Tekijä: admin

Blogi

10.3.2021, Irynn Abano

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 9.3.2021

Blogi 10.3.2021, Irynn Abano

Lentokenttähankkeet tuhoavat Manilanlahden lintukosteikkoja

Filippiineillä tietoisuus linnuista kasvaa, mutta hallitus toimii epäjohdonmukaisesti. Hallitus antoi luvan rakentaa Manilanlahden rannalle uuden valtavan lentokentän, joka tuhoaisi elinympäristön tuhansilta kosteikkolinnuilta. Toinen laajennushanke pirstoisi UNESCOn kosteikkojen suojelukohteen.

Lentokenttähankkeet kuuluvat yhteensä 25 suureen maankäyttöä muuttavaan hankkeeseen, jotka uhkaavat Manilanlahden lintuasukkaita lähivuosina. Valokuvat: Amado Bajarias Jr. ja Mike Lu, WBCP.

Viime tammikuussa suomalainen ystäväni Riitta Vartti jutteli kanssani: ”Kiitos kaikista niistä linnuista ja kukista, joita jaat (Facebookissa).” Jaan kuvia erilaisten lintujärjestöjen Facebook-sivuilta, kuten WBCP (Wild Bird Club of the Philippines[1], jonka jäsen olen), Filippiinien luonnonvaraisten lintujen kuvaajien ryhmät, Katipunan Wild Community, Birdwatch Philippines Community sekä yksittäisten lintuharrastajien sivuilta. Se on tapani edistää lintujen tuntemista tietoisena siitä, että kaupunkilaiset pääsevät näkemään niitä vain vähän.

Riitta lähetti minulle myös suomalaisen Bird Life -lehden kansikuvan. Se esitti “harvinaista lintua meidän leveysasteillamme” – yllätys, yllätys! – “kuningaskalastajaa, joka on nähty lumisessa puussa Helsingissä.” Joten kirjoitin hänelle takaisin: ”Tuo kuningaskalastajalaji (alcedo atthis) on yleinen täällä ympäri maan. Mutta minä olen nähnyt sen vain kahdesti: WBCP:n lintutarkkailutapahtumissa Las Piñas Parañaque Critical Habitat Eco-tourism (LPPCHEA) -alueella ja äskettäin Pasig-joen rannalla Intramurosissa, Manilassa. Valkokauluksinen turkoosikalastaja (todiramphus chloris) on minun ”vakiasiakkaani” (suki) – eli olen nähnyt niitä usein Filippiinien yliopiston puistossa, missä kävelin viikonloppuisin ennen Covidia.

Turkoosikalastaja (todiramphus chloris) on kirjoittajan suosikki. Kuva: Mike Lu, WBCP.

Riitta viestitti takaisin: ”Meillä on suuri lintujen tarkkailutapahtuma (juuri sinä viikonloppuna, 30. –31.1.2021), BirdLife Suomen Pihabongaus (birdlife.fi) – jokainen laskee pihallaan olevat linnut.” Riitta kertoi, että sen avulla he ovat tunteneet lintutilanteen vuodesta 2006 asti. Vau! Joten kirjoitin hänelle takaisin, että on menossa Aasian vesilintulaskenta, mihin WBCP:n jäsenet osallistuvat, ja että valitettavasti en voi osallistua siihen Covid 19 -pandemiarajoitusten vuoksi.

Mainitsin myös, että Filippiineillä tietoisuus linnuista kasvaa, mutta hallitus toimii hyvin epäjohdonmukaisesti. Esimerkiksi hallitus antoi luvan rakentaa Aerotropoliksen eli Manilan uuden kansainvälisen lentokentän, joka ulottuisi Bulacanin Taliptipista aina Baluarteen Obandossa, Manilan pohjoispuolella. Kalastuksen, mangrovemetsien ja eri elinkeinojen lisäksi Aerotropolis vaikuttaisi luonnonvaraisiin lintuihin, jotka ovat yleisiä Pamarawanin kosteikoissa Manilanlahden rannikolla 6,5 kilometrin päässä siitä. Lopetin viestini GGGGrrrrrr:llä! Se kiinnosti Riittaa niin paljon, että hän pyysi minua kirjoittamaan blogin. Hän on etsinyt jotakuta kirjoittamaan jostakin ympäristökysymyksestä.

Manilan uusi lentokenttä rakennetaan vajottavan kostealle rannikolle n. 25 km pääkaupungista pohjoiseen. Kentän ja uusien teiden alle jäävät kalastajien ja vesilintujen elinympäristöt ja mangrovekasvillisuus. Hankkeen rakennuttaja on San Miguel -yhtiö. Lintukuva: Amado Bajarias Jr., WBCP.

Joten tämä blogi: Rehellisesti sanoen aloin tarkkailla lintuja pelkästä tarkkailun ilosta. Lapsena minua kiehtoivat edestakaisin liikkuvat mayat (euraasianvarpuset), jotka kuljettivat rakennusaineita pesiinsä naapuritalojen räystäille tai joita Nanay (äiti) toisinaan hääti matolta, minkä päällä hän kuivatti vasta korjattua palayta (riisiä); kirkkojen kupolia kiertävät linnut, haikarat jotka nokkivat carabaojen (vesipuhveleiden) selkiä riisipelloilla ja pääskyset, jotka liitelivät lapsuuteni vihreiden niittyjen ympärillä.

Mutta kiitos lintujärjestölleni opin, miten tärkeitä linnut ovat ja että ihmiset eivät tiedä sitä ja pyydystävät niitä syötäväksi, lemmikeiksi tai vielä pahempaa, myydäkseen ne. Vielä tärkeämpää oli saada tietää, kuinka hallitus ei huolehdi toimeksiannostaan riittävästi tai mikä pahempaa, rikkoo mandaattiaan vastaan! Lain RA 9147 (Laki luonnonvarojen ja niiden elinympäristöjen turvaamisesta ja suojelusta) 25 §:n mukaan kaikkia nimettyjä kriittisiä elinympäristöjä on suojeltava yhteistyössä paikallishallinnon yksiköiden ja muiden asianomaisten ryhmien kanssa kaikilta hyödyntämis- tai tuhoamismuodoilta, jotka voivat olla haitallisia siitä riippuvaisen uhanalaisen lajin selviytymiselle. https://www.officialgazette.gov.ph/2001/07/30/republic-act-no-9417/

Opin lisää ympäristön merkityksestä linnuille ja muille eläimille (ja homo sapiensille, kyllä, meille!) ja kasveille. Kuten kosteikkojen, jotka Wetlands International Philippines -järjestöä johtavan tohtori Annadel Cabanbanin sanoin perinteisesti mielletään “joutomaiksi ja hyttysten lisääntymisalueiksi”, eli siis käyttökelpoisiksi rannikon kehittämiseen ja maantäyttöön. Tällainen väärinkäsitys on “vähentänyt dramaattisesti vesilintujen käytettävissä olevan elinympäristön määrää ja laatua… ekosysteemin, joka on eniten supistumassa maailmassa… pahiten Aasiassa.”

Viime tammikuussa ympäristö- ja luonnonvaraministeriön (DENR) johtamassa vuoden 2021 vesilintulaskennassa[2] kirjattiin 110 000 vesilintua. Manilanlahdella havaituista 60 lajista yli kaksi kolmasosaa oli muuttanut Siperiasta ja Alaskasta asti ja kaikki ovat selviytyäkseen riippuvaisia kosteikoista. Tulokset osoittivat kuitenkin, että vesilintujen muutto Manilanlahdelle oli kahden vuoden aikana vähentynyt melkein 20 prosenttia! Alle 15 lajista oli jäljellä kansainvälisesti merkittäviä määriä. Oliko puuttuvilla 25 000 linnulla kosteikkoa minne muuttaa?

DENR julkaisi tulokset maailman kosteikkopäivänä 2.2.2021 ”lisätäkseen globaalia tietoisuutta kosteikkojen tärkeydestä ihmisille ja planeetalle”. Hah-hah! Yhyy! Joten mitä meidän järjestömme sanoo? Kun 95 000 eli 87 prosenttia vesilinnuista oli laskettu Bulacanissa, Pampangassa ja Bataanissa, Manilanlahden pohjoisosa oli yksi Filippiinien kosteikkojen viimeisistä turvapaikoista näille linnuille, joten “Ei lisää maantäyttöä! Ei San Miguel -yhtiön Aerotropolikselle Bulacanissa!”

Haluan toistaa, että hallitus ei ainoastaan toimi riittämättömästi; se suorastaan rikkoo mandaattiaan vastaan! Esimerkiksi Wetlands Internationalin asiantuntija ja WBCP:n arkistoista vastaava Arne Jensen sanoi, että Manilanlahdella, missä pesii Filippiinien kosteikoista eniten vesilintuja, on alle 200 suojeltua hehtaaria (1 %) samalla, kun sen elinympäristöt ja linnut kohtaavat lukuisia uhkia! Ruokailualueiden väheneminen vuorovesitasangoilla niiden lentoreitillä selittää jyrkän vähennyksen Bulacaniin kaukaa muuttavien rantalintujen ja Pampangan jokien lokkien määrissä.

Maan täyttö Tanzassa, Navotassa, Cavitessa ynnä muualla ennustaa vähenemisen jatkuvan! WBCP:n puheenjohtaja Mike Lu sanoi, että neljää lahden 10 kriittisestä, joko kansallisesti tai kansainvälisesti tärkeästä kosteikkokohteesta “kehitetään” (lentokenttien kehittäminen, Filippiinien reklamaatioviranomaisen (PRA) massiiviset elvytyssuunnitelmat, julkisten töiden ja valtateiden ministeriön (DPWH) rannikkopengermä tulvien lieventämiseksi Bataanista Caviteen, kosteikkojen poistaminen kaupallisen ruoppauksen avulla).

Tosiasiassa PRA on eri vaiheissa hyväksymässä 25 maantäyttöhanketta, jotka kattavat noin 30 000 hehtaaria, lähes puolet[3] Metro Manilan koosta, neljän paikallishallinnon yksikön luvilla! Neljä hanketta on jo hyväksytty Metro Manilassa: yksi on rakenteilla ja kolme on käynyt läpi julkisen kuulemisvaiheen. Pääkaupungin ulkopuolelle Caviteen on rakenteilla kolme hanketta ja Bulacanin lentokenttähanke on käynnistynyt.[4] Välittävätkö nämä valtion virastot siitä, että niiden “kehityshankkeet” lisäävät 14 lajia “nyt joko lähes uhanalaisiin tai suorastaan sukupuuttoon kuoleviin, maailmasta ainaiseksi katoaviin” lajeihin, kuten pikkukapustahaikara (Platalea minor), kiinanjalohaikara (Egretta eulophotes), mustapyrstökuiri (Limosa limosa), arokurppelo (Limnodromus semipalmatus) ja ohotankuovi (Numenius madagascariensis)?

Uutta lentoasemaa varten aiottu 635 hehtaarin maankäyttöhanke lahdella Las Piñasin ja Parañaquen kaupunkien edustalla lävistäisi 175 hehtaarin Freedom-saaren, joka on UNESCOn suojelema kosteikkokohde ja tunnettu muuttolintujen tarkkailupaikka. Hanke on toistaiseksi pysäytetty oikeudessa sillä perusteella, että se “saattaa aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa Las Piñas-Parañaquen kosteikkopuistolle”, joka on julistettu suojelualueeksi (RA 11038).[5] Jo vuonna 2012 uutiset raportoivat suunnitelmasta täyttää 600 hehtaaria merta laguunin takana ja suosittelivat Las Piñas-Parañaquen ekomatkailualueen (LPPCHEA) sulkemista mahdollisten vahinkojen vuoksi, joita linnut voisivat aiheuttaa Ninoy Aquinon kansainväliselle lentokentälle (NAIA). Tämä sai WBCP:n varoittamaan, että suunnitelma vaarantaisi lintujen elämän rannikkolaguunissa, jossa elää arviolta 5 000 lintua muuttokauden huipulla ja jossa pesii yli 80 lintulajia, korkein luku Manilan metropolialueella; että ei ole todisteita siitä, että ekomatkailualue olisi millään tavalla yhteydessä lintujen aiheuttamiin vahinkoihin; että itse asiassa monet lentokentät ympäri maailmaa pärjäävät rinnakkain läheisten rauhoitusalueiden ja suurten lintupopulaatioiden kanssa, esim. eräät maailman vilkkaimmista, kuten Lontoon Heathrow ja Bangkokin uusi Suvarnabhumin lentokenttä.[6]

Punaisella on merkitty täyttömaalle suunnitellut uudet tiet. Bulevardin jatke aiotaan linjata kulkemaan Freedom-saaren poikki ja täyttömaa tuhoaa lintujen koko asuinalueen.

Hallituksen epäjohdonmukaisuus on sobra (liikaa). Korkein oikeus antoi vuonna 2011 Manilanlahtea suojelevan päätöksen, jossa valtion virastoja ja yksityisiä yhteisöjä ohjattiin puhdistamaan, kunnostamaan, säilyttämään, ennallistamaan ja ylläpitämään lahden vesiä. Syyskuun 19. päivänä 2020 DENR esitti pääosaa keinotekoisen, dolomiittimurskasta valmistetun valkoisen hiekkarannan avaamisessa Manilanlahden rantaviivalle Roxas Boulevardin varrelle. Kansainvälisen rannikoiden puhdistuspäivän kunniaksi! Lisää naurua! Ja itkua! Tämä dolomiitti, jota käytetään yleisesti rakentamisessa, voi aiheuttaa vaaroja ihmisille ja ympäristölle. Hallitus puolustautui sillä, että lahden kaunistaminen “merkitsee puhtautta”. Alue on edelleen saastunut huolimatta ajoittaisista kunnostustoimista vuosien varrella.[7]

Tähän liittyen osui Facebook-sivultani silmiin vuoden 2021 suuri lintulaskenta (GBBC) 12.-15.2.2021! “Kun maailma yhdistyy rakkaudesta lintuihin” “auttaakseen tutkijoita ymmärtämään paremmin maailmanlaajuisia lintupopulaatioita ennen yhtä niiden vuotuisista muutoista”.[8] Mutta pitäisi silti olla pag-asaa (filippiinoksi toivoa, mikä on myös ensimmäisen vankeudessa kasvatetun filippiinienkotkan nimi)! Jensen sanoi, että asianmukainen kosteikkomaiden hoito “on auttanut palauttamaan lajeja ja populaatioita, jotka olivat aikoinaan vakavasti vähenemässä” muissa maissa. “Haaste ja mahdollisuus toimia on edelleen olemassa, kun otetaan huomioon kosteikkojen, veden ja hyvinvointimme erottamaton yhteys”. Lu suositteli, että maantäyttösuunnitelma pysäytetään ja sen sijaan PRA ja DPWH organisoidaan uudelleen ennallistamista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista varten. Näin tuetaan maailmanlaajuista ja kansallista politiikkaa, jolla toteutetaan luontopohjaisia ratkaisuja, jotka ylläpitävät luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjä, ja suojellaan samalla ihmisiä.” Abangan! (Katsotaan, mitä hallitus keksii.)

[1] Tykkään myös jakaa kuvia kotoperäisistä puista Filippiinien kotoperäisten kasvien suojeluyhdistyksen (PNPCSI) jäsenten sivuilta, missä myös olen jäsen. Liityin siihen ennen kaikkea, koska linnut tarvitsevat puita ja paikalliset linnut suosivat kotoperäisiä puita.

[2] https://businessmirror.com.ph/2020/07/26/bulacan-aerotropolis-project-goodbye-birds-hello-big-metal-birds/ Tämä Aasian vesilintulaskenta Manilanlahdella oli osa kansainvälistä laskentaa, jota Wetlands International koordinoi maailmanlaajuisesti joka vuosi tammikuussa. Vuodelta 1967 peräisin olevan kannanlaskennan piirissä on yli sata maata. Se on yksi maailman suurimmista ja pisimpään jatkuneista biologisen monimuotoisuuden seurantaohjelmista. Siihen sisältyvät Bataan (Balanga), Pampanga (Pasac- ja Pampanga-joet), Bulacan (Sta. Cruzin rannikon kosteikot, Pamarawanin maakunta, Bambang ja Taliptip), Cavite (Imus-joen suu ja Noveleta) ja pääkaupunkialue (NCR) (Valenzuelan kala-altaat, Tanzan liejutasangot, Paranaquen kosteikkopuisto). Myös Candaban soilla oli lintulaskenta.

[3] Manilanlahden rannalla on viisi Metro Manilan kaupunkia ja neljä rannikkomaakuntaa. Maantäyttöhankkeet riippuvat suurelta osin niiden paikallishallinnon yksiköistä. Aiemmat maantäyttöhankkeet kattoivat yli 600 hehtaaria, joille on nyt rakennettu kaupallisia komplekseja, mukaan lukien maan suurin ostoskeskus, Mall of Asia, saaren yrityspuistoja ja asuinkomplekseja. Ryhmät, jotka vastustivat 25 hanketta arvioivat, että nämä hankkeet vaikuttavat noin 10 miljoonaan perheeseen.

[4] https://news.mongabay.com/2020/05/as-lockdown-ends-activists-brace-to-resume-fight-over-manila-bay-reclamation/

[5] Tasavallan laki 11038 eli laajennettu kansallinen yhdennettyjen suojelualueiden järjestelmälaki eli E-NIPAS-laki

[6] Arne Jensen, kansainvälisesti tunnettu ornitologi ja Pohjoismaiden suurimman lentokentän lintuvahinkoneuvoja, sanoo “Mahdollisia lintuvahinkoja NAIA:ssa ei ratkaista yrittämällä imuroida puhtaaksi rannikkolaguunia. Yli 100 000 kosteikkolintua liikkuu joka päivä ja jokaisena vuodenaikana Manilanlahdella, eikä niitä voi eliminoida. Lisäksi jokainen lintulaji/perhe vaatii erilaista lintuvahinkoihin sopeutumista ja lieventämisstrategioita, joita NAIA ei ole vielä täysin kehittänyt. Ja jos ei tiedetä lintujen sijaintia eikä korkeutta sekä mitkä lajit aiheuttavat ongelmia, hävittämisyrityksestä tulee järjetöntä ja rahan tuhlausta.” https://ebonph.wordpress.com/2012/10/03/wbcp-press-conference-on-bird-strikes/

[7] https://www.rappler.com/newsbreak/iq/things-to-know-dolomite-sand-affect-manila-bay

[8] Tämä juontaa juurensa vuoteen 1998, jolloin sen käynnistivät Cornell Lab of Ornithology ja National Audubon Society. Se oli ensimmäinen verkossa toteutettu joukkoistettu tieteellinen hanke, joka keräsi tietoa luonnonvaraista linnuista ja näyttää nämä tiedot lähes reaaliajassa, ja siitä tuli maailmanlaajuinen projekti vuonna 2013, kun tiedot syötettiin eBirdiin, joka on maailman suurin luonnon monimuotoisuuteen liittyvä kansalaistiedehanke.

Viitteet:

2021 Vesilintulaskenta Manilanlahdella osoittaa 20 %:n laskua kahden vuoden aikana, 1.2.2021 https://businessmirror.com.ph/2021/02/01/2021-waterbird-census-in-manila-bay-shows-20-decline-over-two-years/

Kun koronasulku päättyy, aktivistit valmistautuvat jatkamaan taistelua Manilanlahden maantäyttösuunnitelmista. Leilani Chavez, Susan Claire Agbayani, 25.5.2020 https://news.mongabay.com/2020/05/as-lockdown-ends-activists-brace-to-resume-fight-over-manila-bay-reclamation/

SC (Korkein Oikeus) käsittelee Manilanlahden kunnostamisasiaa 3.11.2020, 14.10.2020 https://www.pna.gov.ph/articles/1118499

Verafiles-tiedote: Kenen pitäisi puhdistaa jätevetemme? 26.10.2020 https://verafiles.org/articles/vera-files-fact-sheet-who-should-clean-our-wastewater

Vuonna 2008 Korkein Oikeus määräsi useita valtion virastoja toimimaan kiireellisesti Manilanlahden kunnostamisessa.

Lehdistötiedote 23.6.2020 Villar DENR:lle: Bacoorin reklamaatiohanke uhkaa suojelualuetta, heikentää Manilanlahden kunnostushanketta ja pahentaa tulvimista http://legacy.senate.gov.ph/press_release/2020/0623_villar1.asp

https://www.officialgazette.gov.ph/2018/06/22/republic-act-no-11038/

WBCP Lehdistötiedote lintuvahingoista, Anthony Arbias, 3.10.2012 https://ebonph.wordpress.com/2012/10/03/wbcp-press-conference-on-bird-strikes/

https://www.officialgazette.gov.ph/2001/07/30/republic-act-no-9417/

https://www.rappler.com/newsbreak/iq/things-to-know-dolomite-sand-affect-manila-bay

Irynn Abano on edunvalvontavastaava siirtolaisia tukevassa järjestössä Center for Migrant Advocacy ja Filippiinien Wild Bird Clubin (WBCP) ja Filippiinien alkuperäiskasvien suojeluyhdistyksen (Philippine Native Plants Conservation Society Inc.) jäsen. Hänellä on kolme lasta ja kaksi lastenlasta.

Käännös englannin kielestä Riitta Vartti, Filippiinit-seura ry.

Avainsanat Filippiiinit, kosteikkolinnut, Manilan uusi lentokenttä, Manilanlahden rakennushankkeet

Blogi

10.3.2021, Irynn Abano

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 8.3.2021

Blog 10.3.2021, Irynn Abano

Lue blogi suomeksi

Airport projects are destroying Manila Bay bird wetlands

In the Philippines, awareness of birds is growing, but the government is acting inconsistently. The government gave permission to build a huge new airport on the shores of Manila Bay that would destroy the habitat of thousands of wetland birds. Another expansion project would fragment a UNESCO wetland conservation site.

The airport projects are part of a total of 25 major land-use change projects that threaten the bird population of Manila Bay in the coming years. Photos: Amado Bajarias Jr. and Mike Lu, WBCP.

Last month, my Finnish friend Riitta Vartti chat me up: Thank you for all those birds and flowers that you share (on Facebook). I share photos of birds from the Facebook page of Wild Bird Club of the Philippines (WBCP where I am a member[1]), the groups Wild Bird Photographers of the Philippines, the Katipunan Wild Community, Birdwatch Philippines Community and pages of individual birders. It is my way of promoting knowledge about birds, knowing that urbanites have limited exposure to them.

Riitta also sent me the cover picture of Finnish Bird Life magazine. It showed “a rare bird in (their) latitudes” and surprise, surprise! – “a kingfisher that has been seen on a snowy tree in Helsinki.” So I wrote her back: lots of that common kingfisher (alcedo atthis) here distributed throughout the Philippines. But I have seen it only twice: during WBCP birdwatching events at the Las Pinas Paranaque Critical Habitat Eco-tourism Area (LPPCHEA) and more recently along the banks of Pasig River in Intramuros, Manila. My “suki” is the white-collared blue kingfisher (todiramphus chloris) – meaning I often see it around the UP Academic Oval where I took my week-end walks pre-Covid.

Collared kingfisher (todiramphus chloris) is the writer’s favorite. Photo: Mike Lu, WBCP.

She messaged back: we have a big birdwatching event (that Jan 30-31 week-end), the BirdLife Suomi/Pihabongaus (birdlife.fi) – everybody counts birds in their backyard. Since 2006, Riitta said this was the way how they know the situation of their birds. Wow! So I wrote her back that the Asian Waterbird Census has been going on, with WBCP members taking part, that unfortunate me cannot join due to Covid 19 pandemic restrictions.

I also mentioned that in the Philippines, there is growing consciousness about birds but the government is very inconsistent. For example, the government gave the permit to build an airport, the Aerotropolis or New Manila International Airport, in Barangay Taliptip, Bulacan up to Sitio Baluarte, Obando, both in Bulacan province north of Manila. That will affect the wild birds that frequent Pamarawan Wetlands along Manila Bay 6.5 kilometers away, aside from fisheries, mangroves and livelihoods. I ended my message with GGGGrrrrrr![2] That caught her interest enough to request me to write a blog. She has been looking for someone to write on some environmental issue.

Manila’s new airport will be built on a sinking damp coast about 25 km north of the capital. Under the airport and new roads will be the habitats of fishermen and waterfowl, and mangrove vegetation. The developer of the project is San Miguel Company. Photo of the birds: Amado Bajarias Jr., WBCP.

So this blog: To be honest, I started joining birdwatching for the sheer pleasure of it. As a child, I was hypnotized by mayas (Eurasian sparrow) going back and forth, with items to build their nest on eaves of neighbor’s houses or those Nanay (Mother) periodically shooed away from the mat where she dried newly-harvested palay (rice); birds circling the dome of churches, egrets pecking on the backs of carabaos (water buffalos) on rice paddies and swallows soaring around the green meadows of my childhood.

But thanks to WBCP: I learned how important birds are and how people do not know that and catch them to eat, as pets or worse to trade. More important, I learned how the government is not carrying out its mandate sufficiently or, worse, violating its mandate! According to RA 9147 (An act providing for the conservation and protection of wildlife resources and their habitats) Section 25: All designated critical habitats shall be protected, in coordination with local government units and other concerned groups, from any form of exploitation or destruction which may be detrimental to the survival of the threatened species dependent therein. https://www.officialgazette.gov.ph/2001/07/30/republic-act-no-9417/

I learned more about the importance of the environment for the birds and other fauna (and Homo sapiens, yes, us!) and flora. Like the wetlands that Dr. Annadel Cabanban, Wetlands International Philippines head, said are traditionally perceived as “wastelands and mosquito breeding grounds” thus disposable for coastal development and land reclamation. Such misperception has “dramatically reduced the amount and quality of habitat available to waterbirds…the ecosystem most in decline in the world…worst in Asia.”

Last month, the Department of Environment and Natural Resources (DENR)-led 2021 Waterbird Census[3] tallied 110,000 waterbirds. Of the 60 species counted in the Manila Bay census, more than two-thirds migrated from as far as Siberia and Alaska, all dependent on wetlands to survive. However, the results indicated almost 20% drop in migratory water birds in Manila Bay over two years! Less than fifteen totaled in internationally significant numbers. Did the 25,000 bird shortfall have any wetlands to go to?

DENR released the results in time for the World Wetlands Day last February 2, “to raise global awareness about the importance of wetlands for the people and the planet”. Ha-ha! Hu-hu-hu! So what do we in WBCP say? With 95,000 or 87% of the waterbirds counted in Bulacan, Pampanga and Bataan, North Manila Bay is one of the last Philippine wetlands refuge for these creatures so ‘No to more reclamation! No to San Miguel Corporation’s Bulacan Aerotropolis!”

I want to reiterate that the government not only does not carry out its mandate sufficiently; worse, it violates its mandate! For example, Arne Jensen, Wetlands International Associate Expert and WBCP records committee chair, said that Manila Bay, host to the most waterbirds among any Philippine wetlands, has less than 200 protected (1%) hectares while its habitats and birds confront numerous threats! Declining feeding grounds on tidal flats across their flyway account for the plunge in the numbers of long-distance shorebirds in Bulacan and gulls in the Pampanga rivers.

Reclamation in Tanza, Navotas, in Cavite and more are further decline foretold! WBCP’s President Mike Lu said that four of the bay’s 10 critical wetland sites, either nationally or internationally important, are being “developed” (airport development, Philippine Reclamation Authority (PRA)’s massive reclamation plans, Department of Public Works and Highways (DPWH)’s coastal embankment for flood mitigation from Bataan to Cavite, removal of wetlands through commercial dredging).

In fact, PRA is in varying stages of approving 25 reclamation projects, covering some 30,000 hectares, nearly half the size of Metro Manila[4], 4 with permits from local government units! 4 have already been approved in Metro Manila: one under construction and three have completed the public consultation phase. Outside NCR, three projects are under construction in Cavite and the Bulacan airport project has started.[5] Do these government agencies care that their “development projects” will add 14 more species “now either near threatened or directly threatened with extinction, lost forever in the world” including Black-faced Spoonbill (Platalea minor), Chinese Egret (Egretta eulophotes), Black-tailed Godwit (Limosa limosa), Asian Dowicher (Limnodromus semipalmatus) and Far Eastern Curlew (Numenius madagascariensis)?

The 635-hectare Las Pinas-Paranaque Coastal Bay Project reclamation for a new airport which would cut through the 175-hectare Freedom Island, a Ramsar site and a known spot for migratory birds has, so far, been stalled legally on the basis that this will “potentially cause irreparable damage to the Las Pinas Paranaque Wetland Park”, a declared protected area (RA 11038).[6] Already in 2012, news report on a plan to reclaim 600 hectares of sea behind the lagoon and recommended closure of Las Pinas-Paranaque Critical Habitat and Eco Tourism Area (LPPCHEA) because of possibilities of bird strikes at the Ninoy Aquino International Airport (NAIA) led WBCP warned that it would imperil the avian life in the coastal lagoon, home to an estimated 5,000 birds at peak of the migratory season and host to more than 80 species of birds, the highest in any site in Metro Manila; that there is no evidence that the LPPCHEA is in any way connected with any bird strikes; that In fact several airports around the world co-exist well with nearby sanctuaries and large bird populations, e.g. London Heathrow and Bangkok’s new Suvarnabhumi Airport, some of the busiest in the world.[7]

New roads planned for the reclamation area are marked in red. An extension of the boulevard is planned to line across Freedom Island and the landfill will destroy the entire bird habitat.

Government inconsistency is sobra (too much). In 2011, the Supreme Court issued a ruling protecting Manila Bay, directing government agencies and private entities to clean up, rehabilitate, preserve, restore and maintain the waters of the bay. In September 19, 2020, the DENR led the opening of the artificial white sand beach made of crushed dolomite on a stretch of Manila Bay’s shoreline along Roxas Boulevard. To mark International Coastal Clean-up Day! More haha! huhuhu! That dolomite, commonly used in construction, may pose hazards to humans and the environment. Government defended that bay beautification will “signify cleanliness’.[8] That area continues to be polluted despite intermittent rehabilitation efforts through the years.

Meanwhile, the 2021 Great Backyard Bird Count (GBBC) leapt out of my Facebook page from February 12-15! “when the world comes together for the love of birds” to “help scientists better understand global bird populations before one of their annual migrations”.[9] But there should still be pag-asa (hope in Filipino, also the name of the first Philippine eagle bred in captivity)! Jensen said that proper wetland management “has helped recover species and populations that were once in serious decline” in other countries. “Challenge and opportunity remain to act, given the inseparable connection of wetlands, water and our wellbeing”. Lu recommended to stop reclamation and to instead reorganize PRA and DPWH for restoration and climate change adaptation. Such will support global and national policies to implement nature-based solutions that maintain the wild bird habitats while also protecting people.” Abangan! (Let us watch what the government will come up with.)

[1] I also love sharing photos of native trees from the pages of members of the Philippine Native Plants Conservation Society Inc (PNPCSI) where I am also a member. I joined this first because birds need trees and local birds prefer native trees.

[2] https://businessmirror.com.ph/2020/07/26/bulacan-aerotropolis-project-goodbye-birds-hello-big-metal-birds/

[3] This Asian Waterbird Census in Manila Bay was part of the International Waterbird Count that Wetlands International coordinates globally in January every year. Dating back to 1967, this census covers over a hundred countries, one of the largest and longest-running biodiversity monitoring programs worldwide. It includes the provinces of Bataan (Balanga), Pampanga (Pasac and Pampanga River), Bulacan (coastal wetlands of Sta. Cruz, Pamarawan, Bambang and Taliptip), Cavite (Imus River mouth and Noveleta) and the National Capital Region (NCR) (Valenzuela fishponds, Tanza mudflats, Paranaque Wetlands Park). There was also a bird count in Candaba Marsh.

[4] Manila Bay is shared by five cities in Metro Manila and four coastal provinces. Land reclamation projects depend largely on their local government units. Past reclamation projects covered more than 600 hectares now made of commercial complexes including the country’s biggest mall, Mall of Asia, island business parks and residential complexes. Groups opposed to the 25 reclamation estimate these projects will affect some 10 million families.

[5] https://news.mongabay.com/2020/05/as-lockdown-ends-activists-brace-to-resume-fight-over-manila-bay-reclamation/

[6] Republic Act 11038 or the Expanded National Integrated Protected Areas System Act or E-NIPAS Act

[7] Internationally known Ornithologist and bird strike adviser to Scandanavia’s largest airport, Arne Jensen says “You don’t solve potential bird strikes in NAIA by trying to vacuum-clean Coastal Lagoon. There are more than 100,000 wetlands birds in Manila Bay moving from and back every day and every season and they can’t be eliminated. Further, each bird species/family requires different bird strike adaptation and mitigation strategies which NAIA has not fully developed yet. And if you don’t know the location and altitude of strikes and what species are causing problems, any extirpation attempt becomes absurd and a waste of money.” https://ebonph.wordpress.com/2012/10/03/wbcp-press-conference-on-bird-strikes/

[8] https://www.rappler.com/newsbreak/iq/things-to-know-dolomite-sand-affect-manila-bay

[9] This dates further back to 1998, launched by the Cornell Lab of Ornithology and National Audubon Society. It was the first online citizen-science project to collect data on wild birds and display these data in near real time, becoming a global project in 2013 when data was entered into eBird, the world’s largest biodiversity-related citizen science project.

References:

2021 Waterbird Census in Manila Bay shows 20% decline over 2 years, Feb 1 2021 https://businessmirror.com.ph/2021/02/01/2021-waterbird-census-in-manila-bay-shows-20-decline-over-two-years/

As lockdown ends, activists brace to resume fight over Manila Bay reclamation by Leilani Chavez, Susan Claire Agbayani, 25 May 2020 https://news.mongabay.com/2020/05/as-lockdown-ends-activists-brace-to-resume-fight-over-manila-bay-reclamation/

SC to tackle Manila Bay rehab case Nov 3, Oct 14 2020 https://www.pna.gov.ph/articles/1118499

Verafiles Fact Sheet: Who should clean our waste water?, Oct 26 2020 https://verafiles.org/articles/vera-files-fact-sheet-who-should-clean-our-wastewater

In 2008, the SC also resolved a mandamus case by ordering multiple government agencies to urgently act on the rehabilitation of the Manila Bay.

Press Release June 23, 20200 Villar to DENR: Bacoor reclamation project threatens protected area, undermines Manila Bay rehabilitation project and will worsen flooding http://legacy.senate.gov.ph/press_release/2020/0623_villar1.asp

https://www.officialgazette.gov.ph/2018/06/22/republic-act-no-11038/

WBCP Press conference on bird strikes, Anthony Arbias, Oct 3 2012 https://ebonph.wordpress.com/2012/10/03/wbcp-press-conference-on-bird-strikes/

https://www.officialgazette.gov.ph/2001/07/30/republic-act-no-9417/

https://www.rappler.com/newsbreak/iq/things-to-know-dolomite-sand-affect-manila-bay

Irynn Abano is Advocacy Officer of the Center for Migrant Advocacy and a member of Wild Bird Club of the Philippines (WBCP) and the Philippine Native Plants Conservation Society Inc. She is mother of 3 and a grandmother of 2.

Avainsanat birds, Manila Bay, New Manila International Airport, Philippines, Reclamation areas, wetlands

Blogi Blogi, Pekka Borg

30.12.2020, Pekka Borg

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 29.12.2020

Blogi 30.12.2020, Pekka Borg

Ei kuolemanrangaistuksille

Poliisi Jonel Nuezca ampui kiivastuksissaan riidan jälkeen naapuriperheensä äidin ja aikuisen pojan. Silminnäkijän video murhasta levisi sosiaalisessa mediassa ja herätti kovaa tuohtumusta poliisien väkivaltaa vastaan. Jo seuraavana päivänä muutama senaattori ehdotti ratkaisuksi kuolemantuomion palauttamista. Poliisi on Filippiineillä ollut osallisena tuhansissa epämääräisissä tapoissa, joita ei ole edes tutkittu. Kuolemanrangaistukseen nähden parempi ratkaisu olisi järjestää poliisin aiheuttamien kuolemien riippumaton tutkinta ja pitää huoli siitä, että kukaan vakavan rikoksen tehnyt ei pääse välttämään oikeudellista vastuuta ja vankilarangaistusta. Filippiinit-seura on perustamisestaan lähtien vastustanut kuolemanrangaistuksia ja puolustanut muutoinkin ihmisoikeuksia.

”Vanhempi ylikonstaapeli” Nuezca menetti malttinsa ja ampui 20.12. riidan jälkeen naapuriperheen äidin ja 25-vuotiaan pojan. Nuezcalla oli ollut jatkuvampaa riitaa uhrien kanssa, mutta nyt ärsytyskynnyksen ylitti naapurin räjäyttämä itsetehty paukkupommi. Tapahtunut ei liittynyt mitenkään virkatehtävien hoitoon, mutta vuosina 2016 ja 2018 Nuezca on jo ollut tutkittavana kahdesta huumeoperaatioon liittyneestä kuoliaaksi ampumisesta. Kummastakaan tapauksesta ei nostettu syytteitä riittävän näytön puutteessa. Nyt on vankilatuomioon varmaa näyttöä, kun 16-vuotias tyttö julkisti sosiaalisessa mediassa videon tapahtuneesta.

Huumesodassa poliisi on tappanut presidentti Rodrigo Duterten kaudella noin 6 000 ihmistä, ja lähes aina poliisin selityksenä on, että epäilty rikollinen ampui ensin. Poliisivoimat ovat tottuneet siihen, että viranomaistoimituksissa tapahtuneista ampumisista heitä ei tutkita eikä rangaista. Ne pari tuomiota perusteettomasta aseenkäytöstä ovat liittyneet tapauksiin, joissa julkisuuteen on päässyt esim. valvontakameran dokumentointi tapahtuneesta. Tunnetuin tapaus on vuodelta 2017, kun valvontakameralla näkyi poliisit rahtaamassa 17-vuotiasta Kian delos Santosia kulman taakse ammuttavaksi.

Tämän vuoden kahdesta tapauksesta on myös pitkät vankilatuomiot tiedossa. Kesäkuun lopulla Jolon saarella poliisit ampuivat tarkastuspisteellä neljä armeijan tiedustelusotilasta. Poliisit yrittivät peitellä jälkiään, mutta armeija piti huolen, että 9 osallista poliisia joutuu tuomittavaksi. Tapaus oli traaginen siinäkin mielessä, että tiedustelijat olivat jäljittämässä kahta islamistia, joiden elokuussa tekemässä itsemurhaiskussa kuoli 14 henkilöä. Armeijan suhtautuminen poliisin toimiin joutui koville jo huhtikuussa, kun poliisi ampui pidätystilanteessa kaiken kansan nähden posttraumaattisesta stressistä kärsineen entisen sotilaan, Winston Ragosin.

Poliisi on kyllä pyrkinyt siivoamaan riveistään pahimpia ylilyöntejä tehneitä työntekijöitään varoituksin, siirroin toisiin tehtäviin tai erottamalla virasta, mutta henkirikostutkintaan päätyy hyvin harva tapaus.

Senaattorit vaativat kuolemantuomiota

Ei mennyt kuin päivä Nuezcan murhateosta, kun useampi senaattori vaati tapauksen perusteella kuolemantuomion käyttöönottoa. Senaatin presidentti Vicente Sotto ilmoittikin, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen on kevään istuntokauden kiireellisten tehtävien listalla. Kuolemantuomion käyttöönotto oli presidentti Duterten keskeisimpiä vaalilupauksia. Kun asia ei ole edennyt, hän linjasi viime heinäkuussa kansakunnan tila -puheessaan tärkeimmät tavoitteet kautensa kahdelle viimeiselle vuodelle. Kuolemanrangaistuksen käyttöönotto oli listan kärkipaikoilla.

Presidentille uskollinen kongressin edustajainhuone hyväksyi helmikuussa 2017 lakialoitteen kuolemantuomioista läpihuutojuttuna ilman varsinaista keskustelua. Sen sijaan senaatissa kriittinen enemmistö ei kannattanut kuolemantuomiota, ainakaan tilanteessa, jossa Filippiinien oikeusjärjestelmä ei kykene turvaamaan reilua oikeudenkäyntiä kaikille. Vuoden 2019 välivaaleissa senaattiin valittiin lisää Duterten lähimpiä tukijoita kuten Bong Go ja Bato Dela Rosa, joten kuolemanrangaistuksen läpimenon mahdollisuudet ovat voimistuneet.

Presidentti Ramosin aikana vuonna 1996 otettiin kuolemanrangaistukset käyttöön, mutta Gloria Macapagal-Arroyon presidenttikaudella vuonna 2006 laki kumottiin.

Kuolemanrangaistuksen pelote ei vähennä murhia

Kuolemantuomion tarpeellisuutta perustellaan erityisesti pelotevaikutuksella, jonka mukaan vain kuoleman uhka estää henkilöä ryhtymästä vakavaan rikokseen. On tehty lukuisia tutkimuksia kuolemanrangaistuksen henkirikoksia ehkäisevistä vaikutuksista. Yhdysvaltalainen kansallisten tiedeakatemioiden tutkimusneuvosto teki yhteenvetoanalyysin aiheeseen liittyvistä tutkimuksista vuosilta 1976–2012. Analyysin mukaan nämä tutkimukset eivät kykene osoittamaan, että kuolemanrangaistuksen pelote vähentäisi henkirikoksia. Tosin tutkimukset eivät antaneet näyttöä päinvastaisestakaan, että kuolemanrangaistus lisäisi murhia. Mikään tutkimuksista ei sisältänyt tietoa, joka olisi mahdollistanut kuolemanrangaistuksen ja muiden rangaistusmuotojen pelotevaikutuksen vertailun.[i]

Kuolemanrangaistuksen pelko ei kuitenkaan ole missään maassa estänyt ihmisiä tekemästä vakavia huume- tai henkirikoksia. Monet henkirikokset tehdään Nuezcan tyyliin äkkipikaistuksissa tai päihtyneenä, ja siinä tilanteessa tekijä tuskin miettii rangaistusseuraamusten vaihtoehtoja. Tekijä ryhtyy harkitusti vakavaan rikokseen vain, jos arvioi kiinnijäämisen riskin olemattoman pieneksi. Filippiineillä on esimerkiksi tehty tuhansia murhia moottoripyörän kyydistä ampumalla ja tosi harva on jäänyt kiinni. Jos rikosta suunnittelevat kokisivat kiinni jäämisen todennäköiseksi, luopuisivat useimmat teosta. Loppuikä vankilassa olisi heille lähes yhtä hirvittävä pelote kuin kuolema.

Yksi tärkeimmistä perusteista kuolemanrangaistuksia vastaan on, että se johtaa väistämättä myös vääriin tuomioihin, jossa syyttömiä teloitetaan. Esim. Yhdysvalloissa on vuoden 1973 jälkeen todettu oikeuden päätöksellä 173 kuolemaan tuomittua syyttömäksi.[ii] Monet heistä ehtivät virua kymmeniä vuosia vankilassa odottamassa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa. Ainakin 18 teloitetun osalta on myöhemmin löytynyt näyttöä syyttömyydestä.[iii] Onko oikein ottaa käyttöön niin lopullinen rangaistus kuin kuolemantuomio, jos sen seurauksena kuolee syyttömiäkin?

Filippiinien oikeusjärjestelmässä vääriä kuolemantuomioita tehtäisiin varmasti vähintään yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Kuolemanrangaistukset kohdentuisivat erityisesti köyhiin ja alhaisesti koulutettuihin, joilla ei ole kykyä eikä varoja palkata kunnon asianajajaa.

Pelotevaikutuksen ohella kuolemantuomioita on perusteltu sillä, että vain siten uhri ja omaiset saavat oikeutta. Varsinkaan henkirikosta ei voi hyvittää millään. Rikollisen tappaminen ei kuitenkaan tuo menetettyä läheistä takaisin ja tuskin se pidemmän päälle lohduttaakaan. Yhteiskunnan ja rikoksen uhrienkin kannalta parasta olisi, että saisimme tuettua vaikeassakin elämäntilanteessa olevia nuoria ennen kuin he lähtevät rikolliselle tielle. Toisaalta kaikkien turvaa lisäisi se, että voisimme edesauttaa rikostuomionsa suorittaneiden paluuta yhteisöömme täysivaltaisena jäsenenä. Kaikenlainen syrjintä ja kiusaaminen vain luo perustaa rikollisuudelle seuraavissakin sukupolvissa.

Kuolemanrangaistuksille on parempia vaihtoehtoja. Rikoksesta pitää seurata oikeudenmukainen rangaistus. Se edellyttää riittävää lainvalvontaa, rikosten tehokasta selvittämistä ja reilua oikeudenkäyntiä, jossa köyhää ja rikasta kohdellaan samalla lailla. Lisäksi tarvitaan tukitoimia, joilla voitaisiin ehkäistä ennalta rikollisuutta ja rikoskierteen jatkumista. Tulee mieleen pitkä lista: lapsiperheiden tukeminen, koulupudokkuuden ehkäiseminen, toimeentulon, asumisen ja työllistymisen turvaaminen, päihde- ja mielenterveyden palvelut ja vankila-aikainen rikoksettomaan siviilielämään valmistaminen.

Kuolemanrangaistuksiin perustuva yhteiskunta vain lisää väkivaltaisuutta, siksi

ei kuolemanrangaistuksille !

[i] National Research Council 2012. Deterrence and the Death Penalty. Washington, DC: The National Academies Press.

[ii] https://deathpenaltyinfo.org/policy-issues/innocence-database

[iii] https://deathpenaltyinfo.org/policy-issues/innocence/executed-but-possibly-innocent

Avainsanat Filippiinit, kuolemanrangaistukset

Blogi Blogi, Pekka Borg

27.10.2020, Pekka Borg

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 27.10.2020

Blogi 27.10.2020, Pekka Borg

Filippiinien koulut korona-aikana

Kuva: Salla Kallio.

Filippiineillä 25 miljoonaa koululaista aloitti lukuvuotensa etäopetuksessa ja paluuta lähiopetukseen ei presidentin mukaan ole luvassa ennen kuin koronarokote on käytössä. Filippiinit-seuraa kiinnostaa koululaisten tilanne siksikin, että seuran kummihanke kerää tukea vähävaraisille filippiiniläisille koululaisille ja opiskelijoille.

Koulua vain etäopetuksena

Koronan seurauksena koulujen lähiopetus lopetettiin Filippiineillä maaliskuussa. Asian hyvä puoli on, että kouluvuosi päättyy normaalisti jo huhtikuun alussa, joten erityisjärjestelyihin jouduttiin vain pariksi viikoksi. Koulut velvoitettiin ensisijaisesti turvaamaan, että oppilaat voivat suorittaa lukuvuoden päättökokeet.

Myös uusi lukukausi tietää vaikeuksia. Presidentti Duterte ei salli paluuta lähiopetukseen ennen kuin koronarokotetta on saatavilla, eli parhaassakin tapauksessa joskus ensi vuoden alkupuolella. Lukuvuoden olisi pitänyt käynnistyä jo kesäkuussa, mutta alkamispäivää lykättiin lokakuun viidenteen, jotta opetusministeriö ehtisi valmistamaan etäopetukseen aineistot ja rakentamaan yhteydet, joilla opetusta välitetään koteihin. Toivoton tehtävä Filippiinien oloissa.

Suomessakin oli vaikeata siirtyä pikaisesti etäopetukseen, mutta Filippiineillä ongelmat ovat ymmärrettävästi eri luokkaa. Ensisijainen etäopiskelun malli olisi vuorovaikutteinen opiskelu, jossa opettaja ja koko luokka pitäisivät videoyhteydellä oppituntia. Tämä ei kuitenkaan toimi kuin parempien piirien kouluissa. Suurella osalla perheistä ei ole tietokoneita tai älypuhelimia. Tai jos yksi puhelin sattuu olemaan, niin sen käyttö on jaettu perheen useamman koululaisen kesken. Ja nettiyhteydet ovat varsinkin syrjäisillä seuduilla niin huonoja, että opetus videoyhteydellä ei vaan onnistu.

Monista kodeista löytyy kuitenkin radio tai televisio, vaikka tietokonetta ei olisikaan. Siksi koululaisille on valmistettu 6 000 radio- ja televisioluentoa. Luennointi on yksisuuntaista, mutta on sentään jonkinlaista tiedonvälitystä itseopiskelun tueksi. Tosin pikaisesti tehtyjen luentojen laatua on pidetty vaihtelevana.

Useilla koulunkäynti on kuitenkin pelkkää itseopiskelua kotona. Opetusministeriö on keväästä lähtien valmistellut eri luokka-asteille itseopiskeluaineistoja (moduuleita), joissa tavoitteena on keskittyä vain välttämättömimpään oppimissisältöön. Ensisijaisesti ministeriö haluaa jakaa aineistoja ja harjoitustehtäviä digitaalisesti netistä ladattavina, mutta kun kaikilla ei ole laitteita, jaetaan enemmistölle moduulit painettuina. Oppilaille on jaettu yli 500 miljoonaa opiskelumoduulia, mutta nekään eivät ainakaan näin alkuun ole kaikkialla riittäneet jokaiselle.

Moduuliaineistot sisältävät lukutekstin ja erilaisia tehtäviä. Monin paikoin alle 18-vuotiailta on koronan takia kielletty poistuminen kotoa, joten vanhemmat toimittavat oppilaiden vastausvihot opettajalle. Useat ovat kokeneet vaikeaksi itseopiskelun ilman opettajan lähitukea. Ministeriö on luvannut palkata 10 000 opettajaa tai opintojen ohjaajaa avustamaan oppilaita. Manilassa avattiin 70 opettajan puhelinkeskus, jonne voi soittaa ongelmatilanteissa. Kaikilla oppilailla ei kuitenkaan ole puhelimia käytössä eikä usein rohkeuttakaan soittaa keskuksiin.

Julkisuudessa on riepoteltu aineistoista löytyneitä virheitä, mutta on kohtuutonta odottaa, että hirveällä kiireellä parissa kuukaudessa kasatut moduulit olisivat virheettömiä. Varmasti löytyy jonkin verran asenteellistakin kasvatusta. Esim. mediaa koskevassa moduulissa kysyttiin: Jos sinulla on mahdollisuus valita, osallistuisitko tähän mielenosoitukseen? Väärä vastaus oli, että osallistuisin. Oikea vastaus oli: ”En, koska hallitus todella tekee parhaansa kaikkien filippiiniläisten hyväksi”.[i]

Edellä mainitut opetuksen toteuttamistavat eivät valitettavasti korvaa vuorovaikutteista lähiopetustilannetta, mutta ovat parempia kuin joidenkin ehdottama välivuosi kouluille. Opettajat pyrkivät olemaan oppilaiden tavoitettavissa niillä välineillä joita on.

Ei ole yllättävää, että Filippiineillä on todettu melun haittaavan kotiopiskelua, varsinkin ruuhkaisilla ja tiiviisti asutuilla kaupunkialueilla. Apulaissisäministeri Martin Diño kehottikin paikallisviranomaisia kieltämään metelöinnin päiväaikaan asuinalueilla, mm. videoiden huudattamisen, moottoripyöräilyn, äänekkään riitelyn. Melun aiheuttajia tulisi rangaista ja koirat ja kukot pitäisi ministerin mukaan pitää hiljaisena tarjoamalla niille riittävästi syötävää.[ii]

Korona lisää opetuksen eriarvoisuutta

Lukukauden alkuun mennessä ilmoittautui kouluun 24,8 miljoonaa oppilasta, mikä on 3 miljoonaa vähemmän kuin viime lukuvuonna. Valtion kouluihin ilmoittautui 22,6 miljoonaa oppilasta kuten viime vuonnakin. Luku sisältää kuitenkin vajaat puoli miljoonaa yksityisistä kouluista siirtynyttä koululaista. Yksityisissä kouluissa aloitti vain 2,2 miljoonaa oppilasta, mikä on puolet vähemmän kuin viime lukuvuonna (4,3 milj.). Samoin vaihtoehtoisissa kouluohjelmissa opiskelevien määrä (lähinnä aikuisia peruskoulun suorittajia) puolittui 0,4 miljoonaan.[iii]

Noin suuri yksityiskoulujen oppilasmäärien aleneminen viittaa alemman keskiluokan taloudellisen aseman huonontumiseen koronan seurauksena. Vielä ei ole esitetty selvityksiä siitä, missä toista miljoonaa yksityiskoulusta poisjäänyttä oppilasta on, vai onko perheissä vielä harkintaprosessi kesken. Joka tapauksessa myös aiemmista valtionkoulujen oppilaista on vähintään puoli miljoonaa ”kateissa”.

Koronan yhtenä ilmeisenä seurauksena on yhden tai parin miljoonan köyhän perheen lapsen koulunkäynnin keskeytyminen. Tämä on ikävää takapakkia, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana Filippiinit on onnistunut oleellisesti vähentämään koulupudokkaiden määrää. Vuonna 2017 oli lapsista vain 5,3 % koulun ulkopuolella.[iv] Ansio tästä kehityksestä kuuluu erityisesti ns. 4P-ohjelmalle, jossa vähävaraiset perheet saavat ehdollista rahallista tukea, jos heidän lapsensa käyvät koulua.[v]

Lähiopetuksesta luopuminen tulee lisäämään entisestään oppilaiden välistä eriarvoisuutta. Verkkoyhteyden puutteesta kärsivät varsinkin oppilaat, jotka tarvitsisivat runsaasti opettajan tukea. Mobiiliyhteyksien osalta pitää myös muistaa, että verkon käytöstä pitää yleensä maksaa ajan tai siirrettävän datan mukaan. Se voi olla työttömäksi jääneiden perheissä niin iso kulu, että on riittävä syy ottaa lapsi pois koulusta, ainakin online-opetuksesta. Vaikka verkko vielä jotenkin toimisi, on opettajan lähes mahdotonta toimia vuorovaikutteisesti jopa 40 – 60 koululaisen kanssa.

Etäkoulutuksessa vielä korostuu oppilaiden digiosaamisen merkitys ja tietokonetta omistamattomat lapset jäävät tässäkin suhteessa paremmin toimeentulevista kumppaneistaan jälkeen. Lisäksi on tavallista, että vanhemmat eivät kykene auttamaan lapsiaan opetuksen sisällöllisissä asioissa, koska monet ovat käyneet koulua vielä vähemmän kuin lapsensa.

Yksityisiä kouluja käyvien varakkaampien oppilaiden tilanne on toisenlainen. Heidän kouluillaan ja oppilailla on tietokoneet ja paremmat verkkoyhteydet käytössä. Vanhemmatkin ovat yleensä koulutetumpia ja voivat tukea lapsiaan opiskelussa. Moni yksityinen koulu aloitti lukuvuoden etäopetuksena jo elokuussa ja sitäkin kautta opetuksen tasoerot kasvavat.

Filippiineillä olosuhteet ja resurssit ovat niin erilaisia, että täältä käsin on vaikea arvioida, ovatko rankat lockdown-toimet paras tapa hoitaa pandemiaa. Jopa konservatiivinenkin, yleensä presidentti Dutertea tukeva, lehdistö on arvostellut presidenttiä siitä, että hän on laittanut kenraalit lääkärien ja sosiaalialan ammattilaisten sijaan johtamaan sosiaali- ja terveydenhuollonkin toimintaa. Se heijastuu valittuihin ratkaisuihin ja ilmenee välillä tarpeettoman kovaotteisena poliisitoimintana.

Pitkäkestoisella etäkoululla on tunnetusti haittavaikutuksia. Kun koronan levinneisyys vaihtelee maan eri osissa, voi kysyä, olisiko ainakin taudin kannalta paremmilla alueilla mahdollista siirtyä vaikka osa-aikaiseen, vuorottelevaan lähikouluun.

Julkaisen lähiaikoina jatkoksi toisen kolumnin Filippiinien koulujärjestelmästä ja PISA-tutkimuksesta.

[i] Palace: DepEd module … (PDI 19.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[ii] LGUs told to enforce … (PDI 9.10.2020) https://newsinfo.inquirer.net/1345498/lgus-told-to-enforce-laws-vs-loud-noises-to-avoid-disrupting-online-classes

[iii] DepEd reaches ‘100 percent enrollment’ in public schools

[iv]David & Albert & Vizmanos. (2018) Out-of-School Children: Changing Landscape of School Attendance and Barriers to Completion. S. 7. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

[v] Emt. S. 28. https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/PUBLICATIONS/pidsdps1825.pdf

Avainsanat Filippiinit, korona-aika, koulut

Lähetystöt ja konsulaatit Uutiset

Suomen lähetystö Manilassa

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 1.10.2020

Suomen suurlähetystö Manilassa

Suomen uudelleen avattu suurlähetystö on toiminut Manilassa 1.11.2020 alkaen. Edustuston päällikön tehtävään on nimitetty ulkoasiainneuvos Saija Nurminen 1.9.2024 lähtien.

Verkkosivut https://finlandabroad.fi/web/phl/mission

Facebook-sivu: Finnish Embassy in Manila

https://www.facebook.com/FinnishEmbassyManila

Konsulipalveluita, sisältäen passi ja notaaritoimitukset, hoidetaan vain ajanvarauksella.

Seuraa Ulkoministeriön tiedotteita.

Uusi osoite

Embassy of Finland
The Finance Centre, 27th Floor
26th Street Cor. 9th Avenue
Bonifacio Global City
TAGUIG CITY, 1634
PHILIPPINES

ID-kortti on pakollinen jotta pääsee sisään rakennukseen.

Avoinna ma – to klo 9 – 11.30.

Hätätilanteessa

Hädänalaisia Suomen kansalaisia tai Suomessa pysyvästi asuvia palvellaan konsulipalvelulain mukaisesti (sähköpostitse sanomat.mni(at)formin.fi).

Puhelin

+63 2 532 830 00
matkapuhelin +63 927 851 9679

Sähköpostiosoite

sanomat.mni@formin.fi (Suurlähetystön yleinen sähköpostiosoite. Ei konsulipuolen tiedusteluja.)

consulate.mni@formin.fi (Tiedustelut liittyen konsulipuolen asioihin, ml. passit, viisumit, oleskeluluvat, laillistukset.)

Päivystys

Kun edustusto on suljettuna, voit hätätapauksissa ottaa yhteyttä ulkoministeriön päivystykseen:

puhelin +358 9 1605 5555 tai paivystys.um@formin.fi.

Lue lisää Ulkoministeriön sivulta https://finlandabroad.fi/web/phl/edustusto

Avainsanat konsulaatti, suurlähetystö

Tapahtumat

Kummikeräys jatkuu – lahjoita filippiiniläisille koululaisille!

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 21.8.2020

Kummikeräys jatkuu – lahjoita filippiiniläisille koululaisille!

Kuva: Chloe Korhonen. – Kuvan lapset eivät liity seuran kummitoimintaan.

Filippiineillä tapahtuu edelleen paljon ihmisoikeusrikoksia: ammattiyhdistysaktiiveja, toimittajia ja talonpoikaisjärjestöjen edustajia murhataan, rauhallisia mielenosoittajia vangitaan ja vankiloissa pidetään pitkiä aikoja ilman oikeudenkäyntiä. Heidän perheilleen tämä on moninkertainen katastrofi. Lapsi voi menettää vanhempansa lisäksi myös mahdollisuuden käydä koulua.

Seuran kumppanijärjestö TFDP (Task Force Detainees of the Philippines) on yli 40 vuoden ajan auttanut ihmisoikeusrikosten uhreja ja poliittisia vankeja perheineen. Filippiinit-seura jatkaa kummitoimintaa yhteistyössä TFDP:n kanssa.

Huom! Koronatilanteen vuoksi kummilasten koulunkäynti on entistä suuremmassa vaarassa. Koulut on suljettu toistaiseksi ja opetus tapahtuu etänä tai television avulla. Kaikille lapsille ei kuitenkaan riitä tietokoneita eikä edes sähköisiä yhteyksiä. Liikkumisrajoitusten takia TFDP:n työntekijöiden on myös toistaiseksi vaikea tavata seuran kummilapsia. Kartutamme kummirahastoa rajoitusten päättymistä odotellen.

Kummitilin tiedot: Danske Bank FI39 8000 1702 1956 38
Viite: 2338
Viesti: Kummimaksu
Saaja: Filippiinit-seura ry

Kysy lisää!
Kummitoiminnan yhteyshenkilö: Salla Kallio, sallaemiliakallio@gmail.com.

Keräyslupa

Poliisihallituksen pienkeräyslupa RA/2021/1232 ajalle 02.10.2021 – 01.01.2022.

Lue lisää Filippiinit-seuran kummitoiminnasta.

Lähetystöt ja konsulaatit Uutiset

Filippiinien Suomen-konsulaatti

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 30.7.2020

Filippiinien Suomen-konsulaatti

Filippiinien kunniakonsulaatti on toiminut taas alkaen 16.7.2020.

Suomalaiset voivat matkustaa Filippiineille 30 päiväksi ilman viisumia. Pitemmät viisumit anotaan konsulaatin kautta.

Osoite: Ylisrinne 6 A (pohjakerros), 02210 Espoo (Olari).

Aukioloajat: tiistaisin ja torstaisin klo 13.00-15.00.

Konsuliasioiden hoitamista varten varaa aika kunniakonsulilta.

Lisätietoja ja tapaamisesta sopiminen:

ota yhteyttä kunniakonsuli Maria Kauppiseen

dckauppinen.m@gmail.com
puhelin 040 0913243.

Lue lisää konsulaatista.

Blogi Blogi, Bonn Juego

23.6.2020, Bonn Juego

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 23.6.2020

Blogi 23.6.2020 Bonn Juego

Addressing the Pandemic in the Philippines Necessitates a New Economic Paradigm

Tutkija Bonn Juego (PhD) Jyväskylän yliopistosta toteaa blogissaan, että hallituksen nykyinen talouspolitiikka ei kykene vastaamaan koronapandemian haasteisiin ja siten koko talouspolitiikan lähtökohdat tulisi miettiä uusiksi.

Presidentti Duterte on itsekin myöntänyt, että ei tiedä paljoa taloudesta, mutta hän luottaa valtiovarainministeri Dominguezin ja keskuspankin johtaja Dioknon osaamiseen. He ovatkin päteviä uusklassisen koulutuksen saaneita taloustieteilijöitä, mutta heidän ajamansa konservatiivinen budjettipolitiikka ei kykene pandemian oloissa turvaamaan kansalaisten hyvinvointia.
Juego väittää, että talouspolitiikassa on vaihtoehtoja. Filippiinien luottoluokitus on melko vakaa, velkatilanne on hallinnassa ja maalla on itsenäinen valuutta, joten hallitus voisi modernin rahateorian mukaisesti turvallisesti laittaa lisää rahaa kiertoon. Jossain määrin tätä on tehtykin jakamalla käteistä enemmistölle maan perheistä (Social Amelioration Program). Julkishallinto voisi myös edistää taloutta ja toimeentuloa panostamalla enemmän työllistämiseen.

Juego näkee kriisin mahdollisuutena muuttaa talouspolitiikan paradigmaa pois uusliberalismista, joka on aiheuttanut valtavaa epätasa-arvoa ja maan oman tuotannon kehittymättömyyttä. Sen sijaan, että pyrittäisiin pandemian jälkeen palauttamaan epäoikeudenmukainen järjestys, tulisi talouspolitiikan toimia keinona edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista uutta taloutta.

Bonn Juegon blogi on julkaistu Developing Economics -blogisivulla:

Addressing the Pandemic in the Philippines Necessitates a New Economic Paradigm

Addressing the Pandemic in the Philippines Necessitates a New Economic Paradigm

Bonn Juego

Developing Economics, June 13, 2020

In his late-night Talk to the Nation on COVID-19 on 6 April, Rodrigo Duterte, the populist President of the Philippines, echoed the affirmation of leaders from rich countries in North America, Europe, and Asia: to do “whatever it takes” for the economy to survive the pandemic. The problem, however, is that, on his own admission, Duterte is incompetent in economics. His stubbornly militaristic mindset and police-centric approach to governance is even more problematic when dealing with complex developmental causes and impacts of the coronavirus outbreak.

Yet the Philippine state’s inadequate institutional capacity to respond to the epidemic goes deeper. Given the national economy’s position in the hierarchical global economic system, its structural weaknesses impacts on how effective the government’s response can be. The current mainstream approaches to resolve the pandemic and the multiple crises of capitalism would fail to address the convoluted historical process of maldevelopment of the Philippines. Thus, a radical political strategy with a new economic paradigm for post-pandemic reconstruction is needed.

The Neoclassical Economic Team and the Missing Keynesians

On economic affairs, Duterte has relied on the “bright boys” of his cabinet – notably, Finance Secretary Carlos Dominguez III, newly resigned Socio-Economic Planning Secretary Ernesto Pernia, and former Budget Secretary and incumbent Central Bank Governor Benjamin Diokno. Although they are competent technocrats, being trained in neoclassical economics, their faith in market-oriented solutions does not provide the appropriate policy framework to contain the health crisis and economic downturn.

While Duterte’s political style may be characterized as populism, his administration’s economic policies are “very conservative.” Hence, his instruction to the Secretary of Finance to generate funds through any means possible to sustain the beleaguered economy is to be carried out on the terms of neoclassical macroeconomic theory. A core operating tenet of this orthodox economic policy is that fiscal space (i.e. room in a government’s budget) is a prerequisite for government spending, even when an expenditure is on purposes such as securing the well-being of citizens during a pandemic. It undermines a basic Keynesian macroeconomic reality that the government generates income through spending — which, in turn, increases the state capacity to provide for the needs of the population. Neoclassical macroeconomics also claims that a government is constrained by revenues, and that the capability of a state is reduced to its financial position. It therefore disregards the possibilities for the state to exercise political will over economic policy instruments and the scope for a government to mobilize the country’s real resources.

Unfortunately, voices from Filipino critical, heterodox, or post-Keynesian economists are hardly heard in public debates when their intervention is most urgently needed.

MMT and Monetary Sovereignty

At this period of great uncertainty with a recession looming, the Philippine government may test Modern Monetary Theory (MMT) as a viable macroeconomic strategy to manage the pandemic crisis. MMT is applicable to a sovereign state like the Philippines with a central bank that issues the country’s own currency and a floating exchange rate regime that is fully integrated into the fiat monetary system of the contemporary world-economy. A fundamental principle of MMT is “monetary sovereignty,” which suggests that the state creates money. Hence, the Philippine peso is the creature of the Philippine state.

The direct transfer of cash to the public and other targeted social support schemes are now being undertaken by state agencies, cities and municipalities across the Philippine archipelago on the basis of local ordinances and the Social Amelioration Program provided for under the Bayanihan to Heal as One Act. This may be construed as an implementation of MMT insofar as it shows that the government does not face financial constraints when printing and issuing its currency to distribute to the population for local consumption of goods and services.

Contrary to Duterte’s alarmist pronouncement, the government cannot run out of money for this purpose of transferring or handing out cash to the needy and insecure population simply because the Philippine state has sovereignty over the issuance of the peso and a national central bank (the BSP – Bangko Sentral ng Pilipinas) controlling monetary policy. At the moment, the Philippines also has a relatively stable credit rating and a sustainable level of external debt. Through legislation by the Senate and the House of Representatives, the Executive can instruct the BSP to issue money or credit bank accounts without draining the nation’s reserves. In today’s modern monetary system, this may be done digitally.

By following the MMT, the Philippine government can take the perspective that the state issues — rather than merely spends — money. As such, the state is not like the typical private individual or household, whose spending is limited by its savings. Being the monopoly issuer of its own currency and the sole taxation authority, the state can always credit a bank account to make a domestic payment. The government cannot be insolvent; but it can default if it chooses to do so. An option for the government is to make a self-imposed debt limit, and for a developing country, in particular, it should be strategic with its foreign borrowings and avoid piling up external debt burden. It is imperative not to deepen unnecessary external indebtedness of the government for expenditures and programs that can be covered in local currency during this expectedly protracted economic hardship. The substantial increase in government debt now due to deficit spending and external borrowings will still have to be addressed in the post-crisis management of the economy. There is a danger that these deficits and debts would be managed through austerity and deep cuts in state expenditures if neoliberal officials are elected in government or appointed in the bureaucracy in the future.

Mobilizing Finance, Real Resources and Labour

In addition to the macroeconomics of MMT, the Philippine government may also implement universal basic incomes and related social protection programmes, notably the provision of food and other needs for subsistence of households while on lockdown and community quarantine, to ensure cash flow for individuals and families, support reproductive life, and encourage both productive and creative work. But these financial assistance would not go far enough. In war-like economic conditions such as the COVID-19 pandemic, Keynes would remind us that the technical problem of finance (i.e., the making and issuance of money to spend for necessary expenditures) can be solved easily. The more crucial problem for the time being is the mobilization of resources, when not just the demand- and supply-side problems come in to play, but also where there is an organizational requirement for the government to deliver public services efficiently and effectively.

The key to a strong economy has always been its productive capacity. During the pandemic, the mobilization of finance should come with shifting and mobilizing the country’s real resources. It is vital that the government’s pandemic response is comprehensive with a view to the action plan for economic and social changes over the immediate and long-term.

The greatest—yet underutilized— assets of the Philippines are the labour of its people. Acting as an employer-of-last-resort, the government should create jobs and facilitate employment in activities that are currently most strategic (e.g., in healthcare, scientific research, farming, education, information technology, retail and food sectors, construction and infrastructure, sanitation and other public services). Give jobs at a living wage up to a point of full employment and open opportunities for livelihood. Legislate labour laws to reduce working time to what is just and socially necessary so as to observe a natural balance between work and leisure.

In essence, this emphasis on the strategy of job creation even in a time of a pandemic comes from a particular sensibility of labour as a creative and productive source of social and economic value. Labour is the lifeblood of the human economy and society; whereas the capitalist system depends its survival and reproduction on the real subsumption of labour to capital and on the market exchange for profits. Here, Marx’s argument comes to mind: “Every child knows a nation which ceased to work, I will not say for a year, but even for a few weeks, would perish. Every child knows, too, that the masses of products corresponding to the different needs required different and quantitatively determined masses of the total labour of society.”

Paradigm Shift for a New Economy

The biggest constraint, however, to any progressive economic response to the pandemic is the longstanding hegemony of neoliberalism that has resulted in the tragic underdevelopment of and tremendous inequalities in the Philippines. From crony capitalism during the Marcos dictatorship in the 1970s– -1980s to the succeeding 30 years under different administrations with essentially elitist liberal-democratic institutions, the neoliberalization process in the Philippines has favoured the ideology of trade liberalization over industrialization, localized agricultural innovation, agroecological transformation and food self-sufficiency. For decades, the country’s economic managers and free-market ideologues have made Filipinos consent to the idea that it is much cheaper to import manufactured goods, rice and other agricultural products than to protect and nurture the nation’s manufacturing industry, agriculture, farmers and food system.

The macroeconomic techniques offered by MMT and Keynesianism may prove effective for the Philippine government to keep the economy dynamic. But utilizing them requires strict adherence to the principles of democracy and integrity in governance.

On top of adopting the perspectives of state money, labour and democracy, there is need to redefine the role and restructure the responsibilities of the central bank in a way that contributes to a coordinated economic and social reform process—specifically to strengthen the domestic industry, manage the terms of trade, and institutionalize redistributive welfare programmes. To this end, “inflation targeting” should not be BSP’s primary regulatory function and monetary policy goal. Though central bank’s independence should be guaranteed, it must not be made immune from democratic accountability.

It is particularly important in the wake of the pandemic that economic policies be used as instruments of social justice to build conditions for a new economy, rather than the recovery of the grossly unjust and highly unequal existing order. The synergy of economic activities between rural and urban areas must be organized sustainably to attain the geographical development objectives of dynamism with equity. Importantly, to genuinely enforce progressive taxation, the government and the active citizenry have to collectively value every labourer’s contributions to the socio-economy, reassess the ethics of inherited wealth, and dismantle rentier capitalism.

Indeed, the ongoing health, economic and existential crises ought to be taken as an opportune moment to push for a shift in our thinking about the normative workings of the economy, the significance of addressing systemic inequalities, and the moral value of human dignity and every human life.

Paradigm shift now, and change shall come.
—————————————–

Bonn Juego is a researcher and teacher in international development studies at the University of Jyväskylä, Finland. He tweets at @Bonn_Juego.

Photo: PCOO EDP

Blogi Blogi, Pekka Borg

28.4.2020, Pekka Borg

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 28.4.2020

Blogi 28.4.2020, Pekka Borg

TFDP jakeli ruokaa Manilan asunnottomille, jotka olivat jääneet koronan takia vaille tuloja maaliskuussa 2020. Kuva: TFDP

Korona Filippiineillä

Pekka Borg

Koronavirus on tämän hetken huolestuttavin riesa niin Filippiineillä kuin koko maailmassa. Toistaiseksi sairastuneiden ja kuolleiden määrä on Filippiineillä pysynyt maltillisena, mutta nyt ollaan vielä taudin alkuvaiheessa. Taudin leviämistä on rajoitettu kovilla toimilla kuten Luzonin liikkumiskielloilla. Miljoonat ovat menettäneet työnsä ja tulonsa ja monelle tulee nälkä, kun valtion tukitoimet ovat myöhässä.

Koronavirus lukuina

Terveysministeriön mukaan Filippiineillä on 28.4. mennessä vahvistettu 7 958 tartuntaa ja 530 kuolemantapausta. Tehohoidossa oli 325 koronapotilasta. Todellisuudessa viruksen saaneita on huomattavasti enemmän. Vasta viime viikkoina on saatu testauskapasiteetti nousemaan tuhansiin päivässä ja 23.4. mennessä on testattu 64 581 henkilöä.

Miesten kuolleisuus tautiin on selvästi yleisempää kuin naisilla, sillä sairastuneista 53 % on miehiä, mutta kuolleista jopa 68 %. Korona on vaarallinen tauti etenkin vanhuksille ja Filippiineillä koronaan kuolleista yli kolmasosa on vähintään 70-vuotiaita. Filippiinien asukkaista kuitenkin alle 3 % on yli 70-vuotiaita, mikä selittää osaltaan suhteellisen pientä kuolleiden määrää.

Valtaosa eli 71 % vahvistetuista tartunnoista on pääkaupunkiseudulta (NCR). Muuallakin Keski-Luzonilla on tautikeskittymiä, mutta niin on myös Cebun ja Davaon kaupungeissa. Erityiseksi ongelmaksi voivat muodostua moninkertaisesti ylitäytetyt vankilat. Cebun kaupunginvankilassa on 27.4. mennessä varmistettu tartunta 186 vangilla ja 24 työntekijällä. Muissakin vankiloissa on kymmeniä tartuntoja.

Maailmalla ja merillä on miljoonia filippiiniläisiä. Ulkoministeriön mukaan 27.4. mennessä koronatartunta on todettu 1 395 ulkomaanfilippiinolla ja 186 heistä on kuollut. Joukossa on runsaasti eturintamassa toimineita hoitajia. Pelkästään Britanniassa on kuollut ainakin 20 filippiiniläistä hoitajaa.

Liikkumista rajoitetaan, presidentille valtaoikeuksia

Kun Wuhanista tulleet matkailijat toivat tammikuun lopulla koronaviruksen Filippiineille, kielsi hallitus Kiinan Hubein alueelta tulevien matkustajien pääsyn maahan. Helmikuun alkupuolella kieltoa laajennettiin kaikkiin Kiinasta ja muilta tautialueilta saapuneisiin. Maaliskuun puolivälissä asetettiin maahantulokielto kaikille ulkomailta tuleville, paitsi Filippiinien kansalaisille perheenjäsenineen ja joillekin Filippiineillä työskenteleville ulkomaalaisille.

Pääkaupunkiseudun pormestarien toiveen mukaisesti presidentti Duterte asetti 15.3. alkaen koko Metro-Manilan sulkuun. Toteutus oli sekavaa, kun toisten viranomaisten mielestä Manilan seudun ulkopuolella asuvat saivat liikkua työpaikoilleen alueelle, mutta toisten mielestä ei.

Presidentti Duterte julisti 16.3. maahan kansallisen hätätilan kuudeksi kuukaudeksi. Koko Luzonin saari laitettiin kuukaudeksi laajennettuun yhteisölliseen karanteeniin (Enhanced community quarantine), jossa kiellettiin kaikki liikkuminen kodin ulkopuolella muissa kuin välttämättömissä asioissa kuten ruokaostoksilla, terveydenhuollossa tai apteekissa. Muut kuin yhteiskunnan kannalta elintärkeät palvelut ja tuotantolaitokset suljettiin. Samoin koulut, jotka näillä näkymin avataan vasta syyskuussa. Julkinen liikenne lakkautettiin, mikä vaikeutti esim. terveydenhuollon henkilöstön pääsyä työpaikoille. Sittemmin välttämättömissä työtehtävissä olevien liikennejärjestelyitä on parannettu. Muuallakin Filippiineillä provinssit tai kaupungit julistivat alueilleen kattavia karanteeneja.

Karenssin päätavoite on saada ihmiset pitämään fyysistä etäisyyttä toisiinsa. Filippiineillä suurissa kaupungeissa asutaan tiiviisti ja esim. Manilan Tondossa asuu hämmästyttävät 73 000 asukasta/km². Siellä ahtailla kujilla on aika mahdotonta pitää fyysistä etäisyyttä ihmisten välillä.

Presidentti päätti jatkaa laajennettua karanteenia keskeisillä tautialueilla 15.5. asti. Osa Luzonista vapautui laajennetusta karanteenista, mutta mm. Metro-Manilassa ja maan suurimmissa kaupungeissa rajoitukset jatkuvat. Maan muut alueet määrättiin yleiseen yhteisölliseen karanteeniin (General community quarantine), jossa liikkumista, liikkeiden aukioloa ja tuotantolaitosten toimintaa osittain vapautetaan.

Kongressi hyväksyi 23.3. Bayanihan to Heal as One Act -lain, joka myönsi presidentille laajat poikkeusvaltuudet koronan taltuttamiseksi. Hän voi mm. velvoittaa paikallishallintoa noudattamaan hallituksen määräyksiä pandemian hoitoon liittyen. Yksityisiä yrityksiäkin voidaan velvoittaa priorisoidusti valmistamaan esim. terveydenhuollon tarvitsemia tuotteita ja hyväksymään niihin liittyviä hankintasopimuksia julkishallinnon kanssa. Samoin laki valtuuttaa viranomaiset estämään keinottelua ja hintamanipulointia elintärkeillä tuotteilla.

Laissa on myös kiistelty pykälä, jonka mukaan rangaistavaa on tehdä tai levittää koronaan liittyvää valeinformaatiota, joka tähtää kaaoksen, paniikin, pelon tms. lietsontaan. Valekampanja voi joskus olla tosi vaarallinen, mutta ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet, että Filippiinien oloissa tulkinnanvaraista lakia voidaan helposti käyttää asiallisenkin kritiikin vaientamiseen.

Karenssien valvonta on viranomaisille suuri taakka. Poliisi rekisteröi karenssin ensimmäisen kuukauden aikana 126 000 karenssirikkomusta ja kymmeniä tuhansia pidätettiin lyhytaikaisesti. Poliisin tiloissa tuskin turvavälejä pystytään pitämään. Kiellot ovat johtaneet kärjistyneisiin tilanteisiin, joista ikävimmässä poliisi ampui mielenterveyshäiriöistä kärsivän ex-sotilaan.

Työttömyys lisääntyy, valtion avustukset myöhässä

Työministeriön mukaan 2 miljoonaa on menettänyt 26.4. mennessä työnsä. Heistä vain 385 000 on saanut työministeriön CAMP-ohjelman kautta 5 000 peson kerta-avustuksen (virallisilta työmarkkinoilta työttömäksi jääneille työttömäksi jääneille). Hakemuksia olisi moninkertaisesti, mutta niitä ei enää oteta käsittelyyn, koska budjetti on jo käytetty.

Lähes 260 000 epävirallisilta työmarkkinoilta työttömäksi jäänyttä on saanut TUPAD-ohjelmasta 10–30 päiväksi puolipäivätöitä minimipalkalla. Lisäksi 233 000 ulkomailla työttömäksi jäänyttä (OFW) on hakenut työministeriön AKAP-ohjelmasta kertaluontoista 10 000 peson avustusta, mutta budjetti riittää vain 150 000 työttömän avustukseen. Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten järjestö Migrante arvostelee työministeriötä siitä, että AKAP-ohjelmaan on listattu vain 29 maata, vaikka filippiiniläisiä työskentelee lähes 200 maassa.

Merkittävin taloudellinen tuki köyhimmille koronan takia ongelmiin joutuneille on Social Amelioration Program, SAP. Presidentti on luvannut kiireellistä apua kahdeksi kuukaudeksi 18 miljoonalle köyhimmälle perheelle. Paikkakunnan kalleusluokituksen mukaan tuki on 5 000–8 000 pesoa kuukaudessa.

Rahan jakelu kuitenkin tökkii pahasti. 25.4. vasta 7,3 miljoonaa kotitaloutta eli 40 % tavoiteluvusta oli saanut ensimmäisen avustuksensa. Ongelmana on erityisesti, että rahan jakajilla ei ole kunnon listaa siitä, kenen kuuluisi saada rahaa. Finanssiministeriö on laskenut vuoden 2015 väestönlaskennan tietojen pohjalta kunnille kiintiösummat, jonka ne saavat jaettavakseen. Monet kunnat ovat valittaneet, että heidän kiintiönsä on liian pieni. Selvät listat on Pantawid Pamilyang -etuuden (4Ps) 4,2 miljoonasta saajasta, ja heistä valtaosa on tukensa saanut. Paikallisviranomaisilla ei ole muista 13,5 miljoonasta taloudesta pohjatietoja, joiden perusteella he saisivat nopeasti jakolistan valmiiksi.

Monet kunnat ovat tulleet ensi hätään apuun jakamalla köyhimmille perheille ruokapaketteja tai rahaakin. Suuri osa muutoinkin kädestä suuhun elävistä perheistä on joutunut tulemaan toimeen toista kuukautta ilman minkäänlaisia korvauksia.

Hallitus kaavailee muutosta lupaamaansa toisen kuukauden avustukseen. Se maksettaisiinkin vain laajennetun karanteenin alueen pienituloisille, jolloin yleisen karanteenialueen asukkaat eivät tukea ehkä saisikaan.

Tuotantorajoitukset voivat myös aiheuttaa lähikuukausina pulaa ruoasta, sillä myös kalastajia ja viljelijöitä on estetty tekemästä työtään.

Testeihin ja sairaalaan pitäisi päästä

Väestömäärään nähden Filippiineillä on toistaiseksi tehty melko vähän koronatestejä. Monet ovat esittäneet, että pitäisi siirtyä laajaan testaamiseen Etelä-Korean tapaan, mutta siihen eivät nykyresurssit riitä. Terveysministeriön mukaan tavoitteena on nostaa toukokuun loppuun mennessä laboratorioiden kapasiteettia 30 000 testiin päivässä. Tosin testauskapasiteetin ja suojavälineiden puute tai saatavuusongelmat eivät ole erityinen filippiiniläinen ongelma. Samat ongelmat ovat tuttuja Suomessakin.

Filippiineillä on laki, jonka mukaan yksityisetkään sairaalat eivät saa käännyttää hengenhädässä olevaa potilasta pois sen takia, että hänellä ei ole rahaa. Presidentti on määrännyt tutkittavaksi tuoreen tapauksen, jossa juuri synnyttänyt nainen kuoli, kun kuusi sairaalaa kieltäytyi ottamasta häntä vastaan, koska hänellä ei ollut rahaa. Tutkittavana on myös tapaus, jossa 65-vuotias koronantapaisista oireista kärsivä mies käännytettiin pois kuudesta sairaalasta, koska heillä ei ollut tehohoidon resursseja käytettävissä. Mies kuoli sitten kotona.

Positiivinen uutinen on, että Philhealth (?Filippiinien Kela?) korvaa vähävaraisille koronaan liittyvän sairaalahoidon kokonaisuudessaan.

Terveydenhuollon työntekijät ovat paikoitellen joutuneet kokemaan käsittämätöntä häirintää, vaikka heistä 1 245 on saanut tartunnan ja 27 on antanut koronan takia henkensä (27.4. mennessä). Jotkut jeepit tai bussit ovat tartuntapelossa kieltäytyneet ottamasta kyytiin sairaalatyöntekijöitä. Quezonin provinssissa mies ampui ambulanssin kuljettajaa, kun epäili tämän tuovan koronapotilaita heidän kyläänsä.

Talous

Talous kärsii tänä vuonna pandemiasta, mutta ei välttämättä yhtä paljon kuin maailmalla yleensä. Kansainvälisten rahoituslaitosten arvioiden mukaan kasvu jää Filippiineillä tämän vuoden aikana nollan ja kolmen prosentin väliin, mutta ensi vuodeksi ne ennakoivat paluuta 6,5 – 7,5 %:n kansantuotteen nousuun. Jos tuotannon rajoitukset Filippiineillä ja muualla jatkuvat pitempään, ei mikään pelasta miinusmerkkisiltä luvuilta. Finanssiministeri Dominguez arvioi, että pienyritykset menettävät toimintakieltojen takia 461 miljardia pesoa.

Hallitus yrittää pelastaa taloutta yli biljoonan peson talouspaketilla. Se vastaa 6,3 prosenttia kansantuotteesta. Työttömäksi jääneiden ja muiden vähävaraisten selviytymiseen on varattu 305 mrd. pesoa. Paikallishallinnon ja maatalouden tukemiseen on omat ohjelmansa samoin kuin huonosti rahoitetun terveydenhuollon parantamiseen.

Suurin osa paketista eli 830 mrd. pesoa menee fiskaalisiin toimiin, joilla pidetään talouden pyöriä pyörimässä. Tästä rahasta 610 miljardia tulee Aasian kehityspankilta ja Filippiinien keskuspankilta. Erityisesti rahalla on tarkoitus saada pienet ja keskisuuret yritykset jälleen jaloilleen ja kasvu-uralle.

——

Pääosin Filippiineillä taistellaan pandemiaa vastaan samanlaisilla keinoilla kuin muualla maailmassa. Yritetään hidastaa ja madaltaa tartuntakäyrän huippua, lisätään testausta ja jäljityksiä, lisätään tehohoidon paikkoja ja taistellaan suojavälineiden saamisesta, yritetään pitää työttömät ja yritykset hengissä. Monilta osin on toimittu niin hyvin kuin noilla resursseilla voidaan, mutta varsinkin taloudellisen avustamisen osalta tulos on epätyydyttävä. Tosin eivät ne ratkaisut kehittyneessä Euroopassakaan ole aina toimineet niin kuin voisivat. Paljon on vielä epävarmuuksia siitä, mihin tilanne johtaa.

Uutistiedote

Mabuhay 1/2020

Kirjoittaja Kirjoittanut admin
Julkaisupäivämäärä 28.2.2020

Mabuhay 1/2020

Uutisia Filippiineiltä

Filippiinit-seuran tiedote 28.2.2020

Duterte irtisanoi puolustussopimus VFA:n

Kun Yhdysvaltojen kongressi antoi viisumikiellon filippiiniläisille poliitikoille ja virkamiehille, jotka olivat vastuussa senaattori Leila de Liman vangitsemisesta, irtisanoi presidentti Rodrigo Duterte vastavetona asevoimien yhteistyösopimus VFA:n.

Visiting Forces Agreement VFA on Filippiinien ja Yhdysvaltojen vuonna 1999 solmima sopimus, joka mahdollistaa USA:n joukkojen tilapäisen oleskelun Filippiinien alueella esim. yhteisissä sotaharjoituksissa. Filippiinien senaatti kieltäytyi vuonna 1991 jatkamasta tukikohtasopimusta, jonka takia USA:n oli pakko vetää asejoukkonsa pois Filippiineiltä. VFA on toiminut kiertotienä vaihtuvien amerikkalaisten joukkojen lähes pysyvälle oleskelulle Filippiineillä. Filippiinien asevoimat ovat tätä yhteistyötä halunneet koulutuksen lisäksi myös siksi, että Yhdysvaltain laivaston ja ilmavoimien partiointi toimii turvana Kiinan valtapyrkimyksiä vastaan.

Presidentti Duterte uhkasi irtisanoa VFA:n, ellei senaattori dela Rosan mitätöityä viisumia palauteta. Hänen määräyksestään ulkoministeri Teodoro Locsin sitten toimitti USA:n hallitukselle 11.2.2020 sopimuksen irtisanomisilmoituksen. Sopimuksen voimassaolo päättyy puolen vuoden päästä. Presidentin puhemies Salvador Panelon mukaan Duterten päätökseen vaikutti viisumikiellon lisäksi USA:n epäkunnioittava suhtautuminen Filippiinien oikeusjärjestelmään ja muut Filippiinien suvereenisuuden loukkaukset.

Vaikka Duterte on ystävällisissä suhteissa presidentti Trumpin kanssa, kieltäytyi hän kutsusta osallistua ASEANin kokoukseen Yhdysvalloissa. Samoin hän kielsi kaikkia ministereitään matkustamasta Yhdysvaltoihin.

Kuka päättää kansainvälisistä sopimuksista?
Perustuslain mukaan senaatti hyväksyy kansainväliset sopimukset (treaty) kahden kolmasosan enemmistöllä. Nyt käydään keskustelua siitä, voiko presidentti ilman senaatin hyväksyntää irtisanoa sopimuksen. Presidentin valtaa puoltavat väittävät, että presidentti voi irtisanoa sopimuksen, sillä perustuslaissa mainitaan senaatin valtuuksissa vain sopimuksen hyväksyminen. Osa senaattoreista kuitenkin pitää kiinni siitä, että myös sopimuksen lakkauttaminen edellyttää senaatin päätöstä. He ovat viemässä kysymystä korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.

Monet Duterten kannattajat varsinkin asevoimissa eivät ole innoissaan VFA:n lakkauttamisesta. Heidän mielestä amerikkalaisten läsnäolo Länsi-Filippiinien meren (toisella nimellä Etelä-Kiinan meren) saari- ja atollialueella on ainoa merkittävä pelote Kiinan pyrkimyksille ottaa alueita hallintaansa. Tosin USA:kaan ei ole estänyt kiinalaisia rakentamasta tukikohtiaan alueelle. VFA:n vastustajat ovatkin arvioineet, että USA toimii vain omien aluepoliittisten intressiensä mukaan eikä tosi paikan tullen kuitenkaan tulisi Filippiinien alueita puolustamaan.

Loppuuko sotilaallinen yhteistyö?
VFA ei suinkaan ole ainoa sotilaallinen yhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa. Jo vuonna 1951 solmittiin Mutual Defense Treaty, joka velvoittaa ulkovallan hyökätessä kummankin maan tulevan toiselle avuksi.

Käytännön kannalta oleellisempi taitaa olla vuonna 2014 sovittu Enhanced Defense Cooperation Agreement (EDCA). Sopimus antaa USA:n asevoimille oikeuden käyttää tiettyjä armeijan lentokenttiä ja satamia mm. huolto- ja tankkaustarkoituksiin. Filippiinit on sallinut USA:n ilmavoimille viiden lentokentän käytön ja on yhdessä amerikkalaisten kanssa rakentanut kiitoratoja ym. varustuksia näille koneille soveltuviksi (Rappler 31.1.2020). Johdonmukaisuuden nimissä pitäisi kai EDCA:kin lopettaa, mutta sen suhteen Duterte on ollut hiljaa.

Korona talouden kehitystä uhkaamassa?

Maailmalla nopeasti levinnyt koronavirusepidemia on iskenyt myös Filippiineille. Tätä kirjoitettaessa maassa on havaittu kolme tartuntaa ja yksi ihminen on menehtynyt virukseen. Myös Taal-tulivuoren taannoinen purkaus on aiheuttanut suurta vahinkoa ja inhimillistä kärsimystä.

Vielä vuoden alkaessa näytti siltä, että Filippiinien talouskasvu alkaisi jälleen selvästi vauhdittua tänä vuonna. Perusteena ovat maahan tulevat ulkomaiset sijoitukset, suurimmasta osasta talouskasvusta vastaava vahva yksityinen kulutus sekä keskuspankin kevyt rahapolitiikka. Samaan aikaan inflaatio on pysynyt maltillisena eli keskuspankin 2-4 prosentin tavoitehaarukassa.

Keskuspankki laski viime vuoden lopussa ohjauskorkoaan. Koronlasku oli jo kolmas viime vuonna. Keskuspankin pääjohtajan mukaan korkoa voidaan laskea uudelleen, mikäli virusepidemia pahenee. Tähän antaa mahdollisuuden myös kohtuullinen inflaatio.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut, että Filippiinien hallituksella on varaa elvyttää, mikäli koronaviruksen vaikutukset alkavat näkyä selvästi kansantaloudessa. Viime vuoden talouskasvu jäi alustavien tietojen mukaan 5,9 prosenttiin, mikä on hitainta tahtia kahdeksaan vuoteen. Se oli myös alle hallituksen asettaman tavoitteen, joka oli 6,0-6,5 prosenttia. Tämäkin tahti oli lähinnä kotimaisen kulutuksen ansiota. Tänä vuonna IMF odottaa kasvutahdin kiihtyvän 6,3 prosenttiin.

Aasiassa laajasti edustettuna oleva brittipankki HSBC arvioi puolestaan tammikuussa, että talouden kasvuvauhti yltäisi tänä vuonna 6,4 prosenttiin ja ensi vuonnakin 6,5 prosenttiin. Näissä ennusteissa oletetaan kuitenkin, ettei virus yllä globaaliksi pandemiaksi. Filippiinien hallituksen tavoite kuluvan vuoden talouskasvulle on 6,5-7,5 prosenttia.

Köyhyysongelma
Talouden tahti riippuu paljolti siitä, mikä on koronaviruksen lopullinen vaikutus Filippiinien talouteen. Pitkien alihankintaketjujen ansiosta useat Kaakkois-Aasian maat ovat riippuvaisia Kiinan teollisuuden kysynnästä. Lisäksi virusuhka vaikuttaa turismiin, joka vastaa noin viidestä prosentista maan bruttokansantuotteesta. Suuri osa turisteista on tullut juuri Kiinasta.

Hallitus on pyrkinyt pitämään kasvua yllä suurilla infrastruktuuri-investoinneillaan, joihin kuuluvat Manilan suuret raideliikenneprojektit. Presidentti Rodrigo Duterten 180 miljardiin dollariin yltävän “build, build, build” -ohjelman tarkoitus on poistaa köyhyyttä, joka onkin viime aikoina jonkun verran vähentynyt. Se on kuitenkin edelleen selvästi yleisempää kuin muissa Kaakkois-Aasian maissa. Maataloudessa ja kalastuksen parissa työskentelevistä jopa 70 prosentin arvioidaan lukeutuvan köyhään väestönosaan. Maaseudun köyhyys on ongelma, joka on osoittautunut varsin vaikeaksi ratkaista.

Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa kuusi miljoonaa filippiiniläistä köyhyydestä vuoteen 2022 mennessä. Hankkeiden toteutumista on kuitenkin hidastanut budjetin valmistelun myöhästyminen. Budjetti saatiin valmiiksi vasta tämän vuoden alussa kongressin sitkeiden erimielisyyksien takia.

Vaikka filippiiniläisen elinkeinoelämän luottamus on heikentynyt, on se edelleen korkeammalla kuin Kaakkois-Aasiassa keskimäärin. Viime aikoina yhdeksi kasvun esteeksi on noussut koulutetun työvoiman puute, kun aikoinaan juuri tätä seikkaa pidettiin Filippiinien vahvuutena.

Kertakäyttömuoveja kieltoon Filippiineillä

Marraskuussa presidentti Duterte sanoi harkitsevansa kertakäyttöisten muovipussien käytön valtakunnallista kieltoa. Kongressissakin on tehty useampi lakialoite muovinkäytön rajoittamiseksi, mutta toistaiseksi niiden käsittely ei ole edennyt.

Useat kunnat ovat jo näyttäneet suuntaa. Los Baños kielsi jo vuonna 2008 muovipussien ja styroksin käytön elintarvikkeiden pakkaukseen. Monet maan suurimmista kaupungeistakin kuten Quezon City ja Makati ovat kieltäneet kertakäyttömuovit kaupoissa, ravintoloissa, pikaruokaloissa, hotelleissa jne. Asiakkaita kehotetaan ottamaan mukaan omat kestokassit ja säilytysastiat esim. katukeittiön ruoka-annoksille.

National Solid Waste Management Commission kielsi 12.2.2020 kaikilta valtion ja paikallishallinnon yksiköiltä kertakäyttöisten muovituotteiden tarpeettoman käytön. Kielto sisältää muovipussien lisäksi kertakäyttökuppien ja ruokailuvälineiden käytön.

Valtakunnalliseen kyselytutkimukseen vastanneista 71 % oli sitä mieltä, että muovipussien käyttöä pitäisi rajoittaa koko maassa. 68 % olisi valmis ostamaan kierrätettävissä astioissa ruokaöljyä ja maustekastikkeita ja 42 % pesunesteitä ja shampoota yms. (SWS 3.2.2020).

ABS-CBN:n toimilupa uhattuna

Maan suurimman mediayhtiön, ABS-CBN:n toimilupa päättyy toukokuun alussa ja ei ole niin varmaa, että asiasta päättävä kongressi myöntäisi uuden luvan. Keskustelua käydään siitä, että ollaanko nyt vaientamassa kriittisen median sananvapautta.

Presidentti Duterte on useaan otteeseen luvannut pitää huolen siitä, että ABS-CBN:n toiminta lakkaa. Hän on mm. sanonut, että “Teidän toimilupanne päättyy ensi vuonna. Jos odotatte sen uusimista, olen pahoillani. Te olette ulkona. Pidän huolen, että olette ulkona. Jos olisin teidän paikalla, minä myisin sen.” (MB 3.12.2019).

Oppositioäänten hiljentämisen ohella Duterten intressinä on arvioitu olevan, että Lopezin omistajasuku myisi ABS-CBN:n davaolaiselle Dennis Uylle, joka on Duterten tuella noussut parissa vuodessa maan talouseliittiin. Uy on juuri perustanut konserniinsa mediayhtiön, jolta vielä puuttuu varteenotettava tuotantokoneisto.

Näyttämättä jääneet Duterten vaalimainokset
Duterte närkästyi mediayhtiölle erityisesti siitä, että se jätti viime presidentinvaalien alla näyttämättä hänen jo maksamiaan televisiomainoksia, mutta näytti samaan aikaan senaattori Antonio Trillanesin häntä mollaavia mainoksia. Lisäksi ABS-CBN ei edes palauttanut kaikkia maksettuja rahoja näyttämättömistä mainoksista.

Vasta tällä viikolla senaatin kuulemistilaisuudessa ABS-CBN:n johtaja Carlo Katigbak pyysi presidentiltä anteeksi sitä, että yhtiö on loukannut häntä.

Katigbak selvitti, että yhtiö on näyttänyt kaikki Duterten valtakunnalliseen verkkoon tilaamat mainokset, mutta kaikkia alueellisiin verkkoihin toivottuja mainoksia ei kyetty näyttämään. Nimittäin alueellisissa verkoissa sai näyttää vaalimainoksia vain kaksi minuuttia tunnissa ja kampanjan loppuvaiheessa tuli niin paljon tilauksia, että monilta muiltakin ehdokkailta jäi mainoksia näyttämättä. Yhtiön linjana oli, että mainoksia näytettiin tilausjärjestyksessä.

Duterten vaalikampanja oli tilannut ABS-CBN:ltä paikallisia mainoksia 65 miljoonan peson edestä. Katigbakin mukaan mainoksia jäi näyttämättä seitsemän miljoonan edestä ja yhtiö palautti siitä n. neljä miljoonaa välittömästi. Myöhemmin yhtiö yritti palauttaa loput 2,6 miljoonaa pesoa, mutta presidentti ei niitä rahoja enää huolinut.

Presidentti Duterte hyväksyi ABS-CBN:n anteeksipyynnön ja toivoi, että yhtiö lahoittaa ylijääneet rahat johonkin hyväntekeväisyystarkoitukseen.

Ulkomaalaisomistus perustuslain vastaista
Vaalimainosasia on ehkä pyyhitty pöydältä, mutta suurempi periaatteellinen kysymys on, onko ABS-CBN:llä ulkomaalaista omistusta. Nimittäin perustuslain mukaan median pitää olla 100-prosenttisesti filippiiniläisessä omistuksessa.

ABS-CBN:n keräämistä pääomista runsas viidesosa on ABS-CBN Holdings-yhtiöön sijoitettua ulkomaista, lähinnä amerikkalaista ja singaporelaista rahaa. Sijoitukset ovat ns. Filippiinien talletustodistuksina (Philippine Depositary Receipts, PDR). (TMT 12.2.2020)

Kysymys on nyt siitä, pidetäänkö PDR:iä ulkomaisena omistuksena vai ei. Valtionasianajaja (solicitor general) Jose Calida on esittänyt korkeimmalle oikeudelle vaatimuksen, että ABS-CBN pitää laittaa toimintakieltoon mm. sillä perusteella, että yhtiöllä on perustuslain vastaisesti ulkomaista omistusta.

ABS-CBN on omassa vastineessaan väittänyt toimineensa lain mukaan, sillä Securities and Exchange Commission (SEC) on hyväksynyt omistusjärjestelyn jo vuonna 1999, kun yhtiö otti PDR:t käyttöön. Näinä vuosina viranomaiset eivät ole missään vaiheessa ilmaisseet, että järjestely olisi lainvastainen. Katigbak totesikin senaatissa, että jos lain tulkinta PDR:n suhteen on muuttunut, yhtiölle pitäisi antaa mahdollisuus korjata investointivälineitään säännösten mukaisiksi.

SEC:n komissaari Ephyro Amatong totesi, että kun PDR:t otettiin käyttöön vuonna 1999, PDR-todistusten haltijoista ei tullut yhtiön omistajia. Keskeinen perustelu sen puolesta, että PDR ei merkitse yhtiön ulkomaista omistusta on, että vaikka haltijat saavat osinkoja, heillä ei ole äänioikeutta yhtiön asioihin.

Kiivainta kampanjaa ABS-CBN:n toimilupaa vastaan käy The Manila Times ja sen kolumnisti Rigoberto Tiglao. Kun aika monet Duterten kannattajatkin ovat kääntyneet tukemaan toimiluvan uusimista, Tiglao nosti esiin, että ABS-CBN:n pääomistaja Eugenio Lopez on USA:n kaksoiskansalainen ja palautti Filippiinien kansalaisuutensa vasta vuonna 2004. Siten hän oli vuodesta 1987 lähtien laiton ulkomaalainen mediatalon omistaja.

Verot maksettu
ABS-CBN:iä on syytetty myös siitä, että se on jättänyt veroja maksamatta. Veroviraston (BIR) edustaja vahvisti senaatin kuulemisessa, ettei yhtiöllä ole verovelkoja ja että se on maksanut vuosina 2016–19 veroja yli 14 miljardia euroa.

Lupakäsittely ei oikein etene
Kongressin edustajainhuoneen tehtävä on päättää median toimiluvista. ABS-CBN on hakenut 25-vuotista jatkoa ja kongressissa on tehty 11 lakialoitetta lupaan liittyen, mutta lupaan nihkeästi suhtautuva puhemies Alan Peter Cayetano ei ole suostunut ottamaan asiaa käsittelyyn.

Senaatissa useimpien mielestä ABS-CBN:n hakemus pitäisi käsitellä hyvissä ajoin ja kun edustajainhuoneessa asia ei etene, senaatti on järjestänyt laajat kuulemisistunnot. Cayetanon on vaikeata hyväksyä, että senaatti sekaantuu alahuoneelle kuuluvaan asiaan.

Kun kongressi ei ehkä ehdi käsittelemään lupahakemusta ajoissa ja kun Calida yrittää saada korkeimman oikeuden pysäyttämään ABS-CBN:n toiminnan, yritetään nyt muilla keinoin varmistaa toiminnan ja työpaikkojen jatkuminen edes tilapäisesti. Mahdollisesti ABS-CBN voi jatkaa niin kauan kuin lupakäsittely on vireillä, mutta se voitaisiin riitauttaa.

Yksi vaihtoehto on, että Kansallinen telekommunikaatiokomissio NTC jatkaisi tilapäisesti toimintalisenssiä vuoteen 2022 asti. Kongressin molemmat salit voivat antaa rinnakkaisen päätöslauselman, joka valtuuttaisi NTC:n antamaan tilapäisen luvan.

Nyt kun presidentin tytär Sara Duterte-Carpiokin tukee vahvasti luvan myöntämistä, tullee ABS-CBN ainakin jonkinlaisen jatkoluvan saamaan.

Lupaa puoltava senaattori Risa Hontiveros kiinnitti kuitenkin huomiota työntekijöiden kohteluun, jonka suhteen yhtiöllä olisi paljon parantamisen varaa. ABS-CBN:n pitäisi vakinaistaa huonommilla ehdoilla työskenteleviä tilapäistyöntekijöitä. Lisäksi yhtiö toimii vihamielisesti ammattijärjestöjen jäseniä kohtaan. ABS-CBN:n 7 000 työntekijästä vain 300 on ammattiliitossa. Yhtiö maksaa liittoon kuulumattomille jopa 50 % korkeampia palkkoja kuin jäsenille.

Duterte kielsi sähkötupakoinnin
Presidentti Rodrigo Duterte kielsi presidentin asetuksella sähkötupakoinnin julkisilla paikoilla ja joukkokulkuneuvoissa. Alle 21-vuotiailta kielletään sähkötupakan tai siihen liittyvien välineiden myynti. Tuotteita ei saa myydä sataa metriä lähempänä kouluja, lasten leikkikenttiä, retkeilymajoja, nuorten harrastustiloja tai muita alueita, joilla nuoret oleskelevat.

Samoin asetus velvoittaa rekisteröimään kaikki sähkötupakkatuotteet ja vain hyväksynnän saaneita tuotteita saa myydä ja markkinoida. Presidentti perustelee päätöstään sillä, että sähkötupakointi on myrkyllistä ja hallituksella on valta ryhtyä kansan terveyttä suojeleviin toimenpiteisiin.

Vesilaitosten yksityistämisen seurauksia

Suomessakin tällä hetkellä ajankohtainen kysymys on julkisten vesilaitosten myyminen yksityisille. Tosin kansalaiset laajasti sitä vastustavat. Tässä asiassa meillä on Filippiinien kokemuksista opittavaa.

Vuonna 1997 Manilan vesihuolto annettiin Maailmanpankin painostamana kahdelle suuryritykselle hoidettavaksi 25-vuotisella sopimuksella. Ayalan oligarkkisuvun hallitsema Manila Water sai hoidettavakseen pääkaupunkiseudun itäisen osan vesihuollon ja läntinen osa on Manuel Pangilinanin hallitseman Maynilad Water Servicesin toimialuetta.

Vesihuoltoa kilpailutettaessa molemmat yhtiöt lupasivat vesimaksujen alenevan. Toisin kävi, ja ensimmäisen 10 vuoden aikana vesi kallistui reaaliarvoltaan 60–90 %, kun yleinen hintaindeksi nousi 19 %. Vuonna 2013 viranomainen määräsi yhtiöt alentamaan veden hintaa. Kun presidentti Fidel Ramosin aikana tehdyt sopimukset sisältävät yhtiöille oikeuden määritellä hinnat niin, että tietty voittoprosentti on niille taattu, yhtiöt veivät asian oikeuteen ja Singaporen kansainvälinen välimiesoikeus määräsi valtion korvaamaan vesiyhtiöille 11 miljardia pesoa tulonmenetyksen korvauksena.

Presidentti Duterte pitää sopimuksia epäreiluina ja sanoi, että hallitus ei tule maksamaan vesiyhtiöille senttiäkään. Duterte sanoi haluavansa nähdä miljardöörejä, eli Ayalan ja Pangilinanin vankilassa, koska syyttää heitä taloudellisesta sabotaasista. Duterte on vaatinut yhtiöitä luopumaan näistä korvausvaatimuksista ja neuvottelemaan uudet reilut sopimukset. Duterte on myös todennut, että yhtiöt eivät voi rahastaa vedestä, joka on yhteistä eikä yhtiöiden omistusta. Yhtiöt ovat vain veden jakelijoita. Molemmat yhtiöt ovatkin luopuneet vaatimasta oikeuden heille myöntämiä korvauksia.

Yhtiöt eivät ole tehneet tilanteen vaatimia investointeja, mutta veden jakelu kasvavalle Manilan seudun väestölle on laajempikin ongelma. Viime vuoden puolella monella Manilan alueella vettä jaettiin asukkaille usein vain pari tuntia vuorokaudessa ja sekin usein yöaikaan. Ei ole helppoa lähteä aamulla tunnin parin ruuhkassa töihin, kun on keskellä yötä joutunut hoitamaan pyykkejä ja käymään suihkussa.

Kirjoittajat
Sami Noponen (talous)
Pekka Borg (muut osiot)