Tekijä: admin

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

30.12.2020, Pekka Borg

Blogi 30.12.2020, Pekka Borg

Ei kuolemanrangaistuksille

Poliisi Jonel Nuezca ampui kiivastuksissaan riidan jälkeen naapuriperheensä äidin ja aikuisen pojan. Silminnäkijän video murhasta levisi sosiaalisessa mediassa ja herätti kovaa tuohtumusta poliisien väkivaltaa vastaan. Jo seuraavana päivänä muutama senaattori ehdotti ratkaisuksi kuolemantuomion palauttamista. Poliisi on Filippiineillä ollut osallisena tuhansissa epämääräisissä tapoissa, joita ei ole edes tutkittu. Kuolemanrangaistukseen nähden parempi ratkaisu olisi järjestää poliisin aiheuttamien kuolemien riippumaton tutkinta ja pitää huoli siitä, että kukaan vakavan rikoksen tehnyt ei pääse välttämään oikeudellista vastuuta ja vankilarangaistusta. Filippiinit-seura on perustamisestaan lähtien vastustanut kuolemanrangaistuksia ja puolustanut muutoinkin ihmisoikeuksia.

”Vanhempi ylikonstaapeli” Nuezca menetti malttinsa ja ampui 20.12. riidan jälkeen naapuriperheen äidin ja 25-vuotiaan pojan. Nuezcalla oli ollut jatkuvampaa riitaa uhrien kanssa, mutta nyt ärsytyskynnyksen ylitti naapurin räjäyttämä itsetehty paukkupommi. Tapahtunut ei liittynyt mitenkään virkatehtävien hoitoon, mutta vuosina 2016 ja 2018 Nuezca on jo ollut tutkittavana kahdesta huumeoperaatioon liittyneestä kuoliaaksi ampumisesta. Kummastakaan tapauksesta ei nostettu syytteitä riittävän näytön puutteessa. Nyt on vankilatuomioon varmaa näyttöä, kun 16-vuotias tyttö julkisti sosiaalisessa mediassa videon tapahtuneesta.

Huumesodassa poliisi on tappanut presidentti Rodrigo Duterten kaudella noin 6 000 ihmistä, ja lähes aina poliisin selityksenä on, että epäilty rikollinen ampui ensin. Poliisivoimat ovat tottuneet siihen, että viranomaistoimituksissa tapahtuneista ampumisista heitä ei tutkita eikä rangaista. Ne pari tuomiota perusteettomasta aseenkäytöstä ovat liittyneet tapauksiin, joissa julkisuuteen on päässyt esim. valvontakameran dokumentointi tapahtuneesta. Tunnetuin tapaus on vuodelta 2017, kun valvontakameralla näkyi poliisit rahtaamassa 17-vuotiasta Kian delos Santosia kulman taakse ammuttavaksi.

Tämän vuoden kahdesta tapauksesta on myös pitkät vankilatuomiot tiedossa. Kesäkuun lopulla Jolon saarella poliisit ampuivat tarkastuspisteellä neljä armeijan tiedustelusotilasta. Poliisit yrittivät peitellä jälkiään, mutta armeija piti huolen, että 9 osallista poliisia joutuu tuomittavaksi.  Tapaus oli traaginen siinäkin mielessä, että tiedustelijat olivat jäljittämässä kahta islamistia, joiden elokuussa tekemässä itsemurhaiskussa kuoli 14 henkilöä. Armeijan suhtautuminen poliisin toimiin joutui koville jo huhtikuussa, kun poliisi ampui pidätystilanteessa kaiken kansan nähden posttraumaattisesta stressistä kärsineen entisen sotilaan, Winston Ragosin.

Poliisi on kyllä pyrkinyt siivoamaan riveistään pahimpia ylilyöntejä tehneitä työntekijöitään varoituksin, siirroin toisiin tehtäviin tai erottamalla virasta, mutta henkirikostutkintaan päätyy hyvin harva tapaus.

Senaattorit vaativat kuolemantuomiota

Ei mennyt kuin päivä Nuezcan murhateosta, kun useampi senaattori vaati tapauksen perusteella kuolemantuomion käyttöönottoa. Senaatin presidentti Vicente Sotto ilmoittikin, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen on kevään istuntokauden kiireellisten tehtävien listalla. Kuolemantuomion käyttöönotto oli presidentti Duterten keskeisimpiä vaalilupauksia. Kun asia ei ole edennyt, hän linjasi viime heinäkuussa kansakunnan tila -puheessaan tärkeimmät tavoitteet kautensa kahdelle viimeiselle vuodelle. Kuolemanrangaistuksen käyttöönotto oli listan kärkipaikoilla.

Presidentille uskollinen kongressin edustajainhuone hyväksyi helmikuussa 2017 lakialoitteen kuolemantuomioista läpihuutojuttuna ilman varsinaista keskustelua. Sen sijaan senaatissa kriittinen enemmistö ei kannattanut kuolemantuomiota, ainakaan tilanteessa, jossa Filippiinien oikeusjärjestelmä ei kykene turvaamaan reilua oikeudenkäyntiä kaikille.  Vuoden 2019 välivaaleissa senaattiin valittiin lisää Duterten lähimpiä tukijoita kuten Bong Go ja Bato Dela Rosa, joten kuolemanrangaistuksen läpimenon mahdollisuudet ovat voimistuneet.

Presidentti Ramosin aikana vuonna 1996 otettiin kuolemanrangaistukset käyttöön, mutta Gloria Macapagal-Arroyon presidenttikaudella vuonna 2006 laki kumottiin.

Kuolemanrangaistuksen pelote ei vähennä murhia

Kuolemantuomion tarpeellisuutta perustellaan erityisesti pelotevaikutuksella, jonka mukaan vain kuoleman uhka estää henkilöä ryhtymästä vakavaan rikokseen. On tehty lukuisia tutkimuksia kuolemanrangaistuksen henkirikoksia ehkäisevistä vaikutuksista. Yhdysvaltalainen kansallisten tiedeakatemioiden tutkimusneuvosto teki yhteenvetoanalyysin aiheeseen liittyvistä tutkimuksista vuosilta 1976–2012. Analyysin mukaan nämä tutkimukset eivät kykene osoittamaan, että kuolemanrangaistuksen pelote vähentäisi henkirikoksia. Tosin tutkimukset eivät antaneet näyttöä päinvastaisestakaan, että kuolemanrangaistus lisäisi murhia. Mikään tutkimuksista ei sisältänyt tietoa, joka olisi mahdollistanut kuolemanrangaistuksen ja muiden rangaistusmuotojen pelotevaikutuksen vertailun.[i]

Kuolemanrangaistuksen pelko ei kuitenkaan ole missään maassa estänyt ihmisiä tekemästä vakavia huume- tai henkirikoksia. Monet henkirikokset tehdään Nuezcan tyyliin äkkipikaistuksissa tai päihtyneenä, ja siinä tilanteessa tekijä tuskin miettii rangaistusseuraamusten vaihtoehtoja. Tekijä ryhtyy harkitusti vakavaan rikokseen vain, jos arvioi kiinnijäämisen riskin olemattoman pieneksi. Filippiineillä on esimerkiksi tehty tuhansia murhia moottoripyörän kyydistä ampumalla ja tosi harva on jäänyt kiinni. Jos rikosta suunnittelevat kokisivat kiinni jäämisen todennäköiseksi, luopuisivat useimmat teosta. Loppuikä vankilassa olisi heille lähes yhtä hirvittävä pelote kuin kuolema.

Yksi tärkeimmistä perusteista kuolemanrangaistuksia vastaan on, että se johtaa väistämättä myös vääriin tuomioihin, jossa syyttömiä teloitetaan. Esim. Yhdysvalloissa on vuoden 1973 jälkeen todettu oikeuden päätöksellä 173 kuolemaan tuomittua syyttömäksi.[ii] Monet heistä ehtivät virua kymmeniä vuosia vankilassa odottamassa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa. Ainakin 18 teloitetun osalta on myöhemmin löytynyt näyttöä syyttömyydestä.[iii] Onko oikein ottaa käyttöön niin lopullinen rangaistus kuin kuolemantuomio, jos sen seurauksena kuolee syyttömiäkin?

Filippiinien oikeusjärjestelmässä vääriä kuolemantuomioita tehtäisiin varmasti vähintään yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Kuolemanrangaistukset kohdentuisivat erityisesti köyhiin ja alhaisesti koulutettuihin, joilla ei ole kykyä eikä varoja palkata kunnon asianajajaa.

Pelotevaikutuksen ohella kuolemantuomioita on perusteltu sillä, että vain siten uhri ja omaiset saavat oikeutta. Varsinkaan henkirikosta ei voi hyvittää millään. Rikollisen tappaminen ei kuitenkaan tuo menetettyä läheistä takaisin ja tuskin se pidemmän päälle lohduttaakaan. Yhteiskunnan ja rikoksen uhrienkin kannalta parasta olisi, että saisimme tuettua vaikeassakin elämäntilanteessa olevia nuoria ennen kuin he lähtevät rikolliselle tielle. Toisaalta kaikkien turvaa lisäisi se, että voisimme edesauttaa rikostuomionsa suorittaneiden paluuta yhteisöömme täysivaltaisena jäsenenä. Kaikenlainen syrjintä ja kiusaaminen vain luo perustaa rikollisuudelle seuraavissakin sukupolvissa.

Kuolemanrangaistuksille on parempia vaihtoehtoja. Rikoksesta pitää seurata oikeudenmukainen rangaistus. Se edellyttää riittävää lainvalvontaa, rikosten tehokasta selvittämistä ja reilua oikeudenkäyntiä, jossa köyhää ja rikasta kohdellaan samalla lailla. Lisäksi tarvitaan tukitoimia, joilla voitaisiin ehkäistä ennalta rikollisuutta ja rikoskierteen jatkumista. Tulee mieleen pitkä lista: lapsiperheiden tukeminen, koulupudokkuuden ehkäiseminen, toimeentulon, asumisen ja työllistymisen turvaaminen, päihde- ja mielenterveyden palvelut ja vankila-aikainen rikoksettomaan siviilielämään valmistaminen.

Kuolemanrangaistuksiin perustuva yhteiskunta vain lisää väkivaltaisuutta, siksi

ei kuolemanrangaistuksille !

[i] National Research Council 2012. Deterrence and the Death Penalty. Washington, DC: The National Academies Press.

[ii] https://deathpenaltyinfo.org/policy-issues/innocence-database

[iii] https://deathpenaltyinfo.org/policy-issues/innocence/executed-but-possibly-innocent

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

27.10.2020, Pekka Borg

Blogi 27.10.2020, Pekka Borg

Filippiinien koulut korona-aikana

Kuva: Salla Kallio.

Filippiineillä 25 miljoonaa koululaista aloitti lukuvuotensa etäopetuksessa ja paluuta lähiopetukseen ei presidentin mukaan ole luvassa ennen kuin koronarokote on käytössä. Filippiinit-seuraa kiinnostaa koululaisten tilanne siksikin, että seuran kummihanke kerää tukea vähävaraisille filippiiniläisille koululaisille ja opiskelijoille.

Koulua vain etäopetuksena

Koronan seurauksena koulujen lähiopetus lopetettiin Filippiineillä maaliskuussa.  Asian hyvä puoli on, että kouluvuosi päättyy normaalisti jo huhtikuun alussa, joten erityisjärjestelyihin jouduttiin vain pariksi viikoksi. Koulut velvoitettiin ensisijaisesti turvaamaan, että oppilaat voivat suorittaa lukuvuoden päättökokeet.

Myös uusi lukukausi tietää vaikeuksia. Presidentti Duterte ei salli paluuta lähiopetukseen ennen kuin koronarokotetta on saatavilla, eli parhaassakin tapauksessa joskus ensi vuoden alkupuolella. Lukuvuoden olisi pitänyt käynnistyä jo kesäkuussa, mutta alkamispäivää lykättiin lokakuun viidenteen, jotta opetusministeriö ehtisi valmistamaan etäopetukseen aineistot ja rakentamaan yhteydet, joilla opetusta välitetään koteihin. Toivoton tehtävä Filippiinien oloissa.

Suomessakin oli vaikeata siirtyä pikaisesti etäopetukseen, mutta Filippiineillä ongelmat ovat ymmärrettävästi eri luokkaa. Ensisijainen etäopiskelun malli olisi vuorovaikutteinen opiskelu, jossa opettaja ja koko luokka pitäisivät videoyhteydellä oppituntia. Tämä ei kuitenkaan toimi kuin parempien piirien kouluissa. Suurella osalla perheistä ei ole tietokoneita tai älypuhelimia. Tai jos yksi puhelin sattuu olemaan, niin sen käyttö on jaettu perheen useamman koululaisen kesken. Ja nettiyhteydet ovat varsinkin syrjäisillä seuduilla niin huonoja, että opetus videoyhteydellä ei vaan onnistu.

Monista kodeista löytyy kuitenkin radio tai televisio, vaikka tietokonetta ei olisikaan. Siksi  koululaisille on valmistettu 6 000 radio- ja televisioluentoa. Luennointi on yksisuuntaista, mutta on sentään jonkinlaista tiedonvälitystä itseopiskelun tueksi. Tosin pikaisesti tehtyjen luentojen laatua on pidetty vaihtelevana.

Useilla koulunkäynti on kuitenkin pelkkää itseopiskelua kotona. Opetusministeriö on keväästä lähtien valmistellut eri luokka-asteille itseopiskeluaineistoja (moduuleita), joissa tavoitteena on keskittyä vain välttämättömimpään oppimissisältöön. Ensisijaisesti ministeriö haluaa jakaa aineistoja ja harjoitustehtäviä digitaalisesti netistä ladattavina, mutta kun kaikilla ei ole laitteita, jaetaan enemmistölle moduulit painettuina. Oppilaille on jaettu yli 500 miljoonaa opiskelumoduulia, mutta nekään eivät ainakaan näin alkuun ole kaikkialla riittäneet jokaiselle.

Moduuliaineistot sisältävät lukutekstin ja erilaisia tehtäviä. Monin paikoin alle 18-vuotiailta on koronan takia kielletty poistuminen kotoa, joten vanhemmat toimittavat oppilaiden vastausvihot opettajalle. Useat ovat kokeneet vaikeaksi itseopiskelun ilman opettajan lähitukea. Ministeriö on luvannut palkata 10 000 opettajaa tai opintojen ohjaajaa avustamaan oppilaita. Manilassa avattiin 70 opettajan puhelinkeskus, jonne voi soittaa ongelmatilanteissa. Kaikilla oppilailla ei kuitenkaan ole puhelimia käytössä eikä usein rohkeuttakaan soittaa keskuksiin.

Julkisuudessa on riepoteltu aineistoista löytyneitä virheitä, mutta on kohtuutonta odottaa, että hirveällä kiireellä parissa kuukaudessa kasatut moduulit olisivat virheettömiä.  Varmasti löytyy jonkin verran asenteellistakin kasvatusta. Esim. mediaa koskevassa moduulissa kysyttiin: Jos sinulla on mahdollisuus valita, osallistuisitko tähän mielenosoitukseen? Väärä vastaus oli, että osallistuisin. Oikea vastaus oli: ”En, koska hallitus todella tekee parhaansa kaikkien filippiiniläisten hyväksi”.[i]

Edellä mainitut opetuksen toteuttamistavat eivät valitettavasti korvaa vuorovaikutteista lähiopetustilannetta, mutta ovat parempia kuin joidenkin ehdottama välivuosi kouluille. Opettajat pyrkivät olemaan oppilaiden tavoitettavissa niillä välineillä joita on.

Ei ole yllättävää, että Filippiineillä on todettu melun haittaavan kotiopiskelua, varsinkin ruuhkaisilla ja tiiviisti asutuilla kaupunkialueilla. Apulaissisäministeri Martin Diño kehottikin paikallisviranomaisia kieltämään metelöinnin päiväaikaan asuinalueilla, mm. videoiden huudattamisen, moottoripyöräilyn, äänekkään riitelyn. Melun aiheuttajia tulisi rangaista ja koirat ja kukot pitäisi ministerin mukaan pitää hiljaisena tarjoamalla niille riittävästi syötävää.[ii]

Korona lisää opetuksen eriarvoisuutta

Lukukauden alkuun mennessä ilmoittautui kouluun 24,8 miljoonaa oppilasta, mikä on 3 miljoonaa vähemmän kuin viime lukuvuonna. Valtion kouluihin ilmoittautui 22,6 miljoonaa oppilasta kuten viime vuonnakin. Luku sisältää kuitenkin vajaat puoli miljoonaa yksityisistä kouluista siirtynyttä koululaista.  Yksityisissä kouluissa aloitti vain 2,2 miljoonaa oppilasta, mikä on puolet vähemmän kuin viime lukuvuonna (4,3 milj.). Samoin vaihtoehtoisissa kouluohjelmissa opiskelevien määrä (lähinnä aikuisia peruskoulun suorittajia) puolittui 0,4 miljoonaan.[iii]

Noin suuri yksityiskoulujen oppilasmäärien aleneminen viittaa alemman keskiluokan taloudellisen aseman huonontumiseen koronan seurauksena. Vielä ei ole esitetty selvityksiä siitä, missä toista miljoonaa yksityiskoulusta poisjäänyttä oppilasta on, vai onko perheissä vielä harkintaprosessi kesken. Joka tapauksessa myös aiemmista valtionkoulujen oppilaista on vähintään puoli miljoonaa ”kateissa”.

Koronan yhtenä ilmeisenä seurauksena on yhden tai parin miljoonan köyhän perheen lapsen koulunkäynnin keskeytyminen. Tämä on ikävää takapakkia, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana Filippiinit on onnistunut oleellisesti vähentämään koulupudokkaiden määrää. Vuonna 2017 oli lapsista vain 5,3 % koulun ulkopuolella.[iv] Ansio tästä kehityksestä kuuluu erityisesti ns. 4P-ohjelmalle, jossa vähävaraiset perheet saavat ehdollista rahallista tukea, jos heidän lapsensa käyvät koulua.[v]

Lähiopetuksesta luopuminen tulee lisäämään entisestään oppilaiden välistä eriarvoisuutta. Verkkoyhteyden puutteesta kärsivät varsinkin oppilaat, jotka tarvitsisivat runsaasti opettajan tukea. Mobiiliyhteyksien osalta pitää myös muistaa, että verkon käytöstä pitää yleensä maksaa ajan tai siirrettävän datan mukaan. Se voi olla työttömäksi jääneiden perheissä niin iso kulu, että on riittävä syy ottaa lapsi pois koulusta, ainakin online-opetuksesta. Vaikka verkko vielä jotenkin toimisi, on opettajan lähes mahdotonta toimia vuorovaikutteisesti jopa 40 – 60 koululaisen kanssa.

Etäkoulutuksessa vielä korostuu oppilaiden digiosaamisen merkitys ja tietokonetta omistamattomat lapset jäävät tässäkin suhteessa paremmin toimeentulevista kumppaneistaan jälkeen. Lisäksi on tavallista, että vanhemmat eivät kykene auttamaan lapsiaan opetuksen sisällöllisissä asioissa, koska monet ovat käyneet koulua vielä vähemmän kuin lapsensa.

Yksityisiä kouluja käyvien varakkaampien oppilaiden tilanne on toisenlainen. Heidän kouluillaan ja oppilailla on tietokoneet ja paremmat verkkoyhteydet käytössä. Vanhemmatkin ovat yleensä koulutetumpia ja voivat tukea lapsiaan opiskelussa. Moni yksityinen koulu aloitti lukuvuoden etäopetuksena jo elokuussa ja sitäkin kautta opetuksen tasoerot kasvavat.

Filippiineillä olosuhteet ja resurssit ovat niin erilaisia, että täältä käsin on vaikea arvioida, ovatko rankat lockdown-toimet paras tapa hoitaa pandemiaa. Jopa konservatiivinenkin, yleensä presidentti Dutertea tukeva, lehdistö on arvostellut presidenttiä siitä, että hän on laittanut kenraalit lääkärien ja sosiaalialan ammattilaisten sijaan johtamaan sosiaali- ja terveydenhuollonkin toimintaa. Se heijastuu valittuihin ratkaisuihin ja ilmenee välillä tarpeettoman kovaotteisena poliisitoimintana.

Pitkäkestoisella etäkoululla on tunnetusti haittavaikutuksia. Kun koronan levinneisyys vaihtelee maan eri osissa, voi kysyä, olisiko ainakin taudin kannalta paremmilla alueilla mahdollista siirtyä vaikka osa-aikaiseen, vuorottelevaan lähikouluun.

Julkaisen lähiaikoina jatkoksi toisen kolumnin Filippiinien koulujärjestelmästä ja PISA-tutkimuksesta.

[i] Palace: DepEd module … (PDI 19.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[ii] LGUs told to enforce … (PDI 9.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[iii] DepEd reaches ‘100 percent enrollment’ in public schools

[iv]David & Albert & Vizmanos.  (2018) Out-of-School Children: Changing Landscape of School Attendance and Barriers to Completion. S. 7. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

[v] Emt.  S. 28. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

Kategoriat
Uutiset

Suomen lähetystö

Suomen suurlähetystö Manilassa

Suomi avasi uudelleen suurlähetystön Manilaan 1.11.2020. Suurlähettilääksi akreditoitiin Juha Pyykkö 2.12.2020.

Verkkosivut finlandabroad.fi./filippiinit

Facebook-sivu: Finnish Embassy in Manila

https://www.facebook.com/FinnishEmbassyManila

Asiakaspalvelu-uutiset (tieto päivitetty 21.12.2022): Lähetystö on muuttanut uusiin tiloihin Bonifacio Global Cityssä.

Konsulipalveluita, sisältäen passi ja notaaritoimitukset, hoidetaan asian kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan ajanvarauksella.

Seuraa Ulkoministeriön tiedotteita.

Uusi osoite

Embassy of Finland
The Finance Centre, 27th Floor
26th Street Cor. 9th Avenue
Bonifacio Global City
TAGUIG CITY, 1634
PHILIPPINES

ID-kortti on pakollinen jotta pääsee sisään rakennukseen.

Avoinna ma – pe klo 9 – 15.

Hätätilanteessa

Hädänalaisia Suomen kansalaisia tai Suomessa pysyvästi asuvia palvellaan konsulipalvelulain mukaisesti (sähköpostitse sanomat.mni(at)formin.fi).

Puhelin

  • +63 2 532 830 00
  • matkapuhelin +63 927 851 9679

Sähköpostiosoite

sanomat.mni@formin.fi  (Suurlähetystön yleinen sähköpostiosoite. Ei konsulipuolen tiedusteluja.)

consulate.mni@formin.fi  (Tiedustelut liittyen konsulipuolen asioihin, ml. passit, viisumit, oleskeluluvat, laillistukset.)

Päivystys

Kun edustusto on suljettuna, voit hätätapauksissa ottaa yhteyttä ulkoministeriön päivystykseen:

puhelin +358 9 1605 5555 tai paivystys.um@formin.fi.

Lue lisää Ulkoministeriön sivulta https://finlandabroad.fi/web/phl/edustusto

Kategoriat
Tapahtumat

Kummikeräys jatkuu – lahjoita filippiiniläisille koululaisille!

Kummikeräys jatkuu – lahjoita filippiiniläisille koululaisille!

Kuva: Chloe Korhonen. – Kuvan lapset eivät liity seuran kummitoimintaan.

Filippiineillä tapahtuu edelleen paljon ihmisoikeusrikoksia: ammattiyhdistysaktiiveja, toimittajia ja talonpoikaisjärjestöjen edustajia murhataan, rauhallisia mielenosoittajia vangitaan ja vankiloissa pidetään pitkiä aikoja ilman oikeudenkäyntiä. Heidän perheilleen tämä on moninkertainen katastrofi. Lapsi voi menettää vanhempansa lisäksi myös mahdollisuuden käydä koulua.

Seuran kumppanijärjestö TFDP (Task Force Detainees of the Philippines) on yli 40 vuoden ajan auttanut ihmisoikeusrikosten uhreja ja poliittisia vankeja perheineen. Filippiinit-seura jatkaa kummitoimintaa yhteistyössä TFDP:n kanssa.

Huom! Koronatilanteen vuoksi kummilasten koulunkäynti on entistä suuremmassa vaarassa. Koulut on suljettu toistaiseksi ja opetus tapahtuu etänä tai television avulla. Kaikille lapsille ei kuitenkaan riitä tietokoneita eikä edes sähköisiä yhteyksiä. Liikkumisrajoitusten takia TFDP:n työntekijöiden on myös toistaiseksi vaikea tavata seuran kummilapsia. Kartutamme kummirahastoa rajoitusten päättymistä odotellen.

Kummitilin tiedot: Danske Bank FI39 8000 1702 1956 38
Viite: 2338
Viesti: Kummimaksu
Saaja: Filippiinit-seura ry

Kysy lisää!
Kummitoiminnan yhteyshenkilö: Salla Kallio, sallaemiliakallio@gmail.com.

Keräyslupa

Poliisihallituksen pienkeräyslupa RA/2021/1232 ajalle 02.10.2021 – 01.01.2022.

Lue lisää Filippiinit-seuran kummitoiminnasta.

Kategoriat
Uutiset

Koronatiedote

Koronatiedote

Suomessa rajoitukset poistuivat kaikilta maahan tulijoilta 30.6.2022 alkaen. Myös Filippiinit poisti kaikki koronaa koskevat rokotus- ja testimääräykset 22.7.2023 alkaen. Maskejakaan ei enää vaadita julkisessa liikenteessä. Lue lisää matkailusivulta “Suomesta Filippiineille”. Seuraa hallituksen ja terveysviranomaisten ohjeita.

Lue tarkemmat tiedot maahanpääsystä matkustamista koskevilta sivuilta. Seuraa tilannetta Filippiinien maahanmuuttotoimiston (Bureau of Immigration) sivuilta: https://www.facebook.com/immigration.helpline.ph ja Suomen Manilan-lähetystön sivulta.

Maailman lentoliikenteen tilannetta voi seurata mm. osoitteesta https://www.flightradar24.com/51.5,-0.12/8.

Kategoriat
Uutiset

Filippiinien Suomen-konsulaatti

Filippiinien Suomen-konsulaatti

Filippiinien kunniakonsulaatti on toiminut taas alkaen 16.7.2020. Helmikuussa 2022 palattiin koronaa edeltävään käytäntöön. Suomalaiset voivat matkustaa Filippiineille 30 päiväksi ilman viisumia. Pitemmät viisumit anotaan konsulaatin kautta.

Osoite: Ylisrinne 6 A (pohjakerros), 02210 Espoo (Olari).

Aukioloajat: tiistaisin ja torstaisin klo 13.00-15.00.

Konsuliasioiden hoitamista varten varaa aika kunniakonsulilta.

Lisätietoja ja tapaamisesta sopiminen:

ota yhteyttä kunniakonsuli Maria Kauppiseen

dckauppinen.m@gmail.com
puhelin 040 0913243.

Lue lisää konsulaatista.

Kategoriat
Blogi Blogi, Bonn Juego

23.6.2020, Bonn Juego

Blogi 23.6.2020 Bonn Juego

Addressing the Pandemic in the Philippines Necessitates a New Economic Paradigm

Tutkija Bonn Juego (PhD) Jyväskylän yliopistosta toteaa blogissaan, että hallituksen nykyinen talouspolitiikka ei kykene vastaamaan koronapandemian haasteisiin ja siten koko talouspolitiikan lähtökohdat tulisi miettiä uusiksi.

Presidentti Duterte on itsekin myöntänyt, että ei tiedä paljoa taloudesta, mutta hän luottaa valtiovarainministeri Dominguezin ja keskuspankin johtaja Dioknon osaamiseen. He ovatkin päteviä uusklassisen koulutuksen saaneita taloustieteilijöitä, mutta heidän ajamansa konservatiivinen budjettipolitiikka ei kykene pandemian oloissa turvaamaan kansalaisten hyvinvointia.
Juego väittää, että talouspolitiikassa on vaihtoehtoja. Filippiinien luottoluokitus on melko vakaa, velkatilanne on hallinnassa ja maalla on itsenäinen valuutta, joten hallitus voisi modernin rahateorian mukaisesti turvallisesti laittaa lisää rahaa kiertoon. Jossain määrin tätä on tehtykin jakamalla käteistä enemmistölle maan perheistä (Social Amelioration Program). Julkishallinto voisi myös edistää taloutta ja toimeentuloa panostamalla enemmän työllistämiseen.

Juego näkee kriisin mahdollisuutena muuttaa talouspolitiikan paradigmaa pois uusliberalismista, joka on aiheuttanut valtavaa epätasa-arvoa ja maan oman tuotannon kehittymättömyyttä. Sen sijaan, että pyrittäisiin pandemian jälkeen palauttamaan epäoikeudenmukainen järjestys, tulisi talouspolitiikan toimia keinona edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista uutta taloutta.

Bonn Juegon blogi on julkaistu Developing Economics -blogisivulla:

Addressing the Pandemic in the Philippines Necessitates a New Economic Paradigm

Addressing the Pandemic in the Philippines Necessitates a New Economic Paradigm

Bonn Juego

Developing Economics, June 13, 2020

In his late-night Talk to the Nation on COVID-19 on 6 April, Rodrigo Duterte, the populist President of the Philippines, echoed the affirmation of leaders from rich countries in North America, Europe, and Asia: to do “whatever it takes” for the economy to survive the pandemic. The problem, however, is that, on his own admission, Duterte is incompetent in economics. His stubbornly militaristic mindset and police-centric approach to governance is even more problematic when dealing with complex developmental causes and impacts of the coronavirus outbreak.

Yet the Philippine state’s inadequate institutional capacity to respond to the epidemic goes deeper. Given the national economy’s position in the hierarchical global economic system, its structural weaknesses impacts on how effective the government’s response can be. The current mainstream approaches to resolve the pandemic and the multiple crises of capitalism would fail to address the convoluted historical process of maldevelopment of the Philippines. Thus, a radical political strategy with a new economic paradigm for post-pandemic reconstruction is needed.

The Neoclassical Economic Team and the Missing Keynesians

On economic affairs, Duterte has relied on the “bright boys” of his cabinet – notably, Finance Secretary Carlos Dominguez III, newly resigned Socio-Economic Planning Secretary Ernesto Pernia, and former Budget Secretary and incumbent Central Bank Governor Benjamin Diokno. Although they are competent technocrats, being trained in neoclassical economics, their faith in market-oriented solutions does not provide the appropriate policy framework to contain the health crisis and economic downturn.

While Duterte’s political style may be characterized as populism, his administration’s economic policies are “very conservative.” Hence, his instruction to the Secretary of Finance to generate funds through any means possible to sustain the beleaguered economy is to be carried out on the terms of neoclassical macroeconomic theory. A core operating tenet of this orthodox economic policy is that fiscal space (i.e. room in a government’s budget) is a prerequisite for government spending, even when an expenditure is on purposes such as securing the well-being of citizens during a pandemic. It undermines a basic Keynesian macroeconomic reality that the government generates income through spending — which, in turn, increases the state capacity to provide for the needs of the population. Neoclassical macroeconomics also claims that a government is constrained by revenues, and that the capability of a state is reduced to its financial position. It therefore disregards the possibilities for the state to exercise political will over economic policy instruments and the scope for a government to mobilize the country’s real resources.

Unfortunately, voices from Filipino critical, heterodox, or post-Keynesian economists are hardly heard in public debates when their intervention is most urgently needed.

MMT and Monetary Sovereignty

At this period of great uncertainty with a recession looming, the Philippine government may test Modern Monetary Theory (MMT) as a viable macroeconomic strategy to manage the pandemic crisis. MMT is applicable to a sovereign state like the Philippines with a central bank that issues the country’s own currency and a floating exchange rate regime that is fully integrated into the fiat monetary system of the contemporary world-economy. A fundamental principle of MMT is “monetary sovereignty,” which suggests that the state creates money. Hence, the Philippine peso is the creature of the Philippine state.

The direct transfer of cash to the public and other targeted social support schemes are now being undertaken by state agencies, cities and municipalities across the Philippine archipelago on the basis of local ordinances and the Social Amelioration Program provided for under the Bayanihan to Heal as One Act. This may be construed as an implementation of MMT insofar as it shows that the government does not face financial constraints when printing and issuing its currency to distribute to the population for local consumption of goods and services.

Contrary to Duterte’s alarmist pronouncement, the government cannot run out of money for this purpose of transferring or handing out cash to the needy and insecure population simply because the Philippine state has sovereignty over the issuance of the peso and a national central bank (the BSP – Bangko Sentral ng Pilipinas) controlling monetary policy. At the moment, the Philippines also has a relatively stable credit rating and a sustainable level of external debt. Through legislation by the Senate and the House of Representatives, the Executive can instruct the BSP to issue money or credit bank accounts without draining the nation’s reserves. In today’s modern monetary system, this may be done digitally.

By following the MMT, the Philippine government can take the perspective that the state issues — rather than merely spends — money. As such, the state is not like the typical private individual or household, whose spending is limited by its savings. Being the monopoly issuer of its own currency and the sole taxation authority, the state can always credit a bank account to make a domestic payment. The government cannot be insolvent; but it can default if it chooses to do so. An option for the government is to make a self-imposed debt limit, and for a developing country, in particular, it should be strategic with its foreign borrowings and avoid piling up external debt burden. It is imperative not to deepen unnecessary external indebtedness of the government for expenditures and programs that can be covered in local currency during this expectedly protracted economic hardship. The substantial increase in government debt now due to deficit spending and external borrowings will still have to be addressed in the post-crisis management of the economy. There is a danger that these deficits and debts would be managed through austerity and deep cuts in state expenditures if neoliberal officials are elected in government or appointed in the bureaucracy in the future.

Mobilizing Finance, Real Resources and Labour

In addition to the macroeconomics of MMT, the Philippine government may also implement universal basic incomes and related social protection programmes, notably the provision of food and other needs for subsistence of households while on lockdown and community quarantine, to ensure cash flow for individuals and families, support reproductive life, and encourage both productive and creative work. But these financial assistance would not go far enough. In war-like economic conditions such as the COVID-19 pandemic, Keynes would remind us that the technical problem of finance (i.e., the making and issuance of money to spend for necessary expenditures) can be solved easily. The more crucial problem for the time being is the mobilization of resources, when not just the demand- and supply-side problems come in to play, but also where there is an organizational requirement for the government to deliver public services efficiently and effectively.

The key to a strong economy has always been its productive capacity. During the pandemic, the mobilization of finance should come with shifting and mobilizing the country’s real resources. It is vital that the government’s pandemic response is comprehensive with a view to the action plan for economic and social changes over the immediate and long-term.

The greatest—yet underutilized— assets of the Philippines are the labour of its people. Acting as an employer-of-last-resort, the government should create jobs and facilitate employment in activities that are currently most strategic (e.g., in healthcare, scientific research, farming, education, information technology, retail and food sectors, construction and infrastructure, sanitation and other public services). Give jobs at a living wage up to a point of full employment and open opportunities for livelihood. Legislate labour laws to reduce working time to what is just and socially necessary so as to observe a natural balance between work and leisure.

In essence, this emphasis on the strategy of job creation even in a time of a pandemic comes from a particular sensibility of labour as a creative and productive source of social and economic value. Labour is the lifeblood of the human economy and society; whereas the capitalist system depends its survival and reproduction on the real subsumption of labour to capital and on the market exchange for profits. Here, Marx’s argument comes to mind: “Every child knows a nation which ceased to work, I will not say for a year, but even for a few weeks, would perish. Every child knows, too, that the masses of products corresponding to the different needs required different and quantitatively determined masses of the total labour of society.”

Paradigm Shift for a New Economy

The biggest constraint, however, to any progressive economic response to the pandemic is the longstanding hegemony of neoliberalism that has resulted in the tragic underdevelopment of and tremendous inequalities in the Philippines. From crony capitalism during the Marcos dictatorship in the 1970s– -1980s to the succeeding 30 years under different administrations with essentially elitist liberal-democratic institutions, the neoliberalization process in the Philippines has favoured the ideology of trade liberalization over industrialization, localized agricultural innovation, agroecological transformation and food self-sufficiency. For decades, the country’s economic managers and free-market ideologues have made Filipinos consent to the idea that it is much cheaper to import manufactured goods, rice and other agricultural products than to protect and nurture the nation’s manufacturing industry, agriculture, farmers and food system.

The macroeconomic techniques offered by MMT and Keynesianism may prove effective for the Philippine government to keep the economy dynamic. But utilizing them requires strict adherence to the principles of democracy and integrity in governance.

On top of adopting the perspectives of state money, labour and democracy, there is need to redefine the role and restructure the responsibilities of the central bank in a way that contributes to a coordinated economic and social reform process—specifically to strengthen the domestic industry, manage the terms of trade, and institutionalize redistributive welfare programmes. To this end, “inflation targeting” should not be BSP’s primary regulatory function and monetary policy goal. Though central bank’s independence should be guaranteed, it must not be made immune from democratic accountability.

It is particularly important in the wake of the pandemic that economic policies be used as instruments of social justice to build conditions for a new economy, rather than the recovery of the grossly unjust and highly unequal existing order. The synergy of economic activities between rural and urban areas must be organized sustainably to attain the geographical development objectives of dynamism with equity. Importantly, to genuinely enforce progressive taxation, the government and the active citizenry have to collectively value every labourer’s contributions to the socio-economy, reassess the ethics of inherited wealth, and dismantle rentier capitalism.

Indeed, the ongoing health, economic and existential crises ought to be taken as an opportune moment to push for a shift in our thinking about the normative workings of the economy, the significance of addressing systemic inequalities, and the moral value of human dignity and every human life.

Paradigm shift now, and change shall come.
—————————————–

Bonn Juego is a researcher and teacher in international development studies at the University of Jyväskylä, Finland. He tweets at @Bonn_Juego.

Photo: PCOO EDP

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

28.4.2020, Pekka Borg

Blogi 28.4.2020, Pekka Borg

TFDP jakeli ruokaa Manilan asunnottomille, jotka olivat jääneet koronan takia vaille tuloja maaliskuussa 2020. Kuva: TFDP

Korona Filippiineillä

Pekka Borg

Koronavirus on tämän hetken huolestuttavin riesa niin Filippiineillä kuin koko maailmassa. Toistaiseksi sairastuneiden ja kuolleiden määrä on Filippiineillä pysynyt maltillisena, mutta nyt ollaan vielä taudin alkuvaiheessa. Taudin leviämistä on rajoitettu kovilla toimilla kuten Luzonin liikkumiskielloilla. Miljoonat ovat menettäneet työnsä ja tulonsa ja monelle tulee nälkä, kun valtion tukitoimet ovat myöhässä.

Koronavirus lukuina

Terveysministeriön mukaan Filippiineillä on 28.4. mennessä vahvistettu 7 958 tartuntaa ja 530 kuolemantapausta. Tehohoidossa oli 325 koronapotilasta. Todellisuudessa viruksen saaneita on huomattavasti enemmän. Vasta viime viikkoina on saatu testauskapasiteetti nousemaan tuhansiin päivässä ja 23.4. mennessä on testattu 64 581 henkilöä.

Miesten kuolleisuus tautiin on selvästi yleisempää kuin naisilla, sillä sairastuneista 53 % on miehiä, mutta kuolleista jopa 68 %. Korona on vaarallinen tauti etenkin vanhuksille ja Filippiineillä koronaan kuolleista yli kolmasosa on vähintään 70-vuotiaita. Filippiinien asukkaista kuitenkin alle 3 % on yli 70-vuotiaita, mikä selittää osaltaan suhteellisen pientä kuolleiden määrää.

Valtaosa eli 71 % vahvistetuista tartunnoista on pääkaupunkiseudulta (NCR). Muuallakin Keski-Luzonilla on tautikeskittymiä, mutta niin on myös Cebun ja Davaon kaupungeissa. Erityiseksi ongelmaksi voivat muodostua moninkertaisesti ylitäytetyt vankilat. Cebun kaupunginvankilassa on 27.4. mennessä varmistettu tartunta 186 vangilla ja 24 työntekijällä. Muissakin vankiloissa on kymmeniä tartuntoja.

Maailmalla ja merillä on miljoonia filippiiniläisiä. Ulkoministeriön mukaan 27.4. mennessä koronatartunta on todettu 1 395 ulkomaanfilippiinolla ja 186 heistä on kuollut. Joukossa on runsaasti eturintamassa toimineita hoitajia. Pelkästään Britanniassa on kuollut ainakin 20 filippiiniläistä hoitajaa.

Liikkumista rajoitetaan, presidentille valtaoikeuksia

Kun Wuhanista tulleet matkailijat toivat tammikuun lopulla koronaviruksen Filippiineille, kielsi hallitus Kiinan Hubein alueelta tulevien matkustajien pääsyn maahan. Helmikuun alkupuolella kieltoa laajennettiin kaikkiin Kiinasta ja muilta tautialueilta saapuneisiin. Maaliskuun puolivälissä asetettiin maahantulokielto kaikille ulkomailta tuleville, paitsi Filippiinien kansalaisille perheenjäsenineen ja joillekin Filippiineillä työskenteleville ulkomaalaisille.

Pääkaupunkiseudun pormestarien toiveen mukaisesti presidentti Duterte asetti 15.3. alkaen koko Metro-Manilan sulkuun. Toteutus oli sekavaa, kun toisten viranomaisten mielestä Manilan seudun ulkopuolella asuvat saivat liikkua työpaikoilleen alueelle, mutta toisten mielestä ei.

Presidentti Duterte julisti 16.3. maahan kansallisen hätätilan kuudeksi kuukaudeksi. Koko Luzonin saari laitettiin kuukaudeksi laajennettuun yhteisölliseen karanteeniin (Enhanced community quarantine), jossa kiellettiin kaikki liikkuminen kodin ulkopuolella muissa kuin välttämättömissä asioissa kuten ruokaostoksilla, terveydenhuollossa tai apteekissa. Muut kuin yhteiskunnan kannalta elintärkeät palvelut ja tuotantolaitokset suljettiin. Samoin koulut, jotka näillä näkymin avataan vasta syyskuussa. Julkinen liikenne lakkautettiin, mikä vaikeutti esim. terveydenhuollon henkilöstön pääsyä työpaikoille. Sittemmin välttämättömissä työtehtävissä olevien liikennejärjestelyitä on parannettu. Muuallakin Filippiineillä provinssit tai kaupungit julistivat alueilleen kattavia karanteeneja.

Karenssin päätavoite on saada ihmiset pitämään fyysistä etäisyyttä toisiinsa. Filippiineillä suurissa kaupungeissa asutaan tiiviisti ja esim. Manilan Tondossa asuu hämmästyttävät 73 000 asukasta/km2. Siellä ahtailla kujilla on aika mahdotonta pitää fyysistä etäisyyttä ihmisten välillä.

Presidentti päätti jatkaa laajennettua karanteenia keskeisillä tautialueilla 15.5. asti. Osa Luzonista vapautui laajennetusta karanteenista, mutta mm. Metro-Manilassa ja maan suurimmissa kaupungeissa rajoitukset jatkuvat. Maan muut alueet määrättiin yleiseen yhteisölliseen karanteeniin (General community quarantine), jossa liikkumista, liikkeiden aukioloa ja tuotantolaitosten toimintaa osittain vapautetaan.

Kongressi hyväksyi 23.3. Bayanihan to Heal as One Act -lain, joka myönsi presidentille laajat poikkeusvaltuudet koronan taltuttamiseksi. Hän voi mm. velvoittaa paikallishallintoa noudattamaan hallituksen määräyksiä pandemian hoitoon liittyen. Yksityisiä yrityksiäkin voidaan velvoittaa priorisoidusti valmistamaan esim. terveydenhuollon tarvitsemia tuotteita ja hyväksymään niihin liittyviä hankintasopimuksia julkishallinnon kanssa. Samoin laki valtuuttaa viranomaiset estämään keinottelua ja hintamanipulointia elintärkeillä tuotteilla.

Laissa on myös kiistelty pykälä, jonka mukaan rangaistavaa on tehdä tai levittää koronaan liittyvää valeinformaatiota, joka tähtää kaaoksen, paniikin, pelon tms. lietsontaan. Valekampanja voi joskus olla tosi vaarallinen, mutta ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet, että Filippiinien oloissa tulkinnanvaraista lakia voidaan helposti käyttää asiallisenkin kritiikin vaientamiseen.

Karenssien valvonta on viranomaisille suuri taakka. Poliisi rekisteröi karenssin ensimmäisen kuukauden aikana 126 000 karenssirikkomusta ja kymmeniä tuhansia pidätettiin lyhytaikaisesti. Poliisin tiloissa tuskin turvavälejä pystytään pitämään. Kiellot ovat johtaneet kärjistyneisiin tilanteisiin, joista ikävimmässä poliisi ampui mielenterveyshäiriöistä kärsivän ex-sotilaan.

Työttömyys lisääntyy, valtion avustukset myöhässä

Työministeriön mukaan 2 miljoonaa on menettänyt 26.4. mennessä työnsä. Heistä vain 385 000 on saanut työministeriön CAMP-ohjelman kautta 5 000 peson kerta-avustuksen (virallisilta työmarkkinoilta työttömäksi jääneille työttömäksi jääneille). Hakemuksia olisi moninkertaisesti, mutta niitä ei enää oteta käsittelyyn, koska budjetti on jo käytetty.

Lähes 260 000 epävirallisilta työmarkkinoilta työttömäksi jäänyttä on saanut TUPAD-ohjelmasta 10–30 päiväksi puolipäivätöitä minimipalkalla. Lisäksi 233 000 ulkomailla työttömäksi jäänyttä (OFW) on hakenut työministeriön AKAP-ohjelmasta kertaluontoista 10 000 peson avustusta, mutta budjetti riittää vain 150 000 työttömän avustukseen. Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten järjestö Migrante arvostelee työministeriötä siitä, että AKAP-ohjelmaan on listattu vain 29 maata, vaikka filippiiniläisiä työskentelee lähes 200 maassa.

Merkittävin taloudellinen tuki köyhimmille koronan takia ongelmiin joutuneille on Social Amelioration Program, SAP. Presidentti on luvannut kiireellistä apua kahdeksi kuukaudeksi 18 miljoonalle köyhimmälle perheelle. Paikkakunnan kalleusluokituksen mukaan tuki on 5 000–8 000 pesoa kuukaudessa.

Rahan jakelu kuitenkin tökkii pahasti. 25.4. vasta 7,3 miljoonaa kotitaloutta eli 40 % tavoiteluvusta oli saanut ensimmäisen avustuksensa. Ongelmana on erityisesti, että rahan jakajilla ei ole kunnon listaa siitä, kenen kuuluisi saada rahaa. Finanssiministeriö on laskenut vuoden 2015 väestönlaskennan tietojen pohjalta kunnille kiintiösummat, jonka ne saavat jaettavakseen. Monet kunnat ovat valittaneet, että heidän kiintiönsä on liian pieni. Selvät listat on Pantawid Pamilyang -etuuden (4Ps) 4,2 miljoonasta saajasta, ja heistä valtaosa on tukensa saanut. Paikallisviranomaisilla ei ole muista 13,5 miljoonasta taloudesta pohjatietoja, joiden perusteella he saisivat nopeasti jakolistan valmiiksi.

Monet kunnat ovat tulleet ensi hätään apuun jakamalla köyhimmille perheille ruokapaketteja tai rahaakin. Suuri osa muutoinkin kädestä suuhun elävistä perheistä on joutunut tulemaan toimeen toista kuukautta ilman minkäänlaisia korvauksia.

Hallitus kaavailee muutosta lupaamaansa toisen kuukauden avustukseen. Se maksettaisiinkin vain laajennetun karanteenin alueen pienituloisille, jolloin yleisen karanteenialueen asukkaat eivät tukea ehkä saisikaan.

Tuotantorajoitukset voivat myös aiheuttaa lähikuukausina pulaa ruoasta, sillä myös kalastajia ja viljelijöitä on estetty tekemästä työtään.

Testeihin ja sairaalaan pitäisi päästä

Väestömäärään nähden Filippiineillä on toistaiseksi tehty melko vähän koronatestejä. Monet ovat esittäneet, että pitäisi siirtyä laajaan testaamiseen Etelä-Korean tapaan, mutta siihen eivät nykyresurssit riitä. Terveysministeriön mukaan tavoitteena on nostaa toukokuun loppuun mennessä laboratorioiden kapasiteettia 30 000 testiin päivässä. Tosin testauskapasiteetin ja suojavälineiden puute tai saatavuusongelmat eivät ole erityinen filippiiniläinen ongelma. Samat ongelmat ovat tuttuja Suomessakin.

Filippiineillä on laki, jonka mukaan yksityisetkään sairaalat eivät saa käännyttää hengenhädässä olevaa potilasta pois sen takia, että hänellä ei ole rahaa. Presidentti on määrännyt tutkittavaksi tuoreen tapauksen, jossa juuri synnyttänyt nainen kuoli, kun kuusi sairaalaa kieltäytyi ottamasta häntä vastaan, koska hänellä ei ollut rahaa. Tutkittavana on myös tapaus, jossa 65-vuotias koronantapaisista oireista kärsivä mies käännytettiin pois kuudesta sairaalasta, koska heillä ei ollut tehohoidon resursseja käytettävissä. Mies kuoli sitten kotona.

Positiivinen uutinen on, että Philhealth (?Filippiinien Kela?) korvaa vähävaraisille koronaan liittyvän sairaalahoidon kokonaisuudessaan.

Terveydenhuollon työntekijät ovat paikoitellen joutuneet kokemaan käsittämätöntä häirintää, vaikka heistä 1 245 on saanut tartunnan ja 27 on antanut koronan takia henkensä (27.4. mennessä). Jotkut jeepit tai bussit ovat tartuntapelossa kieltäytyneet ottamasta kyytiin sairaalatyöntekijöitä. Quezonin provinssissa mies ampui ambulanssin kuljettajaa, kun epäili tämän tuovan koronapotilaita heidän kyläänsä.

Talous

Talous kärsii tänä vuonna pandemiasta, mutta ei välttämättä yhtä paljon kuin maailmalla yleensä. Kansainvälisten rahoituslaitosten arvioiden mukaan kasvu jää Filippiineillä tämän vuoden aikana nollan ja kolmen prosentin väliin, mutta ensi vuodeksi ne ennakoivat paluuta 6,5 – 7,5 %:n kansantuotteen nousuun. Jos tuotannon rajoitukset Filippiineillä ja muualla jatkuvat pitempään, ei mikään pelasta miinusmerkkisiltä luvuilta. Finanssiministeri Dominguez arvioi, että pienyritykset menettävät toimintakieltojen takia 461 miljardia pesoa.

Hallitus yrittää pelastaa taloutta yli biljoonan peson talouspaketilla. Se vastaa 6,3 prosenttia kansantuotteesta. Työttömäksi jääneiden ja muiden vähävaraisten selviytymiseen on varattu 305 mrd. pesoa. Paikallishallinnon ja maatalouden tukemiseen on omat ohjelmansa samoin kuin huonosti rahoitetun terveydenhuollon parantamiseen.

Suurin osa paketista eli 830 mrd. pesoa menee fiskaalisiin toimiin, joilla pidetään talouden pyöriä pyörimässä. Tästä rahasta 610 miljardia tulee Aasian kehityspankilta ja Filippiinien keskuspankilta. Erityisesti rahalla on tarkoitus saada pienet ja keskisuuret yritykset jälleen jaloilleen ja kasvu-uralle.

——

Pääosin Filippiineillä taistellaan pandemiaa vastaan samanlaisilla keinoilla kuin muualla maailmassa. Yritetään hidastaa ja madaltaa tartuntakäyrän huippua, lisätään testausta ja jäljityksiä, lisätään tehohoidon paikkoja ja taistellaan suojavälineiden saamisesta, yritetään pitää työttömät ja yritykset hengissä. Monilta osin on toimittu niin hyvin kuin noilla resursseilla voidaan, mutta varsinkin taloudellisen avustamisen osalta tulos on epätyydyttävä. Tosin eivät ne ratkaisut kehittyneessä Euroopassakaan ole aina toimineet niin kuin voisivat. Paljon on vielä epävarmuuksia siitä, mihin tilanne johtaa.

Kategoriat
Uutistiedote

Mabuhay 1/2020

Mabuhay 1/2020

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 28.2.2020

Duterte irtisanoi puolustussopimus VFA:n

Kun Yhdysvaltojen kongressi antoi viisumikiellon filippiiniläisille poliitikoille ja virkamiehille, jotka olivat vastuussa senaattori Leila de Liman vangitsemisesta, irtisanoi presidentti Rodrigo Duterte vastavetona asevoimien yhteistyösopimus VFA:n.

Visiting Forces Agreement VFA on Filippiinien ja Yhdysvaltojen vuonna 1999 solmima sopimus, joka mahdollistaa USA:n joukkojen tilapäisen oleskelun Filippiinien alueella esim. yhteisissä sotaharjoituksissa. Filippiinien senaatti kieltäytyi vuonna 1991 jatkamasta tukikohtasopimusta, jonka takia USA:n oli pakko vetää asejoukkonsa pois Filippiineiltä. VFA on toiminut kiertotienä vaihtuvien amerikkalaisten joukkojen lähes pysyvälle oleskelulle Filippiineillä. Filippiinien asevoimat ovat tätä yhteistyötä halunneet koulutuksen lisäksi myös siksi, että Yhdysvaltain laivaston ja ilmavoimien partiointi toimii turvana Kiinan valtapyrkimyksiä vastaan.

Presidentti Duterte uhkasi irtisanoa VFA:n, ellei senaattori dela Rosan mitätöityä viisumia palauteta. Hänen määräyksestään ulkoministeri Teodoro Locsin sitten toimitti USA:n hallitukselle 11.2.2020 sopimuksen irtisanomisilmoituksen. Sopimuksen voimassaolo päättyy puolen vuoden päästä. Presidentin puhemies Salvador Panelon mukaan Duterten päätökseen vaikutti viisumikiellon lisäksi USA:n epäkunnioittava suhtautuminen Filippiinien oikeusjärjestelmään ja muut Filippiinien suvereenisuuden loukkaukset.

Vaikka Duterte on ystävällisissä suhteissa presidentti Trumpin kanssa, kieltäytyi hän kutsusta osallistua ASEANin kokoukseen Yhdysvalloissa. Samoin hän kielsi kaikkia ministereitään matkustamasta Yhdysvaltoihin.

Kuka päättää kansainvälisistä sopimuksista?
Perustuslain mukaan senaatti hyväksyy kansainväliset sopimukset (treaty) kahden kolmasosan enemmistöllä. Nyt käydään keskustelua siitä, voiko presidentti ilman senaatin hyväksyntää irtisanoa sopimuksen. Presidentin valtaa puoltavat väittävät, että presidentti voi irtisanoa sopimuksen, sillä perustuslaissa mainitaan senaatin valtuuksissa vain sopimuksen hyväksyminen. Osa senaattoreista kuitenkin pitää kiinni siitä, että myös sopimuksen lakkauttaminen edellyttää senaatin päätöstä. He ovat viemässä kysymystä korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.

Monet Duterten kannattajat varsinkin asevoimissa eivät ole innoissaan VFA:n lakkauttamisesta. Heidän mielestä amerikkalaisten läsnäolo Länsi-Filippiinien meren (toisella nimellä Etelä-Kiinan meren) saari- ja atollialueella on ainoa merkittävä pelote Kiinan pyrkimyksille ottaa alueita hallintaansa. Tosin USA:kaan ei ole estänyt kiinalaisia rakentamasta tukikohtiaan alueelle. VFA:n vastustajat ovatkin arvioineet, että USA toimii vain omien aluepoliittisten intressiensä mukaan eikä tosi paikan tullen kuitenkaan tulisi Filippiinien alueita puolustamaan.

Loppuuko sotilaallinen yhteistyö?
VFA ei suinkaan ole ainoa sotilaallinen yhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa. Jo vuonna 1951 solmittiin Mutual Defense Treaty, joka velvoittaa ulkovallan hyökätessä kummankin maan tulevan toiselle avuksi.

Käytännön kannalta oleellisempi taitaa olla vuonna 2014 sovittu Enhanced Defense Cooperation Agreement (EDCA). Sopimus antaa USA:n asevoimille oikeuden käyttää tiettyjä armeijan lentokenttiä ja satamia mm. huolto- ja tankkaustarkoituksiin. Filippiinit on sallinut USA:n ilmavoimille viiden lentokentän käytön ja on yhdessä amerikkalaisten kanssa rakentanut kiitoratoja ym. varustuksia näille koneille soveltuviksi (Rappler 31.1.2020). Johdonmukaisuuden nimissä pitäisi kai EDCA:kin lopettaa, mutta sen suhteen Duterte on ollut hiljaa.

Korona talouden kehitystä uhkaamassa?

Maailmalla nopeasti levinnyt koronavirusepidemia on iskenyt myös Filippiineille. Tätä kirjoitettaessa maassa on havaittu kolme tartuntaa ja yksi ihminen on menehtynyt virukseen. Myös Taal-tulivuoren taannoinen purkaus on aiheuttanut suurta vahinkoa ja inhimillistä kärsimystä.

Vielä vuoden alkaessa näytti siltä, että Filippiinien talouskasvu alkaisi jälleen selvästi vauhdittua tänä vuonna. Perusteena ovat maahan tulevat ulkomaiset sijoitukset, suurimmasta osasta talouskasvusta vastaava vahva yksityinen kulutus sekä keskuspankin kevyt rahapolitiikka. Samaan aikaan inflaatio on pysynyt maltillisena eli keskuspankin 2-4 prosentin tavoitehaarukassa.

Keskuspankki laski viime vuoden lopussa ohjauskorkoaan. Koronlasku oli jo kolmas viime vuonna. Keskuspankin pääjohtajan mukaan korkoa voidaan laskea uudelleen, mikäli virusepidemia pahenee. Tähän antaa mahdollisuuden myös kohtuullinen inflaatio.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut, että Filippiinien hallituksella on varaa elvyttää, mikäli koronaviruksen vaikutukset alkavat näkyä selvästi kansantaloudessa. Viime vuoden talouskasvu jäi alustavien tietojen mukaan 5,9 prosenttiin, mikä on hitainta tahtia kahdeksaan vuoteen. Se oli myös alle hallituksen asettaman tavoitteen, joka oli 6,0-6,5 prosenttia. Tämäkin tahti oli lähinnä kotimaisen kulutuksen ansiota. Tänä vuonna IMF odottaa kasvutahdin kiihtyvän 6,3 prosenttiin.

Aasiassa laajasti edustettuna oleva brittipankki HSBC arvioi puolestaan tammikuussa, että talouden kasvuvauhti yltäisi tänä vuonna 6,4 prosenttiin ja ensi vuonnakin 6,5 prosenttiin. Näissä ennusteissa oletetaan kuitenkin, ettei virus yllä globaaliksi pandemiaksi. Filippiinien hallituksen tavoite kuluvan vuoden talouskasvulle on 6,5-7,5 prosenttia.

Köyhyysongelma
Talouden tahti riippuu paljolti siitä, mikä on koronaviruksen lopullinen vaikutus Filippiinien talouteen. Pitkien alihankintaketjujen ansiosta useat Kaakkois-Aasian maat ovat riippuvaisia Kiinan teollisuuden kysynnästä. Lisäksi virusuhka vaikuttaa turismiin, joka vastaa noin viidestä prosentista maan bruttokansantuotteesta. Suuri osa turisteista on tullut juuri Kiinasta.

Hallitus on pyrkinyt pitämään kasvua yllä suurilla infrastruktuuri-investoinneillaan, joihin kuuluvat Manilan suuret raideliikenneprojektit. Presidentti Rodrigo Duterten 180 miljardiin dollariin yltävän “build, build, build” -ohjelman tarkoitus on poistaa köyhyyttä, joka onkin viime aikoina jonkun verran vähentynyt. Se on kuitenkin edelleen selvästi yleisempää kuin muissa Kaakkois-Aasian maissa. Maataloudessa ja kalastuksen parissa työskentelevistä jopa 70 prosentin arvioidaan lukeutuvan köyhään väestönosaan. Maaseudun köyhyys on ongelma, joka on osoittautunut varsin vaikeaksi ratkaista.

Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa kuusi miljoonaa filippiiniläistä köyhyydestä vuoteen 2022 mennessä. Hankkeiden toteutumista on kuitenkin hidastanut budjetin valmistelun myöhästyminen. Budjetti saatiin valmiiksi vasta tämän vuoden alussa kongressin sitkeiden erimielisyyksien takia.

Vaikka filippiiniläisen elinkeinoelämän luottamus on heikentynyt, on se edelleen korkeammalla kuin Kaakkois-Aasiassa keskimäärin. Viime aikoina yhdeksi kasvun esteeksi on noussut koulutetun työvoiman puute, kun aikoinaan juuri tätä seikkaa pidettiin Filippiinien vahvuutena.

Kertakäyttömuoveja kieltoon Filippiineillä

Marraskuussa presidentti Duterte sanoi harkitsevansa kertakäyttöisten muovipussien käytön valtakunnallista kieltoa. Kongressissakin on tehty useampi lakialoite muovinkäytön rajoittamiseksi, mutta toistaiseksi niiden käsittely ei ole edennyt.

Useat kunnat ovat jo näyttäneet suuntaa. Los Baños kielsi jo vuonna 2008 muovipussien ja styroksin käytön elintarvikkeiden pakkaukseen. Monet maan suurimmista kaupungeistakin kuten Quezon City ja Makati ovat kieltäneet kertakäyttömuovit kaupoissa, ravintoloissa, pikaruokaloissa, hotelleissa jne. Asiakkaita kehotetaan ottamaan mukaan omat kestokassit ja säilytysastiat esim. katukeittiön ruoka-annoksille.

National Solid Waste Management Commission kielsi 12.2.2020 kaikilta valtion ja paikallishallinnon yksiköiltä kertakäyttöisten muovituotteiden tarpeettoman käytön. Kielto sisältää muovipussien lisäksi kertakäyttökuppien ja ruokailuvälineiden käytön.

Valtakunnalliseen kyselytutkimukseen vastanneista 71 % oli sitä mieltä, että muovipussien käyttöä pitäisi rajoittaa koko maassa. 68 % olisi valmis ostamaan kierrätettävissä astioissa ruokaöljyä ja maustekastikkeita ja 42 % pesunesteitä ja shampoota yms. (SWS 3.2.2020).

ABS-CBN:n toimilupa uhattuna

Maan suurimman mediayhtiön, ABS-CBN:n toimilupa päättyy toukokuun alussa ja ei ole niin varmaa, että asiasta päättävä kongressi myöntäisi uuden luvan. Keskustelua käydään siitä, että ollaanko nyt vaientamassa kriittisen median sananvapautta.

Presidentti Duterte on useaan otteeseen luvannut pitää huolen siitä, että ABS-CBN:n toiminta lakkaa. Hän on mm. sanonut, että “Teidän toimilupanne päättyy ensi vuonna. Jos odotatte sen uusimista, olen pahoillani. Te olette ulkona. Pidän huolen, että olette ulkona. Jos olisin teidän paikalla, minä myisin sen.” (MB 3.12.2019).

Oppositioäänten hiljentämisen ohella Duterten intressinä on arvioitu olevan, että Lopezin omistajasuku myisi ABS-CBN:n davaolaiselle Dennis Uylle, joka on Duterten tuella noussut parissa vuodessa maan talouseliittiin. Uy on juuri perustanut konserniinsa mediayhtiön, jolta vielä puuttuu varteenotettava tuotantokoneisto.

Näyttämättä jääneet Duterten vaalimainokset
Duterte närkästyi mediayhtiölle erityisesti siitä, että se jätti viime presidentinvaalien alla näyttämättä hänen jo maksamiaan televisiomainoksia, mutta näytti samaan aikaan senaattori Antonio Trillanesin häntä mollaavia mainoksia. Lisäksi ABS-CBN ei edes palauttanut kaikkia maksettuja rahoja näyttämättömistä mainoksista.

Vasta tällä viikolla senaatin kuulemistilaisuudessa ABS-CBN:n johtaja Carlo Katigbak pyysi presidentiltä anteeksi sitä, että yhtiö on loukannut häntä.

Katigbak selvitti, että yhtiö on näyttänyt kaikki Duterten valtakunnalliseen verkkoon tilaamat mainokset, mutta kaikkia alueellisiin verkkoihin toivottuja mainoksia ei kyetty näyttämään. Nimittäin alueellisissa verkoissa sai näyttää vaalimainoksia vain kaksi minuuttia tunnissa ja kampanjan loppuvaiheessa tuli niin paljon tilauksia, että monilta muiltakin ehdokkailta jäi mainoksia näyttämättä. Yhtiön linjana oli, että mainoksia näytettiin tilausjärjestyksessä.

Duterten vaalikampanja oli tilannut ABS-CBN:ltä paikallisia mainoksia 65 miljoonan peson edestä. Katigbakin mukaan mainoksia jäi näyttämättä seitsemän miljoonan edestä ja yhtiö palautti siitä n. neljä miljoonaa välittömästi. Myöhemmin yhtiö yritti palauttaa loput 2,6 miljoonaa pesoa, mutta presidentti ei niitä rahoja enää huolinut.

Presidentti Duterte hyväksyi ABS-CBN:n anteeksipyynnön ja toivoi, että yhtiö lahoittaa ylijääneet rahat johonkin hyväntekeväisyystarkoitukseen.

Ulkomaalaisomistus perustuslain vastaista
Vaalimainosasia on ehkä pyyhitty pöydältä, mutta suurempi periaatteellinen kysymys on, onko ABS-CBN:llä ulkomaalaista omistusta. Nimittäin perustuslain mukaan median pitää olla 100-prosenttisesti filippiiniläisessä omistuksessa.

ABS-CBN:n keräämistä pääomista runsas viidesosa on ABS-CBN Holdings-yhtiöön sijoitettua ulkomaista, lähinnä amerikkalaista ja singaporelaista rahaa. Sijoitukset ovat ns. Filippiinien talletustodistuksina (Philippine Depositary Receipts, PDR). (TMT 12.2.2020)

Kysymys on nyt siitä, pidetäänkö PDR:iä ulkomaisena omistuksena vai ei. Valtionasianajaja (solicitor general) Jose Calida on esittänyt korkeimmalle oikeudelle vaatimuksen, että ABS-CBN pitää laittaa toimintakieltoon mm. sillä perusteella, että yhtiöllä on perustuslain vastaisesti ulkomaista omistusta.

ABS-CBN on omassa vastineessaan väittänyt toimineensa lain mukaan, sillä Securities and Exchange Commission (SEC) on hyväksynyt omistusjärjestelyn jo vuonna 1999, kun yhtiö otti PDR:t käyttöön. Näinä vuosina viranomaiset eivät ole missään vaiheessa ilmaisseet, että järjestely olisi lainvastainen. Katigbak totesikin senaatissa, että jos lain tulkinta PDR:n suhteen on muuttunut, yhtiölle pitäisi antaa mahdollisuus korjata investointivälineitään säännösten mukaisiksi.

SEC:n komissaari Ephyro Amatong totesi, että kun PDR:t otettiin käyttöön vuonna 1999, PDR-todistusten haltijoista ei tullut yhtiön omistajia. Keskeinen perustelu sen puolesta, että PDR ei merkitse yhtiön ulkomaista omistusta on, että vaikka haltijat saavat osinkoja, heillä ei ole äänioikeutta yhtiön asioihin.

Kiivainta kampanjaa ABS-CBN:n toimilupaa vastaan käy The Manila Times ja sen kolumnisti Rigoberto Tiglao. Kun aika monet Duterten kannattajatkin ovat kääntyneet tukemaan toimiluvan uusimista, Tiglao nosti esiin, että ABS-CBN:n pääomistaja Eugenio Lopez on USA:n kaksoiskansalainen ja palautti Filippiinien kansalaisuutensa vasta vuonna 2004. Siten hän oli vuodesta 1987 lähtien laiton ulkomaalainen mediatalon omistaja.

Verot maksettu
ABS-CBN:iä on syytetty myös siitä, että se on jättänyt veroja maksamatta. Veroviraston (BIR) edustaja vahvisti senaatin kuulemisessa, ettei yhtiöllä ole verovelkoja ja että se on maksanut vuosina 2016–19 veroja yli 14 miljardia euroa.

Lupakäsittely ei oikein etene
Kongressin edustajainhuoneen tehtävä on päättää median toimiluvista. ABS-CBN on hakenut 25-vuotista jatkoa ja kongressissa on tehty 11 lakialoitetta lupaan liittyen, mutta lupaan nihkeästi suhtautuva puhemies Alan Peter Cayetano ei ole suostunut ottamaan asiaa käsittelyyn.

Senaatissa useimpien mielestä ABS-CBN:n hakemus pitäisi käsitellä hyvissä ajoin ja kun edustajainhuoneessa asia ei etene, senaatti on järjestänyt laajat kuulemisistunnot. Cayetanon on vaikeata hyväksyä, että senaatti sekaantuu alahuoneelle kuuluvaan asiaan.

Kun kongressi ei ehkä ehdi käsittelemään lupahakemusta ajoissa ja kun Calida yrittää saada korkeimman oikeuden pysäyttämään ABS-CBN:n toiminnan, yritetään nyt muilla keinoin varmistaa toiminnan ja työpaikkojen jatkuminen edes tilapäisesti. Mahdollisesti ABS-CBN voi jatkaa niin kauan kuin lupakäsittely on vireillä, mutta se voitaisiin riitauttaa.

Yksi vaihtoehto on, että Kansallinen telekommunikaatiokomissio NTC jatkaisi tilapäisesti toimintalisenssiä vuoteen 2022 asti. Kongressin molemmat salit voivat antaa rinnakkaisen päätöslauselman, joka valtuuttaisi NTC:n antamaan tilapäisen luvan.

Nyt kun presidentin tytär Sara Duterte-Carpiokin tukee vahvasti luvan myöntämistä, tullee ABS-CBN ainakin jonkinlaisen jatkoluvan saamaan.

Lupaa puoltava senaattori Risa Hontiveros kiinnitti kuitenkin huomiota työntekijöiden kohteluun, jonka suhteen yhtiöllä olisi paljon parantamisen varaa. ABS-CBN:n pitäisi vakinaistaa huonommilla ehdoilla työskenteleviä tilapäistyöntekijöitä. Lisäksi yhtiö toimii vihamielisesti ammattijärjestöjen jäseniä kohtaan. ABS-CBN:n 7 000 työntekijästä vain 300 on ammattiliitossa. Yhtiö maksaa liittoon kuulumattomille jopa 50 % korkeampia palkkoja kuin jäsenille.

Duterte kielsi sähkötupakoinnin
Presidentti Rodrigo Duterte kielsi presidentin asetuksella sähkötupakoinnin julkisilla paikoilla ja joukkokulkuneuvoissa. Alle 21-vuotiailta kielletään sähkötupakan tai siihen liittyvien välineiden myynti. Tuotteita ei saa myydä sataa metriä lähempänä kouluja, lasten leikkikenttiä, retkeilymajoja, nuorten harrastustiloja tai muita alueita, joilla nuoret oleskelevat.

Samoin asetus velvoittaa rekisteröimään kaikki sähkötupakkatuotteet ja vain hyväksynnän saaneita tuotteita saa myydä ja markkinoida. Presidentti perustelee päätöstään sillä, että sähkötupakointi on myrkyllistä ja hallituksella on valta ryhtyä kansan terveyttä suojeleviin toimenpiteisiin.

Vesilaitosten yksityistämisen seurauksia

Suomessakin tällä hetkellä ajankohtainen kysymys on julkisten vesilaitosten myyminen yksityisille. Tosin kansalaiset laajasti sitä vastustavat. Tässä asiassa meillä on Filippiinien kokemuksista opittavaa.

Vuonna 1997 Manilan vesihuolto annettiin Maailmanpankin painostamana kahdelle suuryritykselle hoidettavaksi 25-vuotisella sopimuksella. Ayalan oligarkkisuvun hallitsema Manila Water sai hoidettavakseen pääkaupunkiseudun itäisen osan vesihuollon ja läntinen osa on Manuel Pangilinanin hallitseman Maynilad Water Servicesin toimialuetta.

Vesihuoltoa kilpailutettaessa molemmat yhtiöt lupasivat vesimaksujen alenevan. Toisin kävi, ja ensimmäisen 10 vuoden aikana vesi kallistui reaaliarvoltaan 60–90 %, kun yleinen hintaindeksi nousi 19 %. Vuonna 2013 viranomainen määräsi yhtiöt alentamaan veden hintaa. Kun presidentti Fidel Ramosin aikana tehdyt sopimukset sisältävät yhtiöille oikeuden määritellä hinnat niin, että tietty voittoprosentti on niille taattu, yhtiöt veivät asian oikeuteen ja Singaporen kansainvälinen välimiesoikeus määräsi valtion korvaamaan vesiyhtiöille 11 miljardia pesoa tulonmenetyksen korvauksena.

Presidentti Duterte pitää sopimuksia epäreiluina ja sanoi, että hallitus ei tule maksamaan vesiyhtiöille senttiäkään. Duterte sanoi haluavansa nähdä miljardöörejä, eli Ayalan ja Pangilinanin vankilassa, koska syyttää heitä taloudellisesta sabotaasista. Duterte on vaatinut yhtiöitä luopumaan näistä korvausvaatimuksista ja neuvottelemaan uudet reilut sopimukset. Duterte on myös todennut, että yhtiöt eivät voi rahastaa vedestä, joka on yhteistä eikä yhtiöiden omistusta. Yhtiöt ovat vain veden jakelijoita. Molemmat yhtiöt ovatkin luopuneet vaatimasta oikeuden heille myöntämiä korvauksia.

Yhtiöt eivät ole tehneet tilanteen vaatimia investointeja, mutta veden jakelu kasvavalle Manilan seudun väestölle on laajempikin ongelma. Viime vuoden puolella monella Manilan alueella vettä jaettiin asukkaille usein vain pari tuntia vuorokaudessa ja sekin usein yöaikaan. Ei ole helppoa lähteä aamulla tunnin parin ruuhkassa töihin, kun on keskellä yötä joutunut hoitamaan pyykkejä ja käymään suihkussa.

Kirjoittajat
Sami Noponen (talous)
Pekka Borg (muut osiot)

Kategoriat
Blogi Blogi, Pekka Borg

15.12.2019, Pekka Borg

Blogi 15.12.2019, Pekka Borg

Ihmisoikeusjärjestö TFDP:n mielenosoitus huumesodan väkivaltaa vastaan. Mielenosoittajilla on naamiot painavasta syystä: ilman maskeja he voisivat itsekin joutua vaaraan. Kuva: Anni Mustonen.

Ihmisoikeusviikko 2019

YK:n vuotuinen Ihmisoikeusviikko on juuri päättymässä. Filippiinit-seuran toiminnassa ihmisoikeudet ovat perusta, jolta seuramme toiminta on käynnistynyt. Siksi teen katsauksen Filippiinien ihmisoikeustilanteeseen.

Huumesota

Presidentti Duterten kaudella ihmisoikeuskeskustelua on dominoinut huumesota. Filippiinien Poliisi PNP ilmoitti, että kesäkuusta 2016 heinäkuuhun 2019 poliisin ym. viranomaisten huumekampanjoissa tapettiin 6 847 henkilöä1, mutta tilastoinnista vastaavan huumeviranomaisen PDEA:n mukaan marraskuun 2019 loppuun mennessä tapettujen määrä oli “vain 5 552” 2. PDEA:n omissa luvuissa hämmästyttää, että kesäkuun 2019 jälkeen huumeoperaatioissa olisi tapettu vain 26 huumekaupasta epäiltyä, kun lehdissä raportoidaan lähes päivittäin operaatioissa kuolleista.

Nämä luvut eivät sisällä tunnistamattomien tekijöiden murhaamia uhreja. Varsinkin Duterten ensimmäiseltä presidenttivuodelta on ilmeistä näyttöä siitä, että barangayn (kaupunginosan) huumediilereistä ja -käyttäjistä koottiin poliisille tappolistoja ja poliisi antoi rikollisille tehtäväksi palkkiota vastaan käydä murhaamassa näitä henkilöitä. Osin poliisit kävivät itse ilman virkapukua lyhentämässä narkomaanien listaa. Filippiinien ihmisoikeuskomissio on todennut, että tapettuja huumerikollisia voi olla jopa 27 000.

Sinänsä lukuihin ei kannata jumittua, sillä 5 000 poliisin luodeista kuolluttakin on hirvittävä määrä. Taistelussa huumejengejä vastaan tulee varmasti tilanteita, joissa aseiden käyttöä ei voi välttää, mutta Filippiineillä tappaminen on ollut suhteetonta. Poliisin toistuva väite on, että kaikissa näissä tuhansissa tapauksissa poliisi on ampunut vain itsesuojelun tarpeessa. Philippine Coalition for the International Criminal Court-järjestön puheenjohtaja Aurora Parong on todennut, että itsepuolustus on pätevä perustelu, mutta kaikissa tapauksissa pitäisi tutkia, onko ampuminen ollut oikeutettua. Aseellista vastarintaa kohdatessakin tavoitteena ei saa olla rikollisen tappaminen, vaan rikollisen toimintakyvyn estäminen. Parongin mukaan ihmisoikeusjärjestöille raportoiduissa tapauksissa on ruumiinavauksissa todettu, että suurin osa ampumahaavoista on hengenvaarallisilla kehonosilla eikä liikuntakykyä rajoittavilla alueilla, kuten raajoissa.3

Duterten kaudella viime huhtikuuhun mennessä on huumeoperaatioihin liittyneiden rikkomusten perusteella erotettu 2 367 poliisia ja 4 100 hyllytetty määräaikaisesti tehtävistään. Sen sijaan ei ole tietoa, kuinka moni olisi asetettu syytteeseen. Toistaiseksi vain kolme poliisia on tuomittu yhdestä huumesotaan liittyneestä murhasta.4

Huumesota ei ole yhtä veristä kuin Duterten ensimmäisenä presidenttivuotena. Silti uhreja tulee edelleen nelinumeroinen luku vuodessa. Duterte on ennemminkin kannustanut lisäämään kuin vähentämään tappamisia. Maa on ollut jo toista kuukautta ilman poliisiylijohtajaa sen jälkeen, kun suurimittaista huumekauppaa käyneiden alaistensa suojeluun syyllistynyt Oscar Albayalde joutui jäämään hieman etuajassa eläkevapaalle. Dutertella on ollut vaikeuksia löytää riittävän luotettavaa seuraajaa, mutta hän totesi, että viran saa se joka lupaa tappaa kaikki huumelordit.5

Poliittiset laittomat teloitukset

Perinteisemmät poliittisiin tai perusoikeuksien ajamiseen liittyvät henkirikokset ovat keskusteluissa jääneet huumesodan varjoon, mutta niitäkin tapahtuu valitettavan paljon. Vaalien alla kuolee moni paikallistason poliitikko ja vielä useammin heidän kampanjatyöntekijänsä. Saksalainen Aktionsbündnis Menschenrechte on listannut henkirikoksen kohteena olleet kansalaisjärjestöaktiivit ja ihmisoikeustoimijat Duterten kaudella elokuuhun 2019 asti. Listalla on 200 nimeä, joista 117 liittyi maaoikeuksien puolustamiseen tai talonpoikaisjärjestöissä vaikuttamiseen ja 17 työläisten oikeuksiin tai ammattiyhdistystoimintaan. 6

Global Witnessin raportin mukaan Filippiinit on ympäristön suojelijoille maailman vaarallisimpia paikkoja. Kesään 2019 mennessä on tapettu ainakin 52 ympäristöaktivistia 7. Murhien takana on usein tahoja, jotka haluavat häätää talonpoikia tai alkuperäiskansoja alueilta, jotka he haluavat kaapata kaivos- tai muuhun yritystoimintaan. Esimerkiksi syys-lokakuussa 2019 tapettiin kolme metsänvartijaa, jotka olivat pysäyttämässä laitonta metsänkaatoa.

Monet vallanpitäjät eivät myöskään tykkää toimittajista, jotka tutkivat heidän taustojaan. Filippiinit on vaarallisimpia maita myös toimittajille. Duterten kaudella on tapettu jo 13 toimittajaa. 8
Laittomiin teloituksiin ovat usein syyllistyneet armeijan yksiköt tai muut asevoimat, mutta myös maanomistajien yksityisarmeijat ja turvamiehet. Samoin NPA on tehnyt poliittisesti motivoituja siviilihenkilöiden murhia, joiden kohteina ovat usein NPA:n jättäneet tai kilpailevia vasemmistolaisia liikkeitä edustavat. Tavanomaista on, että poliittisten murhien tekijöitä ei koskaan saada selville.

Kuolemantuomiot tulossa?

Presidentti Duterte haluaa ottaa kuolemantuomiot käyttöön. Kongressin alahuone on aina ajamassa presidentin toiveita, mutta edellisen senaatin enemmistö vastusti kuolemantuomiota. Uudessa senaatissa Duterten uskollistakin uskollisempi avustaja Bong Go ja vankasti uskovainen nyrkkeilijäsenaattori Manny Pacquiao tekivät ensi toiminaan aloitteen laiksi kuolemantuomioista. 9 Pacquiao perustelee kuolemantuomion yhteensopivuutta kristillisen vakaumuksen kanssa sillä, että jumala hyväksyy kuolemantuomiot koska Jeesuskin ristiinnaulittiin.10 Myös Duterten huumesotaa johtanut poliisiylijohtaja Bato de la Rosa teki oman aloitteensa kuolemantuomioiden käyttöönotosta.

Toinen Duterten lasten- ja ihmisoikeuksien vastainen esitys on rikosiän laskeminen 15 vuodesta 9 vuoteen. Kongressissa näyttää olevan valmiutta kompromissiin eli alimman rikosiän määrittelyyn 12 vuodeksi.

Soraääniä vaimennetaan

Leila de Lima, hallituksen äänekkäin kritisoija senaatissa, on pian viettänyt puolet senaattorikaudestaan vankilassa syytettynä huumekaupan edistämisestä ilman minkäänlaista kunnon näyttöä. Kuten tyypillistä Filippiinien oikeusjärjestelmässä, oikeudenkäynnit eivät ole vielä edes alkaneet. Pääasia ehkä onkin pitää hänet poissa senaatista.

Kriittinen media on puristettu ahtaammalle kuin koskaan Marcosin diktatuurin jälkeen. Reporters Without Borders -järjestön tilastoissa Filippiinit on maailman lehdistövapauden indeksin mukaan sijalla 134, kun vertailun vuoksi Suomi oli toisella sijalla.11 Mediatalo ABS-CBN:n toimiluvan voimassaolo päättyy maaliskuussa 2020, ja presidentti lupasi pitää huolen siitä, että sen jatkolupaa ei hyväksytä12. Hän syyttää yhtiötä siitä, että viime vaalikampanjan aikana yhtiö ei olisi suostunut julkaisemaan hänen mainoksiaan, vaikka hän oli niistä maksanut. Toisaalta Rappler-nettijulkaisua ja sen päätoimittaja Maria Ressaa yritetään vaimentaa mm. vaatimalla tähtitieteellisiä veromaksuja “ulkomailta saaduista pääomalahjoituksista”.

Mielikuvituksellisin hyökkäys opposition ja lehdistön vapautta vastaan oli ns. “Oust Duterte” -matriisi, jonka presidentin puhemies Salvador Panelo kuulemma sai tuntemattomasta puhelinnumerosta ja levitti sen julkisuuteen yhteistyössä Manila Times -lehden kanssa huhtikuussa 2019. Matriisissa väitettiin, että maan johtavat opposition mediat ja vasemmistolaisten lakimiesten järjestö olisivat liittoutuneet salaliittoon Duterten syrjäyttämiseksi vallasta13 ja myöhemmin matriisiin lisättiin liberaalipuolueen johtavat poliitikot, kirkon piispoja ja kommunistinen puolue.14 Näiden “paljastusten” ajankohta tuli sopivasti juuri ennen vaaleja, joissa Duterte liittolaisineen murskasi opposition. Salaliiton olemassaolosta ei ole pienintäkään näyttöä.

Laitavasemmiston järjestöjen ratsiat

Viime kuukausina poliisi ja armeija ovat tehneet lukuisia ratsioita ns. Makabayan-verkoston kansalaisjärjestöjen ja puolueiden toimistoihin ja myös pidättäneet henkilöitä. Armeija syyttää näitä järjestöjä kommunistisen puolueen peitejärjestöiksi, jotka värväävät taistelijoita NPA-sissiarmeijan riveihin. Makabayanilla on miljoonia kannattajia kansan keskuudessa ja sillä on kuusi valittua kongressiedustajaa. Varmasti monet jäsenet ovat ideologisesti lähellä kommunisteja ja jotkut ovat NPA:n riveihin siirtyneet. Silti vasemmistolaista järjestötoimintaa ei tulisi kieltää, vaan ylläpitää heille kanava toimia rauhanomaisesti, vaikka vähän mekkaloiden, yhteiskunnallisten tavoitteidensa puolesta. Kovista toimista on kokemuksia Marcosin diktatuurin julistamisen jälkeen, kun järjestöaktiiveja ja jopa porvarillisen opposition poliitikkoja vangittiin. Vaihtoehtona oli vain lähteä maanalaiseen toimintaan, minkä hyvin moni tekikin.

Armeija on tunkeutunut myös oppilaitoksiin, koska sen arvion mukaan siellä värvätään nuoria NPA:n sotureiksi. Monet oppilaitokset ovat kuitenkin kieltäneet armeijan tai poliisin tulon alueelleen ilman sovittua tapaamista. Mm. johtavan valtionyliopiston UP:n presidentti vakuuttaa, että hän ei ole antanut asevoimille lupaa tulla yliopiston alueelle ilman koordinointia yliopiston hallinnon kanssa15.

Jotain hyvääkin tapahtuu

Presidentti Duterte päätti, että sotatila Mindanaon alueella lakkautetaan vuodenvaihteessa.16 Sotatila on ollut alueella voimassa toukokuusta 2017 lähtien, jolloin Mauten ja Abu Sayyafin ISIS-suuntautuneet ryhmät valtasivat Marawin kaupungin. Normaalioloissakin asevoimilla on laajat valtuudet esim. tiesulkujen ja ratsioiden tekemiseen. Armeija kuitenkin esittää, että terrorisminvastaisella lailla heille myönnettäisiin lisävaltuuksia.17

Presidentti Duterte on esittänyt, että vielä kerran voitaisiin neuvotella rauhasta NDF:n kanssa. Duterte lähetti entisen päärauhanneuvottelijansa Silvestre Bellon Hollantiin selvittämään Joma Sisonin ja muun NDF:n johdon kanssa neuvotteluiden aloittamisen edellytyksiä.18

Ihmisoikeudet kattavat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Tärkeä mittari on tulojen oikeudenmukainen jakautuminen. Vaikka tuloerot ovat suuria, on virallisen köyhyysrajan alittavilla tuloilla elävien osuus väestöstä alentunut 23,3 prosentista vuonna 2015 enää 16,6 prosenttiin vuonna 2018.19 Myös työttömyysaste on vähentynyt lokakuussa 2019 edellisestä vuodesta 4,4 prosenttiin ja alityöllistettyjen osuus 13 prosenttiin. 20

Koulutuksen edistysaskeleena on ollut siirtyminen 10-vuotisesta koulusta 12-vuotiseen. Ongelmana on kuitenkin ollut, että resurssit ja opettajien koulutus eivät ole riittäneet vastaamaan tarpeeseen. Filippiinit oli vuonna 2018 ensimmäistä kertaa mukana PISA-tutkimuksessa, ja tuloksissa Filippiinit jäi aivan hännille. Pisan analyysi on ehkä erillisen blogin arvoinen asia.

Lähteet:

  1. https://www.philstar.com/headlines/2019/08/16/1943876/drug-war-death-toll-hits-6847
  2. https://www.facebook.com/realnumbersph/
  3. https://www.philstar.com/headlines/2019/12/10/1975926/philippine-coalition-icc-use-deadly-force-valid-must-be-justified
  4. https://newsinfo.inquirer.net/1143439/7800-police-in-philippines-punished-for-deadly-drug-raids
  5. https://newsinfo.inquirer.net/1197019/duterte-assure-me-you-can-kill-drug-lords-and-youll-get-pnp-top-post
  6. https://menschenrechte-philippinen.de/tl_files/aktionsbuendnis/dokumente/eigene%20Publikationen/AMP%20-%20Menschenrechtsbericht%202019.pdf s.14, Liite
  7. https://www.globalwitness.org/en/campaigns/environmental-activists/defending-philippines/ s. 6
  8. https://cpj.org/asia/philippines/
  9. https://newsinfo.inquirer.net/1137439/pacquiao-wants-death-penalty-for-drug-traffickers-manufacturers
  10. https://www.rappler.com/nation/158663-manny-pacquiao-death-penalty-jesus-christ
  11. https://rsf.org/en/philippines
  12. https://www.manilatimes.net/2019/12/04/news/latest-stories/duterte-to-abs-cbn-ill-see-to-it-that-youre-out/661505/
  13. https://www.manilatimes.net/2019/04/22/news/headlines/oust-duterte-plot-bared/543609/
  14. https://newsinfo.inquirer.net/1115770/matrix-reloaded-by-palace-reviled-by-duterte-critics
  15. https://www.philstar.com/nation/2019/12/13/1976564/president-insists-no-cops-soldiers-allowed-campuses
  16. https://www.philstar.com/nation/2019/12/11/1976102/duterte-no-martial-law-extension-mindanao
  17. https://newsinfo.inquirer.net/1200327/afp-to-push-for-tougher-anti-terrorism-law-as-mindanao-martial-law-ends
  18. https://newsinfo.inquirer.net/1198514/duterte-gives-peace-talks-with-cpp-another-shot
  19. https://psa.gov.ph/poverty-press-releases/nid/144752
  20. https://psa.gov.ph/content/employment-rate-october-2019-estimated-955-percent