Kategoriat
Blogi Blogi, Tiina Vaittinen

12.3.2019, Tiina Vaittinen

Blogi 12.3.2019 Tiina Vaittinen

OSA 1: 18.2.2019 Miksi juuri Filippiineiltä tuodaan hoitajia?

OSA 2: 25.2.2019 Vienti- ja tuontituotteena tender loving care of the Filipino

OSA 3: 4.3.2019 Ulkomaille töihin – pakko vai mahdollisuus?

OSA 4: 12.3.2019 Mutta Filippiinithän rikastuu, kun siirtolaiset lähettävät euroja kotiinsa!

Filippiinien työperusteinen siirtolaisuus kehityspoliittisena kysymyksenä: Blogisarja hoitajarekrytoinnin globaalia etiikkaa koskevaan keskusteluun

Viime päivinä on uutisoitu ulkoministeri Timo Soinin ehdotuksesta ratkaista työvoimapula hoitoalalla rekrytoimalla sairaanhoitajia Filippiineiltä. Yksityiset henkilöstöalan yritykset ovat rekrytoineet Suomessa toimiville suurille hoiva-alan yrityksille hoitajia Filippiineiltä jo yli kymmenen vuoden ajan, usein kyseenalaisin ehdoin – ja kuten tutkimukseni osoittaa – varsin puutteellisessa valtiokontrollissa.

Vuonna 2017 valmistuneessa väitöskirjassani tutkin filippiiniläisten sairaanhoitajien suomalaiseen vanhushoivaan suuntautuvaa muuttoliikettä globaalin etiikan ja poliittisen talouden näkökulmasta. Tässä blogisarjassa käsittelen lyhyesti filippiiniläisen työvoiman globaalia liikettä kehityspoliittisena kysymyksenä.

Blogisarja perustuu Siirtolaisuusinstituutin julkaisemassa Siirtolaisuus – Migration -lehdessä (nro 4/2017, s. 10–15) julkaistuun artikkeliin.

Tiina Vaittinen, tutkijatohtori
Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI
Tampereen yliopisto

Kirjoittaja on Filippiinit-seuran hallituksen jäsen, tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori, jonka vuonna 2017 julkaistu väitöskirja käsitteli ikääntyvän Suomen hoivatarpeiden kietoutumista filippiiniläiseen hoitajateollisuuteen.

Blogi 4:

Mutta Filippiinithän rikastuu, kun siirtolaiset lähettävät euroja kotiinsa!

Työperusteista muuttoliikettä köyhemmistä maista rikkaisiin perustellaan useasti kehityspoliittisesti hyvänä asiana: Työtä tarjotaan ihmisille, joilla sitä ei ole, ja maahanmuuttajat täyttävät kohdemaissa kohtaanto-ongelmia aloilla, joilla on syystä tai toisesta työvoimapulaa. Siirtotyöläisten kotimaihin lähettämät rahalähetykset ovatkin merkittävä tulonlähde yksittäisille kotitalouksille, ja osa kasvusta siivilöityy paikallistalouksiin esimerkiksi rahalähetysten mahdollistaman pienyritystoiminnan ja rakennushankkeiden myötä.

Myös makrotasolla tarkasteltuna siirtolaisten rahalähetykset muodostavat merkittäviä rahavirtoja. Maailmanpankin arvion mukaan vuoden 2017 pankkisiirroista LMIC-maihin (alhaisen tulotason maihin) kertyy yhteensä jopa 450 miljardia dollaria. Tämä on moninkertainen summa verrattuna viralliseen kehitysapuun. Maailmanpankin mukaan siirtolaisten lähettämät pankkisiirrot ylittivät virallisen kehitysavun ensimmäisen kerran vuonna 1996. Ero on jatkanut kasvuaan virallisen kehitysavun pysyessä melko samana, ja rahalähetysten kasvaessa tasaisesti muutamia notkahdusvuosia lukuun ottamatta. Yksityisen sektorin sijoitukset (foreign direct investment, FDI) LMIC-maihin ovat suurempia kuin siirtolaisten rahalähetykset, mutta ne ovat herkempiä talouden suhdanteille.

Siirtolaisten koteihinsa lähettämät rahasummat ovat siis merkittävä osa maailmantaloutta, ja Filippiinien tavoin monet LMIC-maat ovat niistä varsin riippuvaisia. Rahalähetykset ovat kuitenkin viime kädessä yksityisten kotitalouksien läpi kansantalouteen siivilöityvää rahaa. Kehityspoliittisesti tarkasteltuna siirtolaisten palkoista muodostuvat rahavirrat eivät näin ollen välttämättä auta kaikista köyhimpiä. Pahimmillaan rahalähetykset voivat jopa hankaloittaa köyhyysongelman ratkaisua.

Kuten aiemmissa blogeissani olen kirjoittanut, filippiiniläinen sairaanhoitaja ja siirtotyöläinen ovat Filippiineillä tärkeitä vientituotteita. Niin sanottua aivovientiä käsittelevissä keskusteluissa koulutetun työvoiman rekrytointi ja siirtolaisuus esitetään yleensä siten, että yksi (usein köyhempi) valtio kouluttaa työvoimaa toisten (rikkaampien) valtioiden käyttöön. Koulutuksen ja siirtolaisuuden rahavirtoja tarkasteltaessa tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.

Esimerkiksi filippiiniläinen hoitajatuotanto on täysin riippuvainen yksityisten kotitalouksien koulutukseen tekemistä investoinneista. Filippiineillä koulutus on kallista, ja monet yliopistoista ovat yksityisiä markkinatoimijoita, jotka lisäävät koulutustarjontaa sen mukaan, millä aloilla on maailmalla vientiä. Matkallaan ulkomaille töihin nuori sairaanhoitaja investoi koulutukseensa jopa yli kymmenen tuhatta euroa. Tämä koostuu paitsi lukukausimaksuista ja asumiskuluista, myös sairaanhoitajan lisenssiin oikeuttavasti kokeesta ja siihen valmistautumisen kustannuksista.

Lisäksi ulkomaille työhön tähtäävät hoitajat tarvitsevat erilaisia erikoistumiskoulutuksia, joita suoritetaan näihin erikoistuneissa kouluissa tai yksityisissä sairaaloissa lisämaksusta. Myös kielikurssit, kielikokeet, viisumit ja matkaliput maksavat, yhteensä tuhansia euroja, ja nekin ovat pakollista valmistautumista siirtolaisuuteen.

Kaiken kaikkiaan matka ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijasta ulkomaiseen työpaikkaan voi kustantaa yli 15 000 euroa, mikä on paljon maassa, jossa sairaanhoitaja tienaa 150–250 euroa kuukaudessa. Opinnot nähdään usein perheen yhteisenä sijoituksena tulevaisuuteen, ja rahat opintoihin monesti saadaan ulkomailla työssä olevalta perheenjäseneltä tai sukulaiselta. Koulutuksen rahoitusrakenne näin ollen muodostaa myös kierteen, joka edellyttää työvoiman massamuuttoa – useimmilla perheillä ei yksinkertaisesti olisi varaa rahoittaa nuorten opintoja, mikäli joku perheenjäsenistä ei tienaisi rahaa ulkomailla. Toisinaan siirtolaisuuteen valmistaudutaan velkarahalla.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää huomata, että aivovientiä ei käytännössä juuri koskaan rahoita köyhä lähtövaltio, vaan siirtotyöntekijät itse investoivat osan palkoistaan tulevien siirtolaisten koulutukseen lähettämällä rahaa sukulaisille kotiin. Koska koulutus haetaan usein yksityisistä, voittoa tavoittelevista yliopistoista, nämä muodostavat yhden tahon, johon siirtolaisten lähettämät rahavirrat ohjautuvat.

Vaikka tällainen ylikansallinen rahankierto luo koulutusmahdollisuuksia ja parempaa tulevaisuutta monelle perheelle, se osa väestöstä, joka ei syystä tai toisesta pääse hyötymään siirtolaisuuden luomista mahdollisuuksista, jää kyseisen kehityksen ulkopuolelle. Rahalähetyksiä ei veroteta. Tämä on alustavien havaintojeni mukaan erityisen ongelmallista Filippiinien julkisen terveydenhuollon kehityksen kannalta – mikä puolestaan on ristiriitaista maassa, joka tuottaa terveydenhuollon ammattihenkilöitä vientiin.

Kuvaan tilannetta alla olevassa kaaviossa, jonka tiedot perustuvat Filippiineillä tekemiini virkamies- ja asiantuntijahaastatteluihin. Kaavion harmaat nuolet kuvaavat rahavirtoja, jotka filippiiniläinen siirtotyöläinen lähettää kotiinsa, ja jonka perheet käyttävät kotimaassa eri tavoin. Katkoviivoilla kuvaan verotuloja, ja valkoisilla nuolilla valtion rahaa.

Kaavio rahavirroista.

Kategoriat
Blogi Blogi, Tiina Vaittinen

4.3.2019, Tiina Vaittinen

Blogi 4.3.2019 Tiina Vaittinen

OSA 1: 18.2.2019 Miksi juuri Filippiineiltä tuodaan hoitajia?

OSA 2: 25.2.2019 Vienti- ja tuontituotteena tender loving care of the Filipino

OSA 3: 4.3.2019 Ulkomaille töihin – pakko vai mahdollisuus?

OSA 4: 12.3.2019 Mutta Filippiinithän rikastuu, kun siirtolaiset lähettävät euroja kotiinsa!

Filippiinien työperusteinen siirtolaisuus kehityspoliittisena kysymyksenä: Blogisarja hoitajarekrytoinnin globaalia etiikkaa koskevaan keskusteluun

Viime päivinä on uutisoitu ulkoministeri Timo Soinin ehdotuksesta ratkaista työvoimapula hoitoalalla rekrytoimalla sairaanhoitajia Filippiineiltä. Yksityiset henkilöstöalan yritykset ovat rekrytoineet Suomessa toimiville suurille hoiva-alan yrityksille hoitajia Filippiineiltä jo yli kymmenen vuoden ajan, usein kyseenalaisin ehdoin – ja kuten tutkimukseni osoittaa – varsin puutteellisessa valtiokontrollissa.

Vuonna 2017 valmistuneessa väitöskirjassani tutkin filippiiniläisten sairaanhoitajien suomalaiseen vanhushoivaan suuntautuvaa muuttoliikettä globaalin etiikan ja poliittisen talouden näkökulmasta. Tässä blogisarjassa käsittelen lyhyesti filippiiniläisen työvoiman globaalia liikettä kehityspoliittisena kysymyksenä.

Blogisarja perustuu Siirtolaisuusinstituutin julkaisemassa Siirtolaisuus – Migration -lehdessä (nro 4/2017, s. 10–15) julkaistuun artikkeliin.

Tiina Vaittinen, tutkijatohtori
Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI
Tampereen yliopisto

Kirjoittaja on Filippiinit-seuran hallituksen jäsen, tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori, jonka vuonna 2017 julkaistu väitöskirja käsitteli ikääntyvän Suomen hoivatarpeiden kietoutumista filippiiniläiseen hoitajateollisuuteen.

POEA helpottaa ulkomaille lähtöä.

OSA 3: 4.3.2019

Ulkomaille töihin – pakko vai mahdollisuus?

Kuten aiemmasta blogistani käy ilmi, Filippiinit toimii maailman työvoimareservinä. On myös perusteltua väittää, että Filippiinit ja sen pitkälti yksityinen korkeakoulujärjestelmä kouluttavat työvoimaa vientiin. Valtion virallinen kanta kuitenkin on, että Filippiinit ei varsinaisesti vie työvoimaa, vaan ennemminkin kannattaa ihmisten liikkuvuutta ja kiertävää muuttoliikettä (circular migration). Valtio ei painosta ketään lähtemään ulkomaille töihin, mutta tekee siirtolaisuuden helpoksi ja mahdolliseksi niille kansalaisille, jotka haluavat lähteä ulkomaille tienaamaan rahaa. Tätä tarkoitusta palvelemaan Filippiineille on kehittynyt yksi maailman tehokkaimmista työperusteista siirtolaisuutta avustavista valtiokoneistoista.

Järjestelmän juuret juontavat diktaattori Ferdinand Marcosiin, joka 1970-luvun puolivälissä valjasti aggressiivisen työvoiman viennin kansantaloudellisiin tarkoituksiin. Ratkaisuna kotimaan työttömyyteen, valuuttapulaan ja velkaongelmiin Marcos kehitti ulkoministeriön ja työministeriön alaisuuteen hallintorakenteen, jonka avulla filippiiniläistä työvoimaa saatiin vietyä tehokkaasti maailmalle. Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten lähettäessä tienaamistaan palkoista ison osan takaisin kotiin, kotimaan kulutus koheni. Aikaa myöten maan kansantalous onkin kasvanut riippuvaiseksi ulkomailla tienatusta valuutasta.

Marcosin luoman järjestelmän piti olla väliaikainen ratkaisu työttömyyteen, mutta maastamuutosta on neljässäkymmenessä vuodessa tullut Filippiinien kansantaloutta määrittävä tekijä. Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten kotiinsa lähettämät pankkisiirrot muodostavat vuosittain noin kymmenesosan bruttokansantuotteesta. Vuonna 2015 ulkomailta lähetetyt rahasummat ylittivät kahdenkymmenenviiden miljardin dollarin rajapyykin. Suomestakin lähetetään noin kaksi miljoonaa dollaria vuosittain.

Vaikka valtio ei painosta ketään lähtemään, monet kokevat, ettei elannon tienaaminen Filippiineillä ole vaihtoehto. Filippiiniläiset muuttavatkin ulkomaille töihin työttömyyden ja huonojen työolosuhteiden vuoksi sekä parempien palkkojen toivossa. Filippiinien siirtomaa-ajan muokkaama tuotantorakenne yhdistettynä epäoikeudenmukaiseen velkataakkaan ei edelleenkään pysty tarjoamaan riittävästi työtä ja tuloja koko väestölle. Monet perustarpeet kuten terveydenhuolto ja koulutus ovat kalliita asioita yksityisille kotitalouksille.

Tienatakseen rahaa nuorempien koulutukseen, tai vanhempien lääkkeisiin ja terveydenhuoltokuluihin, perheistä usein joku tai useampi jäsen (äiti, isä, sisko, veli, täti, setä, eno, serkku) muuttaa ulkomaille töihin. Tältä osin maastamuutto voi olla kirjaimellisesti selviytymisstrategia. Kasvavan keskiluokan keskuudessa moni toki muuttaa myös puhtaasti parempien tulojen, rikastumisen ja seikkailunkin toivossa. Vaikka muuttoliikettä näin ollen usein motivoi perheiden perustarpeet, kuten tarve koulutukseen, lääkkeisiin ja terveydenhoitoon, Filippiinien kansantalous hyötyy kansan globaalista liikkuvuudesta monin tavoin. Esimerkiksi maan kotimainen kulutus pyörii pitkälti ulkomailla tienattujen palkkojen varassa. Tämä ei kuitenkaan juuri hyödytä kaikista köyhintä väestönosaa.

Muuttoliikkeen ansiosta Filippiinien kansantalous kasvaa ja voi tilastollisesti melko hyvin, mutta vain siitä syystä, että sadat tuhannet filippiiniläiset muuttavat vuosittain ulkomaille työhön, ja lähettävät ison osan palkastaan takaisin Filippiineille. Koska kyse on yksityisten kotitalouksien kulutukseen – usein tuontitavaraan tai yksityisen sektorin terveydenhuoltopalveluihin – käytetystä rahasta, talouden kasvu ei kuitenkaan välttämättä näy eikä tunnu kaikista köyhimpien arjessa. Ulkomailla tienattu varallisuus ei esimerkiksi suodatu julkisen terveydenhuollon kehittämiseen. Tätä käsittelen seuraavassa blogissani.

Kategoriat
Blogi Blogi, Tiina Vaittinen

25.2.2019, Tiina Vaittinen

Blogi 25.2.2019 Tiina Vaittinen

OSA 1: 18.2.2019 Miksi juuri Filippiineiltä tuodaan hoitajia?

OSA 2: 25.2.2019 Vienti- ja tuontituotteena tender loving care of the Filipino

OSA 3: 4.3.2019 Ulkomaille töihin – pakko vai mahdollisuus?

OSA 4: 12.3.2019 Mutta Filippiinithän rikastuu, kun siirtolaiset lähettävät euroja kotiinsa!

Filippiinien työperusteinen siirtolaisuus kehityspoliittisena kysymyksenä: Blogisarja hoitajarekrytoinnin globaalia etiikkaa koskevaan keskusteluun

Viime päivinä on uutisoitu ulkoministeri Timo Soinin ehdotuksesta ratkaista työvoimapula hoitoalalla rekrytoimalla sairaanhoitajia Filippiineiltä. Yksityiset henkilöstöalan yritykset ovat rekrytoineet Suomessa toimiville suurille hoiva-alan yrityksille hoitajia Filippiineiltä jo yli kymmenen vuoden ajan, usein kyseenalaisin ehdoin – ja kuten tutkimukseni osoittaa – varsin puutteellisessa valtiokontrollissa.

Vuonna 2017 valmistuneessa väitöskirjassani tutkin filippiiniläisten sairaanhoitajien suomalaiseen vanhushoivaan suuntautuvaa muuttoliikettä globaalin etiikan ja poliittisen talouden näkökulmasta. Tässä blogisarjassa käsittelen lyhyesti filippiiniläisen työvoiman globaalia liikettä kehityspoliittisena kysymyksenä.

Blogisarja perustuu Siirtolaisuusinstituutin julkaisemassa Siirtolaisuus – Migration -lehdessä (nro 4/2017, s. 10–15) julkaistuun artikkeliin.

Tiina Vaittinen, tutkijatohtori
Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI
Tampereen yliopisto

Kirjoittaja on Filippiinit-seuran hallituksen jäsen, tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori, jonka vuonna 2017 julkaistu väitöskirja käsitteli ikääntyvän Suomen hoivatarpeiden kietoutumista filippiiniläiseen hoitajateollisuuteen.

Lähihoitajan koulutusta.

OSA 2: 25.2.2019

Vienti- ja tuontituotteena tender loving care of the Filipino

Kuten aiemmassa blogissani kirjoitin, Filippiinit on toiminut jo pitkään maailman työvoimareservinä yleisesti, etenkin hoito- ja hoiva-alalla. Suomen kaltaisten rikkaiden valtioiden ikääntyessä, ja huoltosuhteen heiketessä on varsin todennäköistä, että filippiiniläisten hoito- ja hoiva-alantyöntekijöiden muuttoliike kasvaa entisestään, ja tämä on myös Filippiinien valtion tavoite.

Filippiiniläistä työvoimaa markkinoidaan maailmalle erityisen huolehtivaisina työntekijöinä. Siinä missä Suomessa sisu saatetaan joskus esittää kansan geneettisenä ominaisuutena, Filippiineillä jopa valtiollisessa puheenparressa esiintyy termi TLC, joka on lyhenne sanoista Tender Loving Care (of the Filipino). Tällä viitataan filippiiniläisten erityisen hoivaavaan luonteeseen – mielikuva, jota uusintavat niin rekrytointiyritykset, kuin filippiiniläisten rekrytoinnin puolesta kampanjoivat poliitikot.

Väitöskirjaani varten haastattelemani Suomessa asuvat filippiiniläiset sairaanhoitajat tunnistivat tämän hoivaavan ominaisuuden olevan osa “filippiiniläistä luonnetta”, ja myös filippiiniläiset diplomaatit ja virkamiehet esittivät TLC:n olevan osa geeniperimää. Kaikki näkivät hoivaamisen ja huolehtimisen kuvaavan filippiiniläisten erityislaatuista suhtautumista työhön -minkä ansiosta filippiiniläiset nähtiin parempina työntekijöinä kuin minkään muun kansallisuuden edustajat.

Filippiiniläisen työntekijän ahkeruus ja huolehtiva luonne varmasti pitää myös monesti paikkansa. Vain osa tästä kuitenkin selittyy myyttisellä (ja helposti rodullistavalla) kulttuuriperinnöllä. Huolehtivan kansan luonteenpiirre on nimittäin monelle filippiiniläiselle siirtolaiselle ylpeydenaihe ja ohjenuora, jonka mukaan tulee elää silloinkin, kun se on raskasta ja se vaatii uhrauksia – aivan kuten kunnon suomalaisen on oltava loppuun saakka sisukas. Erityisesti siirtolaisille TLC on jopa kansallinen velvollisuus.

Monet väitöstutkimukseeni osallistuneista hoitajista esimerkiksi kokivat, että heidän tulee Suomessa työskennellessään suoriutua työssään kansakuntansa maineen mukaisesti ahkerasti ja huolehtivaisesti, jotta eivät tahraisi kaikkien filippiiniläisten mainetta – jotta filippiiniläinen TLC-työvoima olisi maineensa veroista, ja rekrytointeja tapahtuisi jatkossakin. Tällaiseen asemaan sisältyy valtava henkinen taakka.

Päivittäisessä työssään filippiiniläinen työntekijä on työvoimaa vievän maan ruumiillinen käyntikortti. Suomessa toimivan suuren hoivayrityksen palkkalistoilla siivoojana kahden ihmisen työt tekevä filippiiniläinen sairaanhoitaja ei esimerkiksi välttämättä tee työtään vaan ahkeruuttaan tai “hyvän luonteensa” vuoksi – tai koska uhrautuu oman palkkansa ja perheensä paremman tulevaisuuden puolesta. Hän saattaa toimia ahkerasti ja valittamatta myös siksi, että on sisäistänyt ajatusmallin, jossa hänen henkilökohtainen suoriutumisensa vaikuttaa koko kansakunnan tulevaisuuteen – siihen vetävätkö filippiiniläisen työvoiman vientimarkkinat jatkossakin.

Ahkeruudessa ei ole mitään vikaa, ja moni osa väitöskirjastani ei olisi toteutunut ilman että useampi filippiiniläinen suhtautui minuun ja tutkimukseeni filippiiniläisellä välittömyydellä ja avuliaisuudella. Silti Suomessa on syytä olla varovainen nyt, kun ministeritasolla esitetään filippiiniläisten rekrytointia sillä perusteella, että filippiiniläinen työntekijä on erityisen hoivaava ja ahkera.

Suomalaiset työmarkkinat voivat hyvinkin “tarvita” filippiiniläisiä työntekijöitä tulevaisuudessa. Jos kuitenkin halutaan, että rekrytointi on eettistä, sitä ei voi perustella rodullistamalla tulijoiden luonteenpiirteitä ja ahkeruuden tasoa. Myös filippiiniläiset siirtolaiset on nähtävä ammattilaisina, joilla on oikeus koulutustaan vastaavaan työhön, riittävään kielikoulutukseen ja suomalaiseen palkkatasoon.

Tulijat on myös nähtävä ennen kaikkea ihmisinä, joilla on oikeus perhe-elämään – perheen yhdistämiseen heti Suomeen muuttaessaan. Tender Loving Care of the Filipino kun ei ole vain vientituote ja kauppatavara. Se on myös aitoa rakkautta, välittämistä ja tunteita, joita siirtolainen tuntee lähimmäisiään kohtaan.

Suomessakin perheenyhdistämisen tulorajat ovat niin korkeat, että moni matalapalkka-alalle työllistyvä filippiiniläinen joutuu jättämään perheensä Filippiineille lähtiessään Suomeen. Tällöin Tender Loving Care on rahalähetyksiä, Skype-puheluita – ja sydämiä särkevää ikävää niitä lapsia kohtaan, jotka on kohdemaan tiukan perheenyhdistämislainsäädännön vuoksi pitänyt jättää kotiin, kun äiti tai isä lähtee ulkomaille työhön.

Tämä ei ole rekrytoivan yrityksen vika, eikä asiaa voi muuttaa Filippiinien valtio. Asiaa ei myöskään ratkaista säälimällä filippiiniläisiä siirtolaisia, jotka joutuvat eroon perheestään ylirajaisen työnsä vuoksi. Vääryydestä ovat vastuussa työperusteisen siirtolaisuuden kohdemaat – myös Suomi – jotka voivat muuttaa politiikkaansa inhimillisemmäksi ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia kunnioittavaksi. Perheenyhdistämiskäytäntöjen muuttaminen onkin yksi niistä asioista, joita suomalaisten tulisi vaatia poliitikoilta näiden vaatiessa työperusteisen siirtolaisuuden lisäämistä EU:n ulkopuolisista maista, kuten Filippiineiltä.

Kategoriat
Blogi Blogi, Tiina Vaittinen

18.2.2019, Tiina Vattinen

Blogi 18.2.2019, Tiina Vaittinen

Hoitajarekrytointi, kehityspolitiikka ja globaali etiikka

Blogisarja

OSA 1: 18.2.2019 Miksi juuri Filippiineiltä tuodaan hoitajia?

OSA 2: 25.2.2019 Vienti- ja tuontituotteena tender loving care of the Filipino

OSA 3: 4.3.2019 Ulkomaille töihin – pakko vai mahdollisuus?

OSA 4: 12.3.2019 Mutta Filippiinithän rikastuu, kun siirtolaiset lähettävät euroja kotiinsa!

Filippiinien työperusteinen siirtolaisuus kehityspoliittisena kysymyksenä: Blogisarja hoitajarekrytoinnin globaalia etiikkaa koskevaan keskusteluun

Viime päivinä on uutisoitu ulkoministeri Timo Soinin ehdotuksesta ratkaista työvoimapula hoitoalalla rekrytoimalla sairaanhoitajia Filippiineiltä. Yksityiset henkilöstöalan yritykset ovat rekrytoineet Suomessa toimiville suurille hoiva-alan yrityksille hoitajia Filippiineiltä jo yli kymmenen vuoden ajan, usein kyseenalaisin ehdoin – ja kuten tutkimukseni osoittaa – varsin puutteellisessa valtiokontrollissa.

Vuonna 2017 valmistuneessa väitöskirjassani tutkin filippiiniläisten sairaanhoitajien suomalaiseen vanhushoivaan suuntautuvaa muuttoliikettä globaalin etiikan ja poliittisen talouden näkökulmasta. Tässä blogisarjassa käsittelen lyhyesti filippiiniläisen työvoiman globaalia liikettä kehityspoliittisena kysymyksenä.

Blogisarja perustuu Siirtolaisuusinstituutin julkaisemassa Siirtolaisuus – Migration -lehdessä (nro 4/2017, s. 10–15) julkaistuun artikkeliin.

Tiina Vaittinen, tutkijatohtori
Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI
Tampereen yliopisto

Kirjoittaja on Filippiinit-seuran hallituksen jäsen, tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori, jonka vuonna 2017 julkaistu väitöskirja käsitteli ikääntyvän Suomen hoivatarpeiden kietoutumista filippiiniläiseen hoitajateollisuuteen.

Osa 1: 18.2.2019

Miksi juuri Filippiineiltä tuodaan hoitajia?

Filippiinit tunnetaan globaalina siirtotyöläisten reservinä. Historiallisesti maan “siirtolaiskulttuurin” juuret juontavat Yhdysvaltojen siirtomaa-aikaan 1900-luvun alkuun, jolloin filippiiniläisiä maanviljelijöitä vietiin työntekijöiksi Havaijin sokeriplantaaseille. Sittemmin amerikkalainen kulttuuri ja koulutusjärjestelmä juurrutettiin Filippiineille, mikä mahdollisti työvoiman viennin Yhdysvaltoihin myös muilla aloilla, kuten terveydenhuollossa.

Arviolta noin kymmenen prosenttia Filippiinien satamiljoonaisesta väestöstä asuu ulkomailla. Vaikka moni on muuttanut muista syistä, kuten rakkauden tai perheenyhdistämisen vuoksi, valtaosa on muuttanut työn perässä. Filippiiniläiset muuttavat kaikille aloille työhön. Naiset lähtevät usein kodinhoitajiksi, hoivatyöntekijöiksi ja sairaanhoitajiksi, miehet putki- ja sähkömiehiksi ja rakennusalalle (sekä merimiehiksi), ja molemmat puhtaanapito- ja ravintola-aloille.

Filippiiniläinen työvoima myös pyörittää maailman merenkulkua, ja filippiiniläinen työntekijä on näin ollen merkittävä lenkki globaalissa logistiikassa. Filippiinien valtionhallinnossa merenkulun ammatteihin suhtaudutaan erityisenä alana, ja esimerkiksi siirtolaistilastoissa niitä seurataan mantereelle sijoittuvista työpaikoista erillisenä kokonaisuutena. On arvioitu, että jopa joka kolmas maailman merimiehistä on filippiiniläinen. Esimerkiksi vuonna 2015 filippiiniläiset merenkävijät solmivat yli 400 000 uutta sopimusta (sea-based hires), kun kaikkiin muihin ammatteihin lähti samana vuonna 1,4 miljoonaa työntekijää (land-based hires).

Filippiiniläisen työvoiman muuttoliike on monin tavoin sukupuolittunutta. Monessa kohdemaassa englanninkielinen termi Filipina ei esimerkiksi enää viittaa välttämättä kirjaimellisesti filippiiniläiseen naiseen, vaan kodinhoitajaan. Tämä johtuu siitä, että maissa, joissa yksityiset kotitaloudet yhä käyttävät “piikoja” kodin- ja lastenhoidon järjestämisessä, yläluokkaisissa perheissä asuu usein filippiiniläinen kodinhoitaja. Monien suurlähetystöjen henkilökunnan koteja ympäri maailman pyörittää filippiiniläinen nainen – a Filipina.

Kodinhoitajien ammattikunta onkin vuodesta toiseen ollut suurin ryhmä tilastoissa, joissa Filippiinien valtio seuraa siirtotyöläisten sijoittumista globaaleille työmarkkinoille. Esimerkiksi vuonna 2015 filippiiniläiset solmivat uusia ulkomaan työsopimuksia kaiken kaikkiaan yli 500 000 kappaletta. Näistä lähes 195 000 koski kodinhoitajia, joista puolestaan valtaosa oli naisia. Vastaava trendi on jatkunut jo kauan, mikä kertoo filippiiniläisen työperusteisen siirtolaisuuden naisistumisesta. Toiseksi suurin maailmalle suunnannut ryhmä koostui erilaisista tehdastyöläisistä (manufacturers, yli 41 000 sopimusta vuonna 2015) ja jo kolmantena sairaanhoitajat, joita myös oma tutkimukseni koskee (professional nurses, yli 22 000 sopimusta vuonna 2015). Ulkomaille työhön muuttavista filippiiniläisistä sairaanhoitajista arviolta vajaa viidennes on miehiä.

Siirtomaahallinnon peruina Filippiinien sairaanhoitajakoulutus seuraa amerikkalaista opintosuunnitelmaa: se on suunniteltu palvelemaan siirtolaisten kohdemaiden tarpeita, ennemmin kuin Filippiinien omaa julkista terveydenhuoltoa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa kahdeksan kymmenestä Filippiineillä koulutetuista sairaanhoitajista on tehnyt työuransa ulkomailla. Filippiineillä sairaanhoitaja on näin ollen yksi maan historiallisesti merkittävimmistä vientituotteista.

Suurimpia filippiiniläisten siirtolaisten kohdemaita mantereelle sijoittuvissa työpaikoissa ovat Lähi-Idän maat kuten Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Qatar, Kuwait, Oman ja Bahrain, sekä Aasiassa Singapore, Hong Kong, Taiwan ja Malesia – ja viime vuosina kasvavissa määrin myös Japani. Myös Pohjois-Amerikka, ja erityisesti entinen siirtomaaisäntä Yhdysvallat, on historiallisesti merkittävä kohde filippiiniläisille siirtolaisilla, kun taas ikääntyvä Eurooppa nähdään Filippiineillä tulevaisuuden työmarkkinoina – erityisesti hoito- ja hoiva-alan työntekijöille.

Väitöskirja-aineistoni kokonaisuudessaan, ja erityisesti 2014 Margarita Sakilayan-Latvalan kanssa Filippiineillä tekemämme virkamieshaastattelut osoittavat, että myös Suomi ja suomalaiset työmarkkinat kiinnostavat. Mikäli Suomeen kuitenkin aletaan valtiojohtoisesti rekrytoida filippiiniläisiä terveydenhoitoalan ammattilaisia vanhustyöhön, kuten ministeri Soini on esittänyt, tämä on syytä tehdä Maailman terveysjärjestö WHO:n hyväksymän kansainvälisen eettisen koodiston mukaisesti ja alusta asti oikein. Tällaisenaan rekrytointi on paitsi työmarkkina-, koulutus- ja maahanmuuttokysymys, myös ennen kaikkea kehityspoliittinen kysymys. Tätä käsittelen seuraavissa blogikirjoituksissani.

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

10.12.2018, Pekka Borg

Blogi 10.12.2018, Pekka Borg

Huumesodassa vihdoinkin tuomio tappamisista

Joulukuun 10. on kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä. Filippiinien ihmisoikeuksista kuulee yleensä huonoja uutisia, mutta nyt on kerrottavana hyvääkin. Poliisi on huumesodan aikana ampunut yli 5000 epäiltyä, mutta nyt ensimmäistä kertaa oikeus tuomitsi poliiseja murhasta vankilaan.

Viime vuoden elokuussa poliisit ampuivat 17-vuotiaan koulupojan, Kian delos Santosin, jonka he väittivät toimivan asuinalueellaan huumekuriirina. Poliisit väittivät, että Kian yritti paeta ja ampui heitä kohti, jolloin he itsepuolustukseksi joutuivat ampumaan Kianin. Tämä on poliisin vakioselitys kaikissa tapauksissa, joissa he ovat ampuneet tappaakseen. Poliisien epäonneksi turvakameraan jäi näyttöä siitä, kuinka kaksi siviilipukuista poliisia raahaa Kiania sivukujille ja hetken päästä kuuluu laukauksia. Kiinniotolla oli myös useampia silminnäkijöitä. Ohessa on linkki yhteen uutisraporttiin (tagalogiksi), jossa näkyy mm. turvakameran videokuvaa: https://www.youtube.com/watch?v=hKb3H0yEgPc

Yleensä poliisin ampumat henkilöt löytyvät pistooli kädessä ja vierellä pari pussia metamfetamiinia – joko oikeasti tai tarvittaessa lavastetusti. Niin Kiankin, jonka ruumis oli sikiöasennossa. Oikeuslääketieteellinen ja ballistinen tutkimus osoitti, että häntä oli ammuttu makaavassa tai istuvassa asennossa lähietäisyydeltä. Toisaalta hänen käsistään ei löytynyt aseenkäyttöä osoittavia ruutijäämiä.

Kianin tapauksesta tuli huumesodan symboli.

Presidentti Dutertekin totesi nähtyään turvakameran videon, että Kianin tappoon syyllistyneet poliisit kuuluvat vankilaan. Kianin tapauksen saama suuri julkisuus taisi vaikuttaa siihen, että tekoon syyllistyneet rivipoliisit tuomittiin kalterien taakse. On todella harvinaista, että omaiset uskaltavat viedä poliisin ja muiden asevoimien tekemiä tappoja oikeuteen, vaikka olisi näyttöä lainvastaisesta tappamisesta. Kansalaisilla ei ole uskoa siihen, että he voisivat saada turvallisen ja reilun oikeudenkäynnin lainvalvojia vastaan. Samoin harva silminnäkijä suostuu todistamaan poliisia vastaan. Kianin vanhemmilla onneksi oli rohkeutta.

Poliisin virkatehtävissä tekemien tappojen lainmukaisuutta tutkii vain poliisin sisäinen organisaatio. Yli 5000 tapon joukossa on varmasti paljon muitakin tapauksia, joissa poliisi on ampunut uhrin ilman todellista uhkaa, mutta ainoatakaan huumeoperaation ampumistapausta ei ole poliisiorganisaation omasta aloitteesta viety oikeuteen. Lainvalvontaviranomaiset ovat kyllä erottaneet virasta Duterten kaudella lokakuun loppuun mennessä 287 henkilöä huumeidenkäytön takia ja 130 henkilöä muiden huumerikkeiden perusteella.

Kyselytutkimusten mukaan enemmistö kansalaisistakin uskoo, että poliisi on huumesodassaan ampunut henkilöitä, jotka ovat jo antautuneet. Poliisin toiminnan lainmukaisuuden parantaminen edellyttää, että kuolemaan johtaneet poliisin aseidenkäytön tapaukset tulisi antaa poliisista riippumattomien elimien tutkittavaksi.

Vaikka vuoden 2018 tammi-lokakuussa huumeoperaatioissa tapettiin “enää” runsaat tuhat epäiltyä (#RealNumbersPH), on varsinkin poliisiorganisaation asenteissa paljon korjattavaa. Joillakin alueilla poliisi tekee vuorokauden tai parin kestäviä koko provinssin laajuisia operaatioita, joissa poliisi tappaa jopa kymmeniä epäiltyjä kerralla. Erityisesti Bulacanin poliisi on niittänyt mainetta tuhoisilla operaatioillaan, mutta marraskuun alussa Lagunankin poliisi tappoi 24 tunnissa 12 epäiltyä ja kaksi viikkoa sitten 48 tunnissa 11 epäiltyä huumerikollista. Lagunan poliisijohtaja Eleazar Matta vain totesi Inquirer-lehdelle (28.11.2018), että “kuolleiden määrä oli merkityksetöntä verrattuna siihen, että samalla pidätettiin 187 erilaisiin rikoksiin syyllistynyttä.” Hän lupasi, että toimintamalli on niin tehokas, että sen käyttöä tullaan jatkamaan. Jos tämä on poliisijohtajien antama arvo ihmiselämälle, on paljon ruumiita tiedossa jatkossakin.

Lähipäivinä on kongressilta odotettavissa päätös sotatilan jatkamisesta koko Mindanaon alueella vuodeksi 2019. Näin sotatilahallinnosta ollaan tekemässä uutta normaalitilaa. Nyt on kuitenkin syytä juhlia Kianin tapauksen lisäksi toistakin merkittävää oikeuden päätöstä, jossa ensimmäistä kertaa tuomittiin korkean tason sotilas ihmisoikeusrikoksesta. Nimittäin syyskuussa kenraali Jovito “teurastaja” Palparan sai elinkautisen vankilatuomion kahden opiskelija-aktiivin kidnappaamisesta ja katoamisesta vuonna 2006. Toivottavasti nämä tapaukset kannustavat asevoimia kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja rohkaisevat uhreja tai heidän omaisiaan hakemaan oikeutta asiassaan.

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 2/2018

Mabuhay 2/2018

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 11.11.2018

Runsaat kaksi vuotta Duterten presidenttikautta

Tämä on hieman erilainen Mabuhay-tiedote kuin yleensä. Rodrigo Duterte on nyt ollut yli kaksi vuotta presidenttinä ja esitämme vähän laajemman katsauksen tähänastisen kauden tuloksiin. Monta teemaa jää tässä vielä käsittelemättäkin.

Presidentti Duterten talouspolitiikka “dutertenomics”

Presidentti Rodrigo Duterten reilut kaksi vuotta kestäneen hallintokauden aikana Filippiinien talouskasvu on kiihtynyt, mutta kasvun hedelmät ovat jakautuneet epätasaisesti. Vireä talouskasvu on näkynyt kuitenkin Duterten kannatuksessa, joka on pysynyt yllättävänkin vahvana, ihmisoikeusloukkauksista ja mielivaltaisuuksista huolimatta. Duterte on luvannut asettaa talouskasvun ja toisaalta myös ympäristön politiikassaan etusijalle. Näitä vaalilupauksia hän on yrittänyt lunastaa.

Filippiinien talouskasvu on viime aikoina yltänyt samalla tasolle alueen mahtivaltion Kiinan kanssa. Tärkeä rooli on ollut ulkomaisilla investoinneilla, joiden lisääntyminen on näkynyt erilaisina uusina teollisuushankkeina. Pääosa investoinneista on tullut Singaporesta, Hongkongista, Kiinasta, Luxemburgista ja Yhdysvalloista, joka on Filippiinien vanha liittolainen. ASEAN-kokouksessa lokakuun puolivälissä Duterte kehuskeli Filippiinien talouskasvulla, joka on hänen mukaansa vain kiihtymässä. Uhkia ovat hänen mukaansa lähinnä kansainvälisen kaupan jännitteet ja kasvava protektionismi.

Talouskasvua ovat pitäneet yllä myös Duterten laajat infrastruktuurihankkeet. Niiden rahoittamiseen on yritetty laajentaa veropohjaa ja tehostaa verojen keräämistä, mikä on ollut pitkään yksi Filippiinien kansantalouden heikoista kohdista. Tämän TRAIN-nimen saaneen uudistuksen myötä verotuksen painopistettä on siirretty tuloverotuksesta muun muassa polttoaine- ja ajoneuvoverotuksen suuntaan. Myös tupakkaa ja virvoitusjuomia on verotettu aiempaa ankarammin. Vastapainoksi tuloverotusta on kevennetty.

Duterte on luvannut investoida jopa 150 miljardia dollaria muun muassa teiden, lentokenttien ja rautateiden kohentamiseen. Näiden huono kunto on ollut jo pitkään talouskasvun ja investointien esteenä. Kriitikkojen mukaan julkiset rakennusprojektit ovat kuitenkin edenneet varsin hitaasti. Samaan aikaan maan kasvava budjettivaje uhkaa julkisen talouden tasapainoa.

“Dutertenomics”-nimen saanut politiikka on kerännyt paljon arvostelua. Duterten talouspolitiikka ei ole vielä onnistunut vähentämään köyhyyttä, joka on Filippiineillä yleisempi ongelma kuin esimerkiksi Vietnamissa. Yhden viidestä filippiiniläisestä lasketaan edelleen jäävän köyhyysrajan alapuolelle. Tämän takia Duterten talouslinjaa on kuvattu lähinnä neoliberaaliksi.

Viime aikoina hallinnon huolenaiheena on ollut myös inflaation kiihtyminen. Kiihtyvä inflaatio jarruttaa kotimaista kulutusta ja uhkaa karkottaa ulkomaisia investoijia. Elokuussa vuosi-inflaatio ylsi korkeimmilleen vuosikausiin eli 6,4 prosenttiin. Keskuspankki on taistellut tätä vastaan koronnostoilla.

Duterte on löytänyt syyllisen hintaralliin Trumpin Yhdysvalloista, jonka keskuspankki on hänen mukaansa kiihdyttänyt inflaatiota eri puolilla maailmaa nostamalla korkojaan. Todellinen syy on kuitenkin Filippiinien kiristynyt verotus, joka on vauhdittanut hintojen nousua ja heikentänyt samalla peson kurssia. Tämä on vajonnut 12 vuoden pohjalukemiin dollariin nähden, mikä on nostanut selvästi etenkin ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden ja raakaöljyn hintoja.

Kiihtyvä inflaatio on näkynyt myös peruselintarvikkeiden kallistumisena. Polttoaineiden hinnannousulla on laajoja vaikutuksia, kun joukkoliikenteen taksat ovat nousseet, mikä rokottaa varsinkin suurkaupunkien laitamilla asuvia työmatkalaisia. Duterte on pitkälti riippuvainen heidän tuestaan, sillä suurin osa presidentin kannattajakunnasta muodostuu suurkaupunkien köyhistä.

Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi syksyllä, että hallitus tulee todennäköisesti jäämään kasvutavoitteestaan, joka on 7-8 prosentin talouskasvu tänä vuonna. Duterte onkin joutunut hakemaan neuvoja aikaisemmalta presidentiltä Gloria Macapagal-Arroyolta, joka on koulutukseltaan ekonomisti.

Hänen presidenttikaudellaan 2001-–2010 tehdyt uudistukset ovat osaltaan viime vuosien talouskasvun taustalla, vaikka Macapagal-Arroyo muistetaan enemmän hallinnon korruptiosta ja siitä, että hänen kaudellaan Filippiinien velkaantuneisuus lisääntyi selvästi. Filippiinit lukeutuu nykyisin niihin maihin, joita Yhdysvaltain korkotason nousu uhkaa, koska suuri osa velasta on dollarimääräistä.

Hyvinvointi ja toimeentulo

Köyhyys

Kattavimman kuvan köyhyyden muutoksista antaisi kolmen vuoden välein tehtävä tulo- ja kulutustutkimus (FIES), jota varten haastatellaan jopa 180 000 perhettä. Vuonna 2015 perheistä 16,5 % ja henkilöistä 21,6 % alitti tuloiltaan virallisen köyhyysrajan. Valitettavasti Duterten kaudesta kertova ensimmäinen tutkimus valmistuu vasta ensi vuonna.

Toinen tapa mitata köyhyyttä on pyytää haastateltavaa itse arvioimaan, onko perhe köyhä vai ei. Vaikka köyhyysrajan mukaisten tulojen pitäisi viranomaisten mielestä riittää tarpeellisimpiin elinkustannuksiin, on itsensä köyhäksi kokevia perheitä kaksi kertaa enemmän kuin köyhyysrajan alittaneita. SWS:n kesäkuussa 2016 haastattelemista perheistä 45 % piti itseään köyhänä ja tämän vuoden kesäkuussa osuus nousi 48 prosenttiin. Syyskuussa 2018 itseään köyhänä pitäneitä oli 52 %.

Samassa haastattelussa kysyttiin myös, oliko perhe viimeisen kolmen kuukauden aikana kokenut nälkää siksi, että ei ollut mitään syötävää. Kesäkuussa 2016 perheistä 15,2 % vastasi, että oli kokenut nälkää, mutta kesäkuussa 2018 määrä oli pudonnut 9,4 prosenttiin. Syyskuussa nälkää kokeneiden määrä taas nousi 13,3 prosenttiin, mitä selittää inflaation nopeutuminen ja etenkin riisin hinnan nousu.

Työttömiä oli heinäkuussa 2016 Duterten kauden alkaessa 5,4 % työvoimasta ja täsmälleen saman verran heinäkuussa 2018. Lisäksi 17 % työvoimasta oli alityöllistyneitä. Tosin runsaat puolet lisää työtä hakevista alityöllistyneistä teki työtä yli 40 tuntia viikossa. Työvoimaosuus on laskenut samalla ajanjaksolla 63,2 prosentista 60,1 prosenttiin.

Toimeentuloturva ja terveyspalvelut

Hallitus on pyrkinyt parantamaan pienituloisimpien asemaa, mutta toimet eivät riitä köyhyyden vähentämiseen. 4,4 miljoonaa pienituloisinta perhettä saa ns. 4Ps-ohjelman (Pantawid Pamilyang Pilipino Programme) mukaista avustusta elinkustannuksiinsa. 4Ps-avustusten saajia oli lähes yhtä paljon jo Aquinon kaudella, mutta Duterten hallitus on lisännyt tukeen 600 peson kuukausittaisen riisiavustuksen. Hallituksen verouudistus (TRAIN) on nostanut elinkustannuksia ja niitä kompensoidaan 10 miljoonalle vähätuloiselle kotitaloudelle 200–300 peson kuukausittaisella avustuksella.

Yli kaksi miljoonaa eläkeläistä (SSS) sai viime vuonna 1000 peson korotuksen kuukausieläkkeeseensä. Myös vammaisten henkilöiden toimeentuloa on parannettu mm. myöntämällä heille arvonlisäveron alennuksia ja korottamalla omaishoidon tukea.

Pian koko kansa on sairausvakuutuksen piirissä, joka sisältää perusterveydenhuoltoa kaikille. Vuonna 2015 vakuutus kattoi 92 % väestöstä ja 94 % heinäkuussa 2018 (PhilHealth). Viimeistään kongressissa juuri hyväksyttävänä oleva laki universaalista terveydenhuollosta lupaa jokaiselle kansalaiselle ilmaiset tai edulliset terveydenhuollon peruspalvelut. Tosin palvelut ovat suppeampia kuin mihin olemme Suomessa tottuneet ja varsinkin syrjäisillä seuduilla tuskin kyetään palveluita järjestämään.

Toinen hoitoon pääsyä parantava laki velvoittaa sairaalan antamaan tarpeellisen ensihoidon, vaikka henkilöllä ei olisikaan rahaa hoidon maksamiseen. Myös ilmaista lääkkeiden jakamista köyhimmille on lisätty. Merkittävä uudistus on äitiysloman pidentäminen 105 päivään.

Presidentti Dutertelle voi antaa pisteet siitä, että hän on panostanut seksuaaliterveyslain (reproductive health) täytäntöönpanoon ja perhesuunnitteluun, vaikka konservatiiviset tahot ovat kiivaasti sitä vastustaneetkin. Terveyden edistämisen kannalta saavutus on myös vuonna 2017 hyväksytty laki, joka kieltää julkisissa tiloissa polttamisen. Tupakka- ja alkoholiverojen nostaminen vaikuttaa samaan suuntaan.

Koulutus

Koulutus on tärkeä työllistymisen ja hyvinvoinnin edellytys. Viime vuosikymmenellä koulutuksessa mentiin jopa takapakkia. Koulujen määrärahoja oppilasta kohden pienennettiin, kouluakäyvien prosenttiosuus laski ja jopa lukutaitoisten osuus väheni. Filippiinit oli Namibian ja Djiboutin ohella ainoa maa maailmassa, jossa oli vain 10-luokkainen koulu. Jo Aquinon kaudella käynnistettiin suuri koulureformi, kun vuonna 2013 päätettiin siirtyä 12-vuotiseen peruskouluun. Ns. K-12-uudistukseen liittyy myös vuoden 2011 varhaiskasvatuslaki, jonka mukaan kaikille lapsille on järjestettävä yksivuotinen esikoulu. Duterten kaudella on huomattavasti lisätty rahoitusta koulutusuudistuksen toteutukseen.

Esikouluun osallistui viime vuonna jo 84 % ikäluokasta. Ensimmäiset 1,2 miljoonaa oppilasta valmistui tänä vuonna 12. luokalta. Kun yhdessä ikäluokassa on noin 1,9 miljoonaa henkilöä, tarkoittaisi tämä, että noin 60 % ikäluokasta olisi suorittanut 12-vuotisen koulun. Jatkossa yliopistoon pääsy edellyttää 12. luokan todistusta.

Iloinen uutinen monelle opiskelijalle oli, että valtion yliopistoista ja collegeista poistettiin lukukausimaksut. Tosin kriitikot ovat arvostelleet, että siitä hyötyvät eniten hyvätuloiset opiskelijat, sillä vain pieni vähemmistö valtion yliopistojen opiskelijoista tulee köyhistä perheistä. Heidän mielestään olisi oikeudenmukaisempaa antaa stipendejä ym. tukea suoraan pienituloisille opiskelijoille, joista sitä paitsi suuri osa opiskelee huonotasoisissa yksityisissä oppilaitoksissa.

Demokratia ja hallitseminen

Filippiinien perustuslaissa on määritellyt lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja oikeuslaitoksen väliset valtasuhteet ja kansalaisten oikeudet demokratian parhaiden perinteiden mukaisesti. Käytännössä valta on kuitenkin omia etujaan ajavan taloudellisen eliitin ja poliittisten klaanien käsissä. Eliitin ja kansan enemmistön välinen kuilu on jyrkentynyt ja aiheuttanut tyytymättömyyttä poliittiseen hallintatapaan.

Tutkijatohtori Bonn Juegon (Jyväskylän yliopisto) arvion mukaan Duterten voitto oli seurausta 30-vuotisen liberaali-demokraattisen “Edsa-tasavallan” kriisiytymisestä ja kyvyttömyydestä rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Duterte voitti esiintymällä vahvana ja rehellisenä, kansan kieltä puhuvana johtajana, joka kykenee murtamaan vanhan Manilan eliitin vallan. Vaalien jälkeen vielä kasvanut kansan tuki on antanut hänelle laajat valtuudet oman muutospolitiikkansa läpivientiin.

Presidentti tarvitsee tuekseen kongressin edustajainhuoneen enemmistön. Filippiinien poliittisessa perinteessä se on helppoa, koska omat etunsa turvatakseen edustajat aina hakeutuvat voittaneen presidentin puolelle. Vaaleissa Duterten puolue PDP-Laban sai 3 paikkaa, mutta muutaman viikon jälkeen puolueeseen liittyi 111 takkinsa kääntänyttä lisää. Suurin osa muistakin puolueista halusi hallitusrintamaan, jolloin kohta presidentin takana oli lähes 90 % edustajista. Senaatissakin hallituksella on kolmen neljäsosan enemmistö, mutta senaatti on perinteisesti äänestänyt itsenäisesti, usein Dutertenkin esityksiä vastaan.

Myös oikeuslaitoksen tuki on tarpeen, varsinkin kun Duterten hiljaisesti tukemat toimintatavat välillä ylittävät lain puitteet. Presidentti varoitti heti valtaan päästyään oikeuslaitosta asettumasta hänen huumesotansa esteeksi. Duterte on jo saanut pääosin myötämielisen korkeimman oikeuden. Hänen taustatuellaan saatiin erotettua korkeimman oikeuden hankalaksi koettu puheenjohtaja Maria Lourdes Sereno, jopa perustuslain vastaisesti ilman syytettä valtakunnanoikeudessa.

Dutertelle erityisen tärkeätä on poliisin ja asevoimien tuki. Hän nimittikin ensi töikseen poliisin (PNP) johtoon Davaon huumesotaa johtaneet poliisipäälliköt, joihin hän voi täysin luottaa. Hän nimitti ensimmäisen virkavuotensa aikana 59 asevoimien (AFP) tai PNP:n kenraalia tai everstiä korkeisiin siviilivirkoihin ja toisena vuonna tahti on pysynyt samana.

Kun presidentti on mm. korruption takia erottanut ministeriöiden, virastojen tai valtion yritysten johtajia, on hän valinnut tilalle sotilaita. Duterte on perustellut upseerien nimittämistä sillä, että hän luottaa sotilasorganisaation kurinalaisuuteen ja kykyyn johtaa. Usein sotilasjohtajilla ei ole tarpeellista substanssiosaamista ja voidaan kysyä, miksi sosiaali- ja ympäristöministereiksi piti nimetä evp-kenraalit.

Autoritäärisyys lisääntyy

Edellisiin presidenttikausiin verrattuna Duterten hallintoa on leimannut pyrkimys aggressiivisesti vaimentaa oman politiikan toteuttamista haittaavat soraäänet. Senaatissa vankin vastustaja, senaattori Leila de Lima, on virunut jo toista vuotta vankilassa epämääräisellä syytteellä huumekauppaan osallisuudesta. Tyypilliseen tapaan asia ei ole vieläkään edennyt oikeuden käsittelyyn, mutta onpahan hän poissa senaatista. Presidentti on myös yrittänyt saada vangituksi toisen äänekkään senaattorin, Antonio Trillanesin. Trillanes syyllistyi aikoinaan vallankaappausyritykseen Macapagal-Arroyoa vastaan, mutta nyt Duterte peruutti presidentti Aquinon aikanaan hänelle myöntämän armahduksen arkistoista puuttuvien hakemuspapereiden perusteella.

Duterten syytetoimille on tyypillistä, että hän kohdistaa ne valikoidusti vastustajiinsa. Trillanesin kanssa samasta kapinasta armahdettiin mm. evp-kapteeni Nicanor Faeldon, jonka Duterte nimitti 2016 tullin johtoon. Tullissa korruptoituneet käytännöt ovat yleisiä ja Faeldonia pidettiin osavastuullisena. Duterte hyväksyi Faeldonin erohakemuksen, vaikka piti häntä rehellisenä ja nimittikin hänet vankilaviraston johtajaksi. Duterte nimitti juuri informaatio- ja viestintäteknologian ministeriksi evp-eversti Gringo Honasanin, jonka voi sanoa olevan kaikkien kapinoiden äiti. Hän johti 1986 Marcosin kaatanutta Edsa-vallankumousta ja ainakin neljää Cory Aquinon vastaista kaappausyritystä.

Duterte on myös uhannut sulkea kriittisiä tiedotusvälineitä, kuten Inquirer, ABS-CBN ja Rappler. Tarkoitushakuisesti aina löytyy jokin syy, jolla voidaan nostaa valikoiden syytteitä kriittisiä ääniä vastaan. Duterten yltiökannattajissa on myös väkeä, jotka levittävät sosiaalisessa mediassa vihamielistä ja usein valheellista ilmapiiriä “keltaisia” vastaan.

Entä diktatuuri?

On epäilty, että Duterte olisi siirtymässä kohti diktatuuria. Hänhän on kehunut diktaattori Marcosia Filippiinien parhaaksi presidentiksi. Kun Isisin kanssa liittoutunut Mauten asejoukko valtasi Marawin kaupungin, julisti hän koko Mindanaon alueelle sotatilan. Hän totesi haastattelussa, että “Marcosin sotatilalaki oli erittäin hyvä” (Philstar 24.5.2017). Tosin tätä sotatilaa ei voi suoraan verrata Marcosin aikaan, sillä nyt kansalaisoikeuksia on rajoitettu vähemmän.

Presidentin esityksestä on sotatilaa Mindanaolla jatkettu tämän vuoden loppuun asti ja parhaillaan harkitaan sen jatkamista jälleen vuodella. Armeijalla on normaalistikin laajat toimintavaltuudet ja se on taistellut vuosikymmeniä islamistiryhmiä vastaan ilman sotatilasäännöksiä. Voi kysyä, onko perusteltua pitää koko Mindanaota jatkuvassa sotatilassa. Duterte on pari kertaa vilauttanut mahdollisuutta laajentaa sotatilaa koko maahan, heikkenevän NPA:n uhan varjolla. Hän on myös leimannut laillisesti toimivia vasemmistolaisia kansalaisjärjestöjä kommunistien peiteorganisaatioiksi, jotka siten olisivat asevoimien toiminnan oikeutettuja kohteita. Jos näin tehdään, ollaan jo aika lähellä marcosilaista diktatuuria.

Duterte totesi yhdessä puheessaan, että “Te sanotte diktaattori; no, olen todella diktaattori. Ellei minusta tule diktaattoria, mitään ei tapahdu tälle maalle.” (PDI 8.2.2018) Duterte ei kuitenkaan ole diktaattori eikä hänen pyrkimyksiään ohjaa vallanhimo. Sitaatti kuvastaa Duterten ajattelua ennemminkin niin, että hän haluaa toteuttaa sellaisen yhteiskunnallisen muutoksen, jonka hän uskoo olevan Filippiineille välttämätöntä. Hän uskoo muutoksen voivan tapahtua Filippiinien kurittomassa kulttuurissa vain autoritäärisen johdon avulla.

Enemmän kuin Marcos, Duterten esikuvana taitaa olla Singaporen Lee Kuan Yew, joka sai kovalla kurilla maahan järjestyksen ja taloudellisen nousun. Voi kuitenkin olla, että Duterte uskoo, kuten suuri osa kansastakin, että vain hän kykenee tätä muutosta johtamaan. Ainakaan Davaon kaupungin pormestariutta hän ei itsensä lisäksi ole melkein 30 vuoteen suostunut jakamaan kuin Sara-tyttärelleen, joka on autoritäärisyydessä isänsä luokkaa.

Hyvät hallintotavat etenevät

Presidentti Duterten ensimmäisiä hyviä tekoja oli yksinkertaistaa hallintoa ja vaatia virkamiehiltä hyvää ja nopeaa palvelua. Monista lupien hakumenettelyistä on poistettu ylimääräisiä vaiheita ja hakemukset tulee käsitellä 3–20 päivässä vaativuudesta riippuen. Yrityksen käynnistämisen lupahakemus pitää saada hoidettua yhdessä toimistossa ja yhtenäistetyllä lomakkeella. Tärkeä on myös huonoa tai virheellistä palvelua saaneille osoitettu puhelinnumero, jota kautta saa valituksen nopeasti käsittelyyn. Samoin puhelimen kautta voi ilmoittaa virkailijan yrityksistä rahastaa. Uudet käytännöt ovat lyhentäneet jonoja ja käsittelyaikoja ja samalla ne ehkäisevät korruptiota.

Korruptioon liittyen presidentti on erottanut runsaasti johtavissa tehtävissäkin olleita. Tosin joitakin korruptiosta epäiltyjä hän on kierrättänyt toisiin samantasoisiin tehtäviin. Korruptio on kuitenkin niin syvälle juurtunutta, että Duterte on jo pari kertaa tuskastuneena uhannut laittaa hanskat naulaan, kun luotettujenkin piiristä löytyy aina uusia tapauksia.

Federalismi

Presidentti Duterten keskeinen vaalilupaus on muuttaa Filippiinien perustuslaki federalistiseksi. Valtaa ja resursseja halutaan pois Manilan eliitiltä suoraan provinssien päätettäväksi.

Perustuslain uudistus on niin iso kokonaisuus, että siihen on parempi palata toisessa yhteydessä. Lyhyesti todeten presidentin asettama konsultatiivinen komitea luovutti viime heinäkuussa lakiluonnoksen, jonka presidentti välitti kongressille keskusteltavaksi.

Federalismin hyödyistä ja haitoista voi olla montaa mieltä, mutta demokratian kannalta huolestuttava on esitys siirtymäajan hallinnosta vuoteen 2022 asti. Siirtymäajalle korkein valta on keskitetty presidentille ja hänen valitsemalleen 10-henkiselle siirtymävaiheen komitealle.

Pulse Asian haastattelututkimuksessa kesäkuussa 2018 vain 18 % vastaajista oli sitä mieltä, että perustuslakia pitäisi nyt muuttaa. Osuus on jopa laskenut viime maaliskuusta. Vain 28 % kannatti nyt siirtymistä federalistiseen järjestelmään. Tosin tietoisuus järjestelmämuutoksesta on vähäistä, sillä vain 31 % arvioi tietävänsä riittävästi ehdotuksen sisällöstä.

Huumesota

Filippiineillä on vakava huumeongelma ja siksi on perusteltua, että presidentti Duterte haluaa määrätietoisesti poistaa sen. Ennen vaaleja hän lupasi lakkauttaa huumerikollisuuden 3–6 kuukaudessa vaikka tappamalla rikolliset, jotka eivät antaudu. Niinpä kesällä 2016 hän määräsi poliisin ennennäkemättömään huumesotaan, etenkin kaupunkien köyhien asuinalueilla. Aika pian hän kuitenkin joutui toteamaan, että tuskin edes hänen presidenttikautensa riittää huumekaupan hävittämiseen.

Vähän luvuista: Poliisin (PNP) tilastojen mukaan Duterten ensimmäisen vuoden aikana Filippiineillä tehtiin 14 264 henkirikosta (11 605 Aquinon viimeisenä vuonna). Heinäkuusta 2017 alkaneen vuoden aikana henkirikosten määrä laski 9 874:ään. On erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka suuri osa henkirikoksista liittyy huumeisiin. PNP:n antaman toisen tilaston mukaan ajalla 1.7.2016-4.6.2018 tehtiin 23 327 henkirikosta, joista 2 649 liittyi huumeisiin ja 10 594 muihin motiiveihin. Lopuista tapauksista motiivia ei ole tiedossa (ABS-CBN 13.6.2018). Poliisin arvion mukaan siis vain toistakymmentä prosenttia henkirikoksista liittyisi huumeisiin.

Nämä kahden vuoden runsaat 24 000 henkirikosta eivät sisällä viranomaisten “laillisissa huumeoperaatioissa” kuollutta 4 410 epäiltyä rikollista. Edellisen kohdan tilastoon liittäen kahdessa vuodessa on tapettu ainakin 7 000 huumerikollista, joista valtaosa on vain huumeiden käyttäjiä tai pienimuotoisia välittäjiä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvioineet huumesodan uhrien määrän paljon suuremmaksi, 12 000-20 000 hengeksi. Niiden mukaan on myös todistajanlausuntoja siitä, että poliisi on käyttänyt palkkiomurhaajia, jotka ovat käyneet ampumassa toimeksiannon mukaisesti listalla mainittuja huumehenkilöitä.

Huumesodalla on kuitenkin ollut erilaisia vaiheita. Alkuvaiheessa aseita käytettiin herkästi, kun presidenttikin siihen rohkaisi ja vakuutti, että hän ei päästä operaatioissa rikollisia tappaneita poliiseja tai sotilaita vankilaan. Vuonna 2017 Duterte joutui kahteenkin kertaan keskeyttämään operaatiot, kun poliiseja syyllistyi mm. korealaisen liikemiehen kiristämiseen ja murhaan ja alaikäisten poikien lahtaukseen kameroiden edessä. Poliisin maine on huumesodassa ryvettynyt ja Duterte arvioi, että jopa 9000 poliisia on mukana huumebisneksessä.

Lokakuussa 2017 Duterte päättikin siirtää vastuun huumerikollisuuden vastaisesta toiminnasta poliisilta valtion huumeviranomaiselle, PDEA:lle (Philippine Drug Enforcement Agency). PDEA osoitti, että huumerikoksia vastaan voidaan toimia kunnioittaen ihmisoikeuksia ja syyllistymättä laittomiin teloituksiin. Vajaan kahden kuukauden aikana, kun PDEA:lla oli yksin toimintavaltuudet, sen 2 161 huumekaupan vastaisessa operaatiossa pidätettiin 750 epäiltyä ja “vain” yksi epäilty oli ammuttu. (PDI 5.12.2017) Duterten mielestä huumekampanja eteni kuitenkin liian hitaasti, joten hän määräsi PNP:n ja NBI:n (National Bureau of Investigation) jälleen osallistumaan huumeidenvastaiseen taisteluun PDEA:n koordinoinnin alaisena. Poliisin mukaantulon jälkeen tapot huumeoperaatioissa ovat jälleen jokapäiväisiä, vaikka ei samassa mittakaavassa kuin vuonna 2016.

Huumesodassa on valitettavasti tapettu tuhansia korkeintaan minimaaliseen rikokseen syyllistyneitä ja syyttömiäkin. Operaatioissa on laittomasti teloitettu ihmisiä, joita ei ole edes ehditty todeta oikeudessa syyllisiksi.

Massiivisilla operaatioilla on tietysti saatu tuloksiakin. Kahdessa vuodessa on takavarikoitu yli 2 700 kiloa metamfetamiinia ja muitakin huumeita. Tapettujen ja vankilaan pistettyjen tuhansien huumekauppiaiden lisäksi 12 laboratoriota on tuhottu ja 209 huumeluolaa suljettu. Silti huumeita on markkinoilla ja maahan salakuljetettuja aineita on saatavilla. Nyt keskustelua herättävä tapaus on, kenen avustuksella tullin läpi pääsi kulkemaan 1,6 tonnin erä metamfetamiinia.

Onko ihmisoikeuksilla väliä?

Professori Randy David esitti kolumnissaan (PDI 10.12.2017), mikä erottaa presidentti Duterten ja ihmisoikeusliikkeen käsityksiä ihmisoikeuksista. Dutertelle huumekampanjan tappamiset ovat hinta joka pitää maksaa, jotta voidaan suojella kansalaisten oikeuksia elää huumeettomassa yhteiskunnassa. Huumerikollisten oikeuksien sijaan tärkeätä on rikollisten uhrien oikeuksien turvaaminen. Lainkuuliaisten kansalaisten hyvää yhteisöä on suojeltava poikkeavilta yksilöiltä. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, joka on jakautunut sisäpuolisiin ja ulkopuolisiin. Presidentti Duterte on kysynyt, ovatko huumeongelmaiset ihmisiä (PDI 28.8.2016). Tarvitseeko heidän ihmisoikeuksistaan sitten välittää?

Universaali ihmisoikeuskäsitys lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat yhteiskunnan samanarvoisia jäseniä. Valtion tehtävänä on suojella kaikkien kansalaisten elämää, niin rikosten uhrien kuin rikoksiin syyllistyneidenkin. Rikoksen uhrin tulee saada tarvitsemansa tuki ja suojelu sekä korvausta rikoksentekijältä tai yhteiskunnalta, vaikka usein mikään korvaus ei korvaa aiheutunutta vahinkoa. Rikoksesta epäillyn pitää saada reilu oikeudenkäynti ja lainmukainen tuomio. Parasta rikollisuuden ennaltaehkäisyä onkin kehittää reilua yhteiskuntaa, jossa kaikki pidetään mukana, oikeusjärjestelmä toimii ja taloudelliset, sosiaaliset ym. perusoikeudet ovat turvattuina.

Filippiinien suurimpia ongelmia onkin oikeusjärjestelmän toimimattomuus. Vakavia rikoksia ei tutkita ja niistä ei seuraa tuomioita. Jos oikeuslaitos ei toimi, aletaan pitää hyväksyttävänä sitä, että rikolliseksi leimattuja rangaistaan vaikka oman käden oikeudella, laittomin keinoin.

Filippiinien ihmisoikeusongelmat eivät tietenkään rajoitu vain huumesotaan tai Duterten kauteen. Maassa tapetaan vuosittain kymmeniä talonpoikais- ja ammattijärjestöjen, ympäristöjärjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen aktiiveja unohtamatta ihmisoikeusjärjestöjen toimijoita. Vain muutamassa maailman maassa tapetaan enemmän toimittajia kuin Filippiineillä ja Duterten kaudella on tapettu myös 34 lakimiestä.

Rauhanprosessi

Rauha MILF:n kanssa

Duterten suurimpia saavutuksia on rauhansopimuksen tekeminen islamilaisen vapautusliike MILF:n kanssa. Presidentti oli vahvasti vaikuttamassa siihen, että kongressi hyväksyi muslimien autonomisen alueen peruslain (Bangsamoro Organic Law), joka antaa laajan itsehallinnon muslimienemmistöisille alueille. Ensi tammikuussa asukkaat päättävät kansanäänestyksellä, mitkä alueet liittyvät Bangsamoro-alueeseen.

Muslimien itsemääräämisoikeus parantaa oleellisesti rauhan mahdollisuuksia Etelä-Filippiineillä. Varmasti on edelleen ryhmittymiä, joille itsehallinto ei kelpaa. Toisen merkittävän vapautusliikkeen, MNLF:n yksi siipi on asettunut tukemaan Bangsamoro-lakia. Toinen, Nur Misuarin siipi ei ole halunnut ottaa selkeästi asiaan kantaa. On myös MILF:sta eronneita ryhmiä, jotka vastustavat sopimusta. Usein kantaan vaikuttavat johtajien henkilökohtaiset valtapyrkimykset.

On myös Abu Sayyafin kaltaisia rikollis-/terroristiryhmiä, joille tuskin kelpaa mikään hallitus. Abu Sayyafkin koostuu monista itsenäisistä ryhmistä, joista toiset keskittyvät enemmän rikolliseen rahankeruuseen ja toiset ideologisemmin suuntautuneet pyrkivät islamilaisen valtion perustamiseen.

NDF:n kanssa ei rauhaa

Toiveet rauhansopimuksesta Kommunistisen puolueen (CPP) johtaman NDF:n (Kansandemokraattinen rintama) kanssa sen sijaan ovat kuihtuneet. Alussa toiveet rauhansopimuksesta olivat lupaavampia kuin koskaan. CPP:n perustaja ja johtaja Joma Sison oli 60-luvulla yliopistossa Duterten opettaja ja Duterte oli jopa mukana kommunistisessa nuorisoliitossa. Duterte tarjosi Sisonille mahdollisuutta nimetä neljä ministeriä hänen kabinettiinsa ja hän lupasi hyvän tahdon eleenä vapauttaa vankilassa istuvat toverit. Tosin ilmeisesti armeijan vastustuksen takia vain muutama vapautettiin ja ministeritkin on jo heivattu hallituksesta ulos.

Neuvottelut etenivät lupaavasti jopa radikaaleihin taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin yhteiskunnassa. Neuvotteluihin tuli kuitenkin toistuvasti katkoja, kun Duterte toivoi aselepoa ja CPP:n sissiarmeija NPA teki toistuvia iskuja, erityisesti Mindanaolla. Toisaalta armeijakin partioi provosoivasti “NPA:n hallitsemilla alueilla”. Myöhemmin tilanne johti Sisonin ja Duterten välillä niin rankkaan toistensa henkilökohtaiseen solvaamiseen, että he tuskin enää samaan pöytään mahtuvat.

Vielä viime kesäkuussa oli sovittu neuvotteluiden jatkamisesta heinäkuussa. Duterte kuitenkin yllättäen peruutti neuvottelut ja asetti NDF:lle uusia, mahdottomia ennakkoehtoja. NDF:n olisi pitänyt heti lopettaa kaikki aseellinen taistelu, siirtää taistelijansa “reservaatteihin”, luopua veronkeruustaan ja suostua neuvottelijoille turvallisten maiden sijaan neuvotteluihin Filippiineillä.

Rauhanneuvotteluiden kaatumiselle löytynee suurempiakin syitä kuin Duterten pettymys prosessiin. Talouselämän ja maanomistajien piirissä on varmasti vastustusta sopimukselle, joka olisi puuttunut heidän omaisuuksiinsa ym. taloudellisiin intresseihinsä. Asevoimien johto oli kesäkuussa voimakkaasti tukemassa Duterten päätöstä lakkauttaa neuvottelut. Duterte on uhonnut, että NPA on lyöty kevääseen 2019 mennessä. Se tuskin toteutuu, mutta ehkä asevoimat on laskenut, että taistelemalla saadaan parempi tulos heikentynyttä NPA:ta vastaan kuin rauhanneuvotteluilla.

Toisaalta Sisonkin uskoo 50 vuoden taistelujen jälkeenkin maolaiseen pitkän marssin strategiaan, jossa rauhanneuvottelut ovat vain taktinen välivaihe matkalla kohti aseellisen vallankumouksen voittoa.

Ympäristö

Aluksi Duterte vastusti Pariisin ilmastosopimusta ja aikoi peruuttaa Filippiinien sitoutumisen sopimukseen. Hän katsoi sen epäreilusti rajoittavan kehitysmaan teollisuuden rakentamista. Asiantuntijat ja hallituskumppanit saivat kuitenkin vakuutettua hänelle, että Filippiinit tulee hyötymään taloudellisestikin sopimuksessa pysymisestä, joten hän muutti mieltään.

Toisaalta Duterte on ollut vankka tuhoisan kaivostoiminnan vastustaja ja niinpä hän valitsi ympäristöministeriksi kaivosaktivisti Gina Lopezin. Lopez teetätti ympäristövaikutusten arviointia kaivoksissa ja lakkautti niiden perusteella ainakin 26 kaivoksen toiminnan. Teollisuuspiirit lobbasivat kiivaasti Lopezia vastaan ja niinpä kongressin nimityskomitea ei vahvistanut Lopezin nimitystä ministeriksi. Liberaali oppositio oli kyllä hänen tukenaan, mutta nimenomaan presidentin tukijat estivät nimityksen.

Presidentti Duterte on edelleen puheissaan uhkaillut kaivosteollisuutta toiminnan lakkauttamisella jos he eivät pidä huolta ympäristöstä. Hän on todennut, että valtio saa noin 70 miljardia pesoa (1,2 mrd. euroa) tuloa kaivosteollisuudesta, mutta saman rahan voi saada muistakin lähteistä. Toisaalta samaan aikaan ympäristö- ja luonnonvaraministeriö on ehdottanut uusien kaivosten avaamista lisätulojen saamiseksi.

Presidentin päätös sulkea turistisaari Boracay puoleksi vuodeksi ympäristövahinkojen korjaamiseksi on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Kun pienellä saarella on ollut vuosittain kaksi miljoonaa turistia, jätteet on laskettu veteen, rannat roskattu ja on rakennettu rantaviivallekin säädöksistä välittämättä, on tosi tarpeellista kunnostaa ympäristö vaikka pakolla. Nyt saaren rasitusta pyritään rajoittamaan ja toivottavasti pidetään huolta, että entiseen menoon ei palata. Filippiineillä on lukuisia muitakin kohteita, kuten El Nido ja Puerto Galera, jotka vaatisivat kunnostusta puhumattakaan siitä, että saataisiin estettyä villiä menoa uusissa kohteissa.

Ulkopolitiikka

Filippiinit oli vuoden ASEAN:in puheenjohtajamaana ja presidentti oli puheenjohtajana aktiivinen toimija. ASEAN:in huippukokouksessa noudatettiin jäsenmaiden perinteistä toistensa asioihin puuttumattomuuden linjaa. Kokous ei esim. ottanut kantaa satojen tuhansien rohingojen väkivaltaiseen häätämiseen mailtaan Myanmarissa. Usealla ASEAN-maalla on Kiinan kanssa riitaa Etelä-Kiinan meren riuttojen tai saarien hallinnasta, mutta siitäkään ei tehty suurempaa numeroa. Maat sopivat vain siitä, että neuvotellaan Kiinan kanssa menettelytavoista, miten asiassa edetään.

Duterte on suhtautunut nihkeästi Yhdysvaltoihin ja sen rooliin Filippiineillä. Mm. Davaon pormestarina ollessaan hän kielsi USA:n laivaston tulemisen sotaharjoituksiin Davaon alueelle. Erityisesti Obamaan hänellä oli viileät suhteet, kun tämä arvosteli Filippiinien huumesotaa. Trumpin kanssa asiat sujuvat paremmin, kun molemmilla on yhtäläinen puhetyyli ja kun Trump ei Dutertea arvostele. Trump on jopa kehunut Filippiinien huumesotaa. Duterte on uhannut, että Filippiineillä lähes pysyvästi sotaharjoituksissa olevien amerikkalaisjoukkojen pitää poistua maasta, mutta AFP:lla on niin vankka suhde Yhdysvaltoihin, että Duterten on vaan hyväksyttävä sotilaallinen apu ja yhteistyö.

Suhde EU:iin on Dutertelle vaikea, kun EU:n edustajat ovat tuoneet esiin ihmisoikeuskysymyksiä. Hän on sillä perusteella kieltänyt joiltakin hankkeilta EU:sta tulevan avustuksen vastaanottamisen.

Yhdysvaltojen sijaan Duterte on tiivistänyt liittolaissuhteitaan Kiinaan ja Venäjään. Suhteissa Kiinaan taustalla hiertää kiista Länsi-Filippiinien meren (Etelä-Kiinan meri) saarten omistuksista. YK:n pysyvä välitystuomioistuin ratkaisi heinäkuussa 2016 asian Filippiinien hyväksi. Kiina on ilmoittanut, että se ei päätöstä kunnioita ja on rakentanut alueelle keinosaaria ja tukikohtia. Ennen vaaleja Duterte lupasi, että hän ajaa vesiskootterilla saarille ja pystyttää sinne Filippiinien lipun. Presidenttinä hän on kuitenkin todennut, että ei kykene ryhtymään sotaan Kiinan kanssa ja pyrkii tarjoamalla läheistä yhteistyötä luomaan olosuhteet, jossa välitystuomioistuimen päätös voidaan joskus ottaa puheeksi.

Presidentti onkin hankkinut Kiinalta miljardien investointeja ja lainoja etenkin Filippiinien suuriin infrastruktuurihankkeisiin. Kriitikot pelkäävät, että tämä lisää huomattavasti lainakuormaa ja Kiinan määräysvaltaa Filippiinien taloudessa. Harva uskoo, että hyvällä tahdollakaan Kiina luopuisi valtaamistaan strategisesti tärkeistä saarialueista.

Duterte on kaupankäynnin laajentamisen lisäksi päättänyt ostaa aseita Venäjältä. Yhdysvalloille tämä ei sovi ja sen ministerit ovatkin lähettäneet Manilaan kirjeitä taivutellakseen hallitusta luopumaan kaupoista. Duterte sanoi, että hän ei tarvitse amerikkalaisten F-16-hävittäjiä, hän tarvitsee helikoptereita ym. kapinallisten vastaiseen taisteluun soveltuvaa.

Duterten suosio pysyy

Oli Duterten politiikasta mitä mieltä tahansa, niin hänellä on Filippiinien kansan vankka tuki takanaan. SWS:n syyskuisessa kyselyssä 70 % oli hänen toimintaansa tyytyväisiä ja 16 % tyytymättömiä.

Pulse Asian haastatteluissa vastaajia pyydettiin valitsemaan hallitukselle kolme tärkeintä tehtävää ja sitten arvioimaan, hyväksyvätkö he hallituksen saavutukset niiden suhteen. Vastaajat pitivät tärkeimpinä tehtäviä, joissa he arvioivat tulokset heikoiksi. Tärkeimpänä tehtävänä pidettiin inflaation hillintää, jossa suhteessa vain 27 prosentin mielestä tulos on hyväksyttävä. Toiseksi tärkeintä oli työntekijöiden palkkojen nousu, jonka suhteen 53 % oli tyytyväisiä. Kolmanneksi tärkeintä oli köyhyyden vähentäminen, johon tyytyväisiä oli 39 %. Kaikista tyytyväisimpiä vastaajat olivat rikollisuuden vastaiseen toimintaan (83 % ), jonka kuitenkin vain 23 % nimesi yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä.

Kirjoittajat
Sami Noponen (talous)
Pekka Borg (muut osiot)

Pääasialliset lähteet

The Duterte Administration: Key Accomplishments July 2016 – July 2018.
http://newsinfo.inquirer.net/files/2018/07/1532219914458628.pdf

Juego, Bonn (2018) The Philippines 2017: Duterte-led Authoritarian Populism and Its Liberal-Democratic Roots. Asia Maior. Vol. XXVIII/2017.
https://www.asiamaior.org/the-journal/asia-maior-vol-xxviii-2017/the-philippines-2017-duterte-led-authoritarian-populism-and-its-liberal-democratic-roots.html

The Manila Times. https://www.manilatimes.net/

Philippine Daily Inquirer. https://www.inquirer.net

PhilHealth. 2017 Stats & Charts https://www.philhealth.gov.ph/about_us/statsncharts/rohing

Philippine Statistics Authority. 2015 Full Year Official Poverty Statistics of the Philippines.
https://psa.gov.ph/sites/default/files/2015%20Full%20Year%20Official%20Poverty%20Statistics%20of%20the%20Philippines%20Publication.pdf

Philippine Statistics Authority. Labor Force Survey.
https://psa.gov.ph/statistics/survey/labor-and-employment/labor-force-survey

Philippine Statistics Authority. Philippines in Figures.
https://psa.gov.ph/content/philippines-figures-0

President?s Report to the People 2016 – 2018.
https://pcoo.gov.ph/downloads/2018-PRP-RRD.pdf

Rappler. https://www.rappler.com/

World Bank. https://www.worldbank.org/

World Education News Reviews (2018) Education in the Philippines.
https://wenr.wes.org/2018/03/education-in-the-philippines

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2018

Mabuhay 1/2018

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 16.4.2018

Federalism?

Perustuslaki täysremontissa

Presidentti Duterten keskeisin rakenteellinen muutoshanke on uuden federalistisen perustuslain hyväksyminen. Jo presidentit RamosEstrada ja Macapagal-Arroyo halusivat valtakausillaan muuttaa perustuslakia, mutta ne yritykset kaatuivat vankkaan vastarintaan.

Duterte ilmaisi jo vaalien aikaan tavoitteekseen perustuslain muuttamisen siten, että Filippiineistä tehdään federalistinen liittovaltio. Tavoitteena on Manila-keskeisen vallan murtaminen ja mahdollisimman suuri vallansiirto osavaltioille. Se lisäisi osavaltioiden taloudellisia mahdollisuuksia päättää itse alueensa kehittämisestä. Duterte puoltaa federalistista perustuslakia myös siksi, että se mahdollistaisi autonomisen muslimialueen peruslain toteutuksen (Bangsamoro Basic Law) ja edistäisi siten rauhaa islamilaisen väestön kanssa.

Perustuslain muuttamiseen on kaksi tietä:

1) Constitutional Convention (ConCon), perustuslakia valmisteleva kokous, jonka jäsenet valitaan tai nimetään kongressin päättämällä tavalla. Tämä olisi demokraattisempi ja kansalaisia osallistavampi tapa, mutta presidentti luopui kannattamasta tätä vaihtoehtoa, koska se on kalliimpaa.
2) Constitutional Assembly (ConAss), jossa kongressi ¾:n äänillä järjestäytyy itse perustuslakia valmistelevaksi kokoukseksi. Kustannukset ovat pienempiä, mutta tätä on vastustettu etenkin muiden kuin presidentin tukijoiden syrjäyttämisenä valmistelusta. Kongressin edustajainhuonetta on syytetty pelkäksi Duterten kumileimasimeksi, kun 89 % kansanedustajista on presidentin enemmistöblokissa.

Edustajainhuone jo hyväksyikin omalta osaltaan päätöslauselman ConAss:n perustamisesta ja vielä siten, että edustajainhuone ja senaatti hyväksyisivät yhdessä äänestäen ¾-enemmistöllä esityksen perustuslaiksi. Tämä merkitsisi kriittisemmin valmisteluun suhtautuvan 23-jäsenisen senaatin vaikutusmahdollisuuksien mitätöimistä. Siksi senaatti ei hyväksy muuta kuin molempien huoneiden erillisen äänestyksen, joista molemmissa lakiesitys pitää hyväksyä ¾-enemmistöllä. Todennäköisesti jää korkeimman oikeuden päätettäväksi, miten äänestys kongressissa toteutetaan.

Lopullisesti kansa päättää äänestämällä kongressin perustuslakiesityksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Jo ensimmäisessä linjapuheessaan kansakunnalle Duterte piti hyvänä mallina Ranskaa, jossa on kaksikamarinen kongressi ja vahva presidentti. Tosin Ranskassa ei ole osavaltioita ja alueiden budjettivaltakin on vähäistä.

Presidentti Duterte ei ole kovin paljoa osallistunut julkiseen keskusteluun perustuslain yksityiskohdista, vaan hän on nimennyt 22 jäsentä konsultatiiviseen komiteaan valmistelemaan ehdotusta uudeksi perustuslaiksi. Komitea ei ole all-male, sillä presidentti nimesi joukkoon yhden naisen.

Komitean tulee luovuttaa ehdotuksensa perustuslaiksi heinäkuussa. Ehdotus on kuitenkin vain pohjatyö kongressin perustuslakia valmistelevalle kokoukselle, jolla on valta tehdä haluamansa mukainen lakiesitys kansanäänestykseen.

Komitea on jo hyväksynyt joitakin peruslinjauksia. Malli tulee olemaan federalistinen. Kongressi pysyy kaksikamarisena, mutta senaattorit valittaisiin nykyisen valtakunnallisen yhteislistan sijaan osavaltiotasolla ja edustajainhuoneen jäsenistä osa valittaisiin suhteellisilla vaaleilla. Sekä presidentin, varapresidentin että kongressin vaalikausi muutettaisiin nelivuotiseksi ja kaikki voitaisiin valita kahdeksi perättäiseksi kaudeksi.

Konsultatiivinen komitea on ehdottamassa myös selkeitä parannuksia demokratian toimivuuteen. Poliittisten klaanien valta erityisesti aluetasolla on melkoinen ongelma. Komitea on ehdottamassa rajoitusta, jonka mukaan vain kaksi lähisukulaista saisi olla samanaikaisesti ehdolla vaaleissa. Komiteassa keskustellaan myös ehdotuksesta, joka kieltää puolueesta toiseen loikkaamisen viiden vuoden aikana valinnasta, mutta toiset komitean jäsenet haluavat rajaksi vain merkityksettömän yhden vuoden. Puolueloikkaukset ovat filippiiniläisen poliittisen järjestelmän keskeinen ongelma. Esim. vuoden 2016 edustajainhuoneen vaaleissa presidentin PDP-Laban sai vain kolme edustajaa, mutta muutaman kuukauden päästä puolueella oli 114 edustajaa.

Sen sijaan etenkin Duterten läheisimmiltä tukipylväiltä kongressissa kuulee autoritääristä järjestelmää vahvistavia ja vallassa olevien poliitikkojen asemaa turvaavia ehdotuksia. Edustajainhuoneen puhemies Pantaleon Alvarez ehdotti tammikuussa koko perustuslain valmistelun hoitamista läpihuutojuttuna niin, että esitys olisi viety jo toukokuussa kansanäänestykseen. Tähän senaatti ei kuitenkaan suostunut. Samoin Alvarez esitti, että siirtymäkauden perusteella luovuttaisiin ensi vuoden kongressivaaleista ja nykyiset edustajat saisivat automaattisesti jatkokauden kongressiin. (PB)

70 % tyytyväisiä presidenttiin

Kansalaiset ovat edelleen hyvin tyytyväisiä presidentti Duterteen. Social Weather Stationin kyselyssä maaliskuussa vastaajista oli 70 % tyytyväisiä ja 14 % tyytymättömiä. Vuoden 2017 maaliskuussa Duterteen tyytyväisiä oli 75 % ja korkeimmillaan tyytyväisten osuus oli 78 % kesäkuussa 2017.

Verrattuna vuoden takaiseen Duterten suosio on maaliskuussa 2018 kasvanut ylimmässä sosiaaliekonomisessa luokassa (ABC=67% -> 72%) ja laskenut suurinta kansanosaa edustavassa välitason luokassa (D=77% -> 70%) sekä alimmassa luokassa (E=71% -> 65%). Vastaavasti tyytymättömyys on lisääntynyt alimmassa sosiaaliekonomisessa luokassa (11% -> 17%). (PB)

Boracay suljetaan

Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte on tarttunut kovalla kädellä Boracaylla nopeasti kasvaneeseen turismiin, joka on näkynyt saaren lähivesistöjen saastumisena. Huhtikuun alussa Duterte määräsi saarelle suurta huomiota herättäneen kuuden kuukauden turistikiellon, joka astuu voimaan huhtikuun lopusta alkaen. Kiellon aikana puutteisiin on tarkoitus saada parannus.

Viime vuonna Boracaylla vieraili yli kaksi miljoonaa turistia. Samaan aikaan saaren yhdyskuntahuolto on kuitenkin edelleen puutteellista. Saaren kapasiteetti on suunniteltu 30 000 ihmiselle, mutta käytännössä kuormitus on yli kaksinkertainen. Lisäksi vain puolet asumuksista on yhdistetty jätevesijärjestelmään. Lopuista osa laskee jätevetensä suoraan mereen. Hallituksen mukaan tämä uhkaa jatkossa koko Boracayn turismielinkeinoa.

Duterte on aikaisemmin ollut ympäristöjärjestöjen kritiikin kohteena siitä, ettei hänen ympäristöpolitiikassaan ole ollut yhtenäistä linjaa. Duterte on pitänyt kuitenkin voimassa kiellon avata uusia avolouhoksia ja on uhannut kieltää saastuttavat avokaivokset kokonaan. Hän on myös kehottanut kaivosyhtiöitä puiden istutuksiin. Kaivoselinkeino on tärkeä työllistäjä, sillä Filippiinit on maailman suurin nikkelin tuottaja ja myös suuri kullan ja kuparin tuottaja. Samaan aikaan kaivosteollisuus on kuitenkin myös suuri saastuttaja. (SN)

Valtion riisivarastot tyhjänä

Valtion ruokavirasto NFA:n riisivarastot ovat tyhjänä, vaikka riisin tuotanto kasvoi 9,4 prosentilla vuonna 2017. NFA:n varastoista on myyty riisiä subventoiduilla hinnoilla, jotta pienituloiselle kansanosalle on voitu turvata ravinnon saanti kohtuulliseen hintaan. NFA selittää varaston tyhjenemistä sillä, että monet viljelijät eivät suostu myymään riisiä NFA:n tarjoamaan 17 peson kilohintaan, kun yksityiset kauppiaat maksavat 18 – 25 pesoa. Nyt pienituloiset joutuvat ostamaan riisinsä markkinoilta yli 10 pesoa kalliimmalla kilohinnalla, mikä merkitsee heille tuntuvaa elinkustannusten nousua.

Perinteisestikin NFA on ostanut täydennykseksi riisiä etenkin Vietnamista ja Thaimaasta. NFA on tuomassa 250 000 megatonnia riisiä, mikä tulee helpottamaan subventoidun riisin saantia. Monet paikalliset viljelijät ovat tyytymättömiä siihen, että kotimaassa riisinoston ylähinta on 17 pesoa kilolta, mutta ulkomailta voidaan ostaa kilo 24 pesolla. (PB)

Tullisota voi tuntua Filippiineilläkin

Yhdysvaltain ja Kiinan välinen tullikiistely voi vahingoittaa asiantuntijoiden mukaan Kaakkois-Aasian maista eniten Filippiinien taloutta, koska maan viennistä lähes 17 prosenttia on tuotteita, jotka ovat tavalla tai toisella yhteydessä Kiinaan. Malesialla vastaava luku on vain 11,4 prosenttia ja Vietnamilla 2,2 prosenttia.

Presidentti Trump aikoo pystyttää tulleja Yhdysvaltoihin tuotaville kiinalaistuotteille, joiden tuonnin arvo on 100 miljardia dollaria. Kiina on monien Kaakkois-Aasian maiden merkittävin kauppakumppani ja suuri osa sinne vietävistä tuotteista käytetään esimerkiksi kiinalaisessa elektroniikkateollisuudessa.

Kiina on ollut Filippiinien tärkein kauppakumppani viimeisten kahden vuoden ajan. Viime vuonna Filippiinien vienti Kiinaan kasvoi 8,4 prosenttia. Viennistä suurin osa oli erilaisia elektroniikkatuotteita, mutta mukaan mahtuu muun muassa mangoja ja kookosöljyä.

Viennin veto on näkynyt Filippiinien taloudessa, joka kasvoi viime vuonna 6,7 prosenttia. Maailmanpankin mukaan Filippiinit onkin tällä hetkellä nopeimmin kasvava Asean-maa. Aasian kehityspankki on ennakoinut Filippiinien kansantalouden kasvavan tänä vuonna vielä hieman viimevuotista nopeammin eli 6,8 prosenttia.

Taloutta tukee viennin ohella kasvava kotimainen kysyntä, parantuva työllisyys ja hallituksen lisääntyneet infrastruktuuri-investoinnit. Näihin kuuluu teiden, lentokenttien ja rautateiden rakentaminen. Duterten hallinnossa on suunniteltu suuria investointeja etenkin turismin vauhdittamiseksi. Turismin lasketaan kannattelevan jopa viittä miljoonaa työpaikkaa Filippiineillä. (SN)

Duterte Kiinassa

Presidentti Duterte teki keväällä kolmannen vierailunsa Kiinaan. Tarkoituksena oli lämmittää kauppasuhteita, kun kiistely Etelä-Kiinan meren saarialueista on uhannut viilentää niitä. Samaan aikaan kun Duterte on lähestynyt Kiinaa, ovat suhteet perinteiseen kumppaniin Yhdysvaltoihin viilentyneet. Sen sijaan suhteet Yhdysvaltain läheiseen Aasian-liittolaiseen eli Japaniin ovat nyt lämpimät.

Duterten aikana Kiinasta Filippiineille suunnatut investoinnit ovat moninkertaistuneet, vaikka ne ovat edelleen selvästi pienemmät kuin Yhdysvalloista Filippiineille suuntautuvat investoinnit. Filippiinien taloudelle ovat tärkeitä myös Kiinasta Filippiineille saapuvat turistit, joiden määrä on kasvussa.

Palattuaan Duterte kertoi saaneensa Kiinasta yhdeksän miljardin dollarin edestä investointisopimuksia, jotka luovat 10 000 työpaikkaa. Sopimukset liittyvät muun muassa maatalouteen, energiasektoriin, lääketeollisuuteen ja rakentamiseen. Yksi sopimus liittyy filippiiniläisten englanninkielen opettajien palkkaamiseen Kiinaan.

Uusi yhteistyön muoto liittyy öljynporaukseen, sillä Etelä-Kiinan meren alla sijaitsevat suuret öljyvarannot, joita molemmat maat haluavat päästä hyödyntämään. Maat sopivat maaliskuussa yhteisistä kaasun- ja öljynetsintäprojekteista. (SN)

Varapresidenttien äänet tarkistukseen

Liberaalipuolueen Leni Robredo voitti vuoden 2016 varapresidentin vaaleissa Ferdinand ?Bongbong? Marcosin vain 200 000 äänellä. Marcos on väittänyt, että Robredo voitti vilpillä ja siten hänen vaatimuksestaan 9.4. aloitettiin osittainen manuaalinen tarkistuslaskenta kolmessa provinssissa. (PB)

Huumesodan heiluriliikkeitä

Hallituksen virallisen lähteen mukaan (#RealNumberPH) Duterten kaudella 1.7.2016–17.1.2018 kuoli viranomaisten huumeoperaatioissa 3 987 epäiltyä. Lisäksi on poliisioperaatioiden ulkopuolella tapahtuneita huumeisiin liittyneitä henkirikoksia, joiden määrästä ei tilastoja ole esitetty. Senaatin presidentti Pimentelin PNP:ltä saaman tiedon mukaan syyskuun 2017 loppuun mennessä näitä henkirikoksia oli 2 290 ja poliisioperaatioissa kuolleet mukaan lukien yhteensä ainakin 6 277 huumesodassa tapettua. Ihmisoikeusjärjestöjen arvion mukaan huumesodassa tapettuja on noin kaksi kertaa enemmän.

Aivan niin tolkutonta tappamista ei kuitenkaan nyt ole kuin Duterten ensimmäisellä puolivuotiskaudella. Varsinkin poliisin (PNP) toimissa on tullut julkisuuteen niin selviä väärinkäytöksiä ja puolustuskyvyttömien teloituksia, että presidentin on pitänyt kahteen otteeseen keskeyttää koko poliisin huumekampanja.

Lokakuussa Duterte päätti siirtää vastuun huumerikollisuuden vastaisesta toiminnasta poliisilta valtion huumeviranomainen PDEA:lle (Philippine Drug Enforcement Agency). PDEA on luvannut operaatioissaan pitää tiukasti kiinni ihmisoikeuksista ja että se ei syyllisty laittomiin teloituksiin. Erot luvuissa PNP:n operaatioihin verrattuna ovat selviä. Ajalla 11.10.- 4.12.2017 PDEA:n tekemässä 2 161 huumeoperaatiossa ammuttiin ?vain? yksi epäilty.

Joulukuun alussa Duterte määräsi PNP:n ja NBI:n (National Bureau of Investigation) jälleen palaamaan huumeidenvastaiseen taisteluun, kuitenkin PDEA:n koordinoinnin alaisena. PNP:n paluu on heti johtanut kuolleiden määrän kasvuun, 12 032 operaatiossa tapettii 207 epäiltyä. Verrattuna vuoteen 2016 tämä on vähän, mutta selvästi enemmän kuin PDEA:n operaatioissa.

Osittain poliisin toimintaa selittää se, että mm. Duterten arvion mukaan 9 000 poliisia toimii huumebisneksessä. Joitakin satoja poliiseja on sillä perusteella erotettukin. Toisaalta poliisit ovat tottuneet siihen, että he voivat virkatehtävissä roheasti käyttää väkivaltaa ilman pelkoa oikeudellisesta vastuusta.

Näiden lähes 4 000:n etenkin poliisin operaatioissa kuolleen tapauksia ei ole tutkittu poliisiorganisaation ulkopuolella. Poliisin yleinen vastaus on, että epäillyt rikolliset kuolivat tehdessään uhkaavaa vastarintaa poliisille. Kaksi uhrien omaisia edustavaa lakimiesjärjestöä vaati poliisia luovuttamaan näiden tapausten dokumentteja tutkittavaksi. Poliisin vastustuksesta huolimatta korkein oikeus päätti, että PNP:n on luovutettava sille pyydetyt tiedot kaikista n. 4 000 tapauksesta. (PB)

Huumepomojen syytteitä kumoon

Suurimpia moraalisia tappioita hallituksen huumesodassa oli yleisen syyttäjän päätös luopua syytteistä maan suurimpia huumerikollisia vastaan riittämättömän näytön perusteella. Joukossa oli mm. Peter LimPeter Co ja Kerwin Espinosa. Syyttäjän mukaan poliisin (Criminal Investigation and Detection Group) asiakirja oli huonosti valmisteltu ja perusteltu. Asiasta syntyneen kohun seurauksena Duterten läheinen opiskeluaikainen ystävä, oikeusministeri Vitalino Aquirre, joutui eroamaan tehtävästään.

Samaan aikaan kymmeniä tuhansia pelkkään huumeiden käyttöön syyllistyneitä on virunut jo toista vuotta ylitäysissä vankiloissa. Toisaalta senaattori Leila de Limaakin on pidetty jo vuosi vankilassa ilman kunnon syytettä. (PB)

Aquino syytteeseen Dengvaxia-kaupoista

Senaattori Richard Gordonin johtama komitea esittää syytteiden nostamista presidentti Noynoy Aquinoa, hänen kabinettinsa terveysministeri Janette Garinia ja budjettiministeri Florencio Abadia vastaan Dengvaxia-rokotteen ostamisesta ja 830 000 lapsen rokottamisesta riittämättömästi tutkitulla aineella.

Terveysministeriö toteaa, että rokote on mahdollisesti aiheuttanut 62 lapsen kuoleman. Toistaiseksi asiantuntijaryhmä on tutkinut 14 rokotuksen saanutta kuolemantapausta, joista sen arvion mukaan kolme lasta on kuollut dengueen.

Aquinon hallitus osti Dengvaxia-rokotteita ranskalaiselta Sanofi-Pasteurilta 3,5 miljardilla pesolla. Nyt rokotteiden käyttö on lopetettu ja hallitus valmistelee syytteen nostamista myös Sanofi-Pasteuria vastaan.

Dengue on Filippiineillä yleinen tappava tauti. Tämän vuoden kuuden ensimmäisen viikon aikana on todettu 11 000 sairaustapausta ja ainakin 51 on kuollut dengueen.

Korkeimman oikeuden puheenjohtajakin syytteeseen

Kongressissa on vireillä korkeimman oikeuden puheenjohtaja Maria Lourdes Serenon erottaminen valtakunnanoikeudessa. Häntä on syytetty siitä, että hän on muuttanut alaistensa päätösehdotuksia, on puuttunut oikeuden jäsenten henkilövalintoihin, on ylläpitänyt huonoa ilmapiiriä kollegiossa, tehnyt kalliita virkamatkoja ym. – mutta ovatko nämä riittäviä perusteita erottamistuomiolle valtakunnanoikeudessa?

Lisäksi häntä on syytetty siitä, että virkaan valittaessa hän ei ole toimittanut vaadittuja varallisuusselvityksiään (SALN). Nyt yleisen syyttäjän toimisto on löytänyt selvitykset yhdeksältä vuodelta, jotka mahdollisesti riittävät osoittamaan, että hän ei ole ansainnut ilmoittamattomia tuloja. Korkeimmassa oikeudessa työskentelyn vuosilta hän on jättänyt selvityksen joka vuosi.
Sereno on ollut huonoissa väleissä presidentin kanssa alusta lähtien. Duterte varoitti heti valtaan päästyään kongressia ja oikeuslaitosta asettumisesta hänen huumesotaansa vastaan. Kun Duterte vaati saamallaan huumerikollisten listalla olevien juristien antautumista poliisille, Sereno kehotti juristeja olemaan noudattamatta ohjetta. Serenon mukaan perustuslaillisen vallanjaon mukaan presidentillä ei ole valtaa oikeuslaitokseen ja siten Sereno kehotti ko. juristeja ilmoittautumaan korkeimmalle oikeudelle. (PB)

Mediaa lakkautettavaksi? – Rappler

Valtion arvopaperikomissio on määrännyt Rappler-verkkolehden toimiluvan lakkautettavaksi. Filippiinien perustuslain mukaan maassa toimivien tiedotusvälineiden tulee olla 100-prosenttisesti filippiiniläisten omistamia. Komission mukaan Rappler on kiertänyt säännöstä, kun se on ottanut vastaan Omidyar Networkiltä miljoona dollaria ja antanut sitä vastaan osakkeen sijaan talletustodistuksen (Philippine Depositary Receipt).

Vaikka Omidyarilla ei ole suoraa omistusta, sillä on kuitenkin käytännössä veto-oikeus kaikkiin oleellisiin muutoksiin. Määräyksen seurauksena Omidyar päätti lahjoittaa talletuksensa Rapplerille ja luopui mahdollisuudestaan vaikuttaa mediayhtiön päätöksiin. Toimilupakysymys ratkennee lopullisesti oikeusistuimissa.

Rappler on ollut tiukasti kriittinen monissa asioissa, etenkin huumesodan kysymyksissä. Presidentti Duterte on uhkaillut Rapplerin lisäksi myös Inquirerin ja ABS-CBN:n toimilupien lakkauttamisella. (PB)

Mabuhay-tiedotteen laativat: Sami Noponen (SN) ja Pekka Borg (PB).

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 2/2017

Mabuhay 2/2017

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 10.10.2017

Marawi kohta vapautettu

Mauten ja Abu Sayyafin ISIS-suuntautuneet ryhmät onnistuivat toukokuussa yllätyshyökkäyksellä valtaamaan suuren osan Marawin kaupungista Mindanaolla. Kaupungin 200 000 asukasta ja monet lähiseuduiltakin joutuivat pakenemaan kodeistaan. Aiemmin islamistisissit vetäytyivät iskujen jälkeen turva-alueilleen, mutta nyt he jäivät sitkeästi paikalleen puolustautumaan viimeiseen henkeen asti. Taisteluissa on kuollut syyskuun loppuun mennessä 749 terroristia ja jäljellä heitä on enää joitakin kymmeniä. Myös 155 sotilasta ja 47 siviiliä on kuollut. Armeija saanee parissa viikossa vapautettua terroristien pitämät viimeiset korttelit, vaikka siviilipanttivankien turvallisuus hidastaa toimintaa.

Marawi on pahasti tuhoutunut ja erityisesti ilmavoimien pommitukset ovat jättäneet jälkeensä raunioita. Suurena huolena on majoituksen ja huollon järjestäminen palaaville asukkaille. Presidentti Rodrigo Duterten arvion mukaan jälleenrakennukseen voi kulua miljardi dollaria.

Sotatila Mindanaolla

Marawin taistelujen alettua Duterte julisti koko Mindanaon alueelle sotatilan kahdeksi kuukaudeksi. Sotatila on diktatuurin kokeneella Filippiineillä herkkä asia, joten monet kysyivät, eikö sotatila esim. Lanaon alueella olisi riittänyt. Oppositio kritisoi Duterten tukijoiden (P. Alvarez) ehdotusta hyväksyä sotatila kongressissa pelkkänä ilmoitusasiana ilman erillistä istuntokäsittelyä. Näin kongressi luovuttaisi perustuslaillista valtaansa presidentille.

Kun taistelut Marawissa jatkuivat, hyväksyi kongressi presidentin esityksestä sotatilan jatkamisen Mindanaolla vuoden loppuun asti. Ihmisoikeuksista huolestuneet ovat kysyneet, onko riskiä, että presidentti laajentaakin jollakin syyllä sotatilan valtakunnalliseksi.

Bangsamoro Basic Law kongressissa

Hallituksen ja vapautusliike MILF:n rauhanneuvotteluissa sovittiin morojen itsehallintoalueen perustamisesta. Presidentti Duterte nimesi komission (Bangsamoro Transition Commission) tekemään sopimuksen pohjalta esityksen itsehallintoalueen peruslaiksi (Bangsamoro Basic Law, BBL). Komissiossa oli 11 MILF:n ja 10 hallituksen edustajaa. Sopimuksen kattavuuden laajentamiseksi hallitus antoi kiintiöstään kolme paikkaa MNLF-vapautusliikkeen edustajille.

MILF ja hallitus nimesivät komissioon myös alueen alkuperäiskansoista jäsenet, jotka eivät kuitenkaan ole alkuperäiskansojen itse valitsemia edustajia. Siten alkuperäiskansoille elintärkeät intressit (esim. yhteisöllinen maanomistus) todennäköisesti jäävät laissa huomioon ottamatta.

BBL voisi toteutuessaan lopettaa vuosikymmeniä kestäneen konfliktin, joka on joidenkin arvioiden mukaan vaatinut 120 000 uhria. Sissisota on merkinnyt myös Filippiinien yli viidelle miljoonalle muslimille heikompaa talouskehitystä kuin saarivaltion pohjoisosissa. Presidentti Duterte antoi lakiesityksen kongressille hyväksyttäväksi ja totesi, että BBL luo perustan todelliselle ja kestävälle rauhalle Mindanaossa (PDI 17.7.2017). Mindanaon uskonnollisten johtajien (Bishops-Ulama Conference) kokous arvioi, että BBL on vahva perusta ekstremismin estämisessä.

Presidentin suosituksista huolimatta lain hyväksyntä ei ole läpihuutojuttu. Esim. senaatin presidentti Koko Pimentel (myös PDB-Laban-puolueen presidentti) totesi, että lakiluonnos sisältää säädöksiä, joita kongressissa vastustettiin perustuslain vastaisina jo Aquinon aikaisessa BBL-esityksessä. Tosin tilanne on siinä mielessä erilainen, että Duterte on sisällyttämässä BBL:n rakenteita uuteen federalistiseen perustuslakiin.

Filippiinien talous yhä kasvussa

Filippiinien talouskasvu on jatkunut edelleen ripeänä. Presidentti Rodrigo Duterten väkivaltainen politiikka ja synkät puheet ovat saaneet ulkomailla paljon huomiota, mutta kasvava poliittinen sekasorto ei vielä näy maan taloudessa. Valtaosasta kasvusta vastaava kotimainen kulutus ja jatkuvasti paisuva palvelusektori ovat pitäneet talouden vireänä.

Kaikki tämä on siivittänyt talouden kasvun seitsemän prosentin tuntumaan. Viime vuonna Filippiinien bruttokansantuote kasvoi 6,8 prosenttia. Tänä vuonna tahti on jatkunut lähes samana. Kuluvan vuoden tammi-maaliskuussa kasvu oli 6,4 prosenttia ja huhti-kesäkuussa 6,5 prosenttia vuotta aikaisempaan verrattuna.

Vientisektoreista etenkin elektroniikkateollisuus on pitänyt pyörät pyörimässä, samoin kuin erilaisten komponenttien tuotanto. Presidentin elvytyspolitiikkaan kuuluvat myös laajat infrastruktuurihankkeet, joihin lukeutuu uusien teiden, rautateiden ja satamien rakentaminen.

Filippiinien kansantalouden lasketaan olevan kymmenen nopeimmin kasvavan joukossa tänä vuonna, kertoo Maailmanpankin julkaisema selvitys. Sen mukaan Filippiinien talous hyötyy alhaisesta inflaatiosta ja myös maan julkinen velka on pysynyt toistaiseksi siedettävällä tasolla. Varoittava signaali on lähinnä kiihtyvä inflaatio ja peson kurssi, joka vajosi loppukesästä 11 vuoden pohjalukemiin dollariin nähden. Kurssiin vaikuttaa kuitenkin geopolitiikka, sillä Pohjois-Korean ydin-ja ohjuskokeet ovat aiheuttaneet ulkomaisissa sijoittajissa huolestuneisuutta.

Luottoluokittaja Moody?s arvioi, että kapinallisia vastaan etelässä käytävä sota ja Duterten aseellinen kampanja huumeita vastaan muodostavat kehitykselle riskin, mutta nämä eivät todennäköisesti onnistu hidastamaan taloutta merkittävästi. Muslimikapinallisten sotilaallinen vahvistuminen voi kuitenkin jatkuessaan heikentää sekä ulkomaisten että kotimaisten sijoittajien luottamusta.

Suomesta Filippiineille

Yhä useammat länsimaiset yritykset ulkoistavat palveluitaan Filippiineille. Palvelusektorin vetovoimaa kuvastaa se, että Posti päätti keväällä siirtää tunnistamattomien osoitetietojen käsittelyn Helsingin ja Kuopion lajittelukeskuksista Hollannin postin kautta Filippiineille. Suomessa vierailikin keväällä Filippiinien kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen Board of Investmentin edustajia kertomassa maan tarjoamista eduista ja kannustimista ulkomaisille yrityksille.

Suomen suurlähetystö Manilassa suljettiin osana valtion säästötoimia jo muutama vuosi sitten eikä maassa ole enää myöskään Finpron toimistoa. Manilassa toimii kuitenkin Filippiinien pohjoismainen kauppakamari. Suurimpia Filippiineillä toimivia suomalaisyhtiöitä ovat pörssiyhtiöt Nokia, Tieto, Wärtsilä, Kone ja Metso, minkä lisäksi maassa on lukuisia pienempiä yrityksiä.

Lukukausimaksut poistettiin valtion korkeakouluista

Presidentti Duterte vahvisti lain, jonka mukaan valtion yliopistoista ja korkeakouluista lakkautetaan lukukausimaksut. Maksuvapaus tulee voimaan vuonna 2018. (PDI 4.8.2017)

Tupakointi julkisilla paikoilla kiellettiin

Presidentti Duterte hyväksyi asetuksen, jolla kiellettiin tupakointi julkisissa tiloissa. Vuonna 2015 Filippiineillä poltti päivittäin 43 % miehistä ja 9 % naisista.

Tyytyväisyys Duterteen hieman laskussa

Social Weather Stationsin syyskuisessa kyselyssä 67 % vastaajista oli tyytyväisiä ja 19 % tyytymättömiä presidentti Duterten toimintaan. Verrattuna kesäkuuhun tyytyväisten määrä oli laskenut 11 prosentilla ja tyytymättömien määrä kasvanut 7 prosentilla. Nettotyytyväisyys (= tyytyväiset – tyytymättömät) oli syyskuussa 48 % kun se oli kesäkuussa vielä 66 %.

Kannatuksen lasku ensihuuman jälkeen on tavanomaista. Varteenotettavaa Duterten politiikan suhteen on, että köyhimmät ja matalimmin koulutetut olivat vähiten tyytyväisiä presidentin saavutuksiin. Ilmeisesti pienituloisimpien asema ei ole vuodessa parantunut heidän odotustensa mukaisesti. (SWS 8.10.2017)

Rauhanneuvottelut NDF:n kanssa jäässä

Rauhanneuvottelut kommunistien poliittisen organisaation NDF:n kanssa olivat vielä keväällä paremmassa vauhdissa kuin koskaan 50 vuotta jatkuneiden sissitaisteluiden aikana. Neuvotteluissa käsiteltiin todella radikaalia sopimusluonnosta sosiaalisista ja taloudellisista reformeista (CASER). Kun edeltävissä maareformeissa maattomat ovat joutuneet maksamaan heille luovutetusta maasta, jaettaisiin jatkossa maattomille talonpojille maata ilmaiseksi. Esitys sisältää myös kansallisen teollistamisohjelman, joka edistäisi erityisesti paikallisen tuotannon syntymistä ja rajoittaisi kansainvälisten kartellien valtaa.

Duterte on vaatinut, että neuvottelujen ajaksi sovitaan tulitauosta. NDF:n armeija NPA ei ole val-mis luopumaan aseista ja niiden käytöstä ennen kuin sopimukseen on päästy. Toisaalta hallituksen joukot ärsyttävät toimimalla myös ?NPA:n hallitsemilla? alueilla. Heinäkuussa Duterte turhautui NPA:n toistuviin hyökkäyksiin sotilaita, tuotantolaitoksia ym. vastaan ja lakkautti neuvottelut. Osittain ongelmana on, että vaikka NDF:n todellinen johtaja Joma Sison on kehottanut NPA:n yksiköitä välttämään yhteenottoja, eivät kaikki yksiköt välttämättä ole täysin liikkeen johdon hallinnassa.

Tilanne ajautui umpikujaan varsinkin sen jälkeen, kun Duterte ja Sison laukoivat henkilökohtaisia loukkauksia toisiaan kohtaan. Duterte mm. kehotti vanhaa ja syöpää sairastavaa Sisonia tekemään itsemurhan ja Sison suositteli Dutertelle psykiatrin vastaanottoa. Vaikka tilanne on lukossa, on pieni mahdollisuus, että neuvottelut jälleen jossain vaiheessa jatkuisivatkin. Nimittäin uhkauksistaan huolimatta Duterte ei ole virallisesti julistanut neuvotteluita päättyneeksi.

Vasemmisto ulos hallituksesta

Duterte nimitti vuosi sitten hallitukseensa kommunistien suosituksesta sosiaaliministeriksi Judy Taguiwalon ja maareformiministeriksi Rafael Marianon. He joutuivat kuitenkin luopumaan tehtävistään, kun kongressin nimitysvaliokunta kieltäytyi toistamiseen vahvistamasta heitä virkoihin. Opposition liberaalit äänestivät presidentin ehdokkaan Taguiwalon puolesta, mutta Dutertea kannattava valiokunnan enemmistö äänesti Taguiwalon nimitystä vastaan.

Tämän seurauksena kongressin vasemmistolainen Makabayan-ryhmä ilmoitti, että se eroaa kongressin enemmistöryhmästä. Kun nimitysvaliokunta jätti jo aiemmin vahvistamatta kaivosteollisuuden vastustaman Gina Lopezin nimityksen ympäristöministeriksi, on hallituksen kokonpano kaventunut lähinnä Duterten luottokavereiden, upseereiden ja bisnesmaailman edustajien hallitukseksi.

Murhat lisääntyneet, muu rikollisuus vähentynyt

Rikostilastojen seuranta Filippiineillä on hankalaa, sillä verkossa ei ole saatavissa vertailukelpoiselta ajalta lukuja. Poliisi (PNP) julkaisee tarpeen mukaan tilastoja, jotka voivat päättyä mihin tahansa kuukaudenpäivään. Filippiinien virallinen tilastoviranomainen (PSA) kyllä julkaisee systemaattisesti vuositilastoja, jotka ilmestyvät viiveellä.

PSA:n tuoreen vuosikirjan mukaan vuonna 2016 ilmoitettiin 584 733 rikosta, mikä on 13,5 % vähemmän kuin vuonna 2015. Väkivaltarikokset yhteensä vähenivät 19 prosentilla, mutta murhia tehtiin 18 % enemmän vuonna 2016 (11 385 kpl) kuin vuonna 2015 (9 643). Erityisen paljon väheni ilmoitettujen omaisuusrikosten määrä (-37 %).

Rappler (8.12.2017) on tehnyt poliisin kuukausitilastojen perusteella vertailun Aquinon viimeisen vuoden ja Duterten ensimmäisen vuoden rikostilastoista (heinäkuu-kesäkuu). Murhia ja muita henkirikoksia tehtiin Duterten ensimmäisen 12 kuukauden aikana 23 % enemmän kuin Aquinon 12 viimeisen kuun aikana, mutta muut rikosilmoitukset vähenivät.

Tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla henkirikosten määrä tosin väheni viime syyspuoleen verrattuna. Huumepoliisien tekemä korealaisen liikemiehen murha sai Duterten tammikuussa tilapäisesti keskeyttämään poliisin ?Double Barrel? -operaation, jota maaliskuussa jatkettiin hieman muokattuna.

PNP:n esittämiä lukuja on vaikea vertailla, kun henkirikosten erittelyssä käsitteet vaihtuvat usein. PNP:n puhehenkilö Dionardo Carlosin mukaan Duterten kaudella 15.9.2017 mennessä on kirjattu 15 911 henkirikosta, joista noin 6 000 on selvitetty ja 9 782 on selvityksen alla. (PDI 28.9.2017) Hän ei kuitenkaan esittänyt, ketkä tappoihin tai murhiin ovat syyllistyneet, mutta valtaosa hänen arvionsa mukaan ei liity huumeisiin. Aiemmin poliisi on nimenomaan korostanut, että huumerikolliset ja -jengit ovat suurimpia syyllisiä tappoihin.

Poliisin on ilmoitettu tappaneen huumeoperaatioissa noin 3 800 henkilöä

Huumesota uudelle tasolle?

Poliisi tappoi vain kolmessa päivässä 58 epäiltyä huumerikollista. Ensin poliisin provinssinlaajuisessa operaatiossa Bulacanissa tapettiin 32 henkilöä ja sitten Suur-Manilan alueella 26 henkilöä. Vaikeata uskoa, että he kaikki olisivat tehneet pidätystilanteissa ylivoimaiselle poliisille aseellista vastarintaa. Presidentti Duterte osoitti tukeaan operaatioille: ?Bulacanissa kuoli 32 massiivisessa ratsiassa. Se on hyvä. Voisimme tappaa toiset 32 joka päivä. Niin ehkä voisimme vähentää sitä, mikä tätä maata vaivaa.? (PDI 16.8.2017)

Loppumaton tappaminen on kuitenkin ruvennut herättämään tyytymättömyyttä jopa Duterten liittolaisten keskuudessa. Vaikka PNP on pyrkinyt siivoamaan riveistään rikollisia elementtejä, ilmenee jatkuvasti tapauksia, joissa huumeoperaatioissa on tapettu epäiltyjä ilman vastarintaa. Nyt huumesodan symboliksi on noussut teinipoika Kian delos Santosin tapaus. PNP:n oman tutkimusyksikkö NBI:n mukaan poliisit ampuivat säälimättä puolustuskyvyttömän, jo maassa makaavan Kianin.

Social Weather Stationsin kyselyssä 63 % vastaajista totesi, että on huumekaupasta epäiltyjä, jotka olivat jo antautuneet, mutta jotka kuitenkin tapettiin. 54 prosentin mielestä monet poliisin tappamista eivät taistelleet poliisia vastaan. Samoin 17 % sanoi tuntevansa jonkun, joka on tapettu poliisin huumeoperaatioissa (Oplan Tokahang), vaikka he eivät olleet huumeiden välittäjiä. (SWS 27.9.2017)

Senaatissa hallitusenemmistöönkin kuuluvat senaattorit antoivat kannanoton poliisin laittomia teloituksia vastaan. PNP ilmoitti muuttavansa kurssia huumeidenvastaisessa taistelussa. Huumeiden käyttäjät yritetään pitää hengissä ja heille tarjotaan päihdekuntoutusta poliisin omassa LIFT-kuntoutusohjelmassa.

Vankilat pullistelevat

Heinäkuun lopussa Filippiinien 466 vankilassa oli yhteensä 145 678 vankia. Paikkamäärään nähden vankeja oli kuusinkertainen määrä. Kaksi kolmasosaa (100 504) oli vangittuna huumeiden käytön tai muun huumerikoksen takia. (PDI 11.9.2017)

Kirjoittajat: Sami Noponen ja Pekka Borg.

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2017

Mabuhay 1/2017

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 14.3.2017

Enemmistö tyytyväisiä Duterteen

Kansalla on edelleen vahva luottamus Duterteen. Social Weather Stationsin (SWS) joulukuun kyselyn mukaan 77 % vastaajista oli tyytyväisiä ja 13 % tyytymättömiä presidentti Duterten toimintaan. Nettotyytyväisyysaste 63 % oli samansuuruinen kuin Noynoy Aquinolla presidenttikautensa samassa vaiheessa marraskuussa 2010 (64 %). Alueellisesti tyytyväisyysaste oli korkein Mindanaolla (74%), vaikka tyytyväisyys laski siellä syyskuusta 11 prosenttiyksiköllä. Manilan seudulla nettotyytyväisyys oli 59 %.

Enemmistö kansalaisista oli kaikissa tuloluokissa tyytyväisiä Duterteen. Tyytyväisimpiä Duterteen olivat korkeasti koulutetut ja vähiten tyytyväisiä korkeintaan perusasteen suorittaneet. (SWS 17.12.-16).

Pulse Asian (PA 17.1.-17) kyselyssä joulukuussa 2016 pyydettiin vastaajaa nimeämään, mitkä olivat hänen kolme kiireellisintä henkilökohtaista huolen aihettaan. Yleisimmät huolet olivat terveys (63 %), turvattu työsuhde ja hyvä toimeentulo (44 %). Vakavan rikoksen uhriksi joutuminen oli huolenaiheena viidennellä sijalla (38 %). Tulosten mukaan teemakohtaisesti nettotyytyväisyys hallituksen toimintaan oli rikosten torjunnassa 80 %, luonnonkatastrofien uhrien tarpeisiin vastaamisessa 78 % ja korruptionvastaisessa taistelussa 68 %. Köyhyyttä vähentäviin toimiin nettotyytyväisyys oli vain 35 %. (PB)

Filippiinien talous ripeässä kasvussa

Filippiinien talouskasvu kuuluu tällä hetkellä ripeimpiin Aasiassa ja maa ohittaa Kiinankin kasvuluvut. Vaikka presidentiksi viime vuonna valitun Rodrigo Duterten populistisen politiikan ennakoitiin johtavan ulkomaisen pääoman pakenemiseen, ei näin ole ainakaan tähän asti käynyt.

Tuoreimpien lukujen mukaan talouskasvu ylsi viime vuonna noin seitsemään prosenttiin. Maailmanpankin tammikuussa antaman arvion mukaan Filippiinien talous kasvaisi tänä vuonna 6,9 prosenttia ja ensi vuonna kasvu kiihtyisi 7,0 prosenttiin. Tällä kasvutahdilla Filippiinit kuuluu Kaakkois-Aasian maiden kärkipäähän. Kansantalouden huolenaiheisiin kuuluvat lähinnä lievästi kiihtynyt inflaatio sekä peson epävakaa vaihtokurssi.

Kasvua ovat tukeneet ulkomaiset investoinnit sekä ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten kotimaahan lähettämät varat, jotka ovat perinteisesti tuoneet maahan pääomia. Useat ulkomaiset yritykset ovat huomanneet Filippiinien kielitaitoisen työvoiman ja ulkoistaneet viime aikoina maahan palvelujaan, kuten puhelinkeskuksia. Duterte on puolestaan pyrkinyt höllentämään yritysten ulkomaalaisomistusta koskevia rajoituksia.

Maailmanpankki huomauttaa, että Filippiinien infrastruktuurissa, kuten lentokentissä ja satamissa on edelleen paljon parantamisen varaa. Lisäksi viime vuosien talouskasvu on keskittynyt pitkälti suurimpiin kaupunkeihin, kuten Manilaan ja Cebuun, mikä on merkinnyt ruuhkautumista sekä kiinteistöjen hintojen ja vuokrien kohoamista. Varakkaille on tarjolla entistä monipuolisempia palveluita. Manilaan on kohonnut oma kolossaalinen “Trump-Tower”, joka on varattu niille, joilla on varaa maksaa huoneistostaan. Rakennusbuumia on seurannut tosin jo paikoittainen ylitarjonta liiketilasta.

Samaan aikaan neljännes väestöstä on edelleen ilman sähköä. Hallituksen pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota tällaisiin välttämättömiin investointeihin, Maailmanpankki huomauttaa. Filippiinien kuluvan vuoden budjetista neljännes onkin varattu rapautuvan infrastruktuurin parantamiseen.

Huolimatta siitä, että Filippiinit on edelleen Kiinan kanssa erimielinen Etelä-Kiinan meren saarien hallinnasta, on Filippiinit Duterten johdolla lämmittänyt kauppasuhteitaan läntiseen naapuriinsa. Duterte vieraili lokakuussa sekä Kiinassa että Japanissa. Samaan aikaan hän on ottanut etäisyyttä Filippiinien perinteiseen kumppaniin Yhdysvaltoihin.

Kiina ja Filippiinit ilmoittivat tammikuussa sopineensa yhteensä 3,7 miljardin dollarin yhteisistä hankkeista, jotka tähtäävät köyhimmän väestönosan olojen parantamiseen. Myös suurimman Filippiineille sijoittavan ulkomaisen investoijan eli Japanin ennakoidaan lisäävän panostuksiaan.

Duterten omaksuma kova linja taistelussa huumeita vastaan voi kuitenkin jatkuessaan karkottaa maasta ulkomaisia investoijia. Duterte myönsi jo vaalikampanjassaan, ettei talouspolitiikka kuulu hänen vahvimpiin alueisiinsa, vaan pääasia on rikollisuuden kitkeminen.

Arvostelijoiden mukaan Duterte on vain jatkanut edeltäjiensä neoliberalistista linjaa, johon kuuluu rikkaiden suosiminen köyhien kustannuksella. Tämä näkyy esimerkiksi veropolitiikassa, jossa ajetaan lävitse suuria verohelpotuksia yrityksille, kun taas vähiten ansaitsevien verotus ehdotusten mukaan kiristyisi. Duterte ei ole onnistunut vaalilupaustensa mukaisesti kaventamaan rikkaiden ja köyhien välistä ammottavaa kuilua. (SN)

Nikkelikaivoksia suljetaan

Suuri osa maailman nikkelituotannosta sijaitsee Filippiineillä, missä on useita ympäristöä saastuttavia nikkelikaivoksia. Filippiinien lasketaan tuottavan nykyisin jopa neljänneksen maailman nikkelistä. Määrä on kasvanut rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nikkelirikastetta on viety etenkin Kiinaan, missä sitä käytetään teräksen valmistukseen. Kiinan kasvava rakentaminen on puolestaan merkinnyt teräkselle viime vuosina lähes pohjatonta markkinaa.

Nyt tuotanto uhkaa kuitenkin supistua selvästi, sillä ympäristöministeri Gina Lopez on määrännyt osan kaivoksista suljettavaksi. Lopez kertoi helmikuussa, että yhteensä 23 maan 41 metalleja tuottavasta kaivoksesta on pistettävä kiinni. Näistä suurin osa tuottaa juuri nikkeliä. Lopezin mukaan kaivosten päästöt ovat muun muassa saastuttaneet niiden läheisyydessä sijaitsevia jokia.

Lopezilla on takanaan presidentti Duterten tuki. Nikkelintuottajat ovat kuitenkin vieneet asian vetoomustuomioistuimeen, jotta saisivat jatkaa toimintaansa entisellään. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun kaivosteollisuuden päästöjä yritetään saada kuriin. Aikaisemmin myös presidentti Benigno Aquino yritti saada saastuttavien kaivosten määrää karsittua, mutta ei onnistunut tässä alan kiivaan vastustuksen takia. (SN)

Köyhyyden muutokset

Hallituksen keskeisenä tavoitteena on, että köyhyys alenee 14 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä. 21,6 prosentilla väestöstä tulot alittivat vuonna 2015 virallisen köyhyysrajan. Nopean taloudellisen kasvun tukemana köyhien osuus väheni jo edellisellä hallituskaudella huomattavasti (2009 köyhiä oli 26,3 %). (Philippine Development Plan 2017–2022)

Tulonjakotilastot valmistuvat viiveellä, joten lyhyen jakson köyhyyden muutoksia voidaan seurata vain kyselyaineistoilla. Yhtenä mittarina käytetään vastaajien omaa arviota perheensä köyhyydestä. Kun SWS:n kyselyssä joulukuussa 2015 piti 50 % vastaajista perhettään köyhänä, niin joulukuussa 2016 näin vastasi “vain” 44 %. Syyskuussa 2016 köyhiä perheitä oli 42 %. (SWS 18.1.-17)

Syvää köyhyyttä kuvaa paremmin kysymys, onko perhe edeltävän kolmen kuukauden aikana kärsinyt nälkää, kun perheellä ei ollut lainkaan ruokaa. Vähintään kerran nälkää kokeneita perheitä oli 11,7 % joulukuussa 2015, 10,6 % syyskuussa 2016 ja 13,9 % joulukuussa 2016 (SWS 26.1.-17). Yksi mahdollinen selitys nälän kokemisen lisääntymiselle voi olla loppuvuoden taifuunit ja ehkä myös työttömyyden hetkellinen kasvu. (PB)

Rauhanneuvottelut käyntiin?

Presidentti Duterte kertoi maaliskuun alussa olevansa valmis aloittamaan rauhanneuvottelut uudelleen kommunistien aseellisen siiven eli NPA:n ja sen poliittisen organisaation eli NDF:n kanssa. Neuvottelut on sovittu aloitettavaksi uudelleen huhtikuussa Oslossa. Duterte korosti kuitenkin, että mikäli aselepo saataisiin uudelleen solmittua, ei hyökkäyksiä armeijaa vastaan enää siedettäisi.

Aiemmin Duterte oli todennut, ettei hän odota rauhaa solmittavan kommunistien kanssa “tämän sukupolven aikana”. Rauhanneuvotteluiden kommunistien kanssa piti olla yksi Duterten presidenttikauden tärkeimmistä asiakohdista. Hyvän tahdon eleenä Duterte vapautti kommunisteja viime elokuussa vankilasta, mikä sai neuvottelijoilta kiitosta.

Rauhanneuvottelut alkoivat loppukesästä Oslosta. Viime syksynä solmittu aselepo ei kuitenkaan kestänyt, vaan sissit aloittivat hyökkäykset sotilaita vastaan uudelleen. Tämä johti neuvottelujen katkeamiseen helmikuussa.

Neuvotteluja kommunistikapinallisten kanssa on käyty vaihtelevalla menestyksellä jo vuodesta 1986 lähtien, eikä pysyvää läpimurtoa ole saavutettu. Hallituksen joukkojen ja vasemmistosissien välisissä yhteenotoissa on kuollut vuosien varrella tuhansia ihmisiä, myös sivullisia. (SN)

Rikollisuus vähentynyt, murhat lisääntyneet

Virallisia rikostilastoja on julkaistu vasta vuodelta 2014, ja sen jälkeisestä ajasta on käytettävissä vain poliisin erinäisissä tilaisuuksissa antamia kuukausitilastoihin perustuvia lukuja. Ne ovat oikeastaan lukuja rikosilmoituksista ennen kuin oikeus on ottanut kantaa syyllisyyteen. Poliisin tilastojen mukaan rikollisuus väheni heinä-marraskuussa 2016 verrattuna edellisen vuoden samaan ajankohtaan 12,4 prosentilla ja vakavampaa rikollisuutta kuvaava indeksirikosten määrä väheni 31,7 prosentilla. Kuitenkin murhien määrä kasvoi 51 %, vaikka muiden henkirikosten määrä aleni 1,6 %. Raiskausten määrä aleni 11,7 %. (CNN 21.12.-16) Tosin varsinkin raiskausten osalta luvut eivät kerro, kuinka paljon muutosta todellisuudessa on tapahtunut, sillä tutkimusten mukaan Pohjoismaissakin poliisille ilmoitetaan vain noin kymmenesosa raiskauksista. Filippiineillä raiskauksia ja monia muitakin rikoksia jää suurempi osuus ilmoittamatta kuin meillä.

Kyselymenetelmillä saadaan paremmin tietoa sellaisen rikollisuuden yleisyydestä, josta ei ole rikosilmoituksia tehty. SWS:n joulukuun 2016 rikosuhritutkimuksessa kysyttiin, onko yksikään perheenjäsen joutunut rikoksen kohteeksi viimeisen kuuden kuukauden aikana. Vastaajista 4,9 % oli ollut rikoksen uhrina, kun vuotta aiemmin uhreja oli 8,4 %. Erityisesti omaisuusrikosten kohteeksi joutuneiden osuus väheni oleellisesti (8,1% -> 4,5%). Fyysistä väkivaltaa puolen vuoden aikana kokeneiden osuus kasvoi hieman (0,6% -> 0,7%). Rikollisuuden väheneminen ei kuitenkaan ole vain viime vuoden ilmiö, vaan vuosikymmeniä jatkunut trendi. SWS on tehnyt säännöllisesti rikosuhrikyselyitä jo 1980-luvun lopulta lähtien ja kun 80-luvun lopulla kolmasosalla väestöstä joku perheenjäsen oli viimeisen puolen vuoden aikana joutunut rikoksen uhriksi, on nyt päästy reippaasti alle 10 prosentin tasolle. (SWS 31.1.-17)

Vastaajista 88 %:n mielestä huumeongelma asuinalueella on vähentynyt Duterten aikana ja 85 % oli tyytyväisiä huumeidenvastaisen kampanjan tuloksiin. Kuitenkin 94 prosentin mielestä on tärkeätä, että huume-epäillyt pidätetään hengissä. Jopa 78 % pelkäsi, että hän itse tai hänen tuntemansa henkilö joutuu huumesodan laittomien teloitusten kohteeksi. (SWS 21.12.-16) (PB)

Poliisin huumesota koetuksella mutta jatkuu

Duterte asetti ykköstehtäväkseen huumerikollisuuden lakkauttamisen. Tähän mennessä sodassa huumerikollisia vastaan on tapettu noin 8000 henkilöä, joista noin 2500 poliisioperaatioissa. Loput ovat pääosin huppupäisten “vigilantejen” teloitusiskuja. Niistä suuri osa on rikollisjengien välienselvittelyä, mutta on ilmeistä näyttöä siitä, että teloituksia on tehty myös poliisin toimeksiannosta.

Pitkään on käyty keskustelua siitä, mikä on presidentin ja poliisin vastuu tuhansien tappamisesta. Presidentti on toistuvasti uhannut tappaa rikolliset ja on vakuutellut huumesotaan osallistuville poliiseille, että heidän ei tarvitse pelätä vankilatuomioita, sillä hän kantaa vastuun operaatioista.

Sadat omaiset ovat valittaneet, että poliisi on ampunut heidän puolisonsa tai isänsä, vaikka tämä ei osoittanut vastarintaa pidätystilanteessa. Näiden slummien köyhien ihmisten esiin tuomat näytöt on jätetty tutkimatta, kun poliisin oma raportti sanoo epäillyn osoittaneen uhkaavaa vastarintaa.

Vasta kun rikospoliisit kävivät vankilassa ampumassa huumekaupasta epäillyn leyteläisen pormestari Rolando Espinosan, syntyi vakavampaa keskustelua poliisin toiminnan uskottavuudesta. Espinosa oli itse hakeutunut poliisille vankilaan turvaan, koska pelkäsi tulevansa tapetuksi. Vankilaan tullut rikospoliisin 15-henkinen ryhmä väitti, että Espinosa olisi sellissään ensin ampunut poliisia kohti. Poliisin tutkimusyksikkö NBI:n raportin mukaan poliisi murhasi Espinosan. Hämmästyttävää on, että tämän jälkeenkin presidentti Duterte sanoi uskovansa enemmän ri-kospoliisin selitykseen ja vastustavansa epäiltyjen poliisien vangitsemista (PDI 7.12.-16).

Vielä pahempi isku poliisin huumekampanjalle oli, kun huumepoliisi tappoi poliisin päämajassa Camp Cramessa korealaisen liikemies Jee Ick-Joon, vaikka Jeen vaimo oli maksanut 5 miljoonan peson lunnasrahat vapauttamisesta. Kansainvälinen skandaali oli Dutertellekin liikaa ja hän syytti, että lähes 40 % poliiseista on korruptoituneita.

Tapauksen seurauksena poliisi keskeytti huumeoperaationsa ja päätti ryhtyä omien riviensä puhdistamiseen rikollisista aineksista. Huumepoliisiyksiköt lakkautettiin ja huumeoperaatiot päätettiin keskittää vain uusille perustettaville erityisyksiköille (PNP Drug Enforcement Group). Ryhmään valikoidaan vain poliiseja, joiden taustat on tutkittu. Poliisi on jo palannut jatkamaan huumesotaa.

Edellä todetun perusteella ei ole uskottavaa, että kaikki poliisin tekemät parituhatta tappoa olisivat tapahtuneet pakottavissa itsepuolustustilanteissa. Kuitenkaan ainoatakaan poliisia ei ole Duterten aikana asetettu syytteeseen laittomista teloituksista. Lisäksi useiden lausuntojen mukaan poliisi on ollut organisoimassa vigilantejen tekemiä epäiltyjen palkkamurhia. (mm. Amnesty Internationalin raportti “If you are poor, you are killed”) (PB)

Davao Death Squad ja Duterte

Syksyn kovimpia keskusteluita on ollut davaolaisen senoripoliisi Arturo Lascañasin ja hänen alaisenaan toimineen Edgar Matobaton senaatin kuulemisissa esittämät lausunnot, joiden mukaan he olivat Davao Death Squadissa (DDS) tappamassa satoja huume- ym. rikollisia. Tapettavien nimet tulivat pormestari Duterten listalta. Lascañasin todistusarvoa on haluttu kiistää sillä, että ollessaan jo syksyllä senaatin kuultavana, hän kiisti koko DDS:n olemassaolon. Hän sanoo pelänneensä silloin oman ja läheistensä hengen puolesta eikä uskaltanut puhua totta. Joka tapauksessa noina vuosina tapettiin kuolemanpartioille tyypilliseen tapaan ainakin 1 400 rikollista ja katulasta ja Davaon poliisi ei selvittänyt ainoatakaan niistä. (PB)

Leila de Lima vankilaan

Toinen yhtä kuuma aihe on Duterten näkyvimmän kriitikon, senaattori Leila De Liman vangitseminen huumekaupasta syytettynä. Valtion ihmisoikeuskomission johtajana toimiessaan de Lima käynnisti tutkimukset DDS:n tekemistä tapoista ja myös Duterten osuudesta siihen.
Duterte syyttää De Limaa siitä, että hän oikeusministerinä ei estänyt vankiloista käsin toimivaa suurimittaista huumekauppaa, vaan keräsi huumeloordeilta miljoonia pesoja vaalirahastoonsa. Syytteen mukaan rahat kävi keräämässä hänen autonkuljettajansa Ronnie Dayan. Näyttöä rahankulusta ei ole. Varmaa näyttöä on vain siitä, että Dayan oli De Liman rakastaja ja että he viettivät aikaa Dayanin talossa, joka on autonkuljettajan palkkoihin nähden suuri. Duterte on pyrkinyt prosessissa mahdollisimman paljon julkisesti nöyryyttämään De Limaa henkilönä ja naisena. (PB)

Kuolemantuomio palaamassa

Filippiinien kongressin edustajainhuone hyväksyi 7.3.2017 lakiesityksen kuolemantuomion käyttöönotosta huumerikoksissa äänin 217–-57. Presidentti Duterte on halunnut kuolemantuomion mahdollisimman nopeasti käyttöön. Kuten yleensä, presidentti voi aina olla varma enemmistön tuesta edustajainhuoneessa. Lakia vastustaneet kansanedustajat syyttivätkin edustajainhuoneen johtoa siitä, että riittävää keskustelua aloitteesta ei sallittu. Lisäksi puhemies Pantaleon Alvarez uhkasi, että jokainen lakialoitetta vastaan äänestänyt erotetaan edustajainhuoneen valiokuntien vastuutehtävistä, mikä esti monia omasta poliittisesta urastaan kiinnostuneita edustajia äänestämästä omantuntonsa mukaan.

Presidentti Duterte kysyi, miksi lakiin ei sisällytetty kuolemantuomiota myös raiskauksesta ja ryöstöstä. Alvarez lupasikin, että sellainen lakialoite tullaan tekemään.

Kuolemantuomion käyttöönotto edellyttää myös senaatin hyväksyntää. Vaikka senaatissakin enemmistö on hallitusrintamassa, ei kuolemantuomion hyväksyntä ole siellä läpihuutojuttu. Jos senaatti kuolemantuomion hyväksyy, on lakiesitys varmasti erilainen kuin edustajainhuoneen hyväksymä. Sen jälkeen kongressin molempien kamarien esityksistä pitää neuvotella yhteen sovitettu esitys, jonka molemmat kamarit hyväksyvät.

Filippiinit-seura ja Filippiinien ihmisoikeusliike vastustavat kuolemantuomion käyttöönottoa. (PB)

9-vuotiaat tuomiolle rikoksista

Voi vain ihmetellä, minkälaiseen ihmiskäsitykseen perustuu presidenttiä lähellä olevien kongressiedustajien lakialoite, jonka mukaan rikosvasuun ikärajaa esitetään alennettavaksi yhdeksään vuoteen. Edustajainhuoneessa aloite voidaan hyväksyäkin, mutta oletettavasti senaatissa ei kaikkien kansainvälisten sopimusten vastainen aloite mene sellaisenaan läpi. Duterten kabinetissakin mm. sosiaaliministeri vastustaa ikärajan alentamista.
Nytkin Filippiineillä on sijoitettu alaikäisiä samoihin vankiloihin tuhansien aikuisten vankien kanssa. (PB)

Duterte edistää seksuaaliterveyttä

Aquinon kaudella katolinen kirkko ja konservatiiviset poliitikot tekivät kaikkensa vesittääkseen seksuaaliterveyslain (Reproductive Health Law) hyväksynnän ja toimeenpanon. Duterte on huomattavasti lisännyt perhesuunnittelun palveluita ympäri maata ja parantanut pienituloistenkin mahdollisuuksia modernien ehkäisymenetelmien käyttöön. Samoin kouluissa on lisätty seksuaaliterveyden koulutusta ja neuvontaa. Duterte on rohkeasti murtanut kirkon poliittista valtaa väestökysymyksissä ja monet lakia vastustaneet ovatkin nyt Duterten tukijoina. (PB)

Kirjoittajat: Sami Noponen (SN) ja Pekka Borg (PB).

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

10.12.2016, Pekka Borg

Blogi 10.12.2016, Pekka Borg

Ihmisoikeuksista kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä

Kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää vietetään 10. joulukuuta. Filippiinit-seuralle ihmisoikeudet ovat olleet perustamisestaan lähtien tärkein arvo. Varsinkin presidentinvaihdoksen jälkeen käynnistynyt huumesota on nostanut esiin ihmisoikeuksien tilan Filippiineillä. Siksi haluan ottaa kantaa keskustelussa esitettyihin keskeisiin argumentteihin. Kirjoituksen negatiivinen sävy ei anna oikeata kokonaiskuvaa presidentti Duterten hallinnon saavutuksista, mutta ihmisoikeuskysymyksissä ei ole kovin paljoa myönteistä kerrottavaa. Pian tulee täyteen puoli vuotta Duterten virkaan astumisesta, joten siinä yhteydessä esitän kokonaisvaltaisemman arvion kehityksestä.

”Filippiineillä huumekauppa on niin levinnyt, että vain kova sota voi pelastaa tilanteen”

Missään maailmassa ei ole huumekauppaa pystytty voittamaan sodan keinoin, vaikka siihen on upotettu miljardeja esim. Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Afganistanissa tai Thaimaassa. Duterte lupasi hoitaa huumeongelman ja rikollisuuden kuntoon 6 kuukaudessa ja kun se ei näytä riittävän pyysi 6 kuukautta lisää. Huumeiden tarjontaa toimilla on kyllä onnistuttu oleellisesti vähentämään, mutta sotimalla ongelmaa ei ratkaista kuudessa vuodessakaan.

Duterte on toiminut järkevästi taistelussaan toista pahetta, korruptiota vastaan, ja paremmin tuloksin kuin yksikään presidentti tätä ennen. Silti yhtään korruptioon syyllistynyttä ei ole ammuttu. Huumeiden vastaisessakin kamppailussa on vaihtoehtoja.

”Davaossakin on kovilla otteilla saatu laki ja järjestys aikaan”

1980-luvulla Davao oli todella väkivaltainen kaupunki. Rikollisuuden lisäksi kaupungissa käytiin sisällissotaa, jossa armeijan lisäksi oli osapuolina NPA ja maan kovimmat vigilante-ryhmät, kuten Alsa Masa. Duterten runsaan 20 vuoden pormestariuden aikana tilanne parani huomattavasti mm. siksi, että hänellä oli hyvät keskustelusuhteet sekä NPAhan että moro-vapautusliikkeisiin. On kuitenkin täysin vailla faktoja väittää, että Davao olisi maailman rauhallisimpia kaupunkeja.

Edes 20 vuoden jälkeen huumeongelmaa ja väkivaltaa ei ole saatu aisoihin. Filippiinien poliisin (PNP) tilastojen mukaan Davaossa tehtiin vuosina 2010–15 yhteensä 1032 murhaa ja 245 tappoa[1], eli yli 200 ihmistä on tapettu vuodessa. Tämä on yli kaksinkertainen määrä koko Suomen tappoihin nähden, vaikka Suomi on henkirikosten väestöosuudessa Länsi-Euroopan johtava maa.

”Miksi laittomista teloituksista puhutaan vasta nyt – onhan niitä tehty ennenkin”

Laittomat teloitukset (extrajudicial killings) ei todellakaan ole Filippiineillä mikään uusi asia, mutta kyllä niistä on pidetty meteliä aina ennenkin. Itsekin olen kirjoittanut jo 1990-luvun alussa Amnesty Internationalin lehteen artikkelin laittomista teloituksista Filippiineillä.

Perusongelmana on, että armeija ja poliisi on jo diktatuurin aikoina saanut vapaat kädet tappaa ilman, että tarvitsisi pelätä oikeuden eteen joutumista. Tosin Marcosin aikojen jälkeen AFP:ssä ja PNP:ssä on annettu ihmisoikeuskoulutusta ja perusteettoman väkivallan käyttö vähenikin. Nyt kehitys on kulkenut Marcosin aikojen suuntaan, kun presidentin arvovallalla on vakuutettu, että poliisit eivät operaatiossa tehdyistä tapoista joudu vankilaan.

”Ei poliisi ketään aiheettomasti ole tappanut”

Poliisin operaatioissa on tapettu yli 2 000 henkilöä. Duterte on antanut shoot to kill -määräyksen tilanteisiin, joissa epäilty osoittaa vastarintaa tai yrittää paeta. Entinen presidentti ja Marcosin aikaisen pahamaineisen Philippine Constabularyn komentaja Fidel Ramoskin totesi, että poliisin ohjeena on ”ampua tehdäkseen vaarattomaksi, ei tappaakseen” (PDI 1.12.2016). Vain aivan viimesijaisessa poikkeustilanteessa, kun todella henkiä on vaarassa, voi olla perustellusti pakko tappaa.

Varmasti huumelaboratorioon hyökätessä voi tulla näitä pakkotilanteita, mutta yli 2 000 poliisin tekemää tappoa ei selity tällä. Julkisuuteen on tuotu lukuisia dokumentteja tapauksista, joissa poliisi on tappanut epäiltyjä ilman vastarintaa, jopa poliisin tiloissa. Ei kuulosta kovin uskottavalta, että sadat pidätetyt olisivat yrittäneet kaapata ylivoimaiselta poliisilta aseita.

”Minkä Duterte sille voi jos huumejengit tappaa toisiaan”

Presidentti on ehdottomasti vastuussa siitä, että laki ja järjestys vallitsevat yhteiskunnassa. Toistaiseksi presidentti ja poliisijohto eivät ole tehneet mitään vigilantejen vapaana rehottavaa murha-aaltoa vastaan, koska on heidän intresseissä, että muut huolehtivat mahdollisimman paljon tappamisista. Poliisi kiistää millään lailla ohjaavansa tai rahoittavansa näitä moottoripyörätappajia, mutta on useampia dokumentteja, jossa henkilöt kertovat saaneensa tapettavien nimilistat poliiseilta.

”Duterte on syytön kuolemanpartioiden toimintaan”

Ihmisoikeusliike on syyttänyt Dutertea kuolemanpartioiden käyttämisestä rikollisten tappamiseen Davaossa. Tämä väite on tyrmätty sillä, että Dutertea vastaan ei ole nostettu syytettä eikä siten osoitettu syyllisyyttä. Voi olla näin, mutta samalla logiikalla voi sanoa, että tuhannet huumekaupasta epäiltyinä tapetut ovat syyttömiä, koska heidät tapettiin ilman, että oikeus olisi syyllisyyttä todennut. Toisaalta, kuka slummiasukas uskaltaa lähteä todistamaan jotakuta johtavassa asemassa olevaa poliitikkoa tai huumejengin pomoa vastaan oikeudessa?

”Duterten aikana väkivaltarikollisuus on huomattavasti vähentynyt”

Valitettavasti PNP ei ole avoimesti julkaissut internet-sivuilla tuoreita rikostilastoja, vaikka on esim. kongressin istunnoissa vilautellut joitakin päivän lukuja. Virallisissa tilastoissa on koko vuoden tiedot vasta vuodesta 2014, jolloin Filippiineillä tehtiin 9 945 murhaa ja 5 520 tappoa.[2]  Se tarkoittaa 1289 henkirikosta kuukaudessa. Lehtitietojen mukaan huumesodassa on viidessä kuukaudessa tapettu 5 500–6 000 henkilöä, eli noin 1 200 henkilöä kuukaudessa. Kun tähän lisätään kaikki muut murhat ja tapot, on luku vähintään yhtä suuri kuin edellisinä vuosina.

Muusta rikollisuudesta ei valitettavasti ole uskottavasti vertailukelpoista tilastotietoa vielä saatavissa ja muutoinkin jokunen kuukausi on liian lyhyt aika muutosten arviointiin. Filippiineillä on monissa rikostilastoissa huomattavia vuosittaisia vaihteluita. Rikollisuuden tilastointiperusteet muuttuvat ja ennen kaikkea vaihtelua on rikosilmoitusten tekemisalttiudessa. Tällä hetkellä poliisi on niin kiinni huumesodassa, että sillä ei ole aikaa muiden rikosten käsittelyyn ja voi olla, että nykyisessä tilanteessa jotkut eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen.

”Huumesodassahan tapetaan vain pahoja ihmisiä”

Kovasanaisessa puheessaan Duterte sanoi, että ”on kolme miljoonaa huumeriippuvaista. … Mielelläni teurastaisin heidät … kaikki rikolliset lakkauttaakseni maani ongelman ja pelastaakseni seuraavan sukupolven tuholta.” (PDI 30.9.2016) Presidentti ei varmaan tosissaan halua lahdata miljoonia, mutta taustalla olevan perusajatuksen hän on todennut useaan otteeseen. Kun hoidetaan pois päiviltä huumekauppiaat, niin ongelmat ovat poistuneet. Historia on kuitenkin osoittanut, että jostain kumman syystä sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus vaan syntyvät seuraavassakin sukupolvessa.

Filippiineillä kuulee toteamuksia, että tapetut ovat ansainneet kuolemansa. Tapettujen joukossa on joitakin huumekaupan suuria tekijöitä, mutta valtaosa on ollut tavallisia köyhien alueiden miehiä tai naisia, jotka ovat retkahtaneet huumeisiin. Suuri osa heistä tekee päivittäin töitä esim. tricycle-kuskeina tai katukauppiaina ja elättävät perhettä – ei pahoja ihmisiä vaikka ovatkin ongelmissa. Useimmat tapetuista eivät ole varsinaisia huumediilereitä, mutta huumeiden käyttäjillä aineiden rahoitukseen liittyy yleisesti pienimuotoista aineiden välitystäkin. Se ei kuitenkaan ole syy teloittaa heitä. He ovat ennemminkin hoidon ja tuen tarpeessa. Osa tietysti syyllistyy myös ryöstöihin yms., mutta sekään ei oikeuta tappamista.

”Huumerikolliset raiskaavat”

Tappamisten puolustamiseksi esitetään usein kuvauksia tapauksista, joissa huumerikollinen on raiskannut pieniä lapsia. Nämä henkilöt kuuluvat ehdottomasti pitkäksi aikaa vankilaan ja siellä hoitoihin. Shabu lisää raiskausalttiutta, mutta on liioiteltua sanoa, että raiskaukset olisivat erityisesti vain huumeongelmiin liittyvä rikos. Filippiineiltä ei valitettavasti saa tilastoa, ketkä ja minkä aineen vaikutuksissa raiskauksia tekevät. Kansainvälisistä tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että valtaosa raiskauksista tapahtuu tuttavapiirissä, joten ulkopuolisten tekemät ”puskaraiskaukset” ovat poikkeuksellisia vaikka raakoja ovatkin. Perheväkivaltaan ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy useammin alkoholi kuin huumeet.

Raiskaus on tyypillisesti sellainen rikos, joista tehdään hyvin vähän rikosilmoituksia. Eurooppalaisissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin kymmenesosassa tapauksista tehdään rikosilmoitus. Tosin määrään vaikuttaa se, kuinka paljon rohkaistaan ilmoitusten tekemiseen ja minkälaisen kohtelun uhri saa. Filippiineillä tilastoitu taso n. 10 000 raiskausta vuodessa on pieni murto-osa todellisista luvuista.

”Huumesodan vastustajat puolustavat rikollisten oikeuksia, mutta eivät ole yhtään kiinnostuneita uhrien oikeuksista”

Rikokset aiheuttavat suunnattomia kärsimyksiä uhreille ja uhrien tulee saada kaikki mahdollinen apu sekä korvauksia rikolliselta. Rikollisen tappaminen ja kosto eivät kuitenkaan saa tehtyä tekemättömäksi eivätkä hyvitä kärsimystä. Parasta ennaltaehkäisyä on saada laki ja järjestys toimimaan niin, että rikokset selvitetään ja niistä joutuu oikeuden edessä vastuuseen. Uhrille pitää turvata tarpeellinen hoito ja taloudellinen tuki, mutta tulevien rikosten vähentämiseksi myös vangille tulee antaa hoitoa ja koulutusta, joka parantaa mahdollisuuksia palata yhteiskuntaan tuottavaksi kansalaiseksi.

Kuuluuko 9-vuotias vankilaan?

Filippiinien kongressissa on esitetty, että rikoksista tuomitsemisen alaikäraja laskettaisiin yhdeksään vuoteen. Jo nyt on lasten oikeuksien kannalta ongelma, että 15-vuotiaat sullotaan aikuisten kanssa samoihin vankiloihin, joissa ei ole edes nukkumatilaa kaikille.

”Kansainvälinen ihmisoikeusliike on vain USA:n imperialismin käsikassara Duterten syrjäyttämisessä”

Ihmisoikeusliikkeen lähtökohtana ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien mukaiset universaalit perusoikeudet, joista tärkein ihmisen elämisen oikeuden kunnioittaminen. Tältä osin kaikkia maita arvioidaan samoilla standardeilla. Maailmassa on varmaan enemmistössä maista huonompi ihmisoikeustilanne kuin Filippiineillä ja järjestöillä on jatkuvasti ympäri maailmaa kohdistuvia kampanjoita, mukaan lukien Yhdysvaltojen ihmisoikeudet. Liikkeet eivät ole unohtaneet, mitä tapahtuu Syyriassa tai vaikkapa Nigeriassa puhumattakaan Suomen pakolaispolitiikasta.

Ihmisoikeusliikkeellä ei ole mitään intressiä Filippiinien hallituksen kaatamiseen, mutta tietysti se puolustaa filippiiniläisten oikeuksia tulla kohdelluksi inhimillisesti. Toisaalta on varmaa, että jos kongressi on palauttamassa kuolemantuomiota, sitä vastaan kampanjoidaan.

Lähteet

[1] http://data.gov.ph/catalogue/dataset/crime-statistics—top-15-urbanized-cities-2010-2015/resource/9c31ea6a-c680-448a-8a42-e799a69e49d9?inner_span=True

[2] https://psa.gov.ph/sites/default/files/PIF%202016.pdf