Tekijä: admin

Mabuhay 1/2020

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 28.2.2020

Duterte irtisanoi puolustussopimus VFA:n

Kun Yhdysvaltojen kongressi antoi viisumikiellon filippiiniläisille poliitikoille ja virkamiehille, jotka olivat vastuussa senaattori Leila de Liman vangitsemisesta, irtisanoi presidentti Rodrigo Duterte vastavetona asevoimien yhteistyösopimus VFA:n.

Visiting Forces Agreement VFA on Filippiinien ja Yhdysvaltojen vuonna 1999 solmima sopimus, joka mahdollistaa USA:n joukkojen tilapäisen oleskelun Filippiinien alueella esim. yhteisissä sotaharjoituksissa. Filippiinien senaatti kieltäytyi vuonna 1991 jatkamasta tukikohtasopimusta, jonka takia USA:n oli pakko vetää asejoukkonsa pois Filippiineiltä. VFA on toiminut kiertotienä vaihtuvien amerikkalaisten joukkojen lähes pysyvälle oleskelulle Filippiineillä. Filippiinien asevoimat ovat tätä yhteistyötä halunneet koulutuksen lisäksi myös siksi, että Yhdysvaltain laivaston ja ilmavoimien partiointi toimii turvana Kiinan valtapyrkimyksiä vastaan.

Presidentti Duterte uhkasi irtisanoa VFA:n, ellei senaattori dela Rosan mitätöityä viisumia palauteta. Hänen määräyksestään ulkoministeri Teodoro Locsin sitten toimitti USA:n hallitukselle 11.2.2020 sopimuksen irtisanomisilmoituksen. Sopimuksen voimassaolo päättyy puolen vuoden päästä. Presidentin puhemies Salvador Panelon mukaan Duterten päätökseen vaikutti viisumikiellon lisäksi USA:n epäkunnioittava suhtautuminen Filippiinien oikeusjärjestelmään ja muut Filippiinien suvereenisuuden loukkaukset.

Vaikka Duterte on ystävällisissä suhteissa presidentti Trumpin kanssa, kieltäytyi hän kutsusta osallistua ASEANin kokoukseen Yhdysvalloissa. Samoin hän kielsi kaikkia ministereitään matkustamasta Yhdysvaltoihin.

Kuka päättää kansainvälisistä sopimuksista?
Perustuslain mukaan senaatti hyväksyy kansainväliset sopimukset (treaty) kahden kolmasosan enemmistöllä. Nyt käydään keskustelua siitä, voiko presidentti ilman senaatin hyväksyntää irtisanoa sopimuksen. Presidentin valtaa puoltavat väittävät, että presidentti voi irtisanoa sopimuksen, sillä perustuslaissa mainitaan senaatin valtuuksissa vain sopimuksen hyväksyminen. Osa senaattoreista kuitenkin pitää kiinni siitä, että myös sopimuksen lakkauttaminen edellyttää senaatin päätöstä. He ovat viemässä kysymystä korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.

Monet Duterten kannattajat varsinkin asevoimissa eivät ole innoissaan VFA:n lakkauttamisesta. Heidän mielestä amerikkalaisten läsnäolo Länsi-Filippiinien meren (toisella nimellä Etelä-Kiinan meren) saari- ja atollialueella on ainoa merkittävä pelote Kiinan pyrkimyksille ottaa alueita hallintaansa. Tosin USA:kaan ei ole estänyt kiinalaisia rakentamasta tukikohtiaan alueelle. VFA:n vastustajat ovatkin arvioineet, että USA toimii vain omien aluepoliittisten intressiensä mukaan eikä tosi paikan tullen kuitenkaan tulisi Filippiinien alueita puolustamaan.

Loppuuko sotilaallinen yhteistyö?
VFA ei suinkaan ole ainoa sotilaallinen yhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa. Jo vuonna 1951 solmittiin Mutual Defense Treaty, joka velvoittaa ulkovallan hyökätessä kummankin maan tulevan toiselle avuksi.

Käytännön kannalta oleellisempi taitaa olla vuonna 2014 sovittu Enhanced Defense Cooperation Agreement (EDCA). Sopimus antaa USA:n asevoimille oikeuden käyttää tiettyjä armeijan lentokenttiä ja satamia mm. huolto- ja tankkaustarkoituksiin. Filippiinit on sallinut USA:n ilmavoimille viiden lentokentän käytön ja on yhdessä amerikkalaisten kanssa rakentanut kiitoratoja ym. varustuksia näille koneille soveltuviksi (Rappler 31.1.2020). Johdonmukaisuuden nimissä pitäisi kai EDCA:kin lopettaa, mutta sen suhteen Duterte on ollut hiljaa.

Korona talouden kehitystä uhkaamassa?

Maailmalla nopeasti levinnyt koronavirusepidemia on iskenyt myös Filippiineille. Tätä kirjoitettaessa maassa on havaittu kolme tartuntaa ja yksi ihminen on menehtynyt virukseen. Myös Taal-tulivuoren taannoinen purkaus on aiheuttanut suurta vahinkoa ja inhimillistä kärsimystä.

Vielä vuoden alkaessa näytti siltä, että Filippiinien talouskasvu alkaisi jälleen selvästi vauhdittua tänä vuonna. Perusteena ovat maahan tulevat ulkomaiset sijoitukset, suurimmasta osasta talouskasvusta vastaava vahva yksityinen kulutus sekä keskuspankin kevyt rahapolitiikka. Samaan aikaan inflaatio on pysynyt maltillisena eli keskuspankin 2-4 prosentin tavoitehaarukassa.

Keskuspankki laski viime vuoden lopussa ohjauskorkoaan. Koronlasku oli jo kolmas viime vuonna. Keskuspankin pääjohtajan mukaan korkoa voidaan laskea uudelleen, mikäli virusepidemia pahenee. Tähän antaa mahdollisuuden myös kohtuullinen inflaatio.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut, että Filippiinien hallituksella on varaa elvyttää, mikäli koronaviruksen vaikutukset alkavat näkyä selvästi kansantaloudessa. Viime vuoden talouskasvu jäi alustavien tietojen mukaan 5,9 prosenttiin, mikä on hitainta tahtia kahdeksaan vuoteen. Se oli myös alle hallituksen asettaman tavoitteen, joka oli 6,0-6,5 prosenttia. Tämäkin tahti oli lähinnä kotimaisen kulutuksen ansiota. Tänä vuonna IMF odottaa kasvutahdin kiihtyvän 6,3 prosenttiin.

Aasiassa laajasti edustettuna oleva brittipankki HSBC arvioi puolestaan tammikuussa, että talouden kasvuvauhti yltäisi tänä vuonna 6,4 prosenttiin ja ensi vuonnakin 6,5 prosenttiin. Näissä ennusteissa oletetaan kuitenkin, ettei virus yllä globaaliksi pandemiaksi. Filippiinien hallituksen tavoite kuluvan vuoden talouskasvulle on 6,5-7,5 prosenttia.

Köyhyysongelma
Talouden tahti riippuu paljolti siitä, mikä on koronaviruksen lopullinen vaikutus Filippiinien talouteen. Pitkien alihankintaketjujen ansiosta useat Kaakkois-Aasian maat ovat riippuvaisia Kiinan teollisuuden kysynnästä. Lisäksi virusuhka vaikuttaa turismiin, joka vastaa noin viidestä prosentista maan bruttokansantuotteesta. Suuri osa turisteista on tullut juuri Kiinasta.

Hallitus on pyrkinyt pitämään kasvua yllä suurilla infrastruktuuri-investoinneillaan, joihin kuuluvat Manilan suuret raideliikenneprojektit. Presidentti Rodrigo Duterten 180 miljardiin dollariin yltävän ”build, build, build” -ohjelman tarkoitus on poistaa köyhyyttä, joka onkin viime aikoina jonkun verran vähentynyt. Se on kuitenkin edelleen selvästi yleisempää kuin muissa Kaakkois-Aasian maissa. Maataloudessa ja kalastuksen parissa työskentelevistä jopa 70 prosentin arvioidaan lukeutuvan köyhään väestönosaan. Maaseudun köyhyys on ongelma, joka on osoittautunut varsin vaikeaksi ratkaista.

Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa kuusi miljoonaa filippiiniläistä köyhyydestä vuoteen 2022 mennessä. Hankkeiden toteutumista on kuitenkin hidastanut budjetin valmistelun myöhästyminen. Budjetti saatiin valmiiksi vasta tämän vuoden alussa kongressin sitkeiden erimielisyyksien takia.

Vaikka filippiiniläisen elinkeinoelämän luottamus on heikentynyt, on se edelleen korkeammalla kuin Kaakkois-Aasiassa keskimäärin. Viime aikoina yhdeksi kasvun esteeksi on noussut koulutetun työvoiman puute, kun aikoinaan juuri tätä seikkaa pidettiin Filippiinien vahvuutena.

Kertakäyttömuoveja kieltoon Filippiineillä

Marraskuussa presidentti Duterte sanoi harkitsevansa kertakäyttöisten muovipussien käytön valtakunnallista kieltoa. Kongressissakin on tehty useampi lakialoite muovinkäytön rajoittamiseksi, mutta toistaiseksi niiden käsittely ei ole edennyt.

Useat kunnat ovat jo näyttäneet suuntaa. Los Baños kielsi jo vuonna 2008 muovipussien ja styroksin käytön elintarvikkeiden pakkaukseen. Monet maan suurimmista kaupungeistakin kuten Quezon City ja Makati ovat kieltäneet kertakäyttömuovit kaupoissa, ravintoloissa, pikaruokaloissa, hotelleissa jne. Asiakkaita kehotetaan ottamaan mukaan omat kestokassit ja säilytysastiat esim. katukeittiön ruoka-annoksille.

National Solid Waste Management Commission kielsi 12.2.2020 kaikilta valtion ja paikallishallinnon yksiköiltä kertakäyttöisten muovituotteiden tarpeettoman käytön. Kielto sisältää muovipussien lisäksi kertakäyttökuppien ja ruokailuvälineiden käytön.

Valtakunnalliseen kyselytutkimukseen vastanneista 71 % oli sitä mieltä, että muovipussien käyttöä pitäisi rajoittaa koko maassa. 68 % olisi valmis ostamaan kierrätettävissä astioissa ruokaöljyä ja maustekastikkeita ja 42 % pesunesteitä ja shampoota yms. (SWS 3.2.2020).

ABS-CBN:n toimilupa uhattuna

Maan suurimman mediayhtiön, ABS-CBN:n toimilupa päättyy toukokuun alussa ja ei ole niin varmaa, että asiasta päättävä kongressi myöntäisi uuden luvan. Keskustelua käydään siitä, että ollaanko nyt vaientamassa kriittisen median sananvapautta.

Presidentti Duterte on useaan otteeseen luvannut pitää huolen siitä, että ABS-CBN:n toiminta lakkaa. Hän on mm. sanonut, että ”Teidän toimilupanne päättyy ensi vuonna. Jos odotatte sen uusimista, olen pahoillani. Te olette ulkona. Pidän huolen, että olette ulkona. Jos olisin teidän paikalla, minä myisin sen.” (MB 3.12.2019).

Oppositioäänten hiljentämisen ohella Duterten intressinä on arvioitu olevan, että Lopezin omistajasuku myisi ABS-CBN:n davaolaiselle Dennis Uylle, joka on Duterten tuella noussut parissa vuodessa maan talouseliittiin. Uy on juuri perustanut konserniinsa mediayhtiön, jolta vielä puuttuu varteenotettava tuotantokoneisto.

Näyttämättä jääneet Duterten vaalimainokset
Duterte närkästyi mediayhtiölle erityisesti siitä, että se jätti viime presidentinvaalien alla näyttämättä hänen jo maksamiaan televisiomainoksia, mutta näytti samaan aikaan senaattori Antonio Trillanesin häntä mollaavia mainoksia. Lisäksi ABS-CBN ei edes palauttanut kaikkia maksettuja rahoja näyttämättömistä mainoksista.

Vasta tällä viikolla senaatin kuulemistilaisuudessa ABS-CBN:n johtaja Carlo Katigbak pyysi presidentiltä anteeksi sitä, että yhtiö on loukannut häntä.

Katigbak selvitti, että yhtiö on näyttänyt kaikki Duterten valtakunnalliseen verkkoon tilaamat mainokset, mutta kaikkia alueellisiin verkkoihin toivottuja mainoksia ei kyetty näyttämään. Nimittäin alueellisissa verkoissa sai näyttää vaalimainoksia vain kaksi minuuttia tunnissa ja kampanjan loppuvaiheessa tuli niin paljon tilauksia, että monilta muiltakin ehdokkailta jäi mainoksia näyttämättä. Yhtiön linjana oli, että mainoksia näytettiin tilausjärjestyksessä.

Duterten vaalikampanja oli tilannut ABS-CBN:ltä paikallisia mainoksia 65 miljoonan peson edestä. Katigbakin mukaan mainoksia jäi näyttämättä seitsemän miljoonan edestä ja yhtiö palautti siitä n. neljä miljoonaa välittömästi. Myöhemmin yhtiö yritti palauttaa loput 2,6 miljoonaa pesoa, mutta presidentti ei niitä rahoja enää huolinut.

Presidentti Duterte hyväksyi ABS-CBN:n anteeksipyynnön ja toivoi, että yhtiö lahoittaa ylijääneet rahat johonkin hyväntekeväisyystarkoitukseen.

Ulkomaalaisomistus perustuslain vastaista
Vaalimainosasia on ehkä pyyhitty pöydältä, mutta suurempi periaatteellinen kysymys on, onko ABS-CBN:llä ulkomaalaista omistusta. Nimittäin perustuslain mukaan median pitää olla 100-prosenttisesti filippiiniläisessä omistuksessa.

ABS-CBN:n keräämistä pääomista runsas viidesosa on ABS-CBN Holdings-yhtiöön sijoitettua ulkomaista, lähinnä amerikkalaista ja singaporelaista rahaa. Sijoitukset ovat ns. Filippiinien talletustodistuksina (Philippine Depositary Receipts, PDR). (TMT 12.2.2020)

Kysymys on nyt siitä, pidetäänkö PDR:iä ulkomaisena omistuksena vai ei. Valtionasianajaja (solicitor general) Jose Calida on esittänyt korkeimmalle oikeudelle vaatimuksen, että ABS-CBN pitää laittaa toimintakieltoon mm. sillä perusteella, että yhtiöllä on perustuslain vastaisesti ulkomaista omistusta.

ABS-CBN on omassa vastineessaan väittänyt toimineensa lain mukaan, sillä Securities and Exchange Commission (SEC) on hyväksynyt omistusjärjestelyn jo vuonna 1999, kun yhtiö otti PDR:t käyttöön. Näinä vuosina viranomaiset eivät ole missään vaiheessa ilmaisseet, että järjestely olisi lainvastainen. Katigbak totesikin senaatissa, että jos lain tulkinta PDR:n suhteen on muuttunut, yhtiölle pitäisi antaa mahdollisuus korjata investointivälineitään säännösten mukaisiksi.

SEC:n komissaari Ephyro Amatong totesi, että kun PDR:t otettiin käyttöön vuonna 1999, PDR-todistusten haltijoista ei tullut yhtiön omistajia. Keskeinen perustelu sen puolesta, että PDR ei merkitse yhtiön ulkomaista omistusta on, että vaikka haltijat saavat osinkoja, heillä ei ole äänioikeutta yhtiön asioihin.

Kiivainta kampanjaa ABS-CBN:n toimilupaa vastaan käy The Manila Times ja sen kolumnisti Rigoberto Tiglao. Kun aika monet Duterten kannattajatkin ovat kääntyneet tukemaan toimiluvan uusimista, Tiglao nosti esiin, että ABS-CBN:n pääomistaja Eugenio Lopez on USA:n kaksoiskansalainen ja palautti Filippiinien kansalaisuutensa vasta vuonna 2004. Siten hän oli vuodesta 1987 lähtien laiton ulkomaalainen mediatalon omistaja.

Verot maksettu
ABS-CBN:iä on syytetty myös siitä, että se on jättänyt veroja maksamatta. Veroviraston (BIR) edustaja vahvisti senaatin kuulemisessa, ettei yhtiöllä ole verovelkoja ja että se on maksanut vuosina 2016–19 veroja yli 14 miljardia euroa.

Lupakäsittely ei oikein etene
Kongressin edustajainhuoneen tehtävä on päättää median toimiluvista. ABS-CBN on hakenut 25-vuotista jatkoa ja kongressissa on tehty 11 lakialoitetta lupaan liittyen, mutta lupaan nihkeästi suhtautuva puhemies Alan Peter Cayetano ei ole suostunut ottamaan asiaa käsittelyyn.

Senaatissa useimpien mielestä ABS-CBN:n hakemus pitäisi käsitellä hyvissä ajoin ja kun edustajainhuoneessa asia ei etene, senaatti on järjestänyt laajat kuulemisistunnot. Cayetanon on vaikeata hyväksyä, että senaatti sekaantuu alahuoneelle kuuluvaan asiaan.

Kun kongressi ei ehkä ehdi käsittelemään lupahakemusta ajoissa ja kun Calida yrittää saada korkeimman oikeuden pysäyttämään ABS-CBN:n toiminnan, yritetään nyt muilla keinoin varmistaa toiminnan ja työpaikkojen jatkuminen edes tilapäisesti. Mahdollisesti ABS-CBN voi jatkaa niin kauan kuin lupakäsittely on vireillä, mutta se voitaisiin riitauttaa.

Yksi vaihtoehto on, että Kansallinen telekommunikaatiokomissio NTC jatkaisi tilapäisesti toimintalisenssiä vuoteen 2022 asti. Kongressin molemmat salit voivat antaa rinnakkaisen päätöslauselman, joka valtuuttaisi NTC:n antamaan tilapäisen luvan.

Nyt kun presidentin tytär Sara Duterte-Carpiokin tukee vahvasti luvan myöntämistä, tullee ABS-CBN ainakin jonkinlaisen jatkoluvan saamaan.

Lupaa puoltava senaattori Risa Hontiveros kiinnitti kuitenkin huomiota työntekijöiden kohteluun, jonka suhteen yhtiöllä olisi paljon parantamisen varaa. ABS-CBN:n pitäisi vakinaistaa huonommilla ehdoilla työskenteleviä tilapäistyöntekijöitä. Lisäksi yhtiö toimii vihamielisesti ammattijärjestöjen jäseniä kohtaan. ABS-CBN:n 7 000 työntekijästä vain 300 on ammattiliitossa. Yhtiö maksaa liittoon kuulumattomille jopa 50 % korkeampia palkkoja kuin jäsenille.

Duterte kielsi sähkötupakoinnin
Presidentti Rodrigo Duterte kielsi presidentin asetuksella sähkötupakoinnin julkisilla paikoilla ja joukkokulkuneuvoissa. Alle 21-vuotiailta kielletään sähkötupakan tai siihen liittyvien välineiden myynti. Tuotteita ei saa myydä sataa metriä lähempänä kouluja, lasten leikkikenttiä, retkeilymajoja, nuorten harrastustiloja tai muita alueita, joilla nuoret oleskelevat.

Samoin asetus velvoittaa rekisteröimään kaikki sähkötupakkatuotteet ja vain hyväksynnän saaneita tuotteita saa myydä ja markkinoida. Presidentti perustelee päätöstään sillä, että sähkötupakointi on myrkyllistä ja hallituksella on valta ryhtyä kansan terveyttä suojeleviin toimenpiteisiin.

Vesilaitosten yksityistämisen seurauksia

Suomessakin tällä hetkellä ajankohtainen kysymys on julkisten vesilaitosten myyminen yksityisille. Tosin kansalaiset laajasti sitä vastustavat. Tässä asiassa meillä on Filippiinien kokemuksista opittavaa.

Vuonna 1997 Manilan vesihuolto annettiin Maailmanpankin painostamana kahdelle suuryritykselle hoidettavaksi 25-vuotisella sopimuksella. Ayalan oligarkkisuvun hallitsema Manila Water sai hoidettavakseen pääkaupunkiseudun itäisen osan vesihuollon ja läntinen osa on Manuel Pangilinanin hallitseman Maynilad Water Servicesin toimialuetta.

Vesihuoltoa kilpailutettaessa molemmat yhtiöt lupasivat vesimaksujen alenevan. Toisin kävi, ja ensimmäisen 10 vuoden aikana vesi kallistui reaaliarvoltaan 60–90 %, kun yleinen hintaindeksi nousi 19 %. Vuonna 2013 viranomainen määräsi yhtiöt alentamaan veden hintaa. Kun presidentti Fidel Ramosin aikana tehdyt sopimukset sisältävät yhtiöille oikeuden määritellä hinnat niin, että tietty voittoprosentti on niille taattu, yhtiöt veivät asian oikeuteen ja Singaporen kansainvälinen välimiesoikeus määräsi valtion korvaamaan vesiyhtiöille 11 miljardia pesoa tulonmenetyksen korvauksena.

Presidentti Duterte pitää sopimuksia epäreiluina ja sanoi, että hallitus ei tule maksamaan vesiyhtiöille senttiäkään. Duterte sanoi haluavansa nähdä miljardöörejä, eli Ayalan ja Pangilinanin vankilassa, koska syyttää heitä taloudellisesta sabotaasista. Duterte on vaatinut yhtiöitä luopumaan näistä korvausvaatimuksista ja neuvottelemaan uudet reilut sopimukset. Duterte on myös todennut, että yhtiöt eivät voi rahastaa vedestä, joka on yhteistä eikä yhtiöiden omistusta. Yhtiöt ovat vain veden jakelijoita. Molemmat yhtiöt ovatkin luopuneet vaatimasta oikeuden heille myöntämiä korvauksia.

Yhtiöt eivät ole tehneet tilanteen vaatimia investointeja, mutta veden jakelu kasvavalle Manilan seudun väestölle on laajempikin ongelma. Viime vuoden puolella monella Manilan alueella vettä jaettiin asukkaille usein vain pari tuntia vuorokaudessa ja sekin usein yöaikaan. Ei ole helppoa lähteä aamulla tunnin parin ruuhkassa töihin, kun on keskellä yötä joutunut hoitamaan pyykkejä ja käymään suihkussa.

Kirjoittajat
Sami Noponen (talous)
Pekka Borg (muut osiot)

Mabuhay 1/2019

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 15.10.2019

Duterte Putinin vieraana – tehdäänkö ydinvoimakaupat?

Presidentti Rodrigo Duterte oli lokakuun alussa viisipäiväisellä valtiovierailulla Venäjällä. Presidentti Vladimir Putin oli kutsunut hänet mm. Sotshiin Valdai-keskusteluklubiin puhumaan maailmanjärjestyksestä idän näkökulmasta.

Maiden välinen kauppa on ollut vähäistä, mutta viime vuonna se kaksinkertaistui 1,4 miljardiin dollariin. Matkan aikana allekirjoitettiin 10 yhteistyösopimusta. Niistä huomiota herättävin oli sopimus, jolla yhdessä selvitetään edellytyksiä rakentaa venäläisiä ydinvoimaloita Filippiineille.

Presidentti Ferdinand Marcosin kaudella 1980-luvulla amerikkalainen Westinghouse rakensi Bataanin rannalle ydinvoimalan, joka ei ole toiminut päivääkään. Kymmenet tuhannet tankkeja pelkäämättömät marssijat ja Bataanin provinssin hiljentäneet lakkoilijat pakottivat diktaattorinkin luopumaan ydinvoimalan käyttöönotosta, ja viimeisen niitin suunnitelmille antoi Tshernobylin onnettomuus. Westinghouse kuitenkin lähetti kahden miljardin dollarin laskun. Kansalaisliikkeet vaativat velkojen mitätöimistä, koska hankintaan liittyi huomattavasti korruptiota.

Jo silloin erityinen syy vastustaa ydinvoimaa oli Filippiinien sijainti maanjäristysherkällä alueella ja kuten Fukushiman tsunami osoitti, sellaiset riskit eivät ole vähentyneet. Tosin energiaministeriön virkamiehet väittävät, että Filippiineillä ydinvoimalan turvallisuus on paljon paremmin hoidettu kuin Japanissa.

Duterte tapasi myös öljy-yhtiö Rosneftin johtoa. Keskustelun teemana oli mahdollinen yhtiölle myönnettävä lupa öljyn etsimiseen ja poraamiseen Filippiinien merialueilla. Ongelmana on, että Kiina pitää samoja vesiä omana alueenaan. Toisaalta venäläisellä Gazpromilla on jo porauslauttoja Vietnamin alueella, jota Kiina myös väittää omakseen. Kiina on diplomaattisesti huomauttanut alueensa loukkauksesta, mutta ei ole estänyt venäläisten poraustoimintaa.

Perinteiseen tapaan presidentti tapasi Venäjällä asuvia filippiinoja, joita on nyt 6 700. Kulttuuriyhteistyöhön liittyen Moskovassa järjestettiin filippiiniläinen kulttuurigaala, jossa oli esiintymässä Madrigal Singers ja Bayanihan Dance Company.

Myös puolustusyhteistyötä

Presidentti Duterten ensimmäinen Venäjän-vierailu toukokuussa 2017 päättyi ennenaikaisesti kun Maute-ryhmän islamistit valtasivat samaan aikaan Marawin kaupungin. Putin lupasi Filippiineille tukea terrorisminvastaiseen taisteluun.

Maat allekirjoittivat jo vuonna 2017 keskinäisen sopimuksen puolustusyhteistyöstä, ja sen jälkeen molempien maiden kansalliset turvallisuusneuvostot ovat tavanneet säännöllisesti. Venäjä lahjoitti Marawin kriisin aikana Filippiineille käsiaseita ja kuljetuskalustoa, ja sittemmin Duterte on ilmoittanut suunnitelmista ostaa Venäjältä aseita, kuten helikoptereita ja pienoissukellusveneitä. Yhdysvallat ei tätä hyväksy ja sen ulko- ja puolustusministerit ovatkin varoittaneet Filippiinejä sanktioilla. Presidentti Duterte on kuitenkin tietoisesti halunnut vähentää Filippiinien riippuvuutta Yhdysvalloista tiivistämällä suhteita Kiinan ja Venäjän, mutta muidenkin lähivaltioiden kanssa.

Kiista varapresidentin vaalituloksesta jatkuu

Vuoden 2016 varapresidentin vaaleissa hävinnyt Ferdinand ”Bongbong” Marcos Jr. teki väittämänsä vaalivilpin perusteella valituksen tuloslaskennasta. Sen perusteella päätettiin laskea äänet uudelleen kolmessa Marcosin valitsemassa provinssissa. Korkeimman oikeuden jäsen Alfredo Caguioa sai tehtäväksi laatia tuloksista raportin. Marcosin ja Leni Robredon välinen ääniero ei laskennassa pienentynyt, joten Caguioa kannatti sen perusteella Marcosin valitusten hylkäämistä.

Presidentin vaalituomioistuimena (PET) toimiva korkeimman oikeuden enemmistö päätti kuitenkin 15.10.2019 jatkaa valitusprosessia siten, että raportti julkistettiin osallisille ja annettiin heille 20 päivää aikaa esittää huomautuksensa. Robredon mukaan Marcosin kaikki valitukset pitäisi hylätä, koska PET:n aiempien säännösten mukaan valitus hylätään, jos valittujen pilottialueiden uudelleenlaskennassa ei ilmene oleellisia tuloksiin vaikuttavia tekijöitä.

Raportin ja osapuolten vastausten perusteella PET päättää, tehdäänkö ääntenlasku vielä kaikissa muissakin 22 provinssissa ja 5 kaupungissa, jotka sisältyvät Marcosin valitukseen. Marcos on myös vaatinut äänien totaalista hylkäämistä Lanao del Surin, Basilanin ja Maguindanaon provinsseissa terrorismin ja häirinnän perusteella. Jos näiden kolmen provinssin tulokset nollattaisiin, Marcos voittaisi vaalit.

Talouskasvu hieman hidastunut

Pitkään vahvasti kasvanut Filippiinien talous on osoittanut viime aikoina hidastumisen merkkejä. Suurelta osin tämä johtuu Yhdysvaltain ja Kiinan välisen kauppasodan vaikutuksista, jotka näkyvät myös muissa Aasian maissa. Maailmanpankin lisäksi myös Aasian kehityspankki on laskenut Filippiinejä koskevaa kasvuennustettaan.

Talouskasvun ennakoidaan nyt jäävän tänä vuonna alle kuuden prosentin, kun hallituksen tavoite on ollut 6-7 prosenttia. Viime vuonna talous kasvoi 6,2 prosenttia. Maailmanpankin arvion mukaan tämä johtuu maailmantalouden hidastumisesta ja kauppasodan aiheuttamasta epävarmuudesta, jotka molemmat jarruttavat sekä vientikysyntää että investointeja.

Talouskasvu olisi tärkeää työllisyyden lisäämisessä, joka taas on avainasioita köyhyyden vastaisessa kamppailussa. Siinä ei juurikaan ole viime aikoina edistytty. Köyhyyden vähentäminen on yksi presidentti Rodrigo Duterten vaalilupauksista. Yhden viidestä arvioidaan elävän Filippiineillä äärimmäisessä köyhyydessä, joka on yleistä varsinkin maaseudulla.

Samaan aikaan inflaatio on hidastunut viime vuoden lukemista, jolloin se kävi pahimmillaan lähellä seitsemää prosenttia. Elokuussa kuluttajahintojen vuosinousu jäi selvästi alle kahden prosentin. Tämä ja talouskasvun hidastuminen ovat saaneet Filippiinien keskuspankin laskemaan ohjauskorkoaan tänä vuonna jo kolme kertaa. Koronlaskujen arvioidaan myös jatkuvan.

Inflaation hidastuminen on hyviä uutisia presidentin hallinnolle, sillä elintarvikkeiden kallistuminen on iskenyt pahasti köyhimpien filippiiniläisten kukkaroon. Inflaation hidastuminen on näkynyt myös peson kurssissa, joka on vahvistunut sen jälkeen kun peso kävi viime vuonna alimmillaan dollariin nähden yli kymmeneen vuoteen.

Duterte hakee investointeja

Talouden tukena ovat edelleen erilaiset investointihankkeet, joiden vaikutuksen arvioidaan näkyvän myös ensi vuonna. Presidentti Duterten liikkeelle panemat rata- ja tiehankkeet ovat suurimpia vuosikausiin. Niiden taustalla on pitkälti Kiinasta saatu miljardien dollarien rahoitus. Toisaalta Duterte on myös torjunut rahoitusta EU:sta, jos sen ehtona on ollut maan ihmisoikeustilanteen paraneminen.

Pidemmällä aikavälillä monet tutkijat uskovat, että Filippiinien taloudella on kohtuullisen hyvät kasvuedellytykset tulevalla vuosikymmenellä. Yksi selitys tähän on suhteellisen halpa työvoima. Samaan aikaan kun palkat ovat nousseet Kiinassa sekä Kaakkois-Aasian maissa, ovat ne pysyneet Filippiineillä yhä alhaisina.

Yksi hallinnon uudistuksista kohdistuu verotukseen, jossa Duterte aikoo karsia erilaisia erivapauksia. Yksi sovituista TRAIN-nimen alla tehtävistä uudistuksista kohdistuu arvonlisäveroon, jolla valtio kerää lisätuloja. Alkoholin ja kiinteistöjen verotusta aiotaan kiristää. Verouudistuksen avulla Duterte aikoo vähentää köyhyyttä, kun valtion keräämiä tuloja käytetään terveydenhoitoon ja koulutukseen sekä sosiaalisiin uudistuksiin.

Toisaalta Duterten on varottava säikäyttämästä maahan kaivattuja ulkomaisia sijoittajia, joiden houkutteluun veroporkkanaa on käytetty. Syyskuussa kongressi hyväksyi lain, joka alentaa yritysten yhteisöveron asteittain nykyisestä 30 prosentista 20 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Investointeja on saatu Kiinan lisäksi etenkin Yhdysvalloista, Japanista ja Singaporesta. Esimerkiksi Indonesiaan tulevien ulkomaisten investointien määrä on kuitenkin edelleen moninkertainen Filippiineihin nähden, joten kirittävää riittää.

San Fernando näyttää jätehuollon mallia

San Fernandon kaupunki Pampangasta näyttää, että kaupunki voi Filippiineilläkin huolehtia jätteistään. Vielä vuonna 2013 meni 85 % kaupungin jätteistä lajittelematta sekajätteisiin, mutta nyt enää 20 %. Kaupunkiin perustettiin 103 jätteiden lajittelu- ja keräyspistettä, mikä säästi 60 000 tonnia sekajätettä vuodessa.

Tähän on päästy kotitalouksien, kaupunginosien, koulujen ja yritysten yhteistyöllä ja jatkuvalla lainvalvonnalla.

Kaupunki kielsi alueellaan muovipussien jakamisen. Tämäkin on merkittävää, sillä Filippiinit on maailman merien kolmanneksi suurin roskaaja.

San Fernandossa kuluu kiinteisiin kaatopaikkajätteisiin entisen 70 miljoonan peson sijaan enää 12 miljoonaa ja säästyneitä varoja on käytetty koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Universaali terveydenhuoltolaki voimaan

Terveysministeri Francisco Duque allekirjoitti universaalin terveydenhuoltolain sovellusohjeet. Vuonna 2015 oli jo 92 % kansalaisista PhilHealthin terveysvakuutuksen piirissä, mutta lain myötä turva laajeni kaikkiin kansalaisiin. Työssäkäyvät maksavat PhilHealthille lakisääteistä vakuutusmaksua, mutta tulottomien ym. osalta valtio huolehtii maksusta.

Laki kattaa niin ehkäisevän, hoitavan, kuntouttavan kuin palliatiivisenkin terveydenhuollon. Siihen sisältyy myös hammashoito ja mielenterveyshoito. Köyhille ja eristyneillä alueilla asuville luvataan prioriteettiasemaa hoitoon pääsyssä.

PhilHealth ei ole palvelun tuottaja, vaan on sen rahoittaja, joka ostaa palveluita julkisten lisäksi yksityisiltä tuottajilta. Henkilöllä on oikeus valita tuottaja ja vastuuhenkilö, joka tarvittaessa koordinoi palveluita. Laitavasemmalta väitetään, että laki merkitsee julkisen terveydenhuollon kehittämisen sijaan vain palveluiden yksityistämistä.

Peruspalvelut ovat potilaalle ilmaisia, mutta lisäpalveluista potilas joutuu maksamaan. Myös yksityisten sairaaloiden pitää varata vähintään 10 % vuodepaikoista maksuttomille asiakkaille.

Terveyden hoitaminen ei kuitenkaan ole ilmaista, sillä varsinkin lääkkeisiin voi kulua rahaa. Vuonna 2017 kaikista terveydenhuollon menoista ihmiset maksoivat itse 54,5 %, mutta tämä sisältää varakkaampien ostamat terveyspalvelut. Lain tavoitteena on pudottaa henkilöiden maksama osuus alle puoleen.

Riittääkö hoitohenkilökuntaa?

Myös Filippiineillä julkisella terveydenhuollolla on vaikeuksia saada riittävästi hoitohenkilökuntaa, kun suuri osa koulutetuista lähtee parempien palkkojen perään ulkomaille. Tähän ongelmaan laki puuttuu kahdella tavalla.

Ensinnäkin valtion stipendeillä terveysammatteihin opiskelevat velvoitetaan työskentelemään julkisella sektorilla vähintään kolme vuotta. Jos he jatkavat pitempään, heille maksetaan kannustusrahaa.

Toisaalta kaikille terveysammattilaisille luvataan julkisella sektorilla pysyvät työsuhteet ja kilpailukykyiset palkat. Kilpailukykyisestä tasosta varmasti vielä väännetään kättä, mutta yksityiset palveluntuottajat ovat kauhistelleet, että tämä asettaa heillekin paineita työehtojen ja palkkojen nostamiseen.

Terveysministeri Duque on jo muistuttanut, että budjetti ei riitä lain täysimääräiseen toteuttamiseen heti vuonna 2020. Toiminta aloitetaan erilaisia malleja kokeillen 33 alueella. Palveluiden rahoitus riippuu siitäkin, kuinka hyvin alkoholin ja tupakan ”syntiveroilla” ja pelaamisella saadaan kansalta kerättyä rahaa.

Dengue ja tuhkarokko tappavat

Ensin myönteinen uutinen: WHO:n mukaan malariariski on vähentynyt oleellisesti Filippiineillä. Kaksi kolmasosaa sairastuneista on vuorilla eläviä alkuperäiskansojen asukkaita, joista valtaosa asuu Palawanilla.

Sen sijaan hyttysten tartuttamaan dengueen on sairastunut tänä vuonna 14.9.2019 mennessä 307 704 ihmistä ja kuolleita on jo 1 247. Viime vuoden vastaavaan ajankohtaan nähden sairastuneiden määrä on yli kaksinkertaistunut (142 783 tapausta). Kuolleista 38 % oli 5–9-vuotiaita lapsia.

Toinen epidemiaksi levinnyt tauti on tuhkarokko, johon terveysministeriön mukaan on elokuuhun mennessä sairastunut 40 782 henkilöä ja 551 on kuollut tautiin.

Terveysministeriön tiedotteen mukaan Filippiineillä on todettu kurkkumätää tämän vuoden tammi-syyskuussa 167 henkilöllä, joista 40 on kuollut. Myös poliota on todettu Filippiineillä ensimmäistä kertaa vuoden 1993 jälkeen, kun syys-lokakuussa on kahdella lapsella varmistettu polio.

Rokotuspelko vaikuttaa

Näiden tautien leviämiseen on vaikuttanut rokotussuojan heikkeneminen yleisen rokotuspelon takia. Erityisesti luottamusta rokotuksiin on vähentänyt ns. Dengvaxia-kriisi. Presidentti Aquinon kauden lopulla hallitus osti ranskalaiselta Sanofi-lääketehtaalta 3,5 miljardilla pesolla dengue-kuumeen vastaista Dengvaxia-rokotetta, joilla rokotettiin yli 700 000 koululaista.

Marraskuussa 2017 Sanofi raportoi uutena pitkäaikaisseurannan tuloksena, että rokote voi pahentaa taudin vaikutuksia lapsilla, jotka eivät ole aiemmin altistuneet denguelle. Pian julkistettiinkin väitteitä, että Dengvaxia-rokotuksen saaneita lapsia on kuollut rokotteen takia. Tästä ei kuitenkaan ole toistaiseksi kiistatonta näyttöä, ja asian käsittelyä vaikeuttaa rokotekysymyksen voimakas politisoituminen. Dengvaxia-ohjelman väitettiin olevan liberaalien vaalitemppu. Toisaalta nykyhallituksen tukijoiden nostamat syytteet presidentti Aquinoa, silloista terveysministeri Janette Garinia ym. vastaan kuulostavat poliittisesti tarkoitushakuisilta.

Sekä polion että tuhkarokon rokotesuoja on laskenut noin kahteen kolmasosaan väestöstä, kun turvallinen taso olisi 95 %. Nyt terveysministeriö on käynnistänyt näkyvän kampanjan rokotusten puolesta ja hankki rokotteita noin 10 miljoonalle koululaiselle. Dengvaxia ei kuitenkaan ole saanut myyntilupaa.

Panelo jeepillä töihin

Manilan seudulla on jatkuvasti keskusteltu liikennejärjestelyiden toimimattomuudesta ja kriisistä. Presidentin puhemies Salvador Panelo kiisti kriisin, koska julkisia kulkuneuvoja edelleen liikkuu. Siksi hänet haastettiin kerrankin matkustamaan julkisilla töihin Malancañangiin ja näkemään, millaisia ovat työläisten päivittäiset työmatkat.

Panelo otti haasteen vastaan ja lähti Metro-Manilan itäreunalta Marikinasta aamulla klo 5:15 runsaan 15 kilometrin työmatkalleen. Hän kulki neljällä jeepillä ja viimeisen pätkän Malacañangiin hän liftasi moottoripyörän kyydissä. Aikaa kului 4 tuntia!

Puhemies myönsi, että liikkuminen pääkaupunkiseudulla on kansalaisille raskasta. Hän kehui filippiiniläisille ominaista luovaa luonnetta, jonka ansiosta ihmiset vain sopeutuvat välttämättömyyksiin vaikeissakin tilanteissa.

20 % vangeista kuolee vuosittain

New Bilibid-vankilan sairaalan johtaja Ernesto Tamayo totesi senaatin kuulemisessa, että vuosittain kuolee noin 20 % suljettujen osastojen vangeista. NBP-vankilassa on noin 26 000 vankia, vaikka vankila on suunniteltu vain noin 4 300 vangille. Tilan ahtauden takia vankeja kuolee etenkin tarttuviin tauteihin kuten tuberkuloosiin, mutta myös puukotuksiin ym. väkivaltaan. Hygieniaolot ovat surkeat ja Tamayon mukaan yhdellä sairaalaosastolla ei ole edes toimivia suihkuja. Vangit voivat peseytyä vain tynnyreihin kerätyllä vedellä.

Myös ravinnon määrä ja huono laatu vaikuttavat vankien terveydentilaan. Kongressin hyväksymän budjetin mukaan vankien päivän ravintoon oli varattu 60 pesoa, mutta esim. naisvankilassa käytettiin kilpailutuksen tuloksena vain 39 pesoa (68 senttiä/pv) vankien ruokintaan. Senaatti antoi huomautuksen, että sen hyväksymä summa tulee käyttää kokonaan vankien hyväksi.

Vankilaviranomaiset olivat senaatissa kuultavana, kun todistajanlausuntojen mukaan huumepomot ym. rahakkaat vangit kykenivät ostamaan itselle pitemmän oleskelun vankilan sairaalaosastolla. Niillä olot ovat parempia kuin vankilaosastolla. Lisäksi on lausuntoja, että huumepomot ovat kyenneet käymään huumekauppaa sairaalasta käsin. Samoin vankilaviranomaisia on syytteessä siitä, että he ovat järjestäneet rahaa vastaan vangeille ennenaikaisia vapautumisia hyvän käytöksen perusteella.

Toukokuussa 2018 Filippiineillä oli 188 278 vankia valtion vankiloissa, sisältäen tutkintavangit. Vertailun vuoksi toukokuussa 2018 Suomessa oli 2 956 vankia.

Poliisiylijohtaja Albayalde luovuttaa

Poliisiylijohtaja Oscar Albayalde päätti 14.10. kovan painostuksen jälkeen luopua viranhoidostaan vain viikkoja ennen eläköitymistään.

Vuonna 2013 Albayalde oli Pampangan provinssin poliisipäällikkö, kun 13 hänen alaisenaan toiminutta poliisia ryhtyi myymään huumeratsiassa takavarikoituja huumeita. Albayalde ja useampi todistaja ovat olleet senaatin kuultavana siitä, yrittikö Albayalde vaikuttaa alaistensa tutkintaan. Nykyinen huumevirasto PDEA:n johtaja ja silloinen Albayalden esimies Aaron Aquino kertoi, että Albayalde esitti puhelinkeskustelussa, että syytettyjen poliisien erottamisesta luovuttaisiin.

Marraskuun 2013 ratsiassa poliisit takavarikoivat korealaisen Johnson Leen talosta noin 200 kiloa metamfetamiinia, mutta ilmoittivat vain 38 kilon takavarikoinnista. Sitten nämä ns. Ninja-poliisit kauppasivat edelleen noin 160 kiloa huumetta. Lisäksi väitetään, että poliisit antoivat Leen paeta 50 miljoonan peson korvausta vastaan.

Oikeusministeri on päättänyt avata epäiltyjen poliisien tutkinnan uudelleen.

Kirjoittajat
Sami Noponen (talous)
Pekka Borg (muut osiot)

Mabuhay 2/2018

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 11.11.2018

Runsaat kaksi vuotta Duterten presidenttikautta

Tämä on hieman erilainen Mabuhay-tiedote kuin yleensä. Rodrigo Duterte on nyt ollut yli kaksi vuotta presidenttinä ja esitämme vähän laajemman katsauksen tähänastisen kauden tuloksiin. Monta teemaa jää tässä vielä käsittelemättäkin.

Presidentti Duterten talouspolitiikka ”dutertenomics”

Presidentti Rodrigo Duterten reilut kaksi vuotta kestäneen hallintokauden aikana Filippiinien talouskasvu on kiihtynyt, mutta kasvun hedelmät ovat jakautuneet epätasaisesti. Vireä talouskasvu on näkynyt kuitenkin Duterten kannatuksessa, joka on pysynyt yllättävänkin vahvana, ihmisoikeusloukkauksista ja mielivaltaisuuksista huolimatta. Duterte on luvannut asettaa talouskasvun ja toisaalta myös ympäristön politiikassaan etusijalle. Näitä vaalilupauksia hän on yrittänyt lunastaa.

Filippiinien talouskasvu on viime aikoina yltänyt samalla tasolle alueen mahtivaltion Kiinan kanssa. Tärkeä rooli on ollut ulkomaisilla investoinneilla, joiden lisääntyminen on näkynyt erilaisina uusina teollisuushankkeina. Pääosa investoinneista on tullut Singaporesta, Hongkongista, Kiinasta, Luxemburgista ja Yhdysvalloista, joka on Filippiinien vanha liittolainen. ASEAN-kokouksessa lokakuun puolivälissä Duterte kehuskeli Filippiinien talouskasvulla, joka on hänen mukaansa vain kiihtymässä. Uhkia ovat hänen mukaansa lähinnä kansainvälisen kaupan jännitteet ja kasvava protektionismi.

Talouskasvua ovat pitäneet yllä myös Duterten laajat infrastruktuurihankkeet. Niiden rahoittamiseen on yritetty laajentaa veropohjaa ja tehostaa verojen keräämistä, mikä on ollut pitkään yksi Filippiinien kansantalouden heikoista kohdista. Tämän TRAIN-nimen saaneen uudistuksen myötä verotuksen painopistettä on siirretty tuloverotuksesta muun muassa polttoaine- ja ajoneuvoverotuksen suuntaan. Myös tupakkaa ja virvoitusjuomia on verotettu aiempaa ankarammin. Vastapainoksi tuloverotusta on kevennetty.

Duterte on luvannut investoida jopa 150 miljardia dollaria muun muassa teiden, lentokenttien ja rautateiden kohentamiseen. Näiden huono kunto on ollut jo pitkään talouskasvun ja investointien esteenä. Kriitikkojen mukaan julkiset rakennusprojektit ovat kuitenkin edenneet varsin hitaasti. Samaan aikaan maan kasvava budjettivaje uhkaa julkisen talouden tasapainoa.

”Dutertenomics”-nimen saanut politiikka on kerännyt paljon arvostelua. Duterten talouspolitiikka ei ole vielä onnistunut vähentämään köyhyyttä, joka on Filippiineillä yleisempi ongelma kuin esimerkiksi Vietnamissa. Yhden viidestä filippiiniläisestä lasketaan edelleen jäävän köyhyysrajan alapuolelle. Tämän takia Duterten talouslinjaa on kuvattu lähinnä neoliberaaliksi.

Viime aikoina hallinnon huolenaiheena on ollut myös inflaation kiihtyminen. Kiihtyvä inflaatio jarruttaa kotimaista kulutusta ja uhkaa karkottaa ulkomaisia investoijia. Elokuussa vuosi-inflaatio ylsi korkeimmilleen vuosikausiin eli 6,4 prosenttiin. Keskuspankki on taistellut tätä vastaan koronnostoilla.

Duterte on löytänyt syyllisen hintaralliin Trumpin Yhdysvalloista, jonka keskuspankki on hänen mukaansa kiihdyttänyt inflaatiota eri puolilla maailmaa nostamalla korkojaan. Todellinen syy on kuitenkin Filippiinien kiristynyt verotus, joka on vauhdittanut hintojen nousua ja heikentänyt samalla peson kurssia. Tämä on vajonnut 12 vuoden pohjalukemiin dollariin nähden, mikä on nostanut selvästi etenkin ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden ja raakaöljyn hintoja.

Kiihtyvä inflaatio on näkynyt myös peruselintarvikkeiden kallistumisena. Polttoaineiden hinnannousulla on laajoja vaikutuksia, kun joukkoliikenteen taksat ovat nousseet, mikä rokottaa varsinkin suurkaupunkien laitamilla asuvia työmatkalaisia. Duterte on pitkälti riippuvainen heidän tuestaan, sillä suurin osa presidentin kannattajakunnasta muodostuu suurkaupunkien köyhistä.

Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi syksyllä, että hallitus tulee todennäköisesti jäämään kasvutavoitteestaan, joka on 7-8 prosentin talouskasvu tänä vuonna. Duterte onkin joutunut hakemaan neuvoja aikaisemmalta presidentiltä Gloria Macapagal-Arroyolta, joka on koulutukseltaan ekonomisti.

Hänen presidenttikaudellaan 2001-–2010 tehdyt uudistukset ovat osaltaan viime vuosien talouskasvun taustalla, vaikka Macapagal-Arroyo muistetaan enemmän hallinnon korruptiosta ja siitä, että hänen kaudellaan Filippiinien velkaantuneisuus lisääntyi selvästi. Filippiinit lukeutuu nykyisin niihin maihin, joita Yhdysvaltain korkotason nousu uhkaa, koska suuri osa velasta on dollarimääräistä.

Hyvinvointi ja toimeentulo

Köyhyys

Kattavimman kuvan köyhyyden muutoksista antaisi kolmen vuoden välein tehtävä tulo- ja kulutustutkimus (FIES), jota varten haastatellaan jopa 180 000 perhettä. Vuonna 2015 perheistä 16,5 % ja henkilöistä 21,6 % alitti tuloiltaan virallisen köyhyysrajan. Valitettavasti Duterten kaudesta kertova ensimmäinen tutkimus valmistuu vasta ensi vuonna.

Toinen tapa mitata köyhyyttä on pyytää haastateltavaa itse arvioimaan, onko perhe köyhä vai ei. Vaikka köyhyysrajan mukaisten tulojen pitäisi viranomaisten mielestä riittää tarpeellisimpiin elinkustannuksiin, on itsensä köyhäksi kokevia perheitä kaksi kertaa enemmän kuin köyhyysrajan alittaneita. SWS:n kesäkuussa 2016 haastattelemista perheistä 45 % piti itseään köyhänä ja tämän vuoden kesäkuussa osuus nousi 48 prosenttiin. Syyskuussa 2018 itseään köyhänä pitäneitä oli 52 %.

Samassa haastattelussa kysyttiin myös, oliko perhe viimeisen kolmen kuukauden aikana kokenut nälkää siksi, että ei ollut mitään syötävää. Kesäkuussa 2016 perheistä 15,2 % vastasi, että oli kokenut nälkää, mutta kesäkuussa 2018 määrä oli pudonnut 9,4 prosenttiin. Syyskuussa nälkää kokeneiden määrä taas nousi 13,3 prosenttiin, mitä selittää inflaation nopeutuminen ja etenkin riisin hinnan nousu.

Työttömiä oli heinäkuussa 2016 Duterten kauden alkaessa 5,4 % työvoimasta ja täsmälleen saman verran heinäkuussa 2018. Lisäksi 17 % työvoimasta oli alityöllistyneitä. Tosin runsaat puolet lisää työtä hakevista alityöllistyneistä teki työtä yli 40 tuntia viikossa. Työvoimaosuus on laskenut samalla ajanjaksolla 63,2 prosentista 60,1 prosenttiin.

Toimeentuloturva ja terveyspalvelut

Hallitus on pyrkinyt parantamaan pienituloisimpien asemaa, mutta toimet eivät riitä köyhyyden vähentämiseen. 4,4 miljoonaa pienituloisinta perhettä saa ns. 4Ps-ohjelman (Pantawid Pamilyang Pilipino Programme) mukaista avustusta elinkustannuksiinsa. 4Ps-avustusten saajia oli lähes yhtä paljon jo Aquinon kaudella, mutta Duterten hallitus on lisännyt tukeen 600 peson kuukausittaisen riisiavustuksen. Hallituksen verouudistus (TRAIN) on nostanut elinkustannuksia ja niitä kompensoidaan 10 miljoonalle vähätuloiselle kotitaloudelle 200–300 peson kuukausittaisella avustuksella.

Yli kaksi miljoonaa eläkeläistä (SSS) sai viime vuonna 1000 peson korotuksen kuukausieläkkeeseensä. Myös vammaisten henkilöiden toimeentuloa on parannettu mm. myöntämällä heille arvonlisäveron alennuksia ja korottamalla omaishoidon tukea.

Pian koko kansa on sairausvakuutuksen piirissä, joka sisältää perusterveydenhuoltoa kaikille. Vuonna 2015 vakuutus kattoi 92 % väestöstä ja 94 % heinäkuussa 2018 (PhilHealth). Viimeistään kongressissa juuri hyväksyttävänä oleva laki universaalista terveydenhuollosta lupaa jokaiselle kansalaiselle ilmaiset tai edulliset terveydenhuollon peruspalvelut. Tosin palvelut ovat suppeampia kuin mihin olemme Suomessa tottuneet ja varsinkin syrjäisillä seuduilla tuskin kyetään palveluita järjestämään.

Toinen hoitoon pääsyä parantava laki velvoittaa sairaalan antamaan tarpeellisen ensihoidon, vaikka henkilöllä ei olisikaan rahaa hoidon maksamiseen. Myös ilmaista lääkkeiden jakamista köyhimmille on lisätty. Merkittävä uudistus on äitiysloman pidentäminen 105 päivään.

Presidentti Dutertelle voi antaa pisteet siitä, että hän on panostanut seksuaaliterveyslain (reproductive health) täytäntöönpanoon ja perhesuunnitteluun, vaikka konservatiiviset tahot ovat kiivaasti sitä vastustaneetkin. Terveyden edistämisen kannalta saavutus on myös vuonna 2017 hyväksytty laki, joka kieltää julkisissa tiloissa polttamisen. Tupakka- ja alkoholiverojen nostaminen vaikuttaa samaan suuntaan.

Koulutus

Koulutus on tärkeä työllistymisen ja hyvinvoinnin edellytys. Viime vuosikymmenellä koulutuksessa mentiin jopa takapakkia. Koulujen määrärahoja oppilasta kohden pienennettiin, kouluakäyvien prosenttiosuus laski ja jopa lukutaitoisten osuus väheni. Filippiinit oli Namibian ja Djiboutin ohella ainoa maa maailmassa, jossa oli vain 10-luokkainen koulu. Jo Aquinon kaudella käynnistettiin suuri koulureformi, kun vuonna 2013 päätettiin siirtyä 12-vuotiseen peruskouluun. Ns. K-12-uudistukseen liittyy myös vuoden 2011 varhaiskasvatuslaki, jonka mukaan kaikille lapsille on järjestettävä yksivuotinen esikoulu. Duterten kaudella on huomattavasti lisätty rahoitusta koulutusuudistuksen toteutukseen.

Esikouluun osallistui viime vuonna jo 84 % ikäluokasta. Ensimmäiset 1,2 miljoonaa oppilasta valmistui tänä vuonna 12. luokalta. Kun yhdessä ikäluokassa on noin 1,9 miljoonaa henkilöä, tarkoittaisi tämä, että noin 60 % ikäluokasta olisi suorittanut 12-vuotisen koulun. Jatkossa yliopistoon pääsy edellyttää 12. luokan todistusta.

Iloinen uutinen monelle opiskelijalle oli, että valtion yliopistoista ja collegeista poistettiin lukukausimaksut. Tosin kriitikot ovat arvostelleet, että siitä hyötyvät eniten hyvätuloiset opiskelijat, sillä vain pieni vähemmistö valtion yliopistojen opiskelijoista tulee köyhistä perheistä. Heidän mielestään olisi oikeudenmukaisempaa antaa stipendejä ym. tukea suoraan pienituloisille opiskelijoille, joista sitä paitsi suuri osa opiskelee huonotasoisissa yksityisissä oppilaitoksissa.

Demokratia ja hallitseminen

Filippiinien perustuslaissa on määritellyt lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja oikeuslaitoksen väliset valtasuhteet ja kansalaisten oikeudet demokratian parhaiden perinteiden mukaisesti. Käytännössä valta on kuitenkin omia etujaan ajavan taloudellisen eliitin ja poliittisten klaanien käsissä. Eliitin ja kansan enemmistön välinen kuilu on jyrkentynyt ja aiheuttanut tyytymättömyyttä poliittiseen hallintatapaan.

Tutkijatohtori Bonn Juegon (Jyväskylän yliopisto) arvion mukaan Duterten voitto oli seurausta 30-vuotisen liberaali-demokraattisen ”Edsa-tasavallan” kriisiytymisestä ja kyvyttömyydestä rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Duterte voitti esiintymällä vahvana ja rehellisenä, kansan kieltä puhuvana johtajana, joka kykenee murtamaan vanhan Manilan eliitin vallan. Vaalien jälkeen vielä kasvanut kansan tuki on antanut hänelle laajat valtuudet oman muutospolitiikkansa läpivientiin.

Presidentti tarvitsee tuekseen kongressin edustajainhuoneen enemmistön. Filippiinien poliittisessa perinteessä se on helppoa, koska omat etunsa turvatakseen edustajat aina hakeutuvat voittaneen presidentin puolelle. Vaaleissa Duterten puolue PDP-Laban sai 3 paikkaa, mutta muutaman viikon jälkeen puolueeseen liittyi 111 takkinsa kääntänyttä lisää. Suurin osa muistakin puolueista halusi hallitusrintamaan, jolloin kohta presidentin takana oli lähes 90 % edustajista. Senaatissakin hallituksella on kolmen neljäsosan enemmistö, mutta senaatti on perinteisesti äänestänyt itsenäisesti, usein Dutertenkin esityksiä vastaan.

Myös oikeuslaitoksen tuki on tarpeen, varsinkin kun Duterten hiljaisesti tukemat toimintatavat välillä ylittävät lain puitteet. Presidentti varoitti heti valtaan päästyään oikeuslaitosta asettumasta hänen huumesotansa esteeksi. Duterte on jo saanut pääosin myötämielisen korkeimman oikeuden. Hänen taustatuellaan saatiin erotettua korkeimman oikeuden hankalaksi koettu puheenjohtaja Maria Lourdes Sereno, jopa perustuslain vastaisesti ilman syytettä valtakunnanoikeudessa.

Dutertelle erityisen tärkeätä on poliisin ja asevoimien tuki. Hän nimittikin ensi töikseen poliisin (PNP) johtoon Davaon huumesotaa johtaneet poliisipäälliköt, joihin hän voi täysin luottaa. Hän nimitti ensimmäisen virkavuotensa aikana 59 asevoimien (AFP) tai PNP:n kenraalia tai everstiä korkeisiin siviilivirkoihin ja toisena vuonna tahti on pysynyt samana.

Kun presidentti on mm. korruption takia erottanut ministeriöiden, virastojen tai valtion yritysten johtajia, on hän valinnut tilalle sotilaita. Duterte on perustellut upseerien nimittämistä sillä, että hän luottaa sotilasorganisaation kurinalaisuuteen ja kykyyn johtaa. Usein sotilasjohtajilla ei ole tarpeellista substanssiosaamista ja voidaan kysyä, miksi sosiaali- ja ympäristöministereiksi piti nimetä evp-kenraalit.

Autoritäärisyys lisääntyy

Edellisiin presidenttikausiin verrattuna Duterten hallintoa on leimannut pyrkimys aggressiivisesti vaimentaa oman politiikan toteuttamista haittaavat soraäänet. Senaatissa vankin vastustaja, senaattori Leila de Lima, on virunut jo toista vuotta vankilassa epämääräisellä syytteellä huumekauppaan osallisuudesta. Tyypilliseen tapaan asia ei ole vieläkään edennyt oikeuden käsittelyyn, mutta onpahan hän poissa senaatista. Presidentti on myös yrittänyt saada vangituksi toisen äänekkään senaattorin, Antonio Trillanesin. Trillanes syyllistyi aikoinaan vallankaappausyritykseen Macapagal-Arroyoa vastaan, mutta nyt Duterte peruutti presidentti Aquinon aikanaan hänelle myöntämän armahduksen arkistoista puuttuvien hakemuspapereiden perusteella.

Duterten syytetoimille on tyypillistä, että hän kohdistaa ne valikoidusti vastustajiinsa. Trillanesin kanssa samasta kapinasta armahdettiin mm. evp-kapteeni Nicanor Faeldon, jonka Duterte nimitti 2016 tullin johtoon. Tullissa korruptoituneet käytännöt ovat yleisiä ja Faeldonia pidettiin osavastuullisena. Duterte hyväksyi Faeldonin erohakemuksen, vaikka piti häntä rehellisenä ja nimittikin hänet vankilaviraston johtajaksi. Duterte nimitti juuri informaatio- ja viestintäteknologian ministeriksi evp-eversti Gringo Honasanin, jonka voi sanoa olevan kaikkien kapinoiden äiti. Hän johti 1986 Marcosin kaatanutta Edsa-vallankumousta ja ainakin neljää Cory Aquinon vastaista kaappausyritystä.

Duterte on myös uhannut sulkea kriittisiä tiedotusvälineitä, kuten Inquirer, ABS-CBN ja Rappler. Tarkoitushakuisesti aina löytyy jokin syy, jolla voidaan nostaa valikoiden syytteitä kriittisiä ääniä vastaan. Duterten yltiökannattajissa on myös väkeä, jotka levittävät sosiaalisessa mediassa vihamielistä ja usein valheellista ilmapiiriä ”keltaisia” vastaan.

Entä diktatuuri?

On epäilty, että Duterte olisi siirtymässä kohti diktatuuria. Hänhän on kehunut diktaattori Marcosia Filippiinien parhaaksi presidentiksi. Kun Isisin kanssa liittoutunut Mauten asejoukko valtasi Marawin kaupungin, julisti hän koko Mindanaon alueelle sotatilan. Hän totesi haastattelussa, että ”Marcosin sotatilalaki oli erittäin hyvä” (Philstar 24.5.2017). Tosin tätä sotatilaa ei voi suoraan verrata Marcosin aikaan, sillä nyt kansalaisoikeuksia on rajoitettu vähemmän.

Presidentin esityksestä on sotatilaa Mindanaolla jatkettu tämän vuoden loppuun asti ja parhaillaan harkitaan sen jatkamista jälleen vuodella. Armeijalla on normaalistikin laajat toimintavaltuudet ja se on taistellut vuosikymmeniä islamistiryhmiä vastaan ilman sotatilasäännöksiä. Voi kysyä, onko perusteltua pitää koko Mindanaota jatkuvassa sotatilassa. Duterte on pari kertaa vilauttanut mahdollisuutta laajentaa sotatilaa koko maahan, heikkenevän NPA:n uhan varjolla. Hän on myös leimannut laillisesti toimivia vasemmistolaisia kansalaisjärjestöjä kommunistien peiteorganisaatioiksi, jotka siten olisivat asevoimien toiminnan oikeutettuja kohteita. Jos näin tehdään, ollaan jo aika lähellä marcosilaista diktatuuria.

Duterte totesi yhdessä puheessaan, että ”Te sanotte diktaattori; no, olen todella diktaattori. Ellei minusta tule diktaattoria, mitään ei tapahdu tälle maalle.” (PDI 8.2.2018) Duterte ei kuitenkaan ole diktaattori eikä hänen pyrkimyksiään ohjaa vallanhimo. Sitaatti kuvastaa Duterten ajattelua ennemminkin niin, että hän haluaa toteuttaa sellaisen yhteiskunnallisen muutoksen, jonka hän uskoo olevan Filippiineille välttämätöntä. Hän uskoo muutoksen voivan tapahtua Filippiinien kurittomassa kulttuurissa vain autoritäärisen johdon avulla.

Enemmän kuin Marcos, Duterten esikuvana taitaa olla Singaporen Lee Kuan Yew, joka sai kovalla kurilla maahan järjestyksen ja taloudellisen nousun. Voi kuitenkin olla, että Duterte uskoo, kuten suuri osa kansastakin, että vain hän kykenee tätä muutosta johtamaan. Ainakaan Davaon kaupungin pormestariutta hän ei itsensä lisäksi ole melkein 30 vuoteen suostunut jakamaan kuin Sara-tyttärelleen, joka on autoritäärisyydessä isänsä luokkaa.

Hyvät hallintotavat etenevät

Presidentti Duterten ensimmäisiä hyviä tekoja oli yksinkertaistaa hallintoa ja vaatia virkamiehiltä hyvää ja nopeaa palvelua. Monista lupien hakumenettelyistä on poistettu ylimääräisiä vaiheita ja hakemukset tulee käsitellä 3–20 päivässä vaativuudesta riippuen. Yrityksen käynnistämisen lupahakemus pitää saada hoidettua yhdessä toimistossa ja yhtenäistetyllä lomakkeella. Tärkeä on myös huonoa tai virheellistä palvelua saaneille osoitettu puhelinnumero, jota kautta saa valituksen nopeasti käsittelyyn. Samoin puhelimen kautta voi ilmoittaa virkailijan yrityksistä rahastaa. Uudet käytännöt ovat lyhentäneet jonoja ja käsittelyaikoja ja samalla ne ehkäisevät korruptiota.

Korruptioon liittyen presidentti on erottanut runsaasti johtavissa tehtävissäkin olleita. Tosin joitakin korruptiosta epäiltyjä hän on kierrättänyt toisiin samantasoisiin tehtäviin. Korruptio on kuitenkin niin syvälle juurtunutta, että Duterte on jo pari kertaa tuskastuneena uhannut laittaa hanskat naulaan, kun luotettujenkin piiristä löytyy aina uusia tapauksia.

Federalismi

Presidentti Duterten keskeinen vaalilupaus on muuttaa Filippiinien perustuslaki federalistiseksi. Valtaa ja resursseja halutaan pois Manilan eliitiltä suoraan provinssien päätettäväksi.

Perustuslain uudistus on niin iso kokonaisuus, että siihen on parempi palata toisessa yhteydessä. Lyhyesti todeten presidentin asettama konsultatiivinen komitea luovutti viime heinäkuussa lakiluonnoksen, jonka presidentti välitti kongressille keskusteltavaksi.

Federalismin hyödyistä ja haitoista voi olla montaa mieltä, mutta demokratian kannalta huolestuttava on esitys siirtymäajan hallinnosta vuoteen 2022 asti. Siirtymäajalle korkein valta on keskitetty presidentille ja hänen valitsemalleen 10-henkiselle siirtymävaiheen komitealle.

Pulse Asian haastattelututkimuksessa kesäkuussa 2018 vain 18 % vastaajista oli sitä mieltä, että perustuslakia pitäisi nyt muuttaa. Osuus on jopa laskenut viime maaliskuusta. Vain 28 % kannatti nyt siirtymistä federalistiseen järjestelmään. Tosin tietoisuus järjestelmämuutoksesta on vähäistä, sillä vain 31 % arvioi tietävänsä riittävästi ehdotuksen sisällöstä.

Huumesota

Filippiineillä on vakava huumeongelma ja siksi on perusteltua, että presidentti Duterte haluaa määrätietoisesti poistaa sen. Ennen vaaleja hän lupasi lakkauttaa huumerikollisuuden 3–6 kuukaudessa vaikka tappamalla rikolliset, jotka eivät antaudu. Niinpä kesällä 2016 hän määräsi poliisin ennennäkemättömään huumesotaan, etenkin kaupunkien köyhien asuinalueilla. Aika pian hän kuitenkin joutui toteamaan, että tuskin edes hänen presidenttikautensa riittää huumekaupan hävittämiseen.

Vähän luvuista: Poliisin (PNP) tilastojen mukaan Duterten ensimmäisen vuoden aikana Filippiineillä tehtiin 14 264 henkirikosta (11 605 Aquinon viimeisenä vuonna). Heinäkuusta 2017 alkaneen vuoden aikana henkirikosten määrä laski 9 874:ään. On erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka suuri osa henkirikoksista liittyy huumeisiin. PNP:n antaman toisen tilaston mukaan ajalla 1.7.2016-4.6.2018 tehtiin 23 327 henkirikosta, joista 2 649 liittyi huumeisiin ja 10 594 muihin motiiveihin. Lopuista tapauksista motiivia ei ole tiedossa (ABS-CBN 13.6.2018). Poliisin arvion mukaan siis vain toistakymmentä prosenttia henkirikoksista liittyisi huumeisiin.

Nämä kahden vuoden runsaat 24 000 henkirikosta eivät sisällä viranomaisten ”laillisissa huumeoperaatioissa” kuollutta 4 410 epäiltyä rikollista. Edellisen kohdan tilastoon liittäen kahdessa vuodessa on tapettu ainakin 7 000 huumerikollista, joista valtaosa on vain huumeiden käyttäjiä tai pienimuotoisia välittäjiä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvioineet huumesodan uhrien määrän paljon suuremmaksi, 12 000-20 000 hengeksi. Niiden mukaan on myös todistajanlausuntoja siitä, että poliisi on käyttänyt palkkiomurhaajia, jotka ovat käyneet ampumassa toimeksiannon mukaisesti listalla mainittuja huumehenkilöitä.

Huumesodalla on kuitenkin ollut erilaisia vaiheita. Alkuvaiheessa aseita käytettiin herkästi, kun presidenttikin siihen rohkaisi ja vakuutti, että hän ei päästä operaatioissa rikollisia tappaneita poliiseja tai sotilaita vankilaan. Vuonna 2017 Duterte joutui kahteenkin kertaan keskeyttämään operaatiot, kun poliiseja syyllistyi mm. korealaisen liikemiehen kiristämiseen ja murhaan ja alaikäisten poikien lahtaukseen kameroiden edessä. Poliisin maine on huumesodassa ryvettynyt ja Duterte arvioi, että jopa 9000 poliisia on mukana huumebisneksessä.

Lokakuussa 2017 Duterte päättikin siirtää vastuun huumerikollisuuden vastaisesta toiminnasta poliisilta valtion huumeviranomaiselle, PDEA:lle (Philippine Drug Enforcement Agency). PDEA osoitti, että huumerikoksia vastaan voidaan toimia kunnioittaen ihmisoikeuksia ja syyllistymättä laittomiin teloituksiin. Vajaan kahden kuukauden aikana, kun PDEA:lla oli yksin toimintavaltuudet, sen 2 161 huumekaupan vastaisessa operaatiossa pidätettiin 750 epäiltyä ja ”vain” yksi epäilty oli ammuttu. (PDI 5.12.2017) Duterten mielestä huumekampanja eteni kuitenkin liian hitaasti, joten hän määräsi PNP:n ja NBI:n (National Bureau of Investigation) jälleen osallistumaan huumeidenvastaiseen taisteluun PDEA:n koordinoinnin alaisena. Poliisin mukaantulon jälkeen tapot huumeoperaatioissa ovat jälleen jokapäiväisiä, vaikka ei samassa mittakaavassa kuin vuonna 2016.

Huumesodassa on valitettavasti tapettu tuhansia korkeintaan minimaaliseen rikokseen syyllistyneitä ja syyttömiäkin. Operaatioissa on laittomasti teloitettu ihmisiä, joita ei ole edes ehditty todeta oikeudessa syyllisiksi.

Massiivisilla operaatioilla on tietysti saatu tuloksiakin. Kahdessa vuodessa on takavarikoitu yli 2 700 kiloa metamfetamiinia ja muitakin huumeita. Tapettujen ja vankilaan pistettyjen tuhansien huumekauppiaiden lisäksi 12 laboratoriota on tuhottu ja 209 huumeluolaa suljettu. Silti huumeita on markkinoilla ja maahan salakuljetettuja aineita on saatavilla. Nyt keskustelua herättävä tapaus on, kenen avustuksella tullin läpi pääsi kulkemaan 1,6 tonnin erä metamfetamiinia.

Onko ihmisoikeuksilla väliä?

Professori Randy David esitti kolumnissaan (PDI 10.12.2017), mikä erottaa presidentti Duterten ja ihmisoikeusliikkeen käsityksiä ihmisoikeuksista. Dutertelle huumekampanjan tappamiset ovat hinta joka pitää maksaa, jotta voidaan suojella kansalaisten oikeuksia elää huumeettomassa yhteiskunnassa. Huumerikollisten oikeuksien sijaan tärkeätä on rikollisten uhrien oikeuksien turvaaminen. Lainkuuliaisten kansalaisten hyvää yhteisöä on suojeltava poikkeavilta yksilöiltä. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, joka on jakautunut sisäpuolisiin ja ulkopuolisiin. Presidentti Duterte on kysynyt, ovatko huumeongelmaiset ihmisiä (PDI 28.8.2016). Tarvitseeko heidän ihmisoikeuksistaan sitten välittää?

Universaali ihmisoikeuskäsitys lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat yhteiskunnan samanarvoisia jäseniä. Valtion tehtävänä on suojella kaikkien kansalaisten elämää, niin rikosten uhrien kuin rikoksiin syyllistyneidenkin. Rikoksen uhrin tulee saada tarvitsemansa tuki ja suojelu sekä korvausta rikoksentekijältä tai yhteiskunnalta, vaikka usein mikään korvaus ei korvaa aiheutunutta vahinkoa. Rikoksesta epäillyn pitää saada reilu oikeudenkäynti ja lainmukainen tuomio. Parasta rikollisuuden ennaltaehkäisyä onkin kehittää reilua yhteiskuntaa, jossa kaikki pidetään mukana, oikeusjärjestelmä toimii ja taloudelliset, sosiaaliset ym. perusoikeudet ovat turvattuina.

Filippiinien suurimpia ongelmia onkin oikeusjärjestelmän toimimattomuus. Vakavia rikoksia ei tutkita ja niistä ei seuraa tuomioita. Jos oikeuslaitos ei toimi, aletaan pitää hyväksyttävänä sitä, että rikolliseksi leimattuja rangaistaan vaikka oman käden oikeudella, laittomin keinoin.

Filippiinien ihmisoikeusongelmat eivät tietenkään rajoitu vain huumesotaan tai Duterten kauteen. Maassa tapetaan vuosittain kymmeniä talonpoikais- ja ammattijärjestöjen, ympäristöjärjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen aktiiveja unohtamatta ihmisoikeusjärjestöjen toimijoita. Vain muutamassa maailman maassa tapetaan enemmän toimittajia kuin Filippiineillä ja Duterten kaudella on tapettu myös 34 lakimiestä.

Rauhanprosessi

Rauha MILF:n kanssa

Duterten suurimpia saavutuksia on rauhansopimuksen tekeminen islamilaisen vapautusliike MILF:n kanssa. Presidentti oli vahvasti vaikuttamassa siihen, että kongressi hyväksyi muslimien autonomisen alueen peruslain (Bangsamoro Organic Law), joka antaa laajan itsehallinnon muslimienemmistöisille alueille. Ensi tammikuussa asukkaat päättävät kansanäänestyksellä, mitkä alueet liittyvät Bangsamoro-alueeseen.

Muslimien itsemääräämisoikeus parantaa oleellisesti rauhan mahdollisuuksia Etelä-Filippiineillä. Varmasti on edelleen ryhmittymiä, joille itsehallinto ei kelpaa. Toisen merkittävän vapautusliikkeen, MNLF:n yksi siipi on asettunut tukemaan Bangsamoro-lakia. Toinen, Nur Misuarin siipi ei ole halunnut ottaa selkeästi asiaan kantaa. On myös MILF:sta eronneita ryhmiä, jotka vastustavat sopimusta. Usein kantaan vaikuttavat johtajien henkilökohtaiset valtapyrkimykset.

On myös Abu Sayyafin kaltaisia rikollis-/terroristiryhmiä, joille tuskin kelpaa mikään hallitus. Abu Sayyafkin koostuu monista itsenäisistä ryhmistä, joista toiset keskittyvät enemmän rikolliseen rahankeruuseen ja toiset ideologisemmin suuntautuneet pyrkivät islamilaisen valtion perustamiseen.

NDF:n kanssa ei rauhaa

Toiveet rauhansopimuksesta Kommunistisen puolueen (CPP) johtaman NDF:n (Kansandemokraattinen rintama) kanssa sen sijaan ovat kuihtuneet. Alussa toiveet rauhansopimuksesta olivat lupaavampia kuin koskaan. CPP:n perustaja ja johtaja Joma Sison oli 60-luvulla yliopistossa Duterten opettaja ja Duterte oli jopa mukana kommunistisessa nuorisoliitossa. Duterte tarjosi Sisonille mahdollisuutta nimetä neljä ministeriä hänen kabinettiinsa ja hän lupasi hyvän tahdon eleenä vapauttaa vankilassa istuvat toverit. Tosin ilmeisesti armeijan vastustuksen takia vain muutama vapautettiin ja ministeritkin on jo heivattu hallituksesta ulos.

Neuvottelut etenivät lupaavasti jopa radikaaleihin taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin yhteiskunnassa. Neuvotteluihin tuli kuitenkin toistuvasti katkoja, kun Duterte toivoi aselepoa ja CPP:n sissiarmeija NPA teki toistuvia iskuja, erityisesti Mindanaolla. Toisaalta armeijakin partioi provosoivasti ”NPA:n hallitsemilla alueilla”. Myöhemmin tilanne johti Sisonin ja Duterten välillä niin rankkaan toistensa henkilökohtaiseen solvaamiseen, että he tuskin enää samaan pöytään mahtuvat.

Vielä viime kesäkuussa oli sovittu neuvotteluiden jatkamisesta heinäkuussa. Duterte kuitenkin yllättäen peruutti neuvottelut ja asetti NDF:lle uusia, mahdottomia ennakkoehtoja. NDF:n olisi pitänyt heti lopettaa kaikki aseellinen taistelu, siirtää taistelijansa ”reservaatteihin”, luopua veronkeruustaan ja suostua neuvottelijoille turvallisten maiden sijaan neuvotteluihin Filippiineillä.

Rauhanneuvotteluiden kaatumiselle löytynee suurempiakin syitä kuin Duterten pettymys prosessiin. Talouselämän ja maanomistajien piirissä on varmasti vastustusta sopimukselle, joka olisi puuttunut heidän omaisuuksiinsa ym. taloudellisiin intresseihinsä. Asevoimien johto oli kesäkuussa voimakkaasti tukemassa Duterten päätöstä lakkauttaa neuvottelut. Duterte on uhonnut, että NPA on lyöty kevääseen 2019 mennessä. Se tuskin toteutuu, mutta ehkä asevoimat on laskenut, että taistelemalla saadaan parempi tulos heikentynyttä NPA:ta vastaan kuin rauhanneuvotteluilla.

Toisaalta Sisonkin uskoo 50 vuoden taistelujen jälkeenkin maolaiseen pitkän marssin strategiaan, jossa rauhanneuvottelut ovat vain taktinen välivaihe matkalla kohti aseellisen vallankumouksen voittoa.

Ympäristö

Aluksi Duterte vastusti Pariisin ilmastosopimusta ja aikoi peruuttaa Filippiinien sitoutumisen sopimukseen. Hän katsoi sen epäreilusti rajoittavan kehitysmaan teollisuuden rakentamista. Asiantuntijat ja hallituskumppanit saivat kuitenkin vakuutettua hänelle, että Filippiinit tulee hyötymään taloudellisestikin sopimuksessa pysymisestä, joten hän muutti mieltään.

Toisaalta Duterte on ollut vankka tuhoisan kaivostoiminnan vastustaja ja niinpä hän valitsi ympäristöministeriksi kaivosaktivisti Gina Lopezin. Lopez teetätti ympäristövaikutusten arviointia kaivoksissa ja lakkautti niiden perusteella ainakin 26 kaivoksen toiminnan. Teollisuuspiirit lobbasivat kiivaasti Lopezia vastaan ja niinpä kongressin nimityskomitea ei vahvistanut Lopezin nimitystä ministeriksi. Liberaali oppositio oli kyllä hänen tukenaan, mutta nimenomaan presidentin tukijat estivät nimityksen.

Presidentti Duterte on edelleen puheissaan uhkaillut kaivosteollisuutta toiminnan lakkauttamisella jos he eivät pidä huolta ympäristöstä. Hän on todennut, että valtio saa noin 70 miljardia pesoa (1,2 mrd. euroa) tuloa kaivosteollisuudesta, mutta saman rahan voi saada muistakin lähteistä. Toisaalta samaan aikaan ympäristö- ja luonnonvaraministeriö on ehdottanut uusien kaivosten avaamista lisätulojen saamiseksi.

Presidentin päätös sulkea turistisaari Boracay puoleksi vuodeksi ympäristövahinkojen korjaamiseksi on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Kun pienellä saarella on ollut vuosittain kaksi miljoonaa turistia, jätteet on laskettu veteen, rannat roskattu ja on rakennettu rantaviivallekin säädöksistä välittämättä, on tosi tarpeellista kunnostaa ympäristö vaikka pakolla. Nyt saaren rasitusta pyritään rajoittamaan ja toivottavasti pidetään huolta, että entiseen menoon ei palata. Filippiineillä on lukuisia muitakin kohteita, kuten El Nido ja Puerto Galera, jotka vaatisivat kunnostusta puhumattakaan siitä, että saataisiin estettyä villiä menoa uusissa kohteissa.

Ulkopolitiikka

Filippiinit oli vuoden ASEAN:in puheenjohtajamaana ja presidentti oli puheenjohtajana aktiivinen toimija. ASEAN:in huippukokouksessa noudatettiin jäsenmaiden perinteistä toistensa asioihin puuttumattomuuden linjaa. Kokous ei esim. ottanut kantaa satojen tuhansien rohingojen väkivaltaiseen häätämiseen mailtaan Myanmarissa. Usealla ASEAN-maalla on Kiinan kanssa riitaa Etelä-Kiinan meren riuttojen tai saarien hallinnasta, mutta siitäkään ei tehty suurempaa numeroa. Maat sopivat vain siitä, että neuvotellaan Kiinan kanssa menettelytavoista, miten asiassa edetään.

Duterte on suhtautunut nihkeästi Yhdysvaltoihin ja sen rooliin Filippiineillä. Mm. Davaon pormestarina ollessaan hän kielsi USA:n laivaston tulemisen sotaharjoituksiin Davaon alueelle. Erityisesti Obamaan hänellä oli viileät suhteet, kun tämä arvosteli Filippiinien huumesotaa. Trumpin kanssa asiat sujuvat paremmin, kun molemmilla on yhtäläinen puhetyyli ja kun Trump ei Dutertea arvostele. Trump on jopa kehunut Filippiinien huumesotaa. Duterte on uhannut, että Filippiineillä lähes pysyvästi sotaharjoituksissa olevien amerikkalaisjoukkojen pitää poistua maasta, mutta AFP:lla on niin vankka suhde Yhdysvaltoihin, että Duterten on vaan hyväksyttävä sotilaallinen apu ja yhteistyö.

Suhde EU:iin on Dutertelle vaikea, kun EU:n edustajat ovat tuoneet esiin ihmisoikeuskysymyksiä. Hän on sillä perusteella kieltänyt joiltakin hankkeilta EU:sta tulevan avustuksen vastaanottamisen.

Yhdysvaltojen sijaan Duterte on tiivistänyt liittolaissuhteitaan Kiinaan ja Venäjään. Suhteissa Kiinaan taustalla hiertää kiista Länsi-Filippiinien meren (Etelä-Kiinan meri) saarten omistuksista. YK:n pysyvä välitystuomioistuin ratkaisi heinäkuussa 2016 asian Filippiinien hyväksi. Kiina on ilmoittanut, että se ei päätöstä kunnioita ja on rakentanut alueelle keinosaaria ja tukikohtia. Ennen vaaleja Duterte lupasi, että hän ajaa vesiskootterilla saarille ja pystyttää sinne Filippiinien lipun. Presidenttinä hän on kuitenkin todennut, että ei kykene ryhtymään sotaan Kiinan kanssa ja pyrkii tarjoamalla läheistä yhteistyötä luomaan olosuhteet, jossa välitystuomioistuimen päätös voidaan joskus ottaa puheeksi.

Presidentti onkin hankkinut Kiinalta miljardien investointeja ja lainoja etenkin Filippiinien suuriin infrastruktuurihankkeisiin. Kriitikot pelkäävät, että tämä lisää huomattavasti lainakuormaa ja Kiinan määräysvaltaa Filippiinien taloudessa. Harva uskoo, että hyvällä tahdollakaan Kiina luopuisi valtaamistaan strategisesti tärkeistä saarialueista.

Duterte on kaupankäynnin laajentamisen lisäksi päättänyt ostaa aseita Venäjältä. Yhdysvalloille tämä ei sovi ja sen ministerit ovatkin lähettäneet Manilaan kirjeitä taivutellakseen hallitusta luopumaan kaupoista. Duterte sanoi, että hän ei tarvitse amerikkalaisten F-16-hävittäjiä, hän tarvitsee helikoptereita ym. kapinallisten vastaiseen taisteluun soveltuvaa.

Duterten suosio pysyy

Oli Duterten politiikasta mitä mieltä tahansa, niin hänellä on Filippiinien kansan vankka tuki takanaan. SWS:n syyskuisessa kyselyssä 70 % oli hänen toimintaansa tyytyväisiä ja 16 % tyytymättömiä.

Pulse Asian haastatteluissa vastaajia pyydettiin valitsemaan hallitukselle kolme tärkeintä tehtävää ja sitten arvioimaan, hyväksyvätkö he hallituksen saavutukset niiden suhteen. Vastaajat pitivät tärkeimpinä tehtäviä, joissa he arvioivat tulokset heikoiksi. Tärkeimpänä tehtävänä pidettiin inflaation hillintää, jossa suhteessa vain 27 prosentin mielestä tulos on hyväksyttävä. Toiseksi tärkeintä oli työntekijöiden palkkojen nousu, jonka suhteen 53 % oli tyytyväisiä. Kolmanneksi tärkeintä oli köyhyyden vähentäminen, johon tyytyväisiä oli 39 %. Kaikista tyytyväisimpiä vastaajat olivat rikollisuuden vastaiseen toimintaan (83 % ), jonka kuitenkin vain 23 % nimesi yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä.

Kirjoittajat
Sami Noponen (talous)
Pekka Borg (muut osiot)

Pääasialliset lähteet

The Duterte Administration: Key Accomplishments July 2016 – July 2018.
http://newsinfo.inquirer.net/files/2018/07/1532219914458628.pdf

Juego, Bonn (2018) The Philippines 2017: Duterte-led Authoritarian Populism and Its Liberal-Democratic Roots. Asia Maior. Vol. XXVIII/2017.
https://www.asiamaior.org/the-journal/asia-maior-vol-xxviii-2017/the-philippines-2017-duterte-led-authoritarian-populism-and-its-liberal-democratic-roots.html

The Manila Times. https://www.manilatimes.net/

Philippine Daily Inquirer. https://www.inquirer.net

PhilHealth. 2017 Stats & Charts https://www.philhealth.gov.ph/about_us/statsncharts/rohing

Philippine Statistics Authority. 2015 Full Year Official Poverty Statistics of the Philippines.
https://psa.gov.ph/sites/default/files/2015%20Full%20Year%20Official%20Poverty%20Statistics%20of%20the%20Philippines%20Publication.pdf

Philippine Statistics Authority. Labor Force Survey.
https://psa.gov.ph/statistics/survey/labor-and-employment/labor-force-survey

Philippine Statistics Authority. Philippines in Figures.
https://psa.gov.ph/content/philippines-figures-0

President?s Report to the People 2016 – 2018.
https://pcoo.gov.ph/downloads/2018-PRP-RRD.pdf

Rappler. https://www.rappler.com/

World Bank. https://www.worldbank.org/

World Education News Reviews (2018) Education in the Philippines.
https://wenr.wes.org/2018/03/education-in-the-philippines