluokkaa ja liike-elämää tyydyttävä vaihtoehto. Jos on olemassa lailliset perusteet presidentin syrjäyttämiselle, tilalle tulee varapresidentti. Varapresidentti Noli de Castro oli suosittu TV:n uutisankkuri, mutta keskiluokan yleisen näkemyksen mukaan hänen kykynsä toimia valtionpäämiehenä voivat olla heikommat kuin GMA:lla tai Estradalla.

Presidentti Marcos nosti sotatilahallintonsa aikaan upseerit keskeiseen asemaan yhteiskunnassa ja siitä lähtien he ovat olleet kiinteästi vaikuttamassa Filippiinien poliittiseen kehitykseen. Sekä Aquinon että Arroyon valtaantuloissa oli kansalaisaktiivisuuden lisäksi tärkeää puolustusvoimien ylimpien johtajien siirtyminen uusien vallanpitäjien puolelle. Lisäksi viimeisen 20 vuoden aikana Filippiineillä on ollut kymmenkunta alempien upseerien kaappausyritystä, mutta niistä on puuttunut yhteys siviiliyhteiskuntaan. Vielä useammin kaappauksista huhutaan julkisuudessa. Kesän 2005 kriiseistä lähtien lehdistössä on oikeastaan jatkuvasti puhuttu suunnitteilla olevista kaappauksista.

Nuoremman upseeriston järjestöillä on omia poliittisia ohjelmia. Niissä vaaditaan asevoimien reformointia ja puhdashenkisyyttä. Viime aikoina on ollut useita tapauksia, joissa kenraalit ovat syytteessä korruptiosta tai rahojen kavaltamisesta henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Tämä herättää huomattavaa tyytymättömyyttä alemmassa upseeristossa, joka kokee olevansa puutteellisesti varustettuna taistelukentillä kommunistien talonpoikaississejä tai muslimien vapautusliikkeitä vastaan. Osa nuorista upseereista myös kokee, että rehottavan eriarvoisuuden yhteiskunnassa he taistelevat väärää vihollista vastaan.

Edellinen vallankaappausyritys tapahtui vuonna 2003 nuorten ns. Magdalo-ryhmän upseerien toimesta. Viimeisen kahden kuukauden aikana viisi näistä upseereista pakeni vankilasta tai ilmeisesti heidät päästettiin pakenemaan. Kommunistien NPA-armeija lupasi omilla alueillaan suojaa kaikille korruptoitunutta hallitusta ja armeijan johtoa vastaan taisteleville upseereille ja jonkin asteen tapaamisia olikin. Maanalaisen kommunistisen puolueen johto sanoi olevansa valmis taktiseen liittolaisuuteen Arroyon hallinnon kumoamiseksi. Silti melko pieni joukko oikeistolaisista kapinallisupseereista on valmiita yhteistyöhön NPA:n kanssa.

NPA kiihdytti Edsa-kumouksen vuosipäivän edellä maaseudulla hyökkäyksiään asevoimia vastaan. Kapinallisupseereilla oli tavoitteena organisoida joitakin satoja sotilaita mukaan Manilan mielenosoituksiin otollisen tilanteen luomiseksi. Nämä eri voimat toimivat kuitenkin enemmän kukin omillaan kuin koordinoidusti. Kapinallissotilaat ja NPA-sissit tuskin ovat rinta rinnan presidentinpalatsia valtaamassa. Missään tapauksessa ei ollut olemassa sen luokan valtakunnantasoista uhkaa, että kansallinen hätätila olisi ollut tarpeen.

Toisiko uusi EDSA-kansannousu muutoksen?

Marcosin diktatuurin kaataminen oli askel kohti demokratiaa, vaikka seuraavina hallituskausinakin ihmisoikeusloukkaukset olivat yleisiä. Sadattuhannet ihmiset olivat vuonna 1986 viisi päivää kadulla, mutta palasivat sen jälkeen kotiin. Pian valta kuitenkin siirtyi perinteiselle taloudellis-poliittiselle eliitille, ja kansalaisliikkeiden edustajat savustettiin pois hallituksesta. Samoin kävi GMA:n hallituksessa, jossa alun perin oli lukuisia kansalaisliikkeiden edustajia, jotka organisoivat toimintaa Estradan hallituksen kaatamiseksi. Köyhemmän kansanosan asema ei viime vuosikymmeninä kovin paljoa muuttunut.

Siten nytkin on riskinä, että Arroyon syrjäyttäminen johtaisi vain hallitsevien nimien vaihtumiseen ilman, että sosiaalisissa olosuhteissa mikään oleellinen muuttuisi. Silti diktatuurin estäminen ja perusoikeuksien kuten sanan- ja kokoontumisvapauden puolustaminen on välttämätöntä. Monet filippiiniläiset kansalaisliikkeet ovatkin päättäneet jopa konfliktien uhalla osoittaa rauhanomaisesti mieltään demokraattisen liikkumatilan ylläpitämiseksi.

28.2.2006 / Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 2/2005

Mabuhay 2/2005

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 30.11.2005

Filippiinien velka laskussa

Filippiinien kansantalouden taakkana on ollut Marcosin ajoista lähtien ulkomainen velka, jonka lyhentäminen on vienyt sosiaalisiin uudistuksiin ja infrastruktuuriin tarvittavia varoja. Viime aikoina on tapahtunut lievää edistystä, kun julkinen talous on osoittanut pieniä tasapainottumisen merkkejä.

Filippiinien keskuspankin mukaan maan ulkoinen velka nousi kesäkuun lopussa 56 miljardiin dollariin. Vuoden takaisesta velan määrä oli laskenut alle prosentin.

Vuosineljänneksellä ulkomaisten uusien velkasitoumusten määrä kohosi miljardiin dollariin. Lähes seitsemänkymmentä prosenttia velasta on julkisen sektorin ottamaa velkaa. 52 prosenttia lainasta oli dollarimääräistä ja 28 jenimääräistä.

Filippiinien talous kärsii edelleen ulkomaisten investointien vähyydestä verrattuna muihin lähialueen maihin. Suomessa päämajaansa pitävä Pohjoismainen investointipankki on ilmoittanut, että se haluaa kasvattaa Filippiinien osuutta rahoituskohteiden joukossa. Suurin osuus pankin rahoituksesta on suuntautunut alueen jättitalouteen eli Kiinaan. Filippiinien osuus Kaakkois-Aasian lainasalkusta on ollut samaa luokkaa kuin Indonesialla.

Filippiinien taloudelle on edelleen suuri merkitys 6 – 7 miljoonan ulkomailla asuvan filippiiniläisen lähettämillä avustuksilla, joiden vuosittainen yhteissumma nousee yli kahdeksaan miljardiin dollariin. Aasian kehityspankin tuoreessa tutkimuksessa indonesialaisten ja malesialaisten rahalähetykset jäivät tästä selvästi alle puoleen. Koko maailmassa Filippiinit on tässä suhteessa kolmantena heti väkimäärältään selvästi suurempien Intian ja Kiinan jälkeen.

Kansainvälinen valuuttarahasto on arvioinut Filippiinien talouskasvun yltävän tänä vuonna 4,7 prosenttiin, mutta nousevan korkeammaksi, mikäli hallitus onnistuu uudistuksissaan. Inflaation arvioidaan nousevan yli kahdeksaan prosenttiin. Valuuttarahaston mukaan paras tapa kutistaa budjettivajetta on arvonlisäverouudistuksen käyttöönotto. Kasvua hidastaa puolestaan elintarvikkeiden ja polttoaineiden kallistuminen.

Hallituksen optimistinen arvio tämän vuoden talouskasvuksi on alarajaltaan 5,3 prosenttia. Alkuvuoden heikko maataloustuotanto on yksi syy ennusteiden muuttumisen pessimistisemmiksi vuoden kuluessa.

Arvonlisävero astuu voimaan

Hallituksen vitsauksena ovat edelleen alijäämäiset budjetit, joskin verojen keräämisessä on tapahtunut viime aikoina edistymistä. Veronkierto on silti edelleen Pohjoismaihin verrattuna yleistä, varsinkin varakkaan väestönosan keskuudessa. Verokarhun kannalta tilannetta pitäisi parantaa uuden arvonlisäveron, joka tuli voimaan marraskuun alussa. Kymmenen prosentin vero käsittää muun muassa polttoaineen sekä lentoliikenteen.

Kansalaisryhmät ovat kritisoineet veroa sen perusteella, että vero heikentää köyhän väestönosan asemaa entisestään. Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon (GMA) vastaus on ollut ehdotus minimipalkan säätämisestä. Tilastojen mukaan keskimääräiset palkat ovat viime aikoina olleet selvässä nousussa.

Hallituksen tavoitteena on julkisen talouden 3,4 prosentin vaje suhteessa bruttokansantuotteeseen tänä vuonna. Viime vuonna vajetta oli 3,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sinänsä tämä ei ole erityisen heikko luku, sillä esimerkiksi Saksan vaje on samaa luokkaa. Käytännössä Filippiinien vaje on kuitenkin suurempi, johtuen tilastoinnin heikkouksista.

Ongelma on myös korkeissa lukemissa laukkaava inflaatio, joka on liikkunut lähellä kymmentä prosenttia. Keskuspankki arvioi inflaation olevan tänä vuonna 7,9 prosentissa, mutta hidastuvan ensi vuonna 7,5 prosenttiin. Öljyn hinnan halpeneminen ja ruoan hinnanlasku on auttanut tilannetta syksyllä hieman.

Teresita Sy-Cosun Fortunessa

Vaikutusvaltainen amerikkalainen Fortune-lehti on valinnut maailman 50 vaikutusvaltaisinta naisjohtajaa. Heidän joukossaan on tavarataloketju SM:ää pyörittävän SM Investmentsin varajohtaja Teresita Sy-Coson. Hänen imperiumiinsa kuuluu 21 tavarataloa eri puolilla maata. Ensi vuonna Manilassa avattava Mall of Asia on kooltaan Aasian suurin. Listalle ei mahtunut tällä kertaa yhtään suomalaista naisjohtajaa. Sy-Cosonin sijoitus listalla oli 46. Suomessa Fortune-lehti on tullut esille Nokia-johtajien haastattelujen yhteydessä.

Vasemmiston rauhanneuvottelut jumissa

Hallitus poisti lokakuussa vasemmiston rauhanneuvottelijoilta koskemattomuussuojan, sen jälkeen kun vasemmiston kattojärjestön NDF oli kieltäytynyt aloittamasta uudestaan rauhanneuvotteluja. Tämä merkitsee sitä, että lähes sata neuvottelijaa voidaan tarvittaessa pidättää ja heitä voidaan syyttää hyökkäyksistä viranomaisia vastaan. Ensimmäisen kerran NDF kieltäytyi neuvotteluista elokuussa, kun presidentti Gloria Macapagal-Arroyon hallinto näytti ajautuvan kriisiin. Kapinalliset ilmoittivat, että neuvottelut aloitetaan vasta seuraavan hallinnon kanssa. Pääneuvottelija Luis Jalandonin mukaan vasemmisto odottaa edelleen, että hallitus poistaisi NDF:n terroristijärjestöiksi luokiteltavien listalta. Rauhanneuvottelut ovat olleet käytännössä jumissa jo viime vuodesta lähtien.

Vasemmistoarmeija NPA on jatkanut edelleen hyökkäyksiään, minkä takia neuvotteluissa ei hallituksen mukaan voida antaa periksi. Viime kuukausien yhteenotoissa on kuollut sekä sissejä että sotilaita. Lokakuun lopussa armeija löysi kaksi säkkiä täynnä räjähteitä. Näiden uskotaan olleen tarkoitettuja GMA:n hallintoa vastaan. Mukana löydettyjen kirjeiden väitettiin johtavan opposition kansanedustaja Satur Ocampon luokse, joka torjui syytökset tekaistuina.

Maon opetuksista oppinsa ammentanut NPA on taistellut hallitusta vastaan lähes keskeytyksettä vuodesta 1969. Positiivista kehitystä edustaa kommunistiarmeija NPA:sta eronneen RPMM-siiven kanssa marraskuun alussa neuvoteltu rauhansopimus. RPMM koostuu noin viidestäsadasta aktiivisesta sissistä sekä noin kolmestatuhannesta kannattajasta. RPMM ja hallitus allekirjoittivat syyskuun lopulla puitesopimuksen, jonka pohjalta rauhanneuvotteluja on tarkoitus viedä eteenpäin.

Presidentti opposition pihdeissä ja päinvastoin

Senaattori Miriam Defensor Santiago on syyttänyt aikaisempaa presidenttiä Corazon Aquinoa sekä senaatin puheenjohtajaa Franklin Drilonia siitä, että nämä olisivat mukana suunnitelmassa syrjäyttää nykyinen presidentti. Drilon kiisti syytökset ja kaappauksen ajankohdaksi esitetty lokakuun puolivälikin kului ilman sen suurempia selkkauksia. Drilonin mukaan taustalla oli GMA:n kehittämä salajuoni, jolla yritettiin tahrata samalla kertaa sekä hänen että senaatin maine.

GMA:n kriitikkojen joukko on kuitenkin koko ajan kasvussa. Esimerkiksi häntä edeltänyt presidentti Fidel Ramos on vaatinut GMA:ta keskeyttämään kautensa maan edun takia. – Mitä korkeampi asema, sitä suurempi uhraus, Ramos sanoi. Hän on ajanut jo pitkään parlamenttivaltaiseen hallintotapaan siirtymistä.

Myös arvovaltainen elinkeinoelämän elin eli Makati Business Club on ilmaissut huolestumisensa siitä, että GMA on siirtymässä kohti itsevaltaista hallintotapaa, mistä todistavat viimeaikaiset protestien ja oppositiopolitiikan hiljentämiset. Poliisit ovat estäneet muun muassa viljelijöiden ja kalastajien sekä poliittisten aktivistien mielenosoitukset presidentinlinnan läheisyydessä. Corazon Aquino meni niin pitkälle, että pyysi julkisesti anteeksi sitä, että oli tukemassa GMA:n nousua presidentiksi. – Luulin, että Gloria olisi parempi vaihtoehto kuin Estrada, Aquino sanoi. Hän oli mukana rintamassa, jonka kansannousu kampesi Joseph Estradan valtaistuimelta muutama vuosi sitten.

Liikemiesten mukaan GMA:n linja johtaa kansalaisvapauksien ja avoimen talouden tukahduttamiseen. He ovat kritisoineet myös presidentin kyvyttömyyttä vähentää köyhyyttä ja karsia korruptiota. Presidentin puhemiehen Ignacio Bunuyen mukaan klubin kannanotto kuulostaa paikalleen juuttuneelta äänilevyltä. – He unohtavat, että jos on yksi ihminen, joka on kiinnostunut Filippiinien taloudesta, se on presidentti, Bunuye sanoi.

GMA:lla on myös tukijansa, jotka haluavat hänen olevan virassa vuoteen 2010 saakka. Tällöin vuoden 2007 vaalit jäisivät erikoissäädöksellä pitämättä. Presidentti on ollut sisäpoliittisen kriisin keskellä sitten viime kesäkuun, jolloin opposition edustajat alkoivat syyttää häntä vuoden 2004 vaalitulosten justeeraamisesta sekä siitä, että hänen perheensä olisi ottanut vastaan jueteng-voitelurahoja. Opposition syytös kaatui kuitenkin GMA:n tukijoiden avulla syyskuussa, minkä jälkeen GMA on keskittynyt poliittisten vastustajiensa jahtaamiseen.

USA:n armeijan sotilaita syytetään raiskauksesta

Kuutta Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta syytetään 22-vuotiaan filippiiniläisen raiskauksesta, joka olisi tapahtunut sotaharjoitusten yhteydessä lokakuun lopussa. Sotilaat olivat tapahtumahetkellä Subic Bayn tukikohdassa. Nainen oli karaokebaarissa, kun sotilaat kutsuivat hänet ulkopuolella sijaitsevaan pakettiautoon. Muutama tunti myöhemmin hänet jätettiin tienlaitaan tajuttomana.

Talon-sotaharjoitusten yhteydessä Filippiineillä oli yhteensä 4000–5000 amerikkalaissotilasta. Näiden oikeuksia Filippiineillä säätelee Visiting Forces Agreement (VFA), joka ei kuitenkaan tarjoa suojaa siviilioikeudellisissa asioissa. Yhdysvaltain suurlähetystöllä on kuitenkin oikeus ottaa suojiinsa oikeuskäsittelyä odottavat sotilaat. Tätä ovat muun muassa naisjärjestöt kritisoineet. Yhdysvaltain armeija on käynnistänyt asiassa omat tutkimuksensa. VFA neuvoteltiin sen jälkeen kun Yhdysvallat oli luopunut omista pysyvistä tukikohdistaan Filippiineillä vuonna 1992.

Lähi-idästä taloustukea muslimeille

Saudi-Arabia on tarjonnut 2,5 miljardin peson edestä apua Filippiinien autonomiselle muslimialueelle. Tätä pidetään yhtenä köyhimmistä alueista Filippiineillä. Samaan aikaan armeija on jatkanut muslimisissien jahtaamista maan eteläosissa. Marraskuun alussa Abu Sayyafin johtaja Radullan Sahiron pidätettiin Zamboangassa. Sahironin päästä oli luvattu viiden miljoonan peson palkkio. Myöhemmin paljastui kuitenkin, että armeija oli pidättänyt täysin väärän miehen. Abu Sayyafia on syytetty muun muassa helmikuussa 2004 tapahtuneesta Superferryn pommi-iskusta Manilanlahdella.

Armeija haluaa epätoivoisesti saada kiinni Sahironin, jota syytetään 21 turistin ja vierastyöläisen kidnappaamisesta Malesian rannikolta vuonna 2000. Mukana oli myös kaksi suomalaismatkailijaa. Sahiron on etsintäkuulutettu myös Yhdysvalloissa. Yhteenotot Abu Sayyafin kanssa ovat jatkuneet ja näissä on kuollut myös hallituksen sotilaita. Tuhansia ihmisiä on joutunut lähtemään kylistään veristen taisteluiden takia Sulun provinssissa. Armeijan mukaan myös kymmeniä sissien edustajia on kuollut syksyn yhteenotoissa.

Viranomaiset epäilevät, että maahan on tullut Jemaah Islamiyah -ryhmän itsemurhapommittajia, joilla on yhteyksiä Abu Sayyafiin. Terroriuhkaa torjumaan on esitelty opposition kritisoima laki, joka rankaisee terrorismista tai sellaisen suunnittelusta elinkautisella vankeudella, kymmenen miljoonan peson sakolla tai jopa kuolemalla. Abu Sayyaf oli viime helmikuussa kuolemaa kylväneiden Makatin ja Mindanaon pommi-iskujen takana. Ryhmän väitetään saavan rahoitusta Al-Qaidalta. Tämän vahvisti myös eräs pommi-iskuihin osallistuneen, pienemmän muslimimilitanttiryhmän jäsen.

Rauhanneuvottelut muslimien toiseksi suurimman ryhmän eli MILF:in ja hallituksen välillä on tarkoitus aloittaa jälleen joulukuussa. Neuvottelujen kipein kiistakysymys on se, kuinka muslimeille hyvitetään se maa-alue, jonka he menettivät espanjalaisten nelisatavuotisen hallinnon aikana. Suurin muslimiryhmä eli MNLF solmi hallituksen kanssa rauhansopimuksen vuonna 1996.

Tätä ennen MNLF:n yli kymmentuhantinen sissiarmeija oli taistellut hallituksen joukkoja vastaan vuodesta 1978. MNLF on vaatinut entisen puheenjohtajansa ja entisen etelän autonomisen muslimialueen kuvernöörin Nur Misuarin vapauttamista. Perusteena ovat terveydelliset syyt. Tällä hetkellä Misuari on viranomaisten arestissa.

Abortteja tehdään edelleen paljon

Vaikka abortti on Filippiineillä ankarasti kielletty, päättää arviolta joka viides raskaana oleva nainen tehdä laittoman abortin.

Amerikkalaisessa International Family Planning Perspectives-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tehtiin Filippiineillä vuonna 2000 yli 470 000 aborttia ja komplikaatioiden takia sairaalahoitoon ohjattujen määrä oli 78 900. Vaikka aborttien määrä on kasvanut vuodesta 1994, on sairaalahoitoa tarvitsevien määrä hieman vähentynyt, koska abortteja tehdessä käytettiin parempia menetelmiä. Määrät on arvioitu 1678 sairaalan rekisteritietojen perusteella.

Terveysministeriön mukaan sairaaloiden tilastoissa aborttikomplikaatiot olivat vuosina 1994-98 kolmanneksi tärkein kotiuttamisen syy.
(Pekka Borg)

Tiedotteen kirjoittajat: Sami Noponen ja Pekka Borg

Kategoriat
Uutistiedote

Uutistiedote 20.9.2005

  • Kirjoittaja Kirjoittanut admin
  • Julkaisupäivämäärä 9.9.2005

Uutistiedote 20.9.2005

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo selvisi nipin napin poliittisesta kriisistä

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon (GMA) asema on menneen kesän (2005) aikana ollut vakavasti vaakalaudalla ja kongressissa jopa äänestettiin presidentin asettamisesta valtakunnanoikeuteen.

Ensin presidentin puoliso sekä kansanedustajapoika ja -lanko joutuivat syytteeseen rahan keräämisestä laittomasta jueteng-pelistä. Tilanteen rauhoittamiseksi ja ajan voittamiseksi he lähtivät presidentin toiveesta ulkomaille Hongkongiin ja Yhdysvaltoihin. Jueteng-rahat olivat keskeisenä tekijänä presidentti Estradan syrjäyttämisessä.

Vielä uhkaavampia GMA:n uran jatkolle olivat julkitulleet “Hello Garci” -ääninauhat, joilla GMA keskusteli puhelimitse vaalikomission johtaja Garcillanon kanssa toukokuun 2004 presidentinvaalien ääntenlaskennan aikana. Aluksi presidentti ei suostunut julkisesti myöntämään ko. keskustelua, mutta julkisuuden kolmeviikkoisen painostuksen jälkeen hän myönsi sen. Tosin filippiiniläiseen tapaan tiedotusvälineille ilmestyi pian keskusteluista ainakin 5 kasettia, joista osa on väärennettyjä.

Arvostelijoiden mukaan presidentti yritti keskustelulla mm. vaikuttaa siihen, että ääntenlaskennassa varmistetaan hänelle turvallinen, vähintään miljoonan äänen johto. GMA kiistää yrittäneensä vaikuttaa vaalien tulokseen. Hän sanoo halunneensa vain suojella saamiaan ääniä hitaasti etenevässä ääntenlaskussa. GMA pyysi anteeksi sitä, että hän oli toiminut asiassa harkitsemattomasti.

Keskustelun myöntäminen ei kuitenkaan rauhoittanut vaatimuksia. Päinvastoin, heinäkuun alussa 10 ministeriä erosi menetettyään uskonsa hallitukseen ja he kehottivat myös presidenttiä eroamaan. Samoin osa elinkeinoelämästä yhtyi vaatimukseen ja jopa entinen presidentti Cory Aquino ryhtyi järjestämään liikettä GMA:n erottamiseksi. Luonnollisesti eroa vaativat myös talvella kuolleen vastaehdokas Fernando Poen ja presidentti Estradan tukijoukot sekä monet uskonnolliset, sosiaaliset ja vasemmistolaiset liikkeet.

Toistaiseksi presidentti näyttää kuitenkin selvinneen pahimmasta. Oppositio käynnisti kongressin edustajahuoneessa toimet GMA:n asettamisesta syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Syytteen nosto edellyttää kongressin edustajanhuoneessa vähintään kolmasosan kannatusta (79 ääntä), mutta lopulta vain 51 kansanedustajaa tuki syytettä.

GMA:lle asian eteneminen parlamentaarista tietä sopi hyvin, sillä tyytymättömyyden kanavoituminen kadulle olisi paljon vaarallisempaa. Hän itsekin nousi valtaan, kun kansanjoukot pakottivat Estradan pois virasta. Tällä kertaa ei kuitenkaan syntynyt kaduille yhtä laajaa rintamaa kuin Marcosia ja Estradaa syrjäytettäessä.

Armeijan johdon siirtyminen presidentin puolelta kapinoivien kansanjoukkojen puolelle on ollut tärkeä tekijä, mutta nyt armeija tuki nykyistä valtaa pysymällä kiistan ulkopuolella. Toisaalta katolinen kirkko on saanut sadat tuhannet ihmiset liikkeelle. Edellisillä kerroilla nyt edesmenneen kardinaali Sinin kehotuksella lähteä kaduille oli paljon painoa, mutta nyt kirkko ei ottanut kantaa, kun Vatikaaninkin uusi johto määräsi piispat pysyttäytymään politiikan ulkopuolella.

Keskiluokan ja elinkeinoelämän haluttomuus ryhtyä muutoksiin liittyy paljolti vaihtoehtojen puutteeseen. Jos GMA syrjäytettäisiin, nousisi hänen tilalleen varapresidentti Noli de Castro. De Castro oli suosittu TV:n uutisankkuri, mutta monet epäilevät hänen kykyään presidentiksi. Häntä ei haluta, koska pelätään Estrada-tyylisen hallinnon toistuvan.

Gallup-kyselyissä kuitenkin enemmistö kansasta vaatii GMA:n eroa ja toisaalta tuoreimmassa kyselyssä 79 % uskoi de Castron selviävän tehtävästä. Toistaiseksi GMA pysyy vallassa, mutta jos kansalaiset kokevat, että vääryydet eivät ratkea juridista tietä, on kaduilla herkästi entistä laajempi kansalaisliike vaatimassa presidentin eroa. Joka tapauksessa presidentin uskottavuus on laskenut ja hän tulee olemaan loppukauden heikko presidentti, jolla tuskin riittää poliittista voimaa suurempien reformien läpiajamiseen.

Pekka Borg